Heippa!
Muutaman kerran olen kirjoitellut ja jonnekin bittiavaruuteen ovat tekstit hävinneet. Tästä masentuneena olen tässä vaan taustaillut... muutenkin kyllä ollut vähän alakuloista fiilistä ilmassa, ilman mitään järkevää syytä.
Kommentoitavaa olisi varmaan paljonkin, olette olleet kovin aktiivisia tässä viime päivinä, mutta raskausajan dementia estää muistamasta mitään lukemaansa 5min. pidempään. Mitä tapahtuukaan muistille kun imetys alkaa... viimeksi ainakin katosi päästäni kaikki järkevä aivotoiminta ja korvaantui maidolla koko pään sisältö. Monta kertaa päivässä havahduin siihen, että mitäs minä täältä tulinkaan hakemaan tai huomasi "kuuntelevansa" jonkun puhetta ilman mitään käsitystä siitä mistä puhutaan... Saati se hirvittävä sanojen unohtelu... "siis mikä se olikaan... no se missä istutaan... ai niin TUOLI." Sitä odotellessa.
Kaikilla tuntuu olevan kovasti valmista vauvaa varten, itse en saa mitään aikaiseksi... tosin kaikki oleellinen tarvittava on esikoiselta tallessa, mutta kuitenkin. Tuntuu ettei sitä ollenkaan tajua, että kohta se vauva oikeasti syntyy. Ehkä huomenna asia vähän konkretisoituu kun on synnytystapa-arvio sairaalassa. Terapiamielessä kävin tässä yks päivä kirjoittelemassa esikoisen synnytystarinan synnytys-osioon...ihan vaan kertauksena, että osaisin huomenna pysyä tarpeeksi tiukkana, ettei ihan hevin alakautta revitä jos ei tule... en siis sektiota toivo, mutta toivoisin kirjattavaksi valmiiksi, että JOS ajatukset muuttuvat tai tilanne vaatii, niin AJOISSA leikkaukseen, ettei tarvitsisi molempia päitä taas repiä auki.
Onko mitään kikkakolmosia, millä "vaientaisin" naapurin räksyttävän koiran ennen vauvan syntymää. Viimeksi oli melko sikeäuninen vauveli, mutta hermo meinasi itsellä mennä, kun itkuhälyttimen kautta kuunteli jatkuvaa räksytystä... joskus ne päiväunet tekisi terää itsellekin. Tietysti asiasta puhun heidän kanssaan, mutta se on ollut vähän kuuroille korville puhumista ja kun alussa varsinkaan ei ole mitään rytmiä, että milloin pihassa mahdollisesti nukutaan, niin ei voi sopia mitään kellonaikaa, että pysyisi piski sisällä. Olen koirien ystävä, mutta joku raja räksytykselläkin... varsinkin kun se haukkuu milloin mitäkin ohikulkijaa tai koiraa tai lentävää lehteä. Tulipa tilitys, mutta jos joku keksii jonkun kuningasidean, millä "viestittää" ilman jokapäiväistä valitusta että nyt olisi aika olla hiljempaa...
Yövalvomisista: itse nukun vielä aika hyvin,mitä nyt vessassa pitää rampata yleensä 3 kertaa yössä... siihen vielä esikoisen pari huutoherätystä päälle, niin ei siis kovin yhtäjaksoista unta tule saatua, mutta siihen tässä on jatkossakin totuttava.
Onnea kovasti kaikille piakkoin poksahtaville ja voimia mahan kanssa tuskaileville!!! Kyllä tämä loppuaika tästä pian menee.