Syyskuun tulokkaat 2010 **** Heinäkuussa **** (Päivityspyynnöt yksityisviestillä, kiitos!)

Shuri, näissä sairaaloissa, joissa olen itse ollut, on isällä ollut oikeus olla läsnä osastolla suurinpiirtein klo 8-20 ja muille vierailijoille aika ollut sitä tunnin luokkaa. Mä lähtisin kyllä aika nopeasti kälppimään, jos mun mieheni ei saisi tuota 1,5 tuntia pidempään päivässä olla paikalla.

 

PHKS:ssa isät saa olla läsnä käytännössä koko ajan, muut huomioon ottaen tietysti. Mitään aikarajaa ei tietääkseni ole, mutta yöt isät on kotona.

 

Kyllä me kaikki odottavat perhevalmennuksessa asiaa ihmeteltiin ja kritisoitiin. Kaikkein hulluimmalta kuulostaa, että OYS perustelee moista rajoitusta äitien toiveilla Oiskohan ne menneet tulkitsemaan äitien toiveita pikkuisen liitoitellusti... Mut joka tapauksessa tuo aikarajoitus nyt on voimassa. Vierailuajan ulkopuolella isä saa tulla käymään, jos asiasta on erikseen sovittu ja käynnille on jokin syy, esim. kylvetyksen opettelu.

 

Mulla vauva ollut rt:ssä jo jonkin aikaa, potkut tuntuvat aina tosi epämääräisesti tuossa melko keskellä masua, mutta vauvan peppu (ilmeisesti) kyllä heiluu tuolla oikealla puolella tosi paljon.
Ja noista vierailuajoista, Tayssissa ainakin isä tai muu tukihenkilö saa vierailla vapaasti klo 10-20 eli melkeinpä koko päivän ajan.

 

Hih, en ookkaa käyny täällä hetkeen kirjottelemassa.. Meni hetki ett pääsin tähän pinoon asti

Mulla kaikki hyvin ja vaavillakin :heart: Kauheesti liikkuu.. mulla on oikeestaan kaikki kamat hankittu ja nyt vaan odotellaan poikaa saapuvaksi

Vähän synnytys jännittää, kun kuulee kavereiden kokemuksia.. Miten oikeesti pystyy pusaamaan sen pään ulos :/ Ei mua oikeestaan muu siinä inhottakkaa. Mut kai siinä vaan jostain sitä virtaa saa?!

Mulla ei kauheesti supistele ehkä välillä? en oikeen osaa sanoa onko ne suppareita vai ei.. liitoskipuja tulee, varsinkin jos venyttelee niin että jalat ja kädet on suorina.. uuh..

Kaverilla la ylihuomenna, jännää Ja oon saanut tietää 3 kaverin odottavan vauvaa, syntyy joulu-tammikuussa Tää on NIIN vauvavuosi!! Varmaan ens vuoski! Ihan sikana syntyy lapsia.. tai ainakin yhtäkkiä ite kuullu monen odottavan ja nään vaa raskaana olevia naisia joka puolella

Onko teillä muillakin yöt tuskasia näin kuumalla? Huh.. mulla ainaki! Oon yöllä aina ihan tulessa.

Jees mä poistun koneelta nyt kattoo tv:tä.. ois ihanaa päästä iltauinnille

 

Lätäkkö 29 + 3 (yksi odotetuista etapeista on lauantaina, kun vihdoinkin viikot alkaa 3:lla) ) saas nähä päästäänkö vielä puhumaan viikoista jotka alkaa 4:lla

 

Mulla terkka oli tänään tosiaan sitä mieltä, että vauva olisi nyt rt:ssä. Potkut tuntuu enimmäkseen vasemmassa kyljessä tai ihan ylhäällä. Peppu ilmeisesti punkeaa keskeltä navan läheltä tai oikealta puolelta esiin. Alas tulee kyllä kans paljon liikettä, ilmeisesti sitten nyrkin iskuja. Esikoinen oli pitkään rt:ssä ja tuntui muuten samalta, paitsi että hän kutitteli(?) tosi paljon tonne alas. Se tuntui kyllä melkoisen hassulta.

Shuri, onpas käsittämätön linja siellä. Onkohan toi nyt ihan loppuun asti harkittu..?

 

Epeti Meiän vauveli on rt:ssa ja potkut tuntuu enemmän oikealla ylhäällä, välillä vetää kantapäätä navan kohalla niin että siitä melkein sais kiinni . Käsillä heiluttelee sit alhaalla oikealla. Ja hikka on yks hyvä keino huomata miten päin vauva on... Meillä hikat
tuntuu siis ihan alhaalla.

Lks:ssa isät saa olla sairaalassa vaikka koko päivän jos osallistuu vauvan hoitoon.. No tottakai osallistuu, mitä ne siellä muuten tekis Muuten sinne ei pääse vierailulle kun lapset ja isovanhemmat. Ei meillä varmaan muita vieraita tuliskaan kun sairaala kuitenki sen verran kaukana...

Hyväsetti

 

Synnytyssairaaloista.... Minä olen kuullut tuosta Oulusta kanssa vähän huonoja juttuja, että olen nyt sitten päättänyt,että en mene sinne kuin pakon edessä. Asutaan sellaisessa paikassa, että synnyttäjä saa päättää meneekö Ouluun, Rovaniemelle vai Kajaaniin ja nyt nämä jälkimmäiset houkuttaa enemmän. Välimatka on kaikkiin suunnilleen sama joten sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä, ainakin se pari tuntia joutuu matkustamaan menipä minne meni.

Onnikin on asettunut pää alaspäin ja toivon, ettei enää punnertaisi itseään toisin päin...

MaybeSomeday ja Onni 31+4

 

Uskon, että äitiyteen valmistautuminen on ennen kaikkea sellanen henkinen juttu, että välillä pitää vähän panikoida ja välillä sitten olla tyynenrauhallinen viilipytty. Joskus tuntuu, että ei juma, miten mä saan kasvatettua siitä ihmisen ja joskus taas tuntuu, että mä oon varmasti tarpeeksi hyvä kasvattaja. Mä en oo erityisemmin lukenut mitään oppaita, aion pärjätä maalaisjärjellä ja kysyä mahdollisimman paljon neuvoa. Oon halunnut omaa lasta iät kaiket, se on yks mun isoista unelmista, joten on hienoa, että unelma on ilmeisesti toteutumassa En tiedä kyllä, voiko koskaan olla täydellisen hyvin valmistautunut tai valmiskaan, varmasti paljon tulee vaikeita asioita eteen mutta tärkeintä on kai se, että luottaa itseensä ja siihen, että kaikesta kuitenkin selvitään. En myöskään aseta itselleni mitään kovin suuria tavoitteita siitä, millainen äiti musta pitäisi tulla. Pääasia, että yritän parhaani ja mennään sitten yrityksen ja erehdysten kautta vaikka. Oon kyllä jo julistanut itseni maailman huonoimmaksi äidiksi, en aio ees pyrkiä täydellisyyteen

Ylipäätään äitiys on kamalan kiinnostava ja ristiriitainen aihe, koska ootteko huomanneet, että mikään ei oikeastaan herätä niin suuria tunteita kuin se, kuka on hyvä ja kuka huono äiti ja mitkä on näihin kriteerit. Nainen on naiselle susi ja etenkin äidit toisilleen. Ollaan julma ja tuomitseva joukko, aina arvostelemassa toisten tapaa toimia ja itse tietysti osataan paremmin. Soppaan oman lisänsä tuo tietenkin yhteiskunnan paine siihen, millaisia äitien pitäisi olla. Kärjistettyä tekstiä tottakai ja tiedän, että suurin osa meistä on ihan normaalia porukkaa Kunhan mietiskelin yövuoroni ratoksi. Mielipiteitä ja pohdintoja aiheesta saa esittää

Sannimarja 29+2

 

Siis Apua kuin paljon on tullut tekstiä!! |O
Täällä ollaan lomalla ja kaikenpäivää laitettu pihaa kuntoon miehen kanssa. Ei ole ollut aikaa roikkua palstalla :snotty: mutta jokunen juttu jäi mieleen kuitenkin joita kommentoida.

Kiitos uudesta pinosta Lahopää-Liisalle :flower:

Tervetuloa uudet kirjoittelijat :flower:

Sairaalakassia ei ole täällä pakattu, mutta sinne otin mukaan henk.koht hygienia-tarvikkeet, sukat, alushousut, imetysliivit, kotiinpaluuvaatteet, vauvanvaatteet (esikoinen syntyi syyskuussa ja hänellä oli päällä, terällinen kokopotkari, tumput käsissä ja sukat jaloissa, hattu ja kevyt-toppapuku. Silloin oli aika lämmintä vielä syyskuussakin)
Lisäksi oli jotain lehtiä, ristikoita yms.

Vuotoa on täälläkin. En ole ihan päässyt jyvälle, että onko valkkaria vai jopa lievää virtsankarkailua. Pikkuhousunsuoja on käytössä ja muutenkin siis alapää hikoaa aivan älyttömästi! Pissalla saa ravata muutenkin jatkuvasti joten yöt ovat levottomia..

Yhden unen olen nähnyt jossa meille syntyi toinen poika. Oli tismalleen samanpituinen kuin esikko ja vain 1g kevyempi jotenkin vissiin alitajuisesti odotan sitten kuitenkin poikaa, vaikka raskauden erilaisuuden perusteella odottelen tyttöä.. noh syyskuussa selvinnee kumpi tuli

Täällä on aika paljon liitoskipuja, takapuoleen tulee tuikkaisu-kipuja niin että toisinaan meinaa jalat lähteä alta. Samoin nivuset on kipeenä.. oliskohan tämä siis merkki siitä, että vauva alkaa pikkuhiljaa kairautua lantioon lähtökuoppiin? Supistuksia on lähinnä ollut rasituksen jälkeen, ei kuitenkaan kivuliaita.

Nyt tyhjeni pää eikä muista pitikö vielä jotakin kommentoida, mutta palaataan asiaan kun taas tulee mieleen jotain

mp ja kirppunen 31+5

 

Varmaan sairaalassa saa ihan hyviä neuvoja, sitä en epäilekään. Mutta se miten asiat esitetään on minulle aika ratkaiseva tekijä sekä minkälainen on tuo henkilö, joka neuvoo. Siitä riippuu pitkälti otanko neuvoja vastaa vaiko ratkaisenko ongelmant itse.

Edelleen täällä nukutaan yöt erittäin hyvin. Meillä on sisällä 21-22 astetta lämmintä ja kahden peiton kanssa edelleen nukun. Tämä on sellainen kompromissi lämpötila, miehellä ei ole tuskaisen kuuma ja minä pärjään peittojen kanssa .

Nyt onkin sitten neuvolakäynnit kahden viikon välein, ensi käynnillä joudunkin jonkun toisen vastaanotolle kun oma th on silloin lomalla .

Jos vauva syntyy viikolla niin tiedän, että mieheni ei kerkiä muuten kuin illalla sairaalassa käväisemään, kun päivisin on kuitenkin töissä. Ei firmaa kannata laittaa sen takia pariksi päiväksi kiinni että minä olen vauvan kanssa sairaalassa. Kyllähän me sieltä kuitenkin kotiudutaan heti vain kun mahdollista ja toivottavasti siis äärettömän nopeasti.

Eilen kysyin neuvolassa, että mitä jos olenkin jossain toisessa kaupungissa kun synnytys käynnistyy, kun minulla olisi paljon kaikenlaisia menoja elo-syyskuussa, enkä kyllä niitä kaikkia aio jättää väliin. Inhoan muutenkin odottamista, niin en yhtä synnytystä kyllä aio kotonakaan päivystää, jos olo jatkuu yhtä hyvänä kuin tähänkin asti. Th sanoi, että sitten pitään mennä vain sen kaupungin sairaalaan, jos jossain muualla sattuu silloin olemaan.

ennie ja myrmy 30+5

 

Moikka!

Tää pino on kyllä siitä ihana, kun täällä on esikoisen odottajia, joista selvästi huomaa "jännittyneisyyden" ja sitten jo uudelleen synnyttäjiä, jotka jo vähän tietää mitä on edessä. Viittaan tuolla esim. tuohon sairaalakassin pakkaamiseen. Minäkin esikoista odottaessa pakkasin sairaalaan mukaan lähes rekallisen tavaraa ja niistä lähes kaikki oli aivan turhaa tavaraa sairaalassa. Omilla vaatteilla siellä ei tee yhtään mitään, vaikka mäkin olin päättänyt etten sairaalan kauhtunutta paitaa päälleni pue. Mutta kappas! Siinä tilanteessa kun olet juuri synnyttänyt pienen vauvan ja olet aivan puhki, niin on aivan sama mitä sulla on päällä. Samoin olin kuullut sairaalan alkkareista kauhukertomuksia siitä miten rumat ja hirveät ne on. Mutta ne on niin kätevät ja mukavat päällä, ettei tulis mieleenkään laittaa omia alushousuja. Ja kuten joku kirjoittikin, se jälkivuoto on sitä laatua etti siinä mitkään alwaysit auta. Tuo jälkivuoto on varmaan yks niistä asioista mistä ei kauhhesti puhuta, samoin jälkisupistukset. Mulle oli ainakin tosi iso yllätys miten kivuliaita jälkisupistukset oli. Sairaalaan ei myöskään mitään vauvatarvikkeita mukaan tarvi ottaa, vaipat, tutit, pullot, vauvanvaattet, rasvat yms. kaikki saa sairaalasta. itse aion tällä kertaa ottaa mukaan vaan hygieniatarvikkeet, kameran sekä kaurapussin. Kotiinlähtövaatteet saa mies sitten tuoda mulle ja vauvalle kun tulee meitä hakemaan.

Äitiyteen ei mun mielestä voi kauheesti valmistatua. Tai voi miettiä minkälainen äiti haluaa olla, mutta saattaa olla että kaikki äitiyden mielikuvat muuttuu kun itse tulee äidiksi. Ja kannattaa myös varautua siihen, ettei se äitiys tule heti kun vauva syntyy. Mä olen itse kuvitellut niin, että kun vauvan saa syliin, heti sydämessä syttyy äidinrakkaus ja kaikki on niin ihanaa. Kun meidän esikoinen syntyi, mun ekat ajatukset oli, että tuossako se nyt on ja sitäkö pitäis osata rakastaa. Olin enemmänkin hölmistynyt ja ihmeissäni, kun onnellinen. Vasta muutamien päivien päästä mulle tuli tunne, että tuo on minun lapsi ja silloin tuli iso suojelemisen tunne lasta kohtaan.

Ja kuten sannimarjakin kirjoitti, äitiys on hyvin arka aihe ja pahimmat syyllistäjät on toiset äidit, mikä on kyllä aika hullua. Ja usein ne syyllistäjät on juuri niitä "täydellisiä" äitejä, jotka kuivttelee tekevänsä itse kaikki oikein ja muut tekee väärin. Itse koin tuon syyllistämisen esikoisen kanssa, kun multa ei tullut maitoa. Imetys ei siis kertakaikkiaan onnistunut, vaikka kuinka yritettiin, koska maitoa ei tullut pisaraakaan. Silloin sain kuulla moneen kertaan miksen imetä lastani. Jokainen äiti toimii omalla tavallaan ja kaikki varmasti oman lapsen parhaaksi.

Mitään vuotoja ei täällä ole. Ei alapäässä eikä tisseissä.

Helle on musta aivan ihanaa. Mä olen niin kesäihminen, että nautin kun on kuuma ja aurinko paistaa. Ainoastaan öisin olisi kiva jos olis vähän viileämpää, niin sais paremmin nukuttua. Inhottavaa herätä monta kertaa yössä ihan hiestä märkänä.

Potkut on nyt alkaneet tuntua ihan tuossa mahan päällä, joten saattaa olla että vauva on jo kääntynyt rt:aan. Ja potkuja tulee ihan kauheasti, en muista että kaksi aiempaa lasta olis näin paljon potkinut mahassa. Tai sitten en vaan muista.

marza ja onnianni rv 27+5

 

HEIPS!

HELLE; tavallaan on niin ihanaa kun on lämmintä, mutta kyllähän tämä tavallan on myös tosi tuskaista ja ei jaksa tehdä sitäkään vähää mitä ennen jaksoi =) ...ja lievää turvotusta täälläkin helteen johdosta podetaan

MAIDON TULO; Mulla on kanssa rinnoista tullut maitoa reilun kuukauden verran...ei paljoa ,mutta hiukan tihkumalla.

SAIRAALAKASSI; ei ole pakattu, enkä ole muutenkaan laittanut mitään vauva juttuja kuntoon...se jää varmaan viimisiin viikoihin,itseni tuntien

OMAA NAPAA; Tänään oli sitten neuvola ja kaikki ihan kunnossa. pissa puhdas, hemoglobiini oli hiukan laskenut eli oli nyt 118. sf mitta oli 25 eli parissa viikossa kasvanut 5cm ja painoa oli tullut 800g(jos olisin iltapäivällä mennyt niin vaaka olisi varmasti näyttänyt enemmän)eli alusta asti tullut n.4kg. kovin alhaalla vauva on ja terkka kyseli heti onko kovasti paineen tunnetta alapäässä...jos tulee suuremmissa määrin kun nyt niin kannattaa tsekkauttaa koska on tosiaan kovin alhaalla ettei lähde syntymään. eli semmosia kuulumisia!! Nyt sitte odottelemaan sunnuntaita ja ruotsin reissua lapsien kanssa...saas katsoa miten tämä mamma pärjää tän selkänsä kanssa sen reissun...kokonaiset 4pv.

lennilokinpoika 28+6

 

Heips,
Minäkin muistan pakanneeni esikoisen aikaan sairaalakassiin vaikka mitä. Nyt aattelin selvitä muutamilla oikeesti tärkeillä (imetysliivit, naamarasva, kirja, deo, hammasharja+tahna, neuvolakortti!) . Mies sitten tuo mulle ja vauvalle puhtaat kotiinmeno vaatteet ja kaukalon. Kauhulla muistelen niitä sairaalan alkkareita. Meinasin pyörtyä kun ne piti ennen synnytystä kiskoa jalkoihin, mutta sitten synnytyksen jälkeen... Ne oli aivan mahtavat!!! Sellaset löppänät jotka lämmitti ja piti sen puolimetrisen siteen paikoillaan ja ne sai heittää verisinä sinne koriin jonkun muun pestäväksi. Hyvä etten kotiinkin niitä sieltä pöllinyt

Esikoisen ajalta sairaalasta jäi mieleen vaan että hoitajilla oli niin kiire että hyvä ku vaipanvaihdon+pesut ehtivät näyttää. Muutaman kerran pyysin apua imetykseen - tissit oli tosi rikki ja kipeet koska vauvahan on siinä rinnalla koko ajan että maito sitten muutaman päivän päästä kunnolla nousisi. Oisin kaivannut enemmän opastusta vaikka näinkin selvittiin. Nyt kun on uudelleen synnyttäjä ni ne ei varmaan edes käy kurkkaamassa miten menee...

Mä en muista mitään jälkisupistuksia... kummaa? Ehkä ne nyt tuntuu erilaisilta. Ja noista synnytyskertomuksista vois sanoa että jokainen synnytys on erilainen. Ei kannata uskoa kaikkea mitä kerrotaan ja kertomukset kuulostaa aika hurjilta. Sitten kun on itse siinä tilanteessa että supistuksia on ollut pitkin päivää, niin on niin keskittynyt niihin - ei kuule eikä nää mitään muuta. Mulla ainakin oli siinä ponnistusvaiheessa mielessä että kipua päin niin paljon ku vaan jaksaa, kohta tää on ohi Mies sitten jälkikäteen kertoi kaikkia tyhmiä juttuja mitä olin suustani päästänyt siinä sängyllä

Ansku

 

Hih, sairaalan alkkarit on kyllä ihan parhaan synnytyksen jälkeen . Mulle kelpaa kyllä kaikki vaatteet. Saa vaihtaa puhtaan koltun päälle joka päivä, eikä tosiaan itse tarvitse pestä.

Jälkisuppareitaei ollut esikoiselta ollenkaan, mutta kakkoselta oli sen verran, että piti oikein särkylääkettä pyytää.

Meidän sairaalassa on elokuu melko rauhallinen kuukausi verrattuna touko-heinäkuihin. Viimeksikin sain olla yksin huoneessa. Esikoiselta saatiin heti perhehuone. Eipä ne hoitajat silti paljoa huoneessa käy. Omatoimisuutta korostetaan niin paljon, että kellolla pitää kutsua, jos apua tarvitsee. Jotenkin mua vaan häiritsee vaivata hoitajia kelloa soittamalla, vaikka heidän työhän se on. No kakkosen kanssa oli kyllä kaikki niin helppoa, kun oli täysiaikainen ja imetys lähti hyvin käyntiin, ettei apua missään tarvinutkaan. Esikoisen kanssa kanssa piti sitten vaan pyytää, kun oli ennenaikainen ja imetys oli hakalaa alussa. Onneksi kuitenkin sain siihen apua ja lopulta imetys lähti hyvin käyntiin, vaikka ekan pari kuukautta olikin kivuliasta ja melko työlästä.

Mää tylsistyn täällä yksin kotona. Onneksi tytöt tulee reilun tunnin päästä. Eilenkin yksi kaveri sanoi, että nauti nyt, kun tytöt lähti mökille. Toki tämä hiljaisuus on jotenkin ihanaa, mutta mulla on aina kova ikävä lapsia silloin harvoin, kun poissa ovat. Nautinto on kyllä kaukana.
-Poni 30+1

 

Heippa kaikille ja tervetuloa uudet mammat! :wave:

En kylläkään muista,mitä kaikkea piti kommentoida,mutta kirjotetaan nyt jotain.

Sairaalakassia tai vauvantarvikkeita en oo vähimmässäkään määrin juuri edes ajatellut.Edellisen lapsen jäljiltä on kaikki tavarat jossain siskolla,enkä oo vielä aatellu ees niihin paneutua.Kelan paperitkin odottaa tossa pöydällä ja mietin vielä ottaisko pakkausta vai eikö.
Tissit ei oo vielä juurikaan vuotaneet,esikoisesta vuosi vähän,tokasta en ees muista.En aio ostaa mitään korvikkeita kaappiin varalta.Imetys on lähtenyt molemmilla käyntiin ihan hyvin.Jos nyt toisin käy,niin saa niitä korvikkeita sitten kaupasta.

Mulla joutu ensimmäinen lapsi lastenosastolle heti syntymän jälkeen ja pääsi pois vasta kuuden päivän päästä.Mua ei huomioitu omalla osastolla juuri ollenkaan,kun ei ollut vauvaa vieressä.Mulla oli kovat kivut,niin yksi hoitaja välitti niistä,onneksi oli paljon työvuorossa niiden kuuden päivän aikana.Olin siis esikoisen aikaan kuus päivää sairaalassa,samoin kuin poikakin.Toisen sain heti syntymän jälkeen viereen ja olin aika ulalla,että mitä tän kanssa kuuluu tehdä,kun ei siitä juuri syntyneen hoidosta vieressä ollut kokemusta.Hoitajia ei juuri näkynyt,ei kysymässä mitä kuuluu,ei ohjaamassa,ei kertomassa ruoka-ajoista,ei mistään.Itte piti vaan selvitä.Nyt aion lähtee sairaalasta heti kuin mahdollista.En tosin toisen kanssakaan ollut siellä kuin puolitoista päivää.

Jälkisuppareita oli vaan tokasta yksi,joka kestikin sitten tunnin putkeen ja aattelin jo,etten ikinä selviä tästä.No,se meni onneksi särkylääkkeillä ohi.

Helle on toisaalta kivaa,jos on järven lähellä ja tuulee.Mökillä on hyvä olla.Kotona liian kuuma.

Nyt en muita kommentoitavia muista,on selkee raskausdementia...

Omaa napaa sen verran,että oon tän päivän saikulla.Maanantaina olin aamussa töissä ja päivän mittaan alko enenevässä määrin supistella.No,aattelin sitten vielä tiistaina mennä aamuun töihin.Nyt supistuksia alko tuleen aika paljon sekä selvästi napakampia kuin maanantaina.Päätin sitten,että oon tän päivän pois töistä.Seuraavan kerran maanantaina ja tiistaina taas aamut ja sit on keskiviikkona neuvolalääkäri.Kävin pari viikkoa siiten gynellä ja se oli sitä mieltä,että heti lomalle,jos supisteluja töissä tulee.Joten ans kattoo,kuinka tän akan sitten käy.Elokuun alkuun pitäs vielä töissä olla.

Nyt lapsille ruokaa,heipat! :wave:

T.Heppuli ja Kerttu 28+3

 

Ylipäätään äitiys on kamalan kiinnostava ja ristiriitainen aihe, koska ootteko huomanneet, että mikään ei oikeastaan herätä niin suuria tunteita kuin se, kuka on hyvä ja kuka huono äiti ja mitkä on näihin kriteerit. Nainen on naiselle susi ja etenkin äidit toisilleen. Ollaan julma ja tuomitseva joukko, aina arvostelemassa toisten tapaa toimia ja itse tietysti osataan paremmin. Soppaan oman lisänsä tuo tietenkin yhteiskunnan paine siihen, millaisia äitien pitäisi olla. Kärjistettyä tekstiä tottakai ja tiedän, että suurin osa meistä on ihan normaalia porukkaa Kunhan mietiskelin yövuoroni ratoksi. Mielipiteitä ja pohdintoja aiheesta saa esittää

Sannimarja 29+2

Varmaan hyvinkin totta Ylipäänsä tympii ihmiset, jotka ei ymmärrä, että jonkin asian voi tehdä oikein monella tapaa. Onneksi omassa lähipiirissäni ei ainakaan toistaiseksi ole ollut tällaista tuomitsemista. Vaan eipä mulla ole sitä lastakaan vielä... Saas nähdä. Oma äiti välillä tuntuu tuppautuvan neuvoineen jotenkin liian iholle, mutta äidille kyllä uskaltaa rehellisesti sanoa, jos alkaa tympiä liika ohjeistus.

Mut musta tosiaan tuntuu nyt siltä, että olen valmis äidiksi :heart: Jotenki on sellainen olo, että tuleepa sitten eteen mitä tahansa, niin kyllä se elämä kantaa ja kaikesta selviää, olen varmasti riittävän hyvä äiti Ja tämä itsevarmuus tuo myös sen, ettei niin paljon hetkauta jos joku sitten väittää mun tekevän jotain väärin oman lapseni kanssa, jos itse olen sitä mieltä, että toimin hänen parhaakseen.

Oli mulla muka muutakin asiaa, mutta eihän tässä enää muista mitään. Hyviä iltamia sitten toivottelen vain =)

Shuri ja Onni-Ilona 31+3

 

Ensikertaa äidiksi tulevat, uskokaa vaan itseenne oman lapsenne hoidossa. Te olette kuitenkin aina se, joka lapsen parhaiten tuntee. Sen vuoksi toisten kommentteja on ihan turha kuunnella tai niistä ainakaan sen enempää välittää. Jokainen lapsi ja äiti on erilainen. Itsekin koin välillä ensimmäisen raskauden aikana ristiriitaisia tunteita, että kuinka pärjään ja olenko valmis, eikä asiaa varmaan auttanut yhtään se, että kyseessä oli kaksosraskaus. Mutta nyt uskon sata prosenttisesti olevani maailman paras äiti omille lapsilleni.
Ja, kuten m a r z a osuvasti kommentoikin, niiden äitiyden tunteiden tulo saattaa kestää. Itselläni ainakin kesti melko pitkään, johtuen toki varmaan osittain siitä, että omat lapseni oli melko pitkään syntymänsä jälkeen "sairaalan lapsia".

Mullakaan ei ole mitään muistikuvaa jälkisupistuksista. En tiedä, onko ne sektiossa jotenkin erilaiset, kun eikös siellä leikkaussalissa jo käsin puristella kohtua kasaan. Jonkun verran maitoa lypsäessä muistaakseni vielä ihan aluksi supisteli, mutta ne oli ihan kivuttomia harkkasuppareiden tuntuisia.

Saa nähdä, miten mua kohdellaan sitten aikanaan synnyttäneiden osastolla, mikäli tällä kertaa kaikki menee ns. normaalisti. Itse kun en ole koskaan kokenut normaalia lapsivuodeaikaa, koska kaksoset oli kuukausikaupalla teholla ja tarkkailussa synnyttyään keskosina. Ei mulla ole hajuakaan imetyksistä ja muista, oma maidontulo tyssäsi jatkuviin rintatulehduksiin ennenkuin kaksosilla oli voimia alkaa rinnalle opetteluun. Nyt kovasti toivoisin, että kaikki menisi "niinkuin elokuvissa" ja saisin tämän pienen heti alusta asti pitää lähelläni. :heart:

Nyt on alkanut helle ottamaan voimille. Viime yö meni ihan pyörimiseksi, supisteli eikä hyvää asentoa löytynyt hakemallakaan. Hirmuista tyynypinoa ei viitsi kasata kropan lähelle, kun muutenkin on niin maan perusteellisen kuuma. Meillä ilmastoinnin viilennyt huutaa täysillä, muttei silti kykene viilentämään tarpeeksi. Onneksi pikkumiesten huone pysyy sentään viileänä ja he saavat kunnon yöunet. Sanoinkin miehelle, että jos ensi yönä on yhtä vaikeaa, raahaan patjan lastenhuoneen lattialle.


Epeti 29+2

 

JÄLKISUPISTUS, sana, jota en koskaan ollut kuullutkaan ja joka pääsi rajuudessaan yllätttämään sekä minut että hoitajan kun esikoisen imuote ensimmäisen kerran onnistui. Miua aina helpottaa jos tiedän mistä on kyse. Että tosiaan sellaisiakin on olemassa. Yksilöllisesti tietenkin vaikuttavat, mutta on ilmeisesti tavallistam että juuri silloin lapsi ottaa ensimmäisiä oikeita imuotteita kroppa sitten tällä tavalla siihen saattaa reagoida. Myöskään eivät kai kestä kuin muutamia päiviä jos ylipäätään ovat tullakseen.

Onpa tämä tosiaan ihanan rehellisen oloinen pino. Äitiys on tosiaan kaikille omanlaisensa kokemus ja mitä pidemmälle pääsen omassani sitä varmempi olen siitä, etttä kaikki lapset niinkuin kaikki äiditkin ovat erilaisia ja niin se pitää ollakkin. Mulla myöskään ei mitään taianomaista tapahtunut lapseni tavatessani, olin kylllä onnellinen mutta oikeastaan sellainen jotenkin syvempi juttu alkoi tapahtua minulla vasta varmaan joskus muutaman kuukauden kuluttua. Mä oon aina ollu vähän hidas sopeutumaan uusiin tilanteisiin, enkä kyllä oo kokenu et se ois musta mitenkään huonompaa ihmistä tai äitiä tehny.

... no joo nyt tuo mies tuli tuohon selostamaan jotain...

 

Morjens !

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Olen kyllä lueskellut viime päivinä tätä ketjua mutta en vaan ole jaksanut kommentoida, varmaan tää helle on turruttanut mun pään :x

Mukavastihan kaikilla tuntuu menevän ja nyt tosiaan alkaa huomata ettei meillä ole enää kovin kauaa siihen h-hetkeen, hui

Tuntemuksistamulla alkaa tuntua supistukset jo selvemmin kun liikkuu, mutta harmittomiahan nuo on vielä ja hyvä niin. Nyt alkoi loma ja onkin ihana kun ei tarvitse enää töitä ajatella vaan voi vaan olla omissa oloissaan ja nauttia viimeisistä vapauden viikoista

Neuvolaoli eilen ja kaikki mitat ja arvot on ihan ajan tasalla. Kovasti se siellä mahassa pyöri sydänkuuntelun aikaan, oli tädin mielestä kovin aktiivisen oloinen tyyppi.
Neuvolan täti sanoi että voi jo alkaa varailee aikaa synnytyssairaalaan tutustumiseen, jotenkin tuntuu hurjalta ajatella että ollaan jo siinä vaiheessa

Hellekiusaa kyllä täällä aika paljon, rakastan kesää ja lämpöä yleensä, mutta kun asunto on kuin sauna ja olo vielä tavallista tukalampi niin en kyllä toivonut ihan hellekesää tänä vuonna, semmoinen alkukesän peruslämpö riittäisi mulle nyt hyvin. Kun ei meillä ole omaa mökkiä, niin ei oikein pääse edes "pakoon" tätä minnekään.

Hankintojaon nyt tehty vihdoinkin, saatiin tänään vauvan sänky ja hoitotaso hommattua. Viime viikolla ostettiin uusi lipasto vaatteita varten. Ja tänään käytiin myös vaunuja testailemassa, mutta tuo vaunuasia on kyllä osoittautunut hirveen vaikeaksi meille, millään ei tahdo löytyä sellaista sopivaa, täytyy nyt vielä miettiä noita vaihtoehtoja. Oletteko muut jo vaunut hommanneet? ja minkälaiset ja millaisin perustein? kiinnostaisi kuulla jos saisi vähän vinkkiä muilta. :attn:
Mulla ei kai nyt muuta tällä erää, täytyy jatkaa ihmettelyä, jaksakaahan helteistä huolimatta kaikki hyvin :wave:

Mirot 31+4

 

Jälkisupistuksista:
itsellä ei pahemmin niitä ollut kahden edellisen synnytyksen jälkeen enkä niihin tarvinnut kipulääkkeitä. (eka oli kyl sectio, toka norm. synnytys)

Mutta, kolmannen kohdalla ne yllättivät rajuudellaan: Kestivät muistaakseni 2 päivää tullen aallottain, mutta saattoivat kerrallaan kestää jopa yli 15 minuuttia. Tuskat olivat sen verta ikävät etten paikallani voinut olla ja ynisin kivusta...ei olleet kivat. Kauhulla odotan ovatko ne nyt neljännen kohdalla vieläkin kamalammat.

Kadonnut kaksi vuotias: Kaikki varmaan jo huomanneet uutisen. :'( :'( :'(
Itseäni ahdistaa kovasti vanhempien ja lapsen puolesta ja toivon sydämestäni että lapsi löytyisi jo hyvissä voimissa, kovasti odottelen onnellista loppua!

 

Kauhee toi kadonneen lapsen tapaus. :'( Toivottavasti löytyy pian.Kurja vaan,kun siinäkin on järvi ihan vieressä,ettei pieni vaan olis sinne menny... :'(

Mulla oli eilen illalla noin puolitoista tuntia supistuksia viiden minuutin välein. :/ Meinasin jo vähän huolestua,vaikka ei ne varsinaisesti kipeitä ollut,mutta sellasia inhottavan napakoita.Mulla on noita harjotussupistuksia kyllä ollu jonkin verran aiemminkin,mutta ei koskaan mitään säännöllisiä.Säännöllisiä supistuksia ollut ainoostaan,kun on tosi kyseessä.Nyt mietin,että pitäskö ottaa neuvolaan yhteyttä vai ei.Aiemmin noi supistukset ei oo kyllä tehny mitään tuolla alakerrassa,mutta mistäs sitä nyt tietää,kun tuli noin tiheesti...
Heppuli ja Kerttu 28+4

 

Tää lähtee nyt äippäpolille kontrolliin, pitäkää mulle peukkuja ettei kohdunsuun tilanne ole huonontunut enkä joudu ostastolle pakkolepoon!! :x Jännittää ihan pirusti...

Endotar & poitsu 30+3

 

Ei ole näköjään Ristiinan pikkupoikaa löydetty vieläkään Tuntuu pahalta, kun ei itse voi auttaa mitenkään. Onneksi etsijöitä on paljon, ja tällaisessa tapauksessa kaikki varmasti tekevät parhaansa! Kaikki voi vielä päättyä onnellisesti.

Vaunuista. Me ostettiin jo joitain viikkoja sitten Quinny Speedi yhdistelmärattaat. Alussa päätin, että haluan nimenomaan ydistelmärattaat, enkä vaunuja ja rattaita erikseen. Sitten selailin foorumeita läpi, että mitä kaikkia ominaisuuksia eri yhdistelmissä on (eihän mulla enskertalaisena ollut hajuakaan mistään heittoaisoista ynnä muista). Päätettiin sit miehen kanssa, että meille tärkeimmät valintakriteerit oli: isot ilmakumipyörät (kulkee monessa maastossa ja kevyet työntää) ), hinta, keveys ja pieneen tilaan kasautuminen. Aluksi en lämmennyt kolmipyöräisille, mut lopulta sit sellaiseen kuitenki päädyttiin. Valinnassa harmittaa se, että heittoaisa puuttuu, mutta lopulta Quinny Speedin hyvät ominaisuudet painoi enemmän meidän puntarissa. Toivottavasti myös käyttökokemukset on sit hyviä =) Meillä on tarkoitus ulkoilla paljon lapsen (ja koiran) kans, joten vaunut ei saa olla sellaiset, ettei niiden takia haluais lähtä tarpomaan! Tästä syystä tämä oli myös ainoa iso hankinta, joka ostettiin uutena eikä käytettynä.

Heppuli3, mulla ei ole pahaa jälkeä tehnyt nuo säännölliset tiheät supparitkaan (kohdunsuu puolikiinteä ja palpoiden 2cm, ultralla 4cm). Sinuna kävisin kyllä varmaan kuitenkin tarkistuttamassa tilanteen, jotta saisin mielenrauhan. Enää en omista suppareistani niin välitä, kun on monta kertaa katsottu, että paikat pysyy kiinni. Eikä mulla ole napakoita edes joka päivä.

Endotar, peukut on pystyssä! =) Toivotaan, että tulet kertomaan hyviä uutisia =)

Aurinkoista torstaita! B)

Shuri ja Onni-Ilona 31+4