Sydän murtuneena palaan tänne tuolta odotus puolelta:'(
Tänään oli varhaisultra ja meidän pieni kesävauva jota odotin jo niin kovasti oli kuollut kohtuun noin 2viikkoa sitten eli rv.6 :'(
On tullut itkettyä melkein koko päivä tuon ultran jälkeen ja silmät on ihan kipeänä ja turvoksissa.Vaikka olen vaistonnut että kaikki ei ole hyvin(kun oireet alko vähentyä noin kaksi viikkoa sitten) niin silti ultraan mennessä viimeseen asti toivoin että eikö siellä nyt kuitenkin voisi syke näky.Heti kuitenkin näin itsekkin että mitään eloa ei näy:'( Tuntuu niin suurelle menetykselle vaikka viikkoja oli vasta 8+2.
Vauvaa vaan odotti jo niin kovasti.
Mutta aika vahvat voi olla äidin vaistot ja tunteet.Oon pelännyt ihan kauheena että vauva on kuollut ja nähnyt kauheita painajaisia keskenmenosta.Yhtäkkiä ei myöskään enään ollut sellainen olo että ois poika tai tyttö tulossa.Raskaus muuttui ihan erilaiseksi kuin muut raskauteni ovat olleet.Siitäkin tiesin että kaikki ei ole hyvin.Mutta shokki se silti oli kun näki ettei elämää olekkaan jota kuitenkin toivoi olevan.
Mun kohdusta löytyi myös joku outo pyöreä kysta joka oli kuulemma oudon muotoinen ja kun mulla on ollut kohdunulkoinen raskauskin niin ultraaja piti oikein tarpeellisena että kysta tutkitaan ja katotaan onko senkin sisällä kenties raskaus ja samalla myös "saisin" lääkkellisen kohduntyhjennyksen.
Kun tulin ultrasta kotia niin vuodin vähän ruskeaa limaa joten luulen että nyt tämä raskaus tulee itestään pois.En tiedä miten tuon kystan kans käy,enkä oikeen jaksa sitä miettiäkkään.Vaikkei alkio ollut vielä vauva,niin minulle se oli jo vauva:heart: jonka menetin.
Nyt en tiedä millon jaksan uutta raskautta ajatellakkaan,eikä sitä saada kuulemma yrittääkkään kuin vasta ekojen menkkojen jälkeen.Nyt on vaan suunnaton tyhjyyden tunne ja kauhea olo menettämisestä:'(
Ultraaja yritti lohdutella että onneksi sinulla on jo lapsia että he tuovat lohtua ja vaikka olenkin todella surullinen niin ilman näitä olemassa olevia lapsia varmaan vaipusin ihan tähän suruun.Nyt en pysty ja se on hyvä.
Tän surun keskellä tuntuu hyvälle nähdä että tänne minne palaan on tuttuja.Vaikka toki oisin toivonut teille kaikille raskautta.
Mut voi siis lisätä taas listalle
32v , viides lapsi haaveissa, synnytys sairaala oys.Niin ja edelliset lapset ovat tyttö 2003, tyttö 2006, poika 2008 ja poika 2010:heart::heart::heart::heart:
rakkaudesta äiti ja suunnaton suru :'(
Tänään oli varhaisultra ja meidän pieni kesävauva jota odotin jo niin kovasti oli kuollut kohtuun noin 2viikkoa sitten eli rv.6 :'(
On tullut itkettyä melkein koko päivä tuon ultran jälkeen ja silmät on ihan kipeänä ja turvoksissa.Vaikka olen vaistonnut että kaikki ei ole hyvin(kun oireet alko vähentyä noin kaksi viikkoa sitten) niin silti ultraan mennessä viimeseen asti toivoin että eikö siellä nyt kuitenkin voisi syke näky.Heti kuitenkin näin itsekkin että mitään eloa ei näy:'( Tuntuu niin suurelle menetykselle vaikka viikkoja oli vasta 8+2.
Vauvaa vaan odotti jo niin kovasti.
Mutta aika vahvat voi olla äidin vaistot ja tunteet.Oon pelännyt ihan kauheena että vauva on kuollut ja nähnyt kauheita painajaisia keskenmenosta.Yhtäkkiä ei myöskään enään ollut sellainen olo että ois poika tai tyttö tulossa.Raskaus muuttui ihan erilaiseksi kuin muut raskauteni ovat olleet.Siitäkin tiesin että kaikki ei ole hyvin.Mutta shokki se silti oli kun näki ettei elämää olekkaan jota kuitenkin toivoi olevan.
Mun kohdusta löytyi myös joku outo pyöreä kysta joka oli kuulemma oudon muotoinen ja kun mulla on ollut kohdunulkoinen raskauskin niin ultraaja piti oikein tarpeellisena että kysta tutkitaan ja katotaan onko senkin sisällä kenties raskaus ja samalla myös "saisin" lääkkellisen kohduntyhjennyksen.
Kun tulin ultrasta kotia niin vuodin vähän ruskeaa limaa joten luulen että nyt tämä raskaus tulee itestään pois.En tiedä miten tuon kystan kans käy,enkä oikeen jaksa sitä miettiäkkään.Vaikkei alkio ollut vielä vauva,niin minulle se oli jo vauva:heart: jonka menetin.
Nyt en tiedä millon jaksan uutta raskautta ajatellakkaan,eikä sitä saada kuulemma yrittääkkään kuin vasta ekojen menkkojen jälkeen.Nyt on vaan suunnaton tyhjyyden tunne ja kauhea olo menettämisestä:'(
Ultraaja yritti lohdutella että onneksi sinulla on jo lapsia että he tuovat lohtua ja vaikka olenkin todella surullinen niin ilman näitä olemassa olevia lapsia varmaan vaipusin ihan tähän suruun.Nyt en pysty ja se on hyvä.
Tän surun keskellä tuntuu hyvälle nähdä että tänne minne palaan on tuttuja.Vaikka toki oisin toivonut teille kaikille raskautta.
Mut voi siis lisätä taas listalle
32v , viides lapsi haaveissa, synnytys sairaala oys.Niin ja edelliset lapset ovat tyttö 2003, tyttö 2006, poika 2008 ja poika 2010:heart::heart::heart::heart:
rakkaudesta äiti ja suunnaton suru :'(