***Suurperhekuumeilijat alkuvuonna 2013***
- Viestiketjun aloittaja lily-rose
- Ensimmäinen viesti
Voi täällä on koettu iloisia yllätyksiä viikonlopun aikana!! Onnea Jepana:kiss:
Tuo on aina niin jännää aikaa. Kunpa pääsis itekkii jo jännäilee..
Harmi Hassel että sulla ne menkat kuitenkin alko. Jospa sitte seuraavassa kierrossa!! Päästään sitte yhdessä piinailee
Tuosta muiden suhtautumisesta isoon perheeseen, mun kaverit ei ainakaan ole koskaan ihmetellyt lapsimäärääni. Kai ne näkee että viihdytään isossa porukassa tai sitten ei kehtaa suoraan sanoa mielipidettään Sukulaisista en sitten tiedä mitä ajattelee, sisko on suopea suurperhe ajatukselle ja olisi varmasti aidosti iloinen jos vaava meille vielä siunaantuisi. Mun vanhemmat, varsinkaan äiti ei voi ymmärtää mitenkään päin. Kahden viimisen kohdalla jo päivitelly että onko pakko vielä lisääntyy. Eipä tuo ole kiinnostunu meidän penskoista, pakolliset synttärikahvit käy juomassa ja jouluakin kiroaa kun ei osaa ostaa mitään lapsille. Ennen tuo loukkasi, mutta kaikki ei tykkää lapsista ja mun puolesta saa olla ihan omissa oloissaan. En minä väkisin tyrkytä itteeni tai lapsiani.
Autoasiaan, meillä on nyt 7-paikkanen Mazda, mutta vaihtoon menee. Jos on koko perhe lähdössä vaikka viikonloppureissuun niin ei mahdu rattaat ja kamat mukaan. Ahdasta on. Mersun Vito tai Wolkkarin joku 9-paikkanen olis hakusessa. Kivempi lapsillekin matkustaa kun ei tarvi kylkikylessä kyhnyttää.
Hauskaa maanantaita kaikille!!
Tuo on aina niin jännää aikaa. Kunpa pääsis itekkii jo jännäilee..
Harmi Hassel että sulla ne menkat kuitenkin alko. Jospa sitte seuraavassa kierrossa!! Päästään sitte yhdessä piinailee
Tuosta muiden suhtautumisesta isoon perheeseen, mun kaverit ei ainakaan ole koskaan ihmetellyt lapsimäärääni. Kai ne näkee että viihdytään isossa porukassa tai sitten ei kehtaa suoraan sanoa mielipidettään
Sukulaisista en sitten tiedä mitä ajattelee, sisko on suopea suurperhe ajatukselle ja olisi varmasti aidosti iloinen jos vaava meille vielä siunaantuisi. Mun vanhemmat, varsinkaan äiti ei voi ymmärtää mitenkään päin. Kahden viimisen kohdalla jo päivitelly että onko pakko vielä lisääntyy. Eipä tuo ole kiinnostunu meidän penskoista, pakolliset synttärikahvit käy juomassa ja jouluakin kiroaa kun ei osaa ostaa mitään lapsille. Ennen tuo loukkasi, mutta kaikki ei tykkää lapsista ja mun puolesta saa olla ihan omissa oloissaan. En minä väkisin tyrkytä itteeni tai lapsiani. Autoasiaan, meillä on nyt 7-paikkanen Mazda, mutta vaihtoon menee. Jos on koko perhe lähdössä vaikka viikonloppureissuun niin ei mahdu rattaat ja kamat mukaan. Ahdasta on. Mersun Vito tai Wolkkarin joku 9-paikkanen olis hakusessa. Kivempi lapsillekin matkustaa kun ei tarvi kylkikylessä kyhnyttää.
Hauskaa maanantaita kaikille!!
Vihdoin koneelle. Erikeepperit siivottu parketilta, vaatteilta.... jokaäidin unelmahomma juuri kun olis se ansaittu lepohetki.
Jihuu Jepana, ONNEA! Meidän huushollin muksut on kahdessa sarjassa tehtynä, entisen siipan kera 3 ja uuden kanssa tehtynä sitten kaksi lasta. Tila-auto löytyy jo entuudestaan, eikä meillä matkustella muutenkaan. Se minne sitten mentäisiinkin, päästään kyllä kahdellakin autolla.
Tänään YAW pääs lääkärissä käymään, miten meni? Mä meen nyt keskiviikkona yksityiselle. En löytäny arkistoista reseptejä, mutta tallennetut vuosikalenterini löysin ja sieltä lääkärissä käydyn päivän, joulukuus 2006 ja Terolut oli määrätty. Toivottavasti samaa sais nytkin. Olin kirjotellu joka kuukaudelle, kuinka veemäistä oli, raskaustestejä kului useempia, kun oireet oli ihan selkeet. Mutta hulluks mut teki silloin. Ei kiitos enää samaa.
En kyllä pääse Jepanan kaltaisiin testilukemiin, hekohek.
Tänään kestitty ystävää lapsineen. Huomenna alkais arkinen aherrus työn parissa, kyllä osa-aikatyö on vain hyvä juttu mulle, tai meidän perheelle. Tulikin mieleen tuo kysymys, kuinka omat ystävät/tuttavat ihmettelisivät, jos lapsia vielä tupsahtais näille nurkille. Muutamalla ystävälläni on vielä pieniä lapsia, mutta ovat jo päättäneet, ettei lisää tule. Osa tietää vauvahaaveestani, eivätkä tuomitse tai päivittele. Tällä kylällä on muitakin "vanhoja äitejä" ollut, joten en olisi ihan poikkeava. Joskus itseä mietityttää, olenko hassu, kun vielä haaveilen. Mutta sitten tulee ajatus, että jokainen oman polkunsa tehköön.
Luntakin alkois sataa, kas vain. Luistelemaanko vielä jaksais raahautua, hmm.
Hillakat
Jihuu Jepana, ONNEA! Meidän huushollin muksut on kahdessa sarjassa tehtynä, entisen siipan kera 3 ja uuden kanssa tehtynä sitten kaksi lasta. Tila-auto löytyy jo entuudestaan, eikä meillä matkustella muutenkaan. Se minne sitten mentäisiinkin, päästään kyllä kahdellakin autolla.
Tänään YAW pääs lääkärissä käymään, miten meni? Mä meen nyt keskiviikkona yksityiselle. En löytäny arkistoista reseptejä, mutta tallennetut vuosikalenterini löysin ja sieltä lääkärissä käydyn päivän, joulukuus 2006 ja Terolut oli määrätty. Toivottavasti samaa sais nytkin. Olin kirjotellu joka kuukaudelle, kuinka veemäistä oli, raskaustestejä kului useempia, kun oireet oli ihan selkeet. Mutta hulluks mut teki silloin. Ei kiitos enää samaa.
En kyllä pääse Jepanan kaltaisiin testilukemiin, hekohek.
Tänään kestitty ystävää lapsineen. Huomenna alkais arkinen aherrus työn parissa, kyllä osa-aikatyö on vain hyvä juttu mulle, tai meidän perheelle. Tulikin mieleen tuo kysymys, kuinka omat ystävät/tuttavat ihmettelisivät, jos lapsia vielä tupsahtais näille nurkille. Muutamalla ystävälläni on vielä pieniä lapsia, mutta ovat jo päättäneet, ettei lisää tule. Osa tietää vauvahaaveestani, eivätkä tuomitse tai päivittele. Tällä kylällä on muitakin "vanhoja äitejä" ollut, joten en olisi ihan poikkeava. Joskus itseä mietityttää, olenko hassu, kun vielä haaveilen. Mutta sitten tulee ajatus, että jokainen oman polkunsa tehköön.
Luntakin alkois sataa, kas vain. Luistelemaanko vielä jaksais raahautua, hmm.
Hillakat
YAW: Tylsiä uutisia, mutta hyvä että löyty syitä, joita pystytään hoitamaan. Itellä kun aikanaan muksujen tulot kesti ja kesti eikä tutkimuksissa ikinä mitään löytyny niin oli melko turhauttavaa. Toivottavasti noista lopuista tutkimuksista selviää missä vika ja on yhellä napilla korjattavissa.
Hillakat: Teilläkin siis aika samanlainen tilanne kuin meillä. Tosin meillä vasta yks yhteinen ja toinen tilauksessa ja uskon, että jää sitten siihen. Ei oma kroppa enää taida kestää enempää. Vähän hirvittää viideskin...
Kavereista ja sukulaisista: miehen sukulaiset varmaan odottaakin, että tulis lisää. Tai ei niistä ihan varmaks osaa kyllä sanoa. Niille on varmaan ihan sama...Osa omista kavereista tietää, että yritys on päällä ja piinailee mukana. Osaks varmaan siksi, koska monella on oma yritys päällä tai sit ovat raskaana parhaillaan
. Yks haaveilee kuudennesta, yks odottaa kolmatta, yks yrittää neljättä jne. Mun sukulaisista varmaan osa naljailee, että eikös olis vähempiki riittäny, mutta osa ehkä vaan iloitsee että kuopus saa kaverin.
Tää piinaaminen on ihan kivaa, mutta jos alkaa taas kestää niin menee hermo...
Hillakat: Teilläkin siis aika samanlainen tilanne kuin meillä. Tosin meillä vasta yks yhteinen ja toinen tilauksessa ja uskon, että jää sitten siihen. Ei oma kroppa enää taida kestää enempää. Vähän hirvittää viideskin...
Kavereista ja sukulaisista: miehen sukulaiset varmaan odottaakin, että tulis lisää. Tai ei niistä ihan varmaks osaa kyllä sanoa. Niille on varmaan ihan sama...Osa omista kavereista tietää, että yritys on päällä ja piinailee mukana. Osaks varmaan siksi, koska monella on oma yritys päällä tai sit ovat raskaana parhaillaan
. Yks haaveilee kuudennesta, yks odottaa kolmatta, yks yrittää neljättä jne. Mun sukulaisista varmaan osa naljailee, että eikös olis vähempiki riittäny, mutta osa ehkä vaan iloitsee että kuopus saa kaverin. Tää piinaaminen on ihan kivaa, mutta jos alkaa taas kestää niin menee hermo...
Heippanen kaikille!
Me oltiin mummulassa kylässä, eli mun äidin luona. meidän ei pitäny kertoa mutta sitten se mölähti. ei paljon tullut onnitteluja, kuulemma ihan sama vaikka tehtäis kymmenen mutta väliä pitäis vähän pitää. jotenkin tuntuu etten halua ees kertoa vielä oikein kenellekkään kun tuntuu että eipä tästä muut ole onnellisia kuin me. eikä tietty tarvi ollakkaan mut sit ihmiset pitää asianaan ilmaista omat mielipiteensä ja minä tietty herkkänä sitten pahotan aina mieleni.
no mutta. nyt ollaan kotona ja flunssasta huolimatta alan palautumaan äitini seurasta ( jok ei aina ole kovin helppoa seuraa) ja pikku hiljaa alkaa kihertämään ajatus pikku pikku ihmisestä josta joskus tulee nyytti syliin ja sisarus meidän pikkuisille.
meillä ei tällä hetkellä oo autoa mutta nyt varmaan hankitaan jossain vaiheessa. kovasti just mietintä et pitäiskö hankkia saman tien tila-auto koska mielessä häämöttää että ei tämä lapsiluku tähän jää, mutta sitten toisaalta maksaako siitä tila-autosta ihan turhaan sen aikaa mitä pärjäis farmarillakin.. en tiedä.
HillaKat ja ilmeisesti myös muut ? pohditte vauvan tekoa "vanhana äitinä" ( lainaan termiä hillakatin tekstistä ) että mitä ihmiset tuumaa. musta taas tuntuu että koska olen nuori äiti ( täytän tässä kuussa 23v. ) niin sekään ei tunnu kelpaavan. miten sitä osaiskin vaan sulkea korvansa ja olla onnellinen siitä että unelmat toteutuu vaikka se ei kaikkia miellytäkkään.
YAW, tiiätkö yhtään koska saat jotain tuloksia?
*muoks* ainiin pakko kommentoida, meikäläinen on kyllä aika testailija. itekkin jo aattelin ettei tässä oo enää mitään järkee mutta silti oli niin polttava tarve saada vastauksia ettei pystyny olee testaamatta
Me oltiin mummulassa kylässä, eli mun äidin luona. meidän ei pitäny kertoa mutta sitten se mölähti. ei paljon tullut onnitteluja, kuulemma ihan sama vaikka tehtäis kymmenen mutta väliä pitäis vähän pitää. jotenkin tuntuu etten halua ees kertoa vielä oikein kenellekkään kun tuntuu että eipä tästä muut ole onnellisia kuin me. eikä tietty tarvi ollakkaan mut sit ihmiset pitää asianaan ilmaista omat mielipiteensä ja minä tietty herkkänä sitten pahotan aina mieleni.
no mutta. nyt ollaan kotona ja flunssasta huolimatta alan palautumaan äitini seurasta ( jok ei aina ole kovin helppoa seuraa) ja pikku hiljaa alkaa kihertämään ajatus pikku pikku ihmisestä josta joskus tulee nyytti syliin ja sisarus meidän pikkuisille. meillä ei tällä hetkellä oo autoa mutta nyt varmaan hankitaan jossain vaiheessa. kovasti just mietintä et pitäiskö hankkia saman tien tila-auto koska mielessä häämöttää että ei tämä lapsiluku tähän jää, mutta sitten toisaalta maksaako siitä tila-autosta ihan turhaan sen aikaa mitä pärjäis farmarillakin.. en tiedä.
HillaKat ja ilmeisesti myös muut ? pohditte vauvan tekoa "vanhana äitinä" ( lainaan termiä hillakatin tekstistä
) että mitä ihmiset tuumaa. musta taas tuntuu että koska olen nuori äiti ( täytän tässä kuussa 23v. ) niin sekään ei tunnu kelpaavan. miten sitä osaiskin vaan sulkea korvansa ja olla onnellinen siitä että unelmat toteutuu vaikka se ei kaikkia miellytäkkään.YAW, tiiätkö yhtään koska saat jotain tuloksia?
*muoks* ainiin pakko kommentoida, meikäläinen on kyllä aika testailija. itekkin jo aattelin ettei tässä oo enää mitään järkee mutta silti oli niin polttava tarve saada vastauksia ettei pystyny olee testaamatta
Viimeksi muokattu:
Maanantaita
Viikonlopun jälkeen oon ihan valmis jättämään tän lapsluvun tähän. Viime yönäkin näin painajaisia lapsista ja synnytyksestä. Käsittämätöntä, miten voi joskus ottaa koville tää kasvatus. Meillä riideltiin koko lauantaina ja sunnuntaina, siis lapset vastaan aikuiset. Eli rentouttavasta viikonlopusta ei tietoakaan. Paitsi, iltapalalla kaikki rauhottu ja osa katto formulaa, osan kanssa pelailin pelejä. Normaalia joka perheessä sillon tällön.
YAW, se on kohta taas viikko mennyt, niin tiedät enemmän.
Mä alotan Terolut kuurin ens lauantaina, syön 10 päivää kerrallaan. Katsotaan, miten käy, viimeks 6 vuotta sitten söin sen kaks kiertoa tuota ja menkat on tulleet ajallaan ilman välivuotoja.
Mutta nyt on tosi ristiriitaset fiilikiset tän vauvajutun suhteen. Tää on se normaali paniikki, mikä mulle tulee. Jos olisin ollu raskaana, olisin ihan kauhuissani tulevasta ja nyt on tää, kun ei onnistunukkaan, haluaakohan muka yrittää ja oikeesti ei uskalla. Tyhmiä pohdin.
Neuvolassa kävin pienimmän kanssa, pikkukirppuliini. Pian päikkäreille kaatuu muutama pää, ihanaa, pääsee äitikin pötköttämään.
Hillakat
Viikonlopun jälkeen oon ihan valmis jättämään tän lapsluvun tähän. Viime yönäkin näin painajaisia lapsista ja synnytyksestä. Käsittämätöntä, miten voi joskus ottaa koville tää kasvatus. Meillä riideltiin koko lauantaina ja sunnuntaina, siis lapset vastaan aikuiset. Eli rentouttavasta viikonlopusta ei tietoakaan. Paitsi, iltapalalla kaikki rauhottu ja osa katto formulaa, osan kanssa pelailin pelejä. Normaalia joka perheessä sillon tällön.
YAW, se on kohta taas viikko mennyt, niin tiedät enemmän.
Mä alotan Terolut kuurin ens lauantaina, syön 10 päivää kerrallaan. Katsotaan, miten käy, viimeks 6 vuotta sitten söin sen kaks kiertoa tuota ja menkat on tulleet ajallaan ilman välivuotoja.
Mutta nyt on tosi ristiriitaset fiilikiset tän vauvajutun suhteen. Tää on se normaali paniikki, mikä mulle tulee. Jos olisin ollu raskaana, olisin ihan kauhuissani tulevasta ja nyt on tää, kun ei onnistunukkaan, haluaakohan muka yrittää ja oikeesti ei uskalla. Tyhmiä pohdin.
Neuvolassa kävin pienimmän kanssa, pikkukirppuliini. Pian päikkäreille kaatuu muutama pää, ihanaa, pääsee äitikin pötköttämään.
Hillakat
HillaKat tsempit terokiertoon! =)
Tänne tuli prolaktiinin labrat: Inasen yli viitearvojen. Meijän fimlab sanoo, jotta ylin raja 494, mun tulos oli 544. Nyt sit ootellaan sitä ens maanantaita ja proge testiä niin saan soittaa sille lääkärille tulokset.
Ei oo kyllä kovin kummosen korkealla odotukset. Pah!
Tänne tuli prolaktiinin labrat: Inasen yli viitearvojen. Meijän fimlab sanoo, jotta ylin raja 494, mun tulos oli 544. Nyt sit ootellaan sitä ens maanantaita ja proge testiä niin saan soittaa sille lääkärille tulokset.
Ei oo kyllä kovin kummosen korkealla odotukset. Pah!
Moikka!
Ei ole tullut kirjoiteltua aikoihin, en edes muista koska viimeksi... Mutta koska nimeni löysin kuumeilijoiden listalta, päätin rohkaistua kirjoittelemaan. Meillä tilanne edelleen sama, eli menkkoja ei ole vieläkään näkynyt kuopuksen syntymän jälkeen, maanantaina tyttö täyttää 10kk. Imetän edelleen, joten se osaltaan on pitänyt menkat poissa (mulla imetys on toiminut melko pitkään ehkäisynä ennenkin). Tosin nuorempien lasten välissä ei ollut menkkoja ollenkaan, eli silloin natsasi laakista. Mies ei tiedä että meillä kuumeillaan, mutta tuskin sekään ihan täysin vastaan olisi viidettä lasta, kun ei mitään ehkäisyä kuitenkaan käytetä. Kyllä sen tässä kohtaa jo pitäisi tietää, miten voi käydä jos paljaaltaan vetelee.
Meillä on arki tässä juuri muuttumassa, äitiysloma mulla loppui ja vielä ens viikkoon olen vuosilomalla. Sitten on työhönpaluu edessä. Lapset ovat tällä viikolla jo treenanneet päiväkodissa ilman äippää.
Koitan ryhdistäytyä ja kirjoitella useamminkin kuin kerran (puolessa) vuodessa.
SinnaH
Ei ole tullut kirjoiteltua aikoihin, en edes muista koska viimeksi...
Mutta koska nimeni löysin kuumeilijoiden listalta, päätin rohkaistua kirjoittelemaan. Meillä tilanne edelleen sama, eli menkkoja ei ole vieläkään näkynyt kuopuksen syntymän jälkeen, maanantaina tyttö täyttää 10kk. Imetän edelleen, joten se osaltaan on pitänyt menkat poissa (mulla imetys on toiminut melko pitkään ehkäisynä ennenkin). Tosin nuorempien lasten välissä ei ollut menkkoja ollenkaan, eli silloin natsasi laakista. Mies ei tiedä että meillä kuumeillaan, mutta tuskin sekään ihan täysin vastaan olisi viidettä lasta, kun ei mitään ehkäisyä kuitenkaan käytetä. Kyllä sen tässä kohtaa jo pitäisi tietää, miten voi käydä jos paljaaltaan vetelee. Meillä on arki tässä juuri muuttumassa, äitiysloma mulla loppui ja vielä ens viikkoon olen vuosilomalla. Sitten on työhönpaluu edessä. Lapset ovat tällä viikolla jo treenanneet päiväkodissa ilman äippää.
Koitan ryhdistäytyä ja kirjoitella useamminkin kuin kerran (puolessa) vuodessa.
SinnaH
Maanantaita!
Onneks on lyhkänen viikko eessä ja töissä hurja kiirus sen vuoksi. Tää on tätä.
Mitäs Jepanalle kuuluu? Älä nyt suinkaan katoa mihinkään odotuspinoon, vaan tänne kirjottelemaan kuulumisia myös. Tosi kurja tuo äitis kommentti. Kun ite oot iloinen ja toiveikas, tuollainen kyllä latistaa fiilikset. Nenä pystyyn vaan, kukin tekee tyylillään. Ja totta on tuo sun ajatus, että nuoria äitejäkin syyllistetään. Ei oo helppoo kellään.
YAW tänään taas labraan,eikös? Mulla tänään kolmas Terolut nappi menossa, väsyttää net niin pirusti. Mutta toiveet on korkeella raskautumisen suhteen. Kun tuo viimenen tyttö syntyi, ajattelin, että 37 vee on vielä ihan jees saada vauvoja, mutta nyt raja nous tuohon 39 vuoteen ja paniikki tietysti on valtaisa. Nyt olis se ainokainen mahollisuus siihen ikään ja jouluvauvaan. Paskat, kun ahistaa tämmönen ajattelumaailma. Varmaan rauhotun sitten kesää kohti mentäessä, jos ei tärppää.
Kokemuksia Primperan lääkityksestä raskauspahoinvointiin. Onko kukaan kokeillut vatsansuojalääkkeitä, Pantopratsolia ym? Mä kävin alkuvuodesta neuvolalääkärin puheilla, suunniteltiin lääkitystä ankaraan oksenteluun ja ylävatsakipuun. Mulla tuo ongelma on pahentunut raskaus raskaudelta ja nyt kauhulla odotan tulevaa. Oon saikulla ollut useemman viikon ja tipassa pariin otteeseen ja kipu on jotain aivan tajutonta. Makaan vain sängyssä ja lapset käy kattelemassa äitiä siellä. Itku on jokapäiväinen vieras. Mutta en nyt asioiden edelle viitsi mennä, eihän tässä raskaana vielä olla.
SinnaH, velkommen. Tuo on mukava ajatus "mies ei tiedä, että meillä kuumeillaan" Rohkean ja itsevarman naisen kommentti. Käväse toki useemmin pinossa, sanoo toinen rouva, jolla aikaa ei tahdo koneella istumiseen olla. Nytkin hirvittää mennä keittiöön. 3-vuotias ja tää yks vee on kolinasta päätellen vetäny kaikki kipposet ja kupposet alas kaapeista.
Siivoamaan siis.
Onneks on lyhkänen viikko eessä ja töissä hurja kiirus sen vuoksi. Tää on tätä.
Mitäs Jepanalle kuuluu? Älä nyt suinkaan katoa mihinkään odotuspinoon, vaan tänne kirjottelemaan kuulumisia myös. Tosi kurja tuo äitis kommentti. Kun ite oot iloinen ja toiveikas, tuollainen kyllä latistaa fiilikset. Nenä pystyyn vaan, kukin tekee tyylillään. Ja totta on tuo sun ajatus, että nuoria äitejäkin syyllistetään. Ei oo helppoo kellään.
YAW tänään taas labraan,eikös? Mulla tänään kolmas Terolut nappi menossa, väsyttää net niin pirusti. Mutta toiveet on korkeella raskautumisen suhteen. Kun tuo viimenen tyttö syntyi, ajattelin, että 37 vee on vielä ihan jees saada vauvoja, mutta nyt raja nous tuohon 39 vuoteen ja paniikki tietysti on valtaisa. Nyt olis se ainokainen mahollisuus siihen ikään ja jouluvauvaan. Paskat, kun ahistaa tämmönen ajattelumaailma. Varmaan rauhotun sitten kesää kohti mentäessä, jos ei tärppää.
Kokemuksia Primperan lääkityksestä raskauspahoinvointiin. Onko kukaan kokeillut vatsansuojalääkkeitä, Pantopratsolia ym? Mä kävin alkuvuodesta neuvolalääkärin puheilla, suunniteltiin lääkitystä ankaraan oksenteluun ja ylävatsakipuun. Mulla tuo ongelma on pahentunut raskaus raskaudelta ja nyt kauhulla odotan tulevaa. Oon saikulla ollut useemman viikon ja tipassa pariin otteeseen ja kipu on jotain aivan tajutonta. Makaan vain sängyssä ja lapset käy kattelemassa äitiä siellä. Itku on jokapäiväinen vieras. Mutta en nyt asioiden edelle viitsi mennä, eihän tässä raskaana vielä olla.
SinnaH, velkommen. Tuo on mukava ajatus "mies ei tiedä, että meillä kuumeillaan" Rohkean ja itsevarman naisen kommentti. Käväse toki useemmin pinossa, sanoo toinen rouva, jolla aikaa ei tahdo koneella istumiseen olla. Nytkin hirvittää mennä keittiöön. 3-vuotias ja tää yks vee on kolinasta päätellen vetäny kaikki kipposet ja kupposet alas kaapeista.
Siivoamaan siis.
Siis, met ollaan purottu johonkin huitsin kuikkaan. Äkkiä leidit kirjottamaan kuulumisia.
Aivan kuin mulla olis jotain infottavaa itellä. Bläääh.
Mahaa polttlee, huomenna net alkaa ja just ajallaan 26/26. Tuli fiiliksiä, että pitäisköhän nyt rauhassa ootella tuonne kesään ja katsoa tilannetta uudelleen. Mua hermostuttaa, kun ei tärpänny nytkään. Eihän tää nyt mikään maailmanloppu, muttako tää mun aikataulutus. Eihän kaikki tapahdu sormia napsauttamalla. Mä varmaan luulin niin. Mulla ei vielä löydy asennetta, että olisin yli nelikymppinen äiti. Apua, mulla on paljon muutettavaa asenteessa. Ja kyllä se muuttuu. Pitää nyt puhua tuon siipan kans, olisko se valmis vähän jäähdyttelemään tätä projektia. Vaikoeikö.
No joo, väsymys on raastavaa, katoan.
Aivan kuin mulla olis jotain infottavaa itellä. Bläääh.
Mahaa polttlee, huomenna net alkaa ja just ajallaan 26/26. Tuli fiiliksiä, että pitäisköhän nyt rauhassa ootella tuonne kesään ja katsoa tilannetta uudelleen. Mua hermostuttaa, kun ei tärpänny nytkään. Eihän tää nyt mikään maailmanloppu, muttako tää mun aikataulutus. Eihän kaikki tapahdu sormia napsauttamalla. Mä varmaan luulin niin. Mulla ei vielä löydy asennetta, että olisin yli nelikymppinen äiti. Apua, mulla on paljon muutettavaa asenteessa. Ja kyllä se muuttuu. Pitää nyt puhua tuon siipan kans, olisko se valmis vähän jäähdyttelemään tätä projektia. Vaikoeikö.
No joo, väsymys on raastavaa, katoan.
Hellurei tännekin. Sitä näköjään aina loppukierrosta aktivoituu, mikä lie siinäkin .
HillaKat: Mä niiiiiiiiiin oon samoissa fiiliksissä. En haluis millään, että tulis vauvaa enää ens vuoden puolella. Viimeinen sais syntyä tänä vuonna, kiitooos! Että jos ei nyt ole tärpännyt niin sit vois pistää pillit pussiin. Mutta sen näkee sit parin viikon päästä, että pitääkö päätös vai ei. Ja tiedän, että jos raskaaksi tulen niin menee ekat parikyt viikkoa tuskaillessa, että mitähän järkeä tässä taas oli . Eikö joskus vois olla vaan kaikki hyvin?
Mites ViidesVillahousu? Missäs vaiheessa siellä mennään?
Mä kans jo hätähousuna tein testin kun niitä kassillinen kaapista löyty ja on uusia mitä en oo aiemmin käyttäny ja sain siihen roskishaamun, joka näky ihan kameran kuvassakin, mut sit tein uuden niin siinä oli jotain ihme "reikiä"/painautumia testiviivan kohdilla ja se vähä väri mitä mahto olla niin oli niin reikien pohjassa :-o ja siitä sit mitään selvää ottanu. Negoiksihan noi pitäis luokitella ja malttaa odottaa pari päivää ainakin. Mutta teenpä silti huomen aamuna uuden. Mä niin vihaan tätä arpomista ja jännäämistä! Ja sit kuitenkin kun tällä kertaakin tärppäs heti ekasta niin surkuttelin, kun en yhtään päässy jännäämään ja piinaamaan. Sitä kesti se tasan kaks viikkoa ja nyt kun menikin kesken ja kolmas kierto "jo" niin nyt ei sit hermot kestä :/ .
Mut jos tää ei nyt onnaakkaan ni jos ens kierron kokeilen vielä ja pyydän sit et käynnistävät joulukuussa...? Mitä luulette, suostuiskohan ne mun perusteluilla käynnistämään
.
Joo...en mää tiärä mistään mitään. Kun sinänsä perheeseen mahtuis kyllä vielä yks, ehkä jopa kaks, mutta tässä kun tätä lapsellista elämää jo pitkälti toistakymmentä vuotta elänyt niin olis kiva jo pikkuhiljaa tehdä jotain omaakin...huoh.
Hassel ja siis piinapäivät kp26 dpo n.10-11.
.HillaKat: Mä niiiiiiiiiin oon samoissa fiiliksissä. En haluis millään, että tulis vauvaa enää ens vuoden puolella. Viimeinen sais syntyä tänä vuonna, kiitooos! Että jos ei nyt ole tärpännyt niin sit vois pistää pillit pussiin. Mutta sen näkee sit parin viikon päästä, että pitääkö päätös vai ei. Ja tiedän, että jos raskaaksi tulen niin menee ekat parikyt viikkoa tuskaillessa, että mitähän järkeä tässä taas oli
. Eikö joskus vois olla vaan kaikki hyvin?Mites ViidesVillahousu? Missäs vaiheessa siellä mennään?
Mä kans jo hätähousuna tein testin kun niitä kassillinen kaapista löyty ja on uusia mitä en oo aiemmin käyttäny ja sain siihen roskishaamun, joka näky ihan kameran kuvassakin, mut sit tein uuden niin siinä oli jotain ihme "reikiä"/painautumia testiviivan kohdilla ja se vähä väri mitä mahto olla niin oli niin reikien pohjassa :-o ja siitä sit mitään selvää ottanu. Negoiksihan noi pitäis luokitella ja malttaa odottaa pari päivää ainakin. Mutta teenpä silti huomen aamuna uuden. Mä niin vihaan tätä arpomista ja jännäämistä! Ja sit kuitenkin kun tällä kertaakin tärppäs heti ekasta niin surkuttelin, kun en yhtään päässy jännäämään ja piinaamaan. Sitä kesti se tasan kaks viikkoa ja nyt kun menikin kesken ja kolmas kierto "jo" niin nyt ei sit hermot kestä :/ .
Mut jos tää ei nyt onnaakkaan ni jos ens kierron kokeilen vielä ja pyydän sit et käynnistävät joulukuussa...? Mitä luulette, suostuiskohan ne mun perusteluilla käynnistämään
. Joo...en mää tiärä mistään mitään. Kun sinänsä perheeseen mahtuis kyllä vielä yks, ehkä jopa kaks, mutta tässä kun tätä lapsellista elämää jo pitkälti toistakymmentä vuotta elänyt niin olis kiva jo pikkuhiljaa tehdä jotain omaakin...huoh.
Hassel ja siis piinapäivät kp26 dpo n.10-11.
Hei taas pitkästä aikaa!
Täällä ei nyt oikee mene.. Juuri olin lääkärissä ronkittavana. Eipäs täti löytäny kierukkaa vaikka kuinka etti. JEE!! Nyt sitte odotellaan naisten polille aikaa että vois ultralla kattoa missä se perkeleen henkari oikee lymyilee.
Oonkii ihmetelly ku on alaselkä ollu oudon kipee jo pitkää ja kohtu on kipuillu ja tuntunu pallomaiselta. Parit viime menkatkii on ollu ihme tuhrutusta vaan, no kierukka voi tehdä sen ihan normaalistikin että menkat jää pois.
Saamarin laite! :stick:
Täällä ei nyt oikee mene.. Juuri olin lääkärissä ronkittavana. Eipäs täti löytäny kierukkaa vaikka kuinka etti. JEE!! Nyt sitte odotellaan naisten polille aikaa että vois ultralla kattoa missä se perkeleen henkari oikee lymyilee.
Oonkii ihmetelly ku on alaselkä ollu oudon kipee jo pitkää ja kohtu on kipuillu ja tuntunu pallomaiselta. Parit viime menkatkii on ollu ihme tuhrutusta vaan, no kierukka voi tehdä sen ihan normaalistikin että menkat jää pois.
Saamarin laite! :stick:
Todellinen pikavastaus, kello raksuttaa jo ruokatunnin päättymistä...
Mulla oli eilen illalla aivaan sairaan kipee maha ja alaselkä ja nukkumisesta ei tullut mitään. Juteltiin ukon kans, että ei nyt enää yritellä ja ollaan tyytyväisiä näihin tai katotaan kesän jälkeen tilannetta. Aamulla vointi het kun pirteällä peipposella, mahakipu tiessään. Eilen illalla jo halusin tehdä kaapissa kummittelevan raskaustestin pois, mutta tein sen aamulla, perkele, siinä oli kaks viivaa. Nyt jos koskaan oon aivan pöllimystynyt. Munhan on vain pakko nyt oottaa menkkojen alkua, eihän tää voi olla tottakaan edes. Mä palaan tänne perjantaina, teen uuden testin sillon, jos ei menkkoja näy. Mulla varmaan silmät haritti. Ukko oli ihan yhtä äimänkäkenä. Kääk.
Sekalaiset fiilikset siis. Palaan perjantaina, töihin on palattava nyt.
Hillakat
Mulla oli eilen illalla aivaan sairaan kipee maha ja alaselkä ja nukkumisesta ei tullut mitään. Juteltiin ukon kans, että ei nyt enää yritellä ja ollaan tyytyväisiä näihin tai katotaan kesän jälkeen tilannetta. Aamulla vointi het kun pirteällä peipposella, mahakipu tiessään. Eilen illalla jo halusin tehdä kaapissa kummittelevan raskaustestin pois, mutta tein sen aamulla, perkele, siinä oli kaks viivaa. Nyt jos koskaan oon aivan pöllimystynyt. Munhan on vain pakko nyt oottaa menkkojen alkua, eihän tää voi olla tottakaan edes. Mä palaan tänne perjantaina, teen uuden testin sillon, jos ei menkkoja näy. Mulla varmaan silmät haritti. Ukko oli ihan yhtä äimänkäkenä. Kääk.
Sekalaiset fiilikset siis. Palaan perjantaina, töihin on palattava nyt.
Hillakat
Yötä suurperheelliset ihanaiset naiset!
En olekaan saanut esittelyä enempää kirjoiteltua (mikälie ramppikuume taas iskenyt kuumeiluun) mutta nyt tuli niin pakottava tarve kantaa korteni kekoon =) Kyllä se vaan edelleen haave kuudennesta elää.. Kaikki on tosin ihan mainiosti tälläkin hetkellä. Kuopus täytti viimekuussa 5.v ja elämä on helpottunut kovasti kun ei ole enää syötettäviä eikä vaippahousuja, mutta kun mullakin on juuri tuo tunne niinkuin monilla teistäkin, että tuntuu kuin joku vielä puuttuisi :heart: Se joku taitaa olla kuudes kullanmuru.. Mies ei jaa tätä tunnetta kanssani vaan on enemmän "järjellä ajattelija" kun minä taas annan tunteen ja sydämen viedä. Mutta olen saanut hänet ennenkin taipumaan
Olen ensimmäistä raskautta lukuunottamatta (jossa pitkä odotuksemme palkittiin kaksosilla!) raskautunut kerta laakista ja sellainen toive olisi myös nyt jos tässä joskus päästään yrittämään. Mutta ei voi tietää, ikääkin on tullut lisää. Oviksen kyllä tunnistan kovista kivuista ja paksusta limasta :x joka kerta, joten se vähän auttaisi ehkä asiaa Ja olisihan se niin mahtavaa vielä kokea se kaikki! Plussatesti, ultrat, pikkupotkut, synnytys, imetys, vauva-aika... Voih OLISIHAN SE!
Tosi ihanaa, että täällä on muitakin "iäkkäämpiä" haaveilijoita ja kuumeilijoita. Itse täytin juuri 37 vuotta.. Ensimmäiset lapset sain 22-vuotiaana (kaksospojat) ja ennen kuin pojat täyttivät 2 vuotta, syntyi vanhin tytär. Eli myös meillä on ollut kolme alle 3-vuotiasta. Jonkin aikaa jopa kolme alle 2-vuotiasta Sitten olikin luova tauko ja tehtiin toinen satsi eli nämä meidän pikkutytöt, joista toinen täyttää pian 7 ja toinen täytti juuri 5. Ikäeroa tulisi siis viitosen ja kuutosen väliin reilusti, mutta ehkä kysessä olisi nyt se iltatähti.. =)
Ihana lukea teidän jännäilyjä, jotka jo olette yrityksessä kiinni! Toivon teille kaikkea hyvää ja pikaista raskautumista! Ja hurjasti onnea kaikille jo plussan saaneille!! :heart:
Jatketaan jutustelua ja toistemme tukemista. Me upeat suurperheitten äipät =)
ÄitiViidelle/ 37v/lapset kaksospojat-98 ja tytöt -00, -06 ja -08
En olekaan saanut esittelyä enempää kirjoiteltua (mikälie ramppikuume taas iskenyt kuumeiluun) mutta nyt tuli niin pakottava tarve kantaa korteni kekoon =) Kyllä se vaan edelleen haave kuudennesta elää.. Kaikki on tosin ihan mainiosti tälläkin hetkellä. Kuopus täytti viimekuussa 5.v ja elämä on helpottunut kovasti kun ei ole enää syötettäviä eikä vaippahousuja, mutta kun mullakin on juuri tuo tunne niinkuin monilla teistäkin, että tuntuu kuin joku vielä puuttuisi :heart: Se joku taitaa olla kuudes kullanmuru.. Mies ei jaa tätä tunnetta kanssani vaan on enemmän "järjellä ajattelija" kun minä taas annan tunteen ja sydämen viedä. Mutta olen saanut hänet ennenkin taipumaan
Olen ensimmäistä raskautta lukuunottamatta (jossa pitkä odotuksemme palkittiin kaksosilla!) raskautunut kerta laakista ja sellainen toive olisi myös nyt jos tässä joskus päästään yrittämään. Mutta ei voi tietää, ikääkin on tullut lisää. Oviksen kyllä tunnistan kovista kivuista ja paksusta limasta :x joka kerta, joten se vähän auttaisi ehkä asiaa
Ja olisihan se niin mahtavaa vielä kokea se kaikki! Plussatesti, ultrat, pikkupotkut, synnytys, imetys, vauva-aika... Voih OLISIHAN SE! Tosi ihanaa, että täällä on muitakin "iäkkäämpiä" haaveilijoita ja kuumeilijoita. Itse täytin juuri 37 vuotta.. Ensimmäiset lapset sain 22-vuotiaana (kaksospojat) ja ennen kuin pojat täyttivät 2 vuotta, syntyi vanhin tytär. Eli myös meillä on ollut kolme alle 3-vuotiasta. Jonkin aikaa jopa kolme alle 2-vuotiasta
Sitten olikin luova tauko ja tehtiin toinen satsi eli nämä meidän pikkutytöt, joista toinen täyttää pian 7 ja toinen täytti juuri 5. Ikäeroa tulisi siis viitosen ja kuutosen väliin reilusti, mutta ehkä kysessä olisi nyt se iltatähti.. =)Ihana lukea teidän jännäilyjä, jotka jo olette yrityksessä kiinni! Toivon teille kaikkea hyvää ja pikaista raskautumista! Ja hurjasti onnea kaikille jo plussan saaneille!! :heart:
Jatketaan jutustelua ja toistemme tukemista. Me upeat suurperheitten äipät =)
ÄitiViidelle/ 37v/lapset kaksospojat-98 ja tytöt -00, -06 ja -08
Heipähei kaikki äiskät!!
Täälläkin ollaan soudettu ja huovattu tän vaavahankkeen kanssa. Ukko on kyllä ollu sitä mieltä että haluaa vielä yhden mutta minä olen ollu kovin ailahtelevainen. Mulla kun tuo kierukka aiheutti todellista uupumusta. Mietin että kuinka ihmeessä jaksaisin vielä vaavaa hoitaa kun en tahdo jaksaa aina nytkään.
Noh, minäpä päräytin itteni eilen aamusta yksityiselle, joka on perehtynyt näihin lisääntymis/alapää juttuihin. Sepä tiesi kertoa että kierukka saattaa vähentää estrogeeniä niin paljon että se aiheuttaa uupumusta ja masennusta. Oispa tuonkin tienny jo aikoja sitten..
Seuraa kauhuromaani kierukasta: Niin, todellinen syy miksi sinne varasin ajan oli tuo perhanan laite mikä oli hävinnyt tuonne johonkin kohdun uumeniin. Ultrassa lääkäri näki että kierukka oli ihan oikealla paikalla mutta langat oli myös pujahtanut kohtuun. Siitä se kidutus sitten alko.. Kohdun suu puudutettiin suihkeella (kirveli aivan perkeleesti!) Lääkäri kaiveli ja tonki aikansa, mutta tuloksetta. Huusin ja pyytelin anteeksi vuoronperään. Lääkäri ilmoitti että puuduttaisi kohdunsuun kunnolla, nyt vähän nippaa, minä siinä hyperventilaation kourissa tajunut mitään ennenkun piikki oli jo pistetty ja sitten tuntui aaltomainen puuduke koko kropassa ja aloin panikoimaan kun kieli ja naamakin puutui eikä kädetkään oikein pelannut. Lääkäri kertoi että se oli vahva piikki ja tuntuukin koko ropassa. Pelkäsin että kuolen! Itkin ihan paniikissa ja lääkäri ehdotti rauhottavia mutta kieltäydyin jyrkästi. Halusin hoitajan pitämään kädestä etten keskittyisi lääkärin ropelluksiin alapäässä. Yritin kuvitella että mieheni oli kanssani pitämässä huolta minusta. Hoitajasta oli apua vaikka se vaan seisoi siinä. Kipu oli aivan järkyttävä puudutuksista huolimatta. Kohtu oli kuin tulessa. Yritin siinä keksiä keskusteltavaa, etten ihan menisi paniikin valtaan. Lääkäri kaivoi ja repi aikansa kunnes vihdoin sanoi että nyt on ulkona. Olin kuin synnytyksen jäljiltä! Veriroiskeita oli joka paikassa ja olin ihan kanveesissa. Pääsin vihdoin ylös toimenpidepöydältä ja sain vaatteet päälle. Lääkäri antoi kaksi vahvaa särkylääkettä vielä ettei kipu pääsisi päälle. Seuraava vaihtoehto olisi ollut nukutus, onneksi ei siihen tarvinut mennä. Kierukka oli kuulemma kasvanut limakalvoon kiinni ja oli siksi niin tiukassa. Puolentunnin aika oli jo venynyt 50 minuutin pituiseksi. Olin hyvin heikossa kunnossa. Vahva puudutus sai verenpaineen laskemaan ja vei lihaksista voimat. Olin aivan lääkepöllyssä. Makasin tunnin toisessa huoneessa tarkkailtavana ja odottelin että mieheni tulisi hakemaan minut. Lääkäri totesi jälkikäteen että onneksi ei laitettu sitä rauhottavaa. Olisi tullut suoraan suoneen ja siitä lähtee taju ihan kankaalle ja toipuminenkin olisi kestänyt paljon kauemmin. Olin jo nyt niin pihalla että tuntui etten muistaisi enää edes hengittää kun olin niin lötkö. Olin ihan pihalla iltapäivään saakka. Sitten pystyin jo syömään. Liikkuminen on vieläkin vähän niin ja näin. Särkylääkkeen voimilla mennään. Nyt vaan sitten odotellaan että alkaa tyhjennysvuoto ja pääsen taas normaaliin rytmiin. Nyt tulee vaan taisteluhaavoista verta. Arvatkaapas tytöt otanko enää koskaan kierukkaa?
Aurinkoista päivää teille kaikille!!!
Täälläkin ollaan soudettu ja huovattu tän vaavahankkeen kanssa. Ukko on kyllä ollu sitä mieltä että haluaa vielä yhden mutta minä olen ollu kovin ailahtelevainen. Mulla kun tuo kierukka aiheutti todellista uupumusta. Mietin että kuinka ihmeessä jaksaisin vielä vaavaa hoitaa kun en tahdo jaksaa aina nytkään.
Noh, minäpä päräytin itteni eilen aamusta yksityiselle, joka on perehtynyt näihin lisääntymis/alapää juttuihin. Sepä tiesi kertoa että kierukka saattaa vähentää estrogeeniä niin paljon että se aiheuttaa uupumusta ja masennusta. Oispa tuonkin tienny jo aikoja sitten..
Seuraa kauhuromaani kierukasta: Niin, todellinen syy miksi sinne varasin ajan oli tuo perhanan laite mikä oli hävinnyt tuonne johonkin kohdun uumeniin. Ultrassa lääkäri näki että kierukka oli ihan oikealla paikalla mutta langat oli myös pujahtanut kohtuun. Siitä se kidutus sitten alko.. Kohdun suu puudutettiin suihkeella (kirveli aivan perkeleesti!) Lääkäri kaiveli ja tonki aikansa, mutta tuloksetta. Huusin ja pyytelin anteeksi vuoronperään. Lääkäri ilmoitti että puuduttaisi kohdunsuun kunnolla, nyt vähän nippaa, minä siinä hyperventilaation kourissa tajunut mitään ennenkun piikki oli jo pistetty ja sitten tuntui aaltomainen puuduke koko kropassa ja aloin panikoimaan kun kieli ja naamakin puutui eikä kädetkään oikein pelannut. Lääkäri kertoi että se oli vahva piikki ja tuntuukin koko ropassa. Pelkäsin että kuolen! Itkin ihan paniikissa ja lääkäri ehdotti rauhottavia mutta kieltäydyin jyrkästi. Halusin hoitajan pitämään kädestä etten keskittyisi lääkärin ropelluksiin alapäässä. Yritin kuvitella että mieheni oli kanssani pitämässä huolta minusta. Hoitajasta oli apua vaikka se vaan seisoi siinä. Kipu oli aivan järkyttävä puudutuksista huolimatta. Kohtu oli kuin tulessa. Yritin siinä keksiä keskusteltavaa, etten ihan menisi paniikin valtaan. Lääkäri kaivoi ja repi aikansa kunnes vihdoin sanoi että nyt on ulkona. Olin kuin synnytyksen jäljiltä! Veriroiskeita oli joka paikassa ja olin ihan kanveesissa. Pääsin vihdoin ylös toimenpidepöydältä ja sain vaatteet päälle. Lääkäri antoi kaksi vahvaa särkylääkettä vielä ettei kipu pääsisi päälle. Seuraava vaihtoehto olisi ollut nukutus, onneksi ei siihen tarvinut mennä. Kierukka oli kuulemma kasvanut limakalvoon kiinni ja oli siksi niin tiukassa. Puolentunnin aika oli jo venynyt 50 minuutin pituiseksi. Olin hyvin heikossa kunnossa. Vahva puudutus sai verenpaineen laskemaan ja vei lihaksista voimat. Olin aivan lääkepöllyssä. Makasin tunnin toisessa huoneessa tarkkailtavana ja odottelin että mieheni tulisi hakemaan minut. Lääkäri totesi jälkikäteen että onneksi ei laitettu sitä rauhottavaa. Olisi tullut suoraan suoneen ja siitä lähtee taju ihan kankaalle ja toipuminenkin olisi kestänyt paljon kauemmin. Olin jo nyt niin pihalla että tuntui etten muistaisi enää edes hengittää kun olin niin lötkö. Olin ihan pihalla iltapäivään saakka. Sitten pystyin jo syömään. Liikkuminen on vieläkin vähän niin ja näin. Särkylääkkeen voimilla mennään. Nyt vaan sitten odotellaan että alkaa tyhjennysvuoto ja pääsen taas normaaliin rytmiin. Nyt tulee vaan taisteluhaavoista verta. Arvatkaapas tytöt otanko enää koskaan kierukkaa?
Aurinkoista päivää teille kaikille!!!
Hillakat: Joko saa onnitella?!? Jos se plussa oli niin eikös sitä...edes vähän? ONNEA :saint:
ViidesVillahousu: Kiitos tarinasta! Vahvistit juuri käsitystä siitä, etten IKINÄ ota kierukkaa :O . Voi, että mitä oot joutunu kokemaan! Kuulostaa vähän samanlaiselta kokemukselta kun mulle tehtiin huonon papa tuloksen takia vuosia sitten se silmukkahoito. Hoitaja joutu sanomaan jossain vaiheessa mulle, että "muista hengittää". Mä olin jo ihan valkonen ja olin pyörtymäisillään kivun takia, enkä sen takia muistanu enää hengittää. Se oli kauheeta...
Hullu Mamma84 Tervetuloa joukkoon kahjoon!
Omanapa...no negoja oon muutaman tehty eikä oireetkaan muusta kerro. Että se siitä. Jatkuuko yritys vai lyödäkkö hanskat tiskiin...no, se jää nähtäväks... :x
ViidesVillahousu: Kiitos tarinasta! Vahvistit juuri käsitystä siitä, etten IKINÄ ota kierukkaa :O . Voi, että mitä oot joutunu kokemaan! Kuulostaa vähän samanlaiselta kokemukselta kun mulle tehtiin huonon papa tuloksen takia vuosia sitten se silmukkahoito. Hoitaja joutu sanomaan jossain vaiheessa mulle, että "muista hengittää". Mä olin jo ihan valkonen ja olin pyörtymäisillään kivun takia, enkä sen takia muistanu enää hengittää. Se oli kauheeta...
Hullu Mamma84
Tervetuloa joukkoon kahjoon!Omanapa...no negoja oon muutaman tehty eikä oireetkaan muusta kerro. Että se siitä. Jatkuuko yritys vai lyödäkkö hanskat tiskiin...no, se jää nähtäväks... :x
Joo, Hillakat voisi tulla kertomaan kuulumisia! Pidän kovasti peukkuja että vaavihan se siellä!! :heart:
YAW ja Hassel tietää siis mitä olen kokenut. Olo oli kun olis ollu synnyttämässä, ainoalla erotuksella että oikeassa synnytyksessä on oikeesti joku järki. Mutta nyt on ihanan luomu olo
tekis mieli kellistää tuo ukko heti mut taitaa mennä vielä muutama päivä että saa ton värkin kuntoo..
Äläs nyt Hassel vielä niitä hanskoja ripustele mihinkään. Päräytetään molemmat tammivaavat :heart: Meillä on jostain syystä takaraja tämän vuoden loppuun saakka, sit jos ei oo tärpänny ni annetaa olla. Mut saapi nyt nähä.. Nyt on vaan sellanen fiilis että ei malttais millää odottaa että pääsee tositoimiin
YAW ja Hassel tietää siis mitä olen kokenut. Olo oli kun olis ollu synnyttämässä, ainoalla erotuksella että oikeassa synnytyksessä on oikeesti joku järki. Mutta nyt on ihanan luomu olo
tekis mieli kellistää tuo ukko heti mut taitaa mennä vielä muutama päivä että saa ton värkin kuntoo..Äläs nyt Hassel vielä niitä hanskoja ripustele mihinkään. Päräytetään molemmat tammivaavat :heart: Meillä on jostain syystä takaraja tämän vuoden loppuun saakka, sit jos ei oo tärpänny ni annetaa olla. Mut saapi nyt nähä.. Nyt on vaan sellanen fiilis että ei malttais millää odottaa että pääsee tositoimiin
Meidän huushollissa on aina ruuhkaa koneelle, mutta jos nyt
Plussaakin plussempi testi, josten laskettu aika on 12.12. En mää oo ikinä kokenu tollasta, että menkkaoireet illalla ja sit onkin raskaana. Tokihan mulla niitä oireita on ollu, oli parit viimekierrotkin, ootin vain, että Terolut kuuri ne poistaa. Nää ei sit poistunu. On tullu parit kerrat kyyneeleet silmiin pelkästä liikutuksesta jotain tyhmää asiaa kohtaan ja tissit on kipeet, nukuttua saa huonosti. Nyt ootellaan oksentamista.
Viides Villahousu: kamala kokemus. Mulle on paksunsuolentähystystä yritetty tehdä useita vuosia takaperin, tuloksetta. Päädyttiin varjoainekuvauksiin kovan kivun vuoksi. Se oli pahempaa kuin synnyttäminen ja hyperventiloin niin, etten tuntenut jalkojani enkä käsiäni ollenkaan. Hengittelin paperipussiin tovin ja eikun kotiin. Ilman nukutusta en siihen enää suostu.
5. synnytyksen jälkeen sain kohtutulehduksen ja ab hoito ei kokonaan auttanut, vaan jouduin tuohon "silmukkahoitoon", Hasselin tavoin.
Kamalaa tämä naisena olo.
Mama84, tänne vain, meitä on useita pököjä täällä.
ÄitiViidelle,onneks sulla on hyvin taivuteltavissa oleva mies. Ei kyllä omassanikaan mitään vikaa sen suhteen ollut, mutta nyt on tullut ehdoton "Ei sitten yhtään enempää" Tämä kuudes on mulle kyllä takaraja (viides piti olla)
Nämä meidänkin mukulat on kahdessa sarjassa, joten tekemistä ja puuhaa riittää. Vähän vain pelottaa tämä 3 alle kouluikäistä-malli. Siihen ekaan satsiin kävi just niin ja se oli rankkaa (silloinen mies ei paljoa osallistunut kodin/lastenhoitoon) Mutta ajattelin kodinhoitoapua pyytää kunnalta, jos tilanne näyttää vaikealta.
Välipalaa... pullaa ja sämpylää leivottu aamupäivä.
HillaKat ja tulkaa pikana perässä vauvautumaan.
Plussaakin plussempi testi, josten laskettu aika on 12.12. En mää oo ikinä kokenu tollasta, että menkkaoireet illalla ja sit onkin raskaana. Tokihan mulla niitä oireita on ollu, oli parit viimekierrotkin, ootin vain, että Terolut kuuri ne poistaa. Nää ei sit poistunu. On tullu parit kerrat kyyneeleet silmiin pelkästä liikutuksesta jotain tyhmää asiaa kohtaan ja tissit on kipeet, nukuttua saa huonosti. Nyt ootellaan oksentamista.
Viides Villahousu: kamala kokemus. Mulle on paksunsuolentähystystä yritetty tehdä useita vuosia takaperin, tuloksetta. Päädyttiin varjoainekuvauksiin kovan kivun vuoksi. Se oli pahempaa kuin synnyttäminen ja hyperventiloin niin, etten tuntenut jalkojani enkä käsiäni ollenkaan. Hengittelin paperipussiin tovin ja eikun kotiin. Ilman nukutusta en siihen enää suostu.
5. synnytyksen jälkeen sain kohtutulehduksen ja ab hoito ei kokonaan auttanut, vaan jouduin tuohon "silmukkahoitoon", Hasselin tavoin.
Kamalaa tämä naisena olo.
Mama84, tänne vain, meitä on useita pököjä täällä.
ÄitiViidelle,onneks sulla on hyvin taivuteltavissa oleva mies. Ei kyllä omassanikaan mitään vikaa sen suhteen ollut, mutta nyt on tullut ehdoton "Ei sitten yhtään enempää" Tämä kuudes on mulle kyllä takaraja (viides piti olla)
Nämä meidänkin mukulat on kahdessa sarjassa, joten tekemistä ja puuhaa riittää. Vähän vain pelottaa tämä 3 alle kouluikäistä-malli. Siihen ekaan satsiin kävi just niin ja se oli rankkaa (silloinen mies ei paljoa osallistunut kodin/lastenhoitoon) Mutta ajattelin kodinhoitoapua pyytää kunnalta, jos tilanne näyttää vaikealta.
Välipalaa... pullaa ja sämpylää leivottu aamupäivä.
HillaKat ja tulkaa pikana perässä vauvautumaan.
Vaude Hillakat!!! Onnittelut! Voi, te saatte ihanan joululahjan :heart:
Ai sinäkii oot joutunu kokemaan hirvityksiä. Ei todellakaan ole helppoo olla nainen!
Ai sinäkii oot joutunu kokemaan hirvityksiä. Ei todellakaan ole helppoo olla nainen!
Hillakat: Plussaonnea! Selviskö siitä tähystyksestä mitään? Mä kävin kans vuosia vuosia sitten ja kans olin pyörtymispisteessä ja sit hoitsut vaan tiuskii että "koita rentoutuu". Se sattu niiiiiiiiiiiiin paljon. Sit ne anto rauhottavaa ja mulla meni pää aivan sekasin siitä, mutta ei se siihen kipuun vaikuttanu mitenkään ja ne ei pystyny sitä tekemään . Mut eivät kuulema suostu nukutuksessa tekemään. No eipä kai tuolla väliä. Kunhan vatsa toimii niin kivutkin pysyy kurissa. Eli valkosetjauhot ja sokerit pois ruokavaliosta niin hyvin menee.
ViidesVillahousu: No joo katellaan. Kuhan tässä parin viikon päähän päästään niin katsotaan mitä mieli sanoo sitten. Nyt mieli seilaa ehdottoman ei:n ja ehkän väliä. Vielä muutama päivä sitten oli vain ehdoton ei. Saa tuo mieskin "herätä" haluamaan ihan kunnolla tai en edes harkitse yrittämistä enää... Pikaista paranemista alakertaan
Hassel ja Kp2...
. Mut eivät kuulema suostu nukutuksessa tekemään. No eipä kai tuolla väliä. Kunhan vatsa toimii niin kivutkin pysyy kurissa. Eli valkosetjauhot ja sokerit pois ruokavaliosta niin hyvin menee.ViidesVillahousu: No joo katellaan. Kuhan tässä parin viikon päähän päästään niin katsotaan mitä mieli sanoo sitten. Nyt mieli seilaa ehdottoman ei:n ja ehkän väliä. Vielä muutama päivä sitten oli vain ehdoton ei. Saa tuo mieskin "herätä" haluamaan ihan kunnolla tai en edes harkitse yrittämistä enää... Pikaista paranemista alakertaan
Hassel ja Kp2...
Tuhannesti Onnea HillaKat! Jouluvauva :heart: Se on ollut mullakin salaisena toiveena... Meidän lapsista neljä on kevätvauvoja ja yksi kesäinen.
YAW tsemppiä ja jaksamista vielä yritykseen. Toivotaan, että vielä pikkunyytin saatte!
Täällä kans kokemusta paksunsuolen tähystyksestä ja kyllä, se sattuu! Tuntuu kuin jättisupistus heitettäis mahaan tuhatta ja sataa :'( Toivottavasti ei tarvitse toiste kokea.
lily-rose En nyt keksi mistä saisin kirjoitukseni punaiseksi, mutta minulle voisi lisätä, että tosiaan kuudennesta haaveillaan
Mukavaa sunnuntai-iltaa jokaiselle ja reipasta alkavaa (vauvailu) viikkoa!
YAW tsemppiä ja jaksamista vielä yritykseen. Toivotaan, että vielä pikkunyytin saatte!
Täällä kans kokemusta paksunsuolen tähystyksestä ja kyllä, se sattuu! Tuntuu kuin jättisupistus heitettäis mahaan tuhatta ja sataa :'( Toivottavasti ei tarvitse toiste kokea.
lily-rose En nyt keksi mistä saisin kirjoitukseni punaiseksi, mutta minulle voisi lisätä, että tosiaan kuudennesta haaveillaan
Mukavaa sunnuntai-iltaa jokaiselle ja reipasta alkavaa (vauvailu) viikkoa!
