Suurperhekuumeilijoiden loppuvuosi 2012 <3

Sydän murtuneena palaan tänne tuolta odotus puolelta:'(
Tänään oli varhaisultra ja meidän pieni kesävauva jota odotin jo niin kovasti oli kuollut kohtuun noin 2viikkoa sitten eli rv.6 :'(

On tullut itkettyä melkein koko päivä tuon ultran jälkeen ja silmät on ihan kipeänä ja turvoksissa.Vaikka olen vaistonnut että kaikki ei ole hyvin(kun oireet alko vähentyä noin kaksi viikkoa sitten) niin silti ultraan mennessä viimeseen asti toivoin että eikö siellä nyt kuitenkin voisi syke näky.Heti kuitenkin näin itsekkin että mitään eloa ei näy:'( Tuntuu niin suurelle menetykselle vaikka viikkoja oli vasta 8+2.

Vauvaa vaan odotti jo niin kovasti.

Mutta aika vahvat voi olla äidin vaistot ja tunteet.Oon pelännyt ihan kauheena että vauva on kuollut ja nähnyt kauheita painajaisia keskenmenosta.Yhtäkkiä ei myöskään enään ollut sellainen olo että ois poika tai tyttö tulossa.Raskaus muuttui ihan erilaiseksi kuin muut raskauteni ovat olleet.Siitäkin tiesin että kaikki ei ole hyvin.Mutta shokki se silti oli kun näki ettei elämää olekkaan jota kuitenkin toivoi olevan.

Mun kohdusta löytyi myös joku outo pyöreä kysta joka oli kuulemma oudon muotoinen ja kun mulla on ollut kohdunulkoinen raskauskin niin ultraaja piti oikein tarpeellisena että kysta tutkitaan ja katotaan onko senkin sisällä kenties raskaus ja samalla myös "saisin" lääkkellisen kohduntyhjennyksen.

Kun tulin ultrasta kotia niin vuodin vähän ruskeaa limaa joten luulen että nyt tämä raskaus tulee itestään pois.En tiedä miten tuon kystan kans käy,enkä oikeen jaksa sitä miettiäkkään.Vaikkei alkio ollut vielä vauva,niin minulle se oli jo vauva:heart: jonka menetin.

Nyt en tiedä millon jaksan uutta raskautta ajatellakkaan,eikä sitä saada kuulemma yrittääkkään kuin vasta ekojen menkkojen jälkeen.Nyt on vaan suunnaton tyhjyyden tunne ja kauhea olo menettämisestä:'(


Ultraaja yritti lohdutella että onneksi sinulla on jo lapsia että he tuovat lohtua ja vaikka olenkin todella surullinen niin ilman näitä olemassa olevia lapsia varmaan vaipusin ihan tähän suruun.Nyt en pysty ja se on hyvä.

Tän surun keskellä tuntuu hyvälle nähdä että tänne minne palaan on tuttuja.Vaikka toki oisin toivonut teille kaikille raskautta.

Mut voi siis lisätä taas listalle
32v , viides lapsi haaveissa, synnytys sairaala oys.Niin ja edelliset lapset ovat tyttö 2003, tyttö 2006, poika 2008 ja poika 2010:heart::heart::heart::heart:

rakkaudesta äiti ja suunnaton suru :'(

 

rakkaudesta äiti pahoitteluni:hug: paljon, paljon lohtua teille! ei tässä oikeen osaa muuta sanoa....

 

Rakkaudesta äiti ihan mieletön osanotto ja halaus ja kaikkea! :hug: Sait minutkin nyt itkemään niin tunnen olosi jotenkin nahoissani. Tule tänne purkamaan ajatuksia ja oloa, ihmeessä :heart: Aika parantaa haavat :flower:

Nyt en oikein muuta osaakaan kommentoida...

 

rakkaudesta äiti pahoitteluni mitä ootte joutuneet kokemaan :hug:
Voimia!

 

Rakkaudesta äiti:hug:


Tilanahtautta täälläkin vaikka iso talo,niin huoneita liian vähän Nyt laajennetaan parhaillaan!

 

Kiitos tuestanne :heart:
Tänään oli jotenkin tosi kauhea herätä kun en enään ollutkaan raskaana,eikä ole sitä vauvaakaan:'(

Tai tavallaanhan oon ehkä vielä vähän raskaana ku kannan sisälläni kuollutta alkiota.
Uskomattoman kamala olo tulee aina välillä vaikka kuinka yritän ajatella muuta.Aamunkin alotin jo kuuden aikaan kyynelehtimällä kun ei vaan pystynyt nukkumaan.

Mietityttää miten tässä käy.Tosiaan ens viikon alussa joudun sinne tutkimuksiin ja sitten saan samalla lääkkeet kohdun tyhjennystä varten ,mutta sekin alkoi nyt pelottamaan kun yritin netistä ettiä tietoa miten se tyhjennys menee niin eteen tuli pitkä litania kauhujuttuja epäonnistuneista tyhjennyksistä joissa osassa vuto kestänyt jopa 7viikkoa,on tullut veren "syöksymisiä" viikkoja vuodon loppumisen jälkeen,pyörtymisiä,kohtutulehduksia,ambulanssikyydityksiä sairaalaan ja lopuksi päälle vielä kaavinta ku raskausmateriaalia jäänyt kohtuun.Muutama onnistunutkin tyhjennys siellä luki mutta se jäi niihin muutamiin: / Niin joo ja jotkut kirjotti että on ihan hirveitä kipuja,et kohtu supistelee ja tuntuu niinku synnyttäs.Onko kellään kokemusta nuista? Sitten kiinnostas tietää että voinko olla yksin kotona neljää lastani hoidellen vai voiko siinä oikeesti tulla kaikkea kamaluutta eteen?

Tänään oon myös syytellyt itseäni siitä että suunnittelimme/haaveilimme liikaa.Toivoimme kesävauvaa ja tähtäsimme siihen että saisimme kesävauvan.Heti eka kierrosta tärppäs ja sillon alko epäilyttään voiko tää olla totta että kaikki menee niinku toivoo.Sittenhän me myös toivottiin että vauva syntyy ennenkuin tämän hetken kuopus täyttää 3v jotta mulla ois mahollisuus olla kotona.Oisin saanu ihan hyvää äitiyspäivärahaakin kun se ois määrittynyt mun töiden mukaan joita tein ennen esikoisen syntymää.Ja neloselle ja vitoselle ois tullut ihan kiva ikäerokin.Kuitenkin alle kolme vuotta niinkuin toivoin.Mutta ehkä toivoin liikaa ja sitten menetin koko vauvan:'(

Nyt oon vaan miettinyt voiko meille sitä viidettä enään tullakkaan kun tän hetken pienimmäinen kerkee ihan varmasti täyttää sen 3v ennenkuin meille vois vauva tulla ja sitten tippusin ihan jollekkin minimi rahalle.En tiiä kestettäskö sitä ku nytkin on niin tiukkaa ku oon kotihoidontuella ja oon ymmärtäny et se äippäraha ois jotain vielä paljon surkeempaa kuin kotihoidontuki.

Jotenki niin surkea olo.kaikki menee mönkään.Menettää jo paljon oottamansa vauvan ja sitten tuntuu ettei uuttakaan enään "kerkeä" /pysty tekemään:'(

Kuhan tulis sen verran rahaa että pärjää...... en tiiä kaikki tuntuu nyt väärälle.Ku oisin vaan saanut tämän vauvan näiden neljän lapseni lisäksi niin oisin ollut niin onnellinen:heart: Ja näistä neljästäkin oon toki onnellinen,maailman onnellisin:heart: Muttakun jo ajattelin olevani viiden lapsen onnellinen äiti niin kyllä tää satuttaa.........

Mutta nyt koitan lopettaa tän marinan ja yritän syödä jotain.Mikään ei tunnu nyt maistuvan,vaikka raskaus viikkoina huolehin niin tarkkaan siitä mitä suuhuni laitoin.Nyt ei jaksa ees ajatella syömistä:|

Plussatuulia kaikille ja toivottavasti mullekkin joskus kuhan saisi nyt tuon kohdun tyhjennettyä että ois mahollisuus uuden raskauden alkaa.Mullahan ei mikään vuoto alkanutkaan vaikka eilen vähän sitä rusehtavaa valkovuotoa tuli.Tietääkö kukaan onko niitä ekoja menkkoja pakko oottaa sen tyhjennyksen jälkeen? Onko siitä vaaraa jos raskautuu heti sen jälkeen? Kuulin jostain että se ois vaan siksi hyvä että kuukautiset tulis että raskauden alkamiskohdan voi määrittää tarkemmin,mutta onko siinä muutakin? Jotain riskejä? Ultraaja ainakin sanoi että pitäs oottaa ne eka menkat ennenkuin alkaa yrittämään,mutta en tajunnut siinä surultani mitään kysyäkkään,vaan itkin vaan.Niin ja jos ei tarvis oottaa niitä ekoja menkkoja niin sitten ehkä vauva vois keretä syntyä(jos tulisin taas heti raskaaksi) ennenkuin tän hetken kuopus on 3v ja sillon mun ei tarvis yhtään stressata äitiyslomaa,vaan voisin oottaa sitä hyvillä mielin niinku tässäkin mini raskaudessa tein.

Nyt vaan pelottaa että jos kohtua joudutaan sörkkimään,vaikka tekeen kaavinnan tai jonku leikkauksen jopa sen kystan takia,niin entä jos en enään raskaudukkaan :'(

Mää voin parhaiten lasten keskellä(omieni):heart: ja tuntus ihan kauheelle jos vauvaa ei enään tuliskaan.

Mies tuli nyt töistä pelastaan mut nälkäkuolemalta ja alko tekemään ihanalle tuoksuvaa ruokaa ja salaattia:heart: Ehkä mulle nyt maistuukin kun ei tarvi ite tehä mitään=)

rakkaudesta äiti

 

rakkaudesta äiti mulla on kokemusta tuosta lääkkeellisestä tyhjennyksestä tuulimunaraskaudessa v. 2009. Omalla kohallani meni hyvin. Jäin yöksi sairaalaan, koska meiltä matkaa kumminkin n.40km ja aattelin ettei sitten yöllä tarvii tulla takasin jos jotain tulee. Oisin siis saanu kotiinkin mennä. Kipuja ei kamalasti ollu, kipulääkettä tosin sai ja kysyttiinkin vähän väliä että tarviinko. Kuuma suihku helpotti oloa tosi paljon. Vuotoa tuli hurjasti, joten oli ihan kiva kun en ollu kotona lasten näkyvissä...

Tyhjennys onnistui hyvin, ultrassa jälkikäteen todettiin ettei mitään ole kohtuun jääny. Tuo yksien menkkojen odottaminen helpottaa tosiaan uuden raskauden alkamisen laskemista, mut liittyy käsittääkseni jotenkin siihen että kroppa saa vähän levähtää ennen uutta raskautta (tai näin muistelen että mulle selitettiin).

Ja minimiäippärahalla täälläkin on porskutettu (ja tullaan porskuttamaan mikäli vielä raskaudun), tosin meille ihan tuttua kun ei koskaan olla isoista tuloista päästy nauttimaan. Mies tavallinen duunari, tehtiin joskus laskelmia että eletään just köyhyysrajan yläpuolella niitten lukujen mukaan... silti hyvin ollaan pärjätty, pystytään pitämään kaks autoa, lapsilla on siistiä ja ehjää vaatetta (kirppikset on tämän äidin intohimo ), toki joutuu tinkimään esim. omista harrastuksistaan (ilmaiset harrastukset rules ), ulkomailla ei käydä ellei ruotsin risteilyjä n. kerran vuoteen lasketa, ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

 

rakkaudesta äiti :hug: olen kovin pahoillani puolestanne, itsekkin 2 km kokeneena tiedän ettei surua poista se, että on jo lapsia. Eikä niin pidä ajatellakkaan! Sillä jokaisella on OIKEUS suruunsa.

Oma kokemukseni tyhjennyksestä on myös hyvä, no hyvä ja hyvä... mutta kaikki meni hyvin vaikka suoritinkin toimenpiteen kotona itse. Kohtu tyhjeni kokonaa n eikä kaavintaa tarvittu. Kävin tuolloin yksityisellä jälkitarkastuksessa oman mielenrauhani takia, ainakaan omalla paikkakunnalla jälkitarkastusta ei keskenmenon jälkeen ole... Kysyin silloin myös siitä karenssista ja menkkojen odottelusta gyneltä ja hän sanoi ettei odotteluun ole mitään syytä, sillä kohtu ei ota vastaan uutta sikiötä ennenkuin se on valmis siihen. tämän gynen mielipide odotteluun sen takia että raskauden kulkua on helpompi laskea on mallia kiviaika... eli me emme odotelleet, vaan yritys alkoi sitten kuin siltä tuntui. Kesti kyllä muutaman kuukauden ennenkuin tärppäsi silloin.

Joku kyselikin tikutanko, jep... tikut on olleet käytössä jo pitkään ja tunnen ovulaation. Kaikki puitteet siis pitäisi olla kunnossa... raskaus ei vain ole alkanut... vaan ei auta muuta kuin nöyränä jatkaa yritystä :ashamed:

 

rakkaudesta äiti voima hali sinne :hug: täältäkin...
kovasti jaksamista uuteen kiertoon :heart:

 

kiitokset kaikille:heart:
Aikaa Oyssiin ei ole vielä tullut ja soitin sinne sitten tänään itse,mutta lähetettä ei ollut vielä heille saapunut.Sanoi että tulee varmasti tämän päivän postissa mutta eka kiireellinen päivystysaika oli vapaana vasta torstaille!
Ei vitsit en millään jaksais oottaa sinne saakka,että selviää mitä tässä tapahtuu ja ne kivut ja vuodot voin oottaa nyt heti.En halua pitkittää tätä olotilaa enään yhtään:'( Parempi mitä nopeemmin saan kohtuni tyhjäksi :'(

Ei se vauva siellä elämään ala vaikka kuinka toivosin:'(

Kyselin myös mieltä painavia asioitani ja mulle selitettiin että eka saan sairaalassa jonkun lääkkeen joka lopettaa istukan toiminnan ja valmistelee kohtua tyhjennykseen ja siitä noin 3päivän päästä saan kotona ottaa niitä tyhjennyslääkkeitä.
Yksin en kuulemma lasten kans sais olla joten soitin miehelle töihin että hän saa sitten olla töistä pois jollei satu just sunnuntaille tuo tyhjennyslääkkeiden otto,jolloin hänellä vapaata.
Sit sano että soitetaan anopille ja kerrotaan koko juttu niin hän tulee avuksi.
SILLON MEINAS HERMO PALAA! EN TOSIAANKAAN HALUA MUN HÖSSÖTTÄVÄÄ ANOPPIA TÄNNE KATTOON MUN KIPUJA JA SITÄ KU VUODAN KOKO PÄIVÄN VESSANPÖNTÖLLÄ:'( ja varmaan aika montakin päivää/viikkoa. Anoppi saa muutenkin mun sappeni kiehuun ihan samana päivänä ku nähdään.Toisaalta on ihana ihminen mutta osaa olla niin määräilevä ja toisten asioihin nokkansa pistävä,että en tosiaan halua sitä tänne sillon ku oon haavoittuvaisimmillani.Osaa kyllä satuttaa mua jo muutenkin.Monet kerrat oon anopin sanoja itkenyt kyläilyjen jälkeen joten nyt ei anoppia kiitos.
Ja siitä ei sais täältä millään pois jos se tänne tulis.Niin ja sekin vielä että sen mielestä pitää aina vaan jaksaa vaikka ois kuinka vaikeeta.Se ei varmaan kestäs kattoo sitä jos "oisin vaan".Mun pitäs varmaan kipeenäkin hoitaa lapsia ja siivota,ku hän on monesti mulle sanonut raskaana ollessanikin kun on ollut hirveää pahoinvointia jonka takia koti on ollu aika räjähtänyt,että raskaus ei oo sairaus.Ja sillon ku mieheni joutu kamalaan työtapaturmaan jossa ois voinut henki lähteä(mutta ei onneksi lähtenyt)hän tuli meille mieheni ollessa vielä sairaalassa ja sormellaan pyyhki tv:n päältä pölyä ja tuhisi jotain että "tulipalo syttyy".Sitten hän myös valitti että "noniin nyt se meni pilalle" ku tein makaroonilaatikkoa joka hänen mielestään oli liian pitkään uunissa.
Sillon olin aika vasta synnyttänyt nuorimman lapsemme ja olin vielä ihan shokissa mieheni onnettomuudesta niin hän mietti vaan jotain pölyjä ja ruokaa joka hänen mielestään oli pilalla.Eli tässä vaan vähän alkumakua siitä millanen anoppi osaa olla halutessaa,joten varmaan ymmärrätte miks en häntä nyt tänne halua.

Sairaalasta myös sanottiin mun kyselyihin uuden raskauden yrityksestä,että sen takia vaan ois hyvä oottaa ne yhet menkat että kroppa kerkeis toipua edellisestä raskaudesta,mutta sanoi myös että jos vauva on haaveissa niin mitään ehkäsyä ei oo pakko ottaa käyttöön vaan voi hetikin alkaa yrittämään.Kuulemma mitään riskiä seuraavaan raskauteen ei oo siinä vaikka kohtuun ois jänyt jotain? Mutta sano myös että kyllä kroppa uutta raskautumista ennen kerkeis mulle ilmottaakkin siitä jos sinne ois jäänyt jotain.Sitten kysyin myös että jos uusi raskaus alkaa heti perään ja kohtuun ois jäänyt jotain edellisestä niin meneisikö uusikin raskaus helpommin kesken.Ei kuulemma. tuo mua jäi kuitenkin vähän vaivaamaan,ku tuntuu että voikai se jokin riski olla jos sinne jotain jää.

Ja mitään ultraa ei kuulemma oo tulossa jälkitarkastuksena:| Vaan pelkästään tk:ssa pissanäyte josta katotaan raskaustesti tai raskaushormooneja??

Tuokin vähän mietityttää.

Sitten en tajunnut ees kysyä kuinka kauan vuoto voi kestää ja millon lie voi seuraavan kerran ovulaatio tapahtua.

Te muut joille oli tuo tyhjennys tehty,niin millon alko uusi vuoto,eli menkat ja kuinka kauan tuo tyhjennysvuoto kesti? Olitteko kuinka kipeitä? Ja tehtiinkö teilläkin nuin että eka saitte sen kohtua valmistelevan lääkkeen ja siitä kolmen päivän päästä vasta sen tyhjennyslääkkeen? Harmillisen yleistä tuo keskeytynyt keskenmeno kun täältäkin heti löytyi muutama sen kokenut:'hug:

Tuosta äippärahasta vielä,ku meillähän oli tarkotus alottaa nyt laajennus ku oisin saanut sitten sitä parempaa äippärahaakin ja ois ollu paremmin rahaa laitella kotia,MUTTA nyt jos en raskaudu heti uudelleen joka taitaa olla tosi epätodennäköistä ku ei ees voi laskea ovulaatiota,niin en tiedä miten laajennus onnistuis jollain minimi äippärahalla :ashamed: ja tähän taloon ei kyllä mahuta enään kunnolla muullonkaan joten laajennus ois ihan pakollinen.Pihisti vois muuten elellä,mutta laajennus ois pakko saada suoritettua.Joten meni suunnitelmat uusiksi tuonkin asian osalta.Meillähän nyt 3lasta yhessä makuuhuoneessa ja neljäskin pitäs sinne siirtää mahollisen viidennen joskus syntyessä ja sinne ei tosiaankaan mahdu.Ei meinaa mahtua nuo neljäkään enään ku jatkettavia sänkyjä ei pysty enään jatkaan ku tulee seinät vastaan.
mutta jotenkin tuota laajennustakaan en oo jaksanut nyt tämän enempää miettiä.
Onneksi mieskään ei oo siitä nyt puhunut´,vaikka raskaana ollessani puhuttiin siitä joka päivä ja pikkuhiljaa jo tyhjenneltiin sisä varastoakin josta tulisi yksi makuuhuone lisää.

Nyt kaikki on pysähdyksissä.En jaksa elää/ajatella kuin päivän kerrallaan ja kun ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi niin ei jaksa sitä laajennustakaan miettiä yhtään.

Käytiin lasten kanssa eilen kivaa! lasten ja perhemessuilla ja oli kyllä ihan kivaa ku sai ajatukset toisaalle ja pysty kattoon lasten riemua,mutta välillä meinas väkisillä tulla kyyneleet silmiin ku näin raskaana olevia ihanien mahojensa kanssa ja tajusin että minun kovasti odoteltu vauva on kans vielä mahassa muuttei elä:'(

Nyt vaan odottelen oyssin puhelua ja päivämäärää sairaalaan menoon että voin valmistautua varmasti henkisesti tosi rankkaan operaatioon.Toivottavasti menee muuten hyvin eikä joutus tuon päälle vielä kaavintaankin.Ihana kuulla, että ainakin teillä kahdella sen kokeneella tyhjennys oli onnistunut hyvin.

UUh on tää njin vaikeeta ja raskasta,mutta ei auta vaikka kuinka itkis.Ei se vauva tuu takasin:'(

rakkaudesta äiti

 

rakkaudesta äiti jjuri noin mullekkin tyhjennys tehtiin, sain valmistavan napin sairaalassa, ja musta 2 pvänä otin ne loput kotona. Parin tunnin päästä alkoi supistelut ja mulla se oli muutamissa tunneissa ohi. Jälivuoto kesti musta muutamia viikkoja ja yksityisellä tosiaan kävin jälkitarkastuksessa. Raskauduin uudelleen muistaakseni 4.stä kierrosta, yritys aloitettiin heti.

Gyne silloin sanoi kun kysyin siitä kuukautisien odottamisesta ettei uusi raskaus ala ennenkuin kohtu on tyhjentynyt ja hormonit tasaantuneet ja alkaneet uuden tuotannon, siksi ei ole suurentunutta riskiä keskenmenolle vaikka alkaisi yrittämisen heti. Uusi raskaus ei vain ala ennenkuin kohtu on täysin valmis ottamaan alkion vastaan

 

rakkaudesta äiti mulla kesti tyhjennysvuoto reilun viikon. Mie sain kaikki napit sillon kerralla, joittenkin tuntien välein. Tosin vaikuttikohan kun tuulimunaraskaus eikä mitään vauvaa siis koskaan ollutkaan?
Seuraavat menkat alkoi vähän päälle 4vkoa tyhjennyksestä.

 

Rakkaudesta äiti:hug:

Niin hiljaa kuin hiutale pieni
lennät taivaalla leijaillen.
Niin kaunis, hauras ja hento
enkeli pikkuinen.

Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat.
Jokaisen illan myötä
unessa tavataan.

 

:wave:

täällä taas pienen tauon jälkeen...on sairasteltu urakalla ja silmät ummessa vieläkin!

Suuria halauksia rakkaudesta äiti ja voimia kaikkiin tunteisiin ja tulevaan. Nyt vain ystäviä ympärille ja kaikki varmasti järjestyy :heart:

Olen samaa mieltä tuosta äippärahasta että ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot Ja on täällä ollut puhetta myös huoneiden jakamisesta jne. Meillä on suuri talo jossa 10 huonetta, mutta silti pidän muksuja samoissa huoneissa nukkumassa jne ja leikkihuone on heillä erikseen. Jakamisen iloa ja tukea toisistaan...näin olen aina ajatellut. Ei jokaisella omaa huonetta tarvitse olla!

Täällä on vaihtelevalla menestyksellä pupuiltu ja varmoilla päivillä menty...onko kukaan teistä noita varmoja päiviä aikaisemmin koklaillut? Meillä kun nyt vain niillä mennään niin ajattelin kysellä kokemuksia....

Talvi se tekee tuloaan, ihana kun saadaan vähän valoa pimeyteen...

 

rakkaudesta äiti voi kun on kurjaa. ei osaa edes kuvitella. Ja niinhän se on, että sitten surussa muutkin asiat tuntuu raskaammilta. Mutta että anoppi "auttamaan" huh sanon minä!!! meillä oli anoppi hoitamassa kaksosia kun jouduin makailemaan kuopusta odottaessa, ja kyllä oli välillä pitkiä päiviä, vaikkei mitään tollasta sinun kuvailemaa edes ole!


miab5 hyvä että olet jo tervehtynyt! noista varmoista päivistä en kyllä osaa mitään sanoa, mut eiköhän se hyvin mee kun vaan pupuilee

oma: eipä uutta. viime viikolla kävin hormonikokeissa ja tuloksia odotellaan. Ei menkkoja, ei raskaus oireita (ees kuviteltuja). (voiskos oireettomuus olla oire ) Mielialat vaihtelee, välillä tuntuu ettei sitä nelosta oo järkee halutakkaan... tai pelottaa että jos tärppää, menee jotain pieleen. Toissa yönä nukuin ekaa kertaa 2,5vuoteen kokonaisen yön, aikahurjaa!!!!! Pupuiltu on kyllä kovasti, ja se on ollu kivaa =). ovistikkuja en oo tullu hankkineeksi, kun tuntuu vähän turhalta, kun pitäs joka päivä tikuttaa ties minne asti...

No, kiva kun on täälläkin jo ekat lumihiutaleet nähty ja alkaa kelit pakastua ja kuivua, kiva ulkoilla.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille. Kirjotelkaahan kuulumisia, mie täällä ahkerasti kyttäilen!

 

Rakkaudesta äiti :hug: jaksuja.... Yksi km täälläkin takana (jo kauan sitten) ja muistan kyllä miten hirveää se oli.

Muuten täällä mennään tukka putkella, YRITÄN olla analysoimatta kaikkia nippaisuja ja nappaisuja (arvatkaa onnistuuko ) koska oon 99% varma, että ei oo tärpännyt.

Pitää mennä....

Kaikille mukavaa viikon jatkoa

 

ON: Täällä analysoidaan nippailuja kp 26/28-31... :saint:

 

Monella nyt siis jännäilyä....ja nippailujen seurantaa

emmipine oireita? fiilikset?

vuorikristalli mikä on sun kp?

soja tulehan sit kertomaan mitä sanoivat hormoneista!

Täällä sellasta kiukkua päällä itellä, että menkat varmasti alkaa pian :stick: kokoajan pinnakireällä...grrr...

Vauvamasuja pyörii meillä melkein päivittäin ja haikealla katselen!

 

Miab5 kp on 23/28 eli täti tulee tiistaina (tai keskiviikkona viimeistään).

Minäkin oon nähnyt ihania isoja vauvamasuja Olispa niin ihanaa semmoinen itsellekin... no, jospa joskus vielä.

Neljäs aamu herätystä klo 5.00, enkä ois millään jaksanut. Illalla tuntui olo nuhaiselle, ja odotan viikonloppua kuin kuuta nousevaa, että saa nukkua aamulla... ja vaikka päivälläkin nokoset

Huomenna poika täyttää 11 vuotta. On se aika mennyt hurjaa vauhtia, juurihan hän oli se pikkumies, jolle äiti oli kaikki kaikessa...

Touhukasta torstaita, kanssakuumeilijat

 

emmipinelle toivottelen nippailujen vahvistumista ja muille toivottelen hyvää torstaita....taitaa muitakin olla loppukierrolla, mutta tasapuolisesti plussatuulia kaikille.
Itsellä lähestyy mahdollinen ovisaika, ja valtaisat petipuuhat kutsuvat
Tämä väliaika on vähän aina tällaista odottelua ja kyräilyä, jotenkin sitä laittaa kaiken toivonsa aina siihen loppukiertoon ja mahdolliseen raskautumiseen. Eilen kyllä mietin jälleen kerran, että onko tässä mitään järkeä, kun kurkkusuorana karjuin riehuville lapsille....tehdä vielä lisää niitä:|
Mukavia loppuviikon päiviä toivottelee kerttu kp7/23-26

 

hyvä että joku muukin karjuu en siis ole onneksi ainut kellä välillä hermot palaa :kieh::headwall:

 

Moikka kaikille!

Ehkä se on vaan parasta ryömiä tänne teidän pariin taustalta....?!:saint:
Haaveilua ollut jo jonkinaikaa seiskasta. Ei vielä tuumasta toimeen ryhdytty. Pitää käydä papa:ssa ensin. ja muutamat jutut (esim.kaksosraskaus, liian suuri vauva) arvelluttaa koskien raskautta ja synnytystapaa. Viimeisin oli sektio 06/11, joten sekin on onneksi jarruttanut haaveilua (tähän asti )...
Lapsia siis 6 ikähaitarilla -97,-99,-01,-07,-09,-11. Ja ystävien mukaan kyllä yksi "Urho" mukaan mahtuis vielä. Pientä painostusta ilmoilla, vaikka mukamas kiellän haaveet täysin Mies ilmoitellut myös että josko vielä yksi?!:heart:
Mietin vaan miten jaksaa sen raskausajan ja synnytyksen, kun en tykkää niistä ollenkaan. Ja ilman niitä ei kyllä lastakaan saa

Talossa riittää tilaa ja taloudellinen tilanne myös kestäisi yhden pienen. Kuopus on jotenkin "yksinäinen susi" kahden isosiskon seurassa. Kolme vanhinta koululaisia. Esikoinen ja kuopus poikia ja neljä tyttöä välissä. Voi kun voisin tehdä vaan tilauksen yhdestä pienestä pojasta

Kotiäitinä/keikkatyöläisenä arkea pyöritän.

Pahoittelut surun kohdanneelle Rakkaudesta äiti!:hug:
Ja tsemppiä kaikille jotka plussaansa metsästää!

Katsotaan sitten josko tämä himotestaaja pääsee joskus ihan tositoimiin yrityksen kanssa ja tänne jännäilemään kaikki maailman tuntemuksensa ja oireensa

 

Kerttu2012 kyllä täälläkin tulee karjuttua lapsille, välillä on jo pakko korottaa ääntään kun eihän täällä mitään supattelua kuule ees itsekään.

ON: niistä oireista... muutaman päivän ollu sellaista nipistelyä, samanlaista mitä mulla on ollu alkuraskaudessa aiemminkin (mut ei mun mielestä näin aikaisin) tuntuu vähän samalta kuin kohdun kasvaessa kannakkeet nippailee.
Tänä aamuna huomasin että hajuaisti on herkempi, miehekkeen tupakan haju kävi ihan extrapaljon nenään (toki se käy aina, ite kun en polta niin haistaa helpommin)
Väsyny oon ollu kans mutta voi olla tää räkätautikin kun vetää veltoksi.
Joten eipä näistä vielä mitään kummoisiakaan johtopäätöksiä voi tehdä (enkä uskalla toivoakaan mitään vielä, niinhän se on että pessimisti ei pety ), ens viikolla testaillaan jos ei tätiä näy. Nyt siis kp 28/28-31.

milli78 tervetuloa mukaan kuumeiseen porukkaan! :wave:

Kaikille mukavaa viikonloppua! =)

 

Rakkaudesta äiti en voi kuin kuvitella miten pahalle sinusta tuntuu. Paljon voimia. :hug: Sanotaan, että aika parantaa, mutta se ei varmaan lohduta yhtään... :hug:

milli78 tervetuloa mukaan. =)

En oo kerenny lukemaan koko viikolla teidän juttuja, niin olipa nyt iso urakka. Tällä suunnalla alkaa mielikuvitus nyt tehdä tehtävänsä. Mielialavaihteluja on ollut "normaalia enemmän". Mies epäilee, että nyt on salamatkustaja tarttunut mukaan, kun välillä olen maailman iloisin ihminen, seuraavassa sekunnissa olen jo aivan kiehumispisteessä ja hetken kuluttua itkee tihrustan jotain aivan höpöä... Tänäänkin on alavatsalla ja -selällä tuntunu painetta ja jomotusta. Ihan sellainen olo kuin menkat olisi alkamassa. Vähän väliä oon tarkistamassa, että tuleeko paperiin verta. Joka vessakerralla huokaan helpotuksesta ja toivon vain pienen antavan merkkiä itsestään. :ashamed: Kuumeilu on niin inhottavaa, ihanaa ja NIIIN jännittävää yhtä aikaa. HUOH!!! |O

Paljon plussaonnea kaikille tasapuolisesti! :heart:

Wilhelmiin@ kp 25/29

 

emmipine Juuri huomasin, että meillähän on molemmilla jännät päivät.

Onko muita ensi viikolla jännääjiä?

hössöttäjä-Wilhelmiin@