Sun ja Mun rahat ?

Hyvä ystävä

Huomautettu on monta kertaa ja eikä ilmeisesti mene jakeluun sen vuoksi, että on halvempaa olla muistamaton moukka. Tällä keinoin se parisuhde ja romantiikka sitten karisee vuosien kuluessa....[/quote]

No siinä tapauksessa kyseessä on oma valinta seurustella moukan kanssa. Luulisi vaan isommankin moukankin oppivan, kun ei jääkaapista löydykään hänelle mitään syötävää.

Ethän sinä hyvä ihminen palkitse muistamattomuutta ja moukkuutta hankkimalla itse ruokaa unohdettujen ostosten tilalle?

 

..kun ollaan tyytymättömiä suhteen tilaan tai tunneasiat tuntuvat vaikeilta keskustella, aletaan puhua rahasta.
Tämäkin keskustelu osoittaa, kuinka miesten syömiä ruokamääriä liioitellaan naisten syömiin ja oikeasti takana on vain tunne, että tulee hyväksikäytetyksi tai jää vähemmälle kuin kumppani.
Joissain tapauksissa, kuten arvelen aloittajan kohdalla olevan, että asumisjärjestelyt eivät miellytä, vaan yhteenmuuttoa ja syvempää sitoutumista on toiveissa, koitetaan hakea taloudellisista asioista perusteluja toisen 'sitoututtamiselle'. Monet hoitavat asian 'ehkäisyn pettämisellä', ts. hankkiutuvat raskaaksi ja sen jälkeen elätyttävät sekä yhteisen piltin, että itsensä puolison tuloilla. Kätevää.

Joku epäili tässä oltavan miesten asianajajana, mutta minä näen asian niin, että kyllä tässä nimenomaan ajetaan naisten asiaa, rohkaisemalla heitä itsestään vastuun ottamiseen, sekä taloudelliseen itsenäisyyteen.

 

Mites tänne onkaan kerääntynyt pelkästään miesten asianajajia vaikka ollaan Elleissä?
Vai onko Eemelit valloittaneet Ellitkin?

Minä en ymmärrä koko kommenttia. Täällä nimenomaan ollaan naisten asialla.

On naisten omaksi eduksi oppia vastaamaan itse omista raha-asioistaan olettamatta että joku muu (seurustelukumppani, yhteiskunta) vastaa hänen ja hänen jälkeläistensä menoista.

Miten se on kummankaan sukupuolen asianajanana toimimista, jos otetaan peruslähtökohdaksi, että jokaisen aikuisen tulisi elää oman tulotasonsa mukaan, silloin kun parisuhde on virallistamatta.

 

..kun ollaan tyytymättömiä suhteen tilaan tai tunneasiat tuntuvat vaikeilta keskustella, aletaan puhua rahasta.
Tämäkin keskustelu osoittaa, kuinka miesten syömiä ruokamääriä liioitellaan naisten syömiin ja oikeasti takana on vain tunne, että tulee hyväksikäytetyksi tai jää vähemmälle kuin kumppani.
Joissain tapauksissa, kuten arvelen aloittajan kohdalla olevan, että asumisjärjestelyt eivät miellytä, vaan yhteenmuuttoa ja syvempää sitoutumista on toiveissa, koitetaan hakea taloudellisista asioista perusteluja toisen 'sitoututtamiselle'. Monet hoitavat asian 'ehkäisyn pettämisellä', ts. hankkiutuvat raskaaksi ja sen jälkeen elätyttävät sekä yhteisen piltin, että itsensä puolison tuloilla. Kätevää.

Joku epäili tässä oltavan miesten asianajajana, mutta minä näen asian niin, että kyllä tässä nimenomaan ajetaan naisten asiaa, rohkaisemalla heitä itsestään vastuun ottamiseen, sekä taloudelliseen itsenäisyyteen.

mitä on tapahtunut? tämä keskustelu on aivan loistava ja voin allekirjoittaa btdt:n ajatukset joka sanasta. kukaan ei kiellä tarjoamasta puolisolleen vaikka puolet valtakunnasta, mutta jos asia vaivaa jollakin tavalla, niin silloin pitäisi hallita sen puolisonkin rahoja ja se tilanne on aika hankala toteuttaa vain omalla tahdolla. Ehkä silloin pitäisi keskustella sen puolison kanssa, ja asettaa sitten suhteen järkevyys mietinnän alle.

Kuten sanottu on sitä saatu lasku seurusteluajan tarjoiluista seurustelun päätyttyä, että silleen ihan aiheellinen aihe...

 

Ei hitto tämän keskustelun tasoa...

Itse elän avoliitossa, tuloni ovat tuplasti sen mitä miehelläni (4000 e / 2000 e). Molemmat ostaa omat vaatteensa ja maksaa puhelinlaskunsa. Vuokra menee puoliksi. Ruokatilille molemmat laittaa saman summan. Sen sijaan kaiken ylimääräisen kivan (matkat, sisustuksen, ravintolakäynnit ym.) kustannan minä. Kotityöt tehdään yhdessä. Lapsia ei onneksi ole, joten hyvin pärjäillään. Enkä valita. Rakastan miestäni ja ainakin meidän piireissämme on ollut tapana haluta rakkaimmalleen sitä parasta.

Minusta suhteessanne asiat hoidetaan kuten pitääkin, ja varsinkin jos molemmat ovat siihen tyttyväisiä.

Huvittaa vaan tuo viimeinen lause. Sillä rahallako sille rakkaalle hoidetaan ne elämän parhaimmat asiat? Meidän piireissämme kun taas on todettu, että raha tai sillä saavutettavat asiat eivät ole parasta mitä elämällä on tarjottavana..

No, tämän ketjun aiheena nyt alun alkaen oli raha ja sen jakaminen parisuhteessa. Kyllä minä katson, että "parhaan haluaminen rakkaalleen" sisältää MYÖS taloudellisen hyvän jakamisen, jos siihen on itsellä mahdollisuus. Ei suinkaan ainoana asiana, tietenkään!

Sen verran olen myös materialisti, että vaikka itse raha ei olekaan parasta, mitä elämällä on tarjottavana, niin kyllä ne sillä saavutettavat asiat (ihan perustarpeiden riittävästä tyydyttämisestä maailman näkemiseen), aika korkealle mun listassa nousee. Väite, ettei raha (kohtuudella) tee ainakin jossain mielessä onnelliseksi, on mielestäni hurskastelua. Ei se sitä itsestään tee, jos asiat on muuten persiillään. Muutama ystäväni on taloudellisesti paljonkin varakkaampi kuin minä ja ei se raha esim. huonoa parisuhdetta paikkaa. Yhtä onnettomia sellaisessa on köyhät kuin rikkaatkin.

 

Aloittajaa lyödään kuin vierasta sikaa, vaikka kyllä hän on oikeilla jäljillä. Seurustelu ei yleensä kannata millään taloudellisilla mittareilla naisia. Asia saattaa muuttua jos suhde muuttuu avo- tai avioliitoksi, mutta seurustelusta ei tule kuin kohtuuttomia kustannuksia.


Tilanne yleensä vaan ajautuu tähän. Ihan huomaamattaan ja myös siitä syystä, että toiselle haluaa olla hyvä. Mies ehkä vie joskus elokuviin, vie autolla jonnekin, vuokraa leffan, tuo kukkia tms, mutta isossa kuviossa suurin yhteisen ajan menoerä on lopultakin ruoka.

Asia ei vaan saata, vaan muuttuu avo- tai avioliitossa, jolloin osoite on kaikilla virallisesti sama. Se on aivan selvää ja niin sen kuuluukin mennä. Kotiruoka ja sen valmistaminen ei ole senttipeliä, eikä miehen ravinnontarve niin merkittävästi poikkea naisen vastaavasta, että se ketään konkurssiin sinällään veisi. Jos suhde on sillä pohjalla, että jokaista suupalaa lasketaan, ei kannata yhteistaloutta lainkaan perustaa.

Jos haluaa olla toiselle 'hyvä' omalla kustannuksellaan, ei voi silloin toisella kädellä antaa ja toisella ottaa, eli kuvitella 'hyvyytensä' jälkeen toisen kuvitella olevan jotain 'velkaa'. Vastuullinen aikuinen, elatusvelvollinen varsinkaan, ei anna tilanteen 'ajautua', vaan hallitsee sitä tietoisesti. Oma typerä rahankäyttö ei voi olla seurustelukumppanin vastuulla.

Kuka tässä on jokaista suupalaa laskenut? Totuus on vain se, että usein mies syö vähintään puolta enemmän kuin nainen, haluaa kalliimpia ruokia, pihvejä sun muuta. Ruokalaskuista kertyy pitkä penni vuosien kuluessa. Miksi ihmeessä ruokalaskut pitäisi panna puoliksi jos mies syö puolta enemmän? Taitaa miehet olla liian pihejä maksaakseen edes omat syömisensä. Kyllä tuollainen on naisen siivellä elämämistä.

Harva muija niillä teflonpannuillaan kuule pihvejä paistelee.

 

Ystäväni, sanotaan vaikka Tiina, alkoi seurustella Ollin kanssa. Olli asui yksin ja Tiina vielä kotonaan.Tiina halusi tehdä vaikutuksen "äidillisin keinoin" eli siivosi, pyykkäsi, luuttusi ja kokkaili miehen asunnolla aina viikonloppuisin kun näkivät. Pian muutti Tiina Ollin luo. Tietysti sama siivous jatkui, kun oli miehen sellaiseen opettanut ja sehän tytön "valttikortti" oli ollutkin, muuten ei niin kummoinen tyttönen. Mies oli sellainen komeampi tapaus.

Tänä päivänä pariskunta on yhdessä, 3 lasta omakotitalo ja mökki. Voitte arvata kuka edelleen tekee kaiket kotityöt..molemmat käy päivätyössä, mutta tuo siivous/pyykkäys ym asetelma jäi. Nainen kärsii mutta vaikea tuota kuviota on enää muuttaakaan.Mies ei tee kotonaan yhtään mitään, bailaamassa kyllä jaksaa käydä kerran kuussa yksin. Vaimo ei pääse koskaan kun pitää aina olla kotona lasten kanssa, ja "kunnon äiti ei anna lapsiaan vieraalle hoitoon bailaamisen takia".

Olin tämän tiinan paras kaveri vielä 10 v sitten, mutten enää.On ne penskat meilläkin,mutta mies on hiukan eri konsteilla valittu. Käyn jopa viihteellä joskus, seura vain on vaihtunut 10 vuodessa.

Pitäisi laskea mitä kotitöiden vieraalla teettäminen maksasi ja jakaa summa puoliksi. Mies maksaa sitten naiselle hänen tekemistään kotitöistä oman osuutensa eli puolet, jos ei kerran itse osallistu kodin hoitamiseen.
Jos mies syö huomattavasti enemmän kuin nainen niin maksaa myös ruuista enemmän.
Miesten on aika lopettaa naisten siivellä eläminen.

Vaikka olen itse nainen, ymmärrän sitä miestä joka ottaa vaimon tuolla perusteella. Sehän oli sen likan valttikortti! jollain muulla on sitten vaikka kaunis pärstä, tai hyvä perse, hyvä työ tai mitä vain.

 

Monet naiset ainakin haluaa syödä kalliita hedelmiä ja salaatteja ja siidereitään+jätskejä ja karkkeja, kun miehelle riittää vastaaviksi herkuiksi Camping ja Liddelin koffin mäyris.

Laskekaa itse kumpi on kalliimpi.

 

Sen verran olen myös materialisti, että vaikka itse raha ei olekaan parasta, mitä elämällä on tarjottavana, niin kyllä ne sillä saavutettavat asiat (ihan perustarpeiden riittävästä tyydyttämisestä maailman näkemiseen), aika korkealle mun listassa nousee. Väite, ettei raha (kohtuudella) tee ainakin jossain mielessä onnelliseksi, on mielestäni hurskastelua. Ei se sitä itsestään tee, jos asiat on muuten persiillään. Muutama ystäväni on taloudellisesti paljonkin varakkaampi kuin minä ja ei se raha esim. huonoa parisuhdetta paikkaa. Yhtä onnettomia sellaisessa on köyhät kuin rikkaatkin.

Materialisti tai ei, taloudelliset realiteetit nyt vain ovat olemassa. Ja aivan totta, rahattomuus ei yleensä jalosta kenenkään luonnetta erityisesti ja yhä harvempi on niin 'hengellinen', etteikö rahalla jokin merkitys olisi elämässä.

Kun parisuhde on muodostettu, harva laskee syötyjen ruokien määrää tai sitä, kuka kauppalaskun maksaa, koska silloin voi olla yleensä varma siitä, että molempien tienestit tulevat loppujen lopuksi yhteiseen talouteen. Tänään maksat sinä, huomenna minä.

Nähdessään kaupassa jotain, mikä saattaisi rakastettua ilahduttaa, sen yleensä ostaa miettimättä, mitä se maksaa ja mitä siitä itse hyötyy. Sama koskee tehtyjä kotitöitä. Näin tasa-arvoisessa suhteessa tapahtuu.

Jos taas ollaan avaajan kaltaisessa tilanteessa, huushollataan 'vieraan' kodissa ja oma koti on muualla, tuloja ei sosiaalitukia lukuunottamatta ole, niin en ihmettele yhtään, että toinen osapuoli pitää raha-asiat tietonaan ja tiukasti omassa hallinnassaan. Eihän ole mitään varmuutta siitä, että taloudellinen huolenpito olisi vastavuoroista, päinvastoin, kuulostaa pelkästään siltä, että ap haluaa nostaa elintasoaan tekemättä itse sen hyväksi mitään, varsinkaan ansiotyötä. Joku syy lienee silläkin, että yhä puolentoista vuoden seurustelun jälkeen asumisjärjestelyt ovat yhä edelleen luokkaa: Molemmilla omat kodit...

 

Sen verran olen myös materialisti, että vaikka itse raha ei olekaan parasta, mitä elämällä on tarjottavana, niin kyllä ne sillä saavutettavat asiat (ihan perustarpeiden riittävästä tyydyttämisestä maailman näkemiseen), aika korkealle mun listassa nousee.

Näin se kyllä menee. Mutta teidän tilannettanne ei voi kyllä verrata aloittajan tilanteeseen. Ensinnäkin suhteenne on valiintunut ja toisekseen käytte molemmat töissä.

Jottei nyt menisi työttömien parjaamiseksi,, niin totean, että kaikkialla Suomessa työllistyminen ei ole kovinkaan helppoa. Lisäksi minun puolestni jokainen saa vapaasti jäädä töistä pois ja jäädä kotiin makoilemaan, se ei ole minulta pois mitenkään. Mutta silloin on myös syytä pitää mutinat persaukisuudestaan omana tietonaan.

 

. Joku syy lienee silläkin, että yhä puolentoista vuoden seurustelun jälkeen asumisjärjestelyt ovat yhä edelleen luokkaa: Molemmilla omat kodit...

[/quote]

Niin muuten, miksi näin???? Aika omituista yli 18-vuotiaden kesken?

 

Sen verran olen myös materialisti, että vaikka itse raha ei olekaan parasta, mitä elämällä on tarjottavana, niin kyllä ne sillä saavutettavat asiat (ihan perustarpeiden riittävästä tyydyttämisestä maailman näkemiseen), aika korkealle mun listassa nousee.

Näin se kyllä menee. Mutta teidän tilannettanne ei voi kyllä verrata aloittajan tilanteeseen. Ensinnäkin suhteenne on valiintunut ja toisekseen käytte molemmat töissä.

Jottei nyt menisi työttömien parjaamiseksi,, niin totean, että kaikkialla Suomessa työllistyminen ei ole kovinkaan helppoa. Lisäksi minun puolestni jokainen saa vapaasti jäädä töistä pois ja jäädä kotiin makoilemaan, se ei ole minulta pois mitenkään. Mutta silloin on myös syytä pitää mutinat persaukisuudestaan omana tietonaan.

Totta on että Suomessa ei riitä kaikille töitä, vaikka mikä olisi. Jotkut on töissä, jotkut ei.

 

Totta on että Suomessa ei riitä kaikille töitä, vaikka mikä olisi. Jotkut on töissä, jotkut ei.

Avoimia työpaikkoja kyllä on. Tosin ehkä väärällä paikkakunnalla, tai ns työnhakijan hienohelmaisuuteen nähden väärällä alalla..

Töitä kyllä riittää.

 

..kun ollaan tyytymättömiä suhteen tilaan tai tunneasiat tuntuvat vaikeilta keskustella, aletaan puhua rahasta.
Tämäkin keskustelu osoittaa, kuinka miesten syömiä ruokamääriä liioitellaan naisten syömiin ja oikeasti takana on vain tunne, että tulee hyväksikäytetyksi tai jää vähemmälle kuin kumppani.
Joissain tapauksissa, kuten arvelen aloittajan kohdalla olevan, että asumisjärjestelyt eivät miellytä, vaan yhteenmuuttoa ja syvempää sitoutumista on toiveissa, koitetaan hakea taloudellisista asioista perusteluja toisen 'sitoututtamiselle'. Monet hoitavat asian 'ehkäisyn pettämisellä', ts. hankkiutuvat raskaaksi ja sen jälkeen elätyttävät sekä yhteisen piltin, että itsensä puolison tuloilla. Kätevää.

Joku epäili tässä oltavan miesten asianajajana, mutta minä näen asian niin, että kyllä tässä nimenomaan ajetaan naisten asiaa, rohkaisemalla heitä itsestään vastuun ottamiseen, sekä taloudelliseen itsenäisyyteen.

Kyökki psykoanalyysiä parhaimmillaan.

 

No huh huh. Siis kun katselee talousuutisia ei tulisi enää mieleenkään sanoa että kyllä töitä löytyy. Ja täällä pohjois-suomessa tilanne on aina ollut huonompi. Töitä ei vaan ole.. Yhä ihmettelen onko teidän mielestänne ok kun kumppani käy hakemassa pizzaa ja toinen kyselee saanko syödä ne toissapäiväiset tähteet, kun kaapissa ei muuta ole. Huh hah hei, hyvä keino päästä kosijoista eroon on siis sanoa: olen liian köyhä.

 

Voi Marita parka, pelkään pahoin, että kohta tulee satikutia. Tänne ei pitäisi köyhän, työttömän ym. jollain tavalla "heikomman" tai alakynnessä olevan ihmisen uskaltautua. Täällä on viidakon laki tänäänkin.

 

No huh huh. Siis kun katselee talousuutisia ei tulisi enää mieleenkään sanoa että kyllä töitä löytyy. Ja täällä pohjois-suomessa tilanne on aina ollut huonompi. Töitä ei vaan ole.. Yhä ihmettelen onko teidän mielestänne ok kun kumppani käy hakemassa pizzaa ja toinen kyselee saanko syödä ne toissapäiväiset tähteet, kun kaapissa ei muuta ole. Huh hah hei, hyvä keino päästä kosijoista eroon on siis sanoa: olen liian köyhä.

Kannattaakin katsella vaikka työvoimatoimiston sivuja. Siellä onkymmeniä tuhansia vapaita työapikkoja.

Minä taas ihmettelen, että miten tämä asia voi olla noin vaikea käsittää; kenelläkään EI OLE mitään velvollisuutta ei ole maksaa pitsoja seurustelukumppanilleen, ELLEI ITSE HALUA. Toki moni haluaa ja hyvä näin.

Jos taas suhde on vakiintunut, ts asutaan yhdessä ja toimitaan yhden jääkaapin periaatteella, niin silloin pitsaa haluava maksaa pitsat molemmille.

 

Hauskaa luettavaa tämä palsta. Erityisen hauskoja ovat heppoisin perustein toisista tehdyt luonneanalyysit ja motiivien arvailut.

 

Voi Marita parka, pelkään pahoin, että kohta tulee satikutia. Tänne ei pitäisi köyhän, työttömän ym. jollain tavalla "heikomman" tai alakynnessä olevan ihmisen uskaltautua. Täällä on viidakon laki tänäänkin.

Joo, kyllä niin on, että köyhille toki pitää kaikkien kustantaa kaikki kiva! Joko seurustelukumppanin tai yhteiskunnan! Köyhän ei tietenkään tarvitse oppia elämään varojensa mukaisesti!

Kaikki mulle vaan, vaikka en itse teekään mitään sen eteen!

 

No huh huh. Siis kun katselee talousuutisia ei tulisi enää mieleenkään sanoa että kyllä töitä löytyy. Ja täällä pohjois-suomessa tilanne on aina ollut huonompi. Töitä ei vaan ole.. Yhä ihmettelen onko teidän mielestänne ok kun kumppani käy hakemassa pizzaa ja toinen kyselee saanko syödä ne toissapäiväiset tähteet, kun kaapissa ei muuta ole. Huh hah hei, hyvä keino päästä kosijoista eroon on siis sanoa: olen liian köyhä.

Kannattaakin katsella vaikka työvoimatoimiston sivuja. Siellä onkymmeniä tuhansia vapaita työapikkoja.

Minä taas ihmettelen, että miten tämä asia voi olla noin vaikea käsittää; kenelläkään EI OLE mitään velvollisuutta ei ole maksaa pitsoja seurustelukumppanilleen, ELLEI ITSE HALUA. Toki moni haluaa ja hyvä näin.

Jos taas suhde on vakiintunut, ts asutaan yhdessä ja toimitaan yhden jääkaapin periaatteella, niin silloin pitsaa haluava maksaa pitsat molemmille.

Minä taas ihmettelen sitä, miten rikkaassa maassa asuvista ihmisistä on tullut noin saitoja ja kyynisiä?

 

Hetkinen vaan. Ajatteleekohan politikotkin tuollatavoin. No ilmankos tästä maasta ei saada köyhyyttä loppumaan.

 

Hetkinen vaan. Ajatteleekohan politikotkin tuollatavoin. No ilmankos tästä maasta ei saada köyhyyttä loppumaan.

Suurin osa köyhistä elää tulotasonsa mukaisesti. Köyhiin kuuluvat monet opiskelijat, eläkeläiset ja yksinhuoltajat.

Uskon että heistä suurin osa elää tulotasonsa mukaisesti, eikä laske sen varaan että saa ainellisia etua seurustelusuhteensa perusteella.

 

Voi Marita parka, pelkään pahoin, että kohta tulee satikutia. Tänne ei pitäisi köyhän, työttömän ym. jollain tavalla "heikomman" tai alakynnessä olevan ihmisen uskaltautua. Täällä on viidakon laki tänäänkin.

Joo, kyllä niin on, että köyhille toki pitää kaikkien kustantaa kaikki kiva! Joko seurustelukumppanin tai yhteiskunnan! Köyhän ei tietenkään tarvitse oppia elämään varojensa mukaisesti!

Kaikki mulle vaan, vaikka en itse teekään mitään sen eteen!

Näin se näköjään Suomessa menee. Jos omat rahat ei riitä kaikkeen mitä haluaa tehdä (Hesburger? Uusi hiusväri kampaajalla????) on ihan ok tituleerata itseään "köyhäksi" ja vaatia että yhteiskunta/seurustelukumppani maksaa kaiken. Kysehän ei siis millään tavalla ole siitä, osaako suhteuttaa menonsa tuloihin tai haluaako edes yrittää sitä, koska tottahan ihmisellä pitää olla oikeus saada kaikki mitä haluaa, vaikka sitten istuisi työttömänä kotona sillä aikaa kun muut tekevät tulojensa eteen TÖITÄ.

 

mutta köyhiä Suomessa on ja pysyy. Ja työttömiä. Ja suurin osa niistä ei totta totisesti voi asialle yhtään mitään. Eikä mieti hiusväriä, vaan sitä, mistä sais kuudennenkin kympin kuukauden ruokarahaksi. Voi pyhä yksinkertaisuus ja tietämättömyys. Sinun tulotasollas ehkä sitten mietitään ihan hiusvärejäkin... Hesburgerin hampuralaisella muuten moni elää sen vuorokauden, elätkö lie millä määrällä ite... Terv. Huolesta harmaantuva köyhä

 

mutta köyhiä Suomessa on ja pysyy. Ja työttömiä. Ja suurin osa niistä ei totta totisesti voi asialle yhtään mitään. Eikä mieti hiusväriä, vaan sitä, mistä sais kuudennenkin kympin kuukauden ruokarahaksi. Voi pyhä yksinkertaisuus ja tietämättömyys. Sinun tulotasollas ehkä sitten mietitään ihan hiusvärejäkin... Hesburgerin hampuralaisella muuten moni elää sen vuorokauden, elätkö lie millä määrällä ite... Terv. Huolesta harmaantuva köyhä