Sun ja Mun rahat ?

[Näin täällä taas]

Tuo alkukappale oli siis lainausta jonkun tekstistä, en taas saanut tulostettua harmaalla pohjalla jostain syystä.

 

[rasistiko kirjoittaa noin]

karvakäsipaikassa

Minäkin jäin tuota sanankäyttöä ihmettelemään......

Se oli hyväntahtoinen huumorikommentti.Paikka voi olla yhtähyvin suomalaisten pitämä, en tarkoittanut sillä loukata ketään. En vissiin saanut huumoriani ymmärrettäväksi, anteeksi jos jokuloukkaantui.

Hyvä merkki, että osaat pyytää anteeksi. Saat anteekisi. En loukkaantunut, mutta ihmettelin kyllä.

 

[been there, done that]

Tässä käsitellään jo täysin eri tilannetta, kuin mitä avauksessa oli kuvailtu.

Koska harvoin päästään tasapuolisuuteen, ei ole oikein edellyttää kahdesta tai useammasta eri liitosta olevien lasten samanlaista kohtelua vaatimalla ja edellyttämällä sitä nimenomaan toiselta kumppanilta. Itse kukin tosin voi olla niin solidaarinen ja tasapuolinen kuin osaa. Omat varat voi toki käyttää, miten haluaa myös toisten hyväksi. Mutta todellisuus on usein juuri apn kuvaama. Odotetaan, että SE toinen uusvanhemmista satsaisi enemmän kaikkin.

Käytännössä harvan aikuisen ansiot työstä ovat täsmälleen yhtä suuret, joskus johtuen ammatinvalinnasta tai työajoista. Nyrkkisääntö kuitenkin on, että kun avo- tai avioliitto solmitaan, ei perheessä voi olla eri arvoisia jäseniä. Avoliittoonkaan ei ryhdytä vahingossa ja jokainen tietää etukäteen kumppaninsa lapsiluvun ja aikuisen täytyy kyetä arvioimaan, pystytäänkö yhteisillä ansioilla kustantamaan kaikille sama elintaso.

Uusioperheen toimentulosta mm. etävanhemman maksamat elatusmaksut on tarkoitettu hänen lastensa hyvinvointiin ja elämiseen, eivät yleiseen jakoon. Muutoinhan olisi niin, että korkeita elatusmaksuja maksava vanhempi tietämättään ja haluamattaan osallistuu myös toisen perheen lasten ja jopa exänsä epämieluisan uuden kumppanin elatukseen.

Lasten elatustuki maksetaan kuitenkin hänen lähihuoltajalleen, jonka arvioiden ja kykyjen varassa lapsen paras ja huolto on. Rahaa ei ole kuitenkaan korvamerkitty siten, että makkarapaketista 10 siivua on näin paljon elatustukia saavan lapsen ja loput menevät jakoon. Jos äiti arvioi uusperheen perustamisen olevan myös edellisestä suhteesta olevan lapsen parhaaksi, hän voi sen toteuttaa. Ex-kumppanin arviot uuden kumppanin miellyttävyydestä eivät vaikuta asiaan.

Halutessaan etävanhempi voi riitauttaa elatustuen määrän oikeudessa, mikäli katsoo sen menevän muihin tarpeisiin kuin omien lasten elatus.

Lasten tasa-arvoa harvoin saavutetaan uusperheessä. Lapset saavat myös etävanhemmiltaan, mitä nämä haluavat ja pystyvät antamaan. Osa uusperheen lapsista voi esim. käydä lomamatkoilla ja toiset eivät pääse edes hampurilaiselle. Pitäisikö sitten vaatia, että kaikille aina sama? Tai kileltää lapsilta etuoikeudet. Täysi mahdottomuus!

Ex-perhe ja nykyinen uusioperhe eivät tietenkään elä välttämättä samaa elintasoa, vaan molemmat perheet ansioidensa mukaan. Jos etävanhempi haluaa juoksuttaa tapaamisillaan lastaan hampurilaisbaarista toiseen, hän voi sen tehdä, mutta samaa ei voida odottaa lähiperheeltä. Joidenkin lahjojen muodossa (harrastusvälineet tai moottoriajoneuvot) voi lasten eriarvoisuus korostua, mutta sellaista elämä vain on, ei se välttämättä ole reilua. Se vain on hyväksyttävä yhtenä uusioperheen ominaisuutena.

Jos etävanhemmalla on varaa viedä lasta lomamatkoille, se ei kuitenkaan ole lähiperheeltä mitenkään pois, eikä sitä pidä sen vuoksi kieltää, että lapset kokisivat tulleensa kohdelluiksi tasapuolisesti.

Siksipä olen sitä mieltä, että yhteiskunta tulee olemaan hyvin ongelmainen ja solidaariuus häviää, koska monet lapset jo pieninä kokevat selvää epätasa-arvoa, vääryyttä, hylkäämistä ja huomiotta jäämistä. Ja mistä syystä? Yleensä aikuisten hakiessa omia huvituksiaan, "onneaan ja täyttä elämää". Ja mikä pahinta, kuviossa on monesti aikuinen, joka haluaa enenmmän juuri itselleen.

Hyvin usein aikuiset ajavat omaa etuaan 'lasten nimissä'. Näin toimitaan joskus mm. sen suhteen, ettei haluta mennä töihin, vaan pidetään lapselle parempana kotihoitoa, vaikka todellisuudessa virikkeellisempää lapselle voisi olla ikäistensä seurassa ammattilaisten hoivissa. Uusioperheiden perustaminen on myös eräs yleinen tapa 'hakea onneaan ja elää täyttä elämää', vaikka se ei sitä välttämättä kaikkine ongelmineen loppujen lopuksi olisikaan.

 

[eräs peräs]

Hyvin usein aikuiset ajavat omaa etuaan 'lasten nimissä'. Näin toimitaan joskus mm. sen suhteen, ettei haluta mennä töihin, vaan pidetään lapselle parempana kotihoitoa, vaikka todellisuudessa virikkeellisempää lapselle voisi olla ikäistensä seurassa ammattilaisten hoivissa. U

Njaa. miten omaa etuaan ajaa jäämällä kotiin lasten ollessa pieni-? Tulotaso on surkea, lakisääteiset tauot puuttuvat, samoin mahdollisuus asioida missään yksin, edes vessassa.

Tämä alkaa rönsyillä, mutta mitään vasinaisia virikkeitä ei leikki-ikäinen tarvitse. Norrmaali lapsi saa aivan tarpeeksi virikkeitä arkielämän ja oman mielikuvituksensa puitteissa. Ylisuuret lapsiyhmät ja järkyttävä melutaso samoin kuin yhden ammattilaisen huomio per 10 lasta tuskin tarjoavat mitään korvaamattomia virikkeitä kenellekkän.

Opitimoitua ""iriketoimintaa" jos välttämättä haluaa, saa viemällä lapsensa kerhoon muutamana päivänä viikossa pariksi tunniksi kerraallan, ei jättämällä pilttiä ylirasittuneen (mahdollisesti) ammattilaisen huomaan yhdeksäksi tunniksi.

 

[eräs peräs]

[

Ai jos olisin vaikka Turussa asuva DI, pitäisikö minun muuttaa Rääkkylään tai Joroisiin siivoojan sijaiseksi? Vaikka perheeni on siellä Turussa? Minä sanon, että jokainen ala tai firma jossa on työvoimapula, voisi katsoa peiliin itseään.Eiköhän sieltä löydy selitys sille kun väkeä ei saa, ja jos saa, ei pysy. Palkkaus ja olot ja kohtelu asianmukaisiksi niin kyllä se siitä. [/quote]

Toki jokainen, myös DI, toimii oman moraalinsa mukaan ja valitsee makaako yhteiskunnan tuilla kotona, vai tekeekö elantonsa eteen töitä.

Ainakin Suomen isommissa kaupungeissa tun valinnan voi jokainen työtön tehdä kohdallaan aivan vapaasti.

Kysymyksessä oli väite että "Suomessa ei ole töitä." Väite on edelleen puppua. Töitä on, mutta kohtaako sen työvoiman, on se oleellinen kysymys

Jos DI:n koulutuksella ei löydy Suomessa töitä, se tarkoittaa että alalle on koulutettu liikaa ihmisiä ja osan tulee silloin työllistyäkseen taipua tekemään jotain muuta kuin koulutustaan vastaava työtä.

 

[hämmästynyt]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Miksi??? Ja onko vielä olemassa naisia, joille tuollainen siipeily käy?

 

[lika barn]

Tässä käsitellään jo täysin eri tilannetta, kuin mitä avauksessa oli kuvailtu.

Koska harvoin päästään tasapuolisuuteen, ei ole oikein edellyttää kahdesta tai useammasta eri liitosta olevien lasten samanlaista kohtelua vaatimalla ja edellyttämällä sitä nimenomaan toiselta kumppanilta. Itse kukin tosin voi olla niin solidaarinen ja tasapuolinen kuin osaa. Omat varat voi toki käyttää, miten haluaa myös toisten hyväksi. Mutta todellisuus on usein juuri apn kuvaama. Odotetaan, että SE toinen uusvanhemmista satsaisi enemmän kaikkin.

Enkö tullutkaan oikein ymmärretyksi. tarkoituksen oli kuvata aloitukselle identtistä tilannetta. Ap:n tilanteessa molemmilla "kumppaneilla", hähellä ja miehellä on lapsia. Emmehän tiedä muutoin lasten taustoja, joten laajensi tilanteen koskemaan myös useampien liittojen (suhteiden) lapsia, jotka sitten kootaan uusperheeseen ja yhteistalouteen. Silloin on mielestäni väärin ja käytännössä mahdotonta kontrolloida lasten elämää niin, että he olisivat kaikessa tasapuolisia. Aikuinen itse voi olla niin tasapuolinen kuin pystyy, mutta käytännössä sitä ei voi edellyttää muilta. Sopassa kun on niin monta osapuolta kaikki etä- ja isovanhemmat mukaan lukien.

Se, miten uusperheen aikuiset ovat pystyneet arvioimaan omat mahdollisuutensa lastensa ja koko pesueen elättämiseksi ovat usein hyvin ontuvia ja elämäntilanteiden sanelemia. Hyvin harvoin tuollaista ennakoarviota taidetaan edes tehdä, koska aikuiset ovat "rakkaudesta sekaisin". Kaikki lähivanhemmmat eivät myöskään pysty oikeudenmukaisesti arvoimaan omien lastensa tarpeita. Yleensä uusioperheessä toinen aikuista on se, joka päättää ja määrää, miten toimitaan. Eikä aina noudateta kaikkien etua. Tässä suhteessa olen hyvin realisti. Ja olen kyllä samaa mieltä seuraavasta.

Hyvin usein aikuiset ajavat omaa etuaan 'lasten nimissä'. Näin toimitaan joskus mm. sen suhteen, ettei haluta mennä töihin, vaan pidetään lapselle parempana kotihoitoa, vaikka todellisuudessa virikkeellisempää lapselle voisi olla ikäistensä seurassa ammattilaisten hoivissa. Uusioperheiden perustaminen on myös eräs yleinen tapa 'hakea onneaan ja elää täyttä elämää', vaikka se ei sitä välttämättä kaikkine ongelmineen loppujen lopuksi olisikaan.

 

[lika barn]

Ei tällaiset asiat tarvitse muuta kuin keskustelua ja sopimista siellä kotona. Meillä homma toimii seuraavasti. Avoliitto, miehellä kaksi lasta, joista toinen asuu meillä. Meillä asuva on täysi-ikäinen, mies ei saa siis elatusapua mutta maksaa sitä äidillään asuvasta alaikäisestä. Lapsista aiheutuvat kulut ovat tietysti suurinpiirtein samat emmekä voi/halua 18v lukiolaista heittää uloskaan, mutta näin se laki sanoo elatuksesta.

Asumme asunnossa, jossa asuisimme muutenkin, joten sen vuokra maksetaan puoliksi. Olemme ostamassa asuntoa ja mies maksaa siitä hiukan isomman osan koska meillä pitää olla kahdelle lapselle huoneet ja ilman lapsia meille riittäisi ainakin 50 000 € halvempi asunto (pääkaupunkiseudulla). Minä en siis rahoita lasten huoneita. Ruokaa ostetaan suurinpiirtein puoliksi, mies hiukan enemmän jos minusta alkaa tuntua siltä, että hänen lapsensa syövät minut vararikkoon (ovat nirsoja).

Yhteiset kulut siis puoliksi, mies elättää itse lapsensa. Minulla jää rahaa säästöönkin. Pitää sopia asiat niin, että voi elää itsensä ja toisen kanssa. Muuten tulee hyväksikäytetty olo ja siitä ei seuraa kuin vihaa ja katkeruutta.

Tämä tilanne taas ei ole ollenkaan verranollinen alkuperäiseen, koska vain toisella on lapsia ja hänkin, samassa taloudessa asuva nuori jo aikuinen. Osaa varmasti itse käydä hampurilaisella ja jääkaapillakin. Isänsä toimii aivan oikein eikä vaadi tai edellellytä kirjoittajaa vastaamaan hänen ja exän lapsista taloudellisesti. Joskus tällaisissakin tilanteissa tosin voi tulla skismaa jo siitä, että kumppanilla on huolletvia lapsia, jotka vievät rahaa suhteesta eivätkä osaa pysyä pos näkyviltä ja "häiritsemästä" uusparia. Tältäkin osin olen hyvin ralisti.

 

[Näin täällä*]

Aloittajaa lyödään kuin vierasta sikaa, vaikka kyllä hän on oikeilla jäljillä. Seurustelu ei yleensä kannata millään taloudellisilla mittareilla naisia. Asia saattaa muuttua jos suhde muuttuu avo- tai avioliitoksi, mutta seurustelusta ei tule kuin kohtuuttomia kustannuksia.

Olen itse havainnut saman ilmiön jokaisessa suhteessani. Vietetään paljon aikaa yhdessä, yleensä naisen kotona, joka on usein viihtyisämpi ja koska miesten on helpompi elää vähempine tavaroineen matkalaukkuelämää kuin naisten. Tämä johtaa siihen, että nainen vastaa huomattavasti suuremmalla osuudella yhteisen ajan ruokakustannuksista. Mies ostaa satunnaisesti ruokaa, mutta varsinaisesti se on nainen, joka huolehtii siitä että jääkaapissa on aina syötävää. Miehen ja naisen tekemien kauppareissujen ero on usein siinä, että mies saattaa ostaa yhtä iltaa varten paljon ruokatarvikkeita, nainen taas sen yhden illallisen lisäksi myös aamupalaa ja muuta syömistä pitemmällä tähtäimellä. Mies syö yleensä enemmän kuin nainen. Tästäkään syystä kulujen puolittaminen ei ole kohtuullista. Jääkaapin sisältö alkaa muuttumaan miehen tultua kuvioihin. Nyt sinne pitää ostaa myös leikkeleitä, saunaoluita ja sitä leipää mistä mies pitää. Ne katoavat sieltä hetkessä, mutta mies ei useinkaan itse huomaa tuoda niitä.

Tilanne yleensä vaan ajautuu tähän. Ihan huomaamattaan ja myös siitä syystä, että toiselle haluaa olla hyvä. Mies ehkä vie joskus elokuviin, vie autolla jonnekin, vuokraa leffan, tuo kukkia tms, mutta isossa kuviossa suurin yhteisen ajan menoerä on lopultakin ruoka.

Jokaisessa parisuhteessani rahaa on palanut mukayhteiseen ruokaan ihan älyttömästi. Taloudellisen eron huomaa heti, kun on sinkku.

Näin on myös meillä. Minä käyn yleensä töiden jälkeen kaupassa ja ostan kaiken tarvittavan jotta jääkaapissa on syötävää ja iltaisin lämmin ateria. Olutta pitää tietysti olla koko ajan jääkaapissa mutta mies ei saa edes sitä itse hankittua kun se näköjään käy niin kätevästi samalla kertaa kun käyn kaupassa. Ruokakuluja kertyy kuukaudessakin jo kiitettävästi ja minä maksan suurimman osan kuluista koska käyn kaupassa eikä mies koskaan kysele mitä maksoi. Joskus harvoin mies on mukana (viikonloppuna) mutta edes silloin ei aina tajua maksaa ruokia vaan minä olen silloinkin maksanut itse.

Yksikin kuukausi säästin kuitit ja laskin että meni n. 300,- pelkkiin ruokiin, ei mennyt sinkkuna tuollaista summaa. Tilanne on tosiaan ajautunut tähän pikku hiljaa ja kun siihen ei ole tajunnut puuttua ajoissa, ollaan tässä pisteessä. Tottakai tilanne on toiselle hyvä näin kun omat rahat menee pelkästään baarissa istumiseen eikä senttiäkään yhteiseen talouteen. Alkoipas ottaa pannuun...

 

[Näin täällä]

...taas. Eli "Näin täällä taas" vaihteeksi muisti ihan kirjautua sisään Ymmärrän edellisen kannanoton hyvin. Silti voisi tietenkin keksiä hieman kauammas menevän nimimerkin, kun onhan noita, mutta ymmärrän kyllä lähes-kaiman fiiliksen. Ja itseni pitäisi tietenkin aina muistaa kirjautua sisään, ettei tarvitsisi olla Näin täällä taas tai Näin täällä reissussa ollessani reissussa, mutta kun aina huomaan sen vastauksen kirjoitettuani eikä enää sitten jaksa laiska mutkitella. No, yritän parantaa tapani, tässäkin suhteessa

 

[been there, done that]

Enkö tullutkaan oikein ymmärretyksi. tarkoituksen oli kuvata aloitukselle identtistä tilannetta. Ap:n tilanteessa molemmilla "kumppaneilla", hähellä ja miehellä on lapsia. Emmehän tiedä muutoin lasten taustoja, joten laajensi tilanteen koskemaan myös useampien liittojen (suhteiden) lapsia, jotka sitten kootaan uusperheeseen ja yhteistalouteen. Silloin on mielestäni väärin ja käytännössä mahdotonta kontrolloida lasten elämää niin, että he olisivat kaikessa tasapuolisia. Aikuinen itse voi olla niin tasapuolinen kuin pystyy, mutta käytännössä sitä ei voi edellyttää muilta. Sopassa kun on niin monta osapuolta kaikki etä- ja isovanhemmat mukaan lukien.

Silloin kun perhesuhteet ovat jo noinkin mutkikkaat jo ilman uusioperheen perustamista, ei ole enää järkevää lisätä kenenkään stressiä tilanteesta sotkeutumalla uusperhekuvioon ja saattamalla soppaan sekaan lisää ihmisiä. Tasapuolisuutta suhteessaan voi edellyttää, ei suhteeseen kuulumattomilta ihmisiltä. Etä- ja isovanhemmat ovat suhteen ulkopuolisia, eivätkä voi määritellä suhteen sisäisiä sääntöjä. Heidän on vain hyväksyttävä tilanne sellaisenaan. Parisuhteen osapuolten on kyettävä tämä raja tekemään selväksi, mikäli se ei etä- tai isovanhemmalle ole itsestään selvä.

Se, miten uusperheen aikuiset ovat pystyneet arvioimaan omat mahdollisuutensa lastensa ja koko pesueen elättämiseksi ovat usein hyvin ontuvia ja elämäntilanteiden sanelemia. Hyvin harvoin tuollaista ennakoarviota taidetaan edes tehdä, koska aikuiset ovat "rakkaudesta sekaisin". Kaikki lähivanhemmmat eivät myöskään pysty oikeudenmukaisesti arvoimaan omien lastensa tarpeita. Yleensä uusioperheessä toinen aikuista on se, joka päättää ja määrää, miten toimitaan. Eikä aina noudateta kaikkien etua. Tässä suhteessa olen hyvin realisti. Ja olen kyllä samaa mieltä seuraavasta.

Koska ihminen ei ole eläin, hänen ei pitäisi eläimen tavoin käyttäytyä. Niin sekaisin ei voi rakkaudesta mennä, että päätöksiä tehdään pelkän tunteen perusteella. Sellaiseen ei kenelläkään ole varaa, taloudellisesti tai psyykkisesti.


Olen samaa mieltä, että kaikki lähivanhemmat, olivatpa sitten eronneita tai eivät, eivät pysty aina arvioimaan lastensa parasta, saati toteuttamaan sitä. On suoranainen sääli, että nämä ihmiset ovat useimmiten juuri niitä, jotka 'rakkaudesta niin sekoavat', että haluavat lisääntyä kuitenkin runsaasti joka suhteessaan.

 

[Siipeilijä :)]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Miksi??? Ja onko vielä olemassa naisia, joille tuollainen siipeily käy?

Ilmoittaudun! Olen hoitanut aina kaikki kotiin liittyvät asiat ilman kiirettä ja paineita, omaa on aikaa riittämiin, harrastuksia vaikka muille jakaa. Mies on tyytyväinen, kun kaikki sujuu mukavasti: kotiin tullessa on hymyilevä vaimo ja lämmin syli, illallinen katettuna ja ruoka on hyvää, koti siistinä ja järjestyksessä eikä todellakaan tarvitse lähteä kauppoihin viettämään "laatuaikaa"

Raha ja luottokortit on vapaasti käytössäni. Eläke turvattu kaiken varalta, avioehtoa ei ole ja omaisuuskin kohtuullisen paremmalla puolella.

Miksi tämä ei minulle kävisi? Elän oikein mukavaa elämää, olemme molemmat kaikin puolin tyytyväisiä. Ja turha tulla minulle kertomaan, että jos mies ottaa ja jättää -siitä vaan, jos paremman löytää (tuskin mahdollista ), tyhjän päälle en jää, päinvastoin, sillä enhän minä sentään tyhmä ole enkä ole ollut!

 

[Tulis joku ja veis]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Miksi??? Ja onko vielä olemassa naisia, joille tuollainen siipeily käy?

Ilmoittaudun! Olen hoitanut aina kaikki kotiin liittyvät asiat ilman kiirettä ja paineita, omaa on aikaa riittämiin, harrastuksia vaikka muille jakaa. Mies on tyytyväinen, kun kaikki sujuu mukavasti: kotiin tullessa on hymyilevä vaimo ja lämmin syli, illallinen katettuna ja ruoka on hyvää, koti siistinä ja järjestyksessä eikä todellakaan tarvitse lähteä kauppoihin viettämään "laatuaikaa"

Raha ja luottokortit on vapaasti käytössäni. Eläke turvattu kaiken varalta, avioehtoa ei ole ja omaisuuskin kohtuullisen paremmalla puolella.

Miksi tämä ei minulle kävisi? Elän oikein mukavaa elämää, olemme molemmat kaikin puolin tyytyväisiä. Ja turha tulla minulle kertomaan, että jos mies ottaa ja jättää -siitä vaan, jos paremman löytää (tuskin mahdollista ), tyhjän päälle en jää, päinvastoin, sillä enhän minä sentään tyhmä ole enkä ole ollut!

Olen kade. Ihan oikeasti olen. Minä teen työni kodin ulkopuolella, mutta edut eivät ole ollenkaan samaa luokkaa.

 

[sovittu]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Miksi??? Ja onko vielä olemassa naisia, joille tuollainen siipeily käy?

Ilmoittaudun! Olen hoitanut aina kaikki kotiin liittyvät asiat ilman kiirettä ja paineita, omaa on aikaa riittämiin, harrastuksia vaikka muille jakaa. Mies on tyytyväinen, kun kaikki sujuu mukavasti: kotiin tullessa on hymyilevä vaimo ja lämmin syli, illallinen katettuna ja ruoka on hyvää, koti siistinä ja järjestyksessä eikä todellakaan tarvitse lähteä kauppoihin viettämään "laatuaikaa"

Raha ja luottokortit on vapaasti käytössäni. Eläke turvattu kaiken varalta, avioehtoa ei ole ja omaisuuskin kohtuullisen paremmalla puolella.

Miksi tämä ei minulle kävisi? Elän oikein mukavaa elämää, olemme molemmat kaikin puolin tyytyväisiä. Ja turha tulla minulle kertomaan, että jos mies ottaa ja jättää -siitä vaan, jos paremman löytää (tuskin mahdollista ), tyhjän päälle en jää, päinvastoin, sillä enhän minä sentään tyhmä ole enkä ole ollut!

Olen kade. Ihan oikeasti olen. Minä teen työni kodin ulkopuolella, mutta edut eivät ole ollenkaan samaa luokkaa.

laita osoite, niin saat samat edut

 

[mitä uutta tuossa]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Miksi??? Ja onko vielä olemassa naisia, joille tuollainen siipeily käy?

Ilmoittaudun! Olen hoitanut aina kaikki kotiin liittyvät asiat ilman kiirettä ja paineita, omaa on aikaa riittämiin, harrastuksia vaikka muille jakaa. Mies on tyytyväinen, kun kaikki sujuu mukavasti: kotiin tullessa on hymyilevä vaimo ja lämmin syli, illallinen katettuna ja ruoka on hyvää, koti siistinä ja järjestyksessä eikä todellakaan tarvitse lähteä kauppoihin viettämään "laatuaikaa"

Raha ja luottokortit on vapaasti käytössäni. Eläke turvattu kaiken varalta, avioehtoa ei ole ja omaisuuskin kohtuullisen paremmalla puolella.

Miksi tämä ei minulle kävisi? Elän oikein mukavaa elämää, olemme molemmat kaikin puolin tyytyväisiä. Ja turha tulla minulle kertomaan, että jos mies ottaa ja jättää -siitä vaan, jos paremman löytää (tuskin mahdollista ), tyhjän päälle en jää, päinvastoin, sillä enhän minä sentään tyhmä ole enkä ole ollut!

Olen kade. Ihan oikeasti olen. Minä teen työni kodin ulkopuolella, mutta edut eivät ole ollenkaan samaa luokkaa.

laita osoite, niin saat samat edut

Ihan tavallista useimmissa maissa Skandinavian ulkopuolella.

 

[ei kaikki oo pihejä]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Minun ei tarvinnut edes kotitöitä tehdä, koska meillä oli kokki ja siivooja.

 

[makuasia]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Miksi??? Ja onko vielä olemassa naisia, joille tuollainen siipeily käy?

Minusta taas mies, joka ei osallistu kotitöihin, mutta maksattaa naisellaan kaikesta puolet, on siipeilijä.

 

[valistunut arvaus]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Miksi??? Ja onko vielä olemassa naisia, joille tuollainen siipeily käy?

Minusta taas mies, joka ei osallistu kotitöihin, mutta maksattaa naisellaan kaikesta puolet, on siipeilijä.

Mutta sinä oletkin sinkku

 

[makuasia]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Miksi??? Ja onko vielä olemassa naisia, joille tuollainen siipeily käy?

Minusta taas mies, joka ei osallistu kotitöihin, mutta maksattaa naisellaan kaikesta puolet, on siipeilijä.

Mutta sinä oletkin sinkku

Meinaatko, että jos on tuota mieltä niin ei miestä saa?????

 

[valistunut arvaus]

Kyllä miehen saa, mutta ajatusmalli siitä, että mies on siipeilijä, ei kerro empatiasta.

 

[nettihaieläin]

karvakäsipaikassa

Minäkin jäin tuota sanankäyttöä ihmettelemään......

Se oli hyväntahtoinen huumorikommentti.Paikka voi olla yhtähyvin suomalaisten pitämä, en tarkoittanut sillä loukata ketään. En vissiin saanut huumoriani ymmärrettäväksi, anteeksi jos jokuloukkaantui.

Hyvä merkki, että osaat pyytää anteeksi. Saat anteekisi. En loukkaantunut, mutta ihmettelin kyllä.

Näillä palstoilla kyllä arvostellaan suomalaisia naisia, ulkolaisia miehiä, lihavia, rikkaita, laihoja, köyhiä, kauniisti pukeutuvia, luusereita, oman egon pönkittäjiä, väkivaltaisia ja ties mitä kansanosia. Täytyy lukea vähän sillä silmällä näitä ettei ihan joka tekstistä vedä herneitä nenään. Lueppa vaikka kauneudenhoito/sensuelli palstalta miten määritellään huora...

 

[itse lapseton]

Hyvin usein aikuiset ajavat omaa etuaan 'lasten nimissä'. Näin toimitaan joskus mm. sen suhteen, ettei haluta mennä töihin, vaan pidetään lapselle parempana kotihoitoa, vaikka todellisuudessa virikkeellisempää lapselle voisi olla ikäistensä seurassa ammattilaisten hoivissa. U

Njaa. miten omaa etuaan ajaa jäämällä kotiin lasten ollessa pieni-? Tulotaso on surkea, lakisääteiset tauot puuttuvat, samoin mahdollisuus asioida missään yksin, edes vessassa.

Vai ei voi edes vessassa käydä jos on pikkuisen kanssa kotona. Miten yksinhuoltajat, kysyn vain?

 

[huumorin ruusuinen]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Minun ei tarvinnut edes kotitöitä tehdä, koska meillä oli kokki ja siivooja.

Ja miehellä vielä rakastajar, niin ei tarvi "niitäkään" hommia tehdä.

Tämä oli huumoria, anteeksi jos joku loukkaantui...

 

[sama taas]

Kyllä miehen saa, mutta ajatusmalli siitä, että mies on siipeilijä, ei kerro empatiasta.

Meillä on ilmeisesti hyvin erilainen käsitys siitä, mikä on empatiaa ja mikä ei.

 

[no ei kyllä haittais]

On niitä sellaisiakin miehiä, jotka jopa elättävät naisensa kokonaan ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien.

Minun ei tarvinnut edes kotitöitä tehdä, koska meillä oli kokki ja siivooja.

Ja miehellä vielä rakastajar, niin ei tarvi "niitäkään" hommia tehdä.

Tämä oli huumoria, anteeksi jos joku loukkaantui...

No mulle kyllä kelpaisi tämäkin versio.