Pitkästä aikaa ajattelin minäkin muutaman rivin kirjoittaa... tai jokunen viikko sitten yritin, mutta lähetysvaiheessa onnistuin kadottamaan tekstin. Turhauttavaa, mutta nyt uusi yritys. Meidän perheen arki sijaisperheenä ja noin muutenkin kulkee tuttuja ratojaan. Arki touhukkaan taaperon kanssa on vauhdikasta ja runsaat ulkoilut säällä kuin säällä energian purkamiseksi välttämättömiä. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että noin vuoden meillä on tätä yhteistä aikaa takana, vuosi on mennyt niin nopeasti. "Entinen elämä" tuntuu aika kaukaiselta.
Lilialiisa: Isot onnittelut ja tsempit teidän perheelle, ilmeisen mukavasti on alku sujunut. Kun kirjoitit tuosta herkistymisestä, niin muistin heti, miten samanlaisia oli omat tunnereaktiot lapsen kanssa alussa ja mietin, miten varmasti suuri tunnekuohu ja elämänmuutos vaikuttaa ihmiseen myös kehollisesti, hormoneihin yms. Aluksi taisin olla vähän hämmentynytkin siitä, että ihan pienistä jutuista tuli kyyneleet silmiin. Mietin, että onko teillä niin, että sijoitetuista lapsista toinen on teidän perheen nuorin ja toinen sitten asettuu jonnekin välimaastoon lasten ikäjärjestyksessä?
Hoitovapaaseen tosiaan on oikeus perheessä vakituisesti asuvaa alle 3-vuotiasta hoitavalla. Sijaisvanhemmuudessa taitaa työnantajan kannalta haasteellisinta olla se nopea tahti, kun ihminen hoitovapaalle haluaa jäädä. Hoitovapaalle jäämisestä pitää ilmoittaa kahta kuukautta ennen, mutta toki työnantaja voi myöntää hoitovapaan vaikka yhden päivän varoitusajalla halutessaan. En sitten tiedä, mitä tapahtuu, jos työnantaja ei halua joustaa. Yleensä asiat varmaan saadaan järjesteltyä ja sovittua.
Aurinkoista keskikesän juhlaa kaikille!