Sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja sijaisvanhempina olevat

Kiitos tytöt :)
Maanantaina sossu ottaa puhelun lasten perheeseen ja sovimme ensimmäisestä tapaamisesta. Luulen, että kaikki sitten tapahtuukin aika sutjakkaasti, ku kyseessä kuitenkin pieni vauvakin... Vauvalle ei paljon kahden viikon välein olevat tutustumiset auta, kun pieni ehtii siinä välin jo unohtaa tyystin meidät.
Me asumme Pohjois-pohjanmaalla kaupungissa. Me siis odotimme noin viisi kk:tta. Onhan meillä tukityttö ollut joka toinen viikonloppu, mut hänestä joudumme varmastikin tässä vaiheessa luopumaan. Ihana tyttö, oikeastaan meille täydellinen, mutta hänen huostaanotto on vielä pitkässä juoksussa...
Meille myös soitettiin siitä 1 vuotiaasta tytöstä ja 6 vuotiaasta pojasta, mut se ei tuntunut jutulta. Tämä tuntui HETI*=)
 
Heipä hei!
Olen seuraillut sivusta tätä keskustelua läpi koko kesän kuitenkaan ikinä muka kerkiimättä mitään kommentoida :ashamed:
Olemme nelihenkinen perhe ja ajatuksena myöskin sijaisvanhemmuus. Itselle asia on ollut selvempi jo pidemmän aikaa mutta miehen sain mukaan ajatukseen hieman kypsyttelemällä. Aikakaan ei ole tuntunut sopivalta sillä omat lapset kun oli pieniä niin niissä oli kädet täynnä, ikeäeroa heillä on 1v 3kk. Mutta nyt kun he ovat jo kouluiässä ja itse sain vuosi sitten vakipaikan töistä niin alkaa palaset loksahtelemaan paikalleen. Ehkä täytyy myös olla hieman hulluutta mukana kun kaiken sen homman aloittaisi alusta mutta kun olisi niin paljon syliä ja hellyyttä annettavana pikkuiselle.
Kävimme alkuhaastattelussa ja näillä näkymin meillä alkaisi pride syyskuussa, en malttaisi millään odottaa <3
Niin ja onnea Satille, olen teidän matkan taipaleita tuossa jo aiemmin lueskellut ja niin kovasti pitänyt peukkuja teidän puolesta. Ihanaa kun saitte hyviä uutisia!
 
Sati, oikein paljon onnea! Kiva kuulla, että nyt sijoitus tuntuu omalta, toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Ja tervetuloa kaikille uusille!

Itse olen kanssa odotellut THE soittoa, mutta eipä ole mitään kuulunut. Kovasti toivoin, että kesän aikana olisi jotain tapahtunut, koska tilanteeni nyt syksyllä on sellainen, että en pysty ottamaan vastaan sijoitettua lasta. Eli minulla tilanne menee nyt "jäihin" ainakin ensi kevääseen asti. Taloudellisten syiden takia joudumme ehkä myös muuttamaan pienempään asuntoon enkä sitten tiedä onko enää mahdollista meille tullakaan perheenlisäystä... aika näyttää miten tässä käy!
 
Oi, onnea Sati!! Ihanaa kuulla, että asia noin yllättäen ratkesi :)

Mulla nämä tunteet aaltoilee jo prosessin tässä vaiheessa. Mitä jos siitä lapsesta kuitenkin joutu luopumaan? Ajatus tuntuu ihan hirveältä. Siis tietenkin se lähtökohta on, että sijoitus on väliaikainen (vaikkakin pitkäaikainen olisi) ja ymmärrän sen. Pystynkö silti tähän tietäen, että lapsi ei välttämättä asukkaan seuraavaa lähes pariakymmentä vuotta meillä? Ehkä se on vain uskallettava. Jos ei lasta näin, ei ehkä ollenkaan ikinä. Turha sitä on murehtia ennalta, eikö? Ja omien lasten vuoksi pelkään, miten he kokevat sen mahdollisen luopumisen. Ei se tietenkään hetkessä käy (yleensä), on siihen varmaan aikaa ehkä hiukan kasvaa.
 
Onnittelut Satille! Aivan mahtavaa kun edistystä tapahtuu ja toiveet täyttyvät:)

Itse vasta tulevaa valmennusta odottelen ja työnantajaa varten oli jo alustavasti pakko kysellä mahdollisia aikatauluja, JOS kaikki menee hyvin. Vastauksena ei ainakaan ennen ensi kesää tapahdu mitään. Oletteko te muut malttaneet olla moisia kyselemättä ennen valmennuksen alkua edes?:D
Tsemppiä ja pitkiä hermoja odottaville!
 
Itse olen kertonut valmennukseen lähdöstä kun muutamalle läheisemmälle ystävälle ja myös parille äitikaverille, joista pari ilmoitti mielellään antavansa lastenhoitoapua valmennusten aikana. Myös äidilleni kerroin ja muutenkin olen paljon jutustellut hänen kanssaan, hänestä itsestään tuntuisi vaikealta ottaa vieraita lapsia kasvatettavakseen ja murehtii sitä, kuinka lapsia pystyy kohtelemaan tasa-arvoisesti, kun ovat juridisesti kovin eri asemassa. Että mitä ajattelevat (omat ja sijoitetut) isona jne. Itseäni asia ei huoleta, olemme miettineet asiaa tosi monelta kantilta ja totesimme, että kun se omaisuus tai sen jakautuminen ei muutenkaan ole meille asia, jonka mukaan ihmisiä arvottaisimme, niin ei se tässäkään asiassa merkitse mitään. Pakkohan näitäkin näköjään on miettiä, kun suoraan kysytään...

Ja taas lähti tosi syvällisiksi nämä pohdiskelut. Jättäkää vaan suosiolla väliin, jos ette jaksa lukea :D
 
Heissan taas!
Mites muuten kun olette aloittaneet Pride-valmennuksen niin mitä kaikkea lomakkeita/tietoja teiltä on pyydetty/tarkastettu?
Mielestäni ainakin tarkistavat oman kunnan lausunnon entä muuta? Rikosrekisteriotteen kai myös?
Kaikenlaista uutta tulee vastaan matkan varrella :)
 
HIENOA Sati Oikein paljon onnea pienistä. Ompa hieno juttu ihan kertakaikkiaan!
Meillä alkaa koulutus nyt syksystä. Miten te jotka olette sen käyneet oleette sen kokeneet. Onko asiat olleet vaikeita ja tehtävät tuntuneet raskailta jotenkin.
Kun tietäisi mitä odottaa..
 
Iida-Karoliina Kiitos =) Tämä tuntuu vieläkin aika epätodelliselta! Olemme nähneet jo kuvat lapsista ja torstaina tapaamme heidät!! Tänään käytiin jo valitsemassa sisar-rattaat ja netistä tilasin sängyn ja muita lasten kalusteita.. Huh!

Koulutuksesta sen verran, että me pidimme sitä TODELLA*hyvänä! Saimme aivan mielettömästi tietoa ja oma tunne sijaisvanhemmuuteen kasvoi koulutuksen myötä. Tehtävät eivät ole vaikeita, välillä ehkä toistavat itseään, mutta eivät lainkaan vaikeita!
Meille sattui kaikin puolin aivan mahtava ryhmä! Keskustelimme paljon ja kaikki ryhmätehtävät olivat erittäin mukavia. Sanoisin, että kaikkien vanhempien olisi hyvä käydä tällainen koulutus ennen kuin päättää hankkia itselleen lapsen!
Menkää avoimin mielin vain =)
 
Tuo tarvittavan uuden tavaran määrä on aika valtava! Meillä on ollut iso työ hankkia kaikki tarvittava, useamman lapsen kanssa kun ei aina pääse shoppailemaan. Onneksi on netti. Ja kesällä mies oli lomalla. Vaikka paljon oli jo aiempien lastemme tavaraa, niin kyllä sitä uuttakin tarvittiin. Odotusaikana kannattaa siis jo katsella sänky/ratas/turvaistuin ym malleja, niin tietää sitten heti mistä ostaa :).
 
Kuulostaa hyvälle Sati! Mahtavaa!
Itse olen yrittänyt hieman näin "odotusaikana" katsella mitä tarvitsisi sitten ostaa, mutta on tosi vaikea katsoa, kun ei yhtään tiedä tuleeko esim. 1/2 vuotias vai 1 1/2 vuotias, tyttö vai poika ja mitä tarvikkeita jo on. Syöttötuoli on ainoa hankinta mitä olen tehnyt ja sekin voi jäädä turhaksi, mutta se nyt ei niin paljoa maksanut.
 
Pakko käydä kertomaan kulumisia =)

Me tapasimme pari päivää sitten lapset ja se tunne, kuinka lapset tuntui heti "omalta" perheeltä, oli aivan uskomaton! Lapset olivat kertakaikkisen suloisia ja sieviä :heart: Vauva nukahti palaverin aikana minun syliini ja sillä hetkellä ajattelin, että kaikki tämä odottaminen oli todellakin sen arvoista! En osannut lainkaan kuvitella saavani näin täydellistä ja ihanaa perhettä itselleni sijaisvanhemapana.
Sunnuntaina tapaamme jälleen, lapset tulevat käymään meillä kotona. Sitten pidämme tiivistä yhteyttä tässä parin viikon ajan, jonka jälkeen lopullinen sijoitus tapahtuu =)
Huh! En meinaa malttaa enää olla töissä, ku äippäloma kolkuttelee jo ovella =)
 
Kuulostaa ihanalta Sati!
Voi kun itsekkin olisi pian tuossa tilanteessa.
Olen miettinyt, että jos saisi noin pienen vauvan, niin normaalistihan tuonikäisen vielä elävät suositusten mukaan äidinmaidolla? Olisikohan mahdollista saada jostakin sairaalasta äidinmaitoa ettei tarvitsisi korviketta käyttää.. tällaisia täällä olen jo pohtinut :) . Meille on kyllä sanottu, että erittäin harvoin sijoitetaan alle 1-vuotiaita.
 
Ei nyt varmaankaan yleistä Suomessa, mutta imetyshän on periaatteessa mahdollista käynnistää myös adoptiolapselle tai sijoitetulle lapselle. Muuten äidinmaitoa on kai mahdotonta saada, ellei tuttavapiirissä ole joku jolta jää yli ja voisi sen lypsää. Mutta kyllä nämä lapset kasvavat ilmankin. Meidänkään pikkuista ei ole imetetty, hän on ollut terve ja ei allergioita. Biologisia lapsiani tietysti imetin ihan 1-vuotiaaksi, mutta silti allergiaa, korvakierrettä ym. 1-vuotiastakin voi onneksi pitää vielä ihan vauvana, syöttää tuttipullosta ja kantaa liinassa.
 
Hei kaikille! Olemme miettineet jo pitkään sijaisperheeksi ryhtymistä ja käyneet jo juttelemassakin Pelan sosiaalityöntekijän kanssa asiasta. Muutama asia vielä mietityttää. Mitä eroa on ryhtyä sijaisperheeksi Pelalle tai jollekin kunnalle / kaupungille suoraan? Onko lapsissa eroja? Tuleeko Pelan kautta sijoitukseen ne, keitä kunnat eivät itse saa sijoitettua? Olisi kiva kuulla kokemuksia eri tahoista ja myös mielipiteitä, sillä meillä ei ole ketään tuttavasijaisperheitä keneltä voisi kysellä asioista.
 
Sati Tuo kuulostaa aivan IHANALTA. Jotenkin kuin satua. Itse ei ole uskaltanut nyt kaikkien kuuleman perusteella toivoa että noin hyvin kävisi. Perhe tuntuu heti noin omallta ja palaset loksahtavat kohdalleen. Perhe elämä voi alkaa.
Ihanaa ja antoisaa äippä lomaa toivotellen.- IIda

Meillä nyt alkoi Pride. ekasta kerrasta on selvitty, paljon kyllä jäi mietteitä ja pelkojakin jotain että kuinkahan tuosta selviää. Ja tuo joku täydellisen äitiyden myytti kummittelee. Mitä meiltä oikein odotetaa.
Tavallisilta ihmisiltä jotka vain haluavat olla vanhempia tavallisinne asioineen. Viettää tavallista arkea perheen kera..
 
Viimeksi muokattu:
Sati Miten lasten käynti Tulevaan kotiinsa sujui, miltä tuntui. Voin uskoa että aivan mahtavalta varmaan.
Niin joko olette saaneet sängyt ja muuta henkolökohtaista tavaraa lapsille. Tuo on kyllä lyhyt aika kaikkeen hankintaan mutta minusta tuntuu että hyväkin kuin ei niin pitkään tarvitse enään odottaa että pääsevät asettumaan uuteen kotiinsa.
 
Viimeksi muokattu:
Viira, Pelan kautta tosiaan saattaa tulla vaativampia lapsia/ perhetilanteita. Jotkut kunnat vaan käyttävät Pelaa kun heillä ei ole omia perheitä tarpeeksi. Pelan kautta ehkä sijoitetaan lapsia harvemmin. Mutta heillä on parempi tuki perheille, ehkä parempia korvauksiakin? Me valitsimme suoraan kaupungin, ja lapset tulivatkin pikaisesti eikä lapsilla ole erityisempiä haasteita. Tsemppiä teille aloitukseen!
 
Heippa taas :wave:

Lasten ensi käynti sujui niin hyvin, että päätimme porukalla aikaistaa lopullista sijoittamista viikolla. Eli vajaan kahden viikon päästä on siis lasten kotiutuminen. Ja tämä äippä on yhtä hymyä! Lapset oikeasti ovat niin suloisia, ettei voi edes sanoin kuvailla :heart: Tyttö otti minut heti "omakseen" ja touhusimme koko iltapäivän yhdessä. Hän monta kertaa haki minut ja otti kädestä kiinni... ja mikä parasta, kaikista neljästä sylistä hän valitsi minun sylin =)
Ja vauva taas nukahti syliini! Mä vain nuuhkuttelin pienen ihanaa vauvatuoksua...
Olin koko illan ihan pyörryksissä ja toistelin miehelleni, etten oikeasti usko tätä todeksi.
Me varmaan ehdimme saada lasten kalusteet ennen lopullista sijoittamista. Ostimme Britaxin B-Dualin sisarrattaat ja turvaistuimet on myös ostettu. Ei oikeastaan puutu enää kuin lapsille peitot, tytölle syöttötuoli (normaali löytyy, mut tarvii isomman lapsen korotetun tuolin) ja jonnin verran vielä täytyy ostaa vaatteita. Isommat ja tärkeimmät hankinnat on tehty. Saamme lasten nykyisestä paikasta lasten vaatteet mukaan meille.
Ja sitähän voi sitten sitä mukaa ostaa kun huomaa puutteita.

Neljän vuoden odotus palkittiin näin mahtavalla lahjalla :heart: Ne itkut ja pettymykset ovat jääneet aivan unholaan, eikä edes muista niitä kokeneensa =)
 

Yhteistyössä