Sain eilen taasen nöyryydestä opetuksen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja karoline76
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

karoline76

Aktiivinen jäsen
08.05.2007
2 983
0
36
Ystäväni on naimisissa "aatelissuvun" miehen kanssa, ikuinen ongelma on anoppi joka ei koskaan ole ymmärtänyt poikaansa miten hän on voinutkin rakastua tavalliseen Suomalaiseen tyttöön aikoinaan, vaikea tapaus on aina ollut mutta mies on ollut tukena ja pitänyt äitinsä aisoissa . Ystäväni on itse kultaisuus ja monet kerrat tiedän hänen tunteneen salaa mieheltään ja muilta mitättömyyttä tunnetta ettei ole tarpeeksi hyvä sun muuta. Eilen hän soitti ja kertoi anopin kuolleen, huokasin syvään ja tunsin suurta helpotusta jopa iloa itsessäni, ystäväni ei ollut samalla tasolla vaan hän totesi anopin olevan ollut vaan ihminen, puhelun jälkeen tajusin ystäni olleen aidosti surullinen anopin kuolemasta kaikesta kurjuudesta huolimatta voi kumpa minäkin oppisin olemaan elämässä yhtä nöyrä ja kultasydämminen kuin ystävänikin .
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä nään tollaset anopin ymmärtämättömyydet ym luonteen heikkoutena; ja nään että tuo ihminen ei ole vielä kasvanut tossa asiassa jne

voi tuolla asialla ei ole mitään tekemistä kasvamisessa.... mut hattuu nostan ystävälle... itte olisin aikaa sitten jo pakannu laukut ....
 
Alkuperäinen kirjoittaja karoline76:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä nään tollaset anopin ymmärtämättömyydet ym luonteen heikkoutena; ja nään että tuo ihminen ei ole vielä kasvanut tossa asiassa jne

voi tuolla asialla ei ole mitään tekemistä kasvamisessa.... mut hattuu nostan ystävälle... itte olisin aikaa sitten jo pakannu laukut ....

Miks ei ole? Ihminen kun tajuaa katsoa peiliin ja tajuaa oman käytöksen, ja vieläpä tajuaa yrittää muutosta, niin on se aika suurta kasvamista
 
kuolema tasaan meidät aina. kuolema on tasa-arvoinen ja se kuittaa kaiken pahan mitä ihminen on eläissään tehnyt. näin se vaan on. munkin alkoholisti-isä kuoli, niin enpäs ollutkaan yhtään iloinen vaikka niin olin joskus ajatellut olevani. surin häntä aidosti ja en yhtään pahalla muistele. hän pääsi vielä niin kauniisti siirtymään toiselle tasolle, että sekin jaksaa minua hämmästyttää.
 

Yhteistyössä