Kaikki romahti eilen, itkusta ei meinaa tulla loppua..

[Musta]

Musta on hiukan erikoista että sulle on ihan ymmärrettävää että miehes eriarvostaa teiän lapsianne, se on vaan sellanen juttu jota psykologin kanssa työstellään ja kivasti jo parannusta tullut, mutta ans olla kun anoppi tekee samaa niin SILLOIN maailma romahtaa?

 

[vierass]

Surullista minusta tuossa on se, että isompi lapsi oli anopille tärkeä kunnes tuli uusi tulokas joka vei häneltä paikan. Jos anoppi olisi alunperin kohdellut lasta poikansa "lapsipuolena" niin menetys lapselle ei olisi ollut niin suuri.

Yllättävän monelle käy noin ihan parisuhteessakin. Miehen/vaimon lapsia edellisestä liitosta kohdellaan hyvin siihen asti, kun yhteinen lapsi syntyy. Sen jälkeen tilanne on toinen. Valitettavaa, mutta yllättävän yleistä.

Varmaan sit mieheni lapselle hyväksi kun en pitänyt hänestä ennen yhteisen lapsemme syntymääkään. Ei menettänyt paikkaansa. =D

Miksi miehesi on ottanut sunlaisen ihmisen puolisokseen? Ei mahdu mun jakeluun, mutta onneksi mun ei tarvii kaikkea tässä maailmassa ymmärtääkkään.

Ihan yleistä se on että nainen ei erityisemmin välitä puolisonsa lapsista. Ja tilanne ei siitä parane kun kuvioon tulee yhteisiä lapsia. Mitä tuota kiertelemään!

Ja siksi, kun se on yleistä, niin se on ok? Yök yök ja yök. Miehesi lapsi on sun lapses veli tai sisko. Samaa verta sinun lapsesi ja rakastamasi miehen kanssa. Ja sä pystyt olemaan tommonen...

 

[täh]

Jos on perheestä kyse, täytyy kaikkien lasten ola saman arvoisia. Lapsi ei ole vanhempiaan valinnut ja on syytön "biologiseen perimäänsä". Kyllähän adioptiolapset ja biologiset lapset ovat samanarvoisia, ainakin minulle. Erittäin lapsellista aikuisten suusta tehdä ero lapsien suhteen. Jos ottaisin kadulta lapsen kotiini ja siitä tulisi lapseni, olisi se samanarvoinen biologisten asteni kanssa. Lapset tarvitsevat rakkautta, eivätkä maikuisten idioottisia mielipiteitä perimästä. Veri on vettä sakeampaa, on mielestäni vanhanajan humpuukkia.

mutta eihän tämä koskaan mene näin. aina tälläki palstalla ne miehen kakarat ovat vaan kylässä ja ovat kaiken pahan alku ja juuri. kun opettavat omille pienemmille kaikea pahaa (ihan kuin kaikki eivät oppisi isommiltaan niin hyvää kuin pahaa)

sitten kun mies on se joka ei ole biologinen, niin sitten pitäisi olla samanlainen kuin omilleen, mutta kukaan äiti ei ole niille miehen lapsille koskaan samanlainen kuin omilleen. jopa vihaa niitä.

miksi miehen pitäisi kyetä olemaan isä vieraillekin?

 

[Keittiönoita]

Mies siis on parantanut alku vuodesta tätä suhtautumistaan - ollaan ihan psykologin kautta parannettu tätä isäpuolen ja esikoiseni suhdetta ja kaikki on toiminut oikein hyvin tämän alkuvuoden.

Ja aikaisemminkin mies on ollut minun tai lapsen puolella tässä asiassa. Kuten viime jouluna puolusti lasta. Nyt tällä kertaa ei nähnyt asiaa kuten minä.

Ehkä sanon koululaiselle kun tulee koulusta että kertoo samat asiat isälleen kuin kertoi minullekkin. Ehkä sitten on helpompi uskoa miltä lapsesta tuntui.

Esikoiseni ei todellakaan ole ollut koskaan ärsyttävä on hiljainen ja kiltti, ystävällinen ja rauhallinen - kätkenyt kaiken tämän pahan olonsa sisälle

Hyvä, että olette saaneet parannusta asiaan ja puhuneet asiasta myös psykologin kanssa. Uusperheet ei ollut mun kuopukseni syntyessä ihan yhtä yleisiä kuin nykyisin ja varmaan siksi meillä ei koskaan lähdettykään sille linjalle, että esikoinen olisi kutsunut kuopuksen isää isäkseen tai tämän vanhempia isovanhemmikseen. Onhan se tietty välillä ollut hassun kuulloista esikoisen suusta vaikkapa "pikkuveljen isosisko" - tarkoittaa siis kuopuksen isän tytärtä ekasta avioliitosta - , mutta meillä siihen totuttiin jo alusta alkaen. En osaa sua oikein tässä asiassa neuvoa, kun oma tapani on ollut niin erilainen.

 

[vierass]

Jos on perheestä kyse, täytyy kaikkien lasten ola saman arvoisia. Lapsi ei ole vanhempiaan valinnut ja on syytön "biologiseen perimäänsä". Kyllähän adioptiolapset ja biologiset lapset ovat samanarvoisia, ainakin minulle. Erittäin lapsellista aikuisten suusta tehdä ero lapsien suhteen. Jos ottaisin kadulta lapsen kotiini ja siitä tulisi lapseni, olisi se samanarvoinen biologisten asteni kanssa. Lapset tarvitsevat rakkautta, eivätkä maikuisten idioottisia mielipiteitä perimästä. Veri on vettä sakeampaa, on mielestäni vanhanajan humpuukkia.

mutta eihän tämä koskaan mene näin. aina tälläki palstalla ne miehen kakarat ovat vaan kylässä ja ovat kaiken pahan alku ja juuri. kun opettavat omille pienemmille kaikea pahaa (ihan kuin kaikki eivät oppisi isommiltaan niin hyvää kuin pahaa)

sitten kun mies on se joka ei ole biologinen, niin sitten pitäisi olla samanlainen kuin omilleen, mutta kukaan äiti ei ole niille miehen lapsille koskaan samanlainen kuin omilleen. jopa vihaa niitä.

miksi miehen pitäisi kyetä olemaan isä vieraillekin?

Justiinsa! Just niinku toi "kaukaa viisas" tuossa selittää! Ihan normaalia, että ei tykätä niistä "entisisä kakaroista"

 

[ap]

No minusta taitaa kyllä olla höpöjuttua että esikoinen romahtaa sen takia että isovanhemmat pari kertaa vuodessa kun tavataan ostavat omalle lapsenlapselleen jotain.

ites olen pihi ja jos sattuisin löytämään vaan toiselle jotain tarpeellista, niin meillä lapset ovat aina ymmärtäneet että ei ostella vaan ostamisen takia, vaan siksi että vaan toienn tarvitsee jotain tällä kertaa.

samalla tavalla tuossa tilanteessa lapsi ymmärtäisi että minä sain pienempänä ja nyt on pienemmän vuoro.
esikoiselle seuraavan syntymä on aina kvoa paikka ja vie aina jotain, sanovat mitä tahansa kuka tahansa.

Taisit lukea vähän huonosti koko ketjun. Ei ollut kysymys vain materiasta vaan anopin käytöksestä muutenkin (sekä lapsen isäpuolen).

Niin.

Alun alkajaan esikoinen on kokenut eriarvoisuutta isäpuoleltaan, anopin lisäksi. Isä on tapansa parantanut - todella ylpeä olen että hän pystyi tuohon muutokseen kun ymmärsi mitä se tekee lapselle. Kun alkoi lapsi oireilla tätä, oireili myös muutakin. Mutta eriarvoisuus on vienyt lapselta itsetuntoa todella alas.

Ja anoppi ei tätä ymmärrä. Ei todellakaan ollut siitä materiasta kyse, vaikka se on myös yksi esimerkki missä eriarvoisuutta esiintyy.

Lapselle oli todella suuri kolaus koko pääsiäisen vietto anoppilassa. Juuri kun oli saatu kotona asiat reilaan ja tuntui että lapsi alkaa parantumaan..

Siksi myös minä äitinä tunnen todella pahaa oloa tästä.

 

[piina]

Kaikille kylässä oleville lapsille pitäisi olla sama kohtelu, oli sitten lapsenlapsia tai ei. Mutta itsekin suuttuisin, jos mieheni alkaisi kriittisiä viestejä laittamaan kertomatta mulle. Mun mielestä aina paras, jos moitteet vanhemmille antaisi aina oma lapsi eikä puoliso. Mies saa hoitaa omat vanhempansa ja minä omat. Itseasiassa mulla ei ole pienintäkään aikomusta alkaa riitelemään appivanhempieni kanssa, toki voin sanoa lastenhoitoon liittyviä juttuja, mutta jälkipuintiin en ala.

 

[Juu]

mutta eihän tämä koskaan mene näin. aina tälläki palstalla ne miehen kakarat ovat vaan kylässä ja ovat kaiken pahan alku ja juuri. kun opettavat omille pienemmille kaikea pahaa (ihan kuin kaikki eivät oppisi isommiltaan niin hyvää kuin pahaa)

sitten kun mies on se joka ei ole biologinen, niin sitten pitäisi olla samanlainen kuin omilleen, mutta kukaan äiti ei ole niille miehen lapsille koskaan samanlainen kuin omilleen. jopa vihaa niitä.

miksi miehen pitäisi kyetä olemaan isä vieraillekin?

Niinpä, ja täällä taas vastaavasti saarnataan siitä kuinka se eksän uusi akka ei TODELLAKAAN ole mikään äiti mun lapsille, niillä on jo äiti, ne on mun lapsia ja toisaalta siitä kuinka nyksän eksä kuvittelee mun holhoovan sen ipanoita vaikkei ne mun oo.

Kaikenlaista.

 

[täh]

Tunteilelen ei voi mitään ja omiaan rakastaa ja sitä vierasta rakastaa jos elämä on helppoa ja hymyilee kuten varmasti jos vaan yksi lapsi. mutta kun elämä rankkaa, niin jo ydinperheessä esikoinen voi saada syntipukin roolin, koska useamman lapsen kasvattaminen ja syöttäminen ja elättäminen on raskasta. Moni äiti ja isä hermostuu vanhempaan lapseen helpommin kun tulee sisaria. tai sitten on puolikuollut väsymyksestä.

Hyvn harva rakastaa tai välittää muista kuin omista lapsistaan siinä vaiheessa kun tulee omia siksi usein esim. tarhoissa parhaat hoitajat ovat lapsettomia.

 

[NirppaII]

En lukenut koko ketjua, mutta ap huomioiko ex-miehesi vanhemmat eli tämän koululaisen omat isovanhemmat isän puolelta tätä koululaista? Ovatko he tekemisissä? Entä huomioivatko nämä isovanhemmat tätä taaperoa... Lapsen olisi helpompi hyväksyä, että nämä nykyisen miehesi isovanhemmat eivät huomioi häntä jos saa huomiota omilta isovanhemmiltaan.

Itse olen myös uusioperheestä ja onneksi mulle osui ihanat "tekoisovanhemmat" ollessani 11v. Eivät ole minua muistaneet yhtä isosti kuin näitä biologisia, mutta aina olen kokenut olevani tärkeä ja pienesti ovat minua muistaneet ja isompina juhlina isomminkin... Ihanaa että ovat elämässäni. Minusta se on selvää, että biologisia muistavat isomminkin, mutta tuollainen nolaaminen on törkeää!

 

[mä]

no en sanois et veri on vettä sakeampaa kun minulla ja veljelläni on eri biologinen isä mutta sama ihana isä kuitenkin eli periaatteessa minun isäni ja ei ole ikinä kohdellut meitä niin että veljeni ei olisi tuntenut häntä isäkseen ja tasapuolisesti niin että kyllä se on ihmisen päästä kiinni kuinka käy, toivottavasti asiat selkeää nuo on aina vaikeita vielä kun on mies ja äiti eli miehesi kaksi elämänsä naista, tsemppiä.

 

[täh]

se ap:n esikoinen on vieras kakara miehelleen ja miehen vanhemmille ja sillä on omat isät ja isovanhemmat ja sillä siisti.

 

[realmerkku78]

Mä olen lopettanut vierailut anoppilassa vallan (monestakin syystä, joista yksi hieman samankaltainen tilanne, kuin ap kuvailit) ja voi että on ihanaa. Ei enää mielipahaa eikä vitutusta. :saint:

 

[Keittiönoita]

Niin.

Alun alkajaan esikoinen on kokenut eriarvoisuutta isäpuoleltaan, anopin lisäksi. Isä on tapansa parantanut - todella ylpeä olen että hän pystyi tuohon muutokseen kun ymmärsi mitä se tekee lapselle. Kun alkoi lapsi oireilla tätä, oireili myös muutakin. Mutta eriarvoisuus on vienyt lapselta itsetuntoa todella alas.

Ja anoppi ei tätä ymmärrä. Ei todellakaan ollut siitä materiasta kyse, vaikka se on myös yksi esimerkki missä eriarvoisuutta esiintyy.

Lapselle oli todella suuri kolaus koko pääsiäisen vietto anoppilassa. Juuri kun oli saatu kotona asiat reilaan ja tuntui että lapsi alkaa parantumaan..

Siksi myös minä äitinä tunnen todella pahaa oloa tästä.

Kun tilanne on rauhoittunut, puhu miehesi kanssa asiasta ja pyydä häntä puhumaan äitinsä kanssa.

 

[kaukaa viisas]

Surullista minusta tuossa on se, että isompi lapsi oli anopille tärkeä kunnes tuli uusi tulokas joka vei häneltä paikan. Jos anoppi olisi alunperin kohdellut lasta poikansa "lapsipuolena" niin menetys lapselle ei olisi ollut niin suuri.

Yllättävän monelle käy noin ihan parisuhteessakin. Miehen/vaimon lapsia edellisestä liitosta kohdellaan hyvin siihen asti, kun yhteinen lapsi syntyy. Sen jälkeen tilanne on toinen. Valitettavaa, mutta yllättävän yleistä.

Varmaan sit mieheni lapselle hyväksi kun en pitänyt hänestä ennen yhteisen lapsemme syntymääkään. Ei menettänyt paikkaansa. =D

Miksi miehesi on ottanut sunlaisen ihmisen puolisokseen? Ei mahdu mun jakeluun, mutta onneksi mun ei tarvii kaikkea tässä maailmassa ymmärtääkkään.

Ihan yleistä se on että nainen ei erityisemmin välitä puolisonsa lapsista. Ja tilanne ei siitä parane kun kuvioon tulee yhteisiä lapsia. Mitä tuota kiertelemään!

Ja siksi, kun se on yleistä, niin se on ok? Yök yök ja yök. Miehesi lapsi on sun lapses veli tai sisko. Samaa verta sinun lapsesi ja rakastamasi miehen kanssa. Ja sä pystyt olemaan tommonen...

No minkäs minä sille voin etten pidä? En mä sitä lapselle erikseen mainosta. Ei vain mitään kovin läheistä ole välillämme koskaan ollut. Vien kyllä lasta mukanani minne kuljenkin ja tarve vaatii, ostelen kaikenlaista, maksan pääsymaksuja...isänsä kun on paljon töissä. Mutta tarkoitan siis, että minun ja lapsen suhteeseen ei ole oman lapseni syntymä mitenkään vaikuttanut. Olen lapselle edelleen se sama turvallinen, joskin etäinen aikuinen.

 

[ap]

Musta on hiukan erikoista että sulle on ihan ymmärrettävää että miehes eriarvostaa teiän lapsianne, se on vaan sellanen juttu jota psykologin kanssa työstellään ja kivasti jo parannusta tullut, mutta ans olla kun anoppi tekee samaa niin SILLOIN maailma romahtaa?

No en ymmärrä!!

Mies on tahnyt kaikkensa muuttuakseen, minä olen häntä siinä tukenut ja eriarvoisuutta ei ole ollut perheessä nykyisin. Oon tän nyt muutaman kerran sanonut. Mies ei enää kohtele lapsia erilailla.

Kyllä se mieskin sai kuulla silloin kunniansa kun eriarvoisuutta esiintyi.

 

[aikuinen on aikuinen]

se ap:n esikoinen on vieras kakara miehelleen ja miehen vanhemmille ja sillä on omat isät ja isovanhemmat ja sillä siisti.

Jos tollaiseen suhteeseen lähtee jossa toisella puolisolla on jo lapsia,niin kyllä sitä pitäsisi vähä älyisemmänkin tajuta miten silloin pitää toimia.
Jos ei osaa käyttäytyä ja suhtautua puolison lapsiin niin silloin ei sellaiseen suhteeseen pidä ryhtyä!'
Ihmettelen et miks ap on yleensäkin ruvennut miehen kanssa suhteeseen jos tämä ei ole lasta hyävksynyt alunalkaenkaan?????

 

[täh]

No minusta taitaa kyllä olla höpöjuttua että esikoinen romahtaa sen takia että isovanhemmat pari kertaa vuodessa kun tavataan ostavat omalle lapsenlapselleen jotain.

ites olen pihi ja jos sattuisin löytämään vaan toiselle jotain tarpeellista, niin meillä lapset ovat aina ymmärtäneet että ei ostella vaan ostamisen takia, vaan siksi että vaan toienn tarvitsee jotain tällä kertaa.

samalla tavalla tuossa tilanteessa lapsi ymmärtäisi että minä sain pienempänä ja nyt on pienemmän vuoro.
esikoiselle seuraavan syntymä on aina kvoa paikka ja vie aina jotain, sanovat mitä tahansa kuka tahansa.

Taisit lukea vähän huonosti koko ketjun. Ei ollut kysymys vain materiasta vaan anopin käytöksestä muutenkin (sekä lapsen isäpuolen).

Niin.

Alun alkajaan esikoinen on kokenut eriarvoisuutta isäpuoleltaan, anopin lisäksi. Isä on tapansa parantanut - todella ylpeä olen että hän pystyi tuohon muutokseen kun ymmärsi mitä se tekee lapselle. Kun alkoi lapsi oireilla tätä, oireili myös muutakin. Mutta eriarvoisuus on vienyt lapselta itsetuntoa todella alas.

Ja anoppi ei tätä ymmärrä. Ei todellakaan ollut siitä materiasta kyse, vaikka se on myös yksi esimerkki missä eriarvoisuutta esiintyy.

Lapselle oli todella suuri kolaus koko pääsiäisen vietto anoppilassa. Juuri kun oli saatu kotona asiat reilaan ja tuntui että lapsi alkaa parantumaan..

Siksi myös minä äitinä tunnen todella pahaa oloa tästä.

no ihan samoin se on monissa perheissä että ei riitä voimia enää kehua koko ajan esikoista kun tulee pienempi.

ja toisaalta serkutkaan eivät oel samanarvoisia isovanhemmilleen ja elämä jatkuu.

 

[en ymmärrä]

Musta on hiukan erikoista että sulle on ihan ymmärrettävää että miehes eriarvostaa teiän lapsianne, se on vaan sellanen juttu jota psykologin kanssa työstellään ja kivasti jo parannusta tullut, mutta ans olla kun anoppi tekee samaa niin SILLOIN maailma romahtaa?

No en ymmärrä!!

Mies on tahnyt kaikkensa muuttuakseen, minä olen häntä siinä tukenut ja eriarvoisuutta ei ole ollut perheessä nykyisin. Oon tän nyt muutaman kerran sanonut. Mies ei enää kohtele lapsia erilailla.

Kyllä se mieskin sai kuulla silloin kunniansa kun eriarvoisuutta esiintyi.

Miksi olet alkanut suhteeseen miehen kanssa joka ei ole hyväksynyt lastasi alunalkaeenkaan?Sanoo sen järkikin ,et jos mies ei lasta hyväksy niin suhteeseen ei ruveta.
Olet vain rikkonut lapsesi!

 

[hm]

Minullekin tulee aina paha mieli lasten takia kun käyn lastemme isovanhemmilla. Eli suhtautuminen ei ole sellaista kuin toivoisin isovanhempien suhtautuvatn lapsenlapsiinsa. Lähellä asuvat serkut ovat vain tärkeitä. Ainoa poika ja nuorin lapsenlapsi ja vanhin lapsenlapsi.

 

[Rouva]

Onpa surullista. Esikoisen voi olla hankala ymmärtää (minunkin on, vaikka olen aikuinen), miksi käytös muuttuu toisenlaiseksi pikkusisaruksen synnyttyä. Kun ovat aiemmin kerta olleet läheisiä.

Anoppisi on yksinkertainen ihminen, ns. tunneäly puuttuu. Voisitko soittaa hänelle ja jutella?

Sinun tilanteessasi jäisin tästä lähtien esikoisen kanssa kotiin, kun mies menee toisen kanssa mummolaan. Sitten touhuaisin jotain spesiaalia kotiiin jääneen kanssa.

En ymmärrä teitä, ihmiset, jotka vetoatte tuohon "veri on vettä sakeampaa..." Anoppihan on ennen kuopusta kohdellut lasta hyvin. Meidän perheessä on sekä biologisia että adoptoituja lapsia. Perhesiteet muodostuvat ihan eri jutuista, kuin verestä. Kukaan meidän suvusta ei aseta bio- ja adolapsiamme eri viivalle. Onneksi.

 

[!]

Musta on hiukan erikoista että sulle on ihan ymmärrettävää että miehes eriarvostaa teiän lapsianne, se on vaan sellanen juttu jota psykologin kanssa työstellään ja kivasti jo parannusta tullut, mutta ans olla kun anoppi tekee samaa niin SILLOIN maailma romahtaa?

No en ymmärrä!!

Mies on tahnyt kaikkensa muuttuakseen, minä olen häntä siinä tukenut ja eriarvoisuutta ei ole ollut perheessä nykyisin. Oon tän nyt muutaman kerran sanonut. Mies ei enää kohtele lapsia erilailla.

Kyllä se mieskin sai kuulla silloin kunniansa kun eriarvoisuutta esiintyi.

Miksi olet alkanut suhteeseen miehen kanssa joka ei ole hyväksynyt lastasi alunalkaeenkaan?Sanoo sen järkikin ,et jos mies ei lasta hyväksy niin suhteeseen ei ruveta.
Olet vain rikkonut lapsesi!

Puhuu joku joka ei tiedä uusperheellisyydestä yhtään mitään.

Vastaus: siksi, että ne ihmiset jotka hyväksyvät toisen lapset täysin tasavertaisina omiensa rinnalle ovat erittäin harvinaisia aarteita. Suurin osa joutuu tyytymään paljon vähempään jos uuteen suhteeseen halajaa.

 

[????]

Miksi olet alkanut suhteeseen miehen kanssa joka ei ole hyväksynyt lastasi alunalkaeenkaan?Sanoo sen järkikin ,et jos mies ei lasta hyväksy niin suhteeseen ei ruveta.
Olet vain rikkonut lapsesi!

peesaan.

 

[hmm]

Törkeetä tässä on anopin suhtautumisen muuttuminen esikoiseen toisen lapsen synnyttyä, vaikka kuinka olis "omaa verta". Olis ihan eriasia jos lapsi olis ollut ilmaa alusta lähtien.

Idiootti nainen sulla anoppina!

 

[ap]

Musta on hiukan erikoista että sulle on ihan ymmärrettävää että miehes eriarvostaa teiän lapsianne, se on vaan sellanen juttu jota psykologin kanssa työstellään ja kivasti jo parannusta tullut, mutta ans olla kun anoppi tekee samaa niin SILLOIN maailma romahtaa?

No en ymmärrä!!

Mies on tahnyt kaikkensa muuttuakseen, minä olen häntä siinä tukenut ja eriarvoisuutta ei ole ollut perheessä nykyisin. Oon tän nyt muutaman kerran sanonut. Mies ei enää kohtele lapsia erilailla.

Kyllä se mieskin sai kuulla silloin kunniansa kun eriarvoisuutta esiintyi.

Miksi olet alkanut suhteeseen miehen kanssa joka ei ole hyväksynyt lastasi alunalkaeenkaan?Sanoo sen järkikin ,et jos mies ei lasta hyväksy niin suhteeseen ei ruveta.
Olet vain rikkonut lapsesi!

Niin minähän se kaiken pahan alku ja loppu.. Kiitos vain. Et arvaakaan miten olen syyttänyt itseäni, kun en osaa oikein auttaa lastani.

Sanottakoon vielä että mieheni ennen oman lapsen syntymää suhtautui ihan "oikein" lapseeni. Ariarvoisuus tuli esiin kun oma lapsi syntyi. Että niin, olisinhan sen voinut sen ennustajalta kysyä niin ei olisi tullut yllätyksenä..