Rahat ja parisuhde – kuinka tasapaino?

[eräs taas]

Miehen kanssa taas riitaa rahasta. Mulle tuli vielä korjauksen jälkeen 800 e mätkyjä. En mä niitä itselleni tahallaan ollut hankkinut, olin mokannut veroprosentin kanssa. Koin sen vielä jotenkin superahdistavana, kun korjattuna mätkyt pieneni yli puolella, ja tuo summa on suht helppo maksaa kahdessa erässä. Olisin odottanut jotain lohdutusta tyyliin " Hyvä kun summa pieneni, kyllähän me tuo saadaan maksettua ilman vaikeuksia", mutta sain sen sijaan valistustunnin oikeaoppisesta verosuunnittelusta.

Eilen oli miehen palkkapäivä. Hän kiukutteli kun hänelle ei jäänyt taaskaan mitään omaa rahaa, vaikka koittaa säästää. Halusi taas tutkia mihin meidän rahat menee, mun tilille menee kuulemma niin paljon rahaa. Laitoin omat tiliotteet tutkittavaksi. Mä ostan perheen ruoat, taloustarvikkeet, lasten vaatteet jne. Tässä kuussa uudet renkaat autoon kun olivat jo sakkopinnalla. Illalla tuli vielä auton remppalasku, tuo 350 e kruunasi mukavan päivän. Ahdistaa, ahdistaa ahdistaa.

Ei mullakaan mitään omaa rahaa oo, tää nyt on tällanen hetki. Laskut on saatu maksettua, ruokaa on ja vaatteet päällä. Eikö vois edes koittaa vetää yhtä köyttä eikä syytellä toista. Tunnen itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi ja tuntuu kuin pilaisin miehenkin elämän kun tulin raskaaksi ja ostettiin talo jne.

 

[vieraskin.]

No mihin ne miehen rahat meni, jos palkkapäivänä katos kaikki?

 

[iu]

Vaihtakaa laskuvastaavaa, niin ei miehen tartte ihmetellä, mihin ne rahat menee. Siinäpähän näkee ihan itse omalla silmällä. (Sä voit vuorostasi sitten aina välillä vähän märistä, että mihin se sitä rahaa hassaa.)

 

[no jaa]

Kyllä mä ymmärrän miestäsi. Miten teillä menee jako rahojen kanssa? Molempien menot pitää suhteuttaa tuloihin ja helpointa on jos molemmilla on omat vastuualueet. Ihan perseestähän tuo on jos mies kiikuttaa palkkansa sinulle ja sitten sillä maksellaan mitä maksellaan.

Hyvin häilyviä kuluja on esim. ruoka- ja vaatekulut. Miksei niihin voida laittaa budjettia ja pysyä niissä? Meillä esimerkiksi minä maksan palkastani ruoat, laskut ja omat kuluni. Mies maksaa lainalyhennykset ja päiväkotimaksut. Jos lapsille pitää jotain hankkia, niin niitä katsotaan järkevästi yhdessä. Jos rahaa jää yli, niin kumpikin tekee omillaan mitä ikinä haluaa. Reilua, kumpikaan ei "elätä" toista, eikä kumpikaan määrää toisten rahoja. Ei tarvetta riidellä.

 

[Vierass]

Miksi vaahdota veromätkyistä? Eikös se ole tavallan parempi maksaa maksut myöhemmin kuin aiemmin. Etenkin yritykset ssäästävät siten, että maksujamaksetaan mahdollisimman myöhään. Siinä mielessä verosuunnittelusi on onnistunut hyvin.

 

[eräs taas]

Kumpikin maksaa laskut jotka on tulleet edellisen palkkapäivän jälkeen, ts. mä maksan 1.-15. päivän laskut ja mies 15.-30. päivän laskut, ja meillä on yhteinen tili johon siirretään noin 80 % kummankin tuloista, muutama satanen jää omalle tilille. Sieltä sitten siirretään tarpeen mukaan käyttöön (kauppa, polttoaine ym. käteinen). Mies siis itki sitä että laskuihin menee palkka eikä jää säästöön. Mä hoidan rahankeruun vuosittain erääntyviin laskuihin siirtämällä rahaa erilliselle tilille 200-300 e/kk. Mun tilistä menee asuntolaina, mieheltä opintolaina ja lämmityslasku (vähemmän kuin asuntolaina).

Ruokakulut on noin 120 e/vko, polttoaineet saman verran. Vaatteet ostan 70 % kirppikseltä, kokonaismäärä on joissain kympeissä per kk jos sitäkään. Mies ei halua ostaa vaatteita eikä mitään, ahdistuu kaikesta "tuhlauksesta" vaikka myöntää että on lapsilla vaatteet oltava kun edelliset jää pieniksi. Mielestäni en tuhlaa, elän niukalla budjetilla.

Ei meilläkään kumpikaan "elätä toista", melko saman suuruinen palkka on, mulla hiukan isompi. Ei elätetä mutta just elellään.

 

["a p"]

Miksi vaahdota veromätkyistä? Eikös se ole tavallan parempi maksaa maksut myöhemmin kuin aiemmin. Etenkin yritykset ssäästävät siten, että maksujamaksetaan mahdollisimman myöhään. Siinä mielessä verosuunnittelusi on onnistunut hyvin.

Mäkin yritin tuota selittää, että sehän on kuin korotonta lainaa valtiolta, ja elämiseen ne on nekin rahat käytetty. Miehelle se ei sovi.

 

["vieraskin"]

[QUOTE="a p";30349086]Mäkin yritin tuota selittää, että sehän on kuin korotonta lainaa valtiolta, ja elämiseen ne on nekin rahat käytetty. Miehelle se ei sovi.[/QUOTE]

Todella typerää pitää veroprosenttia matalana tarkoituksella. Tulee sitten niitä ongelmia, että rahat on tuhlattu, tulee mätkyjä, auto hajoaa ja hups mistä rahaa. itse maksan reilua veroprosenttia sillä ajatuksella, että se on sitten "ylimääräistä tuloa", jolla voi ostaa esim. joululahjat. Ei tarvi kajota säästöihin vaan rahaa tulee sitä tuhlailua varten.

 

[vieraskin.]

Miksi vaahdota veromätkyistä? Eikös se ole tavallan parempi maksaa maksut myöhemmin kuin aiemmin. Etenkin yritykset ssäästävät siten, että maksujamaksetaan mahdollisimman myöhään. Siinä mielessä verosuunnittelusi on onnistunut hyvin.

Millä maksat, kun oot tuhlannut. Ei mitään järkeä tahallaan aiheuttaa veromätkyjä, jos sitten ei olekaan rahaa niitä maksaa. Yllätyksiä kun tulee.

Ei ole hyvää verosuunnittelua, että tulee lasku lapsiperheeseen joulun alla ja rahat muutenkin tiukalla.

 

[haloo hei]

Kyllä mä ymmärrän miestäsi. Miten teillä menee jako rahojen kanssa? Molempien menot pitää suhteuttaa tuloihin ja helpointa on jos molemmilla on omat vastuualueet. Ihan perseestähän tuo on jos mies kiikuttaa palkkansa sinulle ja sitten sillä maksellaan mitä maksellaan.

Hyvin häilyviä kuluja on esim. ruoka- ja vaatekulut. Miksei niihin voida laittaa budjettia ja pysyä niissä? Meillä esimerkiksi minä maksan palkastani ruoat, laskut ja omat kuluni. Mies maksaa lainalyhennykset ja päiväkotimaksut. Jos lapsille pitää jotain hankkia, niin niitä katsotaan järkevästi yhdessä. Jos rahaa jää yli, niin kumpikin tekee omillaan mitä ikinä haluaa. Reilua, kumpikaan ei "elätä" toista, eikä kumpikaan määrää toisten rahoja. Ei tarvetta riidellä.

Älä vaan sano, että lainatkin on miehen nimissä. Sen tyhmempää ei ole kuultukaan, että toinen maksaa ruoat ja elämisen kulut samaan aikaan kuin toinen kartuttaa omaisuuttaan.

 

["a p"]

Millä maksat, kun oot tuhlannut. Ei mitään järkeä tahallaan aiheuttaa veromätkyjä, jos sitten ei olekaan rahaa niitä maksaa. Yllätyksiä kun tulee.

Ei ole hyvää verosuunnittelua, että tulee lasku lapsiperheeseen joulun alla ja rahat muutenkin tiukalla.

Ei tää ollut mitään verosuunnittelua, vaan oma moka, kuten alussa kirjoitin. En ollut tajunnut nostaa veroprosenttia korkeammaksi kuin mitä verokortissa luki. Onneksi tuo 400 e ei ole mikään mahdoton summa ennen jouluakaan, kun on saatu auto tän vuoden aikana maksettua (osaks niillä veroista lainatuilla rahoilla) ja siitä jää enemmän rahaa käyttöön. Yllätysten ja vuosittaisten laskujen varalle -tilillä on rahaa (se jonne 200-300 e menee joka kuussa), joihin en aio edes puuttua tämän rahasumman takia. Minusta mies ylireagoi.

 

[jei]

En osaa valitetttavasti sinällään auttaa. Meillä on yhteiset rahat ja se maksaa kenellä rahaa on, tai kumpi nyt kaupassa käy tai tankkaa auton jnejne. Ei laskeskella omia pennosia vaan yhteisiä ja yhteisistä säästeäänkin. Meillä tottumukset kulutuksen mukaan tosi yhtenevät joten kinoja "saanko ostaa ripsivärin" - ei ole eikä tule. Isommista ostoksista jutellaan aina etukäteen. Esim ostin tuossa itselleni 100E takin niin sanoin siitä ensin miehelle. En lupaa kysyen vaan lähinnä rehtiyden nimissä. Samoin hän puhelee jos ostaat harrastuksiinsa liittyviä juttuja.

En tiedä voisitteko luottaa toisiinne ja siirtyä tälläiseen järjestelyyn? Se on paljon konkreettisempaa kun ne rahat "tuhlataan" yhdessä- Silloin tietää mihin ne menee. Ja toisaalta säästötkin on yhteisiä. Tässä tietysti ehto se että teillä on suht samanlaiset kulutuskäytännöt eikä esim niin että miehesi törsää johonkin elektroniikkaan tuhansia tai että sä ostelet lapsille kymmenittäin ylikalliita vaatteita