Hei, olen 40v ja jännittänyt = punastellut lapsena, nuorena, opiskelijana, opettajana, soittoharrastuksissa ja työssä - erittäin usein. Kun yksi alaiseni tuli selittämään minulle jotain, katsoi minua ja minä kuuntelin, samalla aloin miettiä, mitä jos punastuisin ja yllätys yllätys samalla punastuin noin varpaista päähän asti ja silmät alkoivat suurin piirtein pyörimään päässä... Vailla mitään syytä!
Tajusin jossain vaiheessa, että punastuminen ei ole kiinni pelkästään sosiaalisista taidoista, vaan minulla jostain biologisesta syystä on suuri taipumus punastumiseen. Olen olllut luonteeltani sosiaalinen kyllä, vaikka punastuminen on "vääristänyt" elämää niin, että se on tuntunut olevan pahin vihollinen ja elämän estäjä. Olen ymmärtänyt asiaan tutustuessani ja itseäni tutkiessa noin 1 000 000 kertaa, että voin yrittää rauhoittua ja mennä terapiaan ja hokea mitä sitten jos punastuu jne jne.. mutta silti se on yhtä hanurista ja on erittäin ikävää, jos elämän valinnat tehdään sen kanssa, että punastut mitä olemattomimmista syistä.
Kunnes, n 4-5 v sitten menin lääkärille ja kerroin hänelle, että luulen olevani kaamosmasentuja ja voisinko kokeilla mikäli ns mielialalääkkeet auttaisivat siihen. Aloin syödä niitä ja kuin lahjana taivaasta parasympaattiinen hermostoni rauhoittui merkittävästi ja nykyisin elän aivan toisenlaista elämää - kaamosmasennus on hälventynyt ja punastuminen vähentynyt. Eli, pilleri per päivä pitää mieleni rauhoittuneena ja punastumiseni huomattavasti vähäisempänä. Käytän silti lisäksi joskus beta-salpaajaa, kun minun täytyy esiintyä ja voi että on elämä helpompaa. Olen hyväksynyt sen, että olen tässä mielessä herkempi kuin muut ja tarvitsen asiaan lääkitystä.
En toivoisi, että kenenkään tarvitsisi kärsiä punastumisesta kuten itseni ja näinpä ollen uskallan jopa kannustaa kokeilemaan lääkitystä, sitä vartenhan lääkkeet on tehty. Tämä tietenkin yhdessä lääkärin kanssa mietittynä. Olen edelleen sama persoona ja samat intohimot ja ajatukset, jne. mutta nyt elämän voi ottaa vähän coolimmin...
Luulen, että tämä pimeys, mikä Suomessa on, vaikuttaa meihin suomalaisiin niin masennuksena kuin mm. hermoston jännitystilana punastumisineen, etc.. Lopultahan kysymyksessä on aivokemialliset ilmiöt ja reaktiot, jotka aikaansaa hermoston jännittyneisyyden. En ole lääkäri, joten en lähde tuota asiaa tarkemmin kelaamaan, mutta minulla Sertralin-niminen lääke on tuonut laatua eloon.
Tsemppiä tomskut! - ei lääkkeet ole huono asia