A
alkuperäinen
Vieras
Siis mä oon jotain kuullu puhuttavan myös tollasesta sosiaalisten tilanteiden pelosta? vai paniikkihäiriötä?
Mistähän alottasin..
Esim.nyt koulujen alkaessa tälläkin palstalla kysellään, meetkö lapsesi vanhempainiltaan jne..
NO MINÄ EN MENE.
Koska mulla on hirvee, siis jotenkin aivan kauhee mennä sinne. Kotiin tuli koulusta kutsu vanhempainiltaan, jossa ensiksi mennään ruokalaan juomaan kahvit! -NOT! En tiiä mistä johtuu mutta mulla alkaa täristä kädet, ääni värisee ja posket punenee ja kuumottaa, saatan jopa alkaa täristä jo kahvijonossa, puhumattakaan kun se kahvi pitäs juoda siitä kupista! ...siis naurakaa vaan, mutta minä tosiaan kolmekymppinen ihminen!
NO, toinen on kun kaikkien vanhemmat sullotaan pieneen luokkaan niin koen valtavaa ahdistusta ja mietin koko ajan mitä muut ajattelee musta jne.
Tässä vaan yks esimerkki. Sama toistuu neuvolassa, työpaikalla, kaikkialla joissa joudun tuntemattomien ihmisten kanssa tekemisiin.
Mä oon kärsinyt tästä todella kauan, ehkä jopa lapsuudestani. Osittain tän takia ehkä just mulla ei ole juuri ystäviä ja uusia ystävyyssuhteita on todella vaikea saada tän vuoksi.
Toivottavasti joku ymmärtäisi ja olisi kokenut samaa. Onko tähän mitä apua saatavilla? Jos kerron tästä vaikka lääkärille tms. ni pelkään että mut leimataan hulluks?
Mistähän alottasin..
Esim.nyt koulujen alkaessa tälläkin palstalla kysellään, meetkö lapsesi vanhempainiltaan jne..
NO MINÄ EN MENE.
Koska mulla on hirvee, siis jotenkin aivan kauhee mennä sinne. Kotiin tuli koulusta kutsu vanhempainiltaan, jossa ensiksi mennään ruokalaan juomaan kahvit! -NOT! En tiiä mistä johtuu mutta mulla alkaa täristä kädet, ääni värisee ja posket punenee ja kuumottaa, saatan jopa alkaa täristä jo kahvijonossa, puhumattakaan kun se kahvi pitäs juoda siitä kupista! ...siis naurakaa vaan, mutta minä tosiaan kolmekymppinen ihminen!
NO, toinen on kun kaikkien vanhemmat sullotaan pieneen luokkaan niin koen valtavaa ahdistusta ja mietin koko ajan mitä muut ajattelee musta jne.
Tässä vaan yks esimerkki. Sama toistuu neuvolassa, työpaikalla, kaikkialla joissa joudun tuntemattomien ihmisten kanssa tekemisiin.
Mä oon kärsinyt tästä todella kauan, ehkä jopa lapsuudestani. Osittain tän takia ehkä just mulla ei ole juuri ystäviä ja uusia ystävyyssuhteita on todella vaikea saada tän vuoksi.
Toivottavasti joku ymmärtäisi ja olisi kokenut samaa. Onko tähän mitä apua saatavilla? Jos kerron tästä vaikka lääkärille tms. ni pelkään että mut leimataan hulluks?
tai sitten tuo mitä ehdotit, mutta mun kaverilla ainakin tää sos.til.peko oli niin voimakasta et tuli voimakkaat lääkkeet ja terapia ja kaikki et sai ihan kohtauksia tietyissä tilanteissa mut kai sitä lievempääkin on =) käypä lääkärissä niin eiköhän se auta tai ihan tuttu ja turvallinen google 