Punastuminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko

  • Viestiketjun aloittaja NytHarmaana
  • Ensimmäinen viesti
NytHarmaana
Mulla on semmonen itselle iso ongelma, että olen päättänyt nyt hakea tähän apua.
Eli ongelma on se, että punastun helposti ja "pelkään" jutella ihmisten kanssa, koska mietin koko ajan että punastunko kohta jne.

Olen 20v. nainen, menossa ensi kesänä naimisiin, ja minulla on PAKKO saada lääkkeet tähän ongelmaan! En voi edes kuvitella että helottaisin koko hääjuhlan ajan punaisena kuin tomaatti...:(

Ja nyt olen huomannut, että ihan normaali arkijutuissakin punastun, ja se on alkanut rajoittaa elämääni etten enää uskalla jutella outojen ihmisten kanssa jne.

Onko muilla vastaavaa?? Pitäiskö mun tilata aika lääkärille? vai mitä tekisin?
Kirjoittaako lääkäri tämmöseen ongelmaan reseptin, jos menisin kertomaan tästä?

 
ujo
itellä oli sama vika ja ujostutti ja olin lähes paniikissa työhaastatteluissa tms. sitten eräs kerta olin eräässä kurssihaastattelussa odotin oven takana tai istuin ja vieressä istui nainen ja kysyi hermostuttaako? vastasin juu. hän sanoi minulle kuule persiinsä ne nämäkin pyyhkii paskalla käynnin jälkeen ja ruisleipää syö niinkuin mekin!
olin että häh?!? tuli minun vuoro ajattelin tämän naisen sanomaa ja minua ei jännittänyt! enkä ole panikoinut kun muistan tämän naisen sanoman. Olin töissä mm. konsulenttina, esittelijänä,myyjänä.

:) :)
 
mie vaan
No punastua voi myös ilman erityistä jännitystä. Mulla kyllä posket helposti helottaa (hyvä pintaverenkierto), kun pääsen paasaamaan jostain asiasta, myös ulkoillessa jne. En välitä siitä, se on vain mulle tyypillistä. Eivät ne muutkaan ihmiset välitä siitä, pitävät vain mua vissiin innostuneena. Ehkä joku meikkivoide voisi vähentää sitä, mutta mie tykkään olla ihan luomu. Minä en todellakaan pysy vaiti....
 
Hyvä juttu, että oot päättäny hakea ongelmaan apua. Lääkäri voi toki määrätä lääkkeitä vähentämään oireita ja tarvittaessa ohjata sinut eteenpäin psykologille. Lääkkeitä parempi vaihtoehto vois kuitenkin olla terapia, jossa pääsisit käsittelemään asiaa rakentavasti. Voit siis päästä ongelmasta eroon ilman lääkkeitäkin. Sosiaalisten tilanteiden pelko on muuten aika yleinen ongelma. Se vaivaa Suomessa satojatuhansia ihmisiä, joten ainut et ole!

Muutamia vinkkejä sosiaalisista peloista kärsiville löytyy Ben Furmanin kirjasta "Perhosia vatsassa. Apua pelkoihin paniikkiin ja ahdistukseen". Seuraavassa joitakin vinkkejä tuosta kirjasta:

Asiasta kannattaa jutella perheelle ja ystäville. Pelon jakaminen läheisten ihmisten kanssa voi auttaa jo jonkin verran. Toinen juttu, minkä voi tehdä, on toivottaa punastuminen tervetulleeksi ja oikein yrittää punastua joissakin tilanteissa. Oireiden liioitteleminen ja tarkoituksellinen "tekeminen" on joidenkin psykologien keino auttaa sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä. Jos punastumista pelkää ja ajattelee kovin, se tulee ihan varmasti. Mutta jos punastumista ei ajattelekaan tai siitä ei välitä, sitä ei varmastikaan tapahdu. Voit myös suhtautua asiaan huumorilla ja ajatella mielessäsi, että "Nyt meni maine, mutta menköön!" ja heittäytyä juttusille vieraiden ihmisten kanssa. Ongelma voi siis hävitä vartavasten hakeutumalla punastumista aiheuttaviin tilanteisiin. Jossain vaiheessa voit huomata, että et punastukaan enää.

Mitä luulet, mitä ihmiset ajattelee punastelevasta ihmisestä? Mitä itse ajattelet esimerkiksi ihmisestä, jonka kädet tärisee jännityksestä tai ihmisestä, joka sekoilee jännittäessään sanoissaan? Onko hän sinusta jotenkin huonompi ihminen? Muut eivät välttämättä ajattele punastumistasi yhtään häpällisenä asiana. Sinä oot taatusti itsesi ankarin tuomari! Mikä on muuten pahinta, mitä vois tapahtua, kun punastut muiden nähden? Joku ihminen voi toki ajatella, että punastuipas tuo tyyppi kovin, mutta mitä sitten? Jos joku ajattelee susta pahaa punastumisen takia, se on hänen ongelmansa, ei sinun.

Kannattaa lukea aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, sitä löytyy helposti. Teen gradua aiheesta, joka liippaa läheltä tätä aihetta ja oon huomannut, että ongelmasi on tosiaan tosi yleinen ja siitä voi päästä eroon. Tsemppiä! =)
 
Joo ja hyvä keino tuohon punastumiseen on peittävä meikkivoide.Kaveri uskoutui mulle ja sanoi kerran että sikana punottaa aina ihan kyläillessäkin...Olin ihan että täh?
Sanoi että Joe Blasco on pelastanut hänet kai sitten,jollen ole huomannut!!

Uskoisin että kun aattelee ettei muut huomaa punoitusta,sitä ei ehkä niin jännitäkään.
Olis ehkä parempi kokeilla ensin tuota kikkaa ennen kuin lääkkeisiin sekoaa.

Mä sanoin kyllä häämeikissä että tee sellanen ettei näe jos muutun parkuessa ihan kirjavaks!!
Oli tosi hyvä meikki taikka sitte porasin vähemmän kuin luulin!! :p
 
mulla oli sama juttu
Hei, mulla on ollut sama ongelma HUOM ollut :D Jos tästä ois jotain apua niin kerron: Kävin ostamassa punastuvalle iholle voidetta, se on sellaista pikkasen vaalean vihreää, se kumoaa tuota punaista väriä sekä vahventaa ihoa. Nimeä en muista mutta kysy herkälle, punastuvalle iholle. Ja sitten marssit meikkaukseen niin että joku neuvoo kuinka meikkaat niin ettei punastuminen näy. Käytän nykyisin ihan tavan meikkejä (mm lumene) mutta jos haluat peittää niin ettei varmasti näy niin laita Joe Bascon (miten se kirjoitetaan :/ ) meikkejä.
Kukaan ei näe sun punastumista enää sen jälkeen.

Sosiaalisiin tilanteisiin kokeilet sellaista että harjoittelet pienillä jutuilla. Kysyt vaikka kelloa ja kiität. Ja sitten lisäät pikku hiljaa vaikeutta -en ois uskonu mutta siihen tottuu. Olen ammatissa jos on pakko olla esillä, mua pelotti koko koulutus kun pelkäsin esitelmiä yms. Aloin puhumaan "persaus penkissä" ja totuin olemaan äänessä. Sitten tsemppasin itseäni että tämähän on edessä sama juttu mutta seisten, tarvittaessa nojasin vaikka pulpettiin että sain turvallisen fiiliksen takas. Kuulostaa varmaan muista oudolta mutta tosta voi päästä eroon ilman lääkkeitä tms. Mutta sun täytyy itse päättää, siitä lähtee sun muutos!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kata-74:
Joo ja hyvä keino tuohon punastumiseen on peittävä meikkivoide.Kaveri uskoutui mulle ja sanoi kerran että sikana punottaa aina ihan kyläillessäkin...Olin ihan että täh?
Sanoi että Joe Blasco on pelastanut hänet kai sitten,jollen ole huomannut!!

Uskoisin että kun aattelee ettei muut huomaa punoitusta,sitä ei ehkä niin jännitäkään.
Olis ehkä parempi kokeilla ensin tuota kikkaa ennen kuin lääkkeisiin sekoaa.

Mä sanoin kyllä häämeikissä että tee sellanen ettei näe jos muutun parkuessa ihan kirjavaks!!
Oli tosi hyvä meikki taikka sitte porasin vähemmän kuin luulin!! :p

Täysi peesi tähän, tuo Joe Blascon meikkivoide pelastaa monet tilanteet!

 
jokuvaan
itseäni vaivaa kanssa toi punastuminen ,mutta tiedättekö mikä on kun en punastu pihalla ollenkaan mutta sisätiloissa ei tarvitse tehdä paljoakaan kun on jo aivan punainen etenkin pienissä tiloissa esim. luokkahuoneissa.
 
  • Tykkää
Reactions: piiku2
Alkuperäinen kirjoittaja jokuvaan:
itseäni vaivaa kanssa toi punastuminen ,mutta tiedättekö mikä on kun en punastu pihalla ollenkaan mutta sisätiloissa ei tarvitse tehdä paljoakaan kun on jo aivan punainen etenkin pienissä tiloissa esim. luokkahuoneissa.
mul on sama juttu, joskus oonkin jotkut tapaamiset halunnu ehdottomasti hoitaa jossain ulkona (esim. kesäisin terassilla tms.) kun tuntuu, että siellä on jotenkin varmempi olo...outoa
 
  • Tykkää
Reactions: piiku2
jokuvaan

mul on sama juttu, joskus oonkin jotkut tapaamiset halunnu ehdottomasti hoitaa jossain ulkona (esim. kesäisin terassilla tms.) kun tuntuu, että siellä on jotenkin varmempi olo...outoa[/quote]

saman varmuuden ku sais sisällekki niin oma ongelma olisi mennyttä.
 
  • Tykkää
Reactions: piiku2
.-.-.-.-.-.-..-.-.
myös mulla on ollut tämä, vieläkin joskus ajoittain. Lievänä.
Ennen olin niin epävarma itsestäni, että jo ihmisten katseet kadulla saivat aikaan tukalan olon.
Vuosien aikana itsetunnon kohotessa vaiva on väistynytilman sen kummempia keinoja.
Mulle kans yks tosi vahva ihminen sanoi kerran eräästä tosi pelottavan äkäisestä asiakkaasta, jonka kanssa mulla oli sille epämieluisa keskustelu tiedossa, että kuvittele se pitkään fanellipyjamaa tukka pystyssä. Auttoi!

Kehu itseäs ja pyydä miestäsi kehumaan! Jokainen meistä on ihan huippu jossain! Tai ehkä sulla on niin valloittava hymy, että kaikki ovat ihan lääpällään...
 
Huvikummun iv
Tuttu ongelma ja ärsyttävästi mullakin juuri tuossa sinun ikäisenä, ei siis edes pahimmassa teini-iässä.
Tehokas mutta vähän sisua vaativa keino on ajautua noihin kiusallisiin tilanteisiin niin usein että kyllästyy punastelemaan. Ja toinen keino on hankkia itselleen harrastuksia ja mieluista puuhaa niin että ajatukset eivät kierrä tuon ongelman ympärillä.
En muista tai edes ole välttämättä huomannut milloin tuo ongelma katosi. Ja se oli niin paskamainen että se tuli aina kuin kiusallaan todella typerissä tilanteissa jossa ei ollut mitään syytä edes. Kuten että joku katsoi minua vaikka metrossa.
Outo juttu mutta liittyy itsetuntoon. Pistä itsetunto tehokuurille ja näytä närhen munat ongelmalle. Se on vain sinun päässäsi, aja se ulos.
 
tyttö14wee
tutustuin poikaan joka "pelasti" mut, (pitkätarina) mua alko nolottaan nähdä se koska tapaus oli ollut nolo, ja pelkäsin punastuvani, sitten aloin pitämään pojasta, ja taas pelkäsin punastuvani taas, kun reilun puolen vuoden jälkeen puhuin sille: punastuin, ja uudestaan, ja uudestaan. (lyhyt kestoista jos unohdan punastuneisuuteni)
en pysty (taaskaan) puhumaan sille.
Nyt poika seurustelee.
Eikö olekkin mahtavaa.
 
GEORIINA
punastuminen on kamalaa haluaisin siihen salpaaja leikkaukseen mutta maksaa ainakin 4900 euroo ja ennakko lasku kellä on varaa sellaisiin...onko kukaan käyttäny sitä beeta salpaajaa AUTTAAKO?=)
 
Mies 19v
Mulla on myös punastumis ongelma. Jotkut väittää ettei se ole mikään iso juttu, ut mulle se on. Tekis joskus vaa mieli kuolla pois sen takia. Ei voi edetä uralla, käydä koulua, välttele sosiaalisia tilanteita, ei voi puhua ees kunnollla perheen kanssa jne. Olin jo kerran ktp laser hoidossa (tai mikä nimeltään olikaan), mutta ei mitään eroa näkynyt ensimmäisen kerran jälkeen. Totta kai sitä suositellaan sarja hoitona, että tuloksia alkaa näkyä. Mutta aika kallista loppujen lopuksi se on (300?/krt) Mietin myös tuota salpausleikkausta, mut sekin aika hintava. Se varmasti auttaisi. Nykyään olen tässä huomannut että ongelma ei ehkä ole sun geeneistä tai mistään pintaverisuonista (mitä lääkäri mulle sepitti). vaa ihan simppelisti itseluottamuksesta. Ajattelin tässä yrittää hypnoosia/ punastumis valmentajaa nii saan itseluottamuksen korkealle ja sitä myöten punastumisen vähemmälle. Koska monesti jos meen esim. kouluun ja mulla on vaikka just värjätty ja leikattu tukka ja uudet housut, nii tuntuu heti paremmalta olla muiden kanssa ja en punastu NIIN helposti. Vaikka kyllä punastun, mutta en ihan heti ainakaan. Joten ei muuta kuin hypnoosille kyläilemään ja edulliseks vielä tulee :) Hyvää kesän odotusta kaikille !
 
vieras
ihanaa että minulla on kohtalotovereita! tai ei tietenkään ihanaa teidän kannaltanne.
olen kans aina punastunut herkästi. yläasteella se oli jatkuva kiusaamisen aihe. jopa eräs opettaja halusi nähdä punastumiseni päivittäin ja teki sen. joka päivä punastelua. yleensä luokkalaisilla vain oli tylsä tunti ja joku päätti sanoa sanan:paloauto, tomaaatti, punainen ja kaikki katsoivat minua ja arvatkaa kuinka siinä kävi.
muistan kuin teini-iässä rukoilin että jumala ottaisi minulta punastelun pois ja antaisi tilalle jonkun näkymättömän sairauden vaikka.
usein koulussa pidin paksua meikkiä päällä, käytin niukkoja vaatteita että olisi kylmä (jolloin on vaikea punastua) pidin pitkiä hiuksia auki kasvojen edessä jne.
vaiva on minulla edelleen aikuisena, mutta viimeisen parin vuoden aikana vähentynyt. edelleen jotkut tilanteet ja ihmiset laukaisevat punastumisen mutta olen kiitollinen ettei enää päivittäin.

kumma kyllä jotkut asiat tuovat niin paljon vahvuutta ettei punastu niin herkästi. juuri ulkona olo, siellä on helpompi olla. ja jos on vain sellainen tunne että on niin paksu meikki(joe plasco) ettei kukaan näe, niin ei punastukaan pelkästä ajatuksesta. mutta odota vain jos ei ole yhtään meikkiä tulee olo että nyt kaikki näkevät jos punastun ja niin myös punastukin heti.

käytä itseruskettavaa, se neutraloi punaisuutta kasvoilla. käytä vihertävää meikkivoidetta, se on punaisen vastaväri ja "kumoaa" punaisen.
 
punastelija
Tuossa iässä minäkin olin kova punastelemaan ja kärsin siitä. Jossain vaiheessa yksinkertaisesti vain kyllästyin siihen ja ajattelin että jos punastelen niin sitten punastelen! Ja kyllähän minä alkuun punastelin sosiaalisissa tilanteissa, mutta kas kummaa ne kerrat vähenivät. Ja saatan minä nyt 34:na vieläkin silloin tällöin yllättävissä tilanteissa punastella, mutta en vaan enää välitä siitä. En ole ainut ihminen tässä maailmassa joka punastelee. Ja parikymppisenä punastelijana en olisi voinut kuvitellakaan itseäni nykyisessä ammatissa ihmisten keskellä, mutta niin vain kävi. Ap:na käyttäisin ehkä aluksi tuota meikkivoidetta ja aloitat vaan punastelun harjoittelun. Jos tunnet punan kohoavan poskillesi, annan mennä vaan äläkä välitä. Jatka mitä olit tekemässä kuin et sitä huomaisikaan. Itselläni toimi tuo totaalinen kyllästyminen punastumiseen, en vaan enää jaksanut välittää. Ajattelin että jos se ei lopu niin sitten se ei lopu, mutta en jaksa enää pelätä sitä.
 
Sofie
Mulla rajottaa tosi paljon elämää se, että saatan ihan milloin vain muuttua tomaatin väriseksi. Ainoa paikka missä en yleensä punastu, on ulkona. Jopa äidille, isälle tai veljelle puhuessa saatan valahtaa punaiseksi, ihan ilman syytä! Erityisesti koulussa ihan kavereillekkin (erityisesti pojille) puhuessa, tai jos joku kiinnittää minuun vähänkään huomiota. Tilannetta ei tietenkään helpota se että jotkut tykkäävät huomautella "sä oot ihan punanen", (nyt naurua..!!)"minkä värinen on paloauto?", "hei neiti jolla on omenat poskilla" jne jne. Itseasiassa, punastelen nykyään paljon enemmän johtuen juuri siitä että minulle huomautellaan siitä helposti ja rupean jokatilanteessa todella pelkäämään punastumista, ja odottamaan sen alkamista, niin tottakai se sitten tulee! Se todella rajoittaa sosiaalista elämää...
 

Yhteistyössä