Punastuminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko

Täällä kanssa yks punastelija. Olen töissä pienellä dementiaosastolla. Siellä raporttien pito sujuu ihan hyvin, pieni yksikkö ja henkilökunta tuttua ja usein vaan 1-3 hoitajaa paikalla kelle pitää raportoida päivän tapahtumista.
Kerran jouduin vuodeosastolle kaheks viikkoo, ja se oli ihan hirveetä kun siellä joutui raportoimaan hoitsuille. Kaikki kyllä tuttuja, mutta porukkaa oli sen verran enemmän, että aina joka kerta kun piti suu avata, niin aina nousi poskille puna.
Olen nyt äippälomalla, ja tossa aikanaan pitäs mennä töihin vanhainkotiin. Kuulin että mut on siirretty vuodeosastolle. Tuli kauhee paniikki. Ajattelin että sanon itseni irti koko läävästä jos en pääse demelle.... Mutta onneksi asioilla on tapana järjestyä! Pari päivää sitten kuulin että demeltä on lähdössä yksi työntekijä pois, joten se paikka on näillä näkymin mulle. Näin ainakin pomo sanoi....

 

ei auta tuo joe blasco vaikka kuinka paljon laittaisi =(

 

Minäkin punastelen. Mutta sen lisäksi vielä hikoilenkin, myös kasvoista. Hikoilen muutenkin herkästi, mutta jos nolostun, punastun ja alan hikoilla, se on jotain uskomatonta. Hiukseni muuttuvat hiestä märiksi parissa minuutissa. Hiki valuu pitkin kasvojani samaan tyyliin kuin leffassa "hei me lennetään" pääosanesittäjällä siinä lopussa. Sitä ei kukaan uskonut ennen kuin lääkäri näki sen, sitten sain lääkkeet. Rauhoittavaa lääkettä, Opamoxia. Se auttoikin, mutta teki minut todella väsyneeksi. Kävin myös psykologilla, mutta en saanut apua häneltä. Kävimme läpi vain rentoutumisharjoituksia, mistä ei kyllä hyötyä ollut.

Vaihdoin työnkuvaa ihan tämän vaivan takia, koska en enää pärjännyt töissä. Olin aivan loppu ja harkitsin töistä pois jäämistä, mutta se vasta typerää olisi ollut. Onneksi työnkuvan muutos auttoi hieman, hikoilu on nyt jäänyt minimiin. Punastelen edelleen sata kertaa päivässä mutta yritän olla välittämättä siitä. Yhdelle työkaverille suutuin eräs päivä, hän kun aina jaksoi huomauttaa punastumisestani. Sanoin, että tiedän kyllä itse varsin hyvin punastuvani, en tarvitse häntä kertomaan asiaa. Sanoin senkin, kuinka tympiintynyt olen kuulemaan asiasta jatkuvasti, varsinkin kun samanlainen huomauttelu alkoi jo ala-asteella, ja kyseessä on asia, jolle EN VOI MITÄÄN. Hän ei ole enää huomautellut punastumisestani.

Kohtalotovereita sinulla ap kyllä on, et ole yksin. Ei ole kivaa punoittaa jatkuvasti, mutta ikä ja itsetunnon kasvu ovat ne jotka ovat minua auttaneet. Okei, naamasi punoittaa. Silti, asiat voisi olla paljon huonomminkin. Tämän olen yrittänyt muistaa ja olla välittämättä punasteluistani. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Tsemppiä sulle ja kaikille muillekin joita punastuminen vaivaa!

 

ja sama homma täällä... outoa on se että punastun jos on joku aivan tavallinen tilanne päällä.. en voi istua esim. syömässä mieheni vastapäätä.. tai tavallinen sukulais kahvittelu.. tai kaupan kassalla.. tai jos joku sanoo vaikka minulla on punainen paita.. tulee heti mieleen punainen ja siinä sitte punasina ollaan.. sillon taas en punastele jos puhun itse paljon. ja tätä ongelmaa ei auta yhtään se että asun rauhallisella paikalla ja olen äitiyslomalla ja suurimman osan ajasta tytön kanssa kotona. eli ei kovin sosiaalista elämää. pahin vaihe on kuitnkin ohi muutamia vuosia sitten aamulla herätessäni oli ensimmäisenä mielessä että punastunkohan taas tänään.. sitten se meni ohi ja tuli taas myöhemmin takaisin.. mutta outoa on se että mitä enemmän hakeudun keskipisteeksi sitä vähemmän punastelen.. ja nyt on taas alkanut menemään parempaan suuntaan.. itseäni auttaa kun ajattelen että tämä on minun oma ja ainoa elämä joten pas*at muista.. minä elän omani, eläköön muut omansa.. ja vaikka olisin oranssi, sininen vihreä tai punainen mitä se muille kuuluu! ja toinen on että kun tunnen paniikin iskevän ja alkavan naaman helottaa niin huokaisen ja rentoudun.. yleensä selitän asiani kiireellä ja lähden pois.. mutta kun rentoutuu ja selittääkin asian rauhallisesti niin ei tule paniikki punaa! tsemppiä!

 

Minua vaivasi kiusallinen punastuminen ja kasvojen hikoilu. Siihen ei ole muuta lääkettä kuin rauhoittavat ja niistähän tuli epätodellinen olo. Säästin ja lopulta lainasin rahaa päästäkseni ns. stressihermon salpausleikkaukseen. Tämä oli minulle viimeinen ja pitkään harkittu vaihtoehto. Nt olo on vapaampi, kun en punastele ja hikoile kasvoista, hikoilu on siirtynyt vatsan ja selän alueelle, joten aluspaitaa/toppia joutuu vaihtamaan usein. Kannattaa kuitenkin omalta kohdaltaan tarkkaan harkita, mitkä saavutetut edut olisivat salpaustoimenpiteellä. Se on kauhean kallis, 4 900 euroa ja minulla on nyt sitten velkaa, jota yritän maksaa pois. Jos haluatte kysyä toimenpiteestä minulta, vastaan kyllä!

 

Mulla on sama ongelma. Oon tosi ujo,hiljanen ja arka hissukka :ashamed: Punastun tosi helposti sellasissa tilanteissa missä jännittää tai tuntuu että jokainen tuijottaa,esim.kassajonossa. Mitäpä siinä jonossa voi toisaalta muutakaan tehdä kuin toisia tuijotella.... :/ Tai että ollaan jossain puolituttujen kanssa suuremmalla porukalla ja minun pitäisi sanoa jotain,se on oikea kauhun paikka.
Todellakin rajoittaa sosiaalista elämää! Ei saa kavereita kun ei yksinkertaisesti uskalla mennä mihinkään kerhoihin tms.lapsen kanssa mistä niitä kavereita voisi saada,puhumattakaan että ihan jossain kaupan kassalla jonkun puoli tutun kylään kutsuis... :/ Tai jos joku vastaantulija kadulla haluais pysähtyä juttelemaan niin meikäläinen kyllä suunnilleen karkuun juoksee :ashamed: Ikävähän se on yksin aina olla mutta mitenpä tällänen hissukka kavereitakaan saisi... :ashamed:

 

Oon -96 tyttö. Punastun todella helposti, mutta en kuiteskaan ole mikään ujo. Jos tutustun johonkin ihmiseen, en punastu niin helposti. Vituttaa vaan se kun mulle huomautetaan joskus "voi sää oot ihan punanen" jne. Pojat yleensä saa mut helposti punastumaan ;SS. Tykkään pojista ja tykkään jutella niille, muttaa joskus vaan käy niin jos vaikka joku rupee huutelemaan jotain jne. Osaisko joku sanoo miten tän ongelman saa pois?=DD<33


Ja mulla on todella huono itsetunto..

 

Mun mies punastuu helposti. Lisäksi sillä on niin paljon kai hiussuonia kasvoissa, että kun se juoksee tai pelaa jotain, se menee aivan karmiininpunaiseksi.

Mä taas toivoisin, että ois joskus punaset posket, eikä aina niin kalpea.

 

no mää oisin ennemmi kalapee, ku punane ;`D. Mutta pakko yrittää vaa jatkaa elämää normaalisti. Yritän aina olla normaali vaikka joku sanooki, et "oot ihan punane" :SS. No yleensä mun punastuminen on pikasta ja se menee 1-5 sekunnin päästä ohi. Riippuu vähän tilateesta.

 

Saakohan tuon punastelmisen miten loppumaan? onkohan muita keinoja,kuin vain nuo lääkkeet ja meikkivoide. Olisi mukava olla normaalisti ja olla sosiaalinen punastumatta. Mutta ei niin ei!! menee hermo.

 

Saakohan tuon punastelmisen miten loppumaan? onkohan muita keinoja,kuin vain nuo lääkkeet ja meikkivoide. Olisi mukava olla normaalisti ja olla sosiaalinen punastumatta. Mutta ei niin ei!! menee hermo.

Voisko se punastuminen liittyä siihen punastumisen pelkoon? pelkäät että punastut, jolloin se tapahtuu? Se muuten on kai aika yleistä ihmisillä.

 

Saakohan tuon punastelmisen miten loppumaan? onkohan muita keinoja,kuin vain nuo lääkkeet ja meikkivoide. Olisi mukava olla normaalisti ja olla sosiaalinen punastumatta. Mutta ei niin ei!! menee hermo.

Voisko se punastuminen liittyä siihen punastumisen pelkoon? pelkäät että punastut, jolloin se tapahtuu? Se muuten on kai aika yleistä ihmisillä.

oikeesti anteeks tää kirjottelu :`D. Meijän luokalta kukaan muu ei punastu IKÄÄ.

 

Ja minä punaistuisin sata kertaa mielummin kuin kärsisin tästä mun vaivasta eli mulla tärisee kädet, ja odoton aina milloin ne alkaa tärisemään ja sen lisäksi ääni tärisee ja jos oikein kova paikka on niin silloin tärisee myös jalat. Punastuminen tuntuu jotenkin "söpömmältä"

 

ei hranjestas. käsientärinä? ei sitä niinkään huomaa jos ei ne tärisä kauheasti. mulla on monesti, kun pitää lukea vaikkapa joku tarina (esim), niin kädet tärisee ja naamaa punottaa :/.

 

No muttakun tärisee kauheasti. esim jos pitää juoda kahvia tai syödä niin ei saa kuppia/haarukkaa suuhun. Kyllä sen huomaa

 

?

 

?

Mitä tuo tarkoittaa

 

Itsevarmuus kasvaa iän myötä, myös sosiaalisissa tilanteissa.Sekä kokemus antaa varmuutta. Ei kannata etsiä helpointa apua eli lääkkeitä;se on mielestäni itsepetosta. Mielummin harjoittele mielikuvilla tilanteita etukäteen tai hakeudu harrastamaan esim. harrastaja teatteriin josta saisit tukea näihin tilanteisiin .

 

No höh. Minusta punastelevat ihmiset ovat kauniita.

Niin varmasti jos ei itsellä ole samaa ongelmaa. Minunkin mielestä lihavat on tosi kauniita, itse olen hoikka. Olenkin alkanut huomauttelemaan heille että tiedätkö muuten olevasi lihava... jos nimittäin joku mainitsee että olen punastunut. Tai etsin jonkun muun mukavan kohteen mistä mainita esim. vinot hampaat.

 

Punasteleminen on lievä ongelma, verrattuna siihen, että minua alkaa vapisuttamaan ja huimaamaan. Joskus kaikki menee hyvin, mutta toisinaan taas tulee tuollainen kauhea vapina-olo. Ja ihmiset katsoo että mikä tuota naista oikein vaivaa! Että mitenkäs sellaiseen saisi apua?

 

Voin kertoa, että niin tumman punaista ihmistä, kuin mun mies lenkin tai pelin jälkeen on vaikea löytää.

Mutta jännä juttu, viimeksi kun oli tilanne, missä se olisi normaalisti punastunut, se ei sitä tehnytkään. Kysyin, huomasiko se sitä. Ei ollut huomannut. oli tuntenut kuumotusta ja luuli punastuneensa.

 

mulla on samanlainen ongelma.Mä punastun todella helposti.Ihmisen ei tarvitse kuin kattoa muhun niin mä punastun ihan jopa kavereiden kanssa.Miehenkin edessä tulee punastuttua monta kertaa päivässä.En oikein tiedä mistä se johtuu enkä pysty sitä mitenkään hillitsemään.Inhoittavaahan se on kun saa joka päivä kuulla "minkä värinen on paloauto"
kai se liittyy jotenkin sitten tunnetiloihin ,mutta eipä sitä kuitekaan häpeemään.Toitovottavasti loppuu Jossain vaiheessa

 

mulla on samanlainen ongelma.Mä punastun todella helposti.Ihmisen ei tarvitse kuin kattoa muhun niin mä punastun ihan jopa kavereiden kanssa.Miehenkin edessä tulee punastuttua monta kertaa päivässä.En oikein tiedä mistä se johtuu enkä pysty sitä mitenkään hillitsemään.Inhoittavaahan se on kun saa joka päivä kuulla "minkä värinen on paloauto"
kai se liittyy jotenkin sitten tunnetiloihin ,mutta eipä sitä kuitekaan häpeemään.Toitovottavasti loppuu Jossain vaiheessa

Tajuispa ihmiset olla sanomatta siitä paloautosta koko ajan. ihan urpoa.

 

Mulla on ollut tää ongelma, mutta pääosin olen päässyt siitä eroon.

Mä en käsitä miksi ihmiset huomauttelee asiasta. Ihan kuin ei itse sitä tietäisi jos on punastunut päästä varpaisiin! :headwall:

 

ei hranjestas. käsientärinä? ei sitä niinkään huomaa jos ei ne tärisä kauheasti. mulla on monesti, kun pitää lukea vaikkapa joku tarina (esim), niin kädet tärisee ja naamaa punottaa :/.

voisiko kyseessä olla paniikkihäiriöä ?
Mulla on todettu paniikkihäiriö ja tilanteissa jossa on muita ihmisiä enemmän tai vähemmän on hankalia.
Jos pitää syödä monen ihmisen lähellä tuntuu että haarukka ei mene suuhun vaan käsi tärisee tai sitten en pysty nielemään tuntuu että tukehdun kuitenkin. Syöminen on todella epämiellyttävää tuollaisissa tilanteissa. :ashamed: