Punastuminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko

Punastuminen ei tarkoita, että häpeäisi jotain itsessään tai pelkäisi sosiaalisia tilanteita. Sitä vaan reagoi naamallansa herkemmin erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, erityisesti niihin idiootti-kavereiden paloauto-kommentteihin. Niitä kommentteja laukovan ihmisen on varmaan vaikeaa punastua, koska on sosiaalisesti niin törö, ettei edes saisi itsestään sellaista reaktiota aikaan.

Itselleen kannattaa olla armollinen, kuten moni muukin on sanonut. Sitä nyt vaan on se söpö punastelija. Mitään ei kannata yhden naaman värin takia jättää väliin eikä naaman värin mukaisesti tarvii alkaa käyttäytymään. Eläkööt se naama omaa elämäänsä, kun siihen ei mitään kontrollia ole kuitenkaan. Mitä enemmän yrittää pakottautua olemaan punastumatta, sitä enemmän sitä punastuu.

Meikkivoiteella voi peittää pahinta helotusta, jolloin tietää näyttävänsä normaalilta tilanteessa kuin tilanteessa.

Aika hyvän vinkin antoi joku tällä palstalla aiemmin, että vois sanoa jotain yhtä ilkeen hauskaa niihin paloautojuttuihin. Harva laukojista kestää ite olla huumorin kohteena. Retiisikommentoijaa voi tökkiä vatsamakkaroille ja vihjata, että pari retiisiä tekis hyvää itse kullekin sen mäkkiruuan sijaan. Jos on mies, niin paloautovihjailijalta voi kysyä, että oot tainnu sit kuulla mun letkusta? Paidanvärivihjaajalle vois kertoa, että oma paita on kyllä joo punanen mutta myös tyylikäs (+ pieni vihjaava katse). Tai voishan sitä ääneen ihmetellä toisten kykyä repiä yhdestä ja samasta aiheesta vuodesta toiseen huumoria. Kyllä naurattaa joo.

 

random?

 

Tuo punasteliminen on aika yleistä, mutta en todellakaan vähättele asiaa. Hypnoosi auttaa joillekin, varsinkin herkille ihmisille ja niitähän me punasteliat olemme. Tietty alkoholi ja kahvi edesauttavat punastumaan, joten niistä on hyvä päästä eroon tai ainakin vähentää jos käyttää runsaasti. Liikunta tai yleensäkin mielekäs tekeminen auttaa ajatusten olemaan muualla kuin tuossa piinavassa ahdistuksessa. Hyvä kirja jota suosittelen lukemaan. Hyväksy itsesi ja uskalla elää.

 

Sano mulle joku lääkäri,mutta vaan paheni.olen käynyt siinä leikkauksessakin ja lopputulos oli että punastun toispuoleisesti!eli olen tosi friikin näköinen.Telaranta sanoi että se tasoittuu ajan myötä.. No eipä ole tasoittunut ja vuosia on kulunut!elämä on todella vaikeaa kun täytyy yrittää selviytyä kunnialla vain kauppareissuista tai normaaleista sosiaalisista tilanteista.kumma että tollanen asia pilaa koko elämän!haluaisin tehdä paljon asioita mutta..mies valintanikin on kait siksi menneet täysin pieleen kun on heikko itsetunto ja punainen naama.on silti huojentavaa huomata että on muitakin samasta asiasta kärsiviä. Tsemppiä teille kaikille !olis mukavaa saada ystäviä joilla sama ongelma,ehkä se helpottaisi ?

 

Varmaan jokainen punastelija tuntee itse kun punastuu. Ainakin itse tunnen. Mutta sitten on näitä valopäitä, jotka rääkyvät paloauton väriä, vaikka en todellakaan ole edes punastunut :O Ja jos sanoo että no en ole punainen, niin alkaa se hekottelu ja inttäminen että no oletpa, olet siis ihan tomaatin värinen, hehe...

 

siis mullaki on samanlainen ongelma eli punastuminen. se tulee aina välillä. ei ole joka päiväistä. yleensä silloin, jos joku kysyy minulta jotaki tai kahvipöydässä juttelun aihe liittyy minuun.. onko muilla samanlaisia kokemuksia?miten olette päässeet eroon puanstumisesta kahvipöydässä?

 

on täälläkin ja pahasti. Olen kohta kolmekymppinen ja punastuminen on pahentunut entisestään kokoajan. Punastun aina ihan hirveän näköiseksi ja kaulaani tulee tulipunaisia läiskiä sekä rinta-alue on kokonaan tulipunainen. Se on minulle iso ongelma ja haittaa sosiaalista elämääni. Olen siis sosiaalinen ihminen ja haluaisin olla aktiivinen sosiaalisissa kuvioissa mutta tämä punastelu on alkanut vääristää todellista minääni olemaan koti-ihminen! Syön propralia sellaisissa tilanteissa joissa tiedän punastuvani mutta ei se pahimpia kokouksia pelasta. Huoh... tuntuu välillä toivottomalta. Olen pienen lapsen äiti ja haluaisin olla sosiaalinen ja aktiivinen huoltaja tulevaisuudessa. Olisi kiva jos saisin vaihdettua vaikka sähköpostin jonkun kanssa joka samaistuisi tarinaani.

 

No, mulla alkoi noin vuosi sitten punastelu ja pahentunut vaan siihen pisteeseen että häiritsee koulunkäyntiä ihan huomattavasti. Vihdoin kaiken maailman testien jälkeen sain lääkäriltä Propralia (piti sulkea pois muita vaihtoehtoja, rahaa taisivat haluta).

Kaksi kertaa olen ottanut yhden tabletin, en tiedä onko kyse lumevaikutuksesta mutta tuntuu toimivan. Olen rauhallisempi ja punastuminen paljon vähäisempään / ei lähes ollenkaan. Kuitenkaan pahimpiin tilanteisiin ei se 1 tabletti riitä, huomasin että se kuumotus ainakin puskee läpi jos tulee oikeasti jännempi tilanne. Uskon että kunhan annostelun saa itselle sopivaksi niin tämä ongelma alkaa olla todella pienessä roolissa enää. Pitänee ottaa tuplat jos tietää että jännittävä tilanne edessä. Lääkäri sanoi että vaikutus kestää max. 8h ja 6h on tehokasta. Ja todella halpaa, taisi olla alle 4 euroa 100 tablettia.

Suosittelen kokeilemaan.

 

Itse kävin lääkärissä punastumisesta,koska olen pilannut varmasti kouluni sen takia osittain.Työelämässäkin punastumistuminen on ollut välillä häiritsevää.Lääkäri sanoi,että voisit ensin käydä juttelemassa terapeutin kanssa(whaatta fuck).Tiedän tasan tarkkaan,että Propral olisi se minunkin juttuni.Ei tähän vaivaan paljon kauniit puheet auta Mitä minun siis oikein pitäisi sanoa ensi kerralla lääkärissä,että minulle myönnettäisiin kyseinen lääke??

 

aaah kakka!!!!

 

jos on niin veemäinen ettei reseptiä kirjoita niin osta deep webistä.
en ala enempää neuvomaan muutakuin että googlen avulla et löydä sitä,tai voit löytää mutta se voi olla mitä vain...
eli siis vain deep webistä löydät oikean tuotteen.

 

Itse en suosittele tilaamaan lääkkeitä yhtään mistään, voivat olla väärennettyjä ja tehottomia tai jopa terveydelle vaarallisia. Koita vaikka vaihtaa lääkäriä ja sitten apteekista reseptillä propralia. Itselläni aivan ehdottoman tärkeä lääke isoissa palavereissa/työesiintymisissä.

 

mä kans punastelen ja se johti 15v päihdeongelmaan.. nyt olen minnesotahoidossa ja pitää alkaa käsitteleen punastumista selvinpäin.. kiitti vinkeistä.

 

Itse podin samaa ongelmaa mutta oireeni ovat huomattavasti helpottuneet, ellei jopa hävinneet. Paras ohje mitä voin antaa on se, kun menette armeijaan niin käykää johtajakoulutus. Siellä on pakko olla parhaimmillaan jopa sadan ihmisen edessä ja antaa käskyjä, joten väkisinkin tottuu joukon edessä olemiseen. Itsevarmuus ja luottamus kasvavat myös huomattavasti. Ainoa syy minkä takia en kadu ylimääräistä puolta vuotta leikkimistä ja olen jopa kiitollinen siitä.

 

Monella tuntuu alkaneen lukiossa tuo punastelu ja esiintymisjännitys. Itsellä sama juttu. Vielä yläasteella olin suunapäänä kavereiden kanssa huomion keskipisteenä ja esitelmät vedettiin vaikka hatusta ja pidettiin aivan pokkana ilman ongelmia.
Lukiossa alkoi punastelu, takeltelu, jännittäminen jne pahentuen muutaman vuoden ajan. Olin töissä asiakaspalvelussa ja kassalla tuli lehahdettua kerran jos toisenkin, yleensä ihan typerissä (siis tavallisissa) asiakaspalvelutilanteissa. Jos joku alkoi heittään jotain kommenttia tai tuli joku ongelma vaikka kassakoneen kanssa, olin aina ihan tomaattina. Tuota pahinta vaihetta jatkui joku 10+ vuotta.

Nyt olen vähän yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti ja huomaan, että itsevarmuuteni on lasten myötä kasvanut. Saatan punastua joskus edelleen, mutta en välitä siitä. Aloitin koulunkin taas kymmenen vuoden tauon jälkeen, enkä jännitäy yhtään puhua luokassa tai pitää esitelmiä.

Toivottavasti mahdollisimman monella tuo vaiva helpottaa iän karttuessa

 

Oon amiksen ykkösellä ja punastuminen nolottaa ja hermostuttaa! Voinko koulun terkkarile mennä sanomaa asiasta?

 

Minä olen juuri vasta siirtymässä ylä-asteelle. Punastun ihan joka tilanteessa, myös silloin kun nauran tai jotain. Todella ärsyttävää. Jos joku luokallamme punastuu (vaikka esitelmää pitäessä) kuulen aina jonkun kuiskaavan "paloauto" tai "tomaatti". Tiedän itsekkin että minuakin sanotaan tomaateiksi ja paloautoiksi, enkä vain osaa estää punastumistani. Noloa.

 

1. itseäni vaivaa kanssa toi punastuminen ,mutta tiedättekö mikä on kun en punastu pihalla ollenkaan mutta sisätiloissa ei tarvitse tehdä paljoakaan kun on jo aivan punainen etenkin pienissä tiloissa esim. luokkahuoneissa.

Sama ongelma

 

Seksipunahan on söpöä.

 

Mun mielestä punastelua ei tarvi hävetä tai mitään. En mä ainakaan ajattele yhtään mitään punastelevista ihmisistä. Mul itellä nolois tilanteis punastuu korvat. Ihan normia.

Jotenki tuntuu huojentavalta ku en oo ainoo ongelmani kanssa! Oon nyt lukion ekalla ja mulla on ollu tätä punastelua jo ehkä ala-asteelta asti mut se pahentu yläasteella. Mua jännittää aivan älyttömästi kaikki esitelmät yms. koska meen aivan punaseks. Ja kerran ala-asteella mun piti lukee joku juttu luokalle ja tietenkin, valahin punaseks ku tomaatti. Ja pitihän siitä sitten jonku älykääpiön huomauttaa... "se on iha punane" ja naurut päälle. Tuntu tosi mukavalta. Ja näitä tilanteita on ollu useampiakin. Must tuntuu et mä en pysty elää tän ongelman kanssa, se rajoittaa melkein kaikkee! Toivottavasti tää hiton punastelu loppuis...!