*Pikkukakkosta odottavat vol3*kevät-09

Jokohan siellä Latella on nyytti kainalossa?

Täällä ollaan hengissä... kuin ihmeen kaupalla en saanut mitään isompaa aivotärähdystä. Niin kova se jysäys oli että olin ihan varma että yö menee oksentaessa. Kosketusarka tuo pää on, mutta muuten ei mitään vaivaa.

Tänään olin aamusta kirurgisen hoitotyön tentissä... hankalaa kun pulpetti ottaa mahaan kiinni ens viikolla vielä olis kirurgian tentti. Katotaan päästäänkö sinne...

Nyt mä itseasiassa toivon että vauva ei synny ainakaan ennen maanantaita. Istun siis koko viikonlopun jalat ristissä. Mies nimittäin lähtee tänään tunnin ajomatkan päähän kaveriporukan jokavuotisiin "pilkkikisoihin". No joo, kyllä ne sen nestetankkauksen ohella aina pilkkiikin mä oon vannottanut että mitään perseitä ei saa vetää vaan pitää olla sellasessa kunnossa että taksilla pääsee sairaalaan ja synnytykseen mukaan...

Mulle kuulemma on viikonlopuksi selviytymispakkaus kun miehen työpaikalle oli tullut näytteitä uusista Fazerin tuotteista

millipilli & Frank 37+5

 

Hyvää viikonloppua kaikille! B)

 

Hyvää viikonloppua kaikille miultakin!

Täällä päästään vihdoin vähän ulkoileen, kun lääkäri antoi luva. Supisteluista huolimatta paikat on visusti kiinni ja kivutkin reilusti lievittynyt. Ei nyt riehumaan saa ryhtyä, mutta ei tarvi pelkästään makoillakkaan.

Ihanaa, kun puoliväli alkaa häämöttää. Rakenneultraan vielä kolme viikkoa, ei malttais oottaa, mut sit jo ollaankin aika pitkällä. Vieläkin oon niin fiiliksissä, kun luen teidän loppuvaiheessa olevien kirjoituksia, pian mekin jo ootetaan, että kumpa ne supparit kovenis. Teillä on muutenkin vauvelit ihanassa vaiheessa kesällä, kun ovat jo vähän voimistuneet ja voivat lökötellä varjossa pihalla, kun mammat ottaa aurinkoa

Nyt vielä viimonen aherrus tältä viikkoo ja pääsee kotiin. Alkaa jo vähän motivaatiopula iskeen tähän työhommaan, kun aurinko paistelee ja tekis mieli vaan shoppailla vauvalle kaikkea kivaa ja laittaa poikien huonetta uuteen uskoon.

Permis ja Veikko 18+4

 

Huhtikuun pinosta bongasin että Hani on saanut 19.3. tytön :wave: Onnea kovasti koko perheelle!! :flower: :flower:

 

Jee, onnea Hanille ja koko perheelle!

 

No, ei taalla mitaan vauvaa ole! Supistukset loppuivat yolla... :headwall:

Hyva, etta paa parempi Millipilli! =)

Hyvia uutisia sinullakin Permis- paaset taas vahan ulkoilemaan! =) Ma en usko, etta mun kroppa on minkaanlaisessa auringonottokuosissa viela kesalla

 

Paljon onnea Hanille ja perheelle pienesta tytosta! :heart:

 

Hanille paljon onnea :flower: :flower:

Latte:
Niitä akupainantoja

Ultra kuulumisia:
Tiuhtilla kaikki ultra kuvauksen mukaan hienosti. Aivopuoliskot kauniit, sydän sykki hienosti ja rakkokin näkyi selkeästi. Jalat ja kädet viuhtoi kovasti ja muutenkin vilkas kirppu. Pituus oli 5,4 cm, vastasi viikkoja 12+0 ( tänään 11+6 ) ja niskaturvotus 0,8, eli aivan normaalin rajoissa :heart: Eli taidan sitten luottaa tuohon neuvolan 3.10.2009 La:aan.

Nyt sitten odotamma niitä seula tuloksia, mutta usko on kova, että niistäkään mitään löytyisi =)

Kuvasi ensin sisäkautta, mutta tuli siihen tulokseen, että koska kohtu on jo niin hyvin noussut, niin kuvasi mahanpäältä ja kuvat onkin vähän rakeisia, mutta kyllä niistä osaa tulkita, jos on koskaan ultra kuvia katsellut

Laitan yhden kuvan...toisessa on niin alienin näköinen, että naureskelin minun tulleen kaapatuksi



paapelo+poju+Tiuhti 11+6

 

jahas täällä se Latte vielä kökkii nyt kuule ukko painelemaan selkää ja hartioita jos vaikka odottanutta ei laiteta ja itte painelemaan niitä peukun vieruksia.. :kieh: hophop..
Älä nyt tuosta auringon otosta vielä puhu.. mietin et jos oisin sokokselta ostanu aurinkokapseleita ettei kärtsää sitten.. KUN kehtaa bikinikset päälle riuhtasta..

 

No nyt sitten selvisi, miksei tama lapsi synny... han on vaihtanut asentoa ja makailee mukavasti selka mun selkaa vasten... ja paa on noussut kuopasta... :headwall: kehtaakin olla nain hankala, vaikkei ole edes viela syntynyt...

Taalla sita nojaillaan viehattavasti nelinkontin ja toivotaan, etta paattais kaantya takaisin. :headwall:

Ihana kuva teidan pienesta Paapelo! :heart:

Kylla mulla menee varmaaan useempi vuosi, ennenkuin ne bikinit paalleni laitan... jos koskaan! =)

 

No nyt on sitten hyvä fiilis täälläkin viettää viikonloppua. Ne kaivatut sydänäänet löyty vihdoin tänään ja olikin sitten sellaista pumpsutusta että melkein itku pääsi. Kohtukin kuulemma jo reilusti isompi kuin viikko sitten tiistaina rv 14+2. Nyt voi sitten alkaa vihdoinkin kunnolla nauttimaan tästä raskaudesta ja ötzkin liikkeistä. Niitä tuntuu nyt sitten melkein koko ajan ja ympäri masua.

Olkkis ja ötökkä-ötzki 15+5

 

Oi ihanaa olkkis :hug:
Nyt pääset sitten rauhallisin mielin uppoutumaan vauvamaailmaan =)

Näitä ääniä jään itse odottamaan...maanantaina soittelen seuraavan neuvola ajan...toivotaan ettei ihan yltiöpäisen pitkälle mene

 

Pikaisesti omanapakuulumiset nyt kun jo pystyy istumaan hetken muuallakin kuin pöntöllä: Esikoisen mahatauti tarttui sitten minuun ja mieheenkin, koko päivän olen juossut vessassa niin että molemmista päistä on lentänyt :x ... Jus kävin vaa'alla ja näytti 3kg vähemmän kuin ennen keskiviikkoista nevolaa... :/ Jospa tää helpottaisi ennen kuin synnytys käynnistyy...

Talvitie 38+2

 

Pieni tyttömme syntyi 11.3 klo 6.15 mitoin 3420g/51cm/pää 36cm :heart:

Tässä myös synnytyskertomus:

Elikkäs synnytystä yritettiin käynnistää maanantaina 9.3. oksitosiinitipalla. Kuusi tuntia sitä tiputettiin mutta ei halunnu vaan käynnistyä. Yöksi kavereiden luo ja aamulla yhdeksältä takaisin harkitsemaan tilannetta uudelleen.

10.3.09: Aamulla yhdeksältä oltiin sitten takasin äitipolilla. Olin jonkin aikaa käyrillä ja odottelun jälkeen päästiin sit lääkärin juttusille. Oli tilanne sen verran edistyny että voitiin puhkasta kalvot ja laittaa taas tippaan. Oli siinä myös puhetta että jos ei iltaan mennessä mitään tapahdu niin sitten leikataan. Tuumasin että sekin vielä ja sitten mentiin valmisteluhuoneeseen. Vaihdoin sairaalakamppeet ylle ja kävin läpi pakolliset toimenpiteet.

Jossain vaiheessa siirryttiin sit synnytyssaliin ja siinä lääkäriä odotellessa söin lounaan. Lääkäri tuli sitten ennen puolta yhtä ja klo 12.40 puhkastiin kalvot ja laitettiin vauvalle pinni päähän jolla seurattiin sydänääniä. Taas odoteltiin ja klo 13.40 laitettiin sitten oksitosiinitippa jonka annostusta lisättiin noin puolen tunnin välein. Hörpittiin siinä sitten vielä kahvit ja supisteluja alkoi tuntumaan siinä kolmen kieppeillä ja niitä sitten alkoi tulemaan 3-5min välein. Pari tuntia jaksoin olla ilman lievityksiä mutta sitten päätin kokeilla jyväpussia joka helpotti oloa hieman. Tässä vaiheessa olin vasta pari senttiä auki. Seitsemän pintaan alkoi sitten tulla etova olo johtuen siitä että en saanut enää syödä leikkausuhan takia. Siinä sitä sitten yritettiin pärjätä jyväpussin kanssa. Oksitosiini lopetettiin kahdeksan aikaan ja päätettiin että jos supistukset loppuu niin lääkitys yöksi ja tilanteen katsastus aamulla. Eihän ne supistukset mihinkään kadonneet vaan tulivat n.4min välein. Kohdunsuu oli tällä hetkellä 3cm auki ja päätettiin jatkaa aamulla. Kymmenen aikaan sain syödä jogurtin ja sitten annettiin petidiiniä ja unilääkettä. Siinä kovasti toivoin että supistukset olisivat lakanneet ja olisin saanut nukkua mutta ei. Tässä vaiheessa supistukset tuntuivat jo tosi kivuliailta ja kätilö ehdotti ilokaasua. Olin ensin vastaan mutta kätilö sai suostutteli edes kokeilemaan. No eipä siitä mitään hyötyä ollut kuten ennakkoon jo arvasin mutta hengittelinpä silti. Ennen yhtä yöllä päätettiin kätilön kanssa että laitetaan epiduraali koska supistukset olivat niin voimakkaita ja tulivat 2-3min välein. Soitin miehellekin että nyt laitetaan puudutus ja niin hän sitten tuli kipin kapin takaisin. Yhden aikaan alettiin sitten laittamaan epiduraalia. Ensin kokeiltiin makuultaan mutta ei osunu oikeaan paikkaan. Käsky istumaan selkä kaarelle ja sitten onnistui muutaman tökkimisen jälkeen. Kätilö antoi siinä pisteltäessä akupainantaa joka todella auttoi kestämään ne kipeät supistukset. Huokaisin helpotuksesta kun tunsin että puudutus alkaa vaikuttamaan ja saisin yrittää nukkumista. Auttoihan se hieman yli tunnin ajan mutta sitten supistukset alkoivat tuntumaan vasemmalla puolen alavatsalla. Kätilö lisäili annosta mutta ei tehoa. Itkua vääntäen minä siinä sitten kärvistelin ja tässä kohtaa katkeaa filmi osittain koska mulle nousi kuume ja olin niin helkkarin väsynyt. Tässä vaiheessa kello oli kolmen pintaan ja olin 4cm auki. Ennen viittä oli laitettu toinen epiduraaliruisku ja kuumetta oli 38,9. Lapsivesi on ollut verensekaista ja olin 5cm auki. Supistukset tulivat 3min välein. Tämän muistan että ennen kuutta sanoin kätilölle että takapuolessa tuntuu oudolta, niinkuin siellä olis painetta. Kätilö sitten tarkasti tilanteen ja totesi että olen täysin auki ja voin alkaa ponnistamaan. Siinä sitten aloin ähisemään ja huomattiin että vauvan sydänäänissä tapahtuu laskuja. Siinä sitten joku alkoi valmistelemaan imukuppia ja minä yritin pungertaa vauvaa ulos. Vauva syntyi viidentoista minuutin päästä ilman imukupin apua napanuora käden, kaulan ja vartalon ympärillä. Agparit oli 6 ja 7. Hämärä muistikuva on siitä kun tyttö vietiin suoraan toiseen huoneeseen happikaappiin ja minua alettiin kursimaan kasaan. Sain ensimmäisen asteen repeämän. Kuumetta oli tällä hetkellä 39,1 ja pulssi 153. Jotain lääkettä ne olivat myös antaneet koska aloin hikoilemaan ku saunassa. Tyttöä odotellessa takaisin yritin syödä aamupalan (ei oikein maistunu) ja käydä suihkussa mutta jalat ei oikein kantanu. Vessassa sentään pääsin käymään kahden ihmisen tukemana. Tytön näin ekan kerran parin tunnin ikäisenä ja osastolle meidät kärrättiin sängyllä. Kotiin päästiin 16.3 koska mulle iski taas mystinen tulehdus ja tytöltä piti ultrata munuaiset. Onneksi kaikki oli kuitenki hyvin ja nyt täällä tuhistaan tyytyväisenä
Eli eka vaihe kesti 16h20min, toinen vaihe 15min ja kolmas 15min. Yhteensä 16h50min. Verta meni 800ml.

Kokemus oli tosi rankka mutta ihana palkinto siitä lopulta tuli

 

Onnea emmmaa TYTÖSTÄ :flower: :flower: :flower:
Ja kylläpäs ollut tekemistä kerrakseen ja vielä kuumeilua ja tulehduksia :hug:
Mutta ihanaa, että tervehtynyt olet ja pikkuinen prinsessa siinä vierellä tuhisee ja tuhnuttaa
PALJON ONNEA =)

 

Onnea emmmaa koko perheelle!

 

Hani ja emmmaa,onnittelut :hug: :flower:

 

Hanille ja emmaalle Onnittelut :hug:

Onneksi kaikki nyt hyvin ja voit vaan nauttia... :heart:

 

Onnea emmmaa ja hani :heart:

Latte voi ei tuota vauvelia, minkä meni tekemään. Mäkin oon ihan varma, että tää masuasukki tekee tuhojaan ja kuroo vielä umpeen tuon vajaan 4 cm minkä olin jo alkuviikosta neuvolassa auki . Supistuksiin heräsin viime yönä myös mutta täällä sitä vaan kirjotellaan B)

39+5

 

rimatalle paljon supistus

ja emmmalle ja perheelle iso :hug: :flower:

päivän "oma"kuva 36+5

 

Supistuksia kaikille sitä toivoville

Täälläpä iski sitten muhun ja mieheen yrjö/paskis tauti :x
Poika ei näytä vielä mitään merkkejä...toivotaan, että ehtisi vaikka itse eka parantua edes vähän ennen hänen tautia, pysyisi vähän tolkuissaan.

Onneksi tämä taitaa olla se sama kierto pöpö, mikä tässä nyt on kierrellyt ja kestäisi sitten vain korkeintaan pari päivää...laiha lohtu :headwall:

Nooh...kerrankos sitä 7vuoteen tähän tautiin joutuu.

paapelo+poju+Tiuhti 12+0 POKSISTAA POKS!

 

Allusmamma ihana :heart: Vauvakin on vissiin jo melko hyvin laskeutunut =)

BV ja P 29+6 71 päivää laskettuun

 

toivottavasti viimeinen mahakuva

 

:heart:Lämpimät onnittelut emmmaa:heart: ja Hani:heart:!

paapelo: Jaksamisia sinulle, meillä tuo tauti vieraili myös. Alkoi sillä että esikoinen oksenti viime viikonloppuna. Sitten oli pari seesteisempää päivää kunnes esikoinen alkoi ripuloimaan ja maha kouristeli kovasti (--> annettiin varmaan liian tuhtia ruokaa liian varhain). Sitten tauti tarttui minuun ja mieheen, ja eilisen päivän vietinkin sitten ihan sängyn ja pöntön väliä juosten... Tässä vielä kopsut toisesta pinosta:

Omaa napaa: Oksennus- ja p*skannustaudista ollaan toivottavasti jo voiton puolella. Eilinen alkoi tosiaan sillä että klo 7 aikaan aamulla heräsin ja huomasin miettiväni että kummankohan pään sitä tyhjentäisi ensin. sitä rataa sitten jatkui koko päivän, molemmista tuuteista lensi ja ihan roimakkaasti, eikä mikään pysynyt sisällä. Iltaan mennessä oksentaminen ja ripulointi onneksi laantui ja yötä vasten uskalsin syödä jo noin desin mustikkakeittoa. Tänä aamuna vaaka näytti neljä kiloa vähemmän kuin keskiviikon neuvolassa!! (neukku 82.2kg, tänään 78.3kg ) Niin että semmonen kiva pikalaihis tuli suoritettua . Tänään on onneksi kaikki pysynyt jo sisällä (teetä, hapankorppua, vähän makaroonia) vaikkakin olo on melkoisen hutera. Nyt sitten yritän kerätä voimia että ehtisi tästä kuntoutumaan ennen synnytystä .

 

Piti nyt oikein tulla teiltä kysymään asiasta, kun mietityttää kovasti...
Miten paljon teillä on sf-mitta heittäny ekan ja tokan kohdalla... mulla juoksee n. 2cm edellä nytte. Uskosin et siihen vaikuttaa myös se, että nyt istukka on kohdun etuseinässä ja viimeksi oli takaseinässä... neuvolan täti nyt veikkalee myös(alempaa selviää mitä mieltä äitipolin lääkäri on) että nyt ois edellistä isompi vauva tulossa.

tosiaan sokereita oon tässä mittaillu sen sokerirasituksen jälkeen, joka raja-arvolla kosahti paastoarvon kohalta. Arvot on ollu hyviä. Kävin diabeteshoitajalla äitipolilla ja siellä sitten ultrasivat myös. rv 31+4 ja painoarvio 2,1kg. lääkäri sitten vaan meinas, et juu on keskiarvoa suurempi että 75% sikiöistä on pienempiä... ja sitte 35 viikolle uutta aikaa, et ultrataan ja jos samalla käyrällä kasvaa, niin suoriksi käynnistysaika 38 viikolle... mitä vit**?? pikkusen löi pää tyhjää ja kun pääsin kotiin mietein asiaa ja kaivoin esikon kortin esille... ette ikinä arvaa mikä oli normaalikokosena 3665g, rv 39+6 syntyneen pojan painoarvio viikolla 31+1... heh... sen samat 2,1kg. Voin kertoa, että synnytystä ei muuten tästä syystä käynnistetä!

Onko se joku ihme jos vatsassa kasvaa keskiarvoa isompi laps, kun mullakin on pituutta 172cm ja miehellä 186cm... sehän ei siis ole keskiarvo pituus kummallekkaan sukupuolelle suomessa=)... jos tommosten käyrien mukaan aletaan kattelee, niin sillonhan mä oisin likempänä keskiarvo miestä, pituuden suhteen=)

ja kun ei sokeriarvot oo ollu huonoja, kerran on menny yli rajan ja sillonki syynä kortisoonikuuri... onkohan niiden nyt pakko tehä väen väkisin mulle sokerivauva?? ei tajua...

vointi on muuten ollu hyvä ja viikkojahan on nyt POKS 32... esikolla havaittavissa oikeata puhetta(hypin ehkä riemusta täällä) ja uhma senkun jatkuu... tilannetta ei helpota se, et yht äkkiä lyötiin kamat kasaan ja muutettiin viime viikonloppuna isompaan asuntoon... voitte ehkä kuvitella, et oon aivan loppu. Ja mies vaan kitisee, että kun en auta sitä järjestämisessä... mähän en siis saa edes omia kengän nauhojani kiinni saatikka et jaksasin olla koko päivän hereillä ilman päiväunia ja vielä puntissa roikkuu pikkumies heti, jos äidin huomio on jossain muussa kuin hänessä tai äiti tekee muuta ku leikkii... kaikkeen järjestämiseen, kun ei ukkeli voi osallistua, eikä jaksa kiinnostuakaan semmosesta. ole siinä sitten rakastava vaimo, kun mies tulee kotiin ennen viittä, hyvä kun ruoan on saanu siksi valmiiksi... viikonlopun ja maanantain painoin ku muuli edes takasin... pitäs saada nollattua ihan täysin, mut ku ei voi... nytki pitäs ehkä olla nukkumassa.... joten veskin kautta petiin...

öitä ja anteeks tää vali-vali.

maariana83 + pikkuveli(?) poks 32