pelkkä puhuminen vai raa'asti vaikka oven eteen asettuminen ja käsivarresta kiinni tarttuminen

nyt on sen verta tärkeästä asiasta kyse, että täytyy käydä tarkistamassa meidän lakia. hetki tulen kohta takaisin.

itsekin olen kasvatusalalla siis opiskelija ja meille juurikin on opetettu että fyysinen estäminen on laillista, se on ainoa fyysinen tapa millä saa toimia.

 

Ei ole. Kyseessä on kolmas lapseni.

Onneksi olkoon! :flower: Siis aivan vilpittömästi.

Mutta asiat eivät ole aina musta-valkoisia, paitsi minulle. On erilaisia lapsia ja erilaisia päiviä ja sen mukaan on valittava toimintatapa, vaikka sitten oven ja murkun väliin asettuminen.

Kiitos.

Periaatteessa totta, mutta toimintatavoissa on pyrittävä kypsään ja aikuismaiseen käytökseen. Lapsen/nuoren käytöksen tasolle ei saa vajota.

 

nyt on sen verta tärkeästä asiasta kyse, että täytyy käydä tarkistamassa meidän lakia. hetki tulen kohta takaisin.

itsekin olen kasvatusalalla siis opiskelija ja meille juurikin on opetettu että fyysinen estäminen on laillista, se on ainoa fyysinen tapa millä saa toimia.

Niin, oletkin vasta opiskelija.

 

Ei ole. Kyseessä on kolmas lapseni.

Onneksi olkoon! :flower: Siis aivan vilpittömästi.

Mutta asiat eivät ole aina musta-valkoisia, paitsi minulle. On erilaisia lapsia ja erilaisia päiviä ja sen mukaan on valittava toimintatapa, vaikka sitten oven ja murkun väliin asettuminen.

Kiitos.

Periaatteessa totta, mutta toimintatavoissa on pyrittävä kypsään ja aikuismaiseen käytökseen. Lapsen/nuoren käytöksen tasolle ei saa vajota.

"Vajota"? En tiedä miksi tämä sana niin häiritsee tässä yhteydessä.

 

Kiitos.

Periaatteessa totta, mutta toimintatavoissa on pyrittävä kypsään ja aikuismaiseen käytökseen. Lapsen/nuoren käytöksen tasolle ei saa vajota.

Minusta taas osoittaa kypsyyttä ja harkintakykyä tyynesti estää kielletty toiminta. Vastaavasti, kuin pöydälle pyrkivä taapero nostetaan hellästi alas ja kielletään... vaikka 100 kertaa peräkkäin.

 

nyt on sen verta tärkeästä asiasta kyse, että täytyy käydä tarkistamassa meidän lakia. hetki tulen kohta takaisin.

itsekin olen kasvatusalalla siis opiskelija ja meille juurikin on opetettu että fyysinen estäminen on laillista, se on ainoa fyysinen tapa millä saa toimia.

Niin, oletkin vasta opiskelija.

mutta voidaanko meille opettaa (valmistuneet opettajat) aivan totaalisen väärin?

 

Minäkö provo? Otan tuon tavallaan kohteliaisuutena, koska usein provoiksi leimataan palstailijat, joiden kommentit osuvat naulan kantaan ja monelle arkaan paikkaan. On silti itsepetosta kieltäytyä käsittelemästä esimerkiksi minun kirjoitusteni herättämiä ajatuksia sen varjolla, että olisin mukamas liikenteessä ainoastaan provoilumielessä.

Kasvatusalan ammattilaisena olen tottunut siihen, että vanhemmat suhtautuvat joskus jopa aggressiivisesti minulta saamaansa suoraan ja rehelliseen palautteeseen. Opettajana tehtäväni on valvoa lasten etua, ei mielistellä vanhempia. Tällä palstallakaan en aio puhua mukavia palstamammojen suosion saavuttaakseni, vaan tahdon ainoastaan pitää lasten ja nuorten puolia. Näin tehdessäni otan riskin siitä, että jotkut haluavat vesittää kommenttini leimaamalla minut provoilijaksi.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että jos murkun kanssa ollaan ajauduttu tilanteeseen, missä äiti tai isä istuu ulko-oven edessä parkissa ja/tai roikkuu nuoren käsivarressa kynsin ja hampain kiinni, on jossain vaiheessa asvatusprosessia menty pahasti metsään jo kauan sitten. Vanhempien kunnioitus ja auktroriteetti lapsen silmissä on jotakin, mikä vanhemman on omalla käytöksellään ja toiminnallaan ANSAITTAVA päivittäin. Tiedän, että väsyneenä muiden huolten painaessa mieltä se voi olla vaikeaa, mutta kuka sanoi että lasten kasvatus olisi helppoa ja vailla haasteita?

Sen sijaan että ryhdytte defensiivisiksi, jopa aggressiivisiksi minun kommenttejani kohtaan, voisitte siellä kotonanne istua kaikessa rauhassa alas ja pitää pienen itsetutkiskeluhetken. Olkaa rehellisiä itsellenne äidit, siitä se kaikki lähtee. Virheitä tekee meistä jokainen, mutta niistä virheistä voi ja pitää oppia, eikä niitä pidä ryhtyä väkisin selittelemään ja puolustelemaan.

Uskon, että ajat takaa oikeaa asiaa ja olen samaa mieltä siitä, että aikuinen päättää perhessä ja lapset tottelevat. Itse olen kolmen lapsen äiti ja työskentelen lasten kanssa päivittäin. Vanhin lapsistani on ollut uhmaiässä aikamoinen tänttärä ja meillä oli jo silloin häänen kanssaan tekemistä, kun hän tuli murrosikään, noin vuoden ajan satoi räntää ja salamoi . Ja välillä huusin kurkku suorana ja mieheni myös kantoi (!) hänet kerran sisään, kun hän suuttui ja päätti lähteä ulkovarastoon nukkumaan. Ja takaan, että on ihana nuori ! Koulussa pärjää hyvin, on kavereilleen ja sisaruksilleen empaattinen ja osallistuu kotitöihin ym. Seuraava sisarus puolestaan on nyt murrosikäinen ja ihan eri maata. Rauhallinen ja tasainen. Välillä ovi saattaa paukahtaa eikä paljon muuta. Tuskin maltan odottaa, mitä on edessä nuorimman kanssa . Kukaan lapsistani ei silti ole kyseenalaistanut auktoriteettiani kovin pahasti eikä alkoholikokeiluja tms. vielä ole ollut sen paremmin kuin tupakkaa tms. Pointtini on se, että ihan normaaliin murrosikään voi osalla nuorista kasvatuksesta riippumatta kuulua rajumpaakin uhmaamista ja silti siitäkin voidaan hyvin selvitä, vaikka se vanhemman - ja lapsen - hermoja kuluttaakin. Enkä yhtään tarkoita sanoa, etteikö niinkin voi olla, että joissain tapauksissa murrosiän kuohuihin sekoittuu vanhempien aiempi rajattomuus, välinpitämättömyys tms. Vaan ei aina ole siitä kyse, kun nuori kuohuu ja oikuttelee .

 

Että jos vika näissä murkun kanssa tulevissa ongelmissa on vanhempien kasvatustyössä, niin miten samassa perheessä voi olla niin erilaisia lapsia?

Esimerkkinä vaikka että vanhemmat pärjäävät kevyseti keskustelulinjalla neljän ensimmäisen murkun kanssa, koskaan ei tule eteen tilannetta mitä ei saa selvitettyä sanallisesti. Vanhempien välit lapsiin/nuoriin on hyvät ja luottamukselliset, kaukana nuo tilanteet joissa nuori olisi väkisin painumassa yönselkään.

Mutta yllättäin viides lapsi sitten onkin tällainen ongelmanuori jota saa yrittää estää kaikin keinoin joutumasta ongelmiin. Ja silti hän niihin päätyy.

Kuudennen lapsen kanssa taas pärjätään keskustelulinjalla ihan hyvin.

Eli onko vanhempien kasvatus jotenkin herpaantunut tuon vitosen kohdalla ja kutoseen (joka on itseasiassa samanikäinen kuin vitonen) ollaan taas osattu skarpata? Vai voisiko kuitenkin kyse olla siitä että lapset/nuoret on erilaisia...

 

nyt on sen verta tärkeästä asiasta kyse, että täytyy käydä tarkistamassa meidän lakia. hetki tulen kohta takaisin.

itsekin olen kasvatusalalla siis opiskelija ja meille juurikin on opetettu että fyysinen estäminen on laillista, se on ainoa fyysinen tapa millä saa toimia.

Niin, oletkin vasta opiskelija.

mutta voidaanko meille opettaa (valmistuneet opettajat) aivan totaalisen väärin?

Ainakaan et taida opiskella yliopistossa?

 

Että jos vika näissä murkun kanssa tulevissa ongelmissa on vanhempien kasvatustyössä, niin miten samassa perheessä voi olla niin erilaisia lapsia?

Esimerkkinä vaikka että vanhemmat pärjäävät kevyseti keskustelulinjalla neljän ensimmäisen murkun kanssa, koskaan ei tule eteen tilannetta mitä ei saa selvitettyä sanallisesti. Vanhempien välit lapsiin/nuoriin on hyvät ja luottamukselliset, kaukana nuo tilanteet joissa nuori olisi väkisin painumassa yönselkään.

Mutta yllättäin viides lapsi sitten onkin tällainen ongelmanuori jota saa yrittää estää kaikin keinoin joutumasta ongelmiin. Ja silti hän niihin päätyy.

Kuudennen lapsen kanssa taas pärjätään keskustelulinjalla ihan hyvin.

Eli onko vanhempien kasvatus jotenkin herpaantunut tuon vitosen kohdalla ja kutoseen (joka on itseasiassa samanikäinen kuin vitonen) ollaan taas osattu skarpata? Vai voisiko kuitenkin kyse olla siitä että lapset/nuoret on erilaisia...

Tottakai lapsissa on eroja, esimerkiksi temperamenttien suhteen. En mitään muuta ole väittänytkään. Toiset ovat ns. helpompia kasvatettavia, toisten kanssa pitää nähdä enemmän vaivaa. Tämähän on itsestäänselvää.

 

Minulla on kaksinaisia mielipiteitä tästä ketjusta..
Murkkuikäinen, voimakkaasti haastava lapsi on täysin eri asia, mitä kiltti murkku.
Mitäpäs sitä tekisi, jos sellainen 180-senttinen, 80-kiloinen nuorimies päättääkin että lähtee.
Itse noin 30 kiloa kevyempänä vietäisiin kuin märkää rättiä.

Joku sanoi, että lainsäädännön mukaan murkkua ei voi kohdella kuin lasta.
Että murkku pystyy pärjäämään itsekseen jos päättää lähteä yön selkään.
Asia ei niin ole.
Miettikääs nyt 14-vuotiasta, onko hänellä sama kokemus ja tieto elämästä kuin 24, tai 34-vuotiaalla?
Ei ole.
14-vuotias ei ole vastuussa teoistaan, tietenkin jollain tavalla, mutta kokemusperäistä tietoa maailmasta hänellä ei ole.
Sen takia itse estäisin jopa fyysisesti, jos hän päättäisi lähteä Helsingin yöelämään tuosta noin vain, suutuspäissään.
Minä en todellakaan antaisi hänen lähteä rilluttelemaan keskustaan vihapäissään.

Lapsi on 18-vuotiaaseen asti lapsen kirjoissa. Meillä on velvollisuus elättää lapsi siihen saakka.
Se myös tarkoittaa sitä, että niin kauan aikaa kuin lapsi asuu kotona, ja on alle 18, aikuiset ovat vastuussa hänestä. Vastuussa oleminen tarkoittaa sitä, että lapsi ei pysty, vaikka murkku onkin, täysin ymmärtämään tekojaan, eikä olemaan täydellisesti vastuussa teoistaan.

Ja luokanopettajalle, lapsia on montaa eri temperamenttia.
Sanoistasi huomaan ettei sinulla ole oikeasti ollut haastavaa lasta. Toivottavasti ei tule ikinä olemaankaan, koska luulen, että siinä vaiheessa kasvatusmetodisi ja periaatteesi pyörähtäisivät niin häränpyllyä, ettet osaisi muuta kuin kääntyä ammattilaisten puoleen.

 

nyt on sen verta tärkeästä asiasta kyse, että täytyy käydä tarkistamassa meidän lakia. hetki tulen kohta takaisin.

itsekin olen kasvatusalalla siis opiskelija ja meille juurikin on opetettu että fyysinen estäminen on laillista, se on ainoa fyysinen tapa millä saa toimia.

Niin, oletkin vasta opiskelija.

mutta voidaanko meille opettaa (valmistuneet opettajat) aivan totaalisen väärin?

Ainakaan et taida opiskella yliopistossa?

Onko laki ehkä toinen yliopistossa opiskelleilla ja muilla?
Vaikka niinhän se Luokanopen mielestä on muutenkin kasvatusalalla, psykiatrisissa sairaaloissa lapsiin saa koskea, vanhemmat ja koulu ei...

 

Luitko edellisen kirjoitukseni? Tottakai olen tietoinen lasten temperamentti-eroista (kaikkihan me olemme varmasti lukeneet Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksia).

Se, että lapsella on jollakin tavalla "vaativa" tai "haastava" temperamentti, ei poista vanhemman kasvatusvastuuta. Vanhemmalla on velvollisuus myös kehittää itseään kasvattajana, jos eväät tuntuvat loppuvan kesken. Siksi meillä on olemassa kasvatusalan ammattilaisia, heiltä voi kysyä neuvoja ja pyytää apua.

 

Että jos vika näissä murkun kanssa tulevissa ongelmissa on vanhempien kasvatustyössä, niin miten samassa perheessä voi olla niin erilaisia lapsia?

Esimerkkinä vaikka että vanhemmat pärjäävät kevyseti keskustelulinjalla neljän ensimmäisen murkun kanssa, koskaan ei tule eteen tilannetta mitä ei saa selvitettyä sanallisesti. Vanhempien välit lapsiin/nuoriin on hyvät ja luottamukselliset, kaukana nuo tilanteet joissa nuori olisi väkisin painumassa yönselkään.

Mutta yllättäin viides lapsi sitten onkin tällainen ongelmanuori jota saa yrittää estää kaikin keinoin joutumasta ongelmiin. Ja silti hän niihin päätyy.

Kuudennen lapsen kanssa taas pärjätään keskustelulinjalla ihan hyvin.

Eli onko vanhempien kasvatus jotenkin herpaantunut tuon vitosen kohdalla ja kutoseen (joka on itseasiassa samanikäinen kuin vitonen) ollaan taas osattu skarpata? Vai voisiko kuitenkin kyse olla siitä että lapset/nuoret on erilaisia...

Tottakai lapsissa on eroja, esimerkiksi temperamenttien suhteen. En mitään muuta ole väittänytkään. Toiset ovat ns. helpompia kasvatettavia, toisten kanssa pitää nähdä enemmän vaivaa. Tämähän on itsestäänselvää.

Kaikkien kanssa se vaiva ei edes riitä...

Eli vaikka viiden lapsen kanssa kykenee tilanteet selvittämään puhumalla kuudes voi olla se jonka kanssa tuo ei toimi. Niin minulla, sinulla kuin kenellä tahansa meistä. =)

 

Miten luokanope ei ole kouluaikaan töissä?

Voisiko olla niin, että meillä luokanopettajillakin on lapsen saatuamme oikeus äitiyslomaan?

Se selittääkin paljon... varsinkin, jos kyseessä on ensimmäinen lapsi.

Ei ole. Kyseessä on kolmas lapseni.

Onko sinulla OMIA murkkuikäisiä lapsia?

Monet asiat ovat selvää pässinlihaa teoriassa, mutta käytäntö voi olla toinen...

 

nyt on sen verta tärkeästä asiasta kyse, että täytyy käydä tarkistamassa meidän lakia. hetki tulen kohta takaisin.

itsekin olen kasvatusalalla siis opiskelija ja meille juurikin on opetettu että fyysinen estäminen on laillista, se on ainoa fyysinen tapa millä saa toimia.

Niin, oletkin vasta opiskelija.

mutta voidaanko meille opettaa (valmistuneet opettajat) aivan totaalisen väärin?

Ainakaan et taida opiskella yliopistossa?

Onko laki ehkä toinen yliopistossa opiskelleilla ja muilla?
Vaikka niinhän se Luokanopen mielestä on muutenkin kasvatusalalla, psykiatrisissa sairaaloissa lapsiin saa koskea, vanhemmat ja koulu ei...

Sanotaan näin, että sinä ja minä emme selvästikään näissä kasvatusasioissa puhu ns. samaa kieltä. En halua kuulostaa elitistiseltä tai ylimieliseltä, mutta en näe hedelmällisenä väittelyä henkilön kanssa, jonka tietopohja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä on täysin eri tasolla kuin omani.

Ilmaisen tässä ketjussa vain omat näkemykseni. Toiset saattavat ymmärtää mistä puhun, toiset eivät. Jälkimmäisille en jaksa ryhtyä rautalangasta asioita selvittämään. Ottakoot neuvoistani ja näkemyksistäni onkeensa ne, jotka ymmärtävät.

 

Selvästikään luokanopella EI ole OMIA murkkuja, paistaa läpi kilsan päähän!

Toivottavasti joutuu nokkimaan oman ylimielisyytensä vielä korkoineen

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

Samaa mieltä kanssasi! Pahasti on kasvatus pielessä pienestä pitäen jos murkulle ei puheella pärjää. Johan hänellä on turvallisuus ja rajat, kunnioittaa vanhempiaan, tietää mitä mistäkin seuraa, siis jos rajat ja säännöt on ollut pienestä pitäen.
Jotenkin vanhemmat eivät ymmärrä lapsiaan, pienenhän saa puhuttua vaikka suohon. En millään ymmärrä kuinka joku ei puhetta ja selviä sääntöjä ymmärrä, normaali nuori. Minusta he ovat oikein fiksuja, monesti fiksumpias minua ja sentään jo viidestä kokemusta, etten ihan tyhjästä puhu.

 

No tuossa on nyt ainakin jotain. Ja joo en opiskele yliopistossa vaan ammattikorkeakoulussa. Osaatko sinä luokanopettaja jo valmistuneena ammattilaisena kertoa mistä löydän lain jossa fyysinen estäminen kielletään. Minä en nyt tähän hätään löytänyt enempää, mutta olenhan vasta opiskelija .

36 b § (13.6.2003/477)
Häiritsevän ja turvallisuutta vaarantavan oppilaan poistaminen

Rehtorilla ja opettajalla on oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulun tilaisuudesta oppilas, joka ei noudata 36 §:n 2 momentissa tarkoitettua poistumismääräystä. Rehtorilla ja opettajalla on myös oikeus poistaa koulun alueelta oppilas, joka ei poistu saatuaan tiedon 36 §:n 3 momentissa tarkoitetusta opetuksen epäämisestä.

Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen.

Rehtori ja opettaja voivat 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa toimia yhdessä tai kumpikin erikseen. Oppilaan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä. Voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta opetuksen järjestäjälle.

Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

Samaa mieltä kanssasi! Pahasti on kasvatus pielessä pienestä pitäen jos murkulle ei puheella pärjää. Johan hänellä on turvallisuus ja rajat, kunnioittaa vanhempiaan, tietää mitä mistäkin seuraa, siis jos rajat ja säännöt on ollut pienestä pitäen.
Jotenkin vanhemmat eivät ymmärrä lapsiaan, pienenhän saa puhuttua vaikka suohon. En millään ymmärrä kuinka joku ei puhetta ja selviä sääntöjä ymmärrä, normaali nuori. Minusta he ovat oikein fiksuja, monesti fiksumpias minua ja sentään jo viidestä kokemusta, etten ihan tyhjästä puhu.

Kiitos. Hienoa löytää ketjusta fiksujakin kirjoituksia.

 

Että jos vika näissä murkun kanssa tulevissa ongelmissa on vanhempien kasvatustyössä, niin miten samassa perheessä voi olla niin erilaisia lapsia?

Esimerkkinä vaikka että vanhemmat pärjäävät kevyseti keskustelulinjalla neljän ensimmäisen murkun kanssa, koskaan ei tule eteen tilannetta mitä ei saa selvitettyä sanallisesti. Vanhempien välit lapsiin/nuoriin on hyvät ja luottamukselliset, kaukana nuo tilanteet joissa nuori olisi väkisin painumassa yönselkään.

Mutta yllättäin viides lapsi sitten onkin tällainen ongelmanuori jota saa yrittää estää kaikin keinoin joutumasta ongelmiin. Ja silti hän niihin päätyy.

Kuudennen lapsen kanssa taas pärjätään keskustelulinjalla ihan hyvin.

Eli onko vanhempien kasvatus jotenkin herpaantunut tuon vitosen kohdalla ja kutoseen (joka on itseasiassa samanikäinen kuin vitonen) ollaan taas osattu skarpata? Vai voisiko kuitenkin kyse olla siitä että lapset/nuoret on erilaisia...

Tottakai lapsissa on eroja, esimerkiksi temperamenttien suhteen. En mitään muuta ole väittänytkään. Toiset ovat ns. helpompia kasvatettavia, toisten kanssa pitää nähdä enemmän vaivaa. Tämähän on itsestäänselvää.

Kaikkien kanssa se vaiva ei edes riitä...

Eli vaikka viiden lapsen kanssa kykenee tilanteet selvittämään puhumalla kuudes voi olla se jonka kanssa tuo ei toimi. Niin minulla, sinulla kuin kenellä tahansa meistä. =)

Jepjep, näinhän se on.
Teoriassa aina kaikki kuulostaa todella hyvältä, ja mikämikämaassa asiat hoituvat keskustellen.
Koeta keskustella murkun kanssa, joka nakkelee tavaroita ja karjuu kurkku suorana. Siinä sitä kasvatuspsykologiaa kerrakseen.
Sitten voikin alkaa miettimään, miten kehittää itseään vanhempana, kun lapsi on kateissa toista päivää peräkkäin ja alkaa valmentamaan itseään vastuulliseen vanhemmuuteen..

En ole muuten luokanopettajalta kuullut yhtään teoriaa vaikeaan murkkuun ja hänen käsittelyyn,
koko ajan luokanope puhuu varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatus tehoaa varhaislapsuuteen, mutta murkun kanssa sillä ei sitten ole juuri mitään tekemistä.

Tämä maailma muuttuu niin levottomaksi, väkivalta vain lisääntyy, isoissa kaupungeissa kavereiden painostus kasvaa. Aikuisuuden kynnyksellä kaikki on uhkaavaa ja pelottavaa.

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

höpö höpö
Minun äitini ja isäni eivät tosiaan ole syyllisiä todella huonosti käyttäytyvän veljeni toimiin. Rakkautta ja rajoja on ollut juuri sopivasti. Veljeni on ollut taaperoiästä asti mahdoton!

Et taida olla ammattilaista nähnytkään. Kasvatus ei aina ole pielessä jos ihminen on pielessä.

Mielenkiinnosta kysyn että mistäs se ihminen on mennyt pieleen? Syntymästäänkö jo? Häntä ei ole ymmärretty, lapset ovat erilaisia, toinen tarvitsee toista kuin toinen, toinen enemmän toinen vähemmän. Aikaa, puhetta, kokeilee useammin rajojaan vieläkö vanha voimassa. Johdonmukaisuus pienestä pitäen. Mikä on tänään kiellettyä on huomennakin, ei vanhempien mielialojen mukaan. "tänään en jaksa, tehköön".

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

Samaa mieltä kanssasi! Pahasti on kasvatus pielessä pienestä pitäen jos murkulle ei puheella pärjää. Johan hänellä on turvallisuus ja rajat, kunnioittaa vanhempiaan, tietää mitä mistäkin seuraa, siis jos rajat ja säännöt on ollut pienestä pitäen.
Jotenkin vanhemmat eivät ymmärrä lapsiaan, pienenhän saa puhuttua vaikka suohon. En millään ymmärrä kuinka joku ei puhetta ja selviä sääntöjä ymmärrä, normaali nuori. Minusta he ovat oikein fiksuja, monesti fiksumpias minua ja sentään jo viidestä kokemusta, etten ihan tyhjästä puhu.

Kuinka pahasti se kasvatus voi olla pielessä kun vanhemmat kuitenkin pystyvöt kasvattamaan viisi lasta aikuisiksi ihan järkevästi puhumalla? Eikä siinäkjään kyse että kaikki viisi olisivat olleet ylikilttejä, vaan ihan erilaisia persoonia. Kuitenkaan koskaan ei tarvinut turvautua mihinkään fyysiseen lapsen estämiseksi ja lapset/nuoret lyuottivat vanhempiin niin että pystyivät kertomaan näille aroistakin asioista.

Eli kun kasvatus on ihan metsässä niin miten tuo on kuitenkin noiden viiden kohdalla onnistunut?

 

nyt on sen verta tärkeästä asiasta kyse, että täytyy käydä tarkistamassa meidän lakia. hetki tulen kohta takaisin.

itsekin olen kasvatusalalla siis opiskelija ja meille juurikin on opetettu että fyysinen estäminen on laillista, se on ainoa fyysinen tapa millä saa toimia.

Niin, oletkin vasta opiskelija.

mutta voidaanko meille opettaa (valmistuneet opettajat) aivan totaalisen väärin?

Ainakaan et taida opiskella yliopistossa?

Onko laki ehkä toinen yliopistossa opiskelleilla ja muilla?
Vaikka niinhän se Luokanopen mielestä on muutenkin kasvatusalalla, psykiatrisissa sairaaloissa lapsiin saa koskea, vanhemmat ja koulu ei...

Sanotaan näin, että sinä ja minä emme selvästikään näissä kasvatusasioissa puhu ns. samaa kieltä. En halua kuulostaa elitistiseltä tai ylimieliseltä, mutta en näe hedelmällisenä väittelyä henkilön kanssa, jonka tietopohja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä on täysin eri tasolla kuin omani.

Ilmaisen tässä ketjussa vain omat näkemykseni. Toiset saattavat ymmärtää mistä puhun, toiset eivät. Jälkimmäisille en jaksa ryhtyä rautalangasta asioita selvittämään. Ottakoot neuvoistani ja näkemyksistäni onkeensa ne, jotka ymmärtävät.

Asioista kiinnostuneena opiskelijana minä nimenomaan toivoisin, että sinä voisit jo valmistuneena ammattilaisena auttaa minua. Minähän aivan viattomasti ihmettelen sitä, että meille on opetettu toisin. Ihmettely on viisauden alku.

 

No tuossa on nyt ainakin jotain. Ja joo en opiskele yliopistossa vaan ammattikorkeakoulussa. Osaatko sinä luokanopettaja jo valmistuneena ammattilaisena kertoa mistä löydän lain jossa fyysinen estäminen kielletään. Minä en nyt tähän hätään löytänyt enempää, mutta olenhan vasta opiskelija .

36 b § (13.6.2003/477)
Häiritsevän ja turvallisuutta vaarantavan oppilaan poistaminen

Rehtorilla ja opettajalla on oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulun tilaisuudesta oppilas, joka ei noudata 36 §:n 2 momentissa tarkoitettua poistumismääräystä. Rehtorilla ja opettajalla on myös oikeus poistaa koulun alueelta oppilas, joka ei poistu saatuaan tiedon 36 §:n 3 momentissa tarkoitetusta opetuksen epäämisestä.

Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen.

Rehtori ja opettaja voivat 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa toimia yhdessä tai kumpikin erikseen. Oppilaan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä. Voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta opetuksen järjestäjälle.

Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.

Kröh, tuota noin. Osaatko lukea? Tuo laittamasi lakipykälä liittyy voimakeinojen käyttöön kouluympäristössä. Tässä ketjussa puhutaan fyysisten keinojen käytöstä kasvatustarkoituksiin kodeissa, vanhempien ja lasten välillä.