pelkkä puhuminen vai raa'asti vaikka oven eteen asettuminen ja käsivarresta kiinni tarttuminen

Oikeesti, luokanope, vastaatko nyt minkä ikäiset ovat sun omat lapset??????

Kaikkien lapset ovat ensin pieniä, sieltä alkaa johdonmukainen kasvatus, ei vanhempien mielialasta johtuva.
Onneksi eivät synny murkkuina, olisi aika vaikea alkaa murkkua puheella kasvattaa.

 

Oikeesti, luokanope, vastaatko nyt minkä ikäiset ovat sun omat lapset??????

Kaikkien lapset ovat ensin pieniä, sieltä alkaa johdonmukainen kasvatus, ei vanhempien mielialasta johtuva.
Onneksi eivät synny murkkuina, olisi aika vaikea alkaa murkkua puheella kasvattaa.

:attn: Voisitko vastata siihen aiemmin esittämääni kysymykseen? =)

 

Jokainen myöntää, että on oikein pitää pienestä lapsesta kiinni, ettei se juokse tielle. Mutta mikä on se ikä, jolloin ei voi enää koskea vastaavassa tilanteessa? Jos vaikka 10v marssii ulos kello 20 ja haistattaa kun vanhemmat kieltää. Onko hän jo niin iso, että jos puhe ei auta, peli on menetetty, ei kannata enää yrittää mitään?
Jos lapsi vaan marssii ulos, kun vanhempi pyytää juttelemaan vähän ennen lähtöä kysyäkseen mihin menee?
Juu juu, teoriassa niin ei pitäisi käydä, kun vanhemman kunnioituksen pitäisi olla siinä iässä jo selvää, mutta jospa lapsi vaikka päättää ihan periaatteessa kokeilla mitä tapahtuu, jos hän yhtäkkiä lakkaa noudattamasta sääntöjä?

Hyvä kysymys.

 

Jokainen myöntää, että on oikein pitää pienestä lapsesta kiinni, ettei se juokse tielle. Mutta mikä on se ikä, jolloin ei voi enää koskea vastaavassa tilanteessa? Jos vaikka 10v marssii ulos kello 20 ja haistattaa kun vanhemmat kieltää. Onko hän jo niin iso, että jos puhe ei auta, peli on menetetty, ei kannata enää yrittää mitään?
Jos lapsi vaan marssii ulos, kun vanhempi pyytää juttelemaan vähän ennen lähtöä kysyäkseen mihin menee?
Juu juu, teoriassa niin ei pitäisi käydä, kun vanhemman kunnioituksen pitäisi olla siinä iässä jo selvää, mutta jospa lapsi vaikka päättää ihan periaatteessa kokeilla mitä tapahtuu, jos hän yhtäkkiä lakkaa noudattamasta sääntöjä?

En tiedä kuinka täydellisiä vanhempien muka pitäisi olla, että tuollaisia tilanteita ei voisi tulla vastaan. Kyllä lapset niitä rajoja voi kokeilla, vaikka kuinka olisi ammattimaisesti kasvatettuja. Onneksi edelleenkään vanhemmuuden ehtona ei ole korkeakoulutus. Vanhemman vastuulla on todellakin estää lapsen/nuoren karkaaminen.

 

Tosiasiahan nyt kuitenkin on se, että kaikki meistä ei valitettavasti voi hankkia itselleen ammattikasvattajan pätevyyttä ennen lasten hankkimista. Uskon kuitenkin, että valtaosa meistä vanhemmista tahollaan tekee parhaansa ja yrittää pyrkiä kokoajan parempaan suuntaan kasvattajan roolissaan.
Mutta joskus voi olla tarpeellista ihan fyysisesti seistä nuoren ja oven välissä ja jopa ilman mitään ylenmääräistä voimaa estää lasta poistumasta kodista. Minusta tuo on mota kertaa parempi vaihtoehto kun se, että vanhempi pyörittelee peukaloitaan ja toteaa tyynesti että enpä mitään voinut tehdä ja sielä se meidän Liisa-Irmeli nyt vetää viinaa ja essoja kavereineen ties missä porukassa.

Jos nyt syystä tai toisesta johtuen perheessä tullaan siihen tilanteeseen että vanhemmat meinaavat jäädä alakynteen nuorelle, niin parempihan se on osoittaa että vanhemmat ottavat, tai ainakin yrittävät ottaa, autoriteetin aseman ja osoittaa että he ovat perheessä viime kädessä se taho joka päättää asioista.

:attn:

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

Samaa mieltä kanssasi! Pahasti on kasvatus pielessä pienestä pitäen jos murkulle ei puheella pärjää. Johan hänellä on turvallisuus ja rajat, kunnioittaa vanhempiaan, tietää mitä mistäkin seuraa, siis jos rajat ja säännöt on ollut pienestä pitäen.
Jotenkin vanhemmat eivät ymmärrä lapsiaan, pienenhän saa puhuttua vaikka suohon. En millään ymmärrä kuinka joku ei puhetta ja selviä sääntöjä ymmärrä, normaali nuori. Minusta he ovat oikein fiksuja, monesti fiksumpias minua ja sentään jo viidestä kokemusta, etten ihan tyhjästä puhu.

Kuinka pahasti se kasvatus voi olla pielessä kun vanhemmat kuitenkin pystyvöt kasvattamaan viisi lasta aikuisiksi ihan järkevästi puhumalla? Eikä siinäkjään kyse että kaikki viisi olisivat olleet ylikilttejä, vaan ihan erilaisia persoonia. Kuitenkaan koskaan ei tarvinut turvautua mihinkään fyysiseen lapsen estämiseksi ja lapset/nuoret lyuottivat vanhempiin niin että pystyivät kertomaan näille aroistakin asioista.

Eli kun kasvatus on ihan metsässä niin miten tuo on kuitenkin noiden viiden kohdalla onnistunut?

Kasvatuksesi ei varmaankaan ole pielessä kerran noin olet pärjännyt, hyvä niin. Erilaisiahan samankin perheen lapset ovat, tuskin kellään vaikka kolme toisensa kopiota.
Siinähän se onkin taito, kaikkia ei voi kasvattaa saman kaavan mukaan. Yksi uskoo herkästi jo vuoteisenas ja toista saa hakea sen 100 kertaa ja vielä lisääkin.
En oikein ymmärrä mistä johtuen oli kysymyksesi.

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

Samaa mieltä kanssasi! Pahasti on kasvatus pielessä pienestä pitäen jos murkulle ei puheella pärjää. Johan hänellä on turvallisuus ja rajat, kunnioittaa vanhempiaan, tietää mitä mistäkin seuraa, siis jos rajat ja säännöt on ollut pienestä pitäen.
Jotenkin vanhemmat eivät ymmärrä lapsiaan, pienenhän saa puhuttua vaikka suohon. En millään ymmärrä kuinka joku ei puhetta ja selviä sääntöjä ymmärrä, normaali nuori. Minusta he ovat oikein fiksuja, monesti fiksumpias minua ja sentään jo viidestä kokemusta, etten ihan tyhjästä puhu.

Kuinka pahasti se kasvatus voi olla pielessä kun vanhemmat kuitenkin pystyvöt kasvattamaan viisi lasta aikuisiksi ihan järkevästi puhumalla? Eikä siinäkjään kyse että kaikki viisi olisivat olleet ylikilttejä, vaan ihan erilaisia persoonia. Kuitenkaan koskaan ei tarvinut turvautua mihinkään fyysiseen lapsen estämiseksi ja lapset/nuoret lyuottivat vanhempiin niin että pystyivät kertomaan näille aroistakin asioista.

Eli kun kasvatus on ihan metsässä niin miten tuo on kuitenkin noiden viiden kohdalla onnistunut?

Kasvatuksesi ei varmaankaan ole pielessä kerran noin olet pärjännyt, hyvä niin. Erilaisiahan samankin perheen lapset ovat, tuskin kellään vaikka kolme toisensa kopiota.
Siinähän se onkin taito, kaikkia ei voi kasvattaa saman kaavan mukaan. Yksi uskoo herkästi jo vuoteisenas ja toista saa hakea sen 100 kertaa ja vielä lisääkin.
En oikein ymmärrä mistä johtuen oli kysymyksesi.

Ei ollut kysymys minusta vaan eräistä toisista ihmisistä. Tuossa yllä vaan tykkäsit että kasvatus on ollut pahasti pielessä pienestä pitäen jos ei murkuille pärjää, vai kuinka?

Ts perheessä jossa neljä ensimmäistä lasta saadaan pelkän puheen avulla kasvatettua aikuisiksi, viidennellä tuo ei riitä ja kuudennella toimii taas on kasvatus sinun mukaasi metsässä. Siksi yritän miettiä onko ollut kysymys puhtaasta sattumasta että nuo viisi muuta lasta on saatu asiallisesti kasvatettua...?

 

Niin, oletkin vasta opiskelija.

Minusta tuo oli kyllä ihan amis-tason vasta-argumentti :/

Aivan!

 

Niin, oletkin vasta opiskelija.

Minusta tuo oli kyllä ihan amis-tason vasta-argumentti :/

Aivan!

Hmm... Mitä se kertoo asenteestasi ammatillista koulutusta kohtaan Isä, kun käytät ilmausta "amis-tason"?

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

höpö höpö
Minun äitini ja isäni eivät tosiaan ole syyllisiä todella huonosti käyttäytyvän veljeni toimiin. Rakkautta ja rajoja on ollut juuri sopivasti. Veljeni on ollut taaperoiästä asti mahdoton!

Et taida olla ammattilaista nähnytkään. Kasvatus ei aina ole pielessä jos ihminen on pielessä.

Lasta ei voi koskaan syyttää siitä, ettei hän "osaa käyttäytyä". Kaikki lähtee kotoa käsin. Kukaan lapsi ei ole luonnostaan "mahdoton" vaan kyse on aina siitä, että vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatustehtävänsä.

ja pientä uhmaikästä lasta ei saa edes torua niinkö??
hah!

 

Niin, oletkin vasta opiskelija.

Minusta tuo oli kyllä ihan amis-tason vasta-argumentti :/

Sä osasit sanoa sen lyhyesti ja ytimekkäästi :flower:
Just tota mä tarkotin, mutta en saanu ulos.

 

No niin mie esitin nyt kysymyksen sähköpostitse opettajalleni, joka minulle on puhunut tästä "holding" - keinosta (kiinni pitämisestä). Taidan ottaa tämän keskustelun nyt aivan liian tosissaan =) .

 

Mulle taas eräällä kasvatusluennolla kerrottiin, että mitä vahvempi henkinen napanuora vanhempiin, ts. mitä paremmat välit, sen enemmän murkkuilua tarvitaan sen katkaisemiseen. Siis vaikka olisi miten onnistunut kasvatus, niin murkun reaktiot voivat olla hyvin rajuja ja kapina valtavaa.

Eli raju murkkuikä voikin olla merkki kasvatuksen onnistumisesta, ei sen epäonnistumisesta.

 

Ja minusta vanhemmilla on vastuu lapsistaan kunnes nämä ovat täysi-ikäisiä, vanhemmat asettavat rajat ja vahtivat niiden noudattamista. 16-vuotiaan paikka ei ole koko yötä kaupungilla, nuori ei voi ymmärtää kaikkia riskejä, mitä siihen liittyy, joten kyllä vanhemmilla on oikeus ja VELVOLLISUUS pitää nuori kotona, jos niin parhaaksi katsovat. Vaikka sitten seisomalla oven edessä.

Rajat ovat rakkautta!

 

No niin mie esitin nyt kysymyksen sähköpostitse opettajalleni, joka minulle on puhunut tästä "holding" - keinosta (kiinni pitämisestä). Taidan ottaa tämän keskustelun nyt aivan liian tosissaan =) .

hyvä vaan että kysyit. ihmettelen kyllä että luokanopettaja on sitä mieltä että teitä opetetaan väärin..

 

No niin mie esitin nyt kysymyksen sähköpostitse opettajalleni, joka minulle on puhunut tästä "holding" - keinosta (kiinni pitämisestä). Taidan ottaa tämän keskustelun nyt aivan liian tosissaan =) .

hyvä vaan että kysyit. ihmettelen kyllä että luokanopettaja on sitä mieltä että teitä opetetaan väärin..

Kiitos tuesta. Voihan se olla, että olen ymmärtänyt jotain väärin tai muuta vastaavaa. Siksipä tarkistankin asian. Harmittaa, että luokanopettaja lakkasi keskustelemasta kanssani, koska ajatteli mun olevan eri tasolla keskustelussa. Ja varmasti mulla ei olekaan samaa kokemus - ja tietopohjaa kuin hänellä, mutta eihän sen tarvitse olla keskustelun esteenä.

 

No niin mie esitin nyt kysymyksen sähköpostitse opettajalleni, joka minulle on puhunut tästä "holding" - keinosta (kiinni pitämisestä). Taidan ottaa tämän keskustelun nyt aivan liian tosissaan =) .

hyvä vaan että kysyit. ihmettelen kyllä että luokanopettaja on sitä mieltä että teitä opetetaan väärin..

Kiitos tuesta. Voihan se olla, että olen ymmärtänyt jotain väärin tai muuta vastaavaa. Siksipä tarkistankin asian. Harmittaa, että luokanopettaja lakkasi keskustelemasta kanssani, koska ajatteli mun olevan eri tasolla keskustelussa. Ja varmasti mulla ei olekaan samaa kokemus - ja tietopohjaa kuin hänellä, mutta eihän sen tarvitse olla keskustelun esteenä.

Jos on opettaja, eikö silloin tule ihan sisäsyntyisestikin kerrottua alaa opiskelevalle miten itse näkee asiat? Miten tämä opettaja suhtautuu kysyviin tai jotain kyseenalaistaviin vanhempii, siten että mitä parempi koulutus, sen parempi vastaus :/

 

Meidän kahteen murkkuiän jo ohittaneeseen poikaan on aina tehonnut puhe, sopimukset perustelut ja pieni äänenkorotus. Saa nähdä miten 5v iltatähti pojan kans käy.

 

Opettajalla jos kellä pitäisi olla taito selittää asiat järkevästi ja ystävällisesti, silloinkin kun ne ei eka kerrasta mene jakeluun. Jos opettaja käyttäytyy noin kun luokaope tässä, ei hänen opetustaitonsa ole kummoiset. Sinänsä hassua kun hän samalla puolustelee sitä miten murkku pitää pystyä saamaan kuriin pelkällä puheella.

Kuitenkin itse rupeaa heti tiuskimaan opiskelijalle joka kyseenalaistaa jotain. Sitä paitsi eikö tämän päivän opiskelijoiden nimeenomaan kuulu kyseenalaistaa ja arvioida kaikkea, ei vain opetella kirjoja ulkoa?

Voi olla luokaopella tiukkapaikka edessä kun omat lapset on murrosiässä.

 

No niin mie esitin nyt kysymyksen sähköpostitse opettajalleni, joka minulle on puhunut tästä "holding" - keinosta (kiinni pitämisestä). Taidan ottaa tämän keskustelun nyt aivan liian tosissaan =) .

hyvä vaan että kysyit. ihmettelen kyllä että luokanopettaja on sitä mieltä että teitä opetetaan väärin..

Kiitos tuesta. Voihan se olla, että olen ymmärtänyt jotain väärin tai muuta vastaavaa. Siksipä tarkistankin asian. Harmittaa, että luokanopettaja lakkasi keskustelemasta kanssani, koska ajatteli mun olevan eri tasolla keskustelussa. Ja varmasti mulla ei olekaan samaa kokemus - ja tietopohjaa kuin hänellä, mutta eihän sen tarvitse olla keskustelun esteenä.

äh.. älä välitä. nostaa itseään jollekin jalustalle, aika naurettavaa ettei voi keskustella, koska on korkeammin koulutettu kuin sinä.

 

No niin mie esitin nyt kysymyksen sähköpostitse opettajalleni, joka minulle on puhunut tästä "holding" - keinosta (kiinni pitämisestä). Taidan ottaa tämän keskustelun nyt aivan liian tosissaan =) .

hyvä vaan että kysyit. ihmettelen kyllä että luokanopettaja on sitä mieltä että teitä opetetaan väärin..

Kiitos tuesta. Voihan se olla, että olen ymmärtänyt jotain väärin tai muuta vastaavaa. Siksipä tarkistankin asian. Harmittaa, että luokanopettaja lakkasi keskustelemasta kanssani, koska ajatteli mun olevan eri tasolla keskustelussa. Ja varmasti mulla ei olekaan samaa kokemus - ja tietopohjaa kuin hänellä, mutta eihän sen tarvitse olla keskustelun esteenä.

äh.. älä välitä. nostaa itseään jollekin jalustalle, aika naurettavaa ettei voi keskustella kun on korkeammin koulutettu kuin sinä.

jooh...tänään on vähän herkkä päivä muutenkin

 

Se että joku opettaa luokkaa (on luokanopettaja) ei tee hänestä kasvatusalan ammattilaista ensinnäkään.

Pelkkä koulutus yhdistettynä luokan opettamiseen ei tee kenestäkään kasvatusalan ammattilaista. Joten se siitä auktoriteetilla leikkimisestä.

Lapsista voidaan kasvattaa sen kaltaisia että he tottelevat vanhempiaan joka tilanteessa, eikä niille tule edes mieleen ajatella toisin.
Jokelan tapauksen jälkeen TV: ssä puhui joku nais..psykologi/kasvatustieteen ihminen.
En muista tarkkaan nyt hänen sanojaan mutta viesti oli selvä: Lapselle on tehtävä niin selväksi että kuka on auktoriteetti (koulusta oli kysymys) ettei sille tule edes mieleen kyseenalaistaa sitä auktoriteettia.

Tämä paistaa läpi ´Luokanopen´ jutuista myös..ilmeisesti tämä on jotain nykyisen diskurssin mukaista opetusta ja kasvatustiedettä.

Minusta kuulosti karmealta suoraan sanottuna.

Toisin sanoen: Lytätään ne lapset sellaiseen rakoon että he eivät vahingossakaan koskaan tule kyseenalaistamaan auktoriteettia ja että heistä tulee tottelevaisia kansalaisia, voideltuja osia tähän koneistoon.

Aivopesua toisin sanoen, jos tälläinen ilmaisu sallitaan.

Mielenkiintoista oli se että kasvatustieteen professori sanoi yksinkertaisesti että "Jan-eric valitsi _väärän_ tien, helpon tien"
Mitenkähän moni jäi ajattelemaan että miksi hän sanoi niin.

 

Se että joku opettaa luokkaa (on luokanopettaja) ei tee hänestä kasvatusalan ammattilaista ensinnäkään.

Pelkkä koulutus yhdistettynä luokan opettamiseen ei tee kenestäkään kasvatusalan ammattilaista. Joten se siitä auktoriteetilla leikkimisestä.

Lapsista voidaan kasvattaa sen kaltaisia että he tottelevat vanhempiaan joka tilanteessa, eikä niille tule edes mieleen ajatella toisin.
Jokelan tapauksen jälkeen TV: ssä puhui joku nais..psykologi/kasvatustieteen ihminen.
En muista tarkkaan nyt hänen sanojaan mutta viesti oli selvä: Lapselle on tehtävä niin selväksi että kuka on auktoriteetti (koulusta oli kysymys) ettei sille tule edes mieleen kyseenalaistaa sitä auktoriteettia.

Tämä paistaa läpi ´Luokanopen´ jutuista myös..ilmeisesti tämä on jotain nykyisen diskurssin mukaista opetusta ja kasvatustiedettä.

Minusta kuulosti karmealta suoraan sanottuna.

Toisin sanoen: Lytätään ne lapset sellaiseen rakoon että he eivät vahingossakaan koskaan tule kyseenalaistamaan auktoriteettia ja että heistä tulee tottelevaisia kansalaisia, voideltuja osia tähän koneistoon.

Aivopesua toisin sanoen, jos tälläinen ilmaisu sallitaan.

Mielenkiintoista oli se että kasvatustieteen professori sanoi yksinkertaisesti että "Jan-eric valitsi _väärän_ tien, helpon tien"
Mitenkähän moni jäi ajattelemaan että miksi hän sanoi niin.

Tuon minä haluan tästä kanssa nostaa, että auktoriteetin kyseenalaistaminen on kyllä osa tervettä kasvua. Minusta ei olisi tullu minua, toimintakykyistä aikuista, jos en olisi uskaltanut kyseenalaistaa auktoriteettia.

 

Miten luokanope ei ole kouluaikaan töissä?

Voisiko olla niin, että meillä luokanopettajillakin on lapsen saatuamme oikeus äitiyslomaan?

onko sinulla muita lapsia? ja omakohtaista kokemusta murkuista? Monesta asiasta voi kirjatiedon ja hienojen periaatteiden perusteella puhua tietämättä asiasta vielä käytännön kautta mitään. Periaatteet voikin sitten rapista kun oikeasti oikeassa tilanteessa on eikä se toinen ihminen olekaan samaa hienoa kasvatusopusta lukenut eikä toimikaan sillä tapaa kuin sen kirjan mukaan pitäisi toimia.
Ja vaikka yhden on kasvattanut ja "onnistunut" ei se takaa että seuraava lapsi olisi samanlainen

 

Tuo on kyllä selkeästi fyysistä väkivaltaa ja voi aiheuttaa pahoinpitelysyytteen, jos nuori kertoo tuosta vaikka koulussa opettajalleen.

Hankala tilanne. Ja nykyään järjetönkin...

Jos pidän kiinni riehuvaa lasta kaupungilla, estääkseni hänen juoksemisensa liikeenteen joukkoon, voin saada syytteen. Jos en pysäytä lasta ja hän juoksee auton alle, voin saada syytteen.

En oikein ymmärrä millaisessa todellisuudessa ns. kasvatusalan ammattilaiset elävät. Eikö heillä itsellään ole omia lapsia? vai eivätkö heidän lapset uhmaa, ole hankalia jne? vai saako ne tehdä ihan mitä tahansa ja kun puhe ei tehoa, niin .. ei sitten...? Ja ennenkaikkea: eivätkö nämä opettajat, lastentarhan tädit ja muut sossusässy-tädit ole eläneet ikinä nuoruutta tai lapsuutta? Tai millainen se oikein on ollut???

Järjen käyttö on sallittua, maalaisjärjen.
Asioiden suhteuttaminen, sekin olisi ihan sallittua.

Jos nuori tulee kouluun kertomaan, että "v***ttu mutsi ei päästäny mua ulos hengailee eile illalla ja mä v*ttu sanoin et v**tu ämmä mä kyl meen sä et mulle mitää mahda, ni se ämmä v*ttu tuli oven etee seisoo ja sit ku mä aloin kiljuu ja potkii ja huutaan ni se s*na tarttu mua käsivarresta ja raahas mut yläkertaan mun huoneeseen! VOI V****TU! Mua sattu ihan S****nasti kato mun kättä siinon HIRVEEEE mustelma, V***TTU mä nostan syytteen sitä eukkoo vastaan... "

...niin syöksyykö opettaja tekemään välittmästi lastensuojeluilmoituksen vaatien huostaanottoa lapselle koska kotona on väkivaltaa?
vai jututtaako opettaja nuorta? Ottaako yhteyttä vanhempiin? Vai antaako asian olla?

Olen minä aikoinaan 12 v tyttäreni raahannut portaita pitkin yläkertaan huoneeseensa koska haastoi riitaa, "Jankutti", intti, oli todella ärsyttävä eikä lähtenyt, eikä vaiennut, eikä hänen kanssaan saanut keskustelua aikaan, hän haastoi riitaa.
Raahasin yläkertaa, työnsin huoneeseensa, josta sitten jatkoi huutamista ja suusanallisen riidan jatkamista...

Ei se ollut väkivaltaa meidän kummankaan mielestä, mutta jos joku olisi tuossa vaiheessa tullut ja vienyt koko likan jonnekin muiden kasvatettavaksi, olisin antanut ja maksanut vielä hoitopalkkiota mukaan.. ja sanonut, että jos saat tehtyä yhdxessä työtiimisi ja alan ammattilaisten kanssa sen , mitä minä en näiden kaikkien vuosien aikana yksin ole onnistunut, ilman tukea, niin tosi hienoa, mutta epäilen vahvasti, että ette pysy. Hän uuvuttaa teidät viikossa.

tytär muistaa itsekin nuo ajat, miten oli hankala. Miten juuttui jankuttamaan jotain täysin epäoleellista viikkokausiksi..