Teinihelvetti

Miten olette selvinneet järjissänne lastenne nurrosiästä?!?

Itsestä tuntuu, että tulen hulluksi... teinejä 3 talossa. Mun ennen niin "kiltit lapset" ovat täysiä hirviöitä ainakin suustaan. Joka asiasta joutuu vääntämään ja kääntämään sen kymmenen kertaa eikä mene asia perille, suuta osataan kyllä soittaa. Lisäksi tappelevat keskenään milloin mistäkin asiasta. Tuntuu, että säännöt on todellakin vain sitä varten ettei niitä noudateta.

Tällä hetkellä odotan kyllä vain, että lentäisivät äkkiä pesästä pois... En kyllä oikeasti sitä halua, vielä.

 

Tervetuloa kerhoon. Meillä lapset 16v, 14v, 13v ja 11 v.
Ei siinä auta muu kuin yrittää päivä kerrallaan selvitä. Ja se että vaikka noiden kanssa kuin puhuu ja sovitaan pelisääntöjä niin seuraavana päivänä kun ei pääsekkään sinne kaverille ennenkuin tiskikone on tyhjä niin kaikki sovittu unohtuu.
Mutta tätä kait tämä lasten kanssa on. Hienoja ja onnellisia hetkiä, hetkiä jotka tuntuu painajaiselle mistä ei vaan voi selvitä.

 

Ei kai siinä muu auta. Olo kyllä tuntuu välillä tosi arvottomalle ja sitä miettii, että tällasiako mä olen lapsistani kasvattanut...

 

Tervetyuloa tosiaan kerhoon! Mä alennuin tänään itse teinin tasolle ja tulin haistattaneet paskat omalle, justiinsa 18-vuotiaalle lapselle :ashamed: Tää on tosiaan sitä aiakaa, kun aletaan punnitsemaan oikein kunnolla sitä vanhemmuutta ja vanhemmuuden rakkautta, kun välillä vaan toivois, että muutais vaan pois ja sitten jo sen ajatteleminen saa kauhunvaltaan, koska miten se mun "pikkumuru" siellä oikein edes pärjää..maailmalla.

Mutta mua suunnattomasti vituttaa teinien itsekeskeisyys ja omanapaisuus, se on toisinaan jotain niin käsittämätöntä.

 

Meillä taas tokaluokkalaisen kans vaikeaa, käyttäytyy kuin murrosikäinen Mitään ei kuuntele eikä tottele

 

Meillä oli teineillä murkkuikä yhtäaikaa, toinen oli puhumaton ja toinen raivosi. Aluksi olin itsekin ihan pihalla miten pitäisi toimia ja meillä riideltiin kovaänisesti. Kunnes tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni ja käyttäytyä kuin aikuinen. En enää lähtenyt rähisemään kilpaa lasteni kanssa vaan säilytin aina malttini. Huomasin, että teini on aina voitolla kun tämän kanssa alka huutamaan ja rähisemään, mutta kun itse vaan kylmän viileästi totesi, että tämä on sääntö ja näillä mennään niin tilanne raukesi. Yhtä tärkeänä pidän sitä, että vaikka teini käskee painua v...tuun niin sen sijaan pysyin lähellä enkä jättänyt tätä yksin. Muistin toistaa (ja toistan edelleen) kuinka tärkeä hän on minulle ja kuinka paljon hänestä välitän. Lopulta suurimmatkin raivokohtaukset päättyivät siihen, että tuo pieni hormonimyrskyssä raivoava lapsi käpertyi kainalooni ja oli siinä kuin pieni lapsi.
Nyt ovat myrskyajat ohitse ja minulla on todella lämpimät välit lasteni kanssa, elämä heidän kanssaan on ihanaa

 

Jahas tätä on siis odotettavissa ja mä tiedän että mun pinna ei oo sieltä pisimmästä päästä.

Mutta myös tämän takia meillä on vain kaksi lasta - eihän meillä olisi useampaan teiniin edes varaa.

 

Mulla on tosi kiltti teini täällä kotona. Murrosikä on ollut käynnissä jo kaksi vuotta, eikä oo silti minkäänlaista kauheutumista tapahtunut. Alkaakohan se kaikilla?

 

Miten olette selvinneet järjissänne lastenne nurrosiästä?!?

Itsestä tuntuu, että tulen hulluksi... teinejä 3 talossa. Mun ennen niin "kiltit lapset" ovat täysiä hirviöitä ainakin suustaan. Joka asiasta joutuu vääntämään ja kääntämään sen kymmenen kertaa eikä mene asia perille, suuta osataan kyllä soittaa. Lisäksi tappelevat keskenään milloin mistäkin asiasta. Tuntuu, että säännöt on todellakin vain sitä varten ettei niitä noudateta.

Tällä hetkellä odotan kyllä vain, että lentäisivät äkkiä pesästä pois... En kyllä oikeasti sitä halua, vielä.

No minä alennuin teinin tasolle kun huoritteli ja huusi että olen k*pää vailla niin vastasin että itte oot ja nyt sit ollaan kusessa kun joutuu huostaan ja poliisit syyttää minua huorittelusta

 

Sana on toisinpäin käännettynä Heinitelvetti.