pelkkä puhuminen vai raa'asti vaikka oven eteen asettuminen ja käsivarresta kiinni tarttuminen

Meillä ei siskon lapsella tuo kiinni pitäminen toimi, vaan reagoi samalla lailla kuin teidän lapsi. Meillä tyttö suuttuu välillä aivan silmittömästi ja ei hallitse sitä raivoaan yhtään, hänelle tuo kiinni pitäminen auttaa ja tuo varmaan sitä turvallisuuden tunnetta, kun ei varmaan lapsi aina itsekään ymmärrä suuria tunteitaan.

Niin ja sanojen ymmärtäminenkään niiden suurien tunteiden lisäksi ei ole kaikille niin helppoakaan. Olen ollut tilanteessa, jossa kehitysvammainen aikuinen alkoi yhtäkkiä hakkaamaan vierasta autoa. Keskustelua yritettiin, mutta hän ymmärsi vain kiinnipitämisen kautta, että niin ei saa tehdä.

 

Luitko edellisen kirjoitukseni? Tottakai olen tietoinen lasten temperamentti-eroista (kaikkihan me olemme varmasti lukeneet Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksia).

Se, että lapsella on jollakin tavalla "vaativa" tai "haastava" temperamentti, ei poista vanhemman kasvatusvastuuta. Vanhemmalla on velvollisuus myös kehittää itseään kasvattajana, jos eväät tuntuvat loppuvan kesken. Siksi meillä on olemassa kasvatusalan ammattilaisia, heiltä voi kysyä neuvoja ja pyytää apua.

tunnustaudun tyhmäksi enkä tunne Liisa Keltinkangasta edes nimenä, mutta ne olekaan kasvatuksen ammattilainen vaan pelkästään äiti joka käytää oppaana maalaisjärkeä

Liisa Keltinkangas-Järvinen on tietysti se nimi, jonka saa googlaamalla "lapsen temperamentti" kaikkiin ensimmäisiin osumiin taustakirjailijaksi.

Eli ensikerralla kun haluat esiintyä jonkun alan asiantuntijana, googlaa kyseinen asia, katso saamiesi linkkien lähdetiedot ja kirjoita "kaikkihan me olemme lukeneet sen ja sen kirjallisuutta".

 

Luitko edellisen kirjoitukseni? Tottakai olen tietoinen lasten temperamentti-eroista (kaikkihan me olemme varmasti lukeneet Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksia).

Se, että lapsella on jollakin tavalla "vaativa" tai "haastava" temperamentti, ei poista vanhemman kasvatusvastuuta. Vanhemmalla on velvollisuus myös kehittää itseään kasvattajana, jos eväät tuntuvat loppuvan kesken. Siksi meillä on olemassa kasvatusalan ammattilaisia, heiltä voi kysyä neuvoja ja pyytää apua.

tunnustaudun tyhmäksi enkä tunne Liisa Keltinkangasta edes nimenä, mutta ne olekaan kasvatuksen ammattilainen vaan pelkästään äiti joka käytää oppaana maalaisjärkeä

Liisa Keltinkangas-Järvinen on tietysti se nimi, jonka saa googlaamalla "lapsen temperamentti" kaikkiin ensimmäisiin osumiin taustakirjailijaksi.

Eli ensikerralla kun haluat esiintyä jonkun alan asiantuntijana, googlaa kyseinen asia, katso saamiesi linkkien lähdetiedot ja kirjoita "kaikkihan me olemme lukeneet sen ja sen kirjallisuutta".

en minä leikikään tällä palstalla mitään asiantuntijaa. olen vain äiti
Työelämässä olen sitten oman alani asiantuntija enkä tarvitse leikkiä enkä päteä vaan omalla osaamisellani osoitan sen.

 

Luitko edellisen kirjoitukseni? Tottakai olen tietoinen lasten temperamentti-eroista (kaikkihan me olemme varmasti lukeneet Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksia).

Se, että lapsella on jollakin tavalla "vaativa" tai "haastava" temperamentti, ei poista vanhemman kasvatusvastuuta. Vanhemmalla on velvollisuus myös kehittää itseään kasvattajana, jos eväät tuntuvat loppuvan kesken. Siksi meillä on olemassa kasvatusalan ammattilaisia, heiltä voi kysyä neuvoja ja pyytää apua.

tunnustaudun tyhmäksi enkä tunne Liisa Keltinkangasta edes nimenä, mutta ne olekaan kasvatuksen ammattilainen vaan pelkästään äiti joka käytää oppaana maalaisjärkeä

Liisa Keltinkangas-Järvinen on tietysti se nimi, jonka saa googlaamalla "lapsen temperamentti" kaikkiin ensimmäisiin osumiin taustakirjailijaksi.

Eli ensikerralla kun haluat esiintyä jonkun alan asiantuntijana, googlaa kyseinen asia, katso saamiesi linkkien lähdetiedot ja kirjoita "kaikkihan me olemme lukeneet sen ja sen kirjallisuutta".

en minä leikikään tällä palstalla mitään asiantuntijaa. olen vain äiti
Työelämässä olen sitten oman alani asiantuntija enkä tarvitse leikkiä enkä päteä vaan omalla osaamisellani osoitan sen.

Et sinä leikikkään, vaan tuo name-dropping-spede jolle vastasit.

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

höpö höpö
Minun äitini ja isäni eivät tosiaan ole syyllisiä todella huonosti käyttäytyvän veljeni toimiin. Rakkautta ja rajoja on ollut juuri sopivasti. Veljeni on ollut taaperoiästä asti mahdoton!

Et taida olla ammattilaista nähnytkään. Kasvatus ei aina ole pielessä jos ihminen on pielessä.

Lasta ei voi koskaan syyttää siitä, ettei hän "osaa käyttäytyä". Kaikki lähtee kotoa käsin. Kukaan lapsi ei ole luonnostaan "mahdoton" vaan kyse on aina siitä, että vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatustehtävänsä.

LOL mitä sinisilmäisyyttä! Toivottavasti et ole oikea ope

Ihan varmasti on! Just tälläsiä luupäitähän ne monet on Kun kirjassa näin sanotaan, niin niin se sit piru vie on. He eivät tunne mitään välimalleja tai kompromisseja

 

Olen kerran kokeillut tuota oven edessä seisomista yläkoulun tunnilla, kun oppilaat meinasivat joukolla karata tunnilta 10 min. ennen sen päättymistä. Toimi yllättävän hyvin, vaikka olen pienikokoinen nainen. Seisoin kahareisin ja laitoin kädet oven karmeihin. Yksi kerkesi livahtaa, toinen yritti, mutta palasi takaisin. Eikä tarvinut koskea kehenkään.

Ehkä se riitti niille nuorille, että näytit olevasi tosissaan.

Joskus pelkkä puhe ei näytä tarpeeksi uskottavalta. Onhan sanaton viestintä suuri osa ilmaisuamme.

Niinpä. Oppilaat näyttivät oikeasti hämmästyneiltä. Liian usein tota temppua on kyllä turha kokeilla

 

Luitko edellisen kirjoitukseni? Tottakai olen tietoinen lasten temperamentti-eroista (kaikkihan me olemme varmasti lukeneet Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksia).

Se, että lapsella on jollakin tavalla "vaativa" tai "haastava" temperamentti, ei poista vanhemman kasvatusvastuuta. Vanhemmalla on velvollisuus myös kehittää itseään kasvattajana, jos eväät tuntuvat loppuvan kesken. Siksi meillä on olemassa kasvatusalan ammattilaisia, heiltä voi kysyä neuvoja ja pyytää apua.

tunnustaudun tyhmäksi enkä tunne Liisa Keltinkangasta edes nimenä, mutta ne olekaan kasvatuksen ammattilainen vaan pelkästään äiti joka käytää oppaana maalaisjärkeä

Liisa Keltinkangas-Järvinen on tietysti se nimi, jonka saa googlaamalla "lapsen temperamentti" kaikkiin ensimmäisiin osumiin taustakirjailijaksi.

Eli ensikerralla kun haluat esiintyä jonkun alan asiantuntijana, googlaa kyseinen asia, katso saamiesi linkkien lähdetiedot ja kirjoita "kaikkihan me olemme lukeneet sen ja sen kirjallisuutta".

en minä leikikään tällä palstalla mitään asiantuntijaa. olen vain äiti
Työelämässä olen sitten oman alani asiantuntija enkä tarvitse leikkiä enkä päteä vaan omalla osaamisellani osoitan sen.

Et sinä leikikkään, vaan tuo name-dropping-spede jolle vastasit.

(ihan sivuhuomio: Nimi on siis Keltikangas-Järvinen, mutta aiheen kannalta sivuseikka)

 

Voisikohan se olla niin, että kun me ihmisinä olemme erilaisia oppijoita (visuaalisia, auditiivisia, taktillisia, kinesteettisiä), me myös ymmärrämme kasvatusta eri aistikanavien kautta. Toisille uppoaa ehkä paremmin sanat, kun taas toinen tarvitsee fyysistä kosketusta ymmärtääkseen.

 

Olen kerran kokeillut tuota oven edessä seisomista yläkoulun tunnilla, kun oppilaat meinasivat joukolla karata tunnilta 10 min. ennen sen päättymistä. Toimi yllättävän hyvin, vaikka olen pienikokoinen nainen. Seisoin kahareisin ja laitoin kädet oven karmeihin. Yksi kerkesi livahtaa, toinen yritti, mutta palasi takaisin. Eikä tarvinut koskea kehenkään.

Ehkä se riitti niille nuorille, että näytit olevasi tosissaan.

Joskus pelkkä puhe ei näytä tarpeeksi uskottavalta. Onhan sanaton viestintä suuri osa ilmaisuamme.

Niinpä. Oppilaat näyttivät oikeasti hämmästyneiltä. Liian usein tota temppua on kyllä turha kokeilla

Joo se on varmasti totta että menettää tehonsa.

 

[/quote]

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.
[/quote]

Niin minkä kasvatusalan ammattilainen olitkaan? Koirankasvatuksen? Siihen tuo kommentti ehkä sopii, mut ihmisiin kyllä ei.
Kukaan todellinen kasvatusalan ammattilainen ei lauo tuollaisia järjettömyyksiä..
Vai millä selität sen että saman kasvatuksen saaneista lapsista toisesta voi tulla täysi hulttio ja toisesta seurakuntanuori?

 

Ellillä oli tässä pointia. Itsekin tiedän monta perhettä, joissa toisesta on tullut ihan yhteyskuntakelpoinen ja toisesta rikollinen. Aina ei kaikki ole kotikasvatuksesta kiinni.

 

Tyttönen ei tiedä lapsista vielä mitään. Kunhan ensin pyöräyttää tenavan, pari, niin toivottavasti sitten saa kutsun vastaavaan keskusteluiltaan.

 

Minä uskallan sanoa ääneen, että kyllä estäisin kiinni pitäen lasta tai nuorta vahingoittamasta itseään tai muita. Kiinnipitäminen EI ole väkivaltaa vaan välittämistä. Näin on marjat.