Ollaanko me ainoa perhe jossa uhmikset käyttäytyy hyvin?

joo sit sillä ei ole uhmaikää vielä, uhmaikäiselle ei selittelyt auta, kun se uhmakohtaus tulee

Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. Ei lapsella, varsinkaan niin pienellä, ole mitään biologista, sisäänrakennettua tarvetta kapinoida äitänsä vastaan. Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

kyllä vitsin murjasit, kun ihan ikivanhaa faktaa vastaan läksit, hih

Sopii muuten miettiä miksi tuo uhma on aika nykyaikainen ilmiö

Aina se on ollut, paitsi ennenvanhaan alistettiin niin ja mitä siitä seuraa kun lapsia alistetaan, psyyk.häiriöitä

Ai kuten koulusurmaajat ja muut pommittajat?

 

Nina, kerro mulle, että millä estät ne lapsen uhmakohtaukset? Mä tiedän tasan kaksi tapaa, alistamalla täysin, tai antamalla kaiken periksi. Kerro, miten saan omat uhmikseni lopettamaan kiukkuilut :xmas:

 

Tuota- miten niillä sitten on uhmaikä/uhmaa, jos ne niin täydellisen hyvin käyttäytyy..... ?

 

Joo, se varmaan johtuu ihan siitä kun teillä on se kuri... :headwall:

No niimpä :headwall: voin lainata ap:le yhden ja ottaa takas käyttöohjeiden kanssa :saint: ois kiva meinaa tietää millä tuon uhmiksen sais uskomaan jotain kun sille päälle sattuu, eikä meilläkään raivari tosiaan katso aikaa eikä paikkaa Ei tuo sentään kaupassa mene karkkeja ottamaan tms. mutta välillä tuntuu et tytöstä on tullu kuuro...

 

joo sit sillä ei ole uhmaikää vielä, uhmaikäiselle ei selittelyt auta, kun se uhmakohtaus tulee

Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. Ei lapsella, varsinkaan niin pienellä, ole mitään biologista, sisäänrakennettua tarvetta kapinoida äitänsä vastaan. Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

Musta ois tosi kiva tietää miten kasvatat (siis käytännössä) lapsen niin ettei sille tule tarvetta uhmata äitiä/isää lainkaan. Eli ettei lapselle tule halua tehdä asioita joita lapselle ei voi sallia? Oikeesti olisi ihana jos lapset vois kasvattaa niin =)

 

[Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. .

Jännä että me ollaan tässä samassa perheessä kasvatettu sit niin täysin erilailla noi pojat?

Mä en esikoisen kanssa tiennyt mistään uhmasta mitään ja ajattelin et onpa huonosti kasvatettuja mukuloita noi kaupassahuutajat yms. kiljukaulat.

Mutta annas olla- kuopus onkin toista maata.
Kyllä on kiljuttu, karjuttu, veivattu ja väännetty et saatas tahto läpi ja kaikesta!

Enemmän mä uskon lasten temperamentin ja luonteen eroon kuin siihen, et me oltai osattu kasvattaa noi niin eritavalla.

 

Mä kyllä kestän sen vaikka meidän 3v saisikin joskus raivarin kaupassa. :saint: Mutta karkkeja ei mene syömään, ja tietää kyllä että huudolla ei saa mitään periksi. Mun mielestä se että tuonikäiset saa joskus hepulin, on ihan normaalia ja asiaan kuuluvaa. Enemän mä olisin huolissaan jos ei ikinä saisi raivaria, paikalla ei mole niinkään väliä.

Näin meilläkin =)

 

Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

Eli jos mun uhmaikäinen lapsi saa uhmakohtauksen siitä, kun kiellän kävelemästä autotiellä koska voi jäädä auton alle ja lapsi tästä innostuen saa ne raivarit ja huutaa ja kiukkuaa, niin mä olen kasvattanut lapseni väärin, kun en anna kävellä autotiellä ? Tää oli nyt ehkä hieman ääripää, mutta meille tapahtunut asia. Jospa tästä ymmärtäisit, että toi sun just laukomas asia EI TODELLAKAAN PIDÄ PAIKKAANSA.

 

Kun mun lapset käytäytyy huonosti niin tästä lähtien uhkaan niitä SIMOLLA! Simo näkee ja suuttuu, mur mur!

 

[Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. .

Jännä että me ollaan tässä samassa perheessä kasvatettu sit niin täysin erilailla noi pojat?

Mä en esikoisen kanssa tiennyt mistään uhmasta mitään ja ajattelin et onpa huonosti kasvatettuja mukuloita noi kaupassahuutajat yms. kiljukaulat.

Mutta annas olla- kuopus onkin toista maata.
Kyllä on kiljuttu, karjuttu, veivattu ja väännetty et saatas tahto läpi ja kaikesta!

Enemmän mä uskon lasten temperamentin ja luonteen eroon kuin siihen, et me oltai osattu kasvattaa noi niin eritavalla.

ninaTT puhuu yhden PIENEN lapsen tuomalla kokemuksella

Totuus on, että lapset ovat erilaisia. Sekä luonteeltaan että temperamentiltään. Meilläkin on 3 poikaa, joista jokainen saa samanlaisen kasvatuksen, mutta luonne-erot ovat nähtävissä jo hyvin pienenä. Jospa ninaTT tekaisee vielä muutaman muksun ja tulee vasta sitten neuvomaan

 

Minä en edes lukenut ensimmäistä viestiä pidemmälle.. tämä "Meillä siis kasvatetaan lapsia, on säännöt, on kuria," - lausahdus saa jo veren kiehumaan päässä. :headwall:

Onnea teille, perhe-elämänne on varmasti todella ihanaa, rauhallista ja tasapainoista todella kilttien lasten kanssa.
Vaikka me muutkin kasvatetaan ja pidetään kuri (joskus vähän turhaakin sellaista ) niin ne lapset on siltikin lapsia ja uhma vanhemmilleen ja kiukkuaa milloin mistäkin.

Oikeesti jos meillä ei lapset ikinä, koskaan, never ever kiukkuaisi ollenkaan mistään,siis ollenkaan (! ) niin mä varmaan pitäisin sitä epänormaalina

 

Siis että todellakaan ei 3v. uskaltaisi kaupassa mennä karkkia rohmimaan tai saada mitään raivaria ylipäätään.

Meillä siis kasvatetaan lapsia, on säännöt, on kuria, se taitaa olla aika harvinaista nykyään?

no terve! jessus...

 

Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

Eli jos mun uhmaikäinen lapsi saa uhmakohtauksen siitä, kun kiellän kävelemästä autotiellä koska voi jäädä auton alle ja lapsi tästä innostuen saa ne raivarit ja huutaa ja kiukkuaa, niin mä olen kasvattanut lapseni väärin, kun en anna kävellä autotiellä ? Tää oli nyt ehkä hieman ääripää, mutta meille tapahtunut asia. Jospa tästä ymmärtäisit, että toi sun just laukomas asia EI TODELLAKAAN PIDÄ PAIKKAANSA.

Ymmärsit väärin =)

Siis se, että päätetään lapsen ruumintoimminnoista, millä saa leikkiä, miten pitää istua, otetaan tavaroita kädestä pois, jne johtaa siihen, että lapsi yrittää toisella elämänalueella saada kontrollia käyttäytymällä ku aikuinen: Itsepäisesti pysyy kannassaan, korottaa ääntä tarpeen mukaan ja käyttää valtaansa.

Jos taas vanhemmuus ei alunperinkään ole mikään valtataistelu, ei lapselle tule mitään tarvetta tapella vastaan.

 

[Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. .

Jännä että me ollaan tässä samassa perheessä kasvatettu sit niin täysin erilailla noi pojat?

Mä en esikoisen kanssa tiennyt mistään uhmasta mitään ja ajattelin et onpa huonosti kasvatettuja mukuloita noi kaupassahuutajat yms. kiljukaulat.

Mutta annas olla- kuopus onkin toista maata.
Kyllä on kiljuttu, karjuttu, veivattu ja väännetty et saatas tahto läpi ja kaikesta!

Enemmän mä uskon lasten temperamentin ja luonteen eroon kuin siihen, et me oltai osattu kasvattaa noi niin eritavalla.

ninaTT puhuu yhden PIENEN lapsen tuomalla kokemuksella

Totuus on, että lapset ovat erilaisia. Sekä luonteeltaan että temperamentiltään. Meilläkin on 3 poikaa, joista jokainen saa samanlaisen kasvatuksen, mutta luonne-erot ovat nähtävissä jo hyvin pienenä. Jospa ninaTT tekaisee vielä muutaman muksun ja tulee vasta sitten neuvomaan

Mun mielestä taas lapsen tempperamentti ja luonne pitäis vaikuttaa siihen miten sä kasvatat lasta. Ei kahdella täysin erilaisella lapsella voi olla täysin samanlaista kasvatusta.

Ja tietenkin jotkut lapset saa herkemmin hepulin ku toiset, en mä sitä ole kieltäny.

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

 

Siis se, että päätetään lapsen ruumintoimminnoista, millä saa leikkiä, miten pitää istua, otetaan tavaroita kädestä pois, jne johtaa siihen, että lapsi yrittää toisella elämänalueella saada kontrollia käyttäytymällä ku aikuinen: Itsepäisesti pysyy kannassaan, korottaa ääntä tarpeen mukaan ja käyttää valtaansa.

Jos taas vanhemmuus ei alunperinkään ole mikään valtataistelu, ei lapselle tule mitään tarvetta tapella vastaan.

Meillä, kahdella vaistovanhemmalla, on itsepäinen, kiivastahtinen ja tulistuva lapsi. Joka saa hepuleita vaikka mistä. Lasta ei kurilla kasvateta, häntä kunnioitetaan ja keskustellaankin, mutta kyllä niitä raivareita silti tulee. Yleensä tilanteissa, joissa ei ole varaa siihen keskusteluun ja kompromisseihin, esimerkiksi tiellä kävelemisetä ja turvavöistä, tulee melko usein kamala huuto (erityisesti väsyneenä) . Eli puolensa on keskustelevallakin tavalla, hyvät ja huonot. Lapsi tottuu siihen, että saa vaikuttaa, mutta ei vielä tajua, että kaikissa asioissa hän ei voi ja saa niin tehdä. Sitä en sitten tiedä, että tulisiko sitä huutoa vielä enemmän, jos olisimme autoritäärisempiä. Voi olla, että olisi. Nykyään päästään aika helpolla, kun annetaan valita esim. kahdesta asiasta mieluisampi, eikä "turhissa" asioissa määräillä.

Ite olin e-lapsi, sain kamalia raivareita ja minua ei pidätellyt mikään. Olen muistellut lapsuuttani ja miettinyt, mitä silloin halusin, kun raivosin, miten olisin halunnut itseäni kohdeltavan ja miltä minusta tuntui. Lapsemme on todella samanlainen kuin minä oon, mutta ehkä tällä tavalla hälle ei tule niin pahoja uhmaraivareita ja kiukkukohtauksia.

 

Siis se, että päätetään lapsen ruumintoimminnoista, millä saa leikkiä, miten pitää istua, otetaan tavaroita kädestä pois, jne johtaa siihen, että lapsi yrittää toisella elämänalueella saada kontrollia käyttäytymällä ku aikuinen: Itsepäisesti pysyy kannassaan, korottaa ääntä tarpeen mukaan ja käyttää valtaansa.

Jos taas vanhemmuus ei alunperinkään ole mikään valtataistelu, ei lapselle tule mitään tarvetta tapella vastaan.

Meillä, kahdella vaistovanhemmalla, on itsepäinen, kiivastahtinen ja tulistuva lapsi. Joka saa hepuleita vaikka mistä. Lasta ei kurilla kasvateta, häntä kunnioitetaan ja keskustellaankin, mutta kyllä niitä raivareita silti tulee. Yleensä tilanteissa, joissa ei ole varaa siihen keskusteluun ja kompromisseihin, esimerkiksi tiellä kävelemisetä ja turvavöistä, tulee melko usein kamala huuto (erityisesti väsyneenä) . Eli puolensa on keskustelevallakin tavalla, hyvät ja huonot. Lapsi tottuu siihen, että saa vaikuttaa, mutta ei vielä tajua, että kaikissa asioissa hän ei voi ja saa niin tehdä. Sitä en sitten tiedä, että tulisiko sitä huutoa vielä enemmän, jos olisimme autoritäärisempiä. Voi olla, että olisi. Nykyään päästään aika helpolla, kun annetaan valita esim. kahdesta asiasta mieluisampi, eikä "turhissa" asioissa määräillä.

Ite olin e-lapsi, sain kamalia raivareita ja minua ei pidätellyt mikään. Olen muistellut lapsuuttani ja miettinyt, mitä silloin halusin, kun raivosin, miten olisin halunnut itseäni kohdeltavan ja miltä minusta tuntui. Lapsemme on todella samanlainen kuin minä oon, mutta ehkä tällä tavalla hälle ei tule niin pahoja uhmaraivareita ja kiukkukohtauksia.

Nykyajan maailma onkin hankala siitä, ettei kaikkea oikein voi toteuttaa niin ku luonnossa eikä lapsen omat vaistot kerro välttämättä maailmasta kaikkea Esimerkkinä just tuo autoilu. Lapsi kyllä vaistoaa, että reunalta voi pudota, mutta autoilun riskit ei ole mikään sisäänrakennettu juttu.

Mitä enemmän lapsi saa päättää omista asioistaan, myös siis sellaisilla joilla on oikeasti väliä, aidosti vaikuttaa elämäänsä (eikä pelkästään näitä minkävärisenpaidanhaluat tai syödäänkölihapulliavaikalapuikkoja, vaa ihan oikeita päätöksiä) sitä vähemmän hänellä on tarvetta kapinoida. Ja sitä paremmin hän oppii luottamaan itseensä ja omiin päätöksiinsä ja voi halutessaan aina kysyä neuvoa vanhemmiltansa, jotka voivat neuvoa tuomitsematta.

 

Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

Eli jos mun uhmaikäinen lapsi saa uhmakohtauksen siitä, kun kiellän kävelemästä autotiellä koska voi jäädä auton alle ja lapsi tästä innostuen saa ne raivarit ja huutaa ja kiukkuaa, niin mä olen kasvattanut lapseni väärin, kun en anna kävellä autotiellä ? Tää oli nyt ehkä hieman ääripää, mutta meille tapahtunut asia. Jospa tästä ymmärtäisit, että toi sun just laukomas asia EI TODELLAKAAN PIDÄ PAIKKAANSA.

Ymmärsit väärin =)

Siis se, että päätetään lapsen ruumintoimminnoista, millä saa leikkiä, miten pitää istua, otetaan tavaroita kädestä pois, jne johtaa siihen, että lapsi yrittää toisella elämänalueella saada kontrollia käyttäytymällä ku aikuinen: Itsepäisesti pysyy kannassaan, korottaa ääntä tarpeen mukaan ja käyttää valtaansa.

Jos taas vanhemmuus ei alunperinkään ole mikään valtataistelu, ei lapselle tule mitään tarvetta tapella vastaan.

Muistappa nyt ninatt, että sinä et voi eikä sinun kuulu olla lapsesi kaveri. Olet hänen äitinsä. Se on täysin eri asia.

Meillä on kolme lasta joista nuorin vasta 1v3kk, joten hänen uhmastaan en vielä tiedä. Esikoinen oli kiltti kuin mikä 2v3kk ikäiseksi. Ei ikinä yhtään mitään mistä olisi tarvinnut hänen kanssaan "tapella". Mutta sitten "naps". Ilmeisesti kasvatukseni muuttui eräänä päivänä totaalisen erilaiseksi, koska lapselle tuli se uhma. Joka ei itseasiassa ollut yhtään mitään vielä silloin - voin todeta sen nyt kun poika on 6v ja olen läpikäynyt hänen kanssaan paljon vaikeampia uhmakohtauksia tuossa 4-6 vuotiaana. Nyt alkaisi tuntua siltä, että homma alkaa tasaantuun ja pojalla alkaa olla itsellään välineitä käsitellä kiukkuaan niin että ne ei joka kerta ryöpsähdä liiaksi.

Keskimmäinen on 4v ja aina ollut paljon helpompi. Saattaa kuohahtaa, mutta menee nopeasti ohi eikä ns. lähde käsistä kuten esikoisella. Hänen kiukkunsa ei meinannut katketa, kun se kerran alkoi (televisiossa tosin olen nähnyt jotain ihan toisenlaista eli eipä tämäkään sieltä pahimmasta päästä ole ollut).

Mutta ei meillä kaupassa ole mitään kohtauksia järjestetty. Joskus satunnaisesti toki saatettu tintata jostain hetkellisesti, mutta kun minä olen sanonut, että nyt tehdään näin ja piste niin homma on sujunut hienosti. Kyllä ne tosiaan siellä kotona ne uhmakohtaukset yleensä pahimmillaan on, kun ympäristö on tuttu.

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.

Ainoa asia mikä mua jännittää, on että osaanko mä itse päästää irti siitä kommentoinnista, nipottamisesta, kehun ja rankaisun tasapainoilusta ja oikeasti antaa tytölle tilaa päättää itse.

 

Nykyajan maailma onkin hankala siitä, ettei kaikkea oikein voi toteuttaa niin ku luonnossa eikä lapsen omat vaistot kerro välttämättä maailmasta kaikkea Esimerkkinä just tuo autoilu. Lapsi kyllä vaistoaa, että reunalta voi pudota, mutta autoilun riskit ei ole mikään sisäänrakennettu juttu.

Mitä enemmän lapsi saa päättää omista asioistaan, myös siis sellaisilla joilla on oikeasti väliä, aidosti vaikuttaa elämäänsä (eikä pelkästään näitä minkävärisenpaidanhaluat tai syödäänkölihapulliavaikalapuikkoja, vaa ihan oikeita päätöksiä) sitä vähemmän hänellä on tarvetta kapinoida. Ja sitä paremmin hän oppii luottamaan itseensä ja omiin päätöksiinsä ja voi halutessaan aina kysyä neuvoa vanhemmiltansa, jotka voivat neuvoa tuomitsematta.

Mutta pitää myös muistaa, että ei lapselta saa liian pienenä ja aikaisin vaatia päätöksiä isoissa asioissa. Se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja jos käykin niin, että päätös oli huono, se aiheuttaa turhaa syyllisyyden tunnetta. Minä annan lapsen tällä hetkellä tehdä just noita ruoka- ja vaatevalintoja. Ne on sellaisia, joissa lapsi kykenee jo syy-seuraussuhteen käsittämään.

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.
.

Mutta joskus on pakko ottaa se lapsi mukaan sinne sisälle. Kaikkien pihoilla ei hiekkalaatikot ole niin, että vanhempi uskaltaa jättää lapsen sinne.

 

Muistappa nyt ninatt, että sinä et voi eikä sinun kuulu olla lapsesi kaveri. Olet hänen äitinsä. Se on täysin eri asia.

Meillä on kolme lasta joista nuorin vasta 1v3kk, joten hänen uhmastaan en vielä tiedä. Esikoinen oli kiltti kuin mikä 2v3kk ikäiseksi. Ei ikinä yhtään mitään mistä olisi tarvinnut hänen kanssaan "tapella". Mutta sitten "naps". Ilmeisesti kasvatukseni muuttui eräänä päivänä totaalisen erilaiseksi, koska lapselle tuli se uhma. Joka ei itseasiassa ollut yhtään mitään vielä silloin - voin todeta sen nyt kun poika on 6v ja olen läpikäynyt hänen kanssaan paljon vaikeampia uhmakohtauksia tuossa 4-6 vuotiaana. Nyt alkaisi tuntua siltä, että homma alkaa tasaantuun ja pojalla alkaa olla itsellään välineitä käsitellä kiukkuaan niin että ne ei joka kerta ryöpsähdä liiaksi.

Keskimmäinen on 4v ja aina ollut paljon helpompi. Saattaa kuohahtaa, mutta menee nopeasti ohi eikä ns. lähde käsistä kuten esikoisella. Hänen kiukkunsa ei meinannut katketa, kun se kerran alkoi (televisiossa tosin olen nähnyt jotain ihan toisenlaista eli eipä tämäkään sieltä pahimmasta päästä ole ollut).

Mutta ei meillä kaupassa ole mitään kohtauksia järjestetty. Joskus satunnaisesti toki saatettu tintata jostain hetkellisesti, mutta kun minä olen sanonut, että nyt tehdään näin ja piste niin homma on sujunut hienosti. Kyllä ne tosiaan siellä kotona ne uhmakohtaukset yleensä pahimmillaan on, kun ympäristö on tuttu.

Juu, onhan se eri asia, mutta vanhemmuus on silti ihmissuhde. Ei mun kuulu olla mikään manipuloiva, kontrolloiva valta, vaa mä olen tuki, turva ja opas. Miten ihmeessä mun pitäis opettaa tytölle, että toisen kädestä ei oteta, jos mä otan häneltä? Miten ihmeessä lapselle pitäis opettaa, että äiti ei aina voi toteuttaa kaikkia toiveita, jos itse edellyttää sitä lapseltansa, että aina tottelee ja tekee niinku käsketään? Miten lapselle voi opettaa, että toisia pitää auttaa, jos itse ei tee parastaan auttaaksen lastansa?

 

joo sit sillä ei ole uhmaikää vielä, uhmaikäiselle ei selittelyt auta, kun se uhmakohtaus tulee

Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. Ei lapsella, varsinkaan niin pienellä, ole mitään biologista, sisäänrakennettua tarvetta kapinoida äitänsä vastaan. Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

kyllä vitsin murjasit, kun ihan ikivanhaa faktaa vastaan läksit, hih

Sopii muuten miettiä miksi tuo uhma on aika nykyaikainen ilmiö

Aina se on ollut, paitsi ennenvanhaan alistettiin niin ja mitä siitä seuraa kun lapsia alistetaan, psyyk.häiriöitä

Tässä vaiheessa voisin kysyä taas:

Missö vaiheessa ihmisen kehityshistoriaa ollaan alettu alistaa lasten uhmakohtauksia? Ja missä vaiheessa uhma on kehittyny? Miksi eläimellä, joka on täysin riippuvainen äidistään, miksi hän riskeeraisi tämän äidin vihan ja suuttumuksen?

Kyllä taitaa olla niinpäin, että jotain meidän aikuisten suhtautumisessa ja kasvatuksessa on menny vähän väärään suuntaan.

ihminen ei ole eläin

 

joo sit sillä ei ole uhmaikää vielä, uhmaikäiselle ei selittelyt auta, kun se uhmakohtaus tulee

Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. Ei lapsella, varsinkaan niin pienellä, ole mitään biologista, sisäänrakennettua tarvetta kapinoida äitänsä vastaan. Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

kyllä vitsin murjasit, kun ihan ikivanhaa faktaa vastaan läksit, hih

Sopii muuten miettiä miksi tuo uhma on aika nykyaikainen ilmiö

Aina se on ollut, paitsi ennenvanhaan alistettiin niin ja mitä siitä seuraa kun lapsia alistetaan, psyyk.häiriöitä

Tässä vaiheessa voisin kysyä taas:

Missö vaiheessa ihmisen kehityshistoriaa ollaan alettu alistaa lasten uhmakohtauksia? Ja missä vaiheessa uhma on kehittyny? Miksi eläimellä, joka on täysin riippuvainen äidistään, miksi hän riskeeraisi tämän äidin vihan ja suuttumuksen?

Kyllä taitaa olla niinpäin, että jotain meidän aikuisten suhtautumisessa ja kasvatuksessa on menny vähän väärään suuntaan.

taas tiedät paremmin kuinalan ammattilaiset,20kymppinen likka, joka luulee tietävänsä kaiken

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.

Ainoa asia mikä mua jännittää, on että osaanko mä itse päästää irti siitä kommentoinnista, nipottamisesta, kehun ja rankaisun tasapainoilusta ja oikeasti antaa tytölle tilaa päättää itse.

Jaa että yksi vuotias jää yksin hiekkalaatikolle hohhoijaa.