Ollaanko me ainoa perhe jossa uhmikset käyttäytyy hyvin?

aika kauheeta jos lapsi ei USKALLA saada raivaria... kenelle se sitten uskaltaa uhmata ja näyttää kaikki tunteensa jos ei vanhemmilleen?

mun esikoinen ei varmaan uhmiksena uskaltanut saada raivaria esim päiväkodissa tai kaupassa, mutta ei minun takii vaan esim.kaupantätien tai hoitotätien takii... ääh, vaikee selittää..mut kyl siis minulle ja miehelle tuli oikeen olantakaa ties mitä, mutta kaikkialla muualla lapsi oli kuin herranterttu.

näinhän se kuuluu ollakkin.kotona päästetään höyryt ulos.muualla käyttäydytään kunnolla

Meillä on 4v ja kohta 3v ja molemmilla kovaa uhmaa. Mutta muiden hoidossa käyttäytyvät hyvin, vaikka kotona jatkuvaa marinaa, kitinää, huutamista.. Mutta olen ajatellut, että näin kai sen pitääkin olla. Vanhemmat ovat turva, joiden seurassa uskaltaa päästää negatiiviset tunteet valloilleen ja koetetaan rajoja jatkuvasti. Raskastahan tämä on, kun olisi kiva jos joskus oltais hyvällä tuulella koko päivä, mutta näin meillä. Mutta ei kaupassa kuitenkaan oteta mitään ilman luoaa

 

Jokainen täällä tietää, että 1v:n äitinä on itseasiassa tavattoman helppoa. Se on ikä, jossa ollaan vielä varsin mukautuvaisi ja liikkuminenkin vielä sillä tolalla, että ei hujauksessa mennä kuitenkaan mahdottomia matkoja. Eli veikkaanpa näin kolmen lapsen äitinä, että ninatt joutuu seuraavan vuoden aikana jo pyörtämään aika monta juttua, joita tässäKIN ketjussa väittää. Ja lisää on luvassa tulevina vuosina.

Meidän nuorin on siis 1v3kk ja kyllä ois aika hulinaa, jos hän täällä saisi päättää kaikenlaista. Eihän tuo meidän 4veekään tiedä aina mitä tekisi ja tahtoisi. Ja jos hän saisi päättää mitä pukee päällensä niin koko vaatekaapin sisältö pyörisi tuolla huoneessa ja likka kieputtaisi päällään mitä milloinkin ja vaihtaisi vaatteita kaksikymmentä kertaa päivän aikana.

Mutten kuten sanottua niin 1veen äitinä ninatt ei ole voinut törmätä edes mihinkään valintoihin.

Ja mitä tulee siihen hiekkalaatikon vaarallisuuteen niin todellakaan yhdellekään maan hiekkalaatikolle ei sen ikäistä voi yksin jättää, vaikka se miten tahtoisi itse. Siinä ei tarvita kuin yksi horjahdus ja tipahtaa sieltä yksinään jotenkin maahan tai syö kuution santaa ja tukehtuu siihen.Tai ampiainen ottaa ja lentelee paikalle ja puraisee. Tai jostain karkaa koira ja juoksee siihen. 1vuotiasta EI missään tilanteessa eikä millään pihalla voi ikinä jättää yksinään, olkoon hän itse mitä mieltä tahansa asiasta.

 

joo sit sillä ei ole uhmaikää vielä, uhmaikäiselle ei selittelyt auta, kun se uhmakohtaus tulee

Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. Ei lapsella, varsinkaan niin pienellä, ole mitään biologista, sisäänrakennettua tarvetta kapinoida äitänsä vastaan. Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

kyllä vitsin murjasit, kun ihan ikivanhaa faktaa vastaan läksit, hih

Sopii muuten miettiä miksi tuo uhma on aika nykyaikainen ilmiö

Aina se on ollut, paitsi ennenvanhaan alistettiin niin ja mitä siitä seuraa kun lapsia alistetaan, psyyk.häiriöitä

Tässä vaiheessa voisin kysyä taas:

Missö vaiheessa ihmisen kehityshistoriaa ollaan alettu alistaa lasten uhmakohtauksia? Ja missä vaiheessa uhma on kehittyny? Miksi eläimellä, joka on täysin riippuvainen äidistään, miksi hän riskeeraisi tämän äidin vihan ja suuttumuksen?

Kyllä taitaa olla niinpäin, että jotain meidän aikuisten suhtautumisessa ja kasvatuksessa on menny vähän väärään suuntaan.

ihminen ei ole eläin

KYLLÄ ON!!

Juu se on tullut todistettua tässäkin ketjussa...

 

Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.

HETKINEN!!
Jätätkö sinä 1-vuoden ikäisen tytön yksinään ulos hiekkalaatikolle, kun menet itse sisälle?

 

Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.

Onnea vaan tulevaisuuteen! Aiotko noudattaa tätä ohjenuoraa aina? Esim. lapsi tahtoo valvoa, saa valvoa. Lapsi ei tahdo nousta aamulla vuoteesta, ei tarvitse nousta. Lapsi ei halua lähteä hoitoon / kouluun yms, ei tarvitse lähteä. Lapsi ei tahdo tehdä läksyjä, ei tarvitse tehdä. Lapsi tahtoo käyttää päihteitä, katsoa k-18 ohjelmia, ajaa autoa ilman korttia, siitä vaan. jne jne jne

 

"desperate housewives" part: 1 :hug:

 

"desperate housewives" part: 1 :hug:

Ai, niittenkö lapsilla ei ole uhmaikää?

 

Nokun ei jää Tulee aina mukaan kun teen lähtöä. Koska tietää, että halutessaan saisi jäädä. Ei vaa halua. Mä en päätä tytön puolesta eikä tyttö tee mun puolesta päätöksiä. Ja yhdessä mieluiten. Mutta aina kaikesta ei voi olla samaa mieltä.

Hylkäämisen tunne se vasta hyvä tunne onkin Tietysti tyttö lähtee sun perään, kun luulee, että sä hylkäät hänet.

 

mulla ois kysymys, suunnattu ehkä hieman ninatt:lle

ELI ELI : jos kasvatat lastasi vapaalla kasvatustyylillä, siis sillä oikealla, niin millaisista asioista annat lapsesi päättää ?

meillä lapsi saa päättää nimenomaan mitä haluaa laittaa päälle, kahdesta vaihtoehdosta, mitä haluaa mahdollisesti syödä, kahdesta vaihtoehdosta, mitä haluaa tehdä, kahdesta vaihtoehdosta jne. aina on vaihtoehto mistä valita, sillähän oppii mitä tulee tehdä ja mitä ei. syy ja seuraus.

mistä asioista meinaat antaa lapsesi päättää tulevaisuudessa itse ?
kun mitä enemmän luen sun juttujasi, musta tuntuu että sä koitat enempi olla lapsesi kaveri kuin äiti, enkä tarkoita tätä pahalla.

niitä vanhempia tuskin on montaa, jotka orjallisesti käskyyttävät lastansa, ne kiellot ja rajat on syystä, eikä ne lasta riko. niin on mullakin ollut pienenä rajat, ja käsketty jos väärin olen tehnyt, kerrottu myös miten tulisi toimia ja "ehdotettu" että jos ensi kerralla tekisin niin ja katsoisin mitä sitten tapahtuu. hyvästä käytöksestä tulee mun mielestä kehua joskus jopa palkita jos siihen hyvään käytökseen on tarvittu ensin monta huonoa kertaa, joilloin käytös ollut huonoa.
rankaistakin tulee jos tilanne sitä vaatii.

älä ajattele kaikkea niin mustavalkoisesti. tai muutkaan älkää ajatelko. jos joku sanoo ettei lapsi saa uhmakohtauksia kaupassa, saa ne lapset niitä varmasti kotona. sitten jos oikeasti lapsi ei osoita mitään uhmaa vanhempiaan kohtaan, kannattaa jo huolestua, moni ammatti-ihminenkin näin on sanonut ja tulee sanomaan.

eikä tuo asia liity siihen kasvatukseen tavalla tai toisella mitenkään

Mitä ihmettä lapsi saa sillä päättää, jos päättää minkävärinen paita on? Mitä "seurauksia" tällasella päätöksellä on? Miten lapsi voi todeta, että tää oli hyvä päätös, kun ei tuollasella ole mitään väliä? Mitä ihmeen vaihtoehtoja ne on, jos niillä ei loppuen lopuks ole mitään eroa? Miten lapsi oppii sitten itse, jos aina annat kaiken valmiina? Ohjaat lähes jokaista liikettä...

Sitten ku tyttö alkaa pukemaan itse niin saa päättää mitä päällensä panee. Jos haluaa mennä talvella ulos paljain jaloin mekossa niin menkööt. Tuskin sen kauaa siellä viihtyy Jo nykyään tyttö saa päättää jonkun verran pukeutumisestaan; esim öisin tyttö nukkuu alasti ja ilman peittoa vaikka mun mielestä olis liian kylmä ja vedän itelleni peittoa päälle. En mä ala väkisin pitämään sillä peittoa päällä kun se potkii sen pois.

Saa päättää, jääkö sinne hiekkikselle. Tuleeko mukaan kauppaan. Saa osallistua päätöksiin ruoasta. Ei saa tosin päättää mitä kaupasta ostan; tarpeeksi vanhana saa sitten ostaa itsetienatuilla rahoilla mitä haluaa. Saa päättää sellaisista asioista, joilla oikeasti on väliä, jossa oikeasti on joku päätös olemassa. Tänään keikkui keinutuolillansa niin, että mua hirvitti, mutta itsehän tunsi paremmin mitä osasi Mistä ihmeestä minä tietäisin paremmin, mitä tyttö osaa ja mitä ei? Jos kaipaa apua, niin kyllä ilmoittaa asiasta. Ja apua saa aina jos on tarve.

joo ja lapsi menee ja sairastuu keuhkokuumeeseen. aikuisen tehtävä on opettaa lasta ja talvella kuuluu laittaa lämpimät vaatteet. ja ehkä sun mielestä ei ole iso juttu jos lapsi saa valita paidan, mutta lapselle se on iso juttu!!!

 

joo sit sillä ei ole uhmaikää vielä, uhmaikäiselle ei selittelyt auta, kun se uhmakohtaus tulee

Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. Ei lapsella, varsinkaan niin pienellä, ole mitään biologista, sisäänrakennettua tarvetta kapinoida äitänsä vastaan. Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

kyllä vitsin murjasit, kun ihan ikivanhaa faktaa vastaan läksit, hih

Sopii muuten miettiä miksi tuo uhma on aika nykyaikainen ilmiö

Aina se on ollut, paitsi ennenvanhaan alistettiin niin ja mitä siitä seuraa kun lapsia alistetaan, psyyk.häiriöitä

Tässä vaiheessa voisin kysyä taas:

Missö vaiheessa ihmisen kehityshistoriaa ollaan alettu alistaa lasten uhmakohtauksia? Ja missä vaiheessa uhma on kehittyny? Miksi eläimellä, joka on täysin riippuvainen äidistään, miksi hän riskeeraisi tämän äidin vihan ja suuttumuksen?

Kyllä taitaa olla niinpäin, että jotain meidän aikuisten suhtautumisessa ja kasvatuksessa on menny vähän väärään suuntaan.

ihminen ei ole eläin

KYLLÄ ON!!

usealla eläimellä ei ole psyykettä

 

Tää ilmeisesti jatkuu vieläkin enkä ole vieläkään onnistunu tehdä itseäni ymmärretyksi

Siis... Mitä lapsi oppii siitä, että vanhemmat aina päättää? Että joku muu päättää paremmin vai? Kyllä äiti saa neuvoa ja tukea pyydettäessä ja vaikka ilmankin, siis asioista voi puhua ääneen, ei sitä pientä lasta yksin jätetä tekemään päätöksiä, mutta loppuen lopuksi kukin on vastuussa itsestään. Vanhemmat ovat sitten vastuussa perheestä.

Me edellytetään tosi usein lapsilta täydellistä, meille itsestä mieleistä käytöstä. Mutta meidän aikuisten taas ei tarvitse käyttäytyä kovinkaan hyvin.

Miten ihmeessä lapsi tunnistaa omat rajansa jos on koko pienen ikänsä toiminut ainoastaan muiden ihmisten rajojen rajoittamana? Siinä missä sun raja menee ei ehkä olekaan lapselle oikea raja.

Siitä keinutuolista: Tyttö tasapainoili oikein hienosti sillä. Jos mä olisin repiny sen siitä pois, niin mitä mä olisin saavuttanu? Itkua ja huutoa, ehkä, parhaimmassa tapauksessa vaa vähän kinaa. Annoin tytön olla, ja hyöty oli: tasapainoilukyvyn harjoittelu ja paljon hauskaa. Mitään välitöntä vaaraa ei ollu, vaikka horjahtaessaan tyttö olis tietenkin voinu satuttaa ittensä. Mutta samoinhan se voi satuttaa ittensä ku harjottelee kävelemistä (ja onkin kopsahtanut pari kertaa) pitäiskö mun estää sekin?

Kyllä pienillä lapsilla yleensä on todella herkät aistit siihen, että kuinka paljon äitiä (isää) tarvitsee ja kuinka paljon osaa tehdä itse. Varsinkin, jos vanhemmat ovat kunnioittaneet lapsen omaa tahtia alusta asti. Jos taas on jättäny lasta hoitoon ennen kun osaa edes puhua ja senkin jälkeen jatkaa lapsen tahdin polkemista, niin ei tarvii hämmästyä jos lapsi ei tunnista omia rajojansa lainkaan

Ja juu, kirjotanhan mä nyt hieman yleistäen ja kärjistäen, koska muuten tää keskustelu menee ihan mahdottomaksi jos pitäis keskustella joka ikisen maailman lapsen erityistilanteesta.

KYLLÄ, äiti osaa päättää paremmin kuin lapsi, äiti tietää mikä on vaarallista tai epäterveellistä, siitä tässä on kyse, pieni lapsi ei sitä tajua

 

Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.

HETKINEN!!
Jätätkö sinä 1-vuoden ikäisen tytön yksinään ulos hiekkalaatikolle, kun menet itse sisälle?

haluaisin kans kuulla tähän vastauksen vai oliko tämä vain esimerkki?
en voi uskoa et kukaan uskaltaa jättää 1v yksin ulos,samalla kysyisin ninaTT miten voit olla varma hiekkalaatikon turvalisuudesta?
voihan siällä olla vaikka mitä vaaralista mitä suuhunsa pistää esim pelkkään hiekkaan voi tukehtua

 

todella lapsellinien likka tämä ninatt

 

Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.

HETKINEN!!
Jätätkö sinä 1-vuoden ikäisen tytön yksinään ulos hiekkalaatikolle, kun menet itse sisälle?

haluaisin kans kuulla tähän vastauksen vai oliko tämä vain esimerkki?
en voi uskoa et kukaan uskaltaa jättää 1v yksin ulos,samalla kysyisin ninaTT miten voit olla varma hiekkalaatikon turvalisuudesta?
voihan siällä olla vaikka mitä vaaralista mitä suuhunsa pistää esim pelkkään hiekkaan voi tukehtua

eikun tämän ninatt:n lapsi osaa toimia kuin aikuinen, ei ole tiettykään vaaraa

 

Toi nyt on jotenkin tyhmää päteä sillä että antaa lapsen valita tuleeko mökille mukaan vai ei, kun oikeasti se on huijausta, äiti on jo päättänyt että mennään mökille, ja huijaa lapsen (tai itsensä) luulemaan että lapsi päättää itse.

Siis just tota ei saa tehdä, vaa antaa lapsen oikeasti tehdä päätöksiä ja kunnioittaa niitä.

Jos mä haluan mökille ja vaikkapa 7v lapsi sanoo, että ei halua, niin voinhan mä yrittää suostutella. Jos laps lähteekin mukaan ilman että olen lahjonu, kiristäny, uhkaillu tai pakottanu niin hyvä niin. Jos ei lähde, niin sitten on muitakin vaihtoehtoja. Voi mennä mummulle, tädille, enolle, mofalle tms tai sitten kummitäti voi tulla tänne kotiin tai vaikka mitä. Sen ikäinen kuitenkin ei halua olla ihan yksin.

Tähän mennessä mun tyttö on tehny päätöksen mm alottaa kiinteät ennen ku mulle olis oikeestaan sopinu, pari hassua kertaa valvonu yömyöhään tai heränny tosi aikasin, menny pihalle leikkii yksin, kiipeilly tossa keinutuolillansa vaikka mua hirvittää... Suurimman osan ajasta kuitenkin käyttäytyy "hyvin" (siis niinku minä haluan). Vaikka en puutu.

 

Nokun ei jää Tulee aina mukaan kun teen lähtöä. Koska tietää, että halutessaan saisi jäädä. Ei vaa halua. Mä en päätä tytön puolesta eikä tyttö tee mun puolesta päätöksiä. Ja yhdessä mieluiten. Mutta aina kaikesta ei voi olla samaa mieltä.

Hylkäämisen tunne se vasta hyvä tunne onkin Tietysti tyttö lähtee sun perään, kun luulee, että sä hylkäät hänet.

No eihän luule Mä sanon tytölle, että mä meen sisälle, mennään... Sitten se tulee kun teen eleitä lähteäkseni.

Jos mä lähtisin kävelemään ja jättäisin vastaamatta hänen kutsuunsa (haluaa usein että kannan tänne kotiin kun ei ole kiva kontata soralla) niin sitten vois kuvitella, että olen hylkäämässä.

Ei kai teidän lapset ala aina huutamaan jos meette eri huoneeseen tms?

 

Toi nyt on jotenkin tyhmää päteä sillä että antaa lapsen valita tuleeko mökille mukaan vai ei, kun oikeasti se on huijausta, äiti on jo päättänyt että mennään mökille, ja huijaa lapsen (tai itsensä) luulemaan että lapsi päättää itse.

Siis just tota ei saa tehdä, vaa antaa lapsen oikeasti tehdä päätöksiä ja kunnioittaa niitä.

Jos mä haluan mökille ja vaikkapa 7v lapsi sanoo, että ei halua, niin voinhan mä yrittää suostutella. Jos laps lähteekin mukaan ilman että olen lahjonu, kiristäny, uhkaillu tai pakottanu niin hyvä niin. Jos ei lähde, niin sitten on muitakin vaihtoehtoja. Voi mennä mummulle, tädille, enolle, mofalle tms tai sitten kummitäti voi tulla tänne kotiin tai vaikka mitä. Sen ikäinen kuitenkin ei halua olla ihan yksin.

Tähän mennessä mun tyttö on tehny päätöksen mm alottaa kiinteät ennen ku mulle olis oikeestaan sopinu, pari hassua kertaa valvonu yömyöhään tai heränny tosi aikasin, menny pihalle leikkii yksin, kiipeilly tossa keinutuolillansa vaikka mua hirvittää... Suurimman osan ajasta kuitenkin käyttäytyy "hyvin" (siis niinku minä haluan). Vaikka en puutu.

siis oikeasti onko lapsi yksin pihalla?

 

Toi nyt on jotenkin tyhmää päteä sillä että antaa lapsen valita tuleeko mökille mukaan vai ei, kun oikeasti se on huijausta, äiti on jo päättänyt että mennään mökille, ja huijaa lapsen (tai itsensä) luulemaan että lapsi päättää itse.

Siis just tota ei saa tehdä, vaa antaa lapsen oikeasti tehdä päätöksiä ja kunnioittaa niitä.

Jos mä haluan mökille ja vaikkapa 7v lapsi sanoo, että ei halua, niin voinhan mä yrittää suostutella. Jos laps lähteekin mukaan ilman että olen lahjonu, kiristäny, uhkaillu tai pakottanu niin hyvä niin. Jos ei lähde, niin sitten on muitakin vaihtoehtoja. Voi mennä mummulle, tädille, enolle, mofalle tms tai sitten kummitäti voi tulla tänne kotiin tai vaikka mitä. Sen ikäinen kuitenkin ei halua olla ihan yksin.

Tähän mennessä mun tyttö on tehny päätöksen mm alottaa kiinteät ennen ku mulle olis oikeestaan sopinu, pari hassua kertaa valvonu yömyöhään tai heränny tosi aikasin, menny pihalle leikkii yksin, kiipeilly tossa keinutuolillansa vaikka mua hirvittää... Suurimman osan ajasta kuitenkin käyttäytyy "hyvin" (siis niinku minä haluan). Vaikka en puutu.

Voi elämä... Eli jos 7 v lapsi ei halua mökille niin sitten koko maailmaa pyöräytetään niin että hänen tahtonsa toteutuu.... Juu heippa vaan ja onnea.

Tähän menessä tehnyt päätöksen..... Siiis lapsi jotian 1v ja tekee päätöksiä teillä.... Ok hyvä että teillä vain yksi lapsi ja ilmeisesti elätte lapsen ehdoilla. Kiva kiva.

 

Nokun ei jää Tulee aina mukaan kun teen lähtöä. Koska tietää, että halutessaan saisi jäädä. Ei vaa halua. Mä en päätä tytön puolesta eikä tyttö tee mun puolesta päätöksiä. Ja yhdessä mieluiten. Mutta aina kaikesta ei voi olla samaa mieltä.

Hylkäämisen tunne se vasta hyvä tunne onkin Tietysti tyttö lähtee sun perään, kun luulee, että sä hylkäät hänet.

No eihän luule Mä sanon tytölle, että mä meen sisälle, mennään... Sitten se tulee kun teen eleitä lähteäkseni.

Jos mä lähtisin kävelemään ja jättäisin vastaamatta hänen kutsuunsa (haluaa usein että kannan tänne kotiin kun ei ole kiva kontata soralla) niin sitten vois kuvitella, että olen hylkäämässä.

Ei kai teidän lapset ala aina huutamaan jos meette eri huoneeseen tms?

likka alkaa itkeen nykyään kun menen esim vessaan tai käymään eri huoneessa,siinä ei ole mitään kummallista se on yksi vaihe kehityksessä

 

Kuinkas ihminen oppii elämään sosiaalisessa yhteiskunnassa, koska aina ei kuitenkaan voi valita oman mielen mukaan? Jokaiselle rajat tulevat vastaan enemmin tai myöhemmin.

 

Kyllä meilläkin on kuri ja säännöt, mut kyllä lapsella pitää olla oikeus tunteisiin.Uhmaiät kuuluu tärkeänä osana lapsen kehitykseen. Mä olisin huolissani lapsesta joka ei koskaan saa raivaria ja osaa 3v aina käyttäytyä yleisillä paikoilla.

 

Joo ei meilläkään kolme vuotiaana ole uhmaa ollut, mut odotas kun täyttää viis

 

Toi nyt on jotenkin tyhmää päteä sillä että antaa lapsen valita tuleeko mökille mukaan vai ei, kun oikeasti se on huijausta, äiti on jo päättänyt että mennään mökille, ja huijaa lapsen (tai itsensä) luulemaan että lapsi päättää itse.

Siis just tota ei saa tehdä, vaa antaa lapsen oikeasti tehdä päätöksiä ja kunnioittaa niitä.

Jos mä haluan mökille ja vaikkapa 7v lapsi sanoo, että ei halua, niin voinhan mä yrittää suostutella. Jos laps lähteekin mukaan ilman että olen lahjonu, kiristäny, uhkaillu tai pakottanu niin hyvä niin. Jos ei lähde, niin sitten on muitakin vaihtoehtoja. Voi mennä mummulle, tädille, enolle, mofalle tms tai sitten kummitäti voi tulla tänne kotiin tai vaikka mitä. Sen ikäinen kuitenkin ei halua olla ihan yksin.

Tähän mennessä mun tyttö on tehny päätöksen mm alottaa kiinteät ennen ku mulle olis oikeestaan sopinu, pari hassua kertaa valvonu yömyöhään tai heränny tosi aikasin, menny pihalle leikkii yksin, kiipeilly tossa keinutuolillansa vaikka mua hirvittää... Suurimman osan ajasta kuitenkin käyttäytyy "hyvin" (siis niinku minä haluan). Vaikka en puutu.

siis oikeasti onko lapsi yksin pihalla?

Tässä meidän pihalla tää on siis helposti toteutettavissa jos tyttö sais päähänsä jäädä tuonne. Tänäänkin mä tulin edeltä, ilmotin, että meen nyt sisälle siivoamaan ja kutsuin 3,5v lainalapsen ja tytön sisälle. Kävelin sisälle. Poika tietty kävelee niin tuli aika äkkiä, tyttö tuli omaa vauhtiansa sisälle, jäi tutkiskelemaan jotain ruohotuppoa vissiin matkanvarrella.

Sen takia halusinkin just tällaseen asuntoon. Tyttö saa olla ulkona paljon enemmän kun hiekkalaatikollekin on vaa 10 m matka, niin on pieni kynnys lähteä ja helppo tulla takasin. Ja tyttö voi itsennäisesti liikkua meidän piha-alueella ilman että mun tarvii kantaa sitä joka puolelle. Ja takapihalla tyttö saa olla yksikseen vaikka kuin pitkään Hyvällä säällä ainakin, kun voi pitää ovea auki. Onneks tuo on isompi jo sitten kun viilenee, voidaan ehkä jo puhuakin pihakäynneistä.

 

hmm, mites ninatt tekee, jos lapsi haluaa tielle kävelemään?
Tai jos on kaksi lasta, joista toinen haluaa olla yksin mökillä, ja toinen yksin kotona.
Tai jos se kaupassa päättää viedä maksamatta jotain?
Mä en aina oikein ymmärrä...

 

Ja nyt en enää jaksa väitellä aiheesta kun ei kuitenkaan ihan vielä ole ajankohtasta eikä kunnollista kokemusta ole vielä omasta lapsesta Mutta olen nähny tällasen asenteen toimivan käytännössäkin, ja haluan yrittää. Ku uskon, että sellaset räjähtävät kohtaukset ei kuitenkaan ole välttämättömiä lapsen kehitysvaiheita. Ja että lapsi saa päättää niin paljon itsestään ja omasta elämästään ku osaa.

Jos ketään kiinnostaa aihe enemmän niin suosittelen lukemaan mm Continuum Concept (Jean Liedloff) ja Unconditional Parenting (Alfie Kohn), ehkä myös The Natural Child (Jan Hunt). Ne ossaa selittää paljon hienommin ku mä ^^