Ollaanko me ainoa perhe jossa uhmikset käyttäytyy hyvin?

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.
.

Mutta joskus on pakko ottaa se lapsi mukaan sinne sisälle. Kaikkien pihoilla ei hiekkalaatikot ole niin, että vanhempi uskaltaa jättää lapsen sinne.

Jos lapsi on niin pieni, ettei yksin selviä, niin kyllä se tulee perässä ku äiti lähtee Jos on siis aina antanut lapsen tehdä päätöksiä itse.

 

toinen uhmaikä eli murkkuikä vielä edessäpäin..... Mutta kyllä kai se käytös siitäkin johtuu miten siihen uhmaan vastaa. Mutta kuitenkaan helppo uhmaikä ei välttämättä takaa helppoa murkkuikää, joskus niitä rajoja voidaan kokeilla ja lujaa. Helpompana minä vaikean uhmaiän kuin vaikean murkkuiän, pienen uhmiksen kantaa vielä sylissään jostakin pois mutta entäs vastaantappelevan murkun.... En pelottele, mutta ihan vaan totuuksia elämästä...

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.
.

Mutta joskus on pakko ottaa se lapsi mukaan sinne sisälle. Kaikkien pihoilla ei hiekkalaatikot ole niin, että vanhempi uskaltaa jättää lapsen sinne.

Jos lapsi on niin pieni, ettei yksin selviä, niin kyllä se tulee perässä ku äiti lähtee Jos on siis aina antanut lapsen tehdä päätöksiä itse.

huh, katotaan mitä sun lapsesta tulee 10vuoden päästä, sitten voin sanoa mitä minä sanoin

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.

Ainoa asia mikä mua jännittää, on että osaanko mä itse päästää irti siitä kommentoinnista, nipottamisesta, kehun ja rankaisun tasapainoilusta ja oikeasti antaa tytölle tilaa päättää itse.

Jaa että yksi vuotias jää yksin hiekkalaatikolle hohhoijaa.

Nokun ei jää Tulee aina mukaan kun teen lähtöä. Koska tietää, että halutessaan saisi jäädä. Ei vaa halua. Mä en päätä tytön puolesta eikä tyttö tee mun puolesta päätöksiä. Ja yhdessä mieluiten. Mutta aina kaikesta ei voi olla samaa mieltä.

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.
.

Mutta joskus on pakko ottaa se lapsi mukaan sinne sisälle. Kaikkien pihoilla ei hiekkalaatikot ole niin, että vanhempi uskaltaa jättää lapsen sinne.

Jos lapsi on niin pieni, ettei yksin selviä, niin kyllä se tulee perässä ku äiti lähtee Jos on siis aina antanut lapsen tehdä päätöksiä itse.

riippuu paikasta, riippuu tilanteesta. Ei aina voi jättää tulemaan perässä ja odotella, joskus vanhemman pitää tehdä se päätös ihan jo turvallisuudenkin vuoksi

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.

Ainoa asia mikä mua jännittää, on että osaanko mä itse päästää irti siitä kommentoinnista, nipottamisesta, kehun ja rankaisun tasapainoilusta ja oikeasti antaa tytölle tilaa päättää itse.

Jaa että yksi vuotias jää yksin hiekkalaatikolle hohhoijaa.

Nokun ei jää Tulee aina mukaan kun teen lähtöä. Koska tietää, että halutessaan saisi jäädä. Ei vaa halua. Mä en päätä tytön puolesta eikä tyttö tee mun puolesta päätöksiä. Ja yhdessä mieluiten. Mutta aina kaikesta ei voi olla samaa mieltä.

Jaa että oikeen tietää salli mun nauraa !

 

Muistappa nyt ninatt, että sinä et voi eikä sinun kuulu olla lapsesi kaveri. Olet hänen äitinsä. Se on täysin eri asia.

Meillä on kolme lasta joista nuorin vasta 1v3kk, joten hänen uhmastaan en vielä tiedä. Esikoinen oli kiltti kuin mikä 2v3kk ikäiseksi. Ei ikinä yhtään mitään mistä olisi tarvinnut hänen kanssaan "tapella". Mutta sitten "naps". Ilmeisesti kasvatukseni muuttui eräänä päivänä totaalisen erilaiseksi, koska lapselle tuli se uhma. Joka ei itseasiassa ollut yhtään mitään vielä silloin - voin todeta sen nyt kun poika on 6v ja olen läpikäynyt hänen kanssaan paljon vaikeampia uhmakohtauksia tuossa 4-6 vuotiaana. Nyt alkaisi tuntua siltä, että homma alkaa tasaantuun ja pojalla alkaa olla itsellään välineitä käsitellä kiukkuaan niin että ne ei joka kerta ryöpsähdä liiaksi.

Keskimmäinen on 4v ja aina ollut paljon helpompi. Saattaa kuohahtaa, mutta menee nopeasti ohi eikä ns. lähde käsistä kuten esikoisella. Hänen kiukkunsa ei meinannut katketa, kun se kerran alkoi (televisiossa tosin olen nähnyt jotain ihan toisenlaista eli eipä tämäkään sieltä pahimmasta päästä ole ollut).

Mutta ei meillä kaupassa ole mitään kohtauksia järjestetty. Joskus satunnaisesti toki saatettu tintata jostain hetkellisesti, mutta kun minä olen sanonut, että nyt tehdään näin ja piste niin homma on sujunut hienosti. Kyllä ne tosiaan siellä kotona ne uhmakohtaukset yleensä pahimmillaan on, kun ympäristö on tuttu.

Juu, onhan se eri asia, mutta vanhemmuus on silti ihmissuhde. Ei mun kuulu olla mikään manipuloiva, kontrolloiva valta, vaa mä olen tuki, turva ja opas. Miten ihmeessä mun pitäis opettaa tytölle, että toisen kädestä ei oteta, jos mä otan häneltä? Miten ihmeessä lapselle pitäis opettaa, että äiti ei aina voi toteuttaa kaikkia toiveita, jos itse edellyttää sitä lapseltansa, että aina tottelee ja tekee niinku käsketään? Miten lapselle voi opettaa, että toisia pitää auttaa, jos itse ei tee parastaan auttaaksen lastansa?

Ei lapsenkaan kädestä oteta mitään. Siis jos puhutaan nyt jostain lapselle kuuluvasta. Mutta jos lapsella on jotain mikä ei hänelle kuulu niin kyllä vanhemman kuuluu se ottaa pois. Ja kun sanoit tuossa, että jos lapsesi tahtoo jäädä hiekkalaatikolle niin hän saa jäädä hiekkalaatikolle. Siis mitä se tarkoittaa? Että jos likka päättää istua siellä niin sinä nokotat vieressä aina ja aina vaan vaikka olisi mitä muuta tahansa tiedossa? Vai jätätkö kenties noin pienen sinne yksin "koska hän halusi"? Ei toimi. Ei tosiaan toimi. Joskus vanhempi tietää, että nyt pitää mennä laittamaan esim. ruokaa ja silloin ei lapsi vain päätä, että eikun minä olen hiekkalaatikolla.

Eikä äidin pidä opettaa, että hän voi aina toteuttaa kaikki toiveet. EI lapsen kuulu oppia, että kaikki menee aina hänen päänsä mukaan. Noinhan kasvatetaan hirviöitä. Onhan se hienoa, kun koulun aloittaa lapsi, joka on sitä mieltä että kaikki tehdään aina niinkuin hän tahtoo. Ja jos hän tahtoo jäädä keinumaan niin hän keinuu niin kauan kuin hän tahtoo, vaikka välitunti loppuisi.

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.

Ainoa asia mikä mua jännittää, on että osaanko mä itse päästää irti siitä kommentoinnista, nipottamisesta, kehun ja rankaisun tasapainoilusta ja oikeasti antaa tytölle tilaa päättää itse.

Jaa että yksi vuotias jää yksin hiekkalaatikolle hohhoijaa.

Nokun ei jää Tulee aina mukaan kun teen lähtöä. Koska tietää, että halutessaan saisi jäädä. Ei vaa halua. Mä en päätä tytön puolesta eikä tyttö tee mun puolesta päätöksiä. Ja yhdessä mieluiten. Mutta aina kaikesta ei voi olla samaa mieltä.

sulla taitaa olla vain yksi lapsi..eipähän tuu vuoden päästä sun perästä, mitä teet jos sul on kiire bussiin, jätät lapsen hiekkalaatikolle vai

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.
.

Mutta joskus on pakko ottaa se lapsi mukaan sinne sisälle. Kaikkien pihoilla ei hiekkalaatikot ole niin, että vanhempi uskaltaa jättää lapsen sinne.

Jos lapsi on niin pieni, ettei yksin selviä, niin kyllä se tulee perässä ku äiti lähtee Jos on siis aina antanut lapsen tehdä päätöksiä itse.

riippuu paikasta, riippuu tilanteesta. Ei aina voi jättää tulemaan perässä ja odotella, joskus vanhemman pitää tehdä se päätös ihan jo turvallisuudenkin vuoksi

Jos minä tekisin noin niin meidän 1v3kk olisi jäänyt eilenkin jotain kolmesataa kertaa auton alle. Minä päätin eilen mennä sisälle ja likka oli ihan sitä mieltä, että hän tahtoo naapuriin ja lähti joka kerta tienyli. Mikähän sillä oli vikana, kun ei tajunnut ettei hän pärjää vaan nauraen lähti eri suuntaan kuin minä. Hmm...

 

Muistappa nyt ninatt, että sinä et voi eikä sinun kuulu olla lapsesi kaveri. Olet hänen äitinsä. Se on täysin eri asia.

Meillä on kolme lasta joista nuorin vasta 1v3kk, joten hänen uhmastaan en vielä tiedä. Esikoinen oli kiltti kuin mikä 2v3kk ikäiseksi. Ei ikinä yhtään mitään mistä olisi tarvinnut hänen kanssaan "tapella". Mutta sitten "naps". Ilmeisesti kasvatukseni muuttui eräänä päivänä totaalisen erilaiseksi, koska lapselle tuli se uhma. Joka ei itseasiassa ollut yhtään mitään vielä silloin - voin todeta sen nyt kun poika on 6v ja olen läpikäynyt hänen kanssaan paljon vaikeampia uhmakohtauksia tuossa 4-6 vuotiaana. Nyt alkaisi tuntua siltä, että homma alkaa tasaantuun ja pojalla alkaa olla itsellään välineitä käsitellä kiukkuaan niin että ne ei joka kerta ryöpsähdä liiaksi.

Keskimmäinen on 4v ja aina ollut paljon helpompi. Saattaa kuohahtaa, mutta menee nopeasti ohi eikä ns. lähde käsistä kuten esikoisella. Hänen kiukkunsa ei meinannut katketa, kun se kerran alkoi (televisiossa tosin olen nähnyt jotain ihan toisenlaista eli eipä tämäkään sieltä pahimmasta päästä ole ollut).

Mutta ei meillä kaupassa ole mitään kohtauksia järjestetty. Joskus satunnaisesti toki saatettu tintata jostain hetkellisesti, mutta kun minä olen sanonut, että nyt tehdään näin ja piste niin homma on sujunut hienosti. Kyllä ne tosiaan siellä kotona ne uhmakohtaukset yleensä pahimmillaan on, kun ympäristö on tuttu.

Juu, onhan se eri asia, mutta vanhemmuus on silti ihmissuhde. Ei mun kuulu olla mikään manipuloiva, kontrolloiva valta, vaa mä olen tuki, turva ja opas. Miten ihmeessä mun pitäis opettaa tytölle, että toisen kädestä ei oteta, jos mä otan häneltä? Miten ihmeessä lapselle pitäis opettaa, että äiti ei aina voi toteuttaa kaikkia toiveita, jos itse edellyttää sitä lapseltansa, että aina tottelee ja tekee niinku käsketään? Miten lapselle voi opettaa, että toisia pitää auttaa, jos itse ei tee parastaan auttaaksen lastansa?

Ei lapsenkaan kädestä oteta mitään. Siis jos puhutaan nyt jostain lapselle kuuluvasta. Mutta jos lapsella on jotain mikä ei hänelle kuulu niin kyllä vanhemman kuuluu se ottaa pois. Ja kun sanoit tuossa, että jos lapsesi tahtoo jäädä hiekkalaatikolle niin hän saa jäädä hiekkalaatikolle. Siis mitä se tarkoittaa? Että jos likka päättää istua siellä niin sinä nokotat vieressä aina ja aina vaan vaikka olisi mitä muuta tahansa tiedossa? Vai jätätkö kenties noin pienen sinne yksin "koska hän halusi"? Ei toimi. Ei tosiaan toimi. Joskus vanhempi tietää, että nyt pitää mennä laittamaan esim. ruokaa ja silloin ei lapsi vain päätä, että eikun minä olen hiekkalaatikolla.

Eikä äidin pidä opettaa, että hän voi aina toteuttaa kaikki toiveet. EI lapsen kuulu oppia, että kaikki menee aina hänen päänsä mukaan. Noinhan kasvatetaan hirviöitä. Onhan se hienoa, kun koulun aloittaa lapsi, joka on sitä mieltä että kaikki tehdään aina niinkuin hän tahtoo. Ja jos hän tahtoo jäädä keinumaan niin hän keinuu niin kauan kuin hän tahtoo, vaikka välitunti loppuisi.

peesi, entä jos lapsi haluaa syödä joka päivä pizzaa, ei lapsi siitä kasva, lapsi tarvitsee terveellistä ruokaa

 

Ninatt kasvattaa tulevaa vapaankasvatuksen tulosta ! Toivottavasti me ei törmätä

On vapaata kasvatusta ja vapaata kasvatusta. Ei mun lapsi silti tee mitä tahansa vaikken kävele perässä ja jatkuvalla syötöllä kommentoi hänen käytöstänsä. Saa jäädä yksin hiekkalaatikolle leikkimään jos huvittaa, mutta jostain kumman syystä ei halua Mutta jos mä lähtisin joka kerta hakemaan tyttöä väkisin kun itse tulisin sisälle, niin voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tyttö alkais pistää vastaan. Nyt taas tytöllä ei ole mitään tarvetta. Jos hän haluaa jäädä, hän saa jäädä.
.

Mutta joskus on pakko ottaa se lapsi mukaan sinne sisälle. Kaikkien pihoilla ei hiekkalaatikot ole niin, että vanhempi uskaltaa jättää lapsen sinne.

Jos lapsi on niin pieni, ettei yksin selviä, niin kyllä se tulee perässä ku äiti lähtee Jos on siis aina antanut lapsen tehdä päätöksiä itse.

Minä uskon tämän asian olevan luonneriippuvainen. Lapseni kyllä selviää siellä hiekkalaatikolla yksinään, mutta on aivan eri asia, pysyykö hän siellä. Todennäköisesti ei pysy, vaan lähtee tutkimaan ympäristöä, jossa ei enää yksin selviä. Miten kauan uskot tyttösi pysyvän siinä hiekkalaatikolla, kun itse olet sisällä, eikä lähtevän jonnekin kauemmas?

 

Jotenkin musta tuntuu, että hirveän moni keskittyy siihen, miten lapsi käyttäytyy ja vähemmän siihen, miten lapsi kasvaa ja mitä hän oppii. Mä ajattelen pitkällä tähtäimellä. Jos mua ei miellytä joku tytön päätös niin voi voi. Harmittaahan se jos olen vaikka laittanu ruokaa ja tytöllä ei olekaan nälkä. Sitten syön itse ja laitan loput jääkaappiin. Olisko parempi tuputtaa ja pakottaa lapsi syömään? Mitä laps siitä oppis? Että pienempiä saa kiusata ja pompotella, että pitää syödä vaikka ei ole nälkä? Kun taas jos annan lapsen itse päättää, niin lapsi oppii kuuntelemaan oman kehonsa viestejä ja oppii, että hänen mielipidettänsä kunnioitetaan.

Jos mä lähtisin raahaamaan tyttöä hiekkikseltä niin tyttö oppis taas sitä, että pienempiä saa pompotella oman mielensä mukaan ja että hänen mielipidettänsä ei arvosteta. Kun taas meidän systeemillä... Minä en komentele häntä eikä hän minua, molemmat tehdään omat päätöksemme ja molemmilla on hyvä olla.

 

Tosin, ehkä mä olen jäävi kommentoimaan näitä kasvatusasioita entisenä e-lapsena ja tod.näk. e-lapsen äitinä... meidän aivot antaa eri käskyjä kuin ns. normaaleilla ihmisillä, vaistot on metsästäjän vaistot ja reagointi siis erilaista

 

Jotenkin musta tuntuu, että hirveän moni keskittyy siihen, miten lapsi käyttäytyy ja vähemmän siihen, miten lapsi kasvaa ja mitä hän oppii. Mä ajattelen pitkällä tähtäimellä. Jos mua ei miellytä joku tytön päätös niin voi voi. Harmittaahan se jos olen vaikka laittanu ruokaa ja tytöllä ei olekaan nälkä. Sitten syön itse ja laitan loput jääkaappiin. Olisko parempi tuputtaa ja pakottaa lapsi syömään? Mitä laps siitä oppis? Että pienempiä saa kiusata ja pompotella, että pitää syödä vaikka ei ole nälkä? Kun taas jos annan lapsen itse päättää, niin lapsi oppii kuuntelemaan oman kehonsa viestejä ja oppii, että hänen mielipidettänsä kunnioitetaan.

Jos mä lähtisin raahaamaan tyttöä hiekkikseltä niin tyttö oppis taas sitä, että pienempiä saa pompotella oman mielensä mukaan ja että hänen mielipidettänsä ei arvosteta. Kun taas meidän systeemillä... Minä en komentele häntä eikä hän minua, molemmat tehdään omat päätöksemme ja molemmilla on hyvä olla.

Lasta ei pidäkään pakottaa syömään. Miten hitossa se muka edes onnistuisi? En ole ikinä pakottanut lapsia syömään. Mutta kyllä se vaan on niin, että minä päätän koska lähdetään hiekkalaatikolta tai muuten me nokotetaan siellä koko armas päivä.

 

Jotenkin musta tuntuu, että hirveän moni keskittyy siihen, miten lapsi käyttäytyy ja vähemmän siihen, miten lapsi kasvaa ja mitä hän oppii. Mä ajattelen pitkällä tähtäimellä. Jos mua ei miellytä joku tytön päätös niin voi voi. Harmittaahan se jos olen vaikka laittanu ruokaa ja tytöllä ei olekaan nälkä. Sitten syön itse ja laitan loput jääkaappiin. Olisko parempi tuputtaa ja pakottaa lapsi syömään? Mitä laps siitä oppis? Että pienempiä saa kiusata ja pompotella, että pitää syödä vaikka ei ole nälkä? Kun taas jos annan lapsen itse päättää, niin lapsi oppii kuuntelemaan oman kehonsa viestejä ja oppii, että hänen mielipidettänsä kunnioitetaan.

Jos mä lähtisin raahaamaan tyttöä hiekkikseltä niin tyttö oppis taas sitä, että pienempiä saa pompotella oman mielensä mukaan ja että hänen mielipidettänsä ei arvosteta. Kun taas meidän systeemillä... Minä en komentele häntä eikä hän minua, molemmat tehdään omat päätöksemme ja molemmilla on hyvä olla.

niin eli jos tyttösi haluaa syödä vaikka joka päivä 5pizzaa, niin suostut.vanhemman kuuluu opettaa lasta.ei lapsi voi tietää itse. ja jos sä lähdet töihin ja lapses sanoo en mene hoitoon, niin sanot ok. en mene töihin

 

Jotenkin musta tuntuu, että hirveän moni keskittyy siihen, miten lapsi käyttäytyy ja vähemmän siihen, miten lapsi kasvaa ja mitä hän oppii. Mä ajattelen pitkällä tähtäimellä. Jos mua ei miellytä joku tytön päätös niin voi voi. Harmittaahan se jos olen vaikka laittanu ruokaa ja tytöllä ei olekaan nälkä. Sitten syön itse ja laitan loput jääkaappiin. Olisko parempi tuputtaa ja pakottaa lapsi syömään? Mitä laps siitä oppis? Että pienempiä saa kiusata ja pompotella, että pitää syödä vaikka ei ole nälkä? Kun taas jos annan lapsen itse päättää, niin lapsi oppii kuuntelemaan oman kehonsa viestejä ja oppii, että hänen mielipidettänsä kunnioitetaan.

Jos mä lähtisin raahaamaan tyttöä hiekkikseltä niin tyttö oppis taas sitä, että pienempiä saa pompotella oman mielensä mukaan ja että hänen mielipidettänsä ei arvosteta. Kun taas meidän systeemillä... Minä en komentele häntä eikä hän minua, molemmat tehdään omat päätöksemme ja molemmilla on hyvä olla.

huhhuh, ei lapsi voi päättää, se on hänelle turvatonta jos lapsi on perheen pomo.olet aika naiivi

 

Ei lapsenkaan kädestä oteta mitään. Siis jos puhutaan nyt jostain lapselle kuuluvasta. Mutta jos lapsella on jotain mikä ei hänelle kuulu niin kyllä vanhemman kuuluu se ottaa pois. Ja kun sanoit tuossa, että jos lapsesi tahtoo jäädä hiekkalaatikolle niin hän saa jäädä hiekkalaatikolle. Siis mitä se tarkoittaa? Että jos likka päättää istua siellä niin sinä nokotat vieressä aina ja aina vaan vaikka olisi mitä muuta tahansa tiedossa? Vai jätätkö kenties noin pienen sinne yksin "koska hän halusi"? Ei toimi. Ei tosiaan toimi. Joskus vanhempi tietää, että nyt pitää mennä laittamaan esim. ruokaa ja silloin ei lapsi vain päätä, että eikun minä olen hiekkalaatikolla.

Eikä äidin pidä opettaa, että hän voi aina toteuttaa kaikki toiveet. EI lapsen kuulu oppia, että kaikki menee aina hänen päänsä mukaan. Noinhan kasvatetaan hirviöitä. Onhan se hienoa, kun koulun aloittaa lapsi, joka on sitä mieltä että kaikki tehdään aina niinkuin hän tahtoo. Ja jos hän tahtoo jäädä keinumaan niin hän keinuu niin kauan kuin hän tahtoo, vaikka välitunti loppuisi.

Ei kun ei lapsi saa muita komennella. Tää toimii molempiin suuntiin. Jos tyttö jostain syystä haluais jäädä niin sittenpähän jää, mutta mä meen kotiin.

Miks lapsi ei koulussa menis tunnille takasin jos on mukava opettaja ja kaikki kaveritkin menee? Miks te aina oletatte pahinta lapsista, että niillä olis joku sisäänrakennettu tarve tehdä huonoja päätöksiä Kouluikäinen ymmärtää jo koulun tarkoituksen ja vaikka kotonaoppiminen olis ehkä parempi, on nykyajan hteiskuntarakenne sllainen, että kotikoulua on vaikea toteuttaa. Mutta koululaisen kanssa pitäis jo voida puhua.

 

Jos mä lähtisin raahaamaan tyttöä hiekkikseltä niin tyttö oppis taas sitä, että pienempiä saa pompotella oman mielensä mukaan ja että hänen mielipidettänsä ei arvosteta. Kun taas meidän systeemillä... Minä en komentele häntä eikä hän minua, molemmat tehdään omat päätöksemme ja molemmilla on hyvä olla.

Siis oletko sinä jättänyt tytön joskus yksin siihen hiekkikselle? Kuinka pitkäksi aikaa? Miten tyttö reagoi? Koska jos minä jättäisi lapseni yksi hiekkalaatikolle, hän ei pysyisi siinä. Oletko tehnyt niin, että olet sanonut, että nyt lähdetään, lapsi ei haluakaan lähteä ja olet sanonut, että ok, jää sinä, minä menen ja mennyt sitten? Mitä lapsesi on silloin tehnyt?

 

Ei lapsenkaan kädestä oteta mitään. Siis jos puhutaan nyt jostain lapselle kuuluvasta. Mutta jos lapsella on jotain mikä ei hänelle kuulu niin kyllä vanhemman kuuluu se ottaa pois. Ja kun sanoit tuossa, että jos lapsesi tahtoo jäädä hiekkalaatikolle niin hän saa jäädä hiekkalaatikolle. Siis mitä se tarkoittaa? Että jos likka päättää istua siellä niin sinä nokotat vieressä aina ja aina vaan vaikka olisi mitä muuta tahansa tiedossa? Vai jätätkö kenties noin pienen sinne yksin "koska hän halusi"? Ei toimi. Ei tosiaan toimi. Joskus vanhempi tietää, että nyt pitää mennä laittamaan esim. ruokaa ja silloin ei lapsi vain päätä, että eikun minä olen hiekkalaatikolla.

Eikä äidin pidä opettaa, että hän voi aina toteuttaa kaikki toiveet. EI lapsen kuulu oppia, että kaikki menee aina hänen päänsä mukaan. Noinhan kasvatetaan hirviöitä. Onhan se hienoa, kun koulun aloittaa lapsi, joka on sitä mieltä että kaikki tehdään aina niinkuin hän tahtoo. Ja jos hän tahtoo jäädä keinumaan niin hän keinuu niin kauan kuin hän tahtoo, vaikka välitunti loppuisi.

Ei kun ei lapsi saa muita komennella. Tää toimii molempiin suuntiin. Jos tyttö jostain syystä haluais jäädä niin sittenpähän jää, mutta mä meen kotiin.

Miks lapsi ei koulussa menis tunnille takasin jos on mukava opettaja ja kaikki kaveritkin menee? Miks te aina oletatte pahinta lapsista, että niillä olis joku sisäänrakennettu tarve tehdä huonoja päätöksiä Kouluikäinen ymmärtää jo koulun tarkoituksen ja vaikka kotonaoppiminen olis ehkä parempi, on nykyajan hteiskuntarakenne sllainen, että kotikoulua on vaikea toteuttaa. Mutta koululaisen kanssa pitäis jo voida puhua.

et vastannut et annatko pelkkää pizzaa joka päivä jos se haluaa

 

Ei lapsenkaan kädestä oteta mitään. Siis jos puhutaan nyt jostain lapselle kuuluvasta. Mutta jos lapsella on jotain mikä ei hänelle kuulu niin kyllä vanhemman kuuluu se ottaa pois. Ja kun sanoit tuossa, että jos lapsesi tahtoo jäädä hiekkalaatikolle niin hän saa jäädä hiekkalaatikolle. Siis mitä se tarkoittaa? Että jos likka päättää istua siellä niin sinä nokotat vieressä aina ja aina vaan vaikka olisi mitä muuta tahansa tiedossa? Vai jätätkö kenties noin pienen sinne yksin "koska hän halusi"? Ei toimi. Ei tosiaan toimi. Joskus vanhempi tietää, että nyt pitää mennä laittamaan esim. ruokaa ja silloin ei lapsi vain päätä, että eikun minä olen hiekkalaatikolla.

Eikä äidin pidä opettaa, että hän voi aina toteuttaa kaikki toiveet. EI lapsen kuulu oppia, että kaikki menee aina hänen päänsä mukaan. Noinhan kasvatetaan hirviöitä. Onhan se hienoa, kun koulun aloittaa lapsi, joka on sitä mieltä että kaikki tehdään aina niinkuin hän tahtoo. Ja jos hän tahtoo jäädä keinumaan niin hän keinuu niin kauan kuin hän tahtoo, vaikka välitunti loppuisi.

Ei kun ei lapsi saa muita komennella. Tää toimii molempiin suuntiin. Jos tyttö jostain syystä haluais jäädä niin sittenpähän jää, mutta mä meen kotiin.

Miks lapsi ei koulussa menis tunnille takasin jos on mukava opettaja ja kaikki kaveritkin menee? Miks te aina oletatte pahinta lapsista, että niillä olis joku sisäänrakennettu tarve tehdä huonoja päätöksiä Kouluikäinen ymmärtää jo koulun tarkoituksen ja vaikka kotonaoppiminen olis ehkä parempi, on nykyajan hteiskuntarakenne sllainen, että kotikoulua on vaikea toteuttaa. Mutta koululaisen kanssa pitäis jo voida puhua.

Hei ihan oikeesti. Pakkohan sun on itsekin tajuta, että puhut vain provosoidaksesi. Olis muuten aika vastuutonta jättää 1v yksinään hiekkalaatikolle. Tiäs mitä se siellä suuhunsa pistää.

 

Pakko kommentoida tähän keskusteluun uhmaikään ja murkkuikään liittyen.

Äitini mukaan olin nk. helppo vauva, eli en koetellut kovinkaan paljon hermoja huutamisella tms, ei kyllä ollut koliikkiakaan tai mitään sairauttakaan.

Uhmaikäni oli varsin laimea, olin kohtuullisen hyväntuulinen lapsi, enkä juurikaan kiukutellut.

Murrosiässä, jonka itsekin muistan varsin elävästi, olin varsinainen k*sipää. Koettelin kyllä vanhempieni hermoja vaikka millä mitalla ja moniaisilla tavoilla. Monen monta hirveää riitaa yms. on takana.

Nykyään olen oman arvioni mukaan varsin tasapainoinen aikuinen, enemmän hyväntuulisuuteen, kuin hermoiluun taipuvainen. Sain kohtuullisen vapaan kasvatuksen, siis en mitään sellaista ninaTT kasvatusta, vaan sellaisen "normaalin". Minulla oli lapsena ja teininä rajat tietyissä asioissa, mutta niistä rajoista keskusteltiin ja neuvoteltiin sitä mukaa kun tulin vanhemmaksi. En tietenkään aina saanut tahtoani läpi.

Eli pointti oli se, että lapsi voi olla vaikka kuinka ihana ja herttainen lapsena, mutta teini-iän kynnyksellä saattaa alkaa varsinainen pyörremyrsky. Se ei kuitenkaan useimmiten kestä iäti.

Mutta joskus olen miettinyt, että jos meillä olisi ollut huonompi ja kaukaisempi/väärällä tavalla epätasa-arvoisempi suhde vanhempieni kanssa, emme luultavasti olisi enää väleissä.

ps. Saattaa tietty olla tuon helppo vauva-seikan kanssa niin, että aika on kullannut muorin muistot.

 

Jotenkin musta tuntuu, että hirveän moni keskittyy siihen, miten lapsi käyttäytyy ja vähemmän siihen, miten lapsi kasvaa ja mitä hän oppii. Mä ajattelen pitkällä tähtäimellä. Jos mua ei miellytä joku tytön päätös niin voi voi. Harmittaahan se jos olen vaikka laittanu ruokaa ja tytöllä ei olekaan nälkä. Sitten syön itse ja laitan loput jääkaappiin. Olisko parempi tuputtaa ja pakottaa lapsi syömään? Mitä laps siitä oppis? Että pienempiä saa kiusata ja pompotella, että pitää syödä vaikka ei ole nälkä? Kun taas jos annan lapsen itse päättää, niin lapsi oppii kuuntelemaan oman kehonsa viestejä ja oppii, että hänen mielipidettänsä kunnioitetaan.

Jos mä lähtisin raahaamaan tyttöä hiekkikseltä niin tyttö oppis taas sitä, että pienempiä saa pompotella oman mielensä mukaan ja että hänen mielipidettänsä ei arvosteta. Kun taas meidän systeemillä... Minä en komentele häntä eikä hän minua, molemmat tehdään omat päätöksemme ja molemmilla on hyvä olla.

huhhuh, ei lapsi voi päättää, se on hänelle turvatonta jos lapsi on perheen pomo.olet aika naiivi

Ei ole perheen pomo, se on minä, mutta itsestänsä päättää. Mitä turvatonta siinä on? Eikö se ole turvattomampaa, että lähes kuka tahansa aikuinen voi tehdä päätöksiä ja lapselle ei jää mitään sanottavaa vaikka hän kokisi päätöksen huonoksi?

 

mulla ois kysymys, suunnattu ehkä hieman ninatt:lle

ELI ELI : jos kasvatat lastasi vapaalla kasvatustyylillä, siis sillä oikealla, niin millaisista asioista annat lapsesi päättää ?

meillä lapsi saa päättää nimenomaan mitä haluaa laittaa päälle, kahdesta vaihtoehdosta, mitä haluaa mahdollisesti syödä, kahdesta vaihtoehdosta, mitä haluaa tehdä, kahdesta vaihtoehdosta jne. aina on vaihtoehto mistä valita, sillähän oppii mitä tulee tehdä ja mitä ei. syy ja seuraus.

mistä asioista meinaat antaa lapsesi päättää tulevaisuudessa itse ?
kun mitä enemmän luen sun juttujasi, musta tuntuu että sä koitat enempi olla lapsesi kaveri kuin äiti, enkä tarkoita tätä pahalla.

niitä vanhempia tuskin on montaa, jotka orjallisesti käskyyttävät lastansa, ne kiellot ja rajat on syystä, eikä ne lasta riko. niin on mullakin ollut pienenä rajat, ja käsketty jos väärin olen tehnyt, kerrottu myös miten tulisi toimia ja "ehdotettu" että jos ensi kerralla tekisin niin ja katsoisin mitä sitten tapahtuu. hyvästä käytöksestä tulee mun mielestä kehua joskus jopa palkita jos siihen hyvään käytökseen on tarvittu ensin monta huonoa kertaa, joilloin käytös ollut huonoa.
rankaistakin tulee jos tilanne sitä vaatii.

älä ajattele kaikkea niin mustavalkoisesti. tai muutkaan älkää ajatelko. jos joku sanoo ettei lapsi saa uhmakohtauksia kaupassa, saa ne lapset niitä varmasti kotona. sitten jos oikeasti lapsi ei osoita mitään uhmaa vanhempiaan kohtaan, kannattaa jo huolestua, moni ammatti-ihminenkin näin on sanonut ja tulee sanomaan.

eikä tuo asia liity siihen kasvatukseen tavalla tai toisella mitenkään

 

Lisäisin muuten vielä tohon "turvattomuus" juttuun, että tyttö saa aina tulla mun luokse ja mun turvan ja tuen jos tarvitsee, en aio pakottaa tyttöä pärjäämään itse. Saa itse päättää, mikä tuntuu hyvältä etäisyydeltä, milloin on tarpeeksi kypsä tekemään jotain itse ja yksin.

 

Ei lapsenkaan kädestä oteta mitään. Siis jos puhutaan nyt jostain lapselle kuuluvasta. Mutta jos lapsella on jotain mikä ei hänelle kuulu niin kyllä vanhemman kuuluu se ottaa pois. Ja kun sanoit tuossa, että jos lapsesi tahtoo jäädä hiekkalaatikolle niin hän saa jäädä hiekkalaatikolle. Siis mitä se tarkoittaa? Että jos likka päättää istua siellä niin sinä nokotat vieressä aina ja aina vaan vaikka olisi mitä muuta tahansa tiedossa? Vai jätätkö kenties noin pienen sinne yksin "koska hän halusi"? Ei toimi. Ei tosiaan toimi. Joskus vanhempi tietää, että nyt pitää mennä laittamaan esim. ruokaa ja silloin ei lapsi vain päätä, että eikun minä olen hiekkalaatikolla.

Eikä äidin pidä opettaa, että hän voi aina toteuttaa kaikki toiveet. EI lapsen kuulu oppia, että kaikki menee aina hänen päänsä mukaan. Noinhan kasvatetaan hirviöitä. Onhan se hienoa, kun koulun aloittaa lapsi, joka on sitä mieltä että kaikki tehdään aina niinkuin hän tahtoo. Ja jos hän tahtoo jäädä keinumaan niin hän keinuu niin kauan kuin hän tahtoo, vaikka välitunti loppuisi.

Ei kun ei lapsi saa muita komennella. Tää toimii molempiin suuntiin. Jos tyttö jostain syystä haluais jäädä niin sittenpähän jää, mutta mä meen kotiin.

Miks lapsi ei koulussa menis tunnille takasin jos on mukava opettaja ja kaikki kaveritkin menee? Miks te aina oletatte pahinta lapsista, että niillä olis joku sisäänrakennettu tarve tehdä huonoja päätöksiä Kouluikäinen ymmärtää jo koulun tarkoituksen ja vaikka kotonaoppiminen olis ehkä parempi, on nykyajan hteiskuntarakenne sllainen, että kotikoulua on vaikea toteuttaa. Mutta koululaisen kanssa pitäis jo voida puhua.

Hei ihan oikeesti. Pakkohan sun on itsekin tajuta, että puhut vain provosoidaksesi. Olis muuten aika vastuutonta jättää 1v yksinään hiekkalaatikolle. Tiäs mitä se siellä suuhunsa pistää.

Oikeesti, ymmärtääkö ekaluokkalainen koulun tarkoituksen? Not! Ei ainakaan vielä siinä määrin, että se vaikuttaa sitten lähes poikkeuksetta loppuelämään, mitä siellä koulussa sompailee. Jos antaa jo alusta asti lapsensa tehdä kaiken oman päänsä mukaan (eikä sille lapselle ole opetettu mitkä ovat useimmiten hyviä valintoja, miten niitä tehdään), niin luultavasti siitä tulee aikamoinen kauhukakara isompana, ja vanhemmiten hirveä teini ja aikuisena vain itsestään välittävä kuspää.