Ollaanko me ainoa perhe jossa uhmikset käyttäytyy hyvin?

Jotenkin musta tuntuu, että hirveän moni keskittyy siihen, miten lapsi käyttäytyy ja vähemmän siihen, miten lapsi kasvaa ja mitä hän oppii. Mä ajattelen pitkällä tähtäimellä. Jos mua ei miellytä joku tytön päätös niin voi voi. Harmittaahan se jos olen vaikka laittanu ruokaa ja tytöllä ei olekaan nälkä. Sitten syön itse ja laitan loput jääkaappiin. Olisko parempi tuputtaa ja pakottaa lapsi syömään? Mitä laps siitä oppis? Että pienempiä saa kiusata ja pompotella, että pitää syödä vaikka ei ole nälkä? Kun taas jos annan lapsen itse päättää, niin lapsi oppii kuuntelemaan oman kehonsa viestejä ja oppii, että hänen mielipidettänsä kunnioitetaan.

Jos mä lähtisin raahaamaan tyttöä hiekkikseltä niin tyttö oppis taas sitä, että pienempiä saa pompotella oman mielensä mukaan ja että hänen mielipidettänsä ei arvosteta. Kun taas meidän systeemillä... Minä en komentele häntä eikä hän minua, molemmat tehdään omat päätöksemme ja molemmilla on hyvä olla.

Nyt sä kyllä viet tuon aatteen liian pitkälle. Tuskin kovin moni pakottaa yksivuotiasta syömään, jos tällä ei ole nälkä. Mutta et voi tosissasi ajatella, että hyvä äiti-lapsi suhde ja normaali lapsi kasvaa sillä, että hän saa tehdä omat päätöksensä! Lapsi tarvii niitä rajoja ja tiukkojakin kieltoja ja komentoja silloin tällöin, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi. Esim tuo hiekkalaatikkoesimerkki: sun tehtävä äitinä on kertoa lapselle, milloin leikit on leikitty, vaihtoehtona ei voi olla yksin hiekkikselle jääminen. Koska joku päivä lapsi haluaakin jäädä sinne ja sitähän sä et voi vielä hetkeen aikaan sallia. Joten miksi edes annat sellaisen vaihtoehdon, sehän on harhaanjohtamista? Eikä sun tarvitse lasta sieltä raahata; sanot ajoissa, että kohta lähdetään, sitten keräilette lelut yhdessä ja lähdette. Jos tässä vaiheessa tyttö ei haluakaan lähteä, voi olla että joudut ottamaan tytön syliin. Entäs kaupassa, saako lapsi sielläkin valita tulevaisuudessa mitä otetaan, ilman mitään rajoja? Puhumattakaan myöhemmin kun tulee kriittisempiä tilanteita mm. turvallisuuteen liittyvissä asioissa?

 

aika kauheeta jos lapsi ei USKALLA saada raivaria... kenelle se sitten uskaltaa uhmata ja näyttää kaikki tunteensa jos ei vanhemmilleen?

Murkkuna Poliisille

 

mulla ois kysymys, suunnattu ehkä hieman ninatt:lle

ELI ELI : jos kasvatat lastasi vapaalla kasvatustyylillä, siis sillä oikealla, niin millaisista asioista annat lapsesi päättää ?

meillä lapsi saa päättää nimenomaan mitä haluaa laittaa päälle, kahdesta vaihtoehdosta, mitä haluaa mahdollisesti syödä, kahdesta vaihtoehdosta, mitä haluaa tehdä, kahdesta vaihtoehdosta jne. aina on vaihtoehto mistä valita, sillähän oppii mitä tulee tehdä ja mitä ei. syy ja seuraus.

mistä asioista meinaat antaa lapsesi päättää tulevaisuudessa itse ?
kun mitä enemmän luen sun juttujasi, musta tuntuu että sä koitat enempi olla lapsesi kaveri kuin äiti, enkä tarkoita tätä pahalla.

niitä vanhempia tuskin on montaa, jotka orjallisesti käskyyttävät lastansa, ne kiellot ja rajat on syystä, eikä ne lasta riko. niin on mullakin ollut pienenä rajat, ja käsketty jos väärin olen tehnyt, kerrottu myös miten tulisi toimia ja "ehdotettu" että jos ensi kerralla tekisin niin ja katsoisin mitä sitten tapahtuu. hyvästä käytöksestä tulee mun mielestä kehua joskus jopa palkita jos siihen hyvään käytökseen on tarvittu ensin monta huonoa kertaa, joilloin käytös ollut huonoa.
rankaistakin tulee jos tilanne sitä vaatii.

älä ajattele kaikkea niin mustavalkoisesti. tai muutkaan älkää ajatelko. jos joku sanoo ettei lapsi saa uhmakohtauksia kaupassa, saa ne lapset niitä varmasti kotona. sitten jos oikeasti lapsi ei osoita mitään uhmaa vanhempiaan kohtaan, kannattaa jo huolestua, moni ammatti-ihminenkin näin on sanonut ja tulee sanomaan.

eikä tuo asia liity siihen kasvatukseen tavalla tai toisella mitenkään

Mitä ihmettä lapsi saa sillä päättää, jos päättää minkävärinen paita on? Mitä "seurauksia" tällasella päätöksellä on? Miten lapsi voi todeta, että tää oli hyvä päätös, kun ei tuollasella ole mitään väliä? Mitä ihmeen vaihtoehtoja ne on, jos niillä ei loppuen lopuks ole mitään eroa? Miten lapsi oppii sitten itse, jos aina annat kaiken valmiina? Ohjaat lähes jokaista liikettä...

Sitten ku tyttö alkaa pukemaan itse niin saa päättää mitä päällensä panee. Jos haluaa mennä talvella ulos paljain jaloin mekossa niin menkööt. Tuskin sen kauaa siellä viihtyy Jo nykyään tyttö saa päättää jonkun verran pukeutumisestaan; esim öisin tyttö nukkuu alasti ja ilman peittoa vaikka mun mielestä olis liian kylmä ja vedän itelleni peittoa päälle. En mä ala väkisin pitämään sillä peittoa päällä kun se potkii sen pois.

Saa päättää, jääkö sinne hiekkikselle. Tuleeko mukaan kauppaan. Saa osallistua päätöksiin ruoasta. Ei saa tosin päättää mitä kaupasta ostan; tarpeeksi vanhana saa sitten ostaa itsetienatuilla rahoilla mitä haluaa. Saa päättää sellaisista asioista, joilla oikeasti on väliä, jossa oikeasti on joku päätös olemassa. Tänään keikkui keinutuolillansa niin, että mua hirvitti, mutta itsehän tunsi paremmin mitä osasi Mistä ihmeestä minä tietäisin paremmin, mitä tyttö osaa ja mitä ei? Jos kaipaa apua, niin kyllä ilmoittaa asiasta. Ja apua saa aina jos on tarve.

 

Ja muuten, ninaTT: usein vetoat siihen, että eihän eläimetkään sitä ja tätä tai kyllähän eläimetkin tekee niin ja näin. Joten: miksi ihmisäiti ei saisi komentaa ja ojentaa lastaan ja tehdä päätöksiä lapsen puolesta, sillä eläinmaailmassa pennut kyllä napataan tiukasti takaisin ruotuun, jos ne rupeavat vaeltelemaan tai riehumaan liikaa, ihan oman turvallisuutensa vuoksi.

 

Hei ihan oikeesti. Pakkohan sun on itsekin tajuta, että puhut vain provosoidaksesi. Olis muuten aika vastuutonta jättää 1v yksinään hiekkalaatikolle. Tiäs mitä se siellä suuhunsa pistää.

Mitä se siellä suuhunsa vois pistää joka on niin hirveetä?

Saa pistää vapaasti kaikkea suuhunsa mitä meidän hiekkiksellä on jos niin tekee mieli. En mä sellasista ala nipottaa...

 

Hei ihan oikeesti. Pakkohan sun on itsekin tajuta, että puhut vain provosoidaksesi. Olis muuten aika vastuutonta jättää 1v yksinään hiekkalaatikolle. Tiäs mitä se siellä suuhunsa pistää.

Mitä se siellä suuhunsa vois pistää joka on niin hirveetä?

Saa pistää vapaasti kaikkea suuhunsa mitä meidän hiekkiksellä on jos niin tekee mieli. En mä sellasista ala nipottaa...

entäs jos onkin jossakin toisella hiekkiksellä jossa on vaikka kissan kakkaa??

 

Ja muuten, ninaTT: usein vetoat siihen, että eihän eläimetkään sitä ja tätä tai kyllähän eläimetkin tekee niin ja näin. Joten: miksi ihmisäiti ei saisi komentaa ja ojentaa lastaan ja tehdä päätöksiä lapsen puolesta, sillä eläinmaailmassa pennut kyllä napataan tiukasti takaisin ruotuun, jos ne rupeavat vaeltelemaan tai riehumaan liikaa, ihan oman turvallisuutensa vuoksi.

Mä olen miettiny tota... Ja tietenkin jos tyttö olis esim juoksemassa auton alle niin ärähdän ja otan kiinni. Mutta esim tässä hiekkalaatikolla ei ole mitään sellasta välitöntä hengenvaaraa, eikä ole monen muunkaan asian kanssa mistä aikuiset nipottaa. Esimerkkeinä syömiset, nukkumiset ja vaatetus. Ja tietenkin jos tyttö vaikka löis mua, niin teolla olis seuraukset. Mutta ei ne seuraukset tarkota jäähyä tai suoranaista rangaistusta. Mä kertoisin ihmisen kielllä, että en tykkää tuosta. Karhuemo tekee saman karhukielellä

Tietenkin sen ikäinen, joka ei vielä puhu, joutuu ottamaan ehkä erilaisen lähestymistyylin. Mähän en esim voi kysyä tytöltä haluaako lähteä mökille mun kanssa tms. Silloin kysyn vaa, että tuletko syliin. Ja tuleehan se, sitten lähdetään.

 

joo sit sillä ei ole uhmaikää vielä, uhmaikäiselle ei selittelyt auta, kun se uhmakohtaus tulee

Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. Ei lapsella, varsinkaan niin pienellä, ole mitään biologista, sisäänrakennettua tarvetta kapinoida äitänsä vastaan. Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

kyllä vitsin murjasit, kun ihan ikivanhaa faktaa vastaan läksit, hih

Sopii muuten miettiä miksi tuo uhma on aika nykyaikainen ilmiö

Aina se on ollut, paitsi ennenvanhaan alistettiin niin ja mitä siitä seuraa kun lapsia alistetaan, psyyk.häiriöitä

Tässä vaiheessa voisin kysyä taas:

Missö vaiheessa ihmisen kehityshistoriaa ollaan alettu alistaa lasten uhmakohtauksia? Ja missä vaiheessa uhma on kehittyny? Miksi eläimellä, joka on täysin riippuvainen äidistään, miksi hän riskeeraisi tämän äidin vihan ja suuttumuksen?

Kyllä taitaa olla niinpäin, että jotain meidän aikuisten suhtautumisessa ja kasvatuksessa on menny vähän väärään suuntaan.

ihminen ei ole eläin

KYLLÄ ON!!

 

mulla ois kysymys, suunnattu ehkä hieman ninatt:lle

ELI ELI : jos kasvatat lastasi vapaalla kasvatustyylillä, siis sillä oikealla, niin millaisista asioista annat lapsesi päättää ?

meillä lapsi saa päättää nimenomaan mitä haluaa laittaa päälle, kahdesta vaihtoehdosta, mitä haluaa mahdollisesti syödä, kahdesta vaihtoehdosta, mitä haluaa tehdä, kahdesta vaihtoehdosta jne. aina on vaihtoehto mistä valita, sillähän oppii mitä tulee tehdä ja mitä ei. syy ja seuraus.

mistä asioista meinaat antaa lapsesi päättää tulevaisuudessa itse ?
kun mitä enemmän luen sun juttujasi, musta tuntuu että sä koitat enempi olla lapsesi kaveri kuin äiti, enkä tarkoita tätä pahalla.

niitä vanhempia tuskin on montaa, jotka orjallisesti käskyyttävät lastansa, ne kiellot ja rajat on syystä, eikä ne lasta riko. niin on mullakin ollut pienenä rajat, ja käsketty jos väärin olen tehnyt, kerrottu myös miten tulisi toimia ja "ehdotettu" että jos ensi kerralla tekisin niin ja katsoisin mitä sitten tapahtuu. hyvästä käytöksestä tulee mun mielestä kehua joskus jopa palkita jos siihen hyvään käytökseen on tarvittu ensin monta huonoa kertaa, joilloin käytös ollut huonoa.
rankaistakin tulee jos tilanne sitä vaatii.

älä ajattele kaikkea niin mustavalkoisesti. tai muutkaan älkää ajatelko. jos joku sanoo ettei lapsi saa uhmakohtauksia kaupassa, saa ne lapset niitä varmasti kotona. sitten jos oikeasti lapsi ei osoita mitään uhmaa vanhempiaan kohtaan, kannattaa jo huolestua, moni ammatti-ihminenkin näin on sanonut ja tulee sanomaan.

eikä tuo asia liity siihen kasvatukseen tavalla tai toisella mitenkään

Mitä ihmettä lapsi saa sillä päättää, jos päättää minkävärinen paita on? Mitä "seurauksia" tällasella päätöksellä on? Miten lapsi voi todeta, että tää oli hyvä päätös, kun ei tuollasella ole mitään väliä? Mitä ihmeen vaihtoehtoja ne on, jos niillä ei loppuen lopuks ole mitään eroa? Miten lapsi oppii sitten itse, jos aina annat kaiken valmiina? Ohjaat lähes jokaista liikettä...

Sitten ku tyttö alkaa pukemaan itse niin saa päättää mitä päällensä panee. Jos haluaa mennä talvella ulos paljain jaloin mekossa niin menkööt. Tuskin sen kauaa siellä viihtyy Jo nykyään tyttö saa päättää jonkun verran pukeutumisestaan; esim öisin tyttö nukkuu alasti ja ilman peittoa vaikka mun mielestä olis liian kylmä ja vedän itelleni peittoa päälle. En mä ala väkisin pitämään sillä peittoa päällä kun se potkii sen pois.

Saa päättää, jääkö sinne hiekkikselle. Tuleeko mukaan kauppaan. Saa osallistua päätöksiin ruoasta. Ei saa tosin päättää mitä kaupasta ostan; tarpeeksi vanhana saa sitten ostaa itsetienatuilla rahoilla mitä haluaa. Saa päättää sellaisista asioista, joilla oikeasti on väliä, jossa oikeasti on joku päätös olemassa. Tänään keikkui keinutuolillansa niin, että mua hirvitti, mutta itsehän tunsi paremmin mitä osasi Mistä ihmeestä minä tietäisin paremmin, mitä tyttö osaa ja mitä ei? Jos kaipaa apua, niin kyllä ilmoittaa asiasta. Ja apua saa aina jos on tarve.

Tiedätkö, pienelle lapselle pienet asiat on isoja. Lapsi tulee tosi iloiseksi, kun löytää maasta kiven. Tai jos saa valita lempipaitansa päälleen. Ja esim toi kylmyys: tiedatkö, että lapsi saattaa uida viileässä vedessä kunnes huulet on siniset ja tärisee ja silti sanoo hampaat kalisten: "ei tarvii mennä saunaan". Todennäköisesti lapsi olisi vedessä hypotermiaan asti. Ja jos 14 vuotiaasi haluaa lähteä kesätyörahoilla kolmeksi viikoksi bangokiin, niin annat mennä? Lapsi saa toki päättää, mutta ikäiselleen sopivista asioista. Yksivuotias EI voi päättää, jääkö yksin hiekkalaatikolle, koska häntä ei turvallisuuden nimissä sinne voi yksin jättää.

 

kysymys ninatt:
Jos lapsesi päättää talvella, että ei suostu laittaa lämpimiä vaatteita päälle, niin ok. ei sitten laita vai... vai ettekö silloin mene ulos, vaikka tenava niin haluaisi. kumpi silloin päättää???

jos lapsesi päättää kaupan parkkipaikalla, että haluaa juosta autolle niin ok. Juoskoon sitten vai? "muista kulta väistellä autoja!" huudat vaan perään, niinkö?
Vai otatko silloin lastasi kädestä ja sanot ettei saa juosta kun voi tulla pipi... mitäs jos lapsi suuttuu sulle tuosta ja saa raivarin, heittäytyy maahan huutamaan kun ei saakkaan itse päättää? jätätkö hänet siihen huutamaan sillä periaatteella, että lapsonen saa itse päättää milloin on hyvä hetki seurata äitiä? kuka tuossa tapauksessa olisi oikeassa vai olisiko oikeasti kyseessä hylkäämisen tunne lapselle?

Olen nähnyt äidin jonka poika sai raivarin keskellä tietä kin ylittivät katua. poika makaa maassa ja huutaa, äiti oli kyykyssä vieressä ja koitti puheella houkutella lastaan tulemaan. Autoja kertyi jonoksi ja äiti ei sitä kaksi vuotiasta syliinsä uskaltanut ottaa kun se olisi voinut raivokohtaus pahentua..... Lapsi saa päättää aina, niinkö ninatt?

 

Olikohan ninatt:n lapsonen kenet siskoni vähän aikaa sitten pelasti hiekkalaatikolla tukehtumiselta... Luojan kiitos tiesi miten toimia, kun tämä äiti oli sitten vissiin sitä mieltä, että kaikkea saa suuhun tunkea.. Sopisi vaan ninaan tuo kuvaus..

 

joo sit sillä ei ole uhmaikää vielä, uhmaikäiselle ei selittelyt auta, kun se uhmakohtaus tulee

Mä uskon, että uhmakohtauksia voi välttää oikeanlaisella kasvatuksella. Ei lapsella, varsinkaan niin pienellä, ole mitään biologista, sisäänrakennettua tarvetta kapinoida äitänsä vastaan. Se johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että nykyään lasten käyttäytymistä ja elämää manipuloidaan ja kontrolloidaan ihan kokoajan. Vähemmästäkin menis hermot.

Musta ois tosi kiva tietää miten kasvatat (siis käytännössä) lapsen niin ettei sille tule tarvetta uhmata äitiä/isää lainkaan. Eli ettei lapselle tule halua tehdä asioita joita lapselle ei voi sallia? Oikeesti olisi ihana jos lapset vois kasvattaa niin =)

Jatkampa vielä että olisi mielenkiintoista kuulla miten pitäisi toimia tilanteessa jossa toinen lapsi haluaa toista asiaa ja toinen toista? esim 2,5v sisälle kakalle ja 1,5v ulos? 1,5v ei meillä todellakaan jää ikinä yksin ulos koska sattuu haluamaan tielle ja/tai lampeen. Eli pitääkö isomman kakata housuun koska pieni ei halua sisälle vai jättääkö pienemmän ulos jolloin on riski että lapsi hukkuu tai juoksee auton alle, vai kantaa pienemmän sisälle huutavana? 1,5v ei todellakaan kuuntele ja ymmärrä puhetta niin että tulisi perässä sisälle huutamatta kun selittää että käydään sisällä että isosisko pääsee vessaan!

 

Lisäisin muuten vielä tohon "turvattomuus" juttuun, että tyttö saa aina tulla mun luokse ja mun turvan ja tuen jos tarvitsee, en aio pakottaa tyttöä pärjäämään itse. Saa itse päättää, mikä tuntuu hyvältä etäisyydeltä, milloin on tarpeeksi kypsä tekemään jotain itse ja yksin.

no ootko nyt jotenkin ainoa joka näin tekee ? et.
kaikki muutkin vanhemmat antaa tukensa ja turvansa, milloin tahansa. eikä ketään pakoteta pärjäämään yksin. äläpä liikaa nyt koita tehdä itsestäänselvistä asioista erikoisia kohdallasi, tääkin asia jonka nyt mainitsit on meillä ainakin IHAN ITSESTÄÄNSELVYYS, mun ei ole tarvinnut edes koskaan kasvatustani miettiessä tällästä ajatella, se tulee ihan jostain takaraivosta.

 

Siis että todellakaan ei 3v. uskaltaisi kaupassa mennä karkkia rohmimaan tai saada mitään raivaria ylipäätään.

Meillä siis kasvatetaan lapsia, on säännöt, on kuria, se taitaa olla aika harvinaista nykyään?

Kyllä, te olette ainoa perhe.

 

[

Mitä ihmettä lapsi saa sillä päättää, jos päättää minkävärinen paita on? Mitä "seurauksia" tällasella päätöksellä on? Miten lapsi voi todeta, että tää oli hyvä päätös, kun ei tuollasella ole mitään väliä? Mitä ihmeen vaihtoehtoja ne on, jos niillä ei loppuen lopuks ole mitään eroa? Miten lapsi oppii sitten itse, jos aina annat kaiken valmiina? Ohjaat lähes jokaista liikettä...

Sitten ku tyttö alkaa pukemaan itse niin saa päättää mitä päällensä panee. Jos haluaa mennä talvella ulos paljain jaloin mekossa niin menkööt. Tuskin sen kauaa siellä viihtyy Jo nykyään tyttö saa päättää jonkun verran pukeutumisestaan; esim öisin tyttö nukkuu alasti ja ilman peittoa vaikka mun mielestä olis liian kylmä ja vedän itelleni peittoa päälle. En mä ala väkisin pitämään sillä peittoa päällä kun se potkii sen pois.

Saa päättää, jääkö sinne hiekkikselle. Tuleeko mukaan kauppaan. Saa osallistua päätöksiin ruoasta. Ei saa tosin päättää mitä kaupasta ostan; tarpeeksi vanhana saa sitten ostaa itsetienatuilla rahoilla mitä haluaa. Saa päättää sellaisista asioista, joilla oikeasti on väliä, jossa oikeasti on joku päätös olemassa. Tänään keikkui keinutuolillansa niin, että mua hirvitti, mutta itsehän tunsi paremmin mitä osasi Mistä ihmeestä minä tietäisin paremmin, mitä tyttö osaa ja mitä ei? Jos kaipaa apua, niin kyllä ilmoittaa asiasta. Ja apua saa aina jos on tarve.

sä nyt tahallaan haluat ymmärtää väärin, ja että sulle väännetään rautalangasta.
toki sillä on merkitystä mitä lapsi pukee päälle, helle paidan tai sadetakin todella kuumalla kelillä.

itsekin sanoit että lapsesi saa päättää (joko nyt tai vanhempana) ruuasta, eli mitä syötte vai syökö ollenkaan.

niin meilläkin, ei pakoteta syömään, mutta nälkä varmasti tulee ennen seuraavaa ruoka aikaa....

teet nyt itestäs hieman tyhmän.

 

mulla ois kysymys, suunnattu ehkä hieman ninatt:lle

ELI ELI : jos kasvatat lastasi vapaalla kasvatustyylillä, siis sillä oikealla, niin millaisista asioista annat lapsesi päättää ?

meillä lapsi saa päättää nimenomaan mitä haluaa laittaa päälle, kahdesta vaihtoehdosta, mitä haluaa mahdollisesti syödä, kahdesta vaihtoehdosta, mitä haluaa tehdä, kahdesta vaihtoehdosta jne. aina on vaihtoehto mistä valita, sillähän oppii mitä tulee tehdä ja mitä ei. syy ja seuraus.

mistä asioista meinaat antaa lapsesi päättää tulevaisuudessa itse ?
kun mitä enemmän luen sun juttujasi, musta tuntuu että sä koitat enempi olla lapsesi kaveri kuin äiti, enkä tarkoita tätä pahalla.

niitä vanhempia tuskin on montaa, jotka orjallisesti käskyyttävät lastansa, ne kiellot ja rajat on syystä, eikä ne lasta riko. niin on mullakin ollut pienenä rajat, ja käsketty jos väärin olen tehnyt, kerrottu myös miten tulisi toimia ja "ehdotettu" että jos ensi kerralla tekisin niin ja katsoisin mitä sitten tapahtuu. hyvästä käytöksestä tulee mun mielestä kehua joskus jopa palkita jos siihen hyvään käytökseen on tarvittu ensin monta huonoa kertaa, joilloin käytös ollut huonoa.
rankaistakin tulee jos tilanne sitä vaatii.

älä ajattele kaikkea niin mustavalkoisesti. tai muutkaan älkää ajatelko. jos joku sanoo ettei lapsi saa uhmakohtauksia kaupassa, saa ne lapset niitä varmasti kotona. sitten jos oikeasti lapsi ei osoita mitään uhmaa vanhempiaan kohtaan, kannattaa jo huolestua, moni ammatti-ihminenkin näin on sanonut ja tulee sanomaan.

eikä tuo asia liity siihen kasvatukseen tavalla tai toisella mitenkään

Mitä ihmettä lapsi saa sillä päättää, jos päättää minkävärinen paita on? Mitä "seurauksia" tällasella päätöksellä on? Miten lapsi voi todeta, että tää oli hyvä päätös, kun ei tuollasella ole mitään väliä? Mitä ihmeen vaihtoehtoja ne on, jos niillä ei loppuen lopuks ole mitään eroa? Miten lapsi oppii sitten itse, jos aina annat kaiken valmiina? Ohjaat lähes jokaista liikettä...

Sitten ku tyttö alkaa pukemaan itse niin saa päättää mitä päällensä panee. Jos haluaa mennä talvella ulos paljain jaloin mekossa niin menkööt. Tuskin sen kauaa siellä viihtyy Jo nykyään tyttö saa päättää jonkun verran pukeutumisestaan; esim öisin tyttö nukkuu alasti ja ilman peittoa vaikka mun mielestä olis liian kylmä ja vedän itelleni peittoa päälle. En mä ala väkisin pitämään sillä peittoa päällä kun se potkii sen pois.

Saa päättää, jääkö sinne hiekkikselle. Tuleeko mukaan kauppaan. Saa osallistua päätöksiin ruoasta. Ei saa tosin päättää mitä kaupasta ostan; tarpeeksi vanhana saa sitten ostaa itsetienatuilla rahoilla mitä haluaa. Saa päättää sellaisista asioista, joilla oikeasti on väliä, jossa oikeasti on joku päätös olemassa. Tänään keikkui keinutuolillansa niin, että mua hirvitti, mutta itsehän tunsi paremmin mitä osasi Mistä ihmeestä minä tietäisin paremmin, mitä tyttö osaa ja mitä ei? Jos kaipaa apua, niin kyllä ilmoittaa asiasta. Ja apua saa aina jos on tarve.

Lapsi saa onnistumisen ja hyvän olon tunteen esim. siitä paidan valinnasta. Valintojen mahdollisuus tulisi aloittaa pienistä asioista ja edetä sitten ikää sekä arvostelu kykyä vastaaviksi.
1) Et voi jättää 1 vuotiasta yksin hiekkalaatikolle, vaikka hän kuinka sitä haluaisi.
2) Enemmän pieni lapsi saa mieluisen paidan valinnasta kuin siitä ostetaanko perunoita vai sipuleita.
3) Jätätkö sitten menemättä kauppaan vai jätätkö yksin 1 vuotiaan jos kotona ei ole ketään?

Sähän lyttää tuolla ajatusmaailmalla lapsena olemisen joka nimenomaan on sitä, että paidan väri saattaa olla maailman suurin juttu jne.

Ja kun mainitsit noista temppuiluista keinuhevosella. Meidän 2 vuotias on kova touhuamaan ja annetaan pääsääntöisesti mennä ja oppia tekemällä. Mutta kun nousi sohvan selkänojalle seisomaan (sohva ei siis ole seinää vasten), oli mun velvollisuus mennä hakemaan pois eikä antaa horjahtaa vahingossa lattialle pahimmassa tapauksessa naamalleen. Jos kyseessä olisi ollut isompi lapsi olisi ymmärtänyt olla menemättä tai sitten tietäisi mihin pystyy. Noin pieni ei sitä ymmärrä.

Ja vanhempien mallin kautta lapsi oppii tekemään oikeita valintoja. Vai annatko lapsen syödä kaupassa maksamattomia tavaroita kertomatta hänelle, että se on väärin estäen tilanteen?

 

Meillä ei ole vielä kuin yksi murkku, mutta samalla lailla voin sanoa kuten uhmastakin, mitä se on?

 

Tää ilmeisesti jatkuu vieläkin enkä ole vieläkään onnistunu tehdä itseäni ymmärretyksi

Siis... Mitä lapsi oppii siitä, että vanhemmat aina päättää? Että joku muu päättää paremmin vai? Kyllä äiti saa neuvoa ja tukea pyydettäessä ja vaikka ilmankin, siis asioista voi puhua ääneen, ei sitä pientä lasta yksin jätetä tekemään päätöksiä, mutta loppuen lopuksi kukin on vastuussa itsestään. Vanhemmat ovat sitten vastuussa perheestä.

Me edellytetään tosi usein lapsilta täydellistä, meille itsestä mieleistä käytöstä. Mutta meidän aikuisten taas ei tarvitse käyttäytyä kovinkaan hyvin.

Miten ihmeessä lapsi tunnistaa omat rajansa jos on koko pienen ikänsä toiminut ainoastaan muiden ihmisten rajojen rajoittamana? Siinä missä sun raja menee ei ehkä olekaan lapselle oikea raja.

Siitä keinutuolista: Tyttö tasapainoili oikein hienosti sillä. Jos mä olisin repiny sen siitä pois, niin mitä mä olisin saavuttanu? Itkua ja huutoa, ehkä, parhaimmassa tapauksessa vaa vähän kinaa. Annoin tytön olla, ja hyöty oli: tasapainoilukyvyn harjoittelu ja paljon hauskaa. Mitään välitöntä vaaraa ei ollu, vaikka horjahtaessaan tyttö olis tietenkin voinu satuttaa ittensä. Mutta samoinhan se voi satuttaa ittensä ku harjottelee kävelemistä (ja onkin kopsahtanut pari kertaa) pitäiskö mun estää sekin?

Kyllä pienillä lapsilla yleensä on todella herkät aistit siihen, että kuinka paljon äitiä (isää) tarvitsee ja kuinka paljon osaa tehdä itse. Varsinkin, jos vanhemmat ovat kunnioittaneet lapsen omaa tahtia alusta asti. Jos taas on jättäny lasta hoitoon ennen kun osaa edes puhua ja senkin jälkeen jatkaa lapsen tahdin polkemista, niin ei tarvii hämmästyä jos lapsi ei tunnista omia rajojansa lainkaan

Ja juu, kirjotanhan mä nyt hieman yleistäen ja kärjistäen, koska muuten tää keskustelu menee ihan mahdottomaksi jos pitäis keskustella joka ikisen maailman lapsen erityistilanteesta.

 

mun esikolla joka on kohta15v ei ollut uhmaa,ainoa tapaus on yksi kauppareissu jolloin meni kaupan lattialle makaan itkeen kun kun en ostanut lelua,silloin otin syliin kannoin kaupasta pihalle siinä oli se uhma.

mä en ole koskaan huutanut edes pojaleni,meillä on asiat puhumalla selvitetty.
jos lapsi ei syö niin miksi kukaan edes alkaisi pakottaan tai jos lapsi haluaa itse päättä mitä pukee päällensä siinähän pukee ne on sen vaatteet.
poika kuli melkein zorropuku päällä niin tarhassa kun pihalla,sitten sain puhuttua toiset vaatteet kun puku alkoi olla vähän likanen

nyt teininä meillä ei ole ollut pahempaa kapinointia onhan se pönttölly pari kertaa,mutta ollaan keskusteltu jos haluat elään noin se on sun päätös ja elämä,mutta onko siinä mitään järkeä poika oli sitten mun kans samaa mieltä ongelmia ei enään ole ollut.
en usko et pää punasena huutaminen ja sääntöjen laatiminen olisi auttanut mihinkään vaan voinut pahentaa tilanetta.

 

Toi nyt on jotenkin tyhmää päteä sillä että antaa lapsen valita tuleeko mökille mukaan vai ei, kun oikeasti se on huijausta, äiti on jo päättänyt että mennään mökille, ja huijaa lapsen (tai itsensä) luulemaan että lapsi päättää itse.

 

Ja samaahan tuossa tunnutaan tekevän kuin muissa perheissä, saa päättää syökö ruokaa jota on tarjolla vai ei syö, saa päättää koska nukahtaa, ja hiekkikselta lähdetään kun "hei hei, äiti lähtee nyt". Ja että annetaan kiipeillä kunhan ei käy pahasti.

Mitä uutta?

 

Ja samaahan tuossa tunnutaan tekevän kuin muissa perheissä, saa päättää syökö ruokaa jota on tarjolla vai ei syö, saa päättää koska nukahtaa, ja hiekkikselta lähdetään kun "hei hei, äiti lähtee nyt". Ja että annetaan kiipeillä kunhan ei käy pahasti.

Mitä uutta?

niinpä....siinä ei ole mitään uutta.
sehän on ihan normaalia kasvatusta/maalaisjärjen käyttöä mitä on käytetty aina,jopa minunkin kohdalla

tänään on tälläinen tilanne tyttö ei halua nukkua päikkäreitä miksi mun pitäisi pakottaa nukkuun?
kyllä se joskus sammahtaa kun väsy tulee (toivottavasti)

 

Jaa ma kun olen luullut etta oman tahdon esille tuominen ikaankuin kuuluu normaaliin kasvuun ja kehitykseen. kasvatuksesta ja saannoista huolimatta.

Joo niin mäkin, enkä ole kuullut/nähnyt muunlaisia lapsia kuin sellasia kokeilevia...

 

Jaa ma kun olen luullut etta oman tahdon esille tuominen ikaankuin kuuluu normaaliin kasvuun ja kehitykseen. kasvatuksesta ja saannoista huolimatta.

Joo niin mäkin, enkä ole kuullut/nähnyt muunlaisia lapsia kuin sellasia kokeilevia...

omaa tahtoa/rajojen kokeilua voi lapsi tuoda muutenkin esille kuin saamalla jatkuvia itkupotkuraivareita

 

Tää ilmeisesti jatkuu vieläkin enkä ole vieläkään onnistunu tehdä itseäni ymmärretyksi

Siis... Mitä lapsi oppii siitä, että vanhemmat aina päättää? Että joku muu päättää paremmin vai? Kyllä äiti saa neuvoa ja tukea pyydettäessä ja vaikka ilmankin, siis asioista voi puhua ääneen, ei sitä pientä lasta yksin jätetä tekemään päätöksiä, mutta loppuen lopuksi kukin on vastuussa itsestään. Vanhemmat ovat sitten vastuussa perheestä.

Me edellytetään tosi usein lapsilta täydellistä, meille itsestä mieleistä käytöstä. Mutta meidän aikuisten taas ei tarvitse käyttäytyä kovinkaan hyvin.

Miten ihmeessä lapsi tunnistaa omat rajansa jos on koko pienen ikänsä toiminut ainoastaan muiden ihmisten rajojen rajoittamana? Siinä missä sun raja menee ei ehkä olekaan lapselle oikea raja.

Siitä keinutuolista: Tyttö tasapainoili oikein hienosti sillä. Jos mä olisin repiny sen siitä pois, niin mitä mä olisin saavuttanu? Itkua ja huutoa, ehkä, parhaimmassa tapauksessa vaa vähän kinaa. Annoin tytön olla, ja hyöty oli: tasapainoilukyvyn harjoittelu ja paljon hauskaa. Mitään välitöntä vaaraa ei ollu, vaikka horjahtaessaan tyttö olis tietenkin voinu satuttaa ittensä. Mutta samoinhan se voi satuttaa ittensä ku harjottelee kävelemistä (ja onkin kopsahtanut pari kertaa) pitäiskö mun estää sekin?

Kyllä pienillä lapsilla yleensä on todella herkät aistit siihen, että kuinka paljon äitiä (isää) tarvitsee ja kuinka paljon osaa tehdä itse. Varsinkin, jos vanhemmat ovat kunnioittaneet lapsen omaa tahtia alusta asti. Jos taas on jättäny lasta hoitoon ennen kun osaa edes puhua ja senkin jälkeen jatkaa lapsen tahdin polkemista, niin ei tarvii hämmästyä jos lapsi ei tunnista omia rajojansa lainkaan

Ja juu, kirjotanhan mä nyt hieman yleistäen ja kärjistäen, koska muuten tää keskustelu menee ihan mahdottomaksi jos pitäis keskustella joka ikisen maailman lapsen erityistilanteesta.

Kuka oikeasti edellyttää lapsilta täydellistä käytöstä... sulla on ihmeellinen tuo ajatusmaailma.
Mä kirjoitin tuohon että päätösten pitää vastata ikää ja sä hoet mitä lapsi oppii siitä jos ei saa päättää.