Olen väsynyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minä mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mistä sitä lääkekonjakkia? No oliskohan ihan tohtoris- tai apteekkarisperhe kyseessä. Tai sitten vanhaa varastoa vuosien takaa, anopilta jäänyt.

Muuten vakava aihe sinänsä. Ihan paha olo tulee.
 
Vai tuntuu provolta. Niin minustakin, mutta karkeaa totta on joka sana. Jopa ne pullojen keräämisetkin. Konjakki on vanhaa ja vanhoilla keinoilla hankittua. Onko se tässä olennaista?

Toki minä voisin pankkia vaihtaa ja tehdä montaa muutakin, mutta haluan säilyttää yhteyden lapsiin. Olen 100 % varma, että jos alan hääräillä nyt muutoksia pankkitileissä, voi tapahtua vaikka mitä. Uhkailtu on jo riittävästi ja vinkkiä annettu.Lisäksi olen varma, että vaimo on säästänyt rahaa salatilille pitkän pennin.
Kai ne pankissa tietävät mikä on pelin henki, mutta ei kuulkaa ole kovin harvinaista, että tiliä hoitaa joku muu kuin tilinomistaja.Hyväuskoisuutenne ei ole tästä maailmasta ollenkaan.
Voisin toki työpaikalla ilmoittaa uuden tilin ja uuden pankin, mutta siitä nousisi niin iso meno, että ihan lapsia säästääkseni harkitsen ja mietiskelen miten saisin muutaman vuoden kulumaan. Lapset eivät kertakaikkiaan kestä enempää. Heillä on oikeus jonkinlaiseen tasapainoon, edes huonoon. Vaimo on syyllistänyt ja uhkaillut heidän kuultensa niin paljon, että ovat ihan säikkyjä, mutta koulu sujuu sentään joten kuten kaikilla.

Lapsia kiusaamalla tätä maailmaa kuulkaa pyöritetään. Ettekö lue lehtiä, vai ettekö usko?

En varmasti saisi lasten huoltajuutta ja elatusmaksun hän saisi niin suureksi, ettei itselleni isoa elämisen mahdollisuutta enää jäisi. Lapsiahan on useita. En halua ripotella lapsia ympäriinsä, saati jakaa heitä. Miettikääpä hiukan kuinka hankalaksi elämän voi näissä olosuhteissa saada.
Kukaan lähipiiristä ei edes tiedä millainen vaimoni todellisuudessa on. No aavistaa saattaa, onhan ihmistuntijoita. En käy häntä julkisesti panettelemassa, sillä sellaiseksi se katsottaisiin. Hänhän esittää ihan toista henkilöä, kuuluu järjestöihin, jopa lastensuojelutoimintaan ja on tavallaan edustavakin. Hän osaa pelata kaiken omaan pussiinsa. En aliarvioi hänen mahdollisuuksiaan.

Minua lohduttaa, että minunlaisiani miehiä on muitakin. En ole siis yksin. Joistain vinkeistä saan apua, vaikka muitten kohtalo säälittääkin. En kai sitten ole vielä ihan puutunut.

Olen varma, että vaimoni itse jättää minut kun tuloni pienenevät ja lapset varttuvat tai jotain sairautta ilmenee.Senkin ratkaisun odottaminen antaa pientä toivon kipinää.
Viesteistänne oli nyt se hyöty, että ""varastin"" vaimoni lompakosta pari saturaista. En tunnusta, jos ei lapsia syytä. Ehkä ei huomaa kun pitää aina runsaasti rahaa takana. Ostan lenkkipuvun, sanon että on kirpparilta. Ei se tarkista, ei viitsi ja minähän pyykit- ainakin omani- pesen. Menen raikkaaseen ilmaan ajattelemaan.

Kahteen päivään ei ole lyönyt, kai sitten itsekin olen nyt rauhallisempi. Usein uhkaa munat muhentaa, tiedä sitten kuinka tosissaan, mutta voi vihan puuskassa tehdä pahaakin järkeä.

Kiitoksia ymmärtäjille. Maailma on avara, pikku pikku Lauri. Pitäkää huolta toinen toisistanne. Kun näette naapurin verhojen takana tuskaa, koettakaa auttaa ja ymmärtää. Jonakin päivänä avun tarvitsija voit olla sinä. Ja kiitos kaikille ystävällisyydestä.
 
Tilanteesi tuntuu ylitsepääsemättömältä juuri nyt mutta se ei varmasti jatku ikuisesti. Jotain muutosta on tulossa.

Miten olet ajautunut tuohon tilanteeseen? Eikö vaimosi ollut suhteenne alkuaikoina tuollainen? Jos lapsiakin on monta niin miksi niitä on tehty niin paljon jos elämä ei ole onnellista?

Toivotan sinulle koko sydämestäni voimaa ja että kykenet ammentamaan jaksamista niistä pienistä helpommista hetkistä.
 
Vihdoinkin! Kunnon vaimon molet saanut. Pidä kiinni hänestä kaksin käsin ettei hän vaan katselisi vieraita miehiä.
Tunnut olevan, jutuista päätellen, oikea tomppeli. Jospa sinä et pystykään hoitamaan talouttasi kuin vaimosi ,olet saanut oikean vaimon, kiitos Herran. Jos sinulla on jotakin valittamista vaimosi suhteen, keskustele hänen kanssaan äläkä tule tänne valittamaa. Totuuksia on aina kahdenlaisia. Emme tiedä mitä vaimosi sanoisi tästä, siispä, ryhdistäydy ja rupea mieheksi.
 
Olen aina inhonnut naisia, jotka tulevat muille naisille kertomaan, miten ihania he ovat ja miten oikein he aina toimivat ja miehiään kohtelevat.

Varsinkin, kun asioilla on aina kaksi kääntöpuolta, varsinkin niissä tapauksissa, joissa on tarve kuuluttaa koko maailmalle omaa suvaitsevaisuuttaan. Onko se sitten hienoa, jos voi sanoa, että ainakaan minä en ole sellainen hirmuvaltias, joka ei ymmärrä miehiä, eikä vaadi niiltä mitään sellaista kuin normaalit naiset.

No ei kannata ihmetellä, jos mies joku päivä vaihtaa vaikeampaan ja naisellisempaan naiseen, sillä yleensä sellaisilla ""minun mieheni saa kaiken, mitä haluaa ja vielä helposti""-naisilla on usein taipumus jäädä kakkoseksi siinä vaiheessa, kun joku haasteellisempi naaras tulee kuvioihin. Sellainen, joka haluaa miehen kunnioittavan itseään ja osaa vaatia jotakin.

Kaiken lisäksi se oman suvaitsevaisuuden kuuluttaminen ei yleensä ole mikään apukeino kenellekään, sillä itsehän nämäkin miehet ovat kumppaninsa valinneet. Ihan kuin ""naisen kuuluu antaa miehille kaiken, mitä ne haluaa ja helposti""-asenne olisi oikea ratkaisu joka asiaan. Niin kuin vain naisen edes pitäisi muuttua, varsinkaan kun ei tiedä, mikä on kokonaiskuvio ja molempien osuus asioissa.
 
Heti kun mies puhuu sydämensä tuskasta, ollaan kiistämässä koko asia ja heitetään pesuveden mukana pois. Olisipa nainen kerjuulla, kyllä ropisemalla tulisi sympatiaa. Jos aloittaja olisi provo, mitä en usko, eikö nämä kaikki loput ole totta?

Äkkiä en osaisi sanoa, miä olisi oikea lääke vaimosi rankkaan menoon, mutta pysähtyä sinun nyt pitäisi. Jotain tarttis tehdä.Luulen, että miehiä on vielä pahemmassakin tilanteessa.Näistä ei vaan puhuta.Olen ollut paikalla kun mies puhui vaimonsa väkivallasta ja se raakuutta en kehtaa tässä alkaa vatvomaan. Sanon vaan, että julmaa voi peli olla tiilitalon onnellisissa huoneissa. Kun se on aikansa toiminut, asianomaiset pitävät normaalina, ettei uskalla edes nukkua rauhassa.
 
Meillä asiat on käänteiseti eli meillä tahdin määrää lähes tulkoonkokonaan mies.Minä kyllä saan rahaa käyttöön ja voin käydä hänenkin tilillään.Muuten hän on herra talossa! Ja auta armias mikä kuri lapsilla!

Olen minäkin surrut lasten puolesta.Joskus hän on todella ihana ja hurmaava,varsinkin ulospäin.Oudommat eivät ikinä uskoisi, millainen paholainen meillä välillä riehuu! Käsiksi ei ole käynyt, mutta lapsiaan on uhkaillut kuten minuakinLapset on kertoneet oikeasti pelkäävänsä isäänsä,eikö kuulosta karmealta?En ymmärrä, kuinka olen jaksanut.Ja etenkin lapsien hyvinvointi mietityttää.Miten saisin voimia lähteä tästä kummallisesta liitosta?
 
Päätöksenteko on vaikein prosessi. Kun sen saa tehtyä, alkaa helpottaa ja itse toteuttaminen sitten sujuu kun tekee hyvän suunnitelman. Oletteko tietoisia, millainen lapsuus näillä kummalllisilla ihmisillä on ollut? Siellä lienee paljon luurankoja salaisuuksia, joita ei saa kukaan selvitettyä.
 
Niiden kaikkien, jotka elävät narsistisen persoonallisuushäiröin omaavan henkilön kanssa, kannattaisi pysähtyä ajattelemaan myös lastensa hyvinvointia ja tulevaisuutta. Ei ole minullakaan helppo lapsuus ollut. Isä on ollut meillä tyranni, ja hänen mukaansa on koko perhe ja huusholli pyörinyt. Tällaisen narsistisen persoonallisuushäiriön takana on aina lapsuuden kodin ongelmat. Ja ne samat ongelmat seuraavat sukupolvelta toiselle, me lapset kannamme niitä mukanamme. Meidän perheessä on kolme sisarusta, ja jokaisella meistä on mielenterveyden ongelmia. Elämä ei toden totta ole niin helppoa kuin turvallisessa, tasapainoisessa kodissa kasvaneilla. Elämä on aikamoista itsetarkkailua, ettei vain itse käyttäytyisi samoin kuin vanhempansa. Ja kun on ne samat geenit ja se kasvatus, niin kylläpä sitä omassa käyttäytymisessäänkin tunnistaa ikäviä piirteitä. Paljon itsetutkiskelua ja varmasti vielä jossain vaiheessa terapiaa on tiedossa minullekin tulevaisuudessa, jotta pystyisin suoriutumaan askeleen verran paremmin elämässäni, parisuhteessani, muissa ihmissuhteissani, sosiaalissa kontakteissa sekä lasteni vanhempana ja kasvattajana.

Avioero ei ole helppo ratkaisu, mutta omista lähtökohdistani käsin voin sanoa, että lasten kannalta ero on varmasti usein se oikeampi ratkaisu. Itse tulen olemaan varmasti aina äidilleni katkera siitä, ettei hän uskaltanut erota. Se kun oli lapsuuteni suurin toive. Niin paljon pelkäsin isääni ja niin paha minun oli lapsena olla.

Nyt aikuisena ymmärrän isääni ja hänen lähtökohtiaan paremmin. Narsistinen persoonallisuus ei kasva koskaan aikuiseksi. Kovan kuoren alla hän on aina herkkä, haavoittuvainen lapsi, joka puolustaa itseään kovaa maailmaa vastaan.

Voimia ap:lle!
 
Tiedän hänen lapsuutensa.Uskovainen perhe, erittäin tiukka kuri, köyhyyttä ja paljon lapsia.Varmasti mies ollut vähemmän ns. toivottu kuin yleensä lapset.Eli äidinkaipuuhan se siellä kummittelee! Niin, ja isältä peritty uskomus, se joka kuritta kasvaa kunniatta kuolee.

Mutta jos oma lapsuus on ollut ankea, luulisi haluavan toisenlaisen lapsuuden omilleen.On vain niin helppoa syyttää toisia omasta käytöksestään.

Tiedän, ettei mieheni tule koskaan muuttumaan.Ei hän pysty siihen,vaikka haluaisi.Minulla ei ole tunteita häntä kohtaan enää ja haluan lapsilleni paremman elämän.Yksikään lapsistani ei ole eroa vastaan, päinvastoin! Nyt vain pitää kerätä rohkeutta lähteä!
 
Tee se! Kun kerran olet jo tuossa vaiheessa, ei enää tunteita ym., niin nosta kytkintä! Kaikista raivostuttavinta on juuri se, että tiedän, ettei äidilläni ole muita tunteita isääni kohtaan kuin viha ja inho, mutta silti hän ei ota eroa. On todella henkisesti raskasta käydä vanhemmilla, kun kodin ilmapiiri on koko ajan rajähdysarka. Sisarukseni eivät vanhemmillani enää käykään, minä olen se kiltti tyttö. Ja minä rakastan molempia vanhempiani, vaikka en heidän kummankaan valintoja ymmärrä, enkä heitä aina voi arvostaa. Äitini arvostusta on laskenut juuri saamattomuus ja sitä väistämättä seuraava marttyyrimäisyys. Näyttää olevan helpompaa olla onneton, kun on joku, jota siitä syyttää, kuin ottaa riski, että voisi edes kerran olla onnellinen. Joku taisi tuolla aiemmin kirjoittaa, että lapset odottavat sitä, milloin elämä muuttuu normaaliksi. Ei, se se muutu ikinä normaaliksi. Mä olen sitä koko elämäni odottanut. Ja nyt kun aikuisena elää omaa elämäänsä, hyvää elämää tasapainoisen hienon ihmisen kanssa, on korkeastikoulutettu, ym, niin siltikään elämästä ei osaa nauttia niin kuin ehkä joku toinen. Menneisyyden haamut kummittelevat yhä, kenties ikuisesti?
 
Melkein olisi voinut olla mun kirjoittamani. Rahat kun tulevat tilille niin samantien Solo laulaa ne vaimon tilille. Ja Pimppahommissa on täälläkin hiljaista. Olen pohtinut hoitaako vaimo näitä tarpeitaan naisten illoissa. Näitä on säännöllisesti kerran tai kaksi kuussa. Säännöllisin väliajoin on sallittu myös miesten illat, kerran pari vuodessa. Ei ole kielletty mutta aina tulee tärkeämpää menoa jos minulla olisi menoa. Meillä saa sentään viinaa juoda kotona kun ei kovin usein ota. Haukut kyllä tulee jälkeenpäin aina. Ja meillä eikä läpsitä kuin sanallisesti. Päättäjiäkin meillä on kaksi, vaimo ja kohta täysi-ikäinen tytärpuoli. Yhdessä päättävät mitä ostetaan, koska ostetaan, missä käydään ja ketä kutsutaan. Kun anoppi on kylässä on päättäjiä 3! Tytärpuoli on melkein äitiäänkin pahempi Justiina. Varsinkin kun kavereita tai poikakaveri on käymässä. Silloin ei mikään tekemäni kelpaa. On aika siivota WC tai tyhjätä tiskikone tai.. ja varmasti on huomauttamista jälkeenpäin työn jäljessä. Yritin kapinoida mutta vaimo oli täysin tytön puolella. Tytöllä on tarpeeksi tekemistä lukiossa eli ei ehdi. Ehtii kyllä katsomaan TV:tä!! Kohta päättäjiä on kai enemmän kun toinen tytärpuoli ja poikapuoli vanhenevat vähän. Vielä eivät sotkeudu ovat tyytyväisiä kun saavat tarvittaessa rahaa vaimolta. Tai sitten eivät ole yhtä vallanhimoisia. Yksi yhteinen lapsi on joka pitää suhteessa, on tehty selväksi etten enää näe jos ero tulee. 13 vuoden päästä on aikuinen, viimeistään silloin lähden. Ehkä jo enemminkin mutta vielä muutamaan vuoteen en pääse irti.
 
Hei kohtalontoveri,

Jospa aluksi vaikka lopettaisit sen Soloon laulattamisen ja pitäisit rahat omalla tililläsi?
Kun tämän on tehty voit miettiä seuraavaa askelta. Jos vaikka laittaisit tytönkin tekemään osansa kotitöistä? Pienistä jutuista se lähtee...

--Sinikka
 
>Päättäjiäkin meillä on kaksi, vaimo ja kohta täysi-ikäinen tytärpuoli. Kun anoppi on kylässä on päättäjiä 3!

Olihan tämä vitsi, vai tarkoitat aikuisen oikeasti että vaimosi ja alaikäinen tytärpuolesi päättävät SINUN menoista ja tuloistasi. Siis ALAIKÄINEN..... Herää pahvi nyt on tosi kyseessä.....
 
...keksi omasta päästään koko lätinän.

Alku vielä olisi voinut olla uskottava, mutta sitten tämä että hän yhtenä iltana päätti ottaa pään täyteen, ja kuinka ollakaan, olikin päätöstään jo etukäteen aavistellut ja myynyt tyhjiä pulloja kauppaan saadakseen kokoon viinapullon hinnan sitten kun hän yhtenä iltana päättää ottaa päänsä täyteen... hahhah!

Ja tämä: vaimo löi hesarilla päin näköä. Kyllä minä olisin puukon ottanut heti kättelyssä, jollei minun iltateeni olisi keitettynä kun tulen harrastuksista kotiin.
 
mieleeni tässä Kylmäverisesti sinun- sarjan eräs rikostarina:
aikansa mies kuunteli, vuosia, vaimonsa jäpätystä ja henkistä tyranniaa, kunnes eräänä päivänä olivat keittiössä ruoan laitossa..mies otti valurautapaistinpannun käteensä ja pamautti sillä täysiä vaimoaan päähän. Kyllä hiljeni. Lopullisesti.

Toinen tarina kyseisessä sarjassa oli nuoresta miehestä joka asui vielä äitinsä luona, oli kyllä hyvässä työpaikassa, harrasti pyöräilyä yms. Äiti oli aivan järkyttävä kanaemo, huolehtimassa jatkuvasti miten syöt, pukeudut, mitä teet seuraavaksi... ""muista nyt, että kun menet vessaan, että pissit istualtaan"" sanoi äiti pojalleen!!
Poika harjoitteli tappamista...laittoi jonkun rotan mikroon ja kuvasi kameralla tapahtuman siihen asti, kun se räjähti siellä. Poika sanoi, että alkaa tekemään heidän olohuoneeseen remonttia..rakennusmuovilla suojasi seinät ja lattian, laittoi päällensä sadeasun ja kumpparit. Vuokrasi rakennussahan, houkutteli äitinsä olohuoneeseen ja antoi moottorisahan laulaa...

Että sellaista saattaa tapahtua, jos ihmisen ahdistaa liian ahtaaseen nurkkaan. Ihminen on alunperin kauan kauan sitten ollut eläin..ja eläimen vaistot vain joskun sitten tulee pintaan, mutta mistähän se sitten johtuukaan???
 
Vaikka olen mies, uskon tämä täysin. Olen nimittäin itsekin joskus pulloja keräämällä joutunut ostamaan viinaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa. Te ette tiedä millaista on pienellä paikkakunnalla elää. Nämä hortot käyttävät sitäkin tilannetta hyväkseen. Julkisuus on pahinta mitä mies tietää. Kun jutut vuotavat, ei ole missään sijaa.

Jos tämmöistä naista alkaa vastustaa, se panee ison remmin päälle ja olen ihan varma, että tässäkin tapauksessa saa lapset, jos ero tulee. Kukaan mies ei rääkkäyksen jälkeen jaksa taistella vastaan ja voi yrittää, varma ei voi olla.Lapsien kanssa yhdessäolostahan tässä on kyse.

Mies haluaa pelata aikaa ja joutuu silloin uhrautumaan. Piruja naisia on tosi paljon. On siksi hyvä, että joku yrittää asiaa valaista.
Minäkin ihmettelen sitä miksi näissä oloissa lapsiakin on monta, mutta auttaa kun katson omaa elämää. On minullakin enemmän kuin olen tahtonut. Pilleri muka unohtui ja sitä rataa. Yrittää mies parka edes seksuaaliset tarpeensa tyydyttää, jos sekään sitten enää on mahdollista lopuksi.Voin sanoa vain, että yritä suunnitella eroa. Se tuo sinulle voimaa. Älä ala juopottelemaan. Sitten menee ihan mäkeen.
 
Olen elänyt täläista parisuhdetta kymmenen vuotta. Sitten napsahti ,tätäkö elämä on. Vaihdoin pankkia ,tulihan urputusta. Vaimon oli pakko mennä töihin. En antanut päätösvaltaa olenkaan pois omissa asioissa. Ja pidin pääni aina. Jotenkin elämä alkoi maistua. Eilen viimeinenkin lapsi muutti pois, enkä minä aijo tästä lähteä mihnkään, korkeintaa eläkkeelle.
 
Yhteinen vastaus Sinikalle ja machomiehelle. Ei tätä tilannetta niin vaan muuteta. Jos yrittää niin ero taitaa olla edessä. Ja se ettei enää lasta näe. Ja sitä ennen vaimo livertää tietonsa niille joille sen vähiten haluaisin menevän. Hän tietää muutamia asioita joista en ole mitenkään ylpeä, liittyvät mm. seksielämään (siis aikaan jolloin sitä oli), äitiini ja erääseen pahaan munaukseen liikenteessä ja siihen miten sen hoidin. Hän on oikein taitaba nolaamaan minut muiden edessä. Tämän tiedän vaikka hän ei ole vielä edes tosissaan yrittänyt. Vähitellen on tilanne mennyt näin pahaksi, askel kerrallaan minun oikeuteni poistuvat ja velvollisuudet lisääntyvät. Autoa en ole saanut käyttää lainkaan kolmeen vuoteen, sen jälkeen kun vaihdettiin uuteen. Ainoa poikkeus on vaimon kyyditseminen illanviettoon ja takaisin. Ja tytärpuolen valta on myös laajentunut pikkuhiljaa. Kesällä vaimo antoi hänelle viimeisen sanan kaikissa asioissa silloin kun on itse poissa. Olen omalla käytökselläni osoittanut että hän on tytärpuoli on paljon luotettavampi vastuunkantaja. Ainakin hän on aivan yhtä kipakka käskijä kuin vaimokin, muille lapsille tosin on reilu. Tämä on asia jota vastaan olen yrittänyt nousta mutta se tuntuu olevan erityisen pyhä ja tämän pyhän rikkomisesta rangaistaan tavallistakin kovemmin. Raha-asioista ei ole kysytty pitkään aikaan. Näin se on vaan pikku hiljaa luisunut tähän jamaan ja pois ei pääse siitä pidetään kyllä tarkasti huoli. Jos yrität on henkinen raippa niin kova että on parempi antaa olla. Julkista nöyryytystä käytetään jos kotiseinien sisällä annettu palaute tehoa. Olen kokenut eikä ole tosiaan hauskaa sekään. Uhkailu ja vihjailu kuuluu myös asiaan ja olen varma että uhkaukset pannaan toteen jos nousen kapinaan. Synkkää on täällä suunnalla.
 
mies täällä taas, viesteistänne rohkaistuneena päätin ottaa lehmää sarvista. Laitoin nahkaremmin laulamaan ja luin samalla madonlukuja vaimolleni. Mutta huonosti päättyi tämäkin, toisen iskun jälkeen vaimo nappasi remmin minulta. Sain maistaa omaa lääkettäni ja nyt ei istumistakaan voi ajatella. Kutsui vielä naapurit katsomaan, kun itkien pyysin anteeksi vaimoni pahoinpitely-yritystä. Kirotut olkoot ellit ja heidän neuvonsa, jatkossa siivoan ja kokkaan kiltisti....
 
Tuo edellinen juttu on kiusantekoa. Ei minun tekeleeni. Minä en ole saanut asioita tuolla tavalla eteenpäin.
Pyysin eilen vaimoa katsomaan sitä naisten väkivalta-ohjelmaa illalla. Vaimo katsoikin sen kiinnostuneena kanssani ja lopuksi totesi, että"" on kamalaa kun tuollaisia ei kukaan saa kuriin.""

Jäin ihan ällistyneenä seisomaan siihen takan ja tv:n eteen. Kuulinkoihan minä oikein? Hän ei yhtään tiedosta olevansa väkivaltainen ihmien. Kai minun nyt pitää viimein jotain keksiä. Olen ajatelut, että aloitan siitä pankista. Vaihdan tilini toiseen pankkiiin ja alan hoitaa ensinnä raha-asiat kuntoon.Lompakon jo ostinkin. Kiitos"" kuuntelusta"".
 

Yhteistyössä