Voimia sinulle, Kai. Tie on vaikea, teitpä miten tahansa. Sen sinulle kuitenkin vielä haluan tähdentää, että älä ala syntipukiksi ja vaadi vaimolta muutosta. Älä mahdollista hänelle tämän käytöskaavan jatkamista. Jo se, että olet suostunut tämän sivusuhteen jatkamisen on liikaa myönnytetty, mutta sinä päätät, mitä siedät.
Tämäntyyppisten ihmisten ja ongelmien kanssa taistelleena haluan sinulle painottaa, että itse he eivät edes näe, mitä pahaa saavat aikaan. Sanoissa ja puheissa kyllä myönnetään virheet ja puhutaan kauniisti, mutta sillä on vain perimmäisenä tarkoituksena saada toiselta lisää myönnytystä ja selitellä omalle itselleen, että teko oli oikeutettu. Minä itse ja minun haluamiseni ovat niin voimakkaasti ensimmäisellä sijalla, että kaikki muu jää sen varjoon. He ovat hurmaavia ihmisiä, loistavat läsnäolollaan ja ovat hyviä puhujia, mutta siinäpä kaikki. Tekosia korjaavat toiset heidän jäljiltään. He ovat kuin pikkulapsia, joilla pitää olla lyhyet ja kireät suitset ja silti pyrkivät karkaamaan.
Sinulla ei ole hävettävää kenenkään edessä. Työpaikan ihmisille ei ole mitään syytä asiaa selitellä, siitä selvitköön vaimosi ja herra johtaja itse. Työkaverit ovat selvillä näistä tilanteista paljon paremmin kuin osalliset aavistavatkaan, eivät hyväksy vaan paheksuvat, jopa häpeävät. Ongelmia se aiheuttaa sielläkin ja toivonpa todella, että ylimmässä johdossa istuu suoraselkäinen, joka pitää kunnon puhuttelun molemmille.
Olen monelle näilläkin palstoilla tähdentänyt, että rakkaus on tahdon, ei halun asia. Jos ihminen tahtoo jotain, hän on valmis tekemään töitä sen eteen. Haluta voi vaikka mitä, siihen ei omia ponnisteluja tarvita. Siinä olisi vaimollasi kovasti oppimista.
Jos ajatuksella voisi siirtää voimia, ohjaisin niitä sinulle.