M
Minä mies
Vieras
Olen elänyt meidän suuperhettämme alusta asti. Vaimo on ollut kotiäiti. Koko ajan. No, se on mahdollista, koska ansaitsen aika hyvin ja voin järjestellä työaikaani aika lailla.
Vaimo on määrännyt talousasioista, vaatehankinnoista, kaikesta isommasta. Minä olen saanut päättää sen, etten tupakoi, enkä juo kaljaa kuin korkeintaan pullon illassa. Jos tarjoilemme vieraille, niin korkeintaan lääkekonjakkia.Vieraanvaraisia pyrimme olemaan, emmekä ruokalaskuista tingi. Vaatteet eivät ole meidän perheen juttu eikä mikään varsinaisesti ylellinen.
Joskus minä kärsin, sillä loppujen lopuksi minä en päätä edes siitä, koska otan välipalaa. Vaimoni on laihduttanut minua koko elämänsä. Ei hän kovin lihava olekaan.
Pahinta on alituinen henkinen väkivalta. Hän puhuu monikossa:""Me emme halua, meillä ei ole tapana, me emme halua ulkomaille"" jne. Hän mielestään tietää kaiken mikä on minulle eduksi.
Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään ystävää, mutta saattaa olla, ettei ole vaimollanikaan.
Lapsillakaan ei ole niin kivaa kuin pitäisi. Kuulen alituista valitusta, surullisia ääniä ja vielä surullisempaa äänettömyyttä.Kaikki odottavat sitä ihmeellistä päivää, jolloin kaikki on hyvin.
Yhtenä iltana viime vuonna päätin ottaa pään täyteen. Vaikka minun lompsani on kuin kärpäslätkä, ostin oman pullon. Tottapuhuen keräsin rahat myymällä pulloja läheiseen kauppaan. Vähitellen niin ettei vaimoni huomannut mitään. Tietääköhän moni varakas ihminen kuinka kalliita tyhjät pullot ovat?
Makailin siis tyytyväisenä sängylläni, en valmistanutkaan iltateetä kuten yleensä vaimon ollessa harrastuksissa. Havahduin siihen, että sain ympäri korvia. Hän löi minua Helsingin sanomilla kuin omaa sikaa.
Sen jälkeen olen saanut tällejä melkein joka päivänä. Vain joulu oli poikkeus, mutta silloinkin hän iski kengänkorolla jalkaterääni.
Joskus yritimme perheterapiaa, mutta terapeutti lopoetti sen kädet ylös nostaen. Vaimoni nujersi hänen. terapeutti sanoi, ettei ketään voi väkisin hoitaa.
Olen väsynyt tähän kaikkeen, mutta miten taltutan tämän hirveän Justiinan? En halua nöyryyttää ja nolata koko perhettä. En halua paljastaa kauheaa salaisuuttani.Ulospäin vaimoni hymyilee kuin mairea enkeli karvahattunsa alta. Ilman muuta lienee selvää etten pimpan autuudesta ole saanut nauttia vuosiin, en kai kun lapsetkin on tehty.
Osaako kukaan viisas nainen kertoa minulle, miten minä jaksan seuraavat viisi vuotta eli eläkeikääni asti. Sen verran miehiö tunnen, että he eivät osattomuudestani huolta kannan, kunhan itsellä vain menee kovaa.
i?
Vaimo on määrännyt talousasioista, vaatehankinnoista, kaikesta isommasta. Minä olen saanut päättää sen, etten tupakoi, enkä juo kaljaa kuin korkeintaan pullon illassa. Jos tarjoilemme vieraille, niin korkeintaan lääkekonjakkia.Vieraanvaraisia pyrimme olemaan, emmekä ruokalaskuista tingi. Vaatteet eivät ole meidän perheen juttu eikä mikään varsinaisesti ylellinen.
Joskus minä kärsin, sillä loppujen lopuksi minä en päätä edes siitä, koska otan välipalaa. Vaimoni on laihduttanut minua koko elämänsä. Ei hän kovin lihava olekaan.
Pahinta on alituinen henkinen väkivalta. Hän puhuu monikossa:""Me emme halua, meillä ei ole tapana, me emme halua ulkomaille"" jne. Hän mielestään tietää kaiken mikä on minulle eduksi.
Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään ystävää, mutta saattaa olla, ettei ole vaimollanikaan.
Lapsillakaan ei ole niin kivaa kuin pitäisi. Kuulen alituista valitusta, surullisia ääniä ja vielä surullisempaa äänettömyyttä.Kaikki odottavat sitä ihmeellistä päivää, jolloin kaikki on hyvin.
Yhtenä iltana viime vuonna päätin ottaa pään täyteen. Vaikka minun lompsani on kuin kärpäslätkä, ostin oman pullon. Tottapuhuen keräsin rahat myymällä pulloja läheiseen kauppaan. Vähitellen niin ettei vaimoni huomannut mitään. Tietääköhän moni varakas ihminen kuinka kalliita tyhjät pullot ovat?
Makailin siis tyytyväisenä sängylläni, en valmistanutkaan iltateetä kuten yleensä vaimon ollessa harrastuksissa. Havahduin siihen, että sain ympäri korvia. Hän löi minua Helsingin sanomilla kuin omaa sikaa.
Sen jälkeen olen saanut tällejä melkein joka päivänä. Vain joulu oli poikkeus, mutta silloinkin hän iski kengänkorolla jalkaterääni.
Joskus yritimme perheterapiaa, mutta terapeutti lopoetti sen kädet ylös nostaen. Vaimoni nujersi hänen. terapeutti sanoi, ettei ketään voi väkisin hoitaa.
Olen väsynyt tähän kaikkeen, mutta miten taltutan tämän hirveän Justiinan? En halua nöyryyttää ja nolata koko perhettä. En halua paljastaa kauheaa salaisuuttani.Ulospäin vaimoni hymyilee kuin mairea enkeli karvahattunsa alta. Ilman muuta lienee selvää etten pimpan autuudesta ole saanut nauttia vuosiin, en kai kun lapsetkin on tehty.
Osaako kukaan viisas nainen kertoa minulle, miten minä jaksan seuraavat viisi vuotta eli eläkeikääni asti. Sen verran miehiö tunnen, että he eivät osattomuudestani huolta kannan, kunhan itsellä vain menee kovaa.
i?