Kiitos kaikille tsempeistä 
toivotaan, että niiden avulla vauva pysyisi pää alaspäin loppuun asti ja kaikki menisi hyvin. Tiedättekö, että niin kovin mielelläni toisin tänne sen ideaalin synnytystarinan, mutta veikkaanpa, ettei se täältä tule Mutta onhan tässä vielä mua ennen todennäköisesti POL (huhuu, ootko jo synnärillä??) ja sgt.
Amanda, mulla on ollut aina välillä niitä mahakipuja, sellaisia menkkamaisia. Ja on muuten välillä vieläkin. Aluksi oli enemmän , mutta sitten on ollut satunnaisesti. Neuvolan terkka sanoi, että ne on sellaisia kohdun kasvukipuja, kun kohtu venyy.
Niin ja onnea Amanda hyvistä ultrakuulumisista! Meillä niskaturvotusta oli 1,2. Mullekaan ei mitään riskilukua kerrottu, neuvolassa vaan joskus mainitsi, ettei ole mikään kohonnut riski. (siis joskus aikoja verikokeiden ja ultran jälkeen).
Pööppis, mäkin näin jossain vaiheessa ihan tosi villejä unia. Niissä ei ollut päätä eikä häntää ja niissä oli mukana mitä omituisimpia yhdistelmiä ihmisistä ja asioista. Mutta sitten sekin vaihe meni ohi. Nykyään varmaan nukun niin lyhyitä pätkiä, ettei oo mitään käsitystä, että oisin jotain unta nähnyt
Sakara, täällä kans nauroin ihan ääneen tuota neuvolan itsepäistä lasketun ajan laskentatapaa edellisistä menkoista!! Tosiaan hassu juttu, että oot jo noin pitkällä ja terkka ei löydä sydänääniä
Mies mukana Meillä mies on ollut lähes kaikissa ultrissa mukana (niitä on siis takana jo 11), mutta neuvolassa on ollut mukana vaan kerran, kesäloman aikana. Ja en oo sitä mitenkään kovasti tuonne neuvolaan edes houkutellut. Käännösreissulla äitipolilla oli mukana ja saa tulle ä-polille edelleenkin mukaan, jos sinne joudutaan. Nuo perusneuvolat on olleet mun mielestä jotenkin niin simppeleitä, etten oo viittinyt ajattaa miestä töistä sinne kesken päivän (kun joutuu tekemään tunnit sitten takaisin ja neuvolaan on töistä ainakin 20 min matka). Mutta toki ois varmasti vielä enemmän tässä raskaudessa mukana, jos olis ollut myös neuvoloissa aina mukana. Mutta mä oon sitten aina raportoinut, mitä terkka tai lääkäri sanoi. Nuo ultrat on ollut kiva jakaa, kun siellä on jotenkin käsitelty ehkä jännittävämpiä asioita.
ON. Tänään kävin neuvolassa. Terkka haki sitten vanhemman ja kokeneemman kätilön kaveriksi kattomaan tarjontaa, kun ei osannut oikein varmuudella sanoa siitä mitään. Vielä on kaverilla kai (?) pää alimpana, mutta peppua heiluttaa turhan paljon tuolla mun vasemmalla kyljellä Kovin korkealla on vielä eikä ole yhtään laskeutunut. Mutta vanhempi kätilö oli sitä mieltä, että seurataan rauhassa ja sieltä hän voi vielä hyvinkin osata laskeutua oikein lantioon ja synnytyskanavaan. Mutta sitä hämmästeli tuo vanhempi kätilökin, että oon ensisynnyttäjä ja viikolla 37 ei oo kaveri yhtään laskeutunut. Ja edelleen on sitten ohjeet, että jos menis lapsivedet tai lähtis synnytys supistuksilla käyntiin, niin vaakatasossa lanssilla Taysiin ja ekaks tarkistetaan tarjonta ja sitten päätetään synnytyksen jatkosta. On kai olemassa riski, että kun pää ei oo kiinnittynyt, niin esim napanuora voi mennä sinne pään ja lantion väliin ja jäädä puristuksiin Kivoja ajatuksia mietittäväksi tässä lähiviikkoina :/ no, toivotaan, toivotaan parasta
Nimistä. Meillä oli jo ennen raskautta pojalle nimi valmiina. Yksi mun suosikkinimistä, joka löytyy myös miehen suvusta (jo kuolleelta henkilöltä, jolla ei jälkeläisiä). Ja jos meille joskus tulee poika, niin todennäköisesti hän tuon nimen sitten saa. (jos ei joku lähisuvusta sitä vie!) Sitten kun selvisi, että meille tuleekin tyttö, niin alkoi armoton pohdinta. Oli jo vähän niinkun päätetty yksi mun suvun perinnenimi (isoäidin nimi), mutta sitten musta alkoi tuntua siltä, etten haluakaan sitä nimeä. Ja sitten mietittiin uusi. Ehdotin nimeä miehelle, joka sitä aikansa makusteli ja siten hyväksyi. Toiseksi nimeksi tulee varmaankin kummankin isoäidin toinen nimi (siis sattumalta isoäidellämme on sama toinen nimi). Ja varmaan tulee vielä kolmaskin nimi, kunhan saadaan päätettyä ja tosiaan riippuu kovasti siitä, onko neiti nimensä näköinen vai meneekö vielä uusiksi Mun isoveli vei jo aikaa sitten mun ensimmäisen suosikkinimen pojalleen mutta en ole (enää ) katkera, vaan tuo pikkumies on nimensä näköinen ja sen ansainnut!
Lainasin muuten kirjastosta pari nimen merkityksistä kertovaa kirjaa. Näin mammalomalla kun on aikaa pohtia tuollaisiakin
Pol, onnea matkaan! ja kovasti jaksuja aikaan ennen lähtöä... Pitkiä taitavat olla silloin päivät...
Ja Pööppikselle toivotaan hyviä ultrakuulumisia! Meille muuten lääkäri sanoi ultrassa näyttäen jalkoväliä, että tässä tämä nyt sitten on, jos se kiinnostaa (mulla on siis kaikki ultrat tehnyt lääkäri. kuulemma riippuu aika paljon terkasta tai kätilöstä, että kertooko ja miten suhtautuu asiaan).
Voikaa kaikki mammat hyvin! Ja nauttikaa pian alkavasta viikonlopusta!
t. Tuiskuli ja Maisa 36+3
toivotaan, että niiden avulla vauva pysyisi pää alaspäin loppuun asti ja kaikki menisi hyvin. Tiedättekö, että niin kovin mielelläni toisin tänne sen ideaalin synnytystarinan, mutta veikkaanpa, ettei se täältä tule Mutta onhan tässä vielä mua ennen todennäköisesti POL (huhuu, ootko jo synnärillä??) ja sgt. Amanda, mulla on ollut aina välillä niitä mahakipuja, sellaisia menkkamaisia. Ja on muuten välillä vieläkin. Aluksi oli enemmän , mutta sitten on ollut satunnaisesti. Neuvolan terkka sanoi, että ne on sellaisia kohdun kasvukipuja, kun kohtu venyy.
Niin ja onnea Amanda hyvistä ultrakuulumisista! Meillä niskaturvotusta oli 1,2. Mullekaan ei mitään riskilukua kerrottu, neuvolassa vaan joskus mainitsi, ettei ole mikään kohonnut riski. (siis joskus aikoja verikokeiden ja ultran jälkeen).
Pööppis, mäkin näin jossain vaiheessa ihan tosi villejä unia. Niissä ei ollut päätä eikä häntää ja niissä oli mukana mitä omituisimpia yhdistelmiä ihmisistä ja asioista. Mutta sitten sekin vaihe meni ohi. Nykyään varmaan nukun niin lyhyitä pätkiä, ettei oo mitään käsitystä, että oisin jotain unta nähnyt
Sakara, täällä kans nauroin ihan ääneen tuota neuvolan itsepäistä lasketun ajan laskentatapaa edellisistä menkoista!!
Tosiaan hassu juttu, että oot jo noin pitkällä ja terkka ei löydä sydänääniä Mies mukana Meillä mies on ollut lähes kaikissa ultrissa mukana (niitä on siis takana jo 11
), mutta neuvolassa on ollut mukana vaan kerran, kesäloman aikana. Ja en oo sitä mitenkään kovasti tuonne neuvolaan edes houkutellut. Käännösreissulla äitipolilla oli mukana ja saa tulle ä-polille edelleenkin mukaan, jos sinne joudutaan. Nuo perusneuvolat on olleet mun mielestä jotenkin niin simppeleitä, etten oo viittinyt ajattaa miestä töistä sinne kesken päivän (kun joutuu tekemään tunnit sitten takaisin ja neuvolaan on töistä ainakin 20 min matka). Mutta toki ois varmasti vielä enemmän tässä raskaudessa mukana, jos olis ollut myös neuvoloissa aina mukana. Mutta mä oon sitten aina raportoinut, mitä terkka tai lääkäri sanoi. Nuo ultrat on ollut kiva jakaa, kun siellä on jotenkin käsitelty ehkä jännittävämpiä asioita. ON. Tänään kävin neuvolassa. Terkka haki sitten vanhemman ja kokeneemman kätilön kaveriksi kattomaan tarjontaa, kun ei osannut oikein varmuudella sanoa siitä mitään. Vielä on kaverilla kai (?) pää alimpana, mutta peppua heiluttaa turhan paljon tuolla mun vasemmalla kyljellä Kovin korkealla on vielä eikä ole yhtään laskeutunut. Mutta vanhempi kätilö oli sitä mieltä, että seurataan rauhassa ja sieltä hän voi vielä hyvinkin osata laskeutua oikein lantioon ja synnytyskanavaan. Mutta sitä hämmästeli tuo vanhempi kätilökin, että oon ensisynnyttäjä ja viikolla 37 ei oo kaveri yhtään laskeutunut. Ja edelleen on sitten ohjeet, että jos menis lapsivedet tai lähtis synnytys supistuksilla käyntiin, niin vaakatasossa lanssilla Taysiin ja ekaks tarkistetaan tarjonta ja sitten päätetään synnytyksen jatkosta. On kai olemassa riski, että kun pää ei oo kiinnittynyt, niin esim napanuora voi mennä sinne pään ja lantion väliin ja jäädä puristuksiin Kivoja ajatuksia mietittäväksi tässä lähiviikkoina :/ no, toivotaan, toivotaan parasta
Nimistä. Meillä oli jo ennen raskautta pojalle nimi valmiina. Yksi mun suosikkinimistä, joka löytyy myös miehen suvusta (jo kuolleelta henkilöltä, jolla ei jälkeläisiä). Ja jos meille joskus tulee poika, niin todennäköisesti hän tuon nimen sitten saa. (jos ei joku lähisuvusta sitä vie!) Sitten kun selvisi, että meille tuleekin tyttö, niin alkoi armoton pohdinta. Oli jo vähän niinkun päätetty yksi mun suvun perinnenimi (isoäidin nimi), mutta sitten musta alkoi tuntua siltä, etten haluakaan sitä nimeä. Ja sitten mietittiin uusi. Ehdotin nimeä miehelle, joka sitä aikansa makusteli ja siten hyväksyi. Toiseksi nimeksi tulee varmaankin kummankin isoäidin toinen nimi (siis sattumalta isoäidellämme on sama toinen nimi). Ja varmaan tulee vielä kolmaskin nimi, kunhan saadaan päätettyä
ja tosiaan riippuu kovasti siitä, onko neiti nimensä näköinen vai meneekö vielä uusiksi Mun isoveli vei jo aikaa sitten mun ensimmäisen suosikkinimen pojalleen mutta en ole (enää ) katkera, vaan tuo pikkumies on nimensä näköinen ja sen ansainnut! Lainasin muuten kirjastosta pari nimen merkityksistä kertovaa kirjaa. Näin mammalomalla kun on aikaa pohtia tuollaisiakin
Pol, onnea matkaan! ja kovasti jaksuja aikaan ennen lähtöä... Pitkiä taitavat olla silloin päivät...
Ja Pööppikselle toivotaan hyviä ultrakuulumisia! Meille muuten lääkäri sanoi ultrassa näyttäen jalkoväliä, että tässä tämä nyt sitten on, jos se kiinnostaa
(mulla on siis kaikki ultrat tehnyt lääkäri. kuulemma riippuu aika paljon terkasta tai kätilöstä, että kertooko ja miten suhtautuu asiaan). Voikaa kaikki mammat hyvin! Ja nauttikaa pian alkavasta viikonlopusta!
t. Tuiskuli ja Maisa 36+3