** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.8 **

Sara, voin uskoa, et diabetes tuo hirmuisesti kaikkea säätöä nyt. Tsemppiä selvittelyhin! Mullakin oireet on ollu koko ajan lievät! Sillon jotain 7-10 viikoilla oli kuvotusta, jos ei syönyt tasaisesti ja yhtenä - siis yhtenä - päivänä kunnon oksetusolo. Muuten ei ollut suurempia juttuja - muuta kuin tuo samainen hermoilu ja isompi nälkä. Tissit & nännit oli ensin arat, mut nekin helpotti aika pian. Mua ei edes väsyttänyt hirveesti, vaikka luulin et se kuuluu aina alkuraskauteen. Np-ultraan mennessä olin tosi pelokas ja epävarma - voiko siellä joku olla, kun ei se tunnu miltään! Mut siellä se tyyppi heilui vilkkaasti. Nyt taas hermoilen, kun vatsa ei oo yhtään kasvanu ja oireet on lieviä nytkin. Nälkä ja kuvotuskin on palautunu normaaliks. Lenkilläkin jaksan paremmin kuin alkuraskaudessa. Miehen mielestä mun ainoa oire on äkkipikaisuus ja kiukkuisuus. Onneks on doppler ja kuuntelin lauantaina sykkeet, niin taas tajusin, et siellä se kaveri olla möllöttelee.

Mä oon Sara täysin samaa mieltä tosta hermoilusta ja huolehtimisesta! En mä oon mitään koskaan näin paljon hermoillu tai ollu näin epävarma. Kai sitä toivoo lasta niin kovasti, että se nostaa tunteet pintaan. Olo helpottui np-ultran jälkeen, mutta nyt taas tuntuu, et rakenneultraan on ikuisuus… Eilen oli vähän vatsa kipeä ja avot - huolet nousi taas pintaan! Joskus kun tulee rutkasti valkkaria, menee kiiruusti vessaan kurkistamaan… Hullua. Mut koitetaan uskoa vaan, et kaikki menee hyvin ja nyt ne vauvelit on meille tarkoitettu!

Ootteko muut kirjotellu kuukausipinoissa? Mä oon lueskellu toukokusia, mutta en oo kirjotellu. Jotenkin tuntuu et siellä on hirmuisesti ihmisiä ja juttuja. Onhan siellä tietty paljon samoja vaiheita kuin itsellä, mut musta on ihan rikkaus, että me mennään eri viikoilla. Saa sitten edestä ja takaa neuvoja.

5 viikkoa ja 2 päivää rakenneultraan - en yhtään laske…

Amanda ja Sulo-Sointu 13+5

 

Täällä mietitään, joko uskaltais ilmoittaa lapsettomuuspolille, että oon raskaana vai odottaisko vielä viikon...
Jotenkin huolettaa, kun kaikki vähäisetkin oireet on kadonneet. Ainoat oireet aluksi oli maha ja selkäkivut ja nekin hävinneet. Ruoka ei maistu vanhaan malliin, kai sekin joku oire, muuten ei tunnu mitään missään. Joka kerta kun käyn vessassa on paniikki päällä, näkyykö punaista...

Mä oon nyt aika pihalla, kuinka pitkällä olen raskaudessa, koska testi näytti plussaa vasta kp 35/28-32 ja clearblue näytti 2-3 viikkoa kp37. Eli ovis ollut poikkeuksellisen myöhään, ei harmainta hajua koska. Menkkamaiset mahakivut mulla alkoi kp 24 , oliskos ne olleet kiinnittymiskipuja? Olikos sen kiinnittymisen ajankohta ovikseen nähden noin 5 pv vai miten se menikään.

Amanda mä oon tuolla kesäkuisissa, kiva seurata myös samoilla viikoilla meneviä, vaikka tosiaan porukkaa sielläkin niin paljon, ettei pysy yhtään kärryillä...

 

Kaneli, mulla ei ole tarkkaa tietoa ovulaatiosta, mutta JOS mennään np-ultrassa (viikolla 10+1) katottujen päivien mukaan, ni ovulaatio olis ollut vasta kp 26 ja haaleeta plussaa näytti testi kp37 mut jo kp39 CB väitti että 2-3vko. Mulla oli myös tuhrumenkat kp32-36 (=kiinnittymisvuoto???). Et hyvinkin on sulla mahdollista, että on ollut myöhäinen ovulaatio.

Oireet on olleet lieviä koko matkan ajan. Väsymys oli selkein. Se oli lähes tappava. Aina joinain päivinä sitten nippailee masusta, nykyisin enemmän. Ei mulla ole ollut oikein ruokamielihalujakaan, kuvotuksen aikaan kirpeät hedelmät ja marjat maistui. Nii ja kuvotus alkoi vasta rv8+ ja loppui jo rv10+.

Mä oon kirjotellut tonne kuukausipinoon aika vähän. Lueskelen niitä juttuja kyllä, mutta tosiaan siellä on väkeä niin kauheasti ja aiheet vaihtuu vauhdilla ja ensiodottajia on tosi vähän, ni tää ryhmä on paljon mieleisempi.

Lähetän paljon myötätuntoa alkuhermoiluissa kärvisteleville. :wave: Se on tuskallista, mutta menee lopulta onneks ohi. Itselläni on nyt varma ja luottavainen olo, että kyllä tää tästä lapseksi muuttuu

Samirja ja Pikkupallo 17+5

 

Nyt luvassa valitusta...anteeksi.:ashamed:

Itsellä takana tosi raskas viikonloppu. Allergia vaivaa tosi pahana - lääkärin luvalla oon ottanut setiritsiiniä, mutta sitäkään en oo ottanu joka ilta kun yritän pärjätä mahdollisimman vähillä lääkkeillä - nyt kun raskaana kerran ollaan. Nukkuminen ei onnistu kun kutittaa ja iho on kipeä. Stressi omasta olemisesta (nukkumisesta ja jaksamisesta) ja vauvan alusta ei yhtään helpota allergiaoireita. Mieli maassa ja nyt sitten itkettää joka välissä. Ilmeisesti ne on nää paljon puhutut hormonit...

Viime viikolla olin niin sfääreissä plussan ilmestyttyä testiin ja nyt sitten on sellainen tunne, että olenko edes raskaana. Vaikeahan tähän on suhtautua kun mitään konkreettista ei oo havaittavissa. Miehelle puhuin AR-ultrasta parin viikon päähän, mutta hän on varma että masussa on elämää, niin pitää ultraa tuolloin turhana. Ihana kun on niin positiivisella mielellä liikenteessä.:heart: Jospa sitä itsekin malttaisi sinne NP-ultraan ja menisi RKTT-fiiliksillä sinne saakka.

Oireita on vatsan nippailut ja turvotus sekä väsymys. Teki niin mieli kertoa omille vanhemmille viikonloppuna raskaudesta, mutta kun ei vielä uskaltaisi...

Anteeksi vielä omanapainen valitus.:ashamed:

Brita 4+6

 

Amanda, mä oon kans lukenut toukokuisia, mutta totta puhuen se pino etenee liian tiuhaan (koko ajan uutta postausta, en pysy mukana!) ja en koe oikein mitään yhteistä heidän kanssaan joilla on jo aiempia lapsia. Kuukausipinossahan on näitä jotka on parikymppisiä ja joilla on jo tyyliin kolmas tai neljäs tulossa.. eijei. Ei niin mitään yhteistä! Suurinta vertaistukea mä kaipaan just esikoistaan odottavilta, ja jotka on elämässään kuitenkin jo siinä vaiheessa että on suunnilleen koulut käyty ja työpaikat joiden kannalta tätä raskautta pohtia jne.jne.

Oireista; myös multa on nyt suurimmat oireet hävinneet. Lähes joka päivä nipistelee tai "viiltelee" kohdun kohdalta, ei ikävästi, mutta kuitenkin. Kuvotus ja väsymys on pikkuhiljaa hävinneet, sellaista kunnon oksetusoloa ei ole ollut enää pariin viikkoon. Alaselkä vaivaa, mutta ostin sellaisen lämmitettävän kaurapussin, ja olen makoillut kuuma pussi selän alla se auttaa! Nälän tunne on alkanut helpottaa ja kaikki ruoat maistuvat. Eli mahdollisuus on siihen, että päästään tästä ahmimisesta eroon.. Psyykkisistä oireista kuvioon on tullut herkkyys ja itkuisuus. Noh tätä samaa se oli kun käyin pillereitä, eli been there done that.. mutta onhan se vain kummaa kun Anttilan kuvastokin saa itkemään.

Tsemppiä mammoille!!

marjutan ja Muru 12+4

ps. mulla vielä 8 viikkoa ja 1 päivä rakenneultraan....!!!

 

Hei kaikki!

Terveiset sairaalasta
Ei tullut täältä sitä perinteistä synnytystarinaa, vaan jotain ihan muuta. Mutta lopputulos on kaiken tuskan ja vaivan arvoinen. Pikkuneiti syntyi 29.10.2011 klo 23.05 kiireellisellä sektiolla. Painoa neidillä oli 2970 g ja pituutta 50 cm.
Kaikki on nyt hyvin ja olemme tosi onnellisia.

Tulen joskus kertomaan tarkemman tarinan, kunhan päästään täältä kotiin, (mahdollisesti jo huomenna).

t. Tuiskuli ja Maisa

 

Onnea onnea Tuiskuli!!! :flower:

Mites muuten Pol?! Onhan kaikki hyvin? Ja sgt?

 

Hei odottajat!

Täällä hämmentyneenä tekisi mieli mukaan...kauan odotettu (yk13) plussa tuli pari viikkoa sitten ja välillä olen onnesta soikeana, välillä kauhusta jäykkänä. Meillä meni hassusti että oltiin juuri hakeuduttu yksityiselle tutkimuksiin, ehdittiin mulla kohtu ultrata ja miehen simpat tutkia (molemmissa oli kaikki ok) ja soitin jo jatkotutkimuksiin aikaa. Lääkäri sanoi että odottele vuodon alkamista ja toivottavasti se ei ala, totesin vaan että monta päivää ollut jo olo että menkat alkaa että kyl ne tulee. Samana päivänä tulikin plussa testiin.

Ensi viikolla varhaisultra, pitäkää peukkuja että siellä sydän sykkisi! Oireista, niin vatsassa nipistelee, polttelee ja viiltelee (välillä oonkin varma että km-oireita), ruoka ei oikein maistu, väsynyt ja huono olo vähän koko ajan, hedelmiä tekee mieli. Aika v-ultraan tuntuu vaan matelevan!

Tuiskulille onnea pienestä perheenjäsenestä!

Kippi 5+4

 

Tuiskuli, isosti onnea!

Marjutan, mulla ihan sama juttu, että pahin nälkä ja kuvotus on hävinnyt ja ruoka alkaa maistua taas tavalliselta.

Mä olin tänään aamulla sokerirasituksessa - pari tuntia kärvistelyä terveyskeskuksessa! Mulla on polykystiset munasarjat ja siihen kai liittyy kasvanut raskausdiabeteksen riski. Vaikka oonkin normipainoinen ja joskus aiemmin tehty sokerirasitus oli normaali, oon mukana tarkemmassa seurannassa. Testi tehdään vielä uudestaan joskus jotain rv 20-25, vaikka tää tulos oliskin normaali. Kun kävin testissä, aloin jo miettiä, et pitäiskö joka tapauksessa tarkkailla vähän syömisiä paremmin. Eli välttää sokereita ja nopeita hiilareita ja syödä välipaloja säännöllisesti. Jos mulla kerran VOI olla riski rd:hen, kait se olis fiksua koittaa ehkäistä se jo alkuunsa. Pullat siis pannaan!

Ootteko muut jaksanu hyvin harrastaa liikuntaa? Ja onko kukaan tarkkaillu sykkeitä? Mulla on kyllä sykemittari jossain kaapin pohjalla, mut en oo pitkään aikaa käyttäny sitä. Mä lenkkeilen ja sporttailen melko aktiivisesti, mut oon sit koittanu mennä aika hiljaista vauhtia. Ehkä kannattais ottaa sykemittari käyttöön, niin tietäis heti, miten kovaa voi mennä. Oon ymmärtäny, et sykeraja olis raskaana ollessa jotain 140-150. Pitääköhän toi paikkaansa?

 

Heippa mammat!!:wave:
Syy, miksi tästä mammasta ei ole kuulunut on se, että pikku nyytti makoilee nyt tossa sohvalla vieressä, eilen kotiuduttiin sairaalasta. =)

Synnytystainaa tässä sitten heti ja voin sanoo, ettei mennyt ihan oppikirjan mukaan... Eli
25.10. aamulla vessassa käydessäni huomasin, että vuodan verta. No, siitä sitten soitin synnärille, että joko sitä lanssilla tullaan, vai miten tehdään. Tuossa vaiheessa ei ollut juurikaan supistuksia.
Synnäriltä sanottiin sitten, että pitää käydä näytillä. Söin aamupalan ja lähdin. Edelleen ajoittaista kipristelyä.
Synnärillä ajettiin sitten käyrää, johon taisi tulla 1 tai maks 2 supistusta. Koska viikkotilanteeni oli 41+1, niin kätilö laittoi minut lääkärille, jotta voitaisiin tehdä yliaikaiskontrolli (mulla ois samalle iltapäivälle ollu neuvola, josta käsin synnäriltä ko. aika ois varattu). No, lääkäri tutki ja totesi, että kohdunkaula on hävinnyt kokonaan ja paikat on kolme senttiä auki. Suositteli jäämään sairaalaan, sanoi synnytyksen olevan käsillä. No, siinä sitten steppailin neljä tuntia pitkin sairaalan käytäviä ja välillä kävin käyrillä, joille ei meinannu jäädä oikein mitään merkkiä.
Iltavuoron kätilö aikoi kotiuttaa minut päivällisen jälkeen, mutta sanoin, että viimeisen tunnin aikana supistusia oli ollut säännöllisemmin. No, makoilin käyrillä ja KAS, siinähän oli sitten supistuksia 5-10 min välein. Siinä vaiheessa kätilö siirti mut sitten synnytyssaliin, olin 7cm auki.
No, supistukset sitten voimistu ja tuli kipeeks (mulla on aika korkee kipukynnys, johtuen siitä, että mulla on endometrioosi, joten kuukautiset ei oo koskaan ollu mulla "pikku nipistelyä") vastaten kuukautiskipuja. No, kätilö ehotti sitten Tramal -piikkiä ja sen löikin pakaraan. Auttohan toi. Hankalinta oli, kun käyrien aikana ei saanu liikkuu, vaan piti olla paikallaan, mulla supistuksiin autto hyvin lantion keinuttelu, liikkuminen ja syvään hengittely.
Kätilö sitten ehotti, että kokeilisin suihkua ja siellä olo oli MAHTAVA. Lämmin vesi mahalla tuntu RUHTINAALISELLE ja noin tunnin ajan olikin semmonen olo, että sistusten kipu laski (olin siis saanut myös sen kipupiikin, joka tossa vaiheessa potkas sitten hyvin lievitystä). Sitten alko tuntuunkin sille, että pitää tulla pois suihkusta, kun en enää pystynyt oleen paikallaan. Siinä vaiheessa supistukset tuntu semmoselle, että multa alko tuleen jo ääntäkin, että desibelit alko nouseen...
No, kätilö sitten tutki ja totes, että mulla on lähes tulkoon paikat auki ja ehotti, että josko pyytäs gyneä laittamaan kohdunkaulaan puudutteen. Se laitettiin ja SATTU, ku se ukko ronkki.... Siinä kävi sitten silleen, että puudute teki sen, että seuraava supistus toi mahdottoman ponnistuksen tarpeen ja sen karjasinkin kätilölle. Siinä vaiheessa sain määräyksen olla ponnistamatta, kun kätilö halus tarkistaa tarjonnan. Sen jälkeen juttu menikin konstikkaaks: Tyttö olikin kääntänyt kasvonsa tulosuuntaan, mutta ei ollut puhtaasti kasvotarjonnassa. No, ei ku gyne uudelleen paikalle ja supistusten aikana EI SAANUT ponnistaa, vaan piti läähättää (ihan kauheeta hommaa, kun pakostakin ponnistuttas, mutta ku ei saa ja sitten pitää vielä hengittää kevyesti, niin tuntuu ettei saa happeakaan.) No, gyne tuli ja lausui sanat: KIIREELLINEN SEKTIO. Sitä sitten ootettiin leikkaustiimiä 20 minuuttia ja ne minuutit olivat mun tähän astisen elämän pisimmät. Mulla kramppas lopulta jalat tärräämään, kun mä kramppautin koko alavartaloni joka supistuksella, joita tuli siinä vaiheessa 2-3min välein, etten ponnistas.
Sektiosalissa sain sitten spinaalin ja AH SITÄ TAIVAALLISTA TUNNETTA!!!!! Eipä siinä menny sitten kuin 5 min alotuksesta, niin kellon lyödessä 22.06 verhon toiselta puolelta kuului ponnekas rääkäisy ja kohta näytettiin tyttöä. Tuore isä pääsi sitten seuraamaan tytön pesua, pisteytystä ja tarkistusta. Meikäläisellä euffoorinen olo siinä vaiheessa. Sitten tyttö tuotiin kasvojeni lähelle nuuhkittavas ja siinä sitten äiskä ja tytär haisteli toisiaan ja tuijotteli toisiaan silmiin. Ihanaa! Ja tytön mitat: pituus 51.5cm ja paino 3860g. Mun mies on ollut TÄSMÄLLEEN saman kokoinen syntyessään, eli selvästikin isänsä tyttö. =)

Synnytyksen kesto oli kokonaisuudessaan 6tuntia 15minuuttia. Vaikka meni sektioon, niin olen tyytyväinen. Ei jäänyt minkäänlaisia peikkoja synnytyksestä. Supistuksia alunperin kuvittelin pahemmakskin, vaikkei noita mitenkään miellyttäväkskään voi sanoo. Sen vaan sanon vinkiks, että kannattaa opetella syvähengitystä siten, että keskittyy rentouttamaan vatsan, vie kipua tosi hyvin pois, sillä muutoin sitä huomaamattaan kiristää mahaa ja se vaan lisää kivun tunnetta.

Eilen tultiin sitten kotiin. Venähti toi sairaalareissu, sillä tyttö oli kaks yötä keskolassa tarkkailussa ja hänelle annettiin viiden päivän antibioottikuuri, sillä ilmeisesti rytäkän keskellä tyttö oli nielaissut lapsivettä joka yritti tehdä keuhkokuumetta. Näin jälkikäteen en laita yhtään pahaks sitä, että oltiin sairaalassa pitempään, sillä sain enemmän varmuutta vauvan käsittelyyn, imetys lähti käyntiin ja ensimmäinen kunnon äidin itku-epätoivo -päiväkin osu sairaalajakson ajalle. Nyt on sitten ihan lepponen alotella vauva-arkea miehen ja tyttären kanssa.

Yks vinkki muuten vielä teille mammoille: Sovitelkaa valmiiks ISOJA kenkiä sairaalasta lähtöä varten. Mulla ainakin nimittäin turpos jalat ihan räpylöiks, ovat sitä edelleen. En siis pystynyt tulemaan samoissa kengissä kotiin kuin millä menin synnärille. En tiedä turpooko kaikilla kintut samalla tavalla, mutta kannattaa varautuu.

Nyt näytästää sille, että tyttö heräilee tuolta vaatimaan evästystä.
Mukavaa odotusaikaa teille kaikille foorumilaisille, hyvää vointia ja tsemppiä synnytyksiin jokaiselle!!! =)

T. Pol ja prinsessa 1vko

 

Kuukausi vaihtui ja viikot matelee hitaasti, tai väärissä asioissa nopeasti ja tän raskauden suhteen tuntuu pysähtyneen. Eli suhteellista on ajan kuluminen.

Mä olen ilmeisesti enemmän kirjoitellut kuukausipuolelle ja niin totta, että hieman ulkopuolinen olo yli kolmikymppisenä odottajana noilla palstoilla.. Lisäksi kun on laskettu aika loppukuulla huhtikuussa, niin tuntuu et huhtikuiset on niiiin paljon edellä ja toukokuiset lähempänä.. Eli seurailen kahta palstaa+tätä ja muita satunnaisesti..

Kippi: Hieno uutinen!

Välillä miettii, että miten oikeasti jotkut tulee raskaasti tuosta noin ja toisilla se on kovan työn takana.. Tätä tuli aikoinaan mietittyä kyllä liikaakin. Meillähän ilmeisesti saadaan kiittää koiraa, joka otettiin maaliskuussa. Kuulemma vie ajatukset muualle ja vähentää stressiä (stressinaihe vain vaihtuu..) No kiitokset hauvalle :heart: Ja tietysti herää kysymys, et miksei oo aiemmin hankittu koiraa?!? Turhia kysymyksiä.. Yhdessä on oltu vuosia, ja moni olis mennyt jo hoitoihin. Itseasiassa kun kävin vuosi sitten papa-kokeessa, mulle merkattiin papereihin että jos ei tärppää tupakanpolton lopettamisen jälkeen ja kilpirauhasarvojen normalisoitua, niin lapsettomuustutkimukset olis olleet edessä. Kovin olin epäileväinen, että tutkimuksiin en lähe, eikä tarvinnutkaan

 

Kippi, tervetuloa! Aivan mahtavaa, et oot täällä! Tsemppiä alkuviikkojen piinaan! Tossa vaiheessa aika kuluu niiin hitaasti! En enää yhtään ihmettele, miks tätä kutsutaan ”odottamiseksi” - sitä tämä on kirjaimellisesti.

Pol, onnea!! Hui miten jännä synnytys! Jotenkin tosi vaikea kuvitella, millaista synnyttäminen on eikä siitä lopulta tiedä kovin paljon. Olikin kiva lukea sun tarina ja saada yksi kurkistus siihen, millaista se voi olla. Luulenpa että jokainen synnytys on erilainen ja jopa vähemmistöllä se menee kuin oppikirjasta. On se varmasti aina aika kova suoritus! No, nyt taas ajatukset tähän päivään – noita juttuja ehtii ajatella sitten puolen vuoden päästä. Tsemppiä Pol vauva-arkeen!

Kaneli ja Kippi, se on niin totta, ettei kukaan tiedä, miten ja milloin plussan lopulta saa ja sitä on vaikea ymmärtää, miks toisilla kestää ikuisuus ja toiset onnistuu sormia napauttamalla. Silloin kun itsellä tuli vastaan karikkoja ja kiviä tiellä, sitä oli vaikee hyväksyä. Mut tiedä sitä sitten, mikä tarkoitus kaikella oli. Ja tiedän, että monella on vielä pidempi tie. Ja jos lopulta saisin sen oman nyytin syliin, uskon, että ne karikot kyllä haihtuu mielestä.

 

Nopea kommentti tänne ennen nukkumaan menoa. Koen itsekin tämän mielekkäämmämksi kuin nuo kk ketjut. Vain toinen kolmekymppinen esikoisen odottaja voi ymmärtää toista samanikäistä samassa tilanteessa olevaa.

No joo omanapa, raskauden pahoinvointi ja väsymys alkaa helpottaa. Terkkarin neuvo aamuun, että juo appelsiinimehua, niin pahoinvointi helpottaa, ei ollut ainakaan mun juttu. Tuli vielä hirveämpi olo. Ja tämä jatkuva pissalla hyppääminen rassaa.

Essi ja kaveri 11+2

 

tää ilmoittautuisi myös ketjuun. Olen kurkkinut noita kuukausiketjuja jne, mutta ehkäpä tähän nyt sitten osaisi kirjoitellakin muiden sanoja lainatakseni eli siis kolmekymppinen ekakertalainen ei ehkä ihan samaistu noihin parikymppisiin neljättä odottavien seuroihin...

Mutta siis ekaa odotellaan, ikää juuri tullut 30. Miehen kanssa mietittiin että josko jätetään ehkäisy pois, kun eihän sitä tietenkään heti raskaudu vaan voi mennä aikaa paljonkin. No eipä mennyt vaan ekasta kierrosta sitten poksahti. Sen takia myöskin on vähän epätodellinen olo, siis miettii että voiko tämä käydä näin helposti? viikkoja on kertynyt n. 8+? kun ei ole kierrosta mitään hajua... eka neuvola on ensiviikolla ja se jo jännättää. Ultraavat ilmeisesti myös sillon joten sitten ehkä jo varmentuu homma ja muutenkin tulee päiviin selvyyttä.

Vanhemmille me kerrottiin jotakuinkin heti, ihan jo sillä että jos ei mene kaikki niin kuin toivotaan niin on sitten muitakin kelle asiaa purkaa kun vaan toisilleen töissä myös jäin asiasta kiinni hyvinkin pian, mutta toisaalta ihan hyvä sillä meillä on paljon tilanteita mihin en aio raskaana mennä (väkivalta/kiinnipitotilanteet nuorten kanssa) ja työkavereiden on se myös hyvä tietää. Tosin työpaikka vaihtuu viikon päästä ja onhan se varsin noloa aloittaa uudessa paikassa ja ilmoittaa ensimmäisenä että niin muutes, jäisin sitten äippälomailemaan toukokuun alussa... muutamalle superhyvälle ystävälle myös olen asian kertonut tai siis ovat arvanneet kun ei tuota tupakkia enää kulu.

Onko muilla maistunut metalli suussa? nimittäin mulla on maistunut suunnilleen hedelmöityksestä asti ja sen takia olinkin hyvin varma jo ennen kuukautisten poisjääntiä että nyt on joku juttu erilailla kuin ennen. Väsynyt olen ollut ja välillä pirun kiukkuinenkin, mutta eilen juuri toitotin työkaverille että onneksi ei ole ollut pahoinvointia! siis huonovointisuutta kyllä, mutta ei ykäilyjä. Noh, voin sitten hyvin hyvin huonosti koko illan ja yöllä sitten ykäilin. Tänään ollut samat fiilikset ja täällä yövuorossa keikun ja mietin että koska tarttee vessaan mennä :/

Armoton nälkä on ollut pari viikkoa (paitsi eilen ja tänään) ja syötävä on tai muuten alkaa heikottaa. Ulkomuoto on muuttunut siten että voisi kuvitella että painoa on tullut 10 kg, vaikka todellisuudessa paino ei ole noussut ollenkaan. Vatsa on aivan järkyttävän turvoksissa ettei sitä saa edes sisään vedettyä

 

Onnea Pol ja Tuiskuli!!! :heart:
Pol: vähän sama meininki teillä siis ku meillä. Paitsi sulla onnistu puudutus. Ja tasan kuukaus ikäeroa!

Odottajille tsemppiä oireiden kanssa! ja oireiden puuttumisen kanssa. Niin ne vaan vaihtelee viikottain, koittakaa jaksaa :hug:

t. tömpsis ja Super jo 6 viikkoa :heart:

 

Amanda kiitos onnitteluista! Sinne myös kamalasti tsemppiä ja hyvää vointia ja pienen ihmeen seurailua :heart:

Saralle myös isot onnittelut! :hug: Olen pysynyt täältä viime aikoina poissa ja sinunkin plussa mennyt ohi. Mua nauratti Amandan ja Saran kuvailut miesten kommenteista, että hermoilu on raskausoire... Niin olen kuullut muutamaan otteeseen itsekin Totesinkin miehelle, että saatan tulla oikeasti pöpiksi seuraavien kuukausien aikana, kun tunteet nyt jo heittelee Ehkäpä tämän sitten alkaa tajuamaan jos varhaisultrassa pikkuinen löytyy ja uskoisin suurimman huolen helpottavan np-ultran jälkeen. Mutta kärsivällisyyttä vaaditaan huh!

Mulla oli eilen illalla ja nytkin aivan kamala olo, ihan kuin olisi tulossa kipeeksi mutta ei kuitenkaan. Väsyttää armottomasti ja pahoinvoiva olo. Olen huomannut että jos syömisten väliin jää muutama tunti, tulee aivan karsea päänsärky, niin että oksettaa. Yleensä mulla tosi harvoin särkee pää, että kait sekin liittyy tähän...

Ihanaa kun te jo synnyttäneet / pidemmällä olevat jaksatte tsempata meitä alkutaipaleella olevia sietämään oireita ja oireettomuutta! Hyvää vointia tähän päivään jokaiselle!

Kippi 5+5

Kaikille

 

Kippi Tuolla toisella palstalla sulle jo kirjoitinkin ja olitkin jo ehtinyt tulla tänne puolelle. Onnea vielä:flower:

[U- tervetuloa mukaan:wave:

Omaa napaa: ei oireen oiretta, paitsi oikeassa hartiassa välillä vihlontaa ja molempien hartioiden lihakset kipeet. Ei kait vaan ole kohdunulkoista. Onko kellään tietoa, minkälainen on kohdunulkoiseen liittyvä hartiakipu oikein on, ilmeisesti ei ainakaan tuo lihaskipu, mutta onko ajoittainen vihlonta?

 

Voi Kippi, miten ihana uutinen! Ihan puskista tuli, kun et tosiaan ole palstaillut hetkeen.

Ja tervetuloa -U-!

Onnittelu Pol ja tuohan oli ihan mukavankuuloinen tuo sinun kertomuksesi

Amanda mä harrastin lattaritansseja viime viikkoon asti, mutta tällä viikolla en mennyt, kun oli vähän ankeeta viimeeks. Maha oli tiellä. Ja raskaammaksi se on muuttunut. Muttei mitenkään liian raskasta eikä mulle oo tullut mitään kipuja. Vesijuoksun olen ajatellut aloittaa, tykkäsin siitä kesällä.

Tosta pissalla ramppaamisesta piti sanomani semmoista, että mua alkuun stressas, kun mulla ei ollut SITÄKÄÄN oiretta. Mua on pissattanut enemmän oikeastaan vasta pari viikkoa. Se johtuu kyl siitä, että mulla on koko ajan jano ja juon paljon enemmän kuin ennen. Mutta se on totta, että tuntuu kuin olis hirveä pissahätä ja sitten vessassa tulee vain pari tippaa... Mutta tää alkoi siis vasta joskus viikko 15.

Samirja ja Pikkupallo

 

-U- tervetuloa! Mulla ei oo ollu sitä kuuluisaa metallin makua. Eikä hajutkaan oo sen kummemmin vaikuttanu voimistuneen. No, ei mulla oo juuri ollu pahoinvointiakaan, joten lievin oirein oon päässy. Nooo, kiukkuisuutta ja itkuisuutta on kyllä, jopa pientä alakuloisuutta välillä, joten tainnu kaikki hormonit mulla hyrrätä tuolla pääkopan yläosassa.

Kaneli, mulla oli vuosi sitten kohdun ulkoinen raskaus. Jos oon oikein ymmärtäny, hartiakipu tulee vasta sitten, kun on vuotoa vatsaonteloon ja tilanne ns. pahempi. Jotenkin en usko, et liittyy sulla siihen. Mulla ku-raskauteen liittyi tiputteluvuotoa ja toispuoleista vatsakipua joskus rv 6 lähtien. No, toispuoleista kipua oli tässä normiraskaudessa, kun kuulemma liittyy keltarauhaseen. Joten oireita voi olla jos jonkinlaisia myös ihan normiraskaudessa! Tsemppiä!

Amanda ja Sulo-Sointu 14+0 (jee! )

 

Paljon onnea Tuiskuli ja Pol :flower: !!

(Hui, taas kaksi kiirellistä sektiota tähän pinoon, onneksi molemmissa tapauksissa lopputulos on onnellinen.)

Tervetuloa uudet odottajat :wave: Koittakaa kestää alkuraskauden matelu oireineen ja niiden puutteiden kanssa myös! Itse hermoilin oikein antaumuksella - ajoittain jopa rakenneultraan saakka ja luulenpa, että ajoittaista paniikkia kehittelen vielä jatkossakin. Mutta pahimpaan epäilytykseen auttaa oman kokemukseni mukaan aika. Kyllä se kuluu, vaikkei erityisen lineaarisesti.

Vaikka välillä tuntuisi siltä, että eihän tässä nyt mitään niiiiin erityistä ole, että pitäisi porskuttaa kuten ennenkin (varsinkin ennenkuin on selkeää mahaa ja muutenkin asia vain lähipiirin tiedossa), niin nyt jos koska on oikein hyvä syy vähän lelliä itseään - stressaamisesta kun on tällä kertaa haittaa itsen lisäksi sille pikkukaverille. Näinpä olen päätellyt, että kannattaa keksiä itselle sopivaa rentoutusta ja vähän löysätä. Siinä mielessä esim. töissä kannattaa jossain vaiheessa kertoa uutisia ainakin lähimmille työkavereille. Meillä ainakin ymmärrystä tiuttuiluun, väsymykseen ja kaikenlaiseen kummailuun löytyy varsin hyvin, kun on näinkin hyvä syy :saint:

Lämmöistä: viime päivinä ääreisverenkierto on selvästi vilkastunut hurjasti. Aika villi tunne, kun käsillä ja jalkaterillä on iltaisin kuuma. Onko muut huomanneet tällaista? Alkupuolellahan saattaa enemmänkin palella...

Vessassa olen kipitellyt aika paljon jo jonkin aikaa. Tosin ihan viime aikoina olen onnistunut välillä nukkumaan kokonaisia öitä... Oisko tuo kohtu tuolta vähän vääntäytynyt ylemmäs pois painamasta. Vettä tulee juotua paljon, joten sekin selittää osaltaan vessailua. Jossain muuten taidettiin mainita, että yölliset vessassa juoksemiset treenaa vastaisuuden yövalvomisiin. Jei.

marjutan, hih, vähän nauratti tuo Anttilan kuvaston ääressä herkistyminen. Mulle on käynyt niin, että erityisesti jos lukee ääneen vaikkapa Hesarista jotain, niin pala nousee kurkkuun. Hohhoi Jonkun vääryyden äärellä paruin kurkku suorana...

Amanda - ihme on tapahtunut liikuntarintamalla - mulla on nyt ihan viime aikoina ollut paljon enemmän jaksamista erilaisiin helppoihin ja rauhallisiin jumppajuttuihin. Mutta tosiaan, ei mitään kauhean sykepitoista. Vatsan ja selän kanssa saa olla varovainen. Lisäksi yleensä kävelen töihin muutaman kilometrin matkan ja siinä yhteydessä on toosi ärsy havainto: askel on lyhentynyt huomattavasti eli mä köpöttelen ja vaapun kummallisesti, vaikka oikeesti vatsa ei ole niin iso, että sen pitäisi vaikuttaa. Jotenkin vain lantio toimii oudosti. Vauhti on myös hidastunut sellaset 30%.

Lallaa ja Pikku-Inkkari 22+0 (poks!)

 

Ihania synnytyskertomuksia, niitä on aina mukava lukea ja jännätä

Essi; joo en suosittele appelsiinimehua aamusta! Mä pari kertaa sitä yritin ensihätään juoda, jooei, kahta pahempi yrjötys alkoi. Suosittelen esim. mustikka- tai mansikkakeittoa tai löysää jugurttia, auttavat paremmin. Ja ehdottomasti jääkaappikylminä.

Amanda; mulla meni syyskuu ihan kokonaan ilman erikoisempia liikkumisia ja lokakuukin himmaillen, tosin nyt oon vähän piristynyt ja ottanut ohjelmaan nuo reippaat kävelylenkit ja salilla oon pyrkinyt käymään kerran viikossa + kerran viikkoon kahvakuulatreeni. Ennen kävin salilla 3-4 kertaa viikkoon niin onhan tämä huima pudotus, mutta olo on ollut sellainen että ei vaan pysty.. niin miksi sitä väkisin sitten.

Samirja, mua on pissattanut taas ihan alusta asti ja koko ajan.. ultraan kun mentiin kävin vessassa n. 5min ennen ultraa, ja silti ultraaja kysyi että oletko käynyt vessassa, pitäisi käydä kun tuo rakko on tuossa vähän huonosti edessä..! Eli siis vessassa saa ravata jatkuvasti, huh.

Tietääkö muuten täällä teistä kukaan mitään hyvää mammajumppaa Hgin seudulta? Tai ylipäätään mitään mammaurheilua, joogakin hätätapauksessa käy (olen harrastanut Pilatesta ja siitä en kyllä tykännyt, että..). Kun en oikeasti enää pysty kovin kovasykkeisiä juttuja harrastamaan ja muutenkin välillä pelottaa että mitä jos rehkii sitten liikaa. Niin joku mammis olisi kiva

marjutan ja Muru 12+5

 

Ihanaa KIPPI nähdä sinut täällä!!!!

Onnea onnea paljon!!!:flower:






(.) olen koittanut joka päivä nyt kävellä joitaakin kilometrejä,että tulis liikuttua edes vähän,mutta joka kerta kävelyreissu päättyy liian lyhyeen kivun takia.
Hirmunen kipu tulee oikeelle puolelle tuohon lonkan korkeudelle suurinpiirtein, tai tohon mihin tuo luu päättyy. Kätilö jo viimeks aarveli sen johtuvat,että vauvan luinen kallo ppainaa lonkkaa jotenkin,ja että se voi tehä hyvinkin kipeää. Joka kerta kävelyreissut päätyy niin,että hyvän kun pääsee köpöttäen takas kotiin :I
Mitä ihmettä vois kotona harrastaa? millasta jumppaa?

Lallaa mulla on kanssa kuumotellut ja tänä aamuna lähin kaupungille että takin alla oli vaan hihaton paita ja takki auki vielä humusin, koko aamun oli kuuma. Entinen vilukissa muuttui kuumaksikissaksi


22+1



ps. voisko jokainen kirjotuksensa alle laittaa aina viikon, ois mukava aina kun lukee, nähä missä kukakin on menossa =)

 

Kiitos kaikille tuesta! Tällä mennään välillä aika pohjamudissa, välillä on pää pinnallakin. Jokainen uusi päivä on aina vähän helpompi. Vuotokin loppui eilen, joten kai elämä lähtee normalisoitumaan. : /

Minä en osannut huolehtia ja pelätä ennen ar-ultraa laikaan, koska en millään uskonut että mikään voisi enää sen jälkeen mennä pieleen kun kerran tulin raskaaksi. Pari päivää ultran jäkeen, kun omin silmin näi pienen sydämmen sykkivän, tuli hetkeksi outo olo onko kaikki kunnossa. Kaksi päivää ennen vuotoa tuli toisen lapaluun alle kova kipu, joka yölläkin kääntyessä herätti. Kipu kuitenkin hävisi sinä aamuna kun vuoto alkoi. Ja sen jälken olinkin lähes varma, että huonosti kävi, vaikka koitin netistä hakea positiivista tietoa.

Uuteen yritykseen pääsemme varmaan alkuvuodesta, jos kuukautiset alkavat. Nyt olen jättänyt suurimman osan hiilareista pois, jos vaikka hyötyisin siitä pitkine kiertoineni. Niinkuin lääkäri ja terveydenhoitaja sanoivat, että on hyvä kun tiedän nyt voivani ainakin tulla raskaaksi, tosin se ei taida oikeen riittää, kun pitäisi saada sikiö pysymään hengissä synnytykseen asti. :stick: Samaiset henkilöt sanoivat myös, että ei ole mitää hätää kun olen vielä nuori. Tosiaan, täytän 35 vasta alkuvuodesta

Kai tällä keskemenolla joku tarkoitus on. Tämä pikkuinen ei sitten ollutkaan meidä vauva. Ei auta kun jäädä odottamaan koska meidän vauvan vuoro on.

Lopuksi valtavasti onnea kaikille odotkseen. Toivon sydämmestäni, ettei kukaan muu testä joudu tätä surua kokeman. Tulen keväällä takaisin tänne palstalle, kunhan vaan saan uuden plussa!

 

Sakaralle kovasti voimia! Kauhean surullista eikä mikään varmaan just nyt lohduta. :hug:

Tuiskuli ja Pol Sellaiset vauvanlämpöiset onnittelut molemmille nyytistä!

Kippi ja -U- Onnittelut ja tervetuloa mukaan!

Voihan väsymys... Ihotautipolilla pääsin käymään ja hoitosuunnitelma saatiin aikaiseksi. Purskahdin sitten itkeä pillittämään ja naislääkäri tosi myötätuntoisesti totesi, et "Ne on nuo raskaushormonit..." Voihan elämä, jos mä nyt alan tirskahtelemaan ilman syytä. Tuntui oikeasti ihan hullulle sanoa ääneen lääkärille, että mä oon raskaana.

Matkalaukkuja täällä pakkailen kun lähdetään oikein "perhematkalle" (mm. mun vanhemmat mukana) etelän lämpöön ensi viikoksi. Nyt kun joku viisas vielä keksisi, miten ihmeessä saan piilotettua tän megalomaanisen turvotuksen kun matkalla ei voi oikein toppavaatteita ja villapuseroa päälleen vetäistä! Taitaa olla turha yrittääkään juksata vanhempia tilanteesta, vaikka aiemmin ajatuksena olikin kertoa vasta joulun tienoilla... No, jospa sitä kehittäis jotain tunikaa päälle jne. Ja jos meidän salamatkustaja paljastuu, niin sille ei sitten mahda mitään.

Miten te olette tuleville isovanhemmille vauvasta kertoneet? Ja milloin?


Brita ja salarakas 5+1

 

Heippa naiset! Mahtuisinko mukaan?

Plussasin tuossa pari viikkoa sitten suureksi yllätykseksemme! :heart: Taustalla on kaksi vuotta yritystä ja kolme varhaista keskenmenoa / kemiallista raskautta. Nyt jo viikon pidemmällä kuin koskaan, eli 5+5. Miehelä diagnosoitiin huonot simpat ja mulla kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi hormonitoiminta mitä sattuu. Olin jo ihan varma, ettei meille tule koskaan pysyvää luomuplussaa. Sitten pärähti tämä...

Ihan hirveästi mä pelkään keskenmenoa, mutta yritän iloita jokaisesta uudesta päivästä. Koskaan ennen en ole tosiaan ollut näin pitkällä. Lisäksi aikaisemmissa haamuplussissa vuodin jo ennen plussaa vähän, nyt ei onneksi pisaraakaan vielä. Ja plussa vahvistui huomattavasti nopeammin ja vahvemmaksi kuin aiemmin.

Mulla on jo huomenna eka ultra terveyskeskuksen lapsettomuuslääkärillä, jolla olen käynyt vuoden alusta. Jännittää ihan kauheasti!! :x Sykehän siellä ei varmastikaan vielä näy, mutta tarkoituksena on tarkastaa, että onko alkio oikeassa paikassa.

Vielä en osaa kellekään oikein kommentoida muuta kuin Sakaralle kauheasti tsemppiä ja voimia! :hug:

Ja Kipille onnea, taidetaan mennä samoissa päivissä!? :wave: Ja samalla tavalla luomuihmettä olisi molemmille tyrkyllä! Nyt vaan toivotaan, että molemmat pääsisimme siihen saakka, että pitkään odotetut vauvat saapuisivat viimein kesällä.

Almeja 5+5