** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.8 **

Uh, sain rangaistukseni, kun nukuin liian pitkään. Sain juosta vessaan oksentamaan sappea. Nyt pitäisi vähän tsempata ja lähteä edes ulos kävelylle.

 

Ikävä herätys Essi. Ja tervetuloa Almeja, onnea Toivon todella puolestasi, että tällä kertaa pikkuinen pysyy matkassa.

Siitä kirjasta, minkä ostin. Se olikin "Lapsiperheen terveyskirja". Hehee, ei siis ihan sitä, mitä muistin sen olevan. Mutta varmasti hyödyllinen opas. Luin jo eilen navan hoidosta syntymän jälkeen. Siis vauvan navan.

Sitten pieni omanapainen ahdistunut valituspätkä. Musta tuntuu vähän siltä kuin mulla olis AIDS tai lepra tai joku muu tauti, jonka takia kaverit ei oikein enää välitä olla tekemisissä mun kanssa. Mä olen kai tylsää seuraa eikä mun kanssa ole hauska mennä baariin, ku en juo ja voisin siis ARVOSTELLA muiden juomista tai humalatilaa... Eikä mua kannata pyytää mihinkään mukaan, ku oon kuitenki väsynyt. Ihan typerästä tilanteesta eilen pahoitin (salaa) mieleni ja menin kotiin itkien. Enkä mä ole luonteeltani sellainen, että ottaisin asian puheeksi ihmisten kanssa. Koska se tuntuis musta seuran kerjäämiseltä tai joltain semmoiselta.

Mies hokee, että on lapsellista mun kaverilta (yhdeltä niistä) loukkaantua siitä, että mä tulin raskaaksi. Mutta semmoinen se mun kaveri on ja sillä on oikeus loukkaantua mistä vain ja mun täytyy hänet hyväksyä kaikkine ominaisuuksineen.

Ja sitäkin suren koko ajan enenevissä määrin, kuinka yksinäisenä aikana äitiysloma silmiini piirtyy. Kukaan mun kavereista ei enää ens kesän jälkeen ole kotona eikä niitä lapsellisia kavereita muutenkaan ole liiaksi. Uskon kyllä löytäväni mammakavereita, mutta on se eri asia aloittaa jonkun kanssa ihan alusta koko ihmissuhde.

Ni tämmöstä. Jostainhan se on ongelma elämäänsä revittävä... Kun ei tää raskaus muuten tuota tarpeeksi huolta

Samirja ja Pikkupallo 18+1
(Onneks on toi puhelinaplikaatio, joka kertoo, missä päivässä ja viikossa mennään, ku mullakin nykyisin tuottaa vaikeuksia muistaa se muuten)

 

Samirja,
Minustakin on vähitellen alkanut tuntua siltä, että ei ole oikein ketään kenen kanssa jutella näistä vauva-asioista.. Ensinnäkin töissä en ole kertonut kenellekään ja myöskään kavereille en ole tästä puhunut muille kuin kahdelle lähimmälle. Ja näistä kummankaan suunnitelmissa ei ole vauva vielä aikoihin.

Kaipaisin jotenkin sellaista vertaistukea tai seuraa.. Että voitaisiin tsempata toisiamme lenkille ja mammavaatteiden shoppailua ja olotilojen vertailua

Ääh kirjoitan tätä kännykällä joten en tässä lyhyesti ehkä oikein osaa tätä fiilistä ilmaista. Mutta yksinäisemmältä nyt tuntuu kuin ennen raskautta.

marjutan ja Muru 12+6

 

Eka ultra takana! Oikeasta paikasta löytyi sikiöpussi, jonka sisällä oli kehittymässä sikiö. Sykkeenkin pystyi lääkärin mukaan "aavistamaan". Sanoi, ettei voi näyttää mulle, että tuossa se on, mutta pystyy itse sen jo ikään kuin havaitsemaan.

Ainoastaan se ihmetytti, että lääkäri sanoi sikiöpussin vastaavan läpimitaltaan viikkoja 4+4, vaikka viikkoja on laskujeni mukaan noin 5+6. Mutta lääkäri sanoi, että tässä vaiheessa tuolla ei ole mitään merkitystä, puhutaan millin heitosta ja että näin aikaisessa ultrassa ei voi sanoa viikoista mitään. Ja eihän viikoilla 4+ jotain näkyisi sikiötä tai aavisteltavaa sykettäkään, joten kai kaikki on sitten ok. Niin ainakin lääkäri vakuutteli useita kertoja.

Mutta ei siis ole ainakaan kohdun ulkoinen eikä tuulimuna, huh! Uusi ultra kolmen ja puolen viikon päästä.

Almeja ja menninkäinen 5+6

 

Ja Marjutanille piti sanoa, että tiedän tunteen, mutta toisin päin. Mä jäin ystävieni ulkopuolelle, koska olin ainoa lapseton. Osa syy oli itsessäni, en kestänyt lapsettomuudessani ympärilläni isoa kasaa raskaana olevia ihmisiä, mutta silti. Yksinäisyys on kamalaa.

Toivotaan, että ystäväsi tottuvat ajatukseen ja kaikki palaa ennalleen. Tai sitten löydät uusia ystäviä. Karu tosi asia on se, että eivät he tosiystäviä ole, jos hylkäävät sinut elämäntilanteen muutoksen takia. :hug:

 

Kippi, kiva nähdä suakin täällä ja onnittelut plussasta!
Almeja, hyviä ultrauutisiahan nuo ovat. Mullekin lääkäri sanoi, että varhaisultrassa mittaus on vaikeaa ja millienkin heitto merkitsee päiviä.

Täällä nainen kaatui petiin flunssan kourissa. Kahteen-kolmeen vuoteen en ole flunssassa ollut, joten kaipa se pitää paikkansa, että mamman vastustuskyky heikkenee alkuraskaudessa. Jostain luin, että raskauden alussa äidin vastustuskyky laskee, jotta keho ei ala hylkimään sikiötä ja että flunssa alkuraskaudessa on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kuume ei vain saisi nousta korkeaksi, mutta eipä mulla ole sitä ongelmaa koskaan ollutkaan. Vaan flunssa vaikuttaa kyllä diabeetikolla sokereihin. Saas nähdä, miten saa alkaa kikkailla insuliinin ja ruoan kanssa, jos sokerit alkaa nousta. Nooh... yritetään selvitä. Mies oli ihana ja kantoi kaupasta ison kasan nenäliinoja, kurkkupastilleja ja Joulu-lehdenkin. Olisi kuulemma tuonut ruusuja, mutta oli niin nuukahtaneita... =) Semmosta... nyt takan lämpöön sohvalle peiton alle kurkkukipua ja nuhaa potemaan.

Sara ja tyyppi 8+0

 

Terve kaikki!

On ollut hiljaiseloa meikäläisen suunnalta tässä viime aikoina kun olen toivonut että pahoinvointi hellittäisi ja nyt alkaa olla vähän jo merkkejä siihen suuntaan. Oksennan enää aamuisin heräämisen jälkeen vatsahapot ulos ja sitten helpottaa.

Iso halaus sakaralle! Tuli suru puseroon teidän puolesta moneksi päiväksi.

Ja paljon on tullut uusia, mikä on mahtavaa. Tervetuloa kaikki! Erityisesti essi79, mennään samoilla päivillä. Joko olet käynyt np-ultrassa? Itsellä tulossa ensi viikolla. Kylläpä jännittää että onko siellä ketään elossa.

Kahvinjuonnista oli taas puhetta. Itsellä loppui kahvinhimo heti viikoilla 4+ eikä sen jälkeen ole käynyt mielessäkään. Myöskään tee ei maistu. Kylmä maito sen sijaan on ollut pop ja on edelleenkin.

Jos joku uusista kärsii kovasta pahoinvoinnista niin itse voin kertoa saaneeni ensiapua apteekista saatavilla Nutridrink-juomilla. Ne on tarkoitettu esim. leikkauspotilaille jotka eivät voi syödä kiinteätä ruokaa, sellaisia mehun tyyppisiä valmisteita pienissä pulloissa, ja sisältävät kaikki mahdolliset vitamiinit ja hivenaineet. Se miksi ne ovat olleet minulle niin hyviä johtuu siitä että ne imeytyvät elimistöön sellaisella vauhdilla etten ole ehtinyt niitä oksentaa pois. Kannattaa juoda jääkaappikylminä. Farmaseutti sanoi että 2 kpl/päivä voi käyttää ettei tule liikaa a-vitamiinia.

Kaunista viikonloppua kaikille, vaikka aika harmaaltahan tuo vaikuttaa.

GK30 + mönki 12+0

 

Sokerirasituksen tulokset tuli ja ne oli normaalit! Tai miten sen nyt sanois - verensokeri oli tunti litkun nauttimisen jälkeen laskenut ja oli vain jotain 3.4 - kun kuuluisi kai nousta edes vähän? Mulla laski normiarvosta melkein yhdellä? Neuvolan terkkari vähän ihmetteli ja lähetti kyselyn lääkärille. Mut ei siis ainakaan ole diabetesta, vaan joku vastakohta kai.

Mulla on duunireissu viikonlopun ajan ja maanantaina lähdetään miehen kans Madeiralle! Joten oon taas enemmän netin äärellä vasta reilun viikon päästä!

Kivaa viikonloppua kaikille ja onnellista vatsankasvatusta!

Amanda ja Sulo-Sointu 14+2

 

Almeja samoilla viikoilla taidetaan tosiaan mennä! Ja sinun ultra kuulostaa oikein lupaavalta, koita olla hermoilematta =) Helpommin sanottu kuin tehty, itse en ole antanut itselleni lupaa tästä raskaudesta vielä täysin iloita kun kovasti pelkään keskenmenoa. Välillä odotan innolla varhaisultraa, välillä olen aivan varma ettei sieltä mitään löydy kuitenkaan. Voi miesraukkaa hehheh...

Amanda hienoja uutisia sokereista! Nauti lomasta, tulin itsekin juuri pikku matkalta ja ai että teki hyvää vaihtaa maisemaa! Madeiralla on vielä sitä upeaa kukka- ja kasviloistoa.

Murheista vapaata viikonloppua kaikille =)

 

Ihanaa lomaa Amanda! Onko viimeinen, jonka vietätte hetkeen kahdestaan?

Mä kävin tänä aamuna kilpirauhaskokeissa ja samalla mitattiin hcg. Oli 12 458, eli reippaasti yli keskiarvon näillä päivillä, jei! :heart: Josko tässä siis hetkeksi rauhoittuisi...

Almeja 6+0

 

Heippis!

Tämä maha on viettänyt kotityöpäivää ja se on kyllä toimiva ratkaisu. Varsinkaan mitään luovempaa kirjoittamista on ihan turha kuvitella muutenkaan leikkivänsä työpaikalla - ja näin saa rytmittää päivänsä ihan vapaasti. Mulla kirjoittaminen sujuu korkeintaan parin tunnin pätkissä ja sen väliajan voikin sitten esim. leipoa

Samirja - onpa kurjan kuuloista käytöstä kaveripiiriltäsi. Toivottavasti siellä päästään yli "vammastasi"... Meilläkään ei lähipiirissä ole juurikaan lapsiperheitä, moni on sinkkukin. Kukin on suhtautunut omalla tavallaan (paras oli yks kundi, joka sano uutisen kuultuaan, että nähdään sitten 20 vuoden päästä - mutta tiedän kyllä mistä siinä osoitteessa tuulee). Itse en niinkään pelkää sitä, etteivätkö ystävät sinänsä pitäisi yhteyttä - mutta mitä mulle käy? Johan tässä on muutama muukin huomannut muuttuneensa epärealistiseksi hermoilijaksi alkuraskaudesta, joten eihän sitä tiedä, miten varsinainen suuri muutos vaikuttaa persoonallisuuteen. Että muuttuvatko mun jutut loputtomiksi lapsiesitelmiksi, joita kukaan ei ymmärrettävästi jaksa kuunnella?

Marjutan taisi kysellä äitiysliikuntaa pk-seudulla? Joko olet löytänyt mieleisen ryhmän? Mä olen käynyt ihan tavallisessa BodyBalancessa, jossa ohjaaja on ohjeistanut vaihtoehtoliikkeet mahallaan makaamisille jne. Entinen löysäilylaji tuntuu nyt keskisuurelta suoritukselta... Äitiysjoogaa tarjoaa mm. Shanti Töölössä, mutta se ei sitten ole mitään sykehommaa ollenkaan(!) - enemmänkin kokonaisvaltaista mielialapuuhaa, joka sopii varmasti erityisesti isomahaisille. Siellä kiinnitetään paljon huomiota selän hyvinvointiin ja erilaisiin synnytykseen liittyviin asioihin (siksikin se tuntui ihan ekoilla kerroilla jotenkin tosi kaukaiselta). Joogat vaihtelevat vissiin tosi paljon ohjaajan mukaan ja tarjontaa on googlailemalla ilmennyt jonkin verran. Muista mammaryhmäliikunnoista ei mulla ole kokemusta.

Pööppis - kuumakissailusta - mä oon jo miettinyt, että selviäisköhän sitä ostamatta mitään telttatakkia Jos jatkossakin tuntuu näin lämpimältä, niin sitten kun omat talvitakit ei mee kiinni, niin mä varmaan hillun takki auki...

Amandalle oikein hyvää lomamatkaa! Madeiralla on varmaan kaunista nyt...

Hieno tulos Almeja! Rauhaa ja rakkautta kaikille alkuraskauden epävarmuuden kanssa painiville!

Ja onnea hyvistä ultrauutisista sellaisia saaneille!

Lallaa ja Pikku-Inkkari 21+2 (potk - tuntui juuri mahassa - on muuten superhauskaa, kun liikkeet alkaa tuntua selkeästi. Voi olla, etten kuvaile tuntemuksia myöhemmin enää "hauskoiksi")

 

Lallaa, sama idea kävi miunkin päässä, et niinköhän mtn xxxxxl-kokosta takkia tarviikaan,ku tarkeni tänäänki pihalla touhuilla ilman takkia. Kuuma!!
Ja öisinki on tarvinnu vähentää vaatetta eikä oo haitannu jos on peitto tippunu päältä, vaik vähä aika sitten piti nukkua pitkikset jalassa samoin sukat,kun paleli öisin.
Onko Lallaa sulla ollut öisin mitään paineen tuntua mahassa, tai mtn semmosta,et tuntuu et pissattaa niin paljon,että maha räjähtää,mut sit rakossa ei ookaan hirveenä pissaa.. inhottavaa. Onko sua janottanut? Miusta tuntuu et oon juonu tällä vkolla enemmän. Liekö se kilpparin ylimääräsestä toiminnasta sit johtuu, kun sehän näillä vkoilla toimii 20% enemmän.
Viime yönä siirryin sohvalta sänkyyn nukkuu ja oudossa asennossa könysin peittoa selän alta niin että selkä oli kaarella, tuli outo kivun tai paineen tuntu mahaan oikeelle,ja sit tuli tunne et perkele mie synnytän,kun tuntu alakerrassa painetta. Nousin ylös niin tuntin, ihan oikeesti et vauva oli kääntyny pystyasentoon,ilmeisesti kuulapää alas päin, kun se tähän asti on koko ajan ollut vaakatasossa, siis poikittain ja pää on painanut ikävästi tohon lanioon,tai lonkan kohtaan (haittaa sitä kävelyäkin) nii siis oon ultrannu töissä tota mahaa aika monta kertaa tässä odotus aikana ja aina toi tyyppi )) on ollut siis poikittain,samoin kuin ultrissa saikullakin. nyt tuntuu maha erilaiselle, sillä oon varma että tuo tyyppi omn edelleen toisin päin ja potkut on tuntunu napakammin ja erikohassa kuin ennen siistii

Ens vkolla neukku, ja aion ottaa sen inf.rokotuksen sitten. ja muutenkin pitää liuta kysymyksiä kysellä. Ainut mikä taas inhottaa,kun oon lihonu viime käynnistä taas liiiiiiiiiian paljon OLEN VALAS! ja tunnen itseni vaappuvaksi ankaksi :I


22+3

 

Sain kutsun tänään NP-ultraan pe 18.11, eli kahden viikon päästä. Silloin on tasan 11+0. Alkoi jännittää! Minähän en ollut käynyt alkuraskauden ultrassa eikä ekassa neuvolassa kuunneltu sydänääniä, joten tämä olisi ensimmäinen tilaisuus saada joku konkreettinen havainto pikkunilviäisestä.

Mies on tänään jossain työpaikan iltamassa ja olen käyttänyt ajan hyödykseni nukkumalla. Olen viime aikoina ollut iltaisin vähän tylsää seuraa, kun on väsyttänyt vaan niin paljon. Ja jos ei ole annettu nukkua, niin olen kiukutellut sitten senkin edestä. :saint:

Sokerirasitustesti tehdään täällä kaikille muille paitsi alle 25-vuotiaille normaalipainoisille. Itse olen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (tosin nyt on kyllä tullut syötyä vaikka mitä) ja normaalisti sokerista saan aikaiseksi kunnon ripulin ja vatsanväänteet.

riesa ja pikkunilviäinen 9+0

 

Katson tässä late lammasta ja totean vain, että huomenna paukkuu 12vko. Viikon päästä np -ultra. Sitten näkee 7vko tauon jälkeen taas kaverin. Vielä saa jännittää onko kaikkki hyvin.

 

Yök mikä aamu jälleen. Minä valopää nappasin aamulla eilisiä kahvipöydän antimia, lihapasteijan. Meniköhän puoli tuntia niin sain juosta vessaan oksentamaan sen pois. Nyt närästää ja polttaa vatsaa. Yh...

Np -ultra ois 14.11 klo 8. Voi että, kun nämä viikot menevät hitaasti! Mies totesi eilen, että hänen mielestään raskaus alkaa näkyä. Olen vähän runsaan puoleinen, joten raskaus ei näy aivan heti. Masu alkaa olla kuulemma "pystyssä" ja kiinteä.

Essi ja kaveri 12+1

 

Essi - jaksamista pahoinvoinnin keskelle! Vaikka mulla ei varsinaista oksetusta olekaan ollut, niin aika välittömän palautteen saa närästyksenä, jos erehtyy syömään jotain väärää... Viikonloppu sujui taas leipomisen merkeissä, joten *vääriä ruokia* upposi myös tavallista enemmän. Ja niinpä sitä ollaankin maanantain kunniaksi happamia ja happoisia

Ihan pianhan teillä on monella np-ultra edessä! Siitä ne viikot sitten alkavatkin vieriä vähän joutuisammin.

Pööppis - musta kyllä tuntuu ihan säännöllisesti, että vauva vaihtelee asentojaan oikein urakalla. Siis melkein joka päivä tulee sellanen änkemistunne. Ihan niinkuin hän siellä yrittäisi venyttää poikittain lisää tilaa... (ja vatsanpeitteet kiittävät). Ja potkuja tai huitasuja tuntuu satunnaisesti kaikkiin suuntiin. Otin muuten sen influenssarokotteen toissaviikolla. Yleensä en tuollaisiin reagoi mitenkään, mutta nyt taisi vähän lämmöt nousta. Ei kuitenkaan mitään sen pahempaa reaktiota. Olisi tosi kiva yllätys, jos jäisi pahemmat flunssat tulematta, tähän konkurssiin ne olisivat varmaankin aika raskaita.

Onko kukaan muu kärsinyt ylimääräisestä tukkoisuudesta? Mulla on selvästi limakalvot pörhöllään. Nenäkannu on käytössä melkeinpä 2xpäivässä... Tykkään kyllä siitä värkistä.

Ja Pööppis, jaan täysin valasolon! Mullakin on neukkutädin saarna tiedossa perjantaina

Me saatiin myös kotiin jotkut olosuhdekartoituspaperit, mutta jaa-a, mahtaakohan noita tulla täytettyä... Meidän neuvolattaremme on tosin sellaista aika pidättyvää sorttia, että enpä usko hänen haluavan keskustella kovin laajasti seksielämästämme.

Niin, ja aivan järkkyä ja superhauskaa: tällä viikolla saadaan siis ne paperit, joilla haetaan äitiyslomaa ja *äitiyspakkausta*! Tajuttiin eilen myös se, että vuoden päästä mies varmaan sitten saa viettää isäinpäivää - johon se myös totesi, että "sulla tekee vähän tiukkaa äitienpäivän suhteen"... Vähän on hiomista kalenterikäsityksissä, hän kun muisteli, että äitienpäivä on maaliskuun alussa (eli ei sentään luullut, että voi mennä 2 kk yli vaikka sotanorsulta näytänkin). Että ennen kuin Hiawatha osaa muistaa äippää, niin meillä saattaa ruusut ja kakut tulla vähän vääriin aikoihin.

Lallaa ja Pikku-Inkkari 22+5

 

Heippa!

kirjoittelenpa nyt sen tarinan, jonka teille lupasin.

Tiistaina 25.10. menin aamulla normaalisti neuvolaan (vkoja 37+1). Pissassa oli proteiinit yhdellä plussalla (ei mitään miuta oireita) ja terkka sanoi, että jos kävisin SVO:lla (synnytysvastaanotossa) antamassa uuden näytteen, kun neuvolan näytevälineet on kuitenkin vähän epätarkkoja. Verenpaine oli vielä ok ja muutenkin vointi oikein hyvä.

No, mietin siinä, että haenko varmuuden vuoksi sairaalakassin (jonka olin siis pakannut ulkokääntöreissulla 36+0) mukaan, mutta en sitten jaksanut lähteä takaisin kotiin. Hain kaupasta vähän evästä ja ajelin TAYSiin. Sinne päästessäni ottivat sitten uuden pissanäytteen ja laittoivat mut käyrälle (siis sikiön sydänäänikäyrälle). Verenpaine oli noussut yhtäkkiä tähtitieteellisiin lukemiin 190/120 ja sain heti liikkumiskiellon. Makoilin siinä käyrällä ja sain heti jo aikamoisia lääkkeitä tuohon verenpaineeseen. Lääkäri tuli poikkeamaan siinä mun petin vieressä ja sanoi, että voit valmistautua siihen, että sinä jäät nyt tänne. Ja sitten hetken kuluttua menin lääkärin tutkittavaksi. Paikalla oli kaksi lääkäriä ja kaksi kandia. Lääkäri sanoi, että "anteeksi vain rouva, mutta olette mitä parhain esimerkki näille kandeille pre-eklampsia-tapauksesta" (eli raskausmyrkytyksestä).

Siitä sitten tutkivat ja totesivat, että kohdun suu on ihan kiinni ja kanavaa jäljellä 2 cm, joten mikään ei viittaa siihen, että synnytys olisi itsestään lähdössä käyntiin. Lääkäri lohdutti ja sanoi, että tässä sun tilanteessa ei ole enää kyse viikoista, vaan muutamista päivistä.

Siitä sitten mut vietiin pyörätuolilla osastolle, jossa jouduin petipakkoon. Lupa oli käydä ainoastaan vessassa ja erityisluvalla suihkussa. Ruokakin tuotiin nenän eteen ja sitä rataa. Paineet ei lähteneet laskuun, joten pistivät mut synnytyssaliin tippaan (siis tippaan tujumpaa lääkettä) ja siksi synnytyssaliin, että siellä on mahdollista seurata tarkemmin mun ja vauvan vointia. Siellä makoilin sitten tiistai-illan. Mies ehti töistä sinne mukaan. Paineet tasottui hurjalla lääkityksellä jonnekin 150/95 tasolle. Sitten mut tuotiin vaakatasossa takaisin osastolle makaamaan. Synnytyssalissa mua tutkinut lääkäri sanoi, että aletaan käynnistää synnytystä huomenna. Makasin siellä osastolla sitten keskiviikon ja sitten alkoi oma olokin tulla jo tukalaksi. Nestettä kertyi aina vaan lisää, tuli näköhäiriöitä, mahakipua, päänsärkyä... Meni keskiviikko ja kukaan ei puhunut käynnistämisestä enää mitään. No, torstaina sitten aamusta kysyin, että kauanko tätä kestää ja että kun mun olo ei tässä ainakaan kohene eikä voimat lisäänny synnytystä ajatellen. (ja kun tullessa oli jo todettu, että vauva ei oikein enää kasva, kun myrkytys on vaikuttanut istukan toimintaan jo niin nopeasti). Torstaina sitten lääkäri teki aamulla tutkimuksensa (sisä, ulko, refleksit yms.) ja sanoi, että sinä olet kyllä hyvin tyypillinen pre-eklampsia tapaus. (kyllästyin jo tuohon hokemaan! ei oo kiva olla superturvonnut, pahoinvoiva esimerkki!!) Ja sitten päätettiin aloittaa käynnistys sytotek-lääkkeillä. Eka päivä olis siis torstai. Lääkkeillä saatiin supistuksia kyllä aikaan ja ne alkoi jossain vaiheessa tehdä jo kipeääkin. Olisin halunnut kävelemään käytävälle, että kipua olisi ollut parempi sietää. Mutta nyt olin petiiin sidottu. to-iltana sikiön sydänkäyrässä oli pientä heikkenemään. Otettiin uutta käyrää ja mun piti vaihtaaa asentoa, juoda vettä jne, jotta vauva saataisiin liikkumaan. Lopuksi ilmeisesti saatiin siedettävä käyrä, kun käyräys lopetettiin ja rupesin nukkumaan. Kun lääkkeen teho loppui, niin supistuksetkin loppuivat.

Perjantaina alkoi uusi satsi lääkkeestä. Taas supistuksia, kipeitäkin, ja taas vauvan käyrään häiriötä supistuksista. Lääkäri tutki mut, ultrasi vauvan ja sanoi, ettei enää jatketa lääkitystä ja että aletaan valmistautua sektioon. Pääpäivystävä (tai mikä lie onkaan) kuitenkin päätti ultran sykkeiden perusteella, että jatketaan lääkitystä. Illalla käyrää jouduttiin ottamaan tunti ja 20 minuuttia, että saatiin hyväksyttävä pätkä. (normaalisti otetaan noin 30 min käyrä) Sytotekia annetaan 2 päivää suun kauttta 3 tablettia päivän aikana 4h välein ja kolmas päivä sitten sama lääke suoraan emättimeen. No, lauantaina sitten aloitettiin tuo emättimeen laitettava lääkitys. Olo meni aina vaan kurjemmaksi. Kaksi lääkettä ehdittiin antaa, kun vauvan käyrä alkoi olla jo nin huono, ettei lääkäri sitä hyväksynyt. (kätilö siis ottaa käyrää ja lähettää sen lääkärille "hyväksyttäväksi". käyrän perusteella lääkäri päättää jatkosta). Käyräystä jatkettiin ja jatkettiin, mutta hyvää ei saatu mitenkään. Sikiön sykkeet siis laski aina vaan alemmas. Mies oli jo lähdössä kotiin (kun klo oli 21.00 ja isien pitää silloin poistua tuolta 'synnytysvuodeosastolta). Silloin lääkäri ilmoitti, että mut siirretään synnytyssaliin seurantaan. Ite tajusin siinä vaiheessa, että nyt alkaa olla hätä. Ja mies jäi sitten seuraksi, kun mentiin synnytyssaliin. Vielä tässä vaiheessa mua osastolla hoitanut kätilö meinasi, että mut leikataan varmaankin maanantaina. "Sun tilanne on ihan hyvä, ei sua päivystysaikana leikata".

No sitten mentiin taas synnytyssaliin ja laitettiin tippa, käyrä, verenpainemittari ja muut härvelit kiinni. jäätiin miehen kanssa sinne kaksin ja kätilö sanoi seuraavansa käyrää lääkärin kanssa kansliasta. supistukset teki kipeää ja yritin heijata itseäni siinä petillä, että saisin edes pientä helpotusta kipuun. supistuksiin mietittiin jo jotain sytotekin kumoavaa lääkettä, että saataisiin supistukset pois (kun ne aiheutti sydänkäyrään häikkää). tunnin verran siinä oltiin keskenämme. sitten lääkäri ja kätilö tuli huoneeseen ja sanoi, että sut leikataan nyt heti. ja sitten alkoi leikkausvalmistelut. leikkaussali oli ihan siinä vieressä ja sinne sit mentiin. olin ite siinä vaiheessa vähän säikähtynyt, kun kaikki tapahtuikin ihan yhtäkkiä. leikkaus itsessään oli ihan ok kokemus. lapsivesi oli vihreää ja vauva ei ääntänyt ollenkaan. mua alkoi pelottaa. vauva kiidätettiin viereiseen huoneeseen, josta onneksi alkoi jonkun ajan päästä kuulua itkua. Anestesialääkäri sanoi, että tuo on teidän vauva. Voi että tuntui hyvältä. Sitten hoitajat haki pian isän siitä mun pään vierestä vauvan luo ja hetken kuluttua lastenlääkäri tuli siihen mun pään viereen ja sanoi, että olen lastenlääkäri ja tutkin teidän vauvanne. Terve tyttö. Mun teki mieli itkeä. Ja hetken kuluttua ylpeä isukki kantoi kapaloitua vauvaa siihen mun pään viereen. siinä me sitten tavattiin tyttären kanssa <3 Vauva sai minuutin apgar-pisteitä vain 4. Napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympäri ja se ilmeisesti teki sen, että kun supistus tuli, niin napanuora kiristyi ja sitten vauvan syke laski. Viimeset 20 minuuttia ennen leikkausta (leikkausvalmisteluiden aikana) vauvan syke oli jo tosi huono. Mutta vauva tokeentui nopeasti ja sai 5 min apgareita jo 9. Reipas tyttö! ?

loppuvaiheessa leikkausta oksensin reilusti, samoin sitten vielä heräämössä. Leikkauksen jälkeen olin aika tokkurassa, ja kun mut vietiin sitten vierihoito-osastolle klo 1.30 yöllä, olin ihan pökkyrässä. Eka yö meni ihan vaan kelaillessa tapahtumia ja ihmetellessä vauvaa, jota hoitajat nosti mun rinnalle. Toipuminen leikkauksesta alkoi heti hyvin ja on sujunut hienosti. Tikit poistettiin viidentenä päivänä leikkauksen jälkeen ja sitten päästiin jo vauvankin puolesta sairaalasta kotiin. Synnärille mulla jäi 12 kiloa neuvolan viimeisestä punnituksesta mitattuna. Sairaalassa mua ei punnittu, mutta luulen, että paino oli vielä huomattavasti korkeemmalla. Joten nestettä mulla poistui ihan järkyttävät määrät. Kengät hölskyi jaloissa (toisin kuin Polilla! ? ) ja muutenkin löysin taas nilkat, ranteet jne ja kasvotkin näyttää taas ihmisen kasvoilta, kun ei oo sitä eläimellistä turvotusta

nyt sitten harjoitellaan kotieloa. vauva oli sen verran pieni, ettei jaksanut imeä kaikkea tarvitsemaansa maitoa. Niinpä jo sairaalassa lypsin ja annoin vauvalle lisäksi pullosta. Nyt vauva on jo sen verran kasvanut ja pulloruokinta häiritsee imetystä, että koitetaan pikkuhiljaa päästä pulloista eroon ja juoda vaan tissistä. Mennään huomenna vielä käymään synnärin kätilöpolilla saamassa vähän imetysvinkkejä.

Vauvan kanssa elämä on yllättävän täyttä. siis mitään muuta ei meinaa pystyä tekemään. Hätinä tulee suihkussa käytyä ja hampaat pestyä mutta on tuo nyytti niin ihana, ettei sitä osannut kuvitellakaan. Päivä päivältä rakkaampi vaan. <3

onnellista odotusta teille kaikille! Ja onnea kaikille uusille!

Tulkaa sitten perässä tuonne lapsi kasvaa- palstalle!

t. Tuiskuli ja Maisa 9 vrk

 

Tuiskuli, hui miten jännät käänteet teillä! Juttua lukiessa alkoi ihan syke nousta, mutta lopussa taas tuli melkein kyyneleet silmiin. Ihanaa, että kaikki kääntyi parhain päin. On noi synnytykset vaan niin arvaamattomia ja erilaisia. Parempi kai, ettei niihin liikaa perehdykään tai odota mitään tiettyä, kun kukaan ei tiedä etukäteen, miten oma synnytys menee. Pitää vain luottaa lääkäreiden ja kätilöiden osaamiseen. Tuiskuli, hyviä vointeja sulle ja vauvalle!

Lallaa, hauska toi sun miehen kommentti äitienpäivästä! Toivon mukaan oppii muistamaan sen ennen kevättä. Sun kommentista huomasinkin, että mulla menee vähän tiukille, saanko juhlia jo seuraavaa äitienpäivää! Jos kaikki menee hyvin, la olis 11 päivää ennen.

Riesa ja Essi, tsemppiä np-ultran odotteluun! Kyllä ne päivät kuuluu, vaikka tuntuukin siltä, et kalenteri on hidastunut... Tsemppiä myös muille alkuviikkojen kanssa piinailijoille!

Nyt kun on jo monille kavereille kertonu raskaudesta, kaikki alkaa tuntua todemmalta. Mulla silti vatsa on kasvanu aika maltillisesti, joten vielä saa vaatteilla töissä piiloon. Ajattelin sit vasta viikon, parin päästä kertoa. Mä oon kyllä levinnyt muuten sitten ihan kunnolla! Pakkailin kesävaatteita Madeiralle ja monet vaatteet ei mahtunu päälle, argh. Nyt pitää kyllä skarpata, ettei painoa ala tulla ihan hulluna lisää. Viikonlopun olin työreissulla ja sielläkin tuli mässäiltyä sitä sun tätä... Ja tuntuu, et kaikki menee suoraan varastoon!

Tää lähtee nyt lentokentälle!

Amanda ja Sulo-Sointu 14+5

 

Moikka, mitäs jos mäkin ilmoittautuisin mukaan? Oon jo vähän aikaa tätä salaa lueskellut, ihanan samanhenkistä porukkaa tuntuu olevan, verrattuna just kuukausipinoon, jossa on niiiiiin eri elämäntilanteessa olevia.

Oon siis 31-vee, ja np-ultra on just takanapäin (la myöheni yli viikolla ja on nyt 27.5.). Onhan tää absurdia ja niin ihanaa!

Maarua ja Sintti 11+0

 

Heipsan!

meillä eilen käyty ensimmäisessä neuvolassa. raskausviikot ovat tänään 9+3 ja la onkin sitten 9.6. ultrassa näkyi pienen etsinnän jälkeen möykky, jonka sydän löi tosi hyvin. Neuvolassa kamalasti kaikkea tietoa tuli ja puoliakaan ei tietysti muista, kun reilu kaksi tuntia siellä oltiin niin että taisi mennä neuvolan tädillä jo ylitöiksikin

Mites muilla on nuo neuvolakäynnit. Kun täältä lueskelin niin olin siinä uskossa että pari ultraa ja sitten neuvolan tädillä kerran kuussa. Meillä kuitenkin käyntejä tulee terkkarilla 15 ja lääkärillä ainakin 3. Jokaisella kerralla ultrataankin vielä, jotenka tuli sellainen olo että täähän on ihan luksuspalvelua! ja näihin lisäksi tulee vielä keskussairaalassa np-ultrat.

Muuten olo on ihan jees. Kovasti on nälkä ja kaikki ruoka kelpaa, herkut ei. maidon kulutus on noussut huimasti sillä sitä oikein tekee mieli. Ällötystä on välillä ja yhdellä oksennuksella on selvitty. Rinnat on vähän arat, mutta ei edes pahasti enään. Kiukku tulee jos ruoka on loppu väsymystä ei juurikaan ole, mutta tämän viikon olenkin lomalla, ensiviikolla aloitan uudessa työpaikassa jotenka se tuo jo pelkästään varmaan väsymystä.

 

Lallaa, joo siis kyllä tääkin otus vääntelehtii kovasti ja pyörii niin et välillä pää on vasemmalla, välillä oikeella puolella mahaa, mut pystysennossa ei oo "tuntunu" olevan ennen.
Nyt onkin ollu hassua kun toi maha on aamuisin ja iltaisin erituntuinenn kuin päivisin, pystyy melkein tuntemaan vauva mahan päältä.
Kova oli potkimaan neuvolassakin kun sydänääniä kuuntelivat, se potki ihan niin että mahanahka liikkui ja täti+harjottellija molemmat näki ne liikkeet.


Mulle tuli eilen satavarmasti ton inf.rokotteen ansiosta pää kipeeks, vihloi ihna kuin ois kuumetta ollut, silleen tosi keljusti ja kolotti niskaa ja oli kipee oli, piti ihan illalla panadoli ottaa. Mutta tänään olo onkin olllut mitä mainioin,mihinkään ei kolota ja on pirtee ja energinen olo.
Enpä ois uskaltanu olla ottamatta sitä rokotusta,sillä kammoon ja pelkään ifluenssaa niin paljon. Niin raju olli mulla viimeks se, et jos en ois ollu silloin joululomalla porukoitten luona kun se iski, en ois kyl pärjänny, sillä ihan olin vuodepotilaana 5 pvää ja olo niin kurja ja kaamee etten kyenny nousee sängystä muuta kuin pissille.


Paino oli noussu ihan sikana nla-mittauksessa,mutta ei tuo täti silti sanonut mitään,mikä oli helpotus,kun en ois kaivannu sitä saarnaa..


on ollut tuiskulilla karmeet kokemukset,, huhh hyyh.. mut onneks kaikki päätyi hyvin :heart:

tervetuloo uudet !! :wave:

 

Heips kaikille pitkästä aikaa!

Olen piileskellyt viime aikoina taustajoukoissa, mutta ajattelin tänään tulla jakamaan hyvät uutiset. Käytiin tänään ultrassa, ja sissi vastasi viikkoja 12+1 ja LA on nyt sitten virallisesti 22.5.2012. Viikot poksahteli sitten hujauksella turvallisemmille vesille, ja laskettu aika aikaistui 5 päivää. Aika eí tosin käy yksiin ovulaation (testasin) eikä kuukautisten kanssa, mutta mennään näillä.. Oli ihanaa nähdä pieni (joskin huvittavasti luurankoa muistuttava) vilkuttelemassa ja venyttelemässä. Niskaturvotusta oli 1,3, eli ilmeisesti ei paljoa. Nyt kai olisi se hetki, kun voisi huokaista helpotuksesta, mutta vielä vaan jännittää esim. töissä paljastaa tilanne. Muistaako joku, mitkä on todennäköisyydet päästä synnytykseen näillä viikoilla ts. kuinka radikaalisti todennäköisyydet nousee 12 viikolla?

Olisin hehkutuksen lomassa tiedustellut, mitä liikuntaa harrastatte raskaana? Mulle kun ei oikein tunnu sopivan enää mikään kävelyä lukuunottamatta (eikä sekään näillä säillä houkuttele), vaikka olen ollut aikaisemmin varsinainen himoliikkuja. Kokeilin jopa pilatesta, mutta eihän niistä vatsarutistuksista ja vatsallaan makaamalla tehtävistä selkälihasliikkeistä tullut kuin maha kipeäksi. Jostain syystä mun maha on jo ihan selvä vauvamaha - näkyy ja tuntuu jo. Sali, kuntonyrkkeily ja tanssiharrastus täytyi heittää romukoppaan mahakipujen ja pyörrytyksen takia jo aikaa sitten. Mitä siis kokeilisin seuraavaksi? Vesiurheilu on pois laskuista klooriallergian takia.

Täällä meinaa lähteä äitiysvaateshoppailu jo käsistä. Eihän sitä edes vielä tiedä, minkä kokoisia vaatteita sitä muutaman kuukauden päästä pitää. Kuinka paljon suurempia käytätte te, jotka ovat jo pidemmällä?

Kiitollisina vastauksista,

Tuittis ja siis 12+1

 

Tuntuu, että parissa päivässä tämä vatsa on jotenkin "pullahtanut" kontrolloimattomasti esille. Olin ajatellut, että kerron töissä vasta 14. viikolla, mutta totuus alkaa kyllä pistää jo silmään vääjäämättä. Painoakin on tullut lähtötilanteeseen jo plus pari kiloa. Hui. On taidettu syödä kahden tai kolmen edestä...

Mulla on kanssa ollut tuon liikunnan harrastamisen kanssa hieman hakemista. Lähinnä kuitenkin tuolla motivaatiopuolella. Pahoinvointi on jo helpottanut, joten siinä mielessä esteenä ei ole kuin laiskuus.

riesa ja pikkunilviäinen 9+6

 

Liikunta: Mä pyrin käymään koiran kans 2 kertaa päiväs ulkoilemassa.. Aamusta lyhyempi lenkki ja illalla pidempi. En tiedä miten tulis lenkkeiltyä muuten, ennen koiraa kun olin pitäis lähteä lenkille/salille/jumppaan-tyyppi Joogassa kuljen myös. Täällä tuppukylässä alkais oikein äitiysjoogakin, mutta toistaiseksi oon kulkenut kansalaisopiston joogassa, jonka aloitin vuosi sitten syksyllä. Kohta saa ruveta miettimään, että mitkä liikkeet jää pois vatsan takia. Salille lähdin pitkän tauon jälkeen eilen ja äijästä huomas, että seuras etten tee liian isoilla painoilla ja muutenkin kyseli että mitä mä saan tehdä.. Tervettä maalaisjärkeä kun käyttää, niin eiköhän sillä pärjää.

Vauvavatsa pullahti viikonloppuna ja huomasin että jos istuu pitkiä aikoja, lonkat menee jotenkin jumiin ja häntäluuhun(?) sattuu..Tuli istuttua autossa muutaman päivän aikana sellaset 700km.. Ei kiva. Kävely tekee hyvää, vaikka aluksi tuntuu kankealta.

Käytiin Haaparannan Ikeassa ja meidän nopea kierros kesti 2 tuntia. Voi kun olis ollut mycket pengar ja iso auto :headwall:.. Pinnasängyn olis saanut alle 70 eurolla, mutta eihän tuota vielä viitsi ostaa.. En ole edelleenkään uskaltanut ostaa vauvalle mitään, melkein ostin alennuksesta tutan omppuhaalarin :heart: Ehkä rakenneultran jälkeen, joka on vasta 21.12.. Blaah.

Äitiysvaatteista sen verran, että siskoiltani olen saanut housuja(jotka ehkä numeroa liian isot vielä..) paitoja, selkätuen.. Ite tilasin yhdet farkut ja olisinko tilannut muutaman paidan.. Ei ainakaan vielä käsistä ole lähtenyt

Opinnäytetyön pariin.. Näköjään en valmistu jouluksi :headwall: Onneksi seuraava valmistumispäivä on jo tammikuulla, joten siihen tähtään. Kyllä se on tää raskaus, joka on vienyt kaiken huomion.. Mutta nyt hommiin :wave:

Katrin+ Venkula 15+4

 

Katrin, meilläkin rakenneultra vasta 29.12. eli joulun yli pitäisi jaksaa odottaa.. ja mulla on kans lopputyö kesken- mä luulin että valmistuisin vuoden loppuun mennessä mutta taitaa mennä ens keväälle tämä. Mutta pakko ennen äippälomaa homma saada pakettiin!

Oireet on lieventyneet huomattavasti, välillä nippailee vatsaa ja alaselkään sattuu, mutta kuvotus on lähes kokonaan hävinnyt pois. Välillä huimaa ja tulee verta nenästä, mutta ei häiritsevästi.

Tuittis, mä olen koko syksyn käynyt kerran viikossa kahvakuulailemassa, pyöräillyt vähän ja vaihdoin hölkkäilyt reippaisiin kävelylenkkeihin. Sellaisia tunnin pyrähdyksiä yritän jaksaa 1-2 kertaa viikkoon. Lisäksi olen käynyt salilla vaihtelevasti.

Nyt on mieleen hiipinyt huoli siitä, että onhan kaikki varmasti hyvin? Haluaisin niin nähdä pikku murun ja tuntea liikkeet.. toiveajattelua, ehkä sitten joskus kuukauden kuluttua..

marjutan ja Muru 13+6