Heippa!
kirjoittelenpa nyt sen tarinan, jonka teille lupasin.
Tiistaina 25.10. menin aamulla normaalisti neuvolaan (vkoja 37+1). Pissassa oli proteiinit yhdellä plussalla (ei mitään miuta oireita) ja terkka sanoi, että jos kävisin SVO:lla (synnytysvastaanotossa) antamassa uuden näytteen, kun neuvolan näytevälineet on kuitenkin vähän epätarkkoja. Verenpaine oli vielä ok ja muutenkin vointi oikein hyvä.
No, mietin siinä, että haenko varmuuden vuoksi sairaalakassin (jonka olin siis pakannut ulkokääntöreissulla 36+0) mukaan, mutta en sitten jaksanut lähteä takaisin kotiin. Hain kaupasta vähän evästä ja ajelin TAYSiin. Sinne päästessäni ottivat sitten uuden pissanäytteen ja laittoivat mut käyrälle (siis sikiön sydänäänikäyrälle). Verenpaine oli noussut yhtäkkiä tähtitieteellisiin lukemiin 190/120 ja sain heti liikkumiskiellon. Makoilin siinä käyrällä ja sain heti jo aikamoisia lääkkeitä tuohon verenpaineeseen. Lääkäri tuli poikkeamaan siinä mun petin vieressä ja sanoi, että voit valmistautua siihen, että sinä jäät nyt tänne. Ja sitten hetken kuluttua menin lääkärin tutkittavaksi. Paikalla oli kaksi lääkäriä ja kaksi kandia. Lääkäri sanoi, että "anteeksi vain rouva, mutta olette mitä parhain esimerkki näille kandeille pre-eklampsia-tapauksesta" (eli raskausmyrkytyksestä).
Siitä sitten tutkivat ja totesivat, että kohdun suu on ihan kiinni ja kanavaa jäljellä 2 cm, joten mikään ei viittaa siihen, että synnytys olisi itsestään lähdössä käyntiin. Lääkäri lohdutti ja sanoi, että tässä sun tilanteessa ei ole enää kyse viikoista, vaan muutamista päivistä.
Siitä sitten mut vietiin pyörätuolilla osastolle, jossa jouduin petipakkoon. Lupa oli käydä ainoastaan vessassa ja erityisluvalla suihkussa. Ruokakin tuotiin nenän eteen ja sitä rataa. Paineet ei lähteneet laskuun, joten pistivät mut synnytyssaliin tippaan (siis tippaan tujumpaa lääkettä) ja siksi synnytyssaliin, että siellä on mahdollista seurata tarkemmin mun ja vauvan vointia. Siellä makoilin sitten tiistai-illan. Mies ehti töistä sinne mukaan. Paineet tasottui hurjalla lääkityksellä jonnekin 150/95 tasolle. Sitten mut tuotiin vaakatasossa takaisin osastolle makaamaan. Synnytyssalissa mua tutkinut lääkäri sanoi, että aletaan käynnistää synnytystä huomenna. Makasin siellä osastolla sitten keskiviikon ja sitten alkoi oma olokin tulla jo tukalaksi. Nestettä kertyi aina vaan lisää, tuli näköhäiriöitä, mahakipua, päänsärkyä... Meni keskiviikko ja kukaan ei puhunut käynnistämisestä enää mitään. No, torstaina sitten aamusta kysyin, että kauanko tätä kestää ja että kun mun olo ei tässä ainakaan kohene eikä voimat lisäänny synnytystä ajatellen. (ja kun tullessa oli jo todettu, että vauva ei oikein enää kasva, kun myrkytys on vaikuttanut istukan toimintaan jo niin nopeasti). Torstaina sitten lääkäri teki aamulla tutkimuksensa (sisä, ulko, refleksit yms.) ja sanoi, että sinä olet kyllä hyvin tyypillinen pre-eklampsia tapaus. (kyllästyin jo tuohon hokemaan! ei oo kiva olla superturvonnut, pahoinvoiva esimerkki!!) Ja sitten päätettiin aloittaa käynnistys sytotek-lääkkeillä. Eka päivä olis siis torstai. Lääkkeillä saatiin supistuksia kyllä aikaan ja ne alkoi jossain vaiheessa tehdä jo kipeääkin. Olisin halunnut kävelemään käytävälle, että kipua olisi ollut parempi sietää. Mutta nyt olin petiiin sidottu.
to-iltana sikiön sydänkäyrässä oli pientä heikkenemään. Otettiin uutta käyrää ja mun piti vaihtaaa asentoa, juoda vettä jne, jotta vauva saataisiin liikkumaan. Lopuksi ilmeisesti saatiin siedettävä käyrä, kun käyräys lopetettiin ja rupesin nukkumaan. Kun lääkkeen teho loppui, niin supistuksetkin loppuivat.
Perjantaina alkoi uusi satsi lääkkeestä. Taas supistuksia, kipeitäkin, ja taas vauvan käyrään häiriötä supistuksista. Lääkäri tutki mut, ultrasi vauvan ja sanoi, ettei enää jatketa lääkitystä ja että aletaan valmistautua sektioon. Pääpäivystävä (tai mikä lie onkaan) kuitenkin päätti ultran sykkeiden perusteella, että jatketaan lääkitystä. Illalla käyrää jouduttiin ottamaan tunti ja 20 minuuttia, että saatiin hyväksyttävä pätkä. (normaalisti otetaan noin 30 min käyrä) Sytotekia annetaan 2 päivää suun kauttta 3 tablettia päivän aikana 4h välein ja kolmas päivä sitten sama lääke suoraan emättimeen. No, lauantaina sitten aloitettiin tuo emättimeen laitettava lääkitys. Olo meni aina vaan kurjemmaksi. Kaksi lääkettä ehdittiin antaa, kun vauvan käyrä alkoi olla jo nin huono, ettei lääkäri sitä hyväksynyt. (kätilö siis ottaa käyrää ja lähettää sen lääkärille "hyväksyttäväksi". käyrän perusteella lääkäri päättää jatkosta). Käyräystä jatkettiin ja jatkettiin, mutta hyvää ei saatu mitenkään. Sikiön sykkeet siis laski aina vaan alemmas. Mies oli jo lähdössä kotiin (kun klo oli 21.00 ja isien pitää silloin poistua tuolta 'synnytysvuodeosastolta). Silloin lääkäri ilmoitti, että mut siirretään synnytyssaliin seurantaan. Ite tajusin siinä vaiheessa, että nyt alkaa olla hätä. Ja mies jäi sitten seuraksi, kun mentiin synnytyssaliin. Vielä tässä vaiheessa mua osastolla hoitanut kätilö meinasi, että mut leikataan varmaankin maanantaina. "Sun tilanne on ihan hyvä, ei sua päivystysaikana leikata".
No sitten mentiin taas synnytyssaliin ja laitettiin tippa, käyrä, verenpainemittari ja muut härvelit kiinni. jäätiin miehen kanssa sinne kaksin ja kätilö sanoi seuraavansa käyrää lääkärin kanssa kansliasta. supistukset teki kipeää ja yritin heijata itseäni siinä petillä, että saisin edes pientä helpotusta kipuun. supistuksiin mietittiin jo jotain sytotekin kumoavaa lääkettä, että saataisiin supistukset pois (kun ne aiheutti sydänkäyrään häikkää). tunnin verran siinä oltiin keskenämme. sitten lääkäri ja kätilö tuli huoneeseen ja sanoi, että sut leikataan nyt heti. ja sitten alkoi leikkausvalmistelut. leikkaussali oli ihan siinä vieressä ja sinne sit mentiin. olin ite siinä vaiheessa vähän säikähtynyt, kun kaikki tapahtuikin ihan yhtäkkiä. leikkaus itsessään oli ihan ok kokemus. lapsivesi oli vihreää ja vauva ei ääntänyt ollenkaan. mua alkoi pelottaa. vauva kiidätettiin viereiseen huoneeseen, josta onneksi alkoi jonkun ajan päästä kuulua itkua. Anestesialääkäri sanoi, että tuo on teidän vauva. Voi että tuntui hyvältä. Sitten hoitajat haki pian isän siitä mun pään vierestä vauvan luo ja hetken kuluttua lastenlääkäri tuli siihen mun pään viereen ja sanoi, että olen lastenlääkäri ja tutkin teidän vauvanne. Terve tyttö. Mun teki mieli itkeä. Ja hetken kuluttua ylpeä isukki kantoi kapaloitua vauvaa siihen mun pään viereen. siinä me sitten tavattiin tyttären kanssa <3 Vauva sai minuutin apgar-pisteitä vain 4. Napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympäri ja se ilmeisesti teki sen, että kun supistus tuli, niin napanuora kiristyi ja sitten vauvan syke laski. Viimeset 20 minuuttia ennen leikkausta (leikkausvalmisteluiden aikana) vauvan syke oli jo tosi huono. Mutta vauva tokeentui nopeasti ja sai 5 min apgareita jo 9. Reipas tyttö! ?
loppuvaiheessa leikkausta oksensin reilusti, samoin sitten vielä heräämössä. Leikkauksen jälkeen olin aika tokkurassa, ja kun mut vietiin sitten vierihoito-osastolle klo 1.30 yöllä, olin ihan pökkyrässä. Eka yö meni ihan vaan kelaillessa tapahtumia ja ihmetellessä vauvaa, jota hoitajat nosti mun rinnalle. Toipuminen leikkauksesta alkoi heti hyvin ja on sujunut hienosti. Tikit poistettiin viidentenä päivänä leikkauksen jälkeen ja sitten päästiin jo vauvankin puolesta sairaalasta kotiin. Synnärille mulla jäi 12 kiloa neuvolan viimeisestä punnituksesta mitattuna. Sairaalassa mua ei punnittu, mutta luulen, että paino oli vielä huomattavasti korkeemmalla. Joten nestettä mulla poistui ihan järkyttävät määrät. Kengät hölskyi jaloissa (toisin kuin Polilla! ? ) ja muutenkin löysin taas nilkat, ranteet jne
ja kasvotkin näyttää taas ihmisen kasvoilta, kun ei oo sitä eläimellistä turvotusta
nyt sitten harjoitellaan kotieloa. vauva oli sen verran pieni, ettei jaksanut imeä kaikkea tarvitsemaansa maitoa. Niinpä jo sairaalassa lypsin ja annoin vauvalle lisäksi pullosta. Nyt vauva on jo sen verran kasvanut ja pulloruokinta häiritsee imetystä, että koitetaan pikkuhiljaa päästä pulloista eroon ja juoda vaan tissistä. Mennään huomenna vielä käymään synnärin kätilöpolilla saamassa vähän imetysvinkkejä.
Vauvan kanssa elämä on yllättävän täyttä. siis mitään muuta ei meinaa pystyä tekemään. Hätinä tulee suihkussa käytyä ja hampaat pestyä
mutta on tuo nyytti niin ihana, ettei sitä osannut kuvitellakaan. Päivä päivältä rakkaampi vaan. <3
onnellista odotusta teille kaikille! Ja onnea kaikille uusille!
Tulkaa sitten perässä tuonne lapsi kasvaa- palstalle!
t. Tuiskuli ja Maisa 9 vrk