Meidän pikkuinen ei sitten jaksanut pysyä matkassa. Tiistai-iltana alkoi menkkamaiset kivut ja keskiviikko päivällä tuli pyyhittäessä vaaleanpunaista tuhrua. Hitaasti mutta varmasti tuhruttelu lisääntyi ja tänään aamulla oli jo hyytymiä. Soitin aamulla neuvolaan ja sain parin tunnin päähän jo ultra-ajan kunnalliselle. Siellä todettiin kohdun olevan jo hyvin tyhjentymässä ja annettiin vielä sytotecit kyytipojiksi. Vajaassa viikossa siis kaikki kääntyi meillä päälaelleen.
** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.8 **
- Viestiketjun aloittaja Samirja
- Ensimmäinen viesti
Amanda - kiitos mielipiteestäsi... Tuo sukupuolijuttu on siinä mielessä vähän hankala, kun toisaalta pikkuisesta tietää oikeastaan tosi vähän. Niin tavallaan sukupuoli on rakennusmateriaalia siihen, että tulee edes jonkinlainen kuva siitä, kuka on matkassa. Ymmärrän hyvin ympärilläni olevia, jotka haluaisivat sen tietää, mutta edellä mainituista syistä radiohiljaisuus jatkuu 
.. ja hyvä tuo päällään seisova norsu, sellaiseen kun taipuisikin!
.. ja hyvä tuo päällään seisova norsu
, sellaiseen kun taipuisikin!Uskaltaudun mukaan tähän ketjuun. Ikä 37v, la noin 27.6, rv 5+6.
Oltiin juuri päästy lapsettomuustutkimuksiin, kun tärppi kävi. Vieläkin ihan epäuskoinen olo ja kovasti pelottaa, mitä kaikkea voi vielä sattua, kun ikääkin jo on. Ovis oli tässä kierrossa tosi myöhään, joten oviksen mukaan laskettuna mennään vasta rv5+0. Oireita ei vielä kovin paljon ole ollut, lähinnä erilaisia mahakipuja, alaselkäkipua ja nenän tukkoisuutta.
Sakara:hug: Todella surullista, voimia kovasti!
Oltiin juuri päästy lapsettomuustutkimuksiin, kun tärppi kävi. Vieläkin ihan epäuskoinen olo ja kovasti pelottaa, mitä kaikkea voi vielä sattua, kun ikääkin jo on. Ovis oli tässä kierrossa tosi myöhään, joten oviksen mukaan laskettuna mennään vasta rv5+0. Oireita ei vielä kovin paljon ole ollut, lähinnä erilaisia mahakipuja, alaselkäkipua ja nenän tukkoisuutta.
Sakara:hug: Todella surullista, voimia kovasti!
Amanda, vauvan saaminen EI ollut yhtään sitä mitä olin odottanut. Olenkin sanonut, että jos voisin, esittäisin syvän anteeksipyynnön kaikille maailman äideille täydellisestä ymmärtämättömyydestäni työn (!) vaativuutta kohtaan. Ensimmäiset viikot meni... miten sen selittäisi... koko homman tajuamiseen. Kuka toi toukka on, mitä se haluaa, mitä minä haluan, jnejne. Kun lapsen isä meni iskäloman jälkeen töihin, olin ihan paniikissa, että en haltsaa arkea koiran ja käärön kanssa.
Imetys takkuili milloin mistäkin syystä ensimmäisen kaksi kuukautta ja se vei tosi paljon energiaa ja aikaa. Välillä tuntui, että olen vauvassa niin kiinni, etten edes vessaan pääse IKINÄ yksin. Mutta yllättävää kyllä, tällä hetkellä elämä on jopa oikein mukavaa ja oonkin tosi hyvä mutsi mun vauvan mielestä. "Joka päivä helpottaa" sanoi yksi työkaveri (mies) ja se pitää ihan paikkansa.
Oikeasti meillä on asiat paremmin kuin hyvin; lapsi on terve, syö ja kasvaa hyvin, oppii kokoajan uutta, on iloinen (ainakin silloin kun ei joku ketuta...), yöt on öitä ja päivät päiviä.
Melkein tulee taas vauvakuume kun lukee noita teidän juttuja, vaikka just oon saamassa taas vartaloni takaisin (vrt. tynnyreihin ). Voikaa hyvin!
MR ja VV 2,5kk
Imetys takkuili milloin mistäkin syystä ensimmäisen kaksi kuukautta ja se vei tosi paljon energiaa ja aikaa. Välillä tuntui, että olen vauvassa niin kiinni, etten edes vessaan pääse IKINÄ yksin. Mutta yllättävää kyllä, tällä hetkellä elämä on jopa oikein mukavaa ja oonkin tosi hyvä mutsi mun vauvan mielestä. "Joka päivä helpottaa" sanoi yksi työkaveri (mies) ja se pitää ihan paikkansa.
Oikeasti meillä on asiat paremmin kuin hyvin; lapsi on terve, syö ja kasvaa hyvin, oppii kokoajan uutta, on iloinen (ainakin silloin kun ei joku ketuta...), yöt on öitä ja päivät päiviä.
Melkein tulee taas vauvakuume kun lukee noita teidän juttuja, vaikka just oon saamassa taas vartaloni takaisin (vrt. tynnyreihin
). Voikaa hyvin!MR ja VV 2,5kk
Hei! :wave:
Kai sitä uskaltautuisi tänne kurkkimaan? Viikkoja olisi nyt kasassa hurjat 4+1 (kierto keskimäärin 29 päivää). LA olisi 4.7.2012.
Onko teillä tietoa neuvolan käytännöstä tuossa kiertoasiassa? Eli laskevatko LA:n aina 28 päivän mukaan ja sitä sitten tarkistetaan ultrissa, mihin sitten sijoittuu oikeasti? Kuinka varhain ootte käyneet neuvolassa? Itse haaveilen, että pääsisin parin viikon päästä jo ekan kerran, mutta taitaa olla toiveajattelua...
Suuret pahoittelut sakaralle! :hug:
Tällaiset suru-uutiset pysäyttävät aina ja huoli on varmasti meillä jokaisella kova siitä, kuinka oma raskaus etenee. Lupasin itselleni ja miehelle suhtautua tähän niin, että olen raskaana ja aika näyttää kuinka kauan - hyvällä tuurilla tietysti sinne heinäkuulle saakka.
Turvotusta on ja alavatsaa nipistelee. Vilustanut on reilun viikon jo ja tänään on ollut todella kova nälkä. Nyt kun saisi pidettyä napostelut kurissa - ihan normipainoinen oon mutta ehdoin tahdoin liikaa kiloja en halua. Normaalia ja terveellistä ruokaa kun pystyisi syömään, niin hyvä olisi. Tottakai jos oikein pahoinvointi iskee, niin sitten varmaan mennään ihan tasan niillä eväillä, mitkä silloin maistuu ja pysyy sisällä. Vielä ei ainakaan ole pahemmin viitteitä pahoinvoinnista, mutta ilmeisesti se alkaisi sitten parin viikon päästä?
On tämä jännittävää....
Brita
Kai sitä uskaltautuisi tänne kurkkimaan? Viikkoja olisi nyt kasassa hurjat 4+1 (kierto keskimäärin 29 päivää).
LA olisi 4.7.2012.Onko teillä tietoa neuvolan käytännöstä tuossa kiertoasiassa? Eli laskevatko LA:n aina 28 päivän mukaan ja sitä sitten tarkistetaan ultrissa, mihin sitten sijoittuu oikeasti? Kuinka varhain ootte käyneet neuvolassa? Itse haaveilen, että pääsisin parin viikon päästä jo ekan kerran, mutta taitaa olla toiveajattelua...
Suuret pahoittelut sakaralle! :hug:
Tällaiset suru-uutiset pysäyttävät aina ja huoli on varmasti meillä jokaisella kova siitä, kuinka oma raskaus etenee. Lupasin itselleni ja miehelle suhtautua tähän niin, että olen raskaana ja aika näyttää kuinka kauan - hyvällä tuurilla tietysti sinne heinäkuulle saakka.
Turvotusta on ja alavatsaa nipistelee. Vilustanut on reilun viikon jo ja tänään on ollut todella kova nälkä. Nyt kun saisi pidettyä napostelut kurissa - ihan normipainoinen oon mutta ehdoin tahdoin liikaa kiloja en halua. Normaalia ja terveellistä ruokaa kun pystyisi syömään, niin hyvä olisi. Tottakai jos oikein pahoinvointi iskee, niin sitten varmaan mennään ihan tasan niillä eväillä, mitkä silloin maistuu ja pysyy sisällä. Vielä ei ainakaan ole pahemmin viitteitä pahoinvoinnista, mutta ilmeisesti se alkaisi sitten parin viikon päästä?
On tämä jännittävää....
Brita
Sakara; voimia ja jaksamista! :hug:
Brita ja Kaneli ja Essi; tervetuloa joukkoon!
MR; kiva kuulla vauvan syntymän jälkeisistä fiiliksistä! Aina toisinaan tulee näitä kausia kun sitä pohtii, että miten ihmeessä tulee pärjäämään ja osaa.. ja toisaalta kun ei sitä voi etukäteen yhtään ymmärtää minkälaista se sitten on. Kun on oikeasti kiinni siinä pikkuisessa, minkälaista se rakkaus omaa lastaan kohtaan on, minkälaista kiintymys.. äitiys ihanuudessaan ja kamaluudessaan
Meillä oli eka ultra eilen ja kaikki oli kunnossa eli tähän mennessä juuri kuten pitääkin. Siellä se Muru polski ja ojenteli käsiä ja jalkoja koko vastasi viikkoja, pieni muutos tuli noihin päiviin kun en varmaan osannut niitä laskea ihan oikein. Eli nyt olisi 12+0.
Oma olo on kohtuullisen hyvä, mutta nyt on kuvioon tullut alaselkäkivut. Mitään vinkkejä selän vetreyttämiseen? Selkälihakset on hyvässä kunnossa, mutta jostain syystä alaselkä on salitreenissä vihoitellut jo ennen raskauttakin, ja nyt sitten ihan muuten vaan sitä särkee.. :/ toisaalta olen kyllä samaa mieltä Amandan kanssa siitä, että omasta ulkonäöstä ja pienistä säryistä viis kunhan pikkuisella on kaikki hyvin ja syntyisi aikanaan sitten terveenä!
marjutan ja Muru 12+0
Brita ja Kaneli ja Essi; tervetuloa joukkoon!
MR; kiva kuulla vauvan syntymän jälkeisistä fiiliksistä! Aina toisinaan tulee näitä kausia kun sitä pohtii, että miten ihmeessä tulee pärjäämään ja osaa.. ja toisaalta kun ei sitä voi etukäteen yhtään ymmärtää minkälaista se sitten on. Kun on oikeasti kiinni siinä pikkuisessa, minkälaista se rakkaus omaa lastaan kohtaan on, minkälaista kiintymys.. äitiys ihanuudessaan ja kamaluudessaan
Meillä oli eka ultra eilen ja kaikki oli kunnossa
eli tähän mennessä juuri kuten pitääkin. Siellä se Muru polski ja ojenteli käsiä ja jalkoja koko vastasi viikkoja, pieni muutos tuli noihin päiviin kun en varmaan osannut niitä laskea ihan oikein. Eli nyt olisi 12+0. Oma olo on kohtuullisen hyvä, mutta nyt on kuvioon tullut alaselkäkivut. Mitään vinkkejä selän vetreyttämiseen? Selkälihakset on hyvässä kunnossa, mutta jostain syystä alaselkä on salitreenissä vihoitellut jo ennen raskauttakin, ja nyt sitten ihan muuten vaan sitä särkee.. :/ toisaalta olen kyllä samaa mieltä Amandan kanssa siitä, että omasta ulkonäöstä ja pienistä säryistä viis kunhan pikkuisella on kaikki hyvin ja syntyisi aikanaan sitten terveenä!
marjutan ja Muru 12+0
Viimeksi muokattu:
Pööppis
sakara ihana kamalaa :'( Olen todella todella pahoillani!!! Voimia sinulle kovasti :hug:
Onnea Kaneli :flower:
Marjutan onnea ultrakuulumisista :heart:
Mie en tiedä tuohon selkään sanoa muun kuin että jalat ylös 45 asteen kulmassa ja olet siinä asennossa ainakin sen 15min. Mutta vetreyttämisestä en tiedä.
ite oon jumi kuin puupökkelö. Täytyisi saada aika hierojaan.
Rusinapulla lähettää terqui muille masuasukeille :wave:
21+3
Onnea Kaneli :flower:
Marjutan onnea ultrakuulumisista :heart:
Mie en tiedä tuohon selkään sanoa muun kuin että jalat ylös 45 asteen kulmassa ja olet siinä asennossa ainakin sen 15min. Mutta vetreyttämisestä en tiedä.
ite oon jumi kuin puupökkelö. Täytyisi saada aika hierojaan.
Rusinapulla lähettää terqui muille masuasukeille :wave:
21+3
Tervetuloa Brita ja Kaneli - onnea :flower:!
Neuvolassa arvotaan jotain epämääräistä (ainakin Helsingissä) ja sitten np(nt)-ultrassa muutetaan, jos laskettuun aikaan tulisi heittoa yli 4 päivää.
Kiitos kuulumisista MR. Ihmeellistä ajatella, että elämä tulee muuttumaan melkein päivittäisellä syklillä ensi keväänä. On siinä varmasti jumppaamista! Onnellista äitiyttä!
Hienot ultrakuulumiset Marjutanilla! Eikö vaan olekin hauska nähdä pikkutyyppi heilumassa yksiössään? Mä taidan olla täällä ainut, joka kokee mammajoogan omakseen. Varmaan mikä tahansa odottaville suunnattu ryhmäliikunta vois tehdä hyvää selälle - siellä kun huomioidaan omituiset muumimaiset muutokset ja poikkeavat rasitukset.
Millaiset mielialat ja vireystilat muilla mahalaisilla muuten on nyt? Mulle kertyi hermoilu-univelkaa ennen rakenneultraa ja sitä ollaan makseltu vielä tämä viikko. Ihan viime aikoina olen huomannut olevani välillä erinomaisen äkäistä seuraa - melkein hävettää, kun palavereissa tulee useamman kerran lipsautettua jotain terävämmänpuoleista :vampire: - siinä mielessä muuten se, että maha näkyy ja työkaverit tietää, helpottaa tilannetta. Täällä ollaan onneksi ymmärtäväisiä. Mutta joo, väsy palasi kuvioihin, vaikka välillä ehdin jo harrastaa keskiraskauden kaikkivoipaisuuttakin. Onneksi tänään tuntuu vähän pirteämmältä, mikä voi kyllä liittyä harvinaiseen aamukahvin nauttimiseen.
Kahvigallup - juotteko, maistuuko? Mulla meni 4 kk ilman, mutta nyt olen pari kuppia viikossa juonut. Aloitin myös mitättömyyden huipentuman, vadelmanlehtiteen, juomisen. Ei maistu juuri miltään, joten ei aiheuta ongelmia
Terkut mamoille ja asukeille!
Lallaa ja Pikku-Inkkari 21+2
Neuvolassa arvotaan jotain epämääräistä (ainakin Helsingissä) ja sitten np(nt)-ultrassa muutetaan, jos laskettuun aikaan tulisi heittoa yli 4 päivää.
Kiitos kuulumisista MR. Ihmeellistä ajatella, että elämä tulee muuttumaan melkein päivittäisellä syklillä ensi keväänä. On siinä varmasti jumppaamista! Onnellista äitiyttä!
Hienot ultrakuulumiset Marjutanilla! Eikö vaan olekin hauska nähdä pikkutyyppi heilumassa yksiössään? Mä taidan olla täällä ainut, joka kokee mammajoogan omakseen. Varmaan mikä tahansa odottaville suunnattu ryhmäliikunta vois tehdä hyvää selälle - siellä kun huomioidaan omituiset muumimaiset muutokset ja poikkeavat rasitukset.
Millaiset mielialat ja vireystilat muilla mahalaisilla muuten on nyt? Mulle kertyi hermoilu-univelkaa ennen rakenneultraa ja sitä ollaan makseltu vielä tämä viikko. Ihan viime aikoina olen huomannut olevani välillä erinomaisen äkäistä seuraa - melkein hävettää, kun palavereissa tulee useamman kerran lipsautettua jotain terävämmänpuoleista :vampire: - siinä mielessä muuten se, että maha näkyy ja työkaverit tietää, helpottaa tilannetta. Täällä ollaan onneksi ymmärtäväisiä. Mutta joo, väsy palasi kuvioihin, vaikka välillä ehdin jo harrastaa keskiraskauden kaikkivoipaisuuttakin. Onneksi tänään tuntuu vähän pirteämmältä, mikä voi kyllä liittyä harvinaiseen aamukahvin nauttimiseen.
Kahvigallup - juotteko, maistuuko? Mulla meni 4 kk ilman, mutta nyt olen pari kuppia viikossa juonut. Aloitin myös mitättömyyden huipentuman, vadelmanlehtiteen, juomisen. Ei maistu juuri miltään, joten ei aiheuta ongelmia
Terkut mamoille ja asukeille!
Lallaa ja Pikku-Inkkari 21+2
Lallaa mainitsi vadelmalehtiteen. Ainakin "koiramaailmassa" on sellainen uskomus, että vadelmanlehdillä voi helpottaa nartun synnytystä. Pikkugooglailu osoitti samansuuntaisia ajatuksia olevan ilmassa myös ihmisten osalta. Mielenkiintoista!
Täällä odotellaan kärsimättömänä tiistain neuvolaa. Mitään tietoa ei ole siitä, onko kaveri matkassa vai ei, mutta eiköhän se tässä parin viikon sisään selvinne.
riesa ja pikkunilviäinen 8+0
Täällä odotellaan kärsimättömänä tiistain neuvolaa. Mitään tietoa ei ole siitä, onko kaveri matkassa vai ei, mutta eiköhän se tässä parin viikon sisään selvinne.
riesa ja pikkunilviäinen 8+0
Tervetuloa uudet! Muistissa on hyvin alkuaikojen piiiiiiiiitkät päivät ja tunnit. Ja kauhea pelko. Minulla ne helpotti np-ultran jälkeen kuin taikaiskusta.
Lallaa mä ajattelin käydä mahd. pitkään normitanssitunneilla, mutta sitä ei jatkune ensi viikkoa kauemmin. JOtenkin vaan toi keskivartalo ei enää suostu yhteistyöhön ja mä turhaudun. Ensi vuonna, kun muut harrastukset jää tauolle, niin voisin mennäkin johonki mammaryhmään. Toivottavasti löytyis tanssiryhmä, koska mä tahdon, että liikunta on myös aivoille haastavaa.
Kauhea väsymys myös hellitti useampi viikko sitten. En ole vielä saavuttanut sitä superenergiajaksoa, mutta edes vähän jaksan mennä. Parit kilarit oon vetäny miehelle, mutta yllättävän vähällä on selvitty.
Samirja
Lallaa mä ajattelin käydä mahd. pitkään normitanssitunneilla, mutta sitä ei jatkune ensi viikkoa kauemmin. JOtenkin vaan toi keskivartalo ei enää suostu yhteistyöhön ja mä turhaudun. Ensi vuonna, kun muut harrastukset jää tauolle, niin voisin mennäkin johonki mammaryhmään. Toivottavasti löytyis tanssiryhmä, koska mä tahdon, että liikunta on myös aivoille haastavaa.
Kauhea väsymys myös hellitti useampi viikko sitten. En ole vielä saavuttanut sitä superenergiajaksoa, mutta edes vähän jaksan mennä. Parit kilarit oon vetäny miehelle, mutta yllättävän vähällä on selvitty.
Samirja
Moi!
Taidanpa vihdoin uskaltaa tänne puolelle tuolta kuumeilijoiden listalta. Eli siis ikää on 32v, laskettuaika inseminaation perusteella näillä näkymin 14.6.2012.
Taustaa sen verran, että vauvaa alettiin toivoa tämän vuoden tammikuussa. Lapsettomuustutkimuksissa käytiin heti keväällä mun diabeteksen sekä aiemmin saamani PCO-tuomion vuoksi. No, PCO:ta ei enää löytynyt ja kaikki oli hyvin niin itsellä kuin miehelläkin. Diabetekseni vuoksi ei haluttu kuitenkaan odottaa luomuraskautumista kovin pitkään, joten hoitoihin lähdettiin elokuussa. Ensimmäinen inseminaatio femareilla tehtiin syyskuussa ja todentotta, saatiin lottovoitto! Vieläkin vaikea uskoa, että ensimmäinen hoito tuotti tuloksen
Eilen olin varhaisultrassa lapsettomuusklinikalla ja hienosti löytyi tyyppi kohdusta ja kuultiin sekä nähtiin sydämensyke. Pituutta tyypillä oli noin 7 mm ja vastasi päiviä 6+5. Inseminaatiosta laskettuna eilen olisi pitänyt olla 7+0, mutta inseminaatiossa ei ovis ollut vielä tapahtunut, joten tuo heitto selittyy sillä ja toki silläkin, että lekurin mukaan noin pienen sintin mittaustarkkuudessa on aina heittoa. Uusi ultra on kahden viikon päästä, jotta nähdään tyyppiä vähän tarkemmin ja katsotaan uudestaan tuota laskettua aikaa. Kaikki on kuitenkin lekurin mukaan hienosti, vaikka toki vieläkin pitää yrittää malttaa mielensä, sillä onhan tässä vielä reilu kuukausi "vaaranaikaa". Sormet ja varpaat on ristissä, jotta kaikki menee hyvin.
Sara ja "tyyppi" 7+1 (6+6, ehkä)
Taidanpa vihdoin uskaltaa tänne puolelle tuolta kuumeilijoiden listalta. Eli siis ikää on 32v, laskettuaika inseminaation perusteella näillä näkymin 14.6.2012.
Taustaa sen verran, että vauvaa alettiin toivoa tämän vuoden tammikuussa. Lapsettomuustutkimuksissa käytiin heti keväällä mun diabeteksen sekä aiemmin saamani PCO-tuomion vuoksi. No, PCO:ta ei enää löytynyt ja kaikki oli hyvin niin itsellä kuin miehelläkin. Diabetekseni vuoksi ei haluttu kuitenkaan odottaa luomuraskautumista kovin pitkään, joten hoitoihin lähdettiin elokuussa. Ensimmäinen inseminaatio femareilla tehtiin syyskuussa ja todentotta, saatiin lottovoitto! Vieläkin vaikea uskoa, että ensimmäinen hoito tuotti tuloksen
Eilen olin varhaisultrassa lapsettomuusklinikalla ja hienosti löytyi tyyppi kohdusta ja kuultiin sekä nähtiin sydämensyke. Pituutta tyypillä oli noin 7 mm ja vastasi päiviä 6+5. Inseminaatiosta laskettuna eilen olisi pitänyt olla 7+0, mutta inseminaatiossa ei ovis ollut vielä tapahtunut, joten tuo heitto selittyy sillä ja toki silläkin, että lekurin mukaan noin pienen sintin mittaustarkkuudessa on aina heittoa. Uusi ultra on kahden viikon päästä, jotta nähdään tyyppiä vähän tarkemmin ja katsotaan uudestaan tuota laskettua aikaa. Kaikki on kuitenkin lekurin mukaan hienosti, vaikka toki vieläkin pitää yrittää malttaa mielensä, sillä onhan tässä vielä reilu kuukausi "vaaranaikaa". Sormet ja varpaat on ristissä, jotta kaikki menee hyvin.
Sara ja "tyyppi" 7+1 (6+6, ehkä)
Viimeksi muokattu:
:hug: sakaralle, todella ikävä juttu! Jaksamista jatkoon ja rohkeasti uutta yritystä varmasti... :flower:
Tervetuloa uusille! Sara, Brita Kaneli, Essi... Teitähän oli monta! Toivottavasti kaikki menee hienosti... Joku siellä ainakin hermoili... Ja omasta kokemuksesta on helppo sanoa, että jollain tasolla varmasti kaikkia jännittää, erityisesti alussa.
Alkuaikojen ajan matelu on kyllä näin loppuajasta taas palannut! Jos siis helpottikin tuossa välissä vähän. Täällä siis pian jo malttamattomana odotellaan, että jotain alkaisi tapahtua. Noh... Viikon päästä lääkärineuvolassa tarkistellaan tilannetta tuolla alhaalla... Liekö mitään vielä näkyvissäkään. :| Toivon vain, että ainakaan ei yli lähdettäisi odottelemaan ihan kauheasti!
Kahvigalluppiin mun vastaus on, että alussa pelkkä kahvin tuoksukin ällötti tooosi pahasti! Mut mua oksetti kyllä moni muukin asia ja haju. Sekä sitten ihan muuten vain. Kokonaisuudessaan pahoinvointi hellitti joskus muutamien viikkojen (ehkä 15-16?) kohdilla, ja sen jälkeen olen juonut vähän kahviakin... Siis ihan silloin tällöin. Kova kahvinjuoja en kyllä ole muutenkaan.
Neuvola- ja ultrakäynnit työaikana
Meilläkin siis ihan työehtosopimus sanoi, että neuvolassa ja ultrassa sai käydä työaikana. Joten sieltä kannattaa tarkistaa. Tämä on mun käsitykseni mukaan kuitenkin se yleisin käytäntö tässä asiassa, siis useimmissa työehtosopimuksissa otettu jo huomioon... Meillä meni leimauksiin "terveydenhoito", jolloin ei tullut miinuksia työaikaan.
(.) täällä masu painaa paljon (on tosi "edessä" tuossa) ja pitää kovaa meteliä itsestään! Neuvolassakin käytiin keskiviikkona ja aika perussetillä mennään. Omat verenpaineet hiukan koholla, niitä mittailtiin sitten pariin kertaan, mutta ei lopulta hälyyttävää.
SariP ja Jässikkä 35+0 :heart:
Tervetuloa uusille! Sara, Brita Kaneli, Essi... Teitähän oli monta! Toivottavasti kaikki menee hienosti... Joku siellä ainakin hermoili... Ja omasta kokemuksesta on helppo sanoa, että jollain tasolla varmasti kaikkia jännittää, erityisesti alussa.
Alkuaikojen ajan matelu on kyllä näin loppuajasta taas palannut! Jos siis helpottikin tuossa välissä vähän. Täällä siis pian jo malttamattomana odotellaan, että jotain alkaisi tapahtua. Noh... Viikon päästä lääkärineuvolassa tarkistellaan tilannetta tuolla alhaalla... Liekö mitään vielä näkyvissäkään. :| Toivon vain, että ainakaan ei yli lähdettäisi odottelemaan ihan kauheasti!
Kahvigalluppiin mun vastaus on, että alussa pelkkä kahvin tuoksukin ällötti tooosi pahasti! Mut mua oksetti kyllä moni muukin asia ja haju. Sekä sitten ihan muuten vain. Kokonaisuudessaan pahoinvointi hellitti joskus muutamien viikkojen (ehkä 15-16?) kohdilla, ja sen jälkeen olen juonut vähän kahviakin... Siis ihan silloin tällöin. Kova kahvinjuoja en kyllä ole muutenkaan.
Neuvola- ja ultrakäynnit työaikana
Meilläkin siis ihan työehtosopimus sanoi, että neuvolassa ja ultrassa sai käydä työaikana. Joten sieltä kannattaa tarkistaa. Tämä on mun käsitykseni mukaan kuitenkin se yleisin käytäntö tässä asiassa, siis useimmissa työehtosopimuksissa otettu jo huomioon... Meillä meni leimauksiin "terveydenhoito", jolloin ei tullut miinuksia työaikaan.
(.) täällä masu painaa paljon (on tosi "edessä" tuossa) ja pitää kovaa meteliä itsestään! Neuvolassakin käytiin keskiviikkona ja aika perussetillä mennään. Omat verenpaineet hiukan koholla, niitä mittailtiin sitten pariin kertaan, mutta ei lopulta hälyyttävää.
SariP ja Jässikkä 35+0 :heart:
Viimeksi muokattu:
Sara, aivan upeita uutisia! Oon niiin iloinen, että oot täällä! Sulle jos kenelle toivon onnistumisia ja sitä, että raskaus sujuu hyvin loppuun asti! Jotenkin kun tahkottiin tuolla kuumeilupuolella molemmat, on kivaa jakaa myös näitä odotusjuttuja. Toivotaan, että sieltä tulee lisää tuttuja meidän perässä!
Marjutan, ihania ultrakuulumisia, onnea! Mulla on selkä ollu (toistaseks
) hyvässä kunnossa. Mä käyn n. kerran kuussa osteopaatilla, joka on aivan upee juttu! Sen jälkeen kun aloin käymään siellä puolisen vuotta sitten, kaikki niska- ym. jäykkyydet on häipyneet! Tietty harrastan monipuolisesti liikuntaa ja myös joogaa, joka on hyvä juttu, mut silti ennen osteopatiaa oli jäykkyyksiä siellä täällä.
Lallaa, hauskaa kun mainitsit noi kärkkäät kommentit töissä. Mulla on aivan sama tilanne! Oon muutenkin avoin ja suorasanainen, mutta nyt jotenkin tulee sanottua herkemmin, mitä sylki suuhun tuo. Töissä touhuan ihan hulluilla tehoilla (ihan omasta tahdosta
) ja jotenkin vaadin muilta nyt enemmän samaa vauhtia. Luulin, et raskaana työjutut ei enää kiinnostais, mut mulla on ihan toisinpäin. Jotenkin haluun saada aikaan muutoksia ja toteutan kaikkea mahdollista pää höyryten. Sitten en välitä niin paljon muiden mielipiteistä. Pääasiassa oon hyvällä tuulella ja läppä lentää kuten aiemminkin. Mut siihen oheen on tullu tää sano kaikki mitä ajattelet vaihe ja joskus hätkähdän itsekin, mistä toi terävä kommentti tuli. Kotona saatan välillä räjähdellä enemmän kuin yleensä. Mulla on ollu koko ajan vähän univaikeuksia. Iltaisin meen myöhään nukkumaan ja aamuisin herään ennen kellon soittoa. Sit päivisin haukottelen
Onneks pahaa väsymystä ei oo ollu, mut iltaisin sohva meinaa kutsua helpommin kuin treenaaminen
Kahvi ei oo mulle maistunu, joten teetä oon lipitellyt!
Lallaa, mä oon jostain lukenut, et vadelmanlehtiteetä kantsis juoda vasta raskauden ihan loppuvaiheessa, kun saattaa aiheuttaa kohdun supistelua tai jotain vastaavaa. Mut en kyl oo varma, kun ne on niitä nettiartikkeleita... Mä join sitä yhtenä poppaskonstina ennen raskautta, mut lopetin sit, kun sattui silmään tällainen kirjoitus. Mut tiedä sit taas kiinalaisessa lääketieteessä kai sanotaan, et vahvistaa kohtua?
MR, lapsen saaminen on varmasti sellainen kokemus, johon ei voi oikein mitenkään valmistautua ja se kokemus tulee kuitenkin aina uutena. Muistan kyllä vielä elävästi siskoni muutaman vuoden takaiset kommentit puhelimessa pari kuukautta esikoisen syntymän jälkeen. Hän huusi raivoissaan, että Tuu äkkiä tänne ja vie tää vauva jonnekin - mulla hajoo pää! Näin jälkikäteen melkein huvittaa. Mies oli työmatkalla ja häneltä loppui voimat. Ajoin täysillä hänen luokseen ja siellä se maailman ihanin lapsukainen makoili rauhallisena ja tuijotti nappisilmillään, kun kiikuttelin sen kärräilykävelylle. Tajusin, että sisko oli vaan niin sekaisin vastuusta, työstä, muutoksesta ja kaikesta, vaikka vauva olikin todella helppo. Veljeni taas sanoi toisen lapsen syntymän jälkeen, että kuka hullu tätä kestää - kaksi lastahan kolminkertaistaa taakan
Läheisenä noita seuranneena uskon, että vanhemmuus on kaikkea äärimmäisen ihanuuden ja joskus myös kamaluuden välillä. Silti odotan aivan valtavasti sitä, että saan kasvaa sen kaiken mukana ja kokea ne vaikeudet ja ihanuudet itse uutena. Tsemppiä MR vauva-arkeen ja voimia!
Onko kellään alku-/keskiraskaudessa olijoilla tyttö- tai poikaoloa? Mulla ei oo hajuakaan! Välillä kuvittelen, et tyttö on tulossa ja sit taas seuraavaks oon varma, et poika tuolla mahassa asustelee. Onko teillä toisaalta jotain toiveita sukupuolen suhteen (asia jota ei kai "sais" kysyä, saati ajatella)? Ennen mä ajattelin, et toivoisin tyttöä, mutta nyt vähitellen sukupuolella ei ole enää mitään merkitystä! Molemmilla on puolensa ja siks kumpi vaan olis aivan yhtä toivottu!
Amanda ja Sulo-Sointu 13+2
Oon niiin iloinen, että oot täällä! Sulle jos kenelle toivon onnistumisia ja sitä, että raskaus sujuu hyvin loppuun asti! Jotenkin kun tahkottiin tuolla kuumeilupuolella molemmat, on kivaa jakaa myös näitä odotusjuttuja. Toivotaan, että sieltä tulee lisää tuttuja meidän perässä!Marjutan, ihania ultrakuulumisia, onnea!
Mulla on selkä ollu (toistaseks
) hyvässä kunnossa. Mä käyn n. kerran kuussa osteopaatilla, joka on aivan upee juttu! Sen jälkeen kun aloin käymään siellä puolisen vuotta sitten, kaikki niska- ym. jäykkyydet on häipyneet! Tietty harrastan monipuolisesti liikuntaa ja myös joogaa, joka on hyvä juttu, mut silti ennen osteopatiaa oli jäykkyyksiä siellä täällä.Lallaa, hauskaa kun mainitsit noi kärkkäät kommentit töissä.
Mulla on aivan sama tilanne! Oon muutenkin avoin ja suorasanainen, mutta nyt jotenkin tulee sanottua herkemmin, mitä sylki suuhun tuo. Töissä touhuan ihan hulluilla tehoilla (ihan omasta tahdosta
) ja jotenkin vaadin muilta nyt enemmän samaa vauhtia. Luulin, et raskaana työjutut ei enää kiinnostais, mut mulla on ihan toisinpäin. Jotenkin haluun saada aikaan muutoksia ja toteutan kaikkea mahdollista pää höyryten. Sitten en välitä niin paljon muiden mielipiteistä. Pääasiassa oon hyvällä tuulella ja läppä lentää kuten aiemminkin. Mut siihen oheen on tullu tää sano kaikki mitä ajattelet vaihe ja joskus hätkähdän itsekin, mistä toi terävä kommentti tuli. Kotona saatan välillä räjähdellä enemmän kuin yleensä. Mulla on ollu koko ajan vähän univaikeuksia. Iltaisin meen myöhään nukkumaan ja aamuisin herään ennen kellon soittoa. Sit päivisin haukottelen
Onneks pahaa väsymystä ei oo ollu, mut iltaisin sohva meinaa kutsua helpommin kuin treenaaminen
Kahvi ei oo mulle maistunu, joten teetä oon lipitellyt!
Lallaa, mä oon jostain lukenut, et vadelmanlehtiteetä kantsis juoda vasta raskauden ihan loppuvaiheessa, kun saattaa aiheuttaa kohdun supistelua tai jotain vastaavaa. Mut en kyl oo varma, kun ne on niitä nettiartikkeleita... Mä join sitä yhtenä poppaskonstina ennen raskautta, mut lopetin sit, kun sattui silmään tällainen kirjoitus. Mut tiedä sit taas kiinalaisessa lääketieteessä kai sanotaan, et vahvistaa kohtua?
MR, lapsen saaminen on varmasti sellainen kokemus, johon ei voi oikein mitenkään valmistautua ja se kokemus tulee kuitenkin aina uutena. Muistan kyllä vielä elävästi siskoni muutaman vuoden takaiset kommentit puhelimessa pari kuukautta esikoisen syntymän jälkeen. Hän huusi raivoissaan, että Tuu äkkiä tänne ja vie tää vauva jonnekin - mulla hajoo pää! Näin jälkikäteen melkein huvittaa.
Mies oli työmatkalla ja häneltä loppui voimat. Ajoin täysillä hänen luokseen ja siellä se maailman ihanin lapsukainen makoili rauhallisena ja tuijotti nappisilmillään, kun kiikuttelin sen kärräilykävelylle. Tajusin, että sisko oli vaan niin sekaisin vastuusta, työstä, muutoksesta ja kaikesta, vaikka vauva olikin todella helppo. Veljeni taas sanoi toisen lapsen syntymän jälkeen, että kuka hullu tätä kestää - kaksi lastahan kolminkertaistaa taakan
Läheisenä noita seuranneena uskon, että vanhemmuus on kaikkea äärimmäisen ihanuuden ja joskus myös kamaluuden välillä. Silti odotan aivan valtavasti sitä, että saan kasvaa sen kaiken mukana ja kokea ne vaikeudet ja ihanuudet itse uutena. Tsemppiä MR vauva-arkeen ja voimia!Onko kellään alku-/keskiraskaudessa olijoilla tyttö- tai poikaoloa? Mulla ei oo hajuakaan! Välillä kuvittelen, et tyttö on tulossa ja sit taas seuraavaks oon varma, et poika tuolla mahassa asustelee.
Onko teillä toisaalta jotain toiveita sukupuolen suhteen (asia jota ei kai "sais" kysyä, saati ajatella)? Ennen mä ajattelin, et toivoisin tyttöä, mutta nyt vähitellen sukupuolella ei ole enää mitään merkitystä! Molemmilla on puolensa ja siks kumpi vaan olis aivan yhtä toivottu!Amanda ja Sulo-Sointu 13+2
Pööppis
Tervetuloa Sara :wave: Ja Onnea :flower:
Kahvigallu, juon ja oon juonu koko raskausajan. Alkuun aika paljon,nyt oon juonu enää 1-2 kuppia aamuisin, muutoin teetä (mustaa) ja kaakaota.
Tänään saanut tärkeen asian ,nimittäin ensisängyn =) Nyt ihan onnessani sitä koitan "sisustaa" kuhan saan huomenna ompelukoneen lainaan. Koitan reunaröyhelöt ja katoksen väkertää. Ja lakanoita ompelen ja pari pikkuriikkistä pussilakanaa vanhoista tyynyliinoista,kun niitä on kymmenittäin.
Toi sänky tosin tuli mulle ystävältä vain lainaan,mutta laina-aika rajaton kuulema. Ja tossa on renkaat, eli päivisin se voi olla olkkarissa. Eihän se pikkunen tuossa voi nukkua kuin ehkä 3kk, kun matalat reunat on tuossa,mutta sittenpä hankin pinniksen.
Ja samaiselta ystävältä sain upouuden babybornin rintarepun. En tiedä tuleeko sitä käytettyä,sen näyttää aika.
Ja sit muutama vaate. Huomenna pitää päivittää KAIKKI vauvavaatteet,kun oon saanu ja ostellu että ei enää yhtään oo kartalla että mitä vaatteita minkäkokosia ja minkä verran on, että tietää mitä tulee hankkia.
Tänään kävin myös ultralla moikkaamassa tyyppiä =) On se tuohon työpaikan ultraan jo niin iso,että haukottiin henkeä kun jalta ja vaikkapa olkavarsi jo niin isoja, ja päästä nyt puhumattakaan. ja älytön se on pyörimään Tulee äitiinsä.
Huh. Pitäs koittaa mennä nukkuu. Miun unet on totally ollu kadoksissa monta viikkkoa :/
Kahvigallu, juon ja oon juonu koko raskausajan. Alkuun aika paljon,nyt oon juonu enää 1-2 kuppia aamuisin, muutoin teetä (mustaa) ja kaakaota.
Tänään saanut tärkeen asian ,nimittäin ensisängyn =) Nyt ihan onnessani sitä koitan "sisustaa" kuhan saan huomenna ompelukoneen lainaan. Koitan reunaröyhelöt ja katoksen väkertää. Ja lakanoita ompelen ja pari pikkuriikkistä pussilakanaa vanhoista tyynyliinoista,kun niitä on kymmenittäin.
Toi sänky tosin tuli mulle ystävältä vain lainaan,mutta laina-aika rajaton kuulema. Ja tossa on renkaat, eli päivisin se voi olla olkkarissa. Eihän se pikkunen tuossa voi nukkua kuin ehkä 3kk, kun matalat reunat on tuossa,mutta sittenpä hankin pinniksen.
Ja samaiselta ystävältä sain upouuden babybornin rintarepun. En tiedä tuleeko sitä käytettyä,sen näyttää aika.
Ja sit muutama vaate. Huomenna pitää päivittää KAIKKI vauvavaatteet,kun oon saanu ja ostellu että ei enää yhtään oo kartalla että mitä vaatteita minkäkokosia ja minkä verran on, että tietää mitä tulee hankkia.
Tänään kävin myös ultralla moikkaamassa tyyppiä =) On se tuohon työpaikan ultraan jo niin iso,että haukottiin henkeä kun jalta ja vaikkapa olkavarsi jo niin isoja, ja päästä nyt puhumattakaan. ja älytön se on pyörimään
Tulee äitiinsä.Huh. Pitäs koittaa mennä nukkuu. Miun unet on totally ollu kadoksissa monta viikkkoa :/
Amanda, uskomatonta tosiaan olla täällä Mulla on muuten alusta lähtien ollut kans unettomuutta. Olen ennen raskautumista mennyt lähes aina viimeistään kymmeneltä töiden takia nukkumaan, mutta nyt kukun pitkästi puoleen yöhön. Uni ei vain tule. Ja herään aamuyöstä neljän-viiden aikaan sängyssä pyörien. Yöunet jää siis tosi lyhkäisiksi ja sitten päivällä nukuttaa ja haukotuttaa. Päikkärit on ihan kiva juttu, mutta vaikeuttaa noita yöunia vielä enemmän. Ihan käsittämätöntä!
Mulla on ollut jo ennen raskautumista "poika-olo". Molemmat on enemmän kuin tervetulleita, mutta jostain syystä aina tulee ekaksi ajatuksiin poika. Tyttö olis siitä kivempi, että isosiskoilla on molemmilla vain tyttöjä ja sieltä saisi kätevästi vaatteet (nuorin on 1,5-vuotias nyt), mutta toisaalta jollain tapaa haaveilen kyllä pojasta. Miehen veljelläkin on vain tyttöjä, joten poika olis vaihtelua serkuskatraaseen. Vaan kyllä se niin on, että kumpi tahansa käy, ehdottomasti. Kunhan kaikki vain menisi nyt hyvin lupaavan alun jälkeen.
Ai niin, kellään vinkkejä ummetukseen? Kolme ekaa viikkoa vatsa oli aivan sekaisin (ripuli, yök), mutta nyt sitten vatsaa turvottaa koko ajan ja mitään ei meinaa tulla ulos. Diabeteksen vuoksi en halua syödä luumuja (hurjasti sokeria), mutta olisko jotain muita kotikonsteja? Liikun kyllä reippaasti joka päivä, mutta ei näytä helpottavan ainakaan vielä. Activia-jogurttiakin syön joka aamu, mutta ei näytä auttavan. Anyone?
Nyt ulos syksyiseen auringonpaisteeseen reippailemaan! Jotenkin superihana mieli tuolla kirjavien lehtien seassa lenkkeillessä, kun tietää että pieni salamatkustaja keikkuu mukana raikasta ilmaa myöskin nauttien :heart: Mukavia viikonloppuja kaikille!
Sara ja tyyppi 7+2
Mulla on muuten alusta lähtien ollut kans unettomuutta. Olen ennen raskautumista mennyt lähes aina viimeistään kymmeneltä töiden takia nukkumaan, mutta nyt kukun pitkästi puoleen yöhön. Uni ei vain tule. Ja herään aamuyöstä neljän-viiden aikaan sängyssä pyörien. Yöunet jää siis tosi lyhkäisiksi ja sitten päivällä nukuttaa ja haukotuttaa. Päikkärit on ihan kiva juttu, mutta vaikeuttaa noita yöunia vielä enemmän. Ihan käsittämätöntä!Mulla on ollut jo ennen raskautumista "poika-olo". Molemmat on enemmän kuin tervetulleita, mutta jostain syystä aina tulee ekaksi ajatuksiin poika. Tyttö olis siitä kivempi, että isosiskoilla on molemmilla vain tyttöjä ja sieltä saisi kätevästi vaatteet (nuorin on 1,5-vuotias nyt), mutta toisaalta jollain tapaa haaveilen kyllä pojasta. Miehen veljelläkin on vain tyttöjä, joten poika olis vaihtelua serkuskatraaseen. Vaan kyllä se niin on, että kumpi tahansa käy, ehdottomasti. Kunhan kaikki vain menisi nyt hyvin lupaavan alun jälkeen.
Ai niin, kellään vinkkejä ummetukseen? Kolme ekaa viikkoa vatsa oli aivan sekaisin (ripuli, yök), mutta nyt sitten vatsaa turvottaa koko ajan ja mitään ei meinaa tulla ulos. Diabeteksen vuoksi en halua syödä luumuja (hurjasti sokeria), mutta olisko jotain muita kotikonsteja? Liikun kyllä reippaasti joka päivä, mutta ei näytä helpottavan ainakaan vielä. Activia-jogurttiakin syön joka aamu, mutta ei näytä auttavan. Anyone?
Nyt ulos syksyiseen auringonpaisteeseen reippailemaan! Jotenkin superihana mieli tuolla kirjavien lehtien seassa lenkkeillessä, kun tietää että pieni salamatkustaja keikkuu mukana raikasta ilmaa myöskin nauttien :heart: Mukavia viikonloppuja kaikille!
Sara ja tyyppi 7+2
Pööppis
Sara, mulle neuvola suositteli Vi-siblin jauhetta, saa apteekista ja 10e maksoi paketti. Meni pari pvää et rupes auttamaan. Nyt syön sitä 2x pvässä sekoitettuna jugurttiin,johon lisään hiukka maitoa. Kannattaa kipata naamariin nopeesti ennen kun turpoo,sit sitä mössöö on tosi inha niellä. Mut tätä suosittelen.
Ite kärsiny raskausummetuksesta lähes koko raskausajan,ja nyt 3 vkoa menny tää jauhe. Oon koittanu luumut, luumumehut,luumuactivian (autto muuten) syöny paljon ns. kuituruisleipää, leseitä, porkkaraastetta joka pvä, ei mistään apua ollut.
Mut siiten oon aina kun muistanu, lisänny jugurttiin pakastepuolukoita 0,5dl-1dl päivässä, kun kaveri sanoi että oli lukenut puolukoitten olevan yks konsti, niitä oon tosiaan syönyt melkein joka pvä. Siis aina kun muistan.
Sitten terveyttä kasviksista-kirjassa sanottiin maa-artisokn olevan taika-aines. Sitä en oo testaillut.
Mie oon muuten kuullut samaa kuin Amanda, tuosta vadelmanlehti teestä. Jotkut jopa ns. käynnistävät (tai koittavat) synnytyksen sillä
Uuumama, kohta sais uunista geishakakun, annoin itelleni luvan herkutella tänään =)
Ite kärsiny raskausummetuksesta lähes koko raskausajan,ja nyt 3 vkoa menny tää jauhe. Oon koittanu luumut, luumumehut,luumuactivian (autto muuten) syöny paljon ns. kuituruisleipää, leseitä, porkkaraastetta joka pvä, ei mistään apua ollut.
Mut siiten oon aina kun muistanu, lisänny jugurttiin pakastepuolukoita 0,5dl-1dl päivässä, kun kaveri sanoi että oli lukenut puolukoitten olevan yks konsti, niitä oon tosiaan syönyt melkein joka pvä. Siis aina kun muistan.
Sitten terveyttä kasviksista-kirjassa sanottiin maa-artisokn olevan taika-aines. Sitä en oo testaillut.
Mie oon muuten kuullut samaa kuin Amanda, tuosta vadelmanlehti teestä. Jotkut jopa ns. käynnistävät (tai koittavat) synnytyksen sillä
Uuumama, kohta sais uunista geishakakun, annoin itelleni luvan herkutella tänään =)
iiihan pikainen linkki vadelmanlehtiteestä (mulla on tosi huono paikka kirjoittaa)...
ja copy-pastea samasta:
Jotkut asiantuntijat suosittelevat teen juomista läpi koko raskauden, jolloin se saattaa vähentää keskenmenon riskiä. Toiset ovat varovaisempia sen käytön suhteen raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, ja ovat sitä mieltä, että se saattaisi lisätä keskenmenon riskiä. Useimmat asiantuntijat tuntuvat kuitenkin olevan yksimielisiä vadelmanlehtiteen hyödyistä loppuraskauden aikana.
Viimeisten raskauskuukausien aikana nautittu vadelmanlehtitee vahvistaa kohtulihasta ja saattaa tehostaa supistuksia. Se ei saa synnytystä käynnistymään, mutta saattaa vahvistaa jo olemassa olevia supistuksia ja näin nopeuttaa synnytystä. Eräs ystäväni nautti vadelmanlehtiteetä säännöllisesti loppuraskauden aikana ja hänellä oli todella nopea ja tehokas synnytys.
ja copy-pastea samasta:
Jotkut asiantuntijat suosittelevat teen juomista läpi koko raskauden, jolloin se saattaa vähentää keskenmenon riskiä. Toiset ovat varovaisempia sen käytön suhteen raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, ja ovat sitä mieltä, että se saattaisi lisätä keskenmenon riskiä. Useimmat asiantuntijat tuntuvat kuitenkin olevan yksimielisiä vadelmanlehtiteen hyödyistä loppuraskauden aikana.
Viimeisten raskauskuukausien aikana nautittu vadelmanlehtitee vahvistaa kohtulihasta ja saattaa tehostaa supistuksia. Se ei saa synnytystä käynnistymään, mutta saattaa vahvistaa jo olemassa olevia supistuksia ja näin nopeuttaa synnytystä. Eräs ystäväni nautti vadelmanlehtiteetä säännöllisesti loppuraskauden aikana ja hänellä oli todella nopea ja tehokas synnytys.
lallaa ihan mahtava lainaus!!! Miten musta tuntuu, että suurin osa yrtteihin liittyvistä rajoituksista tai suosituksista kuuluu kategoriaan "toisten mielestä hyödyksi, toisten mielestä vaaraksi"?! Ota niistä nyt sitten selvää...
Kiva "nähdä" sara tälläkin puolella! Ja lämpimät onnittelut.
Mulla ei ole mitään selkeetä tyttö- tai poikaoloa. Enkä oon nähnyt vauvaunia. Miehen kavereiden ja sukulaisten mielestä on varmaa, että meille on tulossa poika. Itse koen tytön hieman todennäköisemmäks jostain syystä. Mutta eipä tuolla ole väliä.
Marjutan kyseli vinkkejä alaselän vetreyttämiseen. Mä olen ollut selkävammainen lapsesta asti ja jos jonkinmoista neuvoa lääkäreiltä, fysioterapeuteilta sun muilta saanut. Semmoista kuningasneuvoa ei ole tullut. Alaselkää jos pystyy "roikottamaan" jotenki, ni se tuntuu hyvältä. Esim. tuolissa käyttäen käsinojia niin nousee käsien varaan ja antaa selän venyä pitkäksi ja alaselän nikamat saa tilaa. Fysiossa se tehtiin niin, että ite pidin käsillä vastaan ja fysio roikkui remmien varassa ja veti mun lantiota alaspäin. Myös lattialla selinmakuulla polvet tosi koukussa yritän alaselän saada littanaksi lattiaa vasten ja venyttää pitkäksi ja sitten hengitellen rentoutua.
Huomenna aamulla on toinen käynti kiropraktikolla ja katsotaan, mihin suuntaan on menty. Ei sielläkään mitään ihmeitä tapahtunut ekalla kerralla. Siis ei ihmeparantumista. Kiropraktikko väitti rusauttaneensa vinoumat suoriksi, mutta en tiiä. Tuskinpa enää oon suora.
Mulla on muuten kohtu pullahtanut tuntuviin. Jotenki grose. Se tuntuu lähinnä suurelta, kovalta kasvaimelta. Ja selkeesti enemmän oikealla niin kuin kätilö sanoi.
Kirjamessuilta tarttui matkaan mukaan Duodecimin vauvakirja, en muista nimeä, mutta siis perheelle tarkoitettu infopaketti vauvan tulosta. Oli halpa, niin päätettiin ostaa ja jotenki tuntui hyvältä ostaa Duodecimin opus eikä vaan jonku random-naisen mutukirja. On niissäkin varmasti hyviä juttuja, mutta mä jotenki kaipaan jotain tutkimuksia ja tiedettä uskoakseni.
Samirja
Miten musta tuntuu, että suurin osa yrtteihin liittyvistä rajoituksista tai suosituksista kuuluu kategoriaan "toisten mielestä hyödyksi, toisten mielestä vaaraksi"?! Ota niistä nyt sitten selvää...Kiva "nähdä" sara tälläkin puolella! Ja lämpimät onnittelut.
Mulla ei ole mitään selkeetä tyttö- tai poikaoloa. Enkä oon nähnyt vauvaunia. Miehen kavereiden ja sukulaisten mielestä on varmaa, että meille on tulossa poika. Itse koen tytön hieman todennäköisemmäks jostain syystä. Mutta eipä tuolla ole väliä.
Marjutan kyseli vinkkejä alaselän vetreyttämiseen. Mä olen ollut selkävammainen lapsesta asti ja jos jonkinmoista neuvoa lääkäreiltä, fysioterapeuteilta sun muilta saanut. Semmoista kuningasneuvoa ei ole tullut. Alaselkää jos pystyy "roikottamaan" jotenki, ni se tuntuu hyvältä. Esim. tuolissa käyttäen käsinojia niin nousee käsien varaan ja antaa selän venyä pitkäksi ja alaselän nikamat saa tilaa. Fysiossa se tehtiin niin, että ite pidin käsillä vastaan ja fysio roikkui remmien varassa ja veti mun lantiota alaspäin. Myös lattialla selinmakuulla polvet tosi koukussa yritän alaselän saada littanaksi lattiaa vasten ja venyttää pitkäksi ja sitten hengitellen rentoutua.
Huomenna aamulla on toinen käynti kiropraktikolla ja katsotaan, mihin suuntaan on menty. Ei sielläkään mitään ihmeitä tapahtunut ekalla kerralla. Siis ei ihmeparantumista. Kiropraktikko väitti rusauttaneensa vinoumat suoriksi, mutta en tiiä. Tuskinpa enää oon suora.
Mulla on muuten kohtu pullahtanut tuntuviin. Jotenki grose. Se tuntuu lähinnä suurelta, kovalta kasvaimelta. Ja selkeesti enemmän oikealla niin kuin kätilö sanoi.
Kirjamessuilta tarttui matkaan mukaan Duodecimin vauvakirja, en muista nimeä, mutta siis perheelle tarkoitettu infopaketti vauvan tulosta. Oli halpa, niin päätettiin ostaa ja jotenki tuntui hyvältä ostaa Duodecimin opus eikä vaan jonku random-naisen mutukirja. On niissäkin varmasti hyviä juttuja, mutta mä jotenki kaipaan jotain tutkimuksia ja tiedettä uskoakseni.
Samirja
Huomenta!
Tuo on tosi mielenkiintoinen kysymys, että mitä tietoa ja minkälaisia lähteitä ihmiset käyttävät ja haluavat uskoa. Lapsen saamiseen ja vanhemmuuteen liittyen koulukuntia ja koulukuntien ulkopuolisia tuntuu riittävän tooodella moneen junaan - eikä ihme, kun kyseessä on niin monimuotoinen ja elämänläheinen aihe. Jäin miettimään asiaa omalta kannaltani eilen illalla ja nyt aamulla tajusin yhden hyvin valaisevat jutun: meillä meni puolitoista vuotta hyvin länsimaisissa lääketiedetunnelmissa vauva-asian ympärillä. Siinä ei ollut tilaa tavalliselle hämmästelylle, panikoinnille eikä kutkuttavalle jännittämiselle, vaan kyse oli ankeista todennäköisyyksistä, hormoniannoksista ja munasarjojen ultraamisista sekä onnistuneista spermapesuista. Nyt kun tässä välissä olo ja asiat ovat jotakuinkin normaalisti, on *aivan ihanaa* päästää vähän irti tiukan rationaalisesta ja empiristis-lääketieteellisestä lähestymisestä, kuunnella omaa kehoa ja tutustua monenlaisiin vaihtoehtoihin esimerkiksi synnytystarinoiden kautta. Synnytyksen suhteenhan ei voi tilata mitään, vaan sitä saa, mitä annetaan (kuten täälläkin monet synnyttäneet ovat kertoneet). Mutta jos edes tässä rauhallisemmanpuoleisessa keskiraskauden hetkessä voisi hetken levähtää ja haaveilla aktiivisesta synnytyksestä ja onnellisesta vanhemmuudesta... (ennenkuin totuus valkenee)
Sara - tervetuloa ja isosti onnea, kun saitte inssillä tuloksia! Ummetukseen on auttanut toistaiseksi raskaiden ruokien välttely ja lihan syömisen vähentäminen, _runsas_ vedenjuonti ja valtava määrä kotimaisia pakastemarjoja, erityisesti mustikkaa.
Pööppis, miten geishakakku onnistui? Oispa sitä täällä piristämässä maanantaiaamua... Voisin kuvitella, että on hyyyväää
Amanda - mulla ei ole ollut oiken mitään sukupuolioloa (mutta siskolla oli mun puolesta, ja se meni vielä ihan oikein). Mies heitti kolikolla, että tyttö tulee. No, siinä oli 50% mahdollisuus mennä oikein
Ajankulusta: tiedättekö, mä en ollut eilen varma, millä viikolla mennään! Todentotta, stressaaminen on helpottanut. Nimim. "Vähän aikaa sitten olisin vastannut viikkoihin ja päiviin unissanikin välittömästi oikien". Eli kyllä tässä on mahdollisuus hetkittäiseen relaamiseen. Tosin mun malttamattomuudellani SariP:n mainitsema ajanmatelun paluu tulee vielä tapahtumaan...
Aamulla aurinko lämmitti selkää ja vaahteranlehdet olivat kirkkaan keltaisia: iloista alkavaa viikkoa kaikenkokoisille mahallisille!
Lallaa ja Pikku-Inkkari 21+5
Tuo on tosi mielenkiintoinen kysymys, että mitä tietoa ja minkälaisia lähteitä ihmiset käyttävät ja haluavat uskoa. Lapsen saamiseen ja vanhemmuuteen liittyen koulukuntia ja koulukuntien ulkopuolisia tuntuu riittävän tooodella moneen junaan - eikä ihme, kun kyseessä on niin monimuotoinen ja elämänläheinen aihe. Jäin miettimään asiaa omalta kannaltani eilen illalla ja nyt aamulla tajusin yhden hyvin valaisevat jutun: meillä meni puolitoista vuotta hyvin länsimaisissa lääketiedetunnelmissa vauva-asian ympärillä. Siinä ei ollut tilaa tavalliselle hämmästelylle, panikoinnille eikä kutkuttavalle jännittämiselle, vaan kyse oli ankeista todennäköisyyksistä, hormoniannoksista ja munasarjojen ultraamisista sekä onnistuneista spermapesuista. Nyt kun tässä välissä olo ja asiat ovat jotakuinkin normaalisti, on *aivan ihanaa* päästää vähän irti tiukan rationaalisesta ja empiristis-lääketieteellisestä lähestymisestä, kuunnella omaa kehoa ja tutustua monenlaisiin vaihtoehtoihin esimerkiksi synnytystarinoiden kautta. Synnytyksen suhteenhan ei voi tilata mitään, vaan sitä saa, mitä annetaan (kuten täälläkin monet synnyttäneet ovat kertoneet). Mutta jos edes tässä rauhallisemmanpuoleisessa keskiraskauden hetkessä voisi hetken levähtää ja haaveilla aktiivisesta synnytyksestä ja onnellisesta vanhemmuudesta... (ennenkuin totuus valkenee
)Sara - tervetuloa ja isosti onnea, kun saitte inssillä tuloksia! Ummetukseen on auttanut toistaiseksi raskaiden ruokien välttely ja lihan syömisen vähentäminen, _runsas_ vedenjuonti ja valtava määrä kotimaisia pakastemarjoja, erityisesti mustikkaa.
Pööppis, miten geishakakku onnistui? Oispa sitä täällä piristämässä maanantaiaamua... Voisin kuvitella, että on hyyyväää
Amanda - mulla ei ole ollut oiken mitään sukupuolioloa (mutta siskolla oli mun puolesta, ja se meni vielä ihan oikein). Mies heitti kolikolla, että tyttö tulee. No, siinä oli 50% mahdollisuus mennä oikein
Ajankulusta: tiedättekö, mä en ollut eilen varma, millä viikolla mennään! Todentotta, stressaaminen on helpottanut. Nimim. "Vähän aikaa sitten olisin vastannut viikkoihin ja päiviin unissanikin välittömästi oikien". Eli kyllä tässä on mahdollisuus hetkittäiseen relaamiseen. Tosin mun malttamattomuudellani SariP:n mainitsema ajanmatelun paluu tulee vielä tapahtumaan...
Aamulla aurinko lämmitti selkää ja vaahteranlehdet olivat kirkkaan keltaisia: iloista alkavaa viikkoa kaikenkokoisille mahallisille!
Lallaa ja Pikku-Inkkari 21+5
Kiitos neuvoista! Ummetus näyttää onneksi vähän helpottavan aina välillä. Tai onneksi ja onneksi... heti alan hermoilla, että onko kaikki kunnossa, kun ei raskausoireita ole juurikaan. Tai mies sanoo, että on mulla selkeä raskausoire; hermoilu Oikeasti tällä hetkellä hermoilen aivan kaikesta ja kilahdan ihan pienestäkin asiasta. Eniten hermoilee sitä, että raskausoireet on aika mitättömät verrattuna monen muun tarinaan, joita on netistä lukenut. Nännit on vain vähän arat, eikä nekään aina, vatsa on sekaisin (ummetus tai ripuli), mutta ei sekään koko ajan, välillä on pieniä nippailuja alavatsalla ja turvotusta, mutta sekin aaltoilee. Eipä sitten paljon muuta. No joo, ehkä vähän kuvotusta (jos oikein kuvittelen...) ja nyt on alkanut väsyttää enemmän. Ehkä. HUOOOH! Mies sanoo, että vaikka terve lapsi syntyisikin, niin ainakin siitä tulee hermoraunio tällä mun hermoilulla. Mies saattaa olla oikeassa.
No joo, pitäisi opetella jotenkin rentoutumaan ja luottamaan siihen, että kaikki menee hyvin. Ainakaan ei ole enää pelkoa tuulimunasta tai kohdunulkoisesta. Eikä tästä hermoilusta ole mitään hyötyä. Muuta kuin se, että nyt todella tajuaa, miten paljon tätä lasta haluaa. Jotenkin aivan outoa pelätä sellaisen pienen katkaravun puolesta ja silti sydämessä kivistää ajatuskin siitä, että jotain kamalaa tapahtuu. Yritän järkeillä asioita, sillä ihan aivan oikeasti olen varsin järkeilevä tyyppi. Näyttää vain siltä, että mitä vauvaan ja äitiyteen tulee, tunteet menee ryminällä järjen yli. Ei voi mitään.
Neuvola-ajan varasin tänään. Ihan kivan kuuloinen neuvolatäti. Mutta oikeasti on yksi maailman vaikeimmista asioista olla raskaana ja diabeetikko. Ihan siis asioiden järjestelyn kannalta. Oma diabeteslääkäri oli aivan pihalla alusta lähtien, laittoi lähetteen väärään paikkaan ja nyt sitten olen soitellut sinne tänne, että ketä hoitaa ja mitä tehdään missäkin. Vihdoin alkaa vähän selvitä, että neuvola omalla paikkakunnalla, mutta Naikkarilla sitten lääkäri. Tosin edelleen epäselvää, ultrataanko ainoastaan Naikkarilla ja mistä diabetesvälineet saa ja ja ja... Perjantaina jo kiukuttelin miehelle, että tällä meidän paikkakunnalla mä olen varmaan historian ensimmäinen ja ainut diabeetikko, joka tulee raskaaksi, sillä kaikki tuntuu olevan aivan pihalla käytännöistä. Jokaiselle diabeetikolle pitäisi olla jotenkin sisäänrakennettuna tieto siitä, mihin itse pitää ottaa yhteyttä ja ketä sorkkii ja missä. Selviäisi niin paljon vähemmällä. Huokaus.
No niin, kiitos purkaushetkestä. Jo helpotti!
Sara ja tyyppi 7+4
Oikeasti tällä hetkellä hermoilen aivan kaikesta ja kilahdan ihan pienestäkin asiasta. Eniten hermoilee sitä, että raskausoireet on aika mitättömät verrattuna monen muun tarinaan, joita on netistä lukenut. Nännit on vain vähän arat, eikä nekään aina, vatsa on sekaisin (ummetus tai ripuli), mutta ei sekään koko ajan, välillä on pieniä nippailuja alavatsalla ja turvotusta, mutta sekin aaltoilee. Eipä sitten paljon muuta. No joo, ehkä vähän kuvotusta (jos oikein kuvittelen...) ja nyt on alkanut väsyttää enemmän. Ehkä. HUOOOH! Mies sanoo, että vaikka terve lapsi syntyisikin, niin ainakin siitä tulee hermoraunio tällä mun hermoilulla. Mies saattaa olla oikeassa.No joo, pitäisi opetella jotenkin rentoutumaan ja luottamaan siihen, että kaikki menee hyvin. Ainakaan ei ole enää pelkoa tuulimunasta tai kohdunulkoisesta. Eikä tästä hermoilusta ole mitään hyötyä. Muuta kuin se, että nyt todella tajuaa, miten paljon tätä lasta haluaa. Jotenkin aivan outoa pelätä sellaisen pienen katkaravun puolesta ja silti sydämessä kivistää ajatuskin siitä, että jotain kamalaa tapahtuu. Yritän järkeillä asioita, sillä ihan aivan oikeasti olen varsin järkeilevä tyyppi. Näyttää vain siltä, että mitä vauvaan ja äitiyteen tulee, tunteet menee ryminällä järjen yli. Ei voi mitään.
Neuvola-ajan varasin tänään. Ihan kivan kuuloinen neuvolatäti. Mutta oikeasti on yksi maailman vaikeimmista asioista olla raskaana ja diabeetikko. Ihan siis asioiden järjestelyn kannalta. Oma diabeteslääkäri oli aivan pihalla alusta lähtien, laittoi lähetteen väärään paikkaan ja nyt sitten olen soitellut sinne tänne, että ketä hoitaa ja mitä tehdään missäkin. Vihdoin alkaa vähän selvitä, että neuvola omalla paikkakunnalla, mutta Naikkarilla sitten lääkäri. Tosin edelleen epäselvää, ultrataanko ainoastaan Naikkarilla ja mistä diabetesvälineet saa ja ja ja... Perjantaina jo kiukuttelin miehelle, että tällä meidän paikkakunnalla mä olen varmaan historian ensimmäinen ja ainut diabeetikko, joka tulee raskaaksi, sillä kaikki tuntuu olevan aivan pihalla käytännöistä. Jokaiselle diabeetikolle pitäisi olla jotenkin sisäänrakennettuna tieto siitä, mihin itse pitää ottaa yhteyttä ja ketä sorkkii ja missä. Selviäisi niin paljon vähemmällä. Huokaus.
No niin, kiitos purkaushetkestä. Jo helpotti!
Sara ja tyyppi 7+4
Viimeksi muokattu: