random33
Olen ollut saman miehen kanssa nyt kolme vuotta yhdessä ja pian olisi tarkoitus viettää kihlajaisia. Luottamus on pelannut tärkeää roolia suhteessamme, sillä omat pienoiset menneisyyden psyykkiset ongelmat ja hyvin kielteinen suhtautuminen kaikkiin päihtesiin ovat luoneet tiettyjä ristiriitoja välillemme, mutta se, että olen voinut luottaa mieheeni täysin, on mahdollistanut suhteen jatkuvuuden. Nyt kuitenkin sain tietää hänen taannoin valehdelleen minulle päin naamaa - hän oli oikein vaivaa nähnyt suunnitellaakseen erään jutun, johon en missään nimessä olisi antanut hänelle lupaa, ja sitten systemaattisesti järjestänyt niin, etten saisi tietää asiasta.
No, sain kuitenkin sen selville, ja nyt oikein ahdistaa ja hirvittää, kun toinen, johon oikeasti LUOTTI täysin, ja josta kuvitteli ettei se voisi ikinä kuunaan valkeana minulle valehdella suoraan, valehteli niin räikeästi päin naamaa. Tuntuu ihan kauhealta, kun noin perustavanlaatuinen asia kuin luottamus romahti. Toki puoliso vakuuttelee, ettei aiemmin ole valehdellut, ja lupaa tulevaisuudessa "yrittää" olla valehtelematta (kun kuulemma säästää minun hermoja jos ei kerro kaikkea), mutta kun tietää sen kerran valehdelleen, miten voi uskoa vakuutteluja?
Olen kenties ollut hiukan sinisilmäinen, mutta minulle henkilökohtaisesti tämä on suhdetta järkyttävä asia. Joten, siskot ja veljet, olenko vain pöhkö olettaessani miehen olevan minulle aina rehellinen? Kuuluuko oikeaan parisuhteeseen valeet toisen hermojen säästämiseksi? Onko ukkoni tehnyt ties mitä haureuksia salaa kun tietää minun luottavan häneen? Tulisiko minun vain unohtaa koko juttu ja ajatella että on vain parempi jos en tiedä mitä hän tekee selkäni takana? Tämä asia nyt todella häiritsee mielenrauhaani.
Avautukaa ja kertokaa mielipiteenne.
No, sain kuitenkin sen selville, ja nyt oikein ahdistaa ja hirvittää, kun toinen, johon oikeasti LUOTTI täysin, ja josta kuvitteli ettei se voisi ikinä kuunaan valkeana minulle valehdella suoraan, valehteli niin räikeästi päin naamaa. Tuntuu ihan kauhealta, kun noin perustavanlaatuinen asia kuin luottamus romahti. Toki puoliso vakuuttelee, ettei aiemmin ole valehdellut, ja lupaa tulevaisuudessa "yrittää" olla valehtelematta (kun kuulemma säästää minun hermoja jos ei kerro kaikkea), mutta kun tietää sen kerran valehdelleen, miten voi uskoa vakuutteluja?
Olen kenties ollut hiukan sinisilmäinen, mutta minulle henkilökohtaisesti tämä on suhdetta järkyttävä asia. Joten, siskot ja veljet, olenko vain pöhkö olettaessani miehen olevan minulle aina rehellinen? Kuuluuko oikeaan parisuhteeseen valeet toisen hermojen säästämiseksi? Onko ukkoni tehnyt ties mitä haureuksia salaa kun tietää minun luottavan häneen? Tulisiko minun vain unohtaa koko juttu ja ajatella että on vain parempi jos en tiedä mitä hän tekee selkäni takana? Tämä asia nyt todella häiritsee mielenrauhaani.
Avautukaa ja kertokaa mielipiteenne.