Miten moni nuori äiti elää vanhempiensa rahoilla?

vaikka hankkisin 70 veenä silikonit

Eihän sitä koskaan tiedä Mutta tuo perintö, lahja ja verotuskin on aika monimutkainen kuvio. Ellen ihan väärin muista - kun ei ole ollut vielä tarpeen asiaa sen enempää selvittää - aikuisen lapsensa elinkustannuksiin osallistuminen ei ole sellaista lahjaa, joka laskettaisiin lahjaveron alaiseksi lahjaksi. Pitäisi jossain vaiheessa tarkistaa asia.

 

Täytyy varautua siihenkin ,että joskus lapset joutuvat auttaa vanhempiaan.

En tiedä johtuneeko sitten siitä että minua on autettu sekä tuettu taloudellisesti ja muutenkin vielä aikuisiällä vai olenko muuten vaan jalo ihminen, mutta monesti olen miettinyt että jos koskaan vanhemmilleni tulee Todella tiukkaa paikkaa eteen niin minä olen velvollinen (ja teen sen ilman pakkoa) auttamaan heitä vastavuoroisesti.
Ovathan isä ja äiti minun Vanhempia ja auttaneet minua niin miksen minäkin auttaisi sitten heitä kun he aoua tarvitsevat?

Äidin kanssa välillä jo nyt menee tuo taloudellisesti auttaminen ristiin ja rastiin, välillä se ollaan me jota autetaan ja välillä se on äiti jota me autamme. Kummallekkaan raha ei ole niin tärkeä että siitä pitäisi kynsin hampain pitää kiinni ja säilyttää sitä omalla tilillään, tärkeämpää on että Perhe pärjää.

 

Mulla on ystävä (ikää 31v) joka maksattaa vieläkin vanhemmillaan risteilynsä tms.Ystävääni ei edes hävetä pyytää rahaa,hänen mielestään se on ihan ok vaikka itsellään on vakiduuni,2 lasta ja oma kämppä.Ensin tuhlaa omat rahansa ja sitten pyydetään isiltä jos (ja yleensä) kun omat rahat ei riitä.Uskomatonta....! En tajua vanhempia jotka mukisematta maksavat kaiken mitä lapset pyytää.Aikuinen ihminen ei osaa ottaa vastuuta omasta elämästään.Ymmärrän jos on kovin tiukkaa taloudellisesti ja pyydetään apua mutta muuten en.

 

No meillä noi ostaa synttäri tai joululahjaksi aina jotain kalliimpaa ja ovat pari kertaa meitä rahallisesti avustaneetkin, silloin kun on ollut tosi tiukkaa, mutta kaiken maksan takaisin. =)

 

haluaisitteko itse antaa rahaa lapsillenne jos mahdollista kun heillä on omia lapsia...minä ainakin...

 

haluaisitteko itse antaa rahaa lapsillenne jos mahdollista kun heillä on omia lapsia...minä ainakin...

Totta kai haluan antaa ja annankin. Mutta se ei kävisi päinsä että lapsi ensin tuhlaisi kaikki rahansa vaikkapa kampaajalle ja kylpylään ja sen jälkeen maksattaisi minulla ruuat ja vaatteet.

 

Ei meillä vanhemmat avusta mitenkään. Ei rahalla, tavaralla tai lastenhoitoavulla. En osais ees ottaa vastaan mitään. Mukavan mummolan haluaisin lapsille, mutta seki taitaa olla vaan haave. Ei me kyllä mitään kovin nuoria enää olla, mutta ei siitä oo kauan, ku oltiin. =)

 

Minä saan aina sillon tällön rahaa vanhemmiltani, ja jatkuvasti Mamma tuo tytölle tuliaisina vaatteita ym.
Mä en näe asiassa mitään pahaa.

 

Pääsääntöisesti elätetään kyllä itse itsemme, mutta pakko myöntää että silloin tällöin tulee isältä pari kymppiä kysyttyä. Onneksi auttaa ja ymmärtää, kun jouduin äkillisesti pitkälle saikulle.
Ja jotain vanhoja huonekaluja olen aikanaan saanut.

 

Mä voin ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että paljon on vanhemmistani ollut apua, vaikka en nuori äiti olekaan (36v). Eikä kyse ole kehtaamisesta. Lapset ovat saaneet vaatteita, pyöriä, suksia, luistimia ym. ja ovat ostaneet ruokakassin silloin tällöin, mutta siihen se sitten jääkin. Laskuja eivät ole maksaneet, eivätkä siirtäneet rahaa tililleni, tosin joskus ovat antaneet sitä suoraan käteen (esim. synttärilahjaksi).
Vaikka turhaa mielestäsi onkin, niin sanon silti, että ovat halunneet itse auttaa, niin tottakai otan vastaan. Kummallista minusta olisi kieltäytyä.

Vähän vanhempi olen kuin sinä ja samalla lailla menee meilläkin, tosin meillä vain yksi lapsi (vanhempieni ainoa lapsenlapsi, enempää ei tule).

 

Meillä on isovanhemmilta herunut lahjat nimiäisissä, rahaa ei oteta vastaan eikä sitä kyllä tarjotakaan kenekään sukulaisen toimesta. Kaikki hankinnat me on tehty itse ja tehdään vastakin, ei siinä ole mitään epäselvää. Mies tai minä ei kumpikaan oo koskaan saatu suvuiltamme minkäänsortin rahallisia avustuksia tms rahaa hankintoihin ja niin sen pitkääkin mennä.

 

Meillä mun vanhemmat auttavat paljon. Miehen vanhemmat eivät auta.

Mutta onko oikein kun joidenkin vanhemmat maksavat 3kk välein olevat etelänmatkat? Se menee minusta jo hiukan yli...Kiva jos ruuan/tavaran suhteen vanhemmat auttavat, mutta että joitakin etelänmatkoja mitkä eivät ole välttämättämyys...En kehtaisi!

 

meidän lähisuvussa on sellanen tapa että kaikkia läheisiä autetaan missä pystytään, äitini on jopa soittanut pikkuveljelleni joka on omillaan asuva teini että tulisitko maksaa bensat ku hällä oli käynyt kämmi korttien kanssa

että näin meillä minä käyn auttaa mummii joka on ni vanha ettei enään jaksa/pysty siivoo,ja siivoilen siel välil. äitini auttaa joskus lapsen kanssa ja minä olen välillä vahtimassa pikkusisaruksia. isä kärrää joskus ruokakassin kaappiin pyytämättä. minä lapsuuden kodissa ollessani saatan tehdä saman jos vanhemmat ei ole ehtinyt.

että meillä tää toimii näin,ja saman aion lapsillenikin opettaa on paljon kivmpaa että on läheinen yhtä pitävä toisia tukeva lähisuku ku sellanen kylmä ketään ei auteta meininki.

 

Meillä on isovanhemmilta herunut lahjat nimiäisissä, rahaa ei oteta vastaan eikä sitä kyllä tarjotakaan kenekään sukulaisen toimesta. Kaikki hankinnat me on tehty itse ja tehdään vastakin, ei siinä ole mitään epäselvää. Mies tai minä ei kumpikaan oo koskaan saatu suvuiltamme minkäänsortin rahallisia avustuksia tms rahaa hankintoihin ja niin sen pitkääkin mennä.

Niin. se on jännä huomata miten ihmisillä on näissä(kin) asioissa isoja mielipide eroja.
Sitä mäkään en ymmärä jos vanhemmiltaan, tai joltain muulta, kinutaan ja ruinataan rahaa niinkuink teini-ikäiset. Mutta kyllä mä otan hyvillä mielin vastaan kaiken mitä annetaan.

 

Mulla ei ainakaan minun vanhemmat auta rahallisesti mitenkään, ei ole kyse siitä etteivätkö voisi varmasti auttaa tiukan paikan tullen, mutta en ole koskaan tullut kysyneeksi...

 

Meillä on isovanhemmilta herunut lahjat nimiäisissä, rahaa ei oteta vastaan eikä sitä kyllä tarjotakaan kenekään sukulaisen toimesta. Kaikki hankinnat me on tehty itse ja tehdään vastakin, ei siinä ole mitään epäselvää. Mies tai minä ei kumpikaan oo koskaan saatu suvuiltamme minkäänsortin rahallisia avustuksia tms rahaa hankintoihin ja niin sen pitkääkin mennä.

Niin. se on jännä huomata miten ihmisillä on näissä(kin) asioissa isoja mielipide eroja.
Sitä mäkään en ymmärä jos vanhemmiltaan, tai joltain muulta, kinutaan ja ruinataan rahaa niinkuink teini-ikäiset. Mutta kyllä mä otan hyvillä mielin vastaan kaiken mitä annetaan.

Kyllähän sitä vastaan tietty ottaa, lahjat siis, rahaa siinä tapauksessa jos joku haluaa suoraan pojan säästötilille laittaa lahjana. Joskaan suoranaisesti rahaa/avustuksia en ottaisi, kukaan muu ei ole musta elatusvelvollinen ku minä itse.

 

Meillä on isovanhemmilta herunut lahjat nimiäisissä, rahaa ei oteta vastaan eikä sitä kyllä tarjotakaan kenekään sukulaisen toimesta. Kaikki hankinnat me on tehty itse ja tehdään vastakin, ei siinä ole mitään epäselvää. Mies tai minä ei kumpikaan oo koskaan saatu suvuiltamme minkäänsortin rahallisia avustuksia tms rahaa hankintoihin ja niin sen pitkääkin mennä.

Niin. se on jännä huomata miten ihmisillä on näissä(kin) asioissa isoja mielipide eroja.
Sitä mäkään en ymmärä jos vanhemmiltaan, tai joltain muulta, kinutaan ja ruinataan rahaa niinkuink teini-ikäiset. Mutta kyllä mä otan hyvillä mielin vastaan kaiken mitä annetaan.

Kyllähän sitä vastaan tietty ottaa, lahjat siis, rahaa siinä tapauksessa jos joku haluaa suoraan pojan säästötilille laittaa lahjana. Joskaan suoranaisesti rahaa/avustuksia en ottaisi, kukaan muu ei ole musta elatusvelvollinen ku minä itse.

En mäkään millään tavalla oleta että joku muu elättäisi minun perheeni.

 

varmaan kaikki vanhemmat joilla on varaa auttavat.

ja haluvat auttaa, kaikki ei sellaisia ole. minun vanhempani kuitenkin ovat ja itse aion omien lasteni kanssa toimia samoin.

Me ollaan siinä onnellisessa asemassa, että kun vauvamme syntyy, tiedämme että molempien vanhemmat auttavat ja ostavat tavaraa, vaikka periaatteessa ilmankin toimeen tulemme.
Mutta toki otamme lahjoja ja apua vastaan koska molempien vanhemmat loukkaantuisivat jos kieltäytyisimme ja onhan se mukavaa että ei tarvitse niin kamalasti penniä venyttää. Olemme molemmat normaalipalkkaisia ihmisiä mieheni kanssa, joten laskumme ja ruokamenomme yms. maksamme itse. Vauvalle olemme jo itse hankkineet vaatteet, turvakaukalot, sitterit yms, mutta vaunujen, pinnasängyn ja hoitopöydän ostamisesta äitimme kyselevät jo nyt. Haluavat ne ostaa meille. Emmekä me kieltäydy.
Ja todellakin aiomme laittaa "hyvän kiertämään", eli teemme omille lapsillemme/lapsenlapsillemme samoin! Ilolla =)

 

Meillä on isovanhemmilta herunut lahjat nimiäisissä, rahaa ei oteta vastaan eikä sitä kyllä tarjotakaan kenekään sukulaisen toimesta. Kaikki hankinnat me on tehty itse ja tehdään vastakin, ei siinä ole mitään epäselvää. Mies tai minä ei kumpikaan oo koskaan saatu suvuiltamme minkäänsortin rahallisia avustuksia tms rahaa hankintoihin ja niin sen pitkääkin mennä.

Niin. se on jännä huomata miten ihmisillä on näissä(kin) asioissa isoja mielipide eroja.
Sitä mäkään en ymmärä jos vanhemmiltaan, tai joltain muulta, kinutaan ja ruinataan rahaa niinkuink teini-ikäiset. Mutta kyllä mä otan hyvillä mielin vastaan kaiken mitä annetaan.

Kyllähän sitä vastaan tietty ottaa, lahjat siis, rahaa siinä tapauksessa jos joku haluaa suoraan pojan säästötilille laittaa lahjana. Joskaan suoranaisesti rahaa/avustuksia en ottaisi, kukaan muu ei ole musta elatusvelvollinen ku minä itse.

En mäkään millään tavalla oleta että joku muu elättäisi minun perheeni.

Ei kenenkään pitäisikään, itse sitä on perheensä perustanut. Ja mun tietääkseni kun lapset täyttää 18v niin loppuu viimeistään se elatusvelvollisuus.

 

Meillä on isovanhemmilta herunut lahjat nimiäisissä, rahaa ei oteta vastaan eikä sitä kyllä tarjotakaan kenekään sukulaisen toimesta. Kaikki hankinnat me on tehty itse ja tehdään vastakin, ei siinä ole mitään epäselvää. Mies tai minä ei kumpikaan oo koskaan saatu suvuiltamme minkäänsortin rahallisia avustuksia tms rahaa hankintoihin ja niin sen pitkääkin mennä.

Niin. se on jännä huomata miten ihmisillä on näissä(kin) asioissa isoja mielipide eroja.
Sitä mäkään en ymmärä jos vanhemmiltaan, tai joltain muulta, kinutaan ja ruinataan rahaa niinkuink teini-ikäiset. Mutta kyllä mä otan hyvillä mielin vastaan kaiken mitä annetaan.

Kyllähän sitä vastaan tietty ottaa, lahjat siis, rahaa siinä tapauksessa jos joku haluaa suoraan pojan säästötilille laittaa lahjana. Joskaan suoranaisesti rahaa/avustuksia en ottaisi, kukaan muu ei ole musta elatusvelvollinen ku minä itse.

En mäkään millään tavalla oleta että joku muu elättäisi minun perheeni.

Ei kenenkään pitäisikään, itse sitä on perheensä perustanut. Ja mun tietääkseni kun lapset täyttää 18v niin loppuu viimeistään se elatusvelvollisuus.

Asiasta kolmanteen, hassua muuten, vaikka olevinaan elatusvelvollisuus loppuu kun lapsi täyttää 18v, niin kuitenkin esim. opintotukeen vaikuttaa vanhempien tulot 20-vuotiaaksi asti, vaikka ei edes asuisi vanhempien kanssa samassa taloudessa...

 

Meille tulee aina ku äitiä näkee (muutaman kk välein) niin uusia vaatteita tytölle, lykkää tilille rahaa, ostaa isompia hankintoja lahjoiks... Äidilläni on siihen varaa ja musta on mummun oikeus saada ostella ekalle lapsenlapselleen kaikken näköstä. Mistään ei lapsi jäis paitsi vaikka äitini ei ostelis noita asioita ja en ymmärrä miks sen kieltäisin? "Et saa ostaa ku mä olen AIKUINEN ja MÄ huolehdin ITSE kaikesta" kuulostais musta aika turhan ylpeeltä toiminnalta.
En kyllä koskaan pyydä ostamaan jotain - jos kysytään mitä tarvitaan/halutataan lahjaks niin voin sanoa mitä puuttuu.

Tääkin taitaa olla asioita joissa jokainen on oikeessa omalla kohdallaan.

 

Ollankohan me nuoria vamhempia... No ei ehkä enää, mutta joskus oltiin siis esikoisen syntymän aikoihin. Mutta eipä olla ikinä mitään saatu vanhemmiltamme, joskus tosissaan jopa harmittaa, kun miehenkin vanhemmat on varakkaita ja ehkä karkkipussin tuovat lapsille jouluna. Ikinä ei ole kukaan kysynyt, että tarvittaisko jotakin. No, nykyään menee taloudellisesti hyvin mutta joskus alkuaikoina saattoi vielä olla rahasta tiukkaa ja jotain apua olis mielellään vastaan ottanut. Nykyään ollaan varakkaampia kuin esim. omat vanhempani ja nyt he sitten odottavat meidän ostavan heille vaikka mitä, kun kerran rahaa on...

 

Mut on onneksi kasvatettu niin että kaikkea ei tarvitse saada, raha ei kasva puussa ja sen eteen sietää tehdäkin jotakin jos haluaa enemmän kuin vähän. Joten ei tulisi edes mieleeni olla äidin kukkarolla kinuamassa!

Suurin osa täällä kyllä on ihmisiä jotka eivät kinua, vaan vanhemmat haluavat auttaa pyytämättä kun kerta ylimääräistä on!
Ja vaikka mekin saamme apuja vanhemmiltamme, olemme molemmat oppineet pennusta asti olemaan töissä ja ettei raha kasva puussa. Kun se on lapsesta asti opetettu ja vanhempamme nähneet mihin rahamme panemme ja että olemme työelämässä hyvin kiinni, niin ovat katsoneet kasvatuksen onnistuneen ja arvostuksen kasvaneen ja silloin on vara sitten myös antaa niitä lahjoja ja apuja.

Tuntuu että monet ovat vain katkeria täällä...

 

18-vuotias on yleensä opiskelija ja moni asuukin kotona. Hölmöä ajatella että sen jälkeen ei enää vanhempien pitäsi elättää.
En mä ainakaan toivo että mun lapseni pitää mennä töihin opiskelun ohella..

 

meitä isovanhemmat "auttaa" PYYTÄMÄTTÄ...
mun vanhemmat reissaavat paljon ja jos pyytävät meitä mukaansa niin se tarkoittaa sitä että kaikki on maksettu valmiiksi.... ( 2aikuista ja 2lasta )
miehen vanhemmat on kovia tuomaan ruokakasseja, wc paperia kun poikkeavat kylässä.... lapsille vaatteita niinkään rahaa ei tilile laiteta mutta ovat maksaneet esim. meidän kokotalon remontit!!!
appiukko oli sitä mieltä että eteinen pitää maalata... ja siitä se sittenlähti! yhtään remonttilaskua ei olla nähty vaikka työmiehiä on pyörinyt aina välillä meillä....