Miten moni nuori äiti elää vanhempiensa rahoilla?

Meillä miehen vanhemmat ja isoäiti auttavat todella paljon. Mun vanhemmat jonkin verran myös, ostavat elektroniikkaa lähinnä(dvd,tietokone,digikamera). Miehen vanhemmat auttavat rahallisesti, maksavat laskuja ja lasten menoja.

Onkohan nää ihan tarpeellisia? Miten aiotte tulla toimeen kun vanhemmat eivät enään ole auttamassa? Entä oletteko ajatelleet että vanhempanne ovat omat ehkä nyt päässeet tasapainoon rahan suhteen kun ikää on tullut ja kun voisivat nauttia rahoistaan niin elättävätkin teitä.

Varmasti haluavat näin tehdä, joten jos vanhemmat eivät osaa päästää lapsestaan irti niin tehkää te se. Kaiken maksaminenhan myös tuo oikeuden teidän elämään. Itse haluan päättää omista asioistani ja otan kyllä avustusta vastaan mutta rajansa kaikella.

Varallisuus ja palkka tuppaa lisääntymään vuosien varrella, jossakin kohtaa tulee kohta jossa säästöt ja tienestit on kohdillaan ja silloin voi alkaa itse tuhlata rahojaan lapseensa, koska itse ei enää tarvitse mitään kun omat vanhemmat ovat auttaneet näissä hankinnoissa. Tämä kuvio on siis yleensä periytyvää. Toisilla se menee näin, toisilla niin että vanhemmat ovat itse joutuneet tienaamaan vähät rahansa ja samaa vaativat omilta lapsiltaan. Ja loppujen lopuksihan vanhemmista jää jäljelle perintö. Niin julmalta kuin se kuulostaakin niin varakkaissa perheissä sana perintö esiintyy kyllä keskusteluissa ihan arkipäivässä. Osaksi tuo rahan antaminen ja tuhlaaminen lapsiin elinaikana johtuukin Suomen mukavasta perintöverotuksesta. Kaikkea varallisuutta ei kannata hautoa ja säästää kuolemaan asti kun valtio nappaa siitä sitten isolla kädellä.

Kirjoitit erittäin fiksusti. Voin kertoa että minun vanhempani ovat sen verran varakasta porukkaa, etteivät takuulla kärsi tippaakaan siitä että antavat meille rahaa. Samoin mieheni äiti on rikas. Nyt on jo oikeasti ajankohtaista miettiä järkeviä vaihtoehtoja kuinka perintöä voi jakaa jo ennakkoon ettei se jumalaton verotus osu niin suurille summille vanhempiemme kuoltua. Ja ME EMME ole aiheesta mitenkään hätäilemässä vaan nimen omaan vanhempamme jotka ovat työnsä rahojen eteen tehneet, eivät halua niiden menevän hukkaan, siksi he rahojaan "jakavat".

 

lastenhoito apua saa välillä. Ei mitään muuta.

 

Mä kai olen tilastollisesti vielä nuori äiti.

Vaatteita ostavat tytöille kun jotain kivaa näkevät kaupoissa. Siis mummu ja mummupuoli.
Enkä ole niitä pyytänyt tai edes tarvitsisi, mutta jostain syystä mummut eivät osaa kävellä ohi niistä pienten prinsessojen vaatehyllyistä.

Tiedän, että rahaa saisin jos pyytäisin, mutta eipä tarvitse pyydellä.

Miehen äiti asuu Espanjassa, joten nähdään noin kerran vuodessa.
Haluaa silloin aina antaa 500-1000 euroa rahaa lasten hankintoihin, ja niihin ne käytetään. Mielestäni liikaa, mutta haluaa kai tavallaan paikata sitä, että nähdään harvoin.
Minä en siihen puutu, mies voisi minun puolestani kieltäytyäkin, mutta anopille tulisi siitä paha mieli. Ja toisaalta, mieheni ei ole mikään "nuori äiti", tai edes nuori isä, eli tämähän ei edes kuulu asiaan

 

Me ollaan molemmat keskituoista parempituloisia ja ensimmäinen lapsenlapsi tulossa ja mun vanhemmat haluaa ostella tulevalle vauvalle tavaroita. Isäni osti vaunut ja äiti on ostanut hurmiossa vaatteita!
Eli kyse ei oo periaatteessa meidän rahattomuudesta vaan vanhempien hulluudesta!

 

Ainakin osittain? Saa lastenvaatteita jatkuvasti ilmaiseksi vanhemmiltaan, vanhemmat maksavat laskuja ja ruokaa, tekevät isoja lahjoituksia tileille, kustantavat pyöriä, elektroniikkaa, huonekluja...Kuinka moni kehtaa myöntää? Ja turha ruveta sanomaa, että kun ne vanhemmat itse haluaa auttaa niin tottakai otetaan vastaan. Ehkä auttavat siksi, että tietävät ettette muuten pärjää tai hallitse rahankäyttöä.

Hmm, oletkohan jotenkin katkera? Saitko itse lapsesi mielestäsi liian myöhään? Vai kituuttelitko liian vähillä rahoilla? Mitäs sitten, jos joidenkin vanhemmat auttavat. Eikö se ole lähinnä iloinen asia, että heiltä löytyy sukulaisia, jotka välittävät?