On muuten mielenkiintoinen aihe tämä

.
Itse tiesin jo 5-vuotiaana haluavani lapsia ja halusin erityisesti ja ehdottomasti kotiäidiksi, yhden hyvän ystäväni tapasin siinä 10ikävuoden hujakoilla ensimmäisen kerran ja siitä asti olemme pitäneet yhtä ja jo silloin hänkin tiesi, ettei halua koskaan lapsia. Nyt olemme kumpikin 3kymppisiä, minä 6lapsen kotiäiti-vaimo ja hän lapseton ja miehetön sinkkunainen, elämme täysin erilaista elämää, mutta aivan taatysti yhtä hyvää ja antoisaa, vaikkakin eri tavoin. Hän on joskus ääneen ihmetellyt minun elämääni ja minä tietysti hänen - vuoroin vieraissa

.
Olemme kuitenkin yhä kiinnostuneita samoista asioista kuin ennenkin ja näin pysyneet ystävinä myös tämän minun perheenperustamisajan ja hänen ulkomaanmatkojensa ja uranluomisensa ajan.
Hänkin sanoo pitävänsä lapsista, mutta vain silloin kun ne eivät ole omia, lapsilleni hän on aivan mahtava täti ja aina muistaa tuoda lapsille tuliaisia kun tulee käymään, lähettää kortteja sieltä missä sitten milloinkin sattuu olemaan, tullessaan kylään huomioi siis lapsetkin ja kyselee koulukuulumisia tms, mikään velvollisuus hänellä ei siihen tietenkään ole, mutta kun ne lapset ovat minun perheeni, niin yhtä lailla kun hän tulee minua tapaamaan kotiini on tavattava myös perheeni (en osaa oikeammin sanoa mitä tarkoitan).
Itse taas en omalle kohdalleni voisi ajatellakaan elämää ilman lapsia, jos olisin jäänyt lapsettomaksi vasten tahtoani olisin aivan taatusti täysin rikki. Rakastan suorastaan niitä aamuja, kun yksi lapsi pitää kiidättää kouluun, toinen kerhoon, kolmas toiseen kouluun jne ja kello käy koko ajan, samaten iltoja, kun pitää seistä kiekkokaukalon nurkalla ja vilkuilla kelloa ehtiikö hakea yhden sählystä, toisen toiselta kaukalolta, kolmannen ratsastuksesta ja neljännen kaverilta ja viidennen ja kuudennen mummolasta ajoissa jne.
Ymmärrän siis kyllä, jos joku ei halua lapsia (mutta niitä en ymmärrä, jotka vihaamalla vihaavat lapsia ja näyttävät sen, ei lapsista tarvitse edes pitää, en minäkään kaikista pidä, mutta tarvitseeko silti vihata?), oma veljenikin on lapseton vaimoineen, samaan tahtiin kun minä olen tehnyt lapsia ovat he hankkineet koiria... veli yhtenä päivänä sanoikin, ettei sitten parane lapsi numero 7n tulla, kun ei heille mahdu enempää koiria

.
Ja ystäväni kanssa olemme vakavasti harkinneet vaihtaa osia yhdeksi viikonlopuksi, etenkin sellaiseksi viikonlopuksi, kun oma elämä ottaa pahiten päähän :kieh: .
Ja en kiellä etteikö tämä joskus olisi raskasta ja joskus kaipaisi sitä lapsetonta aikaakin, mutta itseni tuntien olisin todella rikki liekö hengissäkään ilman lapsia elämässäni!