Minkälainen nainen ei halua lapsia?

[ToimiihanNe..]

Eräs hävyttömän onnellisesti yli 10 vuotta naimisissa olleena ja lapsettomana voin todeta, että vehkeet toimii ja hyvin toimivatkin. Vahingon jälkeen varmistettiin ettei moinen tapahdu toiste.
Täällä pyörin sillä onhan noita kummilapsia ja sukulaisten, ystävien ym mukuloita elämässä paljonkin ja niiden kanssa viikottain tulee vietettyä aikaa. Yökylässä meillä olisi varmaan aina joku jos vaan huolittaisiin mutta aivan niin lapsirakkaita emme ole sentään. Tämäkin viikonloppu on ollut sellaista hulinaa talossa jotta lomaa tässä tarvii noista lainalapsista, joita ei kyllä tarvitse pyydellä kun tuputetaan kylään aina

Lapsikin on jo oma persoonansa pienestä lähtien. Ei voi valita millainen sieltä tulee.. Tiedän aivan hirveitä aikuisia, jotka olivat sitä jo lapsina. Kaikkea ei hyvätkään taustat ja kasvatus korjaa.. Tuo surullinen asia ja ei-terveen lapsen pelko ovat suurimmat syyt lisääntymättä olemiseen olleet. Raittiitakin on osattu olla ilman lasta ja talousasiat hoitaan opiskeluajoista lähtien huolella.

En olisi voinut rakastaa epämieluisaa persoonaa miehessäkään joten tuskin lastakaan.
Viihdyn myös niin hyvin yksin etten mieti vanhainkotiaikoja ja kuka haluaa kitua viimeiset vuotensa muutenkaan vaikka rahaa olisikin muka hyvään joitopaikkaan niin takeita siitä ei ole. Ei edes sillä jolla on lapsia liuta.
Jotkut tarvitsee lapsista sisältöä elämään ja jotkut ei. Ei ihminen yleensä tarvitse lasta ollakseen parempi ihminen mutta joidenkin elämä ilmeisesti on ollut hunnigolla ennen lasta. Oletan näiden olevan harvoja poikkeuksia onneksi.

 

[Toimivat vehkeet]

Tämä ketju on 13 sivua pitkä. Oen lukenut vain tämän viimeisen sivun, jolla on kaksi sinun kirjoittamaasi viestiä. Näiden kahden perusteella tein tulkintani, joka ei muuttunut, vaikka luin ne kaksi viestiä uudelleen. Tyhmä ja yksisilmäinen olet.

Rautalankaa: Jos on niin sanottu maholehmä joka ei kykene enää saamaan lapsia niin silloin ei voi saada lapsia ja se pitää myöntää.

Ei pidä sanoa ettei halua lapsia muiden syiden vuoksi jos totuus on LAPSETTOMUUS.

Hedelmättömyys on hedelmättömyyttä ei sitä ettei halua lapsia.

 

[stupid]

Rautalankaa: Jos on niin sanottu maholehmä joka ei kykene enää saamaan lapsia niin silloin ei voi saada lapsia ja se pitää myöntää.

Ei pidä sanoa ettei halua lapsia muiden syiden vuoksi jos totuus on LAPSETTOMUUS.

Hedelmättömyys on hedelmättömyyttä ei sitä ettei halua lapsia.

Ja muita vaihtoehtoja ei ole? :headwall:

Luovutan.

 

[siis täh]

Hedelmättömyys on hedelmättömyyttä ei sitä ettei halua lapsia.

Kenties näin on, jos on hedelmätön. Mutta entä jos ei ole ja ei halua lapsia?

 

[Tähhh]

Kenties näin on, jos on hedelmätön. Mutta entä jos ei ole ja ei halua lapsia?

Jos ei halua lapsia niin ei halua lapsia se on ihan jokaisen oma asia.

On myös naisia, jotka eivät kykene saamaan lapsia ja väittävät etteivät halua lapsia vaikka todellinen syy on lapsettomuus.

 

["Onnellinen äiti"]

Lapsettomuudesta kärsivä nainen.

 

["Aamu"]

En pidä naista joka ei halua lapsia sen kummempana kuin naista joka haluaa. Jokainen tekee itse oman päätöksensä, minä itse en halua lapsia.

Sitä en kyllä ymmärrä miten vapaaehtoisesti lapsettomia voidaan pitää todella itsekkäinä ihmisinä, kun taas lapsia haluavia ei, sillä järjellä ajatellen: onko oikeasti olemassa itsekkäämpää tekoa kuin lapsien tekeminen tähän pahaan, ylikansoitettuun maailmaan? Lapsia tehdään siksi että ne itse halutaan, ei kenenkään muun takia ja lapsia tehdään vaikka voisi adoptoida jo olemassa olevia lapsia jotka kipeästi tarvitsisivat kodin ja rakastavat vanhemmat.

 

["Heinis"]

Minusta ainakin tuntui vapauttavalta tajuta, että puoli miljardia vuotta elämää, lisääntymistä ja evoluutiota on synnyttänyt olennon, joka on vapaa valitsemaan, lisääntyykö vai ei. Meidän ei ole pakko toteuttaa eläimellisiä tarpeitamme syömistä ja nukkumista lukuunottamatta, mikäli näin päätämme. Olen pitänyt elämää melko vastenmielisenä tapahtumana jo 40 vuotta, enkä ikinä tahtonut synnyttää tähän maailmaan toista olentoa, joka jakaisi samat surkeat geenit ja mahdollisesti niistä johtuvan yleisen elämänhaluttomuuden. Rakastan syntymätöntä lastani niin paljon, että tahdon säästää hänet tältä kaikelta. Niin olisin omalle kohdallenikin toivonut vanhempieni tekevän, mutta he eivät pystyneet vastustamaan eläimellisiä halujaan.

 

[neiti92_ei]

Tässä ketjussahan kysyttiin millainen sinun mielestäsi on nainen, joka ei halua lapsia. Ei tässä ketjussa käsketty arvostelemaan toisten mielipiteitä. Miksi sinulla on noin kova tarve mitätöidä toisten mielipiteitä? Saathan sinäkin kuvitella paljon lapsia haluavista naisista mitä tahansa.

Minun mielestäni nainen joka ei halua lapsia on jollakin tavalla tunnekylmä, ei ainakaan eläinrakas tai ihmisystävällinen, jollakin tavalla viallinen. Viallisuudella tarkotan sitä, että ei halua lapsia esim. perinnöllisten sairauksiensa takia tai ei kykene tulemaan raskaaksi. Lisäksi tulee mieleen itsekkyys ja se, että lapsettomaksi haluava nainen ei oikein ole sinut itsensä kanssa.

Mieleen tulee myös miesmäisesti ajatteleva uraohjus, joka haluaa ylisuunnitella ja ylihallita elämänsä jokaista vaihetta pikkutarkasti. Lapset vain jäävät hankkimatta, koska kalenterin mihinkään vaiheeseen ei ole saanut mahtumaan aikaa lapsia varten.

Tässä oli kommentti, joka suorastaan vaati vastaamaan. Koen todella mielenkiintoisena sen, että automaattisesti oletetaan ihmisistä asioita. Enkä siis mitenkään syyllistä sinua ensivaikutelmistasi, niille kun kukaan ei voi mitään, mutta ne ovat TODELLA mielenkiintoisia.

Monissa täällä olevissa kommenteissa lapsettomat kertovat pitävänsä lapsista, ihmisistä, eläimistä ja olevansa pitkissä parisuhteissa, joten miten edelleenkin voi sellainen termi kuin "tunnekylmyys" tulla mieleesi näitä naisia ajatellessasi.

Itse pyrin mahdollisimman pitkään välttämään päätelmien tekemistä, mutta valitettavasti ihmisiltä se tulee niin luonnostaan, ettei sille oikein voi mitään.

Sinun tekstistäsi tein seuraavanlaiset ensivaikutelmat:

Hämmentynyt. Luultavasti pitkässä, tylsässä, seksittömässä parisuhteessa.
Luultavasti melko kriittinen ihminen. Helposti puolustuskannalla, koska ei pysty itsekään käsittelemään omia ongelmiaan. Jne jne. Tiedän kuitenkin, että luultavasti nuo eivät ole totta. Ne ovat todella kärjistettyjä mielenyhtymiä. Vaikka joku asia osuisikin kohdalleen, ei se tarkoita, että muut asiat sitten pitäisivät paikkaansa. Joten toivottavasti kukaan ei nyt loukkaantunut. Mutta eivätkö minun vaikutelmani sinusta kirjoittamasi perusteella vastaa melko pelottavan hyvin sinun vaikutelmiasi ehdollisesti lapsettomista (tai niistä, jotka väittävät etteivät halua lapsia)?

Tässä on jälleen yksi henkilökohtainen esimerkki:

Olen 23 vuotias. Takana yksi viisi vuotinen parisuhde, kihlatkin.
Nykyisin seurustelen ihanan miehen kanssa. Hän on rauhallinen, rationaalinen,
lempeä, hyvällä huumorintajulla varustettu ja vielä (ainakin minun mielestäni) erittäin komeakin! Hän on myös hyvin toimeentuleva ja hänellä on muutamia varmoja sijoituksia, lähinnä asuntoja. Suhde on vasta alkumetreillä (6kk), mutta
olemme rakastavaisia sanan jokaisessa merkityksessä.

En ole uraohjus. Olen sairaseläkkeellä nivelrikon vuoksi. Minulla on jonkin verran omaisuutta, perintöä ja säästöjä. Taloudellisesti olisin valmis hankkimaan lapsen.
Biologisesti kehoni olisi valmis raskauteen ja synnytykseen. Iältäni olen priimakunnossa. Minulla on ihana mies, jota rakastan ja joka pysyisi rinnallani ja tarpeen mukaan jopa elättäisi minua. Hänestä tulisi kaikkien tuttujemme mukaan loistava isä. Tulen hyvin toimeen appivanhempieni kanssa, poikaystäväni tulee loistavasti toimeen minun vanhempieni kanssa. Kaikkien tuttavieni mielestä minusta tulisi loistava äiti. Mutta.. on se iso MUTTA.

Mie en koskaan halua lapsia.
En ole pienenä tyttönäkään halunnut lapsia, tai leikkiä kotia nukeilla.

Rakastan kaikkea muuta perheen olemiseen liittyvää (kyllä, perheyksikkö on olemassa myös ilman lapsia!), kuten ruoan laittoa, pesän rakentamista, yhteisen tulevaisuuden suunnittelua, jopa siivousta ja niitä huonoja päiviä. Minulla on koira, jota rakastan suunnattomasti. Olen muutenkin äärimmäisen eläinrakas.

Eksäni jätti minut viiden vuoden yhteiselon jälkeen kun hän viimein lakkasi painostamasta minua hankkimaan lapsia. Siihen asti oli jaksanut uskoa, toivoa, että joku kaunis päivä mieli muuttuisi. Vaan ei muuttunut. Itse päästin suosiolla irti.
Jos lasten hankkiminen on niin tärkeä asia hänelle, en voisi mitenkään olla hänelle siitä katkera. Olemme parhaita ystäviä vieläkin.

Mikään ei ole silti saanut minua haluamaan lapsia. Ei oikea mies, rahatilanne, aika, yksinäisyys tai edes koiraani kohtaan tuntemat "äidilliset" tunteeni. En vain näe ainuttakaan rationaalista syytä hankkia jälkikasvua. Eikä minulla ole mitään halua kokea vanhemmuutta.

Janoan silti jokaisella solullani rakkautta, elämää ja usia kokemuksia.
Minun ei ole fyysisesti mahdotonta hankkia lasta, eikä mitään suuria perinnöllisiä
sairauksia. En ole mielestäni itsekäs. Kukaan ei ole velvollinen hankkimaan lapsia. Yksi hankkii viisi, joku ei ainuttakaan. Elämä vain menee niin. Olen mielestäni vastuuntuntoinen kaikilla elämän osa-alueilla, lapsettomuus on päätöksenä yksi niistä osa-alueista. En koe haluavani äidiksi, joten teen valintoja, jotka pohjautuvat siihen (esim. ehkäisyn käyttö) ja täten koen myös tekeväni yhteiskunnalle palveluksen olemalla itse onnellinen, sillä onnelliset ihmiset ovat hyödyllisempiä kuin onnettomat ihmiset.
Autan mielelläni ystäviäni ja läheisiäni ja pysähdyn auttamaan jos huomaan hädän (tai vaikka vain vanhuksen kävelemässä ostosten kanssa). Vaikka en ole työelämässä tällä hetkellä, niin käytän aikani täällä silti hyödyllisesti. Itsekäs ei sovi kuvaamaan minua.

Lisäselvitys: Nykyinen poikaystäväni kertoi vastikään haluavansa lapsia ja uskovansa minun mielipiteeni muuttuvan. Hän ei ole valmis kompromisoimaan, joten luultavasti suhteemme päättyy, ellen voi hänelle tulevaisuudessa taata edes mahdollisuutta lapsiin. Hän on uraohjus, mainitsemasi ylianalyyttinen ja neuroottinen suunittelija, joka täyttää päivänsä ja viikkonsa viimeistä minuuttia myöten. Meitä on siis moneksi, eikä tietty ominaisuus ihmisessä takaa toista, tai sulje pois muita ominaisuuksia.

 

[vierailija]

Ei se vastuu häviäkään mihinkään, mutta onko isompaa vastuuta kuin kasvattaa uutta elämää? Siitähän tämän maailman toiminnassa on kyse. Ja jos kaikki siitä kieltäytyisivät niin mitäs siitä tulisi?

Tuohon paremmuuteen, niin kyllä minä voin rehellisesti sanoa olevani parempi lasten myötä, perheelliset ovat kokeneet myös lapsettoman elämän, mutta lapsettomat eivät ikinä voi tietää mitä on perhe-elämä: Uskallan veikata, että lapsettomilta puuttuu kyky ajatella asioita yhtä monipuolisesti kuin äideiltä. Poikkeuksiakin toki on. Joissain työpaikoissakin pomot jopa pitävät suotavana, että hakijalla olisi lapsia, ymmärrettävä kriteeri, tuohan äitiys mukanaan organisointikykyä. Ei sillä että lapsettomalla ei voisi olla, mutta kuitenkin.

Mistähän muuten johtuu, että opiskelupaikassani juurikin perheelliset tuntuvat vetävän parhaita arvosanoja? Ehkä siksi että lapsi pakottaa panostamaan tulevaisuuteen. Vai onko lapsettoman sinkkuopiskelijan krapulapäivien takia vesittyneet tentit vastuullista toimintaa? Äitiys opettaa vastuuseen niin uudella tavalla, että sitä ei voi kuvitella.

Ja mielestäni perustarvetta ei tarvitse sen kummemmin perustella, lapseni hoidan ja hietä pitkään halusin.

Vanha keskustelu, mutta tekipä mieleni kommentoida.
Kaikki opiskelijat eivät juhli. Harvemmin tentit ovat krapulapäivinä ja jos ovatkin, en muista että kukaan sellainen ei olisi päässyt tentistä läpi vain krapulan takia. Kyllä ne ihmiset on lukeneet oppimateriaalinsa todennäköisesti jo ennen tuota tenttiä tai juominkipäivää.

Unohditko myös erään tärkeän asian? Sen, että osalla vanhemmista voi olla päihdeongelmaa.

Mitä tulee arvosanoihin, muistelisin, että nimenomaan perheellisillä oli tavoitteena lähinnä se, että kurssi tulee suoritetuksi.


Itse en ole koskaan juhlinut enkä polttanut tupakkaa. Kihlauduin ensimmäisten joukossa omassa ikäryhmässäni.

Syy, miksi itse en ole vielä hankkinut lapsia: En ole kokenut vauvakuumetta koskaan, en ole hoitanut lapsia enkä ymmärrä, miksi lapsia hankitaan. En halua tehdä niitä vain siksi, että "niin kuuluu tehdä", koska se ei ole minun mielestäni vastuullista toimintaa. En tiedä, mitä ajattelen asiasta tulevaisuudessa. Minulta kysytään asiasta ikäni puolesta jatkuvasti, mutta vastaan mielummin etten halua lapsia, koska tottapuhuen, minulla ei ole vastausta heille kysymykseen, johon en itsekään tiedä vastausta. Kyseessä on itsellenikin ahdistava asia, sillä olen tällähetkellä sinkku. Mutta silloinkin, kun olin pitkään yhdessä miesystäväni kanssa, en koskaan voinut kuvitella meidän hankkivan lapsia yhdessä.

Mitä tulee aikuisuuteen, jokainen kypsä aikuinen varmasti ymmärtää sen, että syitä voi olla monia eivätkä asiat ole aina yksinkertaisia.

Mielestäni pitäisi pikemminkin perustella, MIKSI lapsia haluaa hankkia? Moni, joka niitä hankkii, ei olekaan valmis vanhemmuuteen. Miksi tätä ei kysytä ihmisiltä, jotka sanovat haluavansa lapsia? Kun kyseessähän on erittäin paljon vastuuta vaativa hanke, kuten edellä vastuuntuntoisuudesta mainittiinkin.

Toimin ammatissani lasten ja nuorten kanssa eli en vihaa lapsia. Voin työskennellä myös lastensuojelulaitoksissa tai perhetyössä.

 

[vierailija]

Moni hankkii lapsia vahingossa ja toteaa raskauden havaittuaan, että tulkoon kun nyt kerran on tullakseen. Ne, jotka erikseen päättävät hankkia lapsen, huomaavat usein, että ei se onnistukaan niin helposti.

Minusta ihminen, joka erityisesti ei lapsia halua, on jotenkin henkisesti tasapainoton, eli hän on menettänyt uskonsa lapsen hyvään tulevaisuuteen, tai uskonsa omaan kykyyn kasvattaa tai huolehtia lapsesta.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ei siinä ole mitään outoo, ei kaikki halua olla äitejä. ja kun kerran itse tämän asian tiedostaa, niin silloin on parempi jättää ne lapset tekemättä.

 

[vierailija]

Kaikenlaiset ihmiset voivat jättää lapsen hankkimisen väliin ja miljoonasta eri syystä.

Yksi on paimentanut sisaruskatrastaan ja ottanut vastuuta liian nuorena kodinhoidosta, ja sen myötä saanut jo tarpeekseen, toinen on saavuttanut mieleisensä uran, joka on ajanut lastenhankinnan ohi, kolmas on tavannut ensirakkauden ja kokenut oikean parisuhteen vasta myöhemmällä iällä, eikä miehellä ole ollut lapsihaaveita, neljäs ei ole kohdannut sitä oikeaa ja miettii kuumeisesti yrittääkö lapsen hankkimista yksin, viides ei voi saada lapsia, kuudes on huomannut, miten kuluttavaa, kiireistä ja tylsää perheellisten ystävien arki on, ja nauttii tämän tästäkin sekä pienemmistä, ihanista irtiotoista mielitiettynsä kanssa, että pidemmistä lomista upeissa matkakohteissa ympäri maailmaa.

 

[vierailija]

Pakkohan tähän on kommentoida.

Miksi nainen ei halua lapsia tai ei hanki niitä?
Oma vastaukseni on se, että rakastan itseäni tarpeeksi, enkä halua pilata elääni. Vauvakuumeen olen kokenut, ja ymmärrän mistä jään paitsi. Tiedän äitiyden olevan jotain todella suurta, ja että rakkaus omaan lapseen on varmasti suurinta rakkautta mitä voi olla - mutta minusta ei ole heittämään omaa elämääni hukkaan. Minulla ei ole ole sellaisia luonteenpiirteitä, että voisin kasvattaa tasapainoisia lapsia. Minä en halua tähän maailmaan ketään pilattavaksi; koska vaikka se en olisi minä, joku muu sen tekisi.

Minulla on toki myös pinnallisia syitä. Pidän ulkonäöstäni, enkä ole valmis pilaamaan sitä kenenkään vuoksi. Haukkukaa vaan.
En kanna ketään 9 kuukautta, en kärsi helvetillisistä kivuista minkään onnen takia, en pilaa alapäätäni vaikka olisi kuinka ihana lapsi..en myöskään ota yhtäkään ylimääräistä arpea kehooni. En myöskään treenaa hullun lailla päästäkseni takaisin samaan kuntoon mitä olin, jos voin koko ajan olla samankokoinen. En ota ketään roikkumaan rintoihini, en mieti milloin pääsen harrastamaan seksiä, en itke pissatessani, en joudu pelkäämään välilihan repeämistä, käteni eivät haise paskalle, kotini ei näytä kaatopaikalta, leluja ei loju joka nurkassa, syön mitä tykkään, poltan tupakkaa jos huvittaa, vaatteeni ovat puhtaita eivätkä yltä päältä puklussa, en saa flunssaa ja noroa 12 kertaa vuodessa, rahani saan käyttää itselle merkityksellisiin asioihin, vapaapäivinä nukun niin pitkään kuin haluan. Ja lista jatkuu, kaikki ymmärsivät varmasti pointin. Lasten tuoma onni EI ole minulle noiden asioiden arvoinen, ei todellakaan. Ja jokaikinen joka kehtaa sanoa minua itsekkääksi - kertokaa, miksi sitten vanhemmat haluavat vapaata lapsista? Miksi vanhemmat ovat väsyneitä? Sitten ei ole oikeutta valittaa sanan sanaa, jos itse on lapset mennyt hankkimaan. Turpa kiinni ja nauti siitä vanhemmuudestasi sitten. Älä ikinä sano olevasi väsynyt, jos minä en saa sanoa arvostavani nukkumista. Älä ikinä anna lapsiasi kellekkään hoitoon, jos minä en saa arvostaa omaa aikaa. Älä ikinä laita lapsiasi päivähoitoon, jos minä en saa arvostaa ammattiani.

Sairastan toki myös perinnöllisiä sairauksia, joita en myöskään haluaisi pahimmalle vihollisellenikaan. Lisäksi joutuisin lopettamaan lääkkeet raskauden ja imetyksen ajaksi, joka ei ole mahdollista.

Ja lisäksi. Teen töitä lasten kanssa. Tämä onkin syy siihen, miksi olen nykyään niin lapsivastainen. Olen todelnähnyt, mitä se on.

Mitä enemmän julkisuudessa puhutaan siitä, kuinka nainen ei ole täydellinen ellei hanki lapsia, sitä enemmän olen niiden hankkimista vastaan. Ihan oksettaa, että nykypäivänä voi joku tuolla lailla ajatella. Mitä helvetin siitostammoja me ollaan.

Luin myös tuon ihanan listauksen kuinka nainen haluaa lapsia, koska näkee lapsen kasvavan ja hymyilevän jne. Miksi ihmeessä haluaisin teeskennellä jollekin, että onpa hieno piirustus? Miksi? Teen sitä kyllä, mutta en todellakaan halua sitä kotiini.

 

[vierailija]

Pakkohan tähän on kommentoida.

Miksi nainen ei halua lapsia tai ei hanki niitä?
Oma vastaukseni on se, että rakastan itseäni tarpeeksi, enkä halua pilata elääni. Vauvakuumeen olen kokenut, ja ymmärrän mistä jään paitsi. Tiedän äitiyden olevan jotain todella suurta, ja että rakkaus omaan lapseen on varmasti suurinta rakkautta mitä voi olla - mutta minusta ei ole heittämään omaa elämääni hukkaan. Minulla ei ole ole sellaisia luonteenpiirteitä, että voisin kasvattaa tasapainoisia lapsia. Minä en halua tähän maailmaan ketään pilattavaksi; koska vaikka se en olisi minä, joku muu sen tekisi.

Minulla on toki myös pinnallisia syitä. Pidän ulkonäöstäni, enkä ole valmis pilaamaan sitä kenenkään vuoksi. Haukkukaa vaan.
En kanna ketään 9 kuukautta, en kärsi helvetillisistä kivuista minkään onnen takia, en pilaa alapäätäni vaikka olisi kuinka ihana lapsi..en myöskään ota yhtäkään ylimääräistä arpea kehooni. En myöskään treenaa hullun lailla päästäkseni takaisin samaan kuntoon mitä olin, jos voin koko ajan olla samankokoinen. En ota ketään roikkumaan rintoihini, en mieti milloin pääsen harrastamaan seksiä, en itke pissatessani, en joudu pelkäämään välilihan repeämistä, käteni eivät haise paskalle, kotini ei näytä kaatopaikalta, leluja ei loju joka nurkassa, syön mitä tykkään, poltan tupakkaa jos huvittaa, vaatteeni ovat puhtaita eivätkä yltä päältä puklussa, en saa flunssaa ja noroa 12 kertaa vuodessa, rahani saan käyttää itselle merkityksellisiin asioihin, vapaapäivinä nukun niin pitkään kuin haluan. Ja lista jatkuu, kaikki ymmärsivät varmasti pointin. Lasten tuoma onni EI ole minulle noiden asioiden arvoinen, ei todellakaan. Ja jokaikinen joka kehtaa sanoa minua itsekkääksi - kertokaa, miksi sitten vanhemmat haluavat vapaata lapsista? Miksi vanhemmat ovat väsyneitä? Sitten ei ole oikeutta valittaa sanan sanaa, jos itse on lapset mennyt hankkimaan. Turpa kiinni ja nauti siitä vanhemmuudestasi sitten. Älä ikinä sano olevasi väsynyt, jos minä en saa sanoa arvostavani nukkumista. Älä ikinä anna lapsiasi kellekkään hoitoon, jos minä en saa arvostaa omaa aikaa. Älä ikinä laita lapsiasi päivähoitoon, jos minä en saa arvostaa ammattiani.

Sairastan toki myös perinnöllisiä sairauksia, joita en myöskään haluaisi pahimmalle vihollisellenikaan. Lisäksi joutuisin lopettamaan lääkkeet raskauden ja imetyksen ajaksi, joka ei ole mahdollista.

Ja lisäksi. Teen töitä lasten kanssa. Tämä onkin syy siihen, miksi olen nykyään niin lapsivastainen. Olen todelnähnyt, mitä se on.

Mitä enemmän julkisuudessa puhutaan siitä, kuinka nainen ei ole täydellinen ellei hanki lapsia, sitä enemmän olen niiden hankkimista vastaan. Ihan oksettaa, että nykypäivänä voi joku tuolla lailla ajatella. Mitä helvetin siitostammoja me ollaan.

Luin myös tuon ihanan listauksen kuinka nainen haluaa lapsia, koska näkee lapsen kasvavan ja hymyilevän jne. Miksi ihmeessä haluaisin teeskennellä jollekin, että onpa hieno piirustus? Miksi? Teen sitä kyllä, mutta en todellakaan halua sitä kotiini.

Vaikken kaikesta ole ihan samoilla linjoilla vaikka olenkin lapseton, niin heittämällä kyllä ihan paras kommentti xD

Huhhuh... Lopusta puhumattakaan

 

[papurinsessa]

Mun henkiökohtainen mielipiteeni on se, että on ainoastaan hyvä, että nykyään osa ihmisistä ei halua lisääntyä. Meitä on jo niin paljon. Hehän käytännössä "uhrautuvat" meidän lapsia haluavien tähden. On myös hienoa, että lapsiluku on kokoajan pienemään päin kehittyneissä maissa.

Mielestäni itsekäs ei ole lapsia haluamaton nainen vaan se nainen, joka tekee tänne ylikansoitettuun maailmaamme +3 lasta.

 

[vierailija]

Sellainen nainen jolla on hyvä itsetuntemus ja (liian hyvä) kyky kuvitella asioita etukäteen.

Mietin usein, moniko pohtii etukäteen realistisesti omia (henkisiä ja muita) resurssejaan esim. siinä tapauksessa, että lapsi onkin vakavasti sairas tai jokin muu menee pahasti pieleen. Uskonkin, että realismin ääni täytyy hiljentää ja nuo ajatukset täytyy vain painaa taka-alalle, jotta lasten hankkimiseen uskaltaa kukaan ryhtyä. Se on varmaan helpompaa, jos halu suvunjatkamiseen on vahva tai ylipäätään olemassa. Itselläni sitä ei erityisemmin ole. Siltikään en epäile ettenkö tuntisi syvästi lastani kohtaan jos sellainen olisi, pikemmin epäilen että tuntisin liikaa.

Useampi ystäväni on kertonut, ettei etukäteen osannut kuvitella, miten kokonaisvaltaista lapsesta koettu huoli on; "Elämän mittainen on äidin huoli." No, minäpä osaan ja tiedän että se todennäköisesti musertaisi minut. Kyllä, olen liian herkkä, sen voitte lukea viakseni, mutta ainakin tunnen heikkouteni ja elän niiden mukaan, vaikken niille mitään voisikaan.

 

[Lunatic]

Mun henkiökohtainen mielipiteeni on se, että on ainoastaan hyvä, että nykyään osa ihmisistä ei halua lisääntyä. Meitä on jo niin paljon. Hehän käytännössä "uhrautuvat" meidän lapsia haluavien tähden. On myös hienoa, että lapsiluku on kokoajan pienemään päin kehittyneissä maissa.

Mielestäni itsekäs ei ole lapsia haluamaton nainen vaan se nainen, joka tekee tänne ylikansoitettuun maailmaamme +3 lasta.

Nimenomaan.

 

[vierailija]

Sattuipa tällainen keskustelu silmiini ja ajattelin omasta puolestani kirjoittaa. Täytin vähän aikaa sitten 28-vuotta, enkä ole tähän ikään mennessä koskaan halunnut lasta. En osaa vastata miksi en, tai että tuntevatko muutkin ei lapsia haluavat samanlaisia asioita kuin minä. Olen empatiakykyinen ja mukava ihminen, enkä usko että lapsettomuuteni vaikuttaa kyseisiin asioihin. Olen kertonut melko avoimesti lähipiirilleni, että en ehkä koskaan halua lapsia. Kaikki ovat ottaneet asian hyvin, sen suuremmin kummastelematta (ainakaan minulle suoraan). Yksi ystäväni sanoi, että harmi, koska olen kuulemma niin äidillinen.

Pohdin asiaa usein, koska haluan olla varma. Tunnustelen itseäni kun näen lapsia; joko nyt alkaisi tehdä mieli omaa? Koskaan sellaista tunnetta ei ole tullut. Kun siskoni muutama vuosi takaperin kertoi olevansa raskaana, olin iloinen, mutta samalla järkyttynyt, koska tajusin silloin ensimmäisen kerran, etten itse haaveile lapsista lainkaan. Pohdin itseäni ja naiseuttani, mietin onko minussa jotain vialla. Olen nyt näiden vuosien aikana kuitenkin tullut siihen tulokseen, että olen ihan samanlainen ja uskoakseni ihan yhtä miellyttävä ihminenkin kuin ystäväni ja sukulaiseni, joilla on lapsia.

Alkuperäinen aloittaja, kuten moni muukin, pohti että lapsettomat ihmiset antavat heille kuvan kylmäkiskoisesta ja vastuuta pakoilevasta ihmisestä. Vastuun pakoilusta en tiedä: elämässäni on monia asioita, joista koen olevani vastuussa, vaikka lasta ei olekaan. Mutta koska lasta ei ole, en voi väittää ymmärtäväni millaista on olla vastuussa omasta lapsesta. Mitä kylmäkiskoisuuteen tulee, kukaan ei ole moisesta minua ainakaan koskaan moittinut, enkä ainakaan toivo sellaista kuvaa kenellekään antavani. Olen ehkä uraohjautunut jollain tasolla, opiskelen tällä hetkellä ja toivon tulevaisuudessa saavani työn, josta todella nauttisin. Mutta suurin osa lapsellisistakin tuntemistani ihmisistä tekee (tai ainakin haluaisi tehdä) mielekästä työtä, eikä asia riipu lapsista millään tavalla. Mukava työ parantaa kenen tahansa elämänlaatua.

Moni epäili myös, että lapsettomat eivät vain ole kohdanneet oikeata miestä. No, olen ollut nyt muutaman vuoden oikein mukavan ihmisen kanssa, joten ainakin minulla olisi mahdollisuus lapsen tekemiseen. En tietenkään voi sanoa sata prosenttisella varmuudella, etteikö tässä maailmassa olisi olemassa joku toinen mies, joka yhtäkkiä herättäisikin minussa halun tulla äidiksi. Minulla ei ole kuitenkaan mitään halua lopettaa hyvää suhdetta ja lähteä metsästämään jotain uutta vain siksi, että sellainen mahdollisuus on olemassa.

Tästä viestistä tuli nyt turhan pitkä, enkä oikein osannut kunnolla ilmaista asiaan liittyviä tuntemuksiani. Ehkä halusin vain kirjoittaa, koska joidenkin ihmisten ennakkoluulot tässäkin keskustelussa lapsia haluamattomia kohtaan on niin rajuja. On niitä lapsettomia, jotka haluavat matkustaa ja juhlia, ja niitä jotka haluavat olla kotona ja kutoa. Ja sellaisia jotka ovat siltä väliltä. Samoin kuin on vanhempia, jotka haluavat erilaisia asioita. Ei siinä kai ole sen kummempaa.

Huomasin myös, että tähän keskusteluun oli sekoitettu sellaisetkin ihmiset, jotka haluavat, mutta eivät saa/tee lapsia syystä tai toisesta. Se on mielestäni taas aivan eri asia, ja sellaiset ihmiset kokevat lapsettomuuden aivan eri tavalla kuin minunlaiseni vapaaehtoisesti lapseton. Heille asia on varmasti kipeä, joten on outoa, että asioita verrataan.

Hyvää joulun odotusta kaikille, ja iloitaan kukin niistä oman elämän tärkeistä asioista, oli ne sitten lapsia tai jotain muuta!

 

[vierailija]

1. Olen lesbo.
2. Ei kiinnosta tuhlata rahoja kakaroihin.

 

[Vierailija]

Miksi ihmiset heti yleistää että lapseton ihminen on laiska, itsekäs tai sitoutumiskammoinen? Ei siinä olisi mitään järkeä nähdä se kaikki vaiva, kipu ja stressi, jos ei oikeasti halua lapsia ja omistaudu vanhemmuudelle.
Vastaus kysymykseesi on se, että mielikuvat päässäsi ovat yhteiskunnan syöttämää paskaa

 

[vierailija]

Mä olen 30+ lapseton nainen. En ole aikaisemmin halunnut lapsia, enkä halua niitä nytkään. Olen senverran itsekeskeinen, että haluan nauttia elåmästä , rauhasta ja vapaudesta elää ilman lapsia. Ystävien ja tuttavien lapset ovat ihania, ja usein tullaan heidän kanssa Hyvin toimeen puolin ja toisin.

Olen myös usein kohdannut odotuksen / oletuksen että kaikki ikäiseni naiset ovat "pehmeän äidillisiä" lapsia hoitaessaan. Itsessäni en tämäntyyppistä "äidillistä hoivaviettiä" tunnista , vaan oma olemiseni tuttavapiirin lasten kanssa on enemmän toimintaan painottuvaa : piirretään, leikitään , jutustellaan yms. Kai voisi sanoa että. Olen lapsille "kaveri" ennemmin kuin jonkinlainen "äitihahmo" (toki äitihahmona olemista minulta ei odotetakaan).

Mutta.. Niin. Olen viime aikoina pohdiskellut, onko se jollain tapaa tabu että ikäiseni nuori aikuinen nauttii täysin siemauksin elämästä ilman miestä, lapsia ja perhettä ? Tuntuu kuin joillain (usein vanhemman ikäpolven edustajilla) olisi jonkinlainen ajatus ja oletus että kaikko automaattisesti haluavat lapsia ja perustaa perheen. Tässä kirjoittaessani lapsiperheen arki tuntuu suorastaan ahdistavalta , kun ajattelen sitä omalle kohdalleni. Se ei vaan tunnu ja kuulosta omalta!

Taannoin juttelin 50+ ystävättäreni kanssa , jolla on useampi jo vanhempi lapsi. Kysyin , oliko hänellä aina ollut haaveissa tehdä lapsia ja perustaa perhe. Hän kertoi haaveilleensa siitä jo nuorena. Olen iloinen hänen puolestaan , mutta omaa elämääni taaksepäin miettiessäni en samanlaista tarvetta itsessäni tunnista.

 

[vierailija]

Eikä äiti-ihminen varmastikaan osaa ajatella kuinka mukavaa on miehen kanssa naida silloin kun siltä tuntuu, lähteä reissuun silloin kun haluaa ja laiskotella silloin kun siltä tuntuu ja tuhlata rahat mihin itseään sattuu huvittamaan.

Komppaan!

 

[vierailija]

Jäi nyt epäselväksi, miksi ihmeessä kaikkien (naisten) pitäisi niitä lapsia nimenomaan haluta? Eihän kaikki halua pitkiä hiuksiakaan, tai omakotitaloa, tai parisuhdetta, tai kahvia aamupalalla.

Ja mulla siis on lapsia, lisääkin tulossa.

Kaunis kirjoitus. Ei tuomitse ketään. Näkee, että kirjoittaja on onnellinen omassa elämässään.

 

[(Laura)]

Ja elämä on yhtä onnellista ruusuilla tanssimista joka päivä - joka hetki lapsiperheessä?

Tuskin ihan joka hetki.. nää on niitä helmiä joita silloin tällöin saa. Sitten on neutraalia aikaa ja vastakkaisia hetkiä.