T
tiuhtinen
Vieras
Täällä näemmä laitetaan sanoja vapaaehtoisesti lapsettomien suuhunMutta tässä minun "syyni":
Ikää minulla on 25-vuotta. En halua lapsia sillä olisin ihan aikuisten oikeasti huono äiti. Ja niitä on muutenkin maailmassa ihan liikaa. En ole koskaan kokenut tarvetta lisääntyä. En ole koskaan edes vaihtanut vauvalle vaippoja. Jos lapsi itkee niin ensimmäisenä tekisi mieli vain juosta karkuun tai vaihtoehtoisesti lyödä turpaan (ja miksi minun pitäisi saada lapsia?). Mutta tuo olo tulee aina niiden ihmisten seurassa joista en pidä. Joten siitä saammekin aasin sillan seuraavaan väittämään: kukaan ei käy vanhainkodissa katsomassa.
Vaikka elänkin parisuhteessa, minulla on TODELLA vähän ystäviä. Kelpuutan lähelleni vain harvat ja valitut, ja viihdyn mainiosti itsekseni. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, mutta jos saan valita niin olen mieluiten yksin hyvän kirjan parissa. Mieheni on samanlainenTälläkin hetkellä vanhainkodeissa on tuhansittain vanhuksia joita käydään katsomassa kerran vuodessa koska "on niin kiire". Itse kävin oman isoäitini luona ainakin kerran viikossa vanhainkodissa hänen kuolemaansa saakka. Juttelin myös muiden vanhusten kanssa joita heidän omat lapset tai lapsenlapset eivät käyneet katsomassa. Se jos mikä teki minut surulliseksi
Eli lapsia pitäisi hankkia sen vuoksi että vanhainkodissa saisi itkeä kun ei edes omat lapset käy katsomassa? Loogista, niin loogista.
Ja saan aimo annoksen töissä joka päivä muilta äideiltä äitiyden riemuista: pirkkopetteri kaatoi television, pirkkapekka oksensi uudelle matolle, juuso pesee naamansa wc-pöntössä kolme kertaa päivässä, teinin lapset ovat hajoittaneet kodin viikonloppuna, mihinkään ei ole rahaa...MUTTA KYLLÄ ÄITIYS ANTAA NIIN PALJON! Eli olkaa onnellisia, minä en tiedä (enkä haluakaan tietää) mitä menetän![]()
Joo aika huono vedota siihen, ettei vanhainkodissa kukaan käy katsomassa, jos ei ole lapsia hankkinut. Ei ne lapset ole mikään tae sille, että joku on sua hoitamassa vanhuudessa. Siis onhan se ehkä todennäköisempää, että on joku joka välittää vanhuuden päivinäkin, muttei mikään itsestäänselvyys. Ja miksei ikäihmisellä voisi olla aktiivista sosiaalista elämää ilman lapsiakin?
Ainoa, mikä tulee mieleen vapaaehtoisesti lapsettomien kohdalla on se, että toivon ettei asia ala harmittamaan naista sitten kun on liian myöhäistä. Jos ei, niin mikäs siinä, jos nauttii elämästä lapsettomana!