Mitä mieltä naisesta joka ei halua lapsia.

[huhhuh]

En nyt halua sanoa, että uraäiti ei voisi saada lapsia. Siis jos mies haluaa hoitaa lapset, tai on rahaa palkata joku luotettava hoitaja, tai on tukiverkot kunnossa, voi itse vaan synnyttää ja lapsesta kasvaa todennäköisesti ihan hyvä ihminen. Ei sen ole pakko olla äiti...

mutta suomessa yleensä lapset ovat yksin, jos äiti ei hoida. Harva mies hoitaa, eikä uraihmisillä ilmeisesti aina ole rahaa tai tukiverkkoja?

 

[--.]

Jokaisen oma asia ja valinta, haluaako lapsia vai ei. Tuo asia ei ole mikään ihmisyyden tai naiseuden mitta. Musta on hienoa, että ap ei taivu hankkimaan lasta ympäristön painostuksesta, tai koska niin "kuuluu" toimia.

PEESI,. hyvin sanottu

 

[Huspati Huta]

Ap, saako kysyä yhtä juttua?

Candide, tottakai, kysy pois!

Lueskelin tätä ketjua jo eilen ja haluan ensin sanoa sinulle, että hienosti olet provosoitumatta!



Jos haluat kertoa (en muista, että tässä ketjussa olisit vielä kertonut ), niin minua kiinnostaisi tietää, että oletko parisuhteessa. Siis onko tämä vapaaehtoinen lapsettomuus yhteinen päätöksenne, jos sinulla on puoliso. Anteeksi, jos olet asiasta kirjoittanut ja se on minulta mennyt ohitse. Ja toki jätä vastaamatta, jos niin tahdot.

 

[taas näitä...]

En nyt halua sanoa, että uraäiti ei voisi saada lapsia. Siis jos mies haluaa hoitaa lapset, tai on rahaa palkata joku luotettava hoitaja, tai on tukiverkot kunnossa, voi itse vaan synnyttää ja lapsesta kasvaa todennäköisesti ihan hyvä ihminen. Ei sen ole pakko olla äiti...

mutta suomessa yleensä lapset ovat yksin, jos äiti ei hoida. Harva mies hoitaa, eikä uraihmisillä ilmeisesti aina ole rahaa tai tukiverkkoja?

On se jännä juttu kuinka minustakin on tullut ihan normaali ihminen kahden kunnianhimoisen ja urallaan edenneen vanhemman lapsena! Kummallista, kuinka koen eläneeni onnellisen ja turvallisen lapsuuden, vaikka äiti ei uhrannut koko elämäänsä lastenhoidolle...

Sinulla on oikeus olla kotiäiti, jos se sinun perheellesi sopii. Ketjun aloittajalla on oikeus olla hankkimatta lapsia. Minulla on oikeus pyrkiä eteenpäin myös työelämässä, vaikka minulla on lapsia.

Ilmeisesti toisille vain on ylitsepääsemättömän vaikeaa käsittää, kuinka se oma elämäntapa ei välttämättä olekaan paras ja ainoa oikea kaikille muille!

 

[samanlainen]

ap millä alalla työskentelet?

 

[huhhuh]

En nyt halua sanoa, että uraäiti ei voisi saada lapsia. Siis jos mies haluaa hoitaa lapset, tai on rahaa palkata joku luotettava hoitaja, tai on tukiverkot kunnossa, voi itse vaan synnyttää ja lapsesta kasvaa todennäköisesti ihan hyvä ihminen. Ei sen ole pakko olla äiti...

mutta suomessa yleensä lapset ovat yksin, jos äiti ei hoida. Harva mies hoitaa, eikä uraihmisillä ilmeisesti aina ole rahaa tai tukiverkkoja?

On se jännä juttu kuinka minustakin on tullut ihan normaali ihminen kahden kunnianhimoisen ja urallaan edenneen vanhemman lapsena! Kummallista, kuinka koen eläneeni onnellisen ja turvallisen lapsuuden, vaikka äiti ei uhrannut koko elämäänsä lastenhoidolle...

Sinulla on oikeus olla kotiäiti, jos se sinun perheellesi sopii. Ketjun aloittajalla on oikeus olla hankkimatta lapsia. Minulla on oikeus pyrkiä eteenpäin myös työelämässä, vaikka minulla on lapsia.

Ilmeisesti toisille vain on ylitsepääsemättömän vaikeaa käsittää, kuinka se oma elämäntapa ei välttämättä olekaan paras ja ainoa oikea kaikille muille!

Minusta päiväkoti ei kasvata tasapainoisia ihmisiä. Suomessa on paljon enemmän kiusaamista kuin muualla. Ehkä kun itse olit lapsi, oli päiväkoti laadukas. (lapsia lähes yhtä monta kuin hoitajia, näin oli 80-luvulla)Päiväkotilapset eivät saa tarpeeksi ehdotonta rakkautta ja oppivat vaan taistelemaan paikastaan ja kiusaamaan ja syrjimään. Aina yritetän joku pujottaa pois.

 

[Nainen31v]

Ap, saako kysyä yhtä juttua?

Candide, tottakai, kysy pois!

Lueskelin tätä ketjua jo eilen ja haluan ensin sanoa sinulle, että hienosti olet provosoitumatta!



Jos haluat kertoa (en muista, että tässä ketjussa olisit vielä kertonut ), niin minua kiinnostaisi tietää, että oletko parisuhteessa. Siis onko tämä vapaaehtoinen lapsettomuus yhteinen päätöksenne, jos sinulla on puoliso. Anteeksi, jos olet asiasta kirjoittanut ja se on minulta mennyt ohitse. Ja toki jätä vastaamatta, jos niin tahdot.

En ole parisuhteessa. Olen ollut rakastunut ja lujaa, minut jätettiin koska en lasta halunnut, oli useamman vuoden kestänyt parisuhde. Oli todella rankka paikka minulle, mutta vastakkain oli kaksi maailmaa ja liian paljon, joskus ne valinnat ovat vain liian suuria ja elämä tekee ne puolestamme, jos asiat olisivat menneet toisin saattaisin olla äiti ihan vain siksi että elämä vie ja järki ei aina riitä selittämään. Nyt olen omalla kohdallani onnellinen että meni toisin. Tällä hetkellä tapailen mutta ei mitään vakavaa suhdetta.

 

[Huspati Huta]

Minusta päiväkoti ei kasvata tasapainoisia ihmisiä. Suomessa on paljon enemmän kiusaamista kuin muualla. Ehkä kun itse olit lapsi, oli päiväkoti laadukas. (lapsia lähes yhtä monta kuin hoitajia, näin oli 80-luvulla)Päiväkotilapset eivät saa tarpeeksi ehdotonta rakkautta ja oppivat vaan taistelemaan paikastaan ja kiusaamaan ja syrjimään. Aina yritetän joku pujottaa pois.

Minua kiinnostaisi tämä melko laaja käsite; muualla.

 

[Huspati Huta]

En ole parisuhteessa. Olen ollut rakastunut ja lujaa, minut jätettiin koska en lasta halunnut, oli useamman vuoden kestänyt parisuhde. Oli todella rankka paikka minulle, mutta vastakkain oli kaksi maailmaa ja liian paljon, joskus ne valinnat ovat vain liian suuria ja elämä tekee ne puolestamme, jos asiat olisivat menneet toisin saattaisin olla äiti ihan vain siksi että elämä vie ja järki ei aina riitä selittämään. Nyt olen omalla kohdallani onnellinen että meni toisin. Tällä hetkellä tapailen mutta ei mitään vakavaa suhdetta.

Nainen näyttää saavan usein vähemmän ymmärrystä (etenkin toisilta naisilta) jos ei tahdo lapsia. Miehelle se näyttäisi olevan hyväksyttävämpää.

 

[Nainen31v]

ap millä alalla työskentelet?

IT-alalla, isossa firmassa.

 

[huhhuh]

Minusta päiväkoti ei kasvata tasapainoisia ihmisiä. Suomessa on paljon enemmän kiusaamista kuin muualla. Ehkä kun itse olit lapsi, oli päiväkoti laadukas. (lapsia lähes yhtä monta kuin hoitajia, näin oli 80-luvulla)Päiväkotilapset eivät saa tarpeeksi ehdotonta rakkautta ja oppivat vaan taistelemaan paikastaan ja kiusaamaan ja syrjimään. Aina yritetän joku pujottaa pois.

Minua kiinnostaisi tämä melko laaja käsite; muualla.

Siis esim. pisatutkimukseen osallistuvat maat, lähes kaikki euroopan maat, ja tietääkseni mukana myös euroopan ulkopuolisia maita: niissä suomi loistaa aina ykkösenä kiusaamisessa ja koulussa viihdytään heikosti.

 

[Huspati Huta]

Siis esim. pisatutkimukseen osallistuvat maat, lähes kaikki euroopan maat, ja tietääkseni mukana myös euroopan ulkopuolisia maita: niissä suomi loistaa aina ykkösenä kiusaamisessa ja koulussa viihdytään heikosti.

Okei. Minusta vaan on kyllä niin paljon erilaisia kulttuureja ja tapoja jo Euroopassakin, että ilmaisu muualla on vähän turhan lavea, etenkin jos sitä ei sen tarkemmin avata.

 

[vieras]

On muuten mielenkiintoinen aihe tämä .

Hänkin sanoo pitävänsä lapsista, mutta vain silloin kun ne eivät ole omia, lapsilleni hän on aivan mahtava täti ja aina muistaa tuoda lapsille tuliaisia kun tulee käymään, lähettää kortteja sieltä missä sitten milloinkin sattuu olemaan, tullessaan kylään huomioi siis lapsetkin ja kyselee koulukuulumisia tms, mikään velvollisuus hänellä ei siihen tietenkään ole, mutta kun ne lapset ovat minun perheeni, niin yhtä lailla kun hän tulee minua tapaamaan kotiini on tavattava myös perheeni (en osaa oikeammin sanoa mitä tarkoitan).

En itse lapsia mitenkään vihaa mutta en heistä erityisemmin pidäkään, huomioin toki kuten muitakin ihmisiä, kuuluu hyvään käytökseen. Minulla on yksi kummilapsi mutta se onkin lähipiirini ainut lapsi, lapsilla ei ole juurikaan roolia elämässäni ja ystäväpiirissäni on paljon lapsettomia.

Juuri tätä tarkoitin, että hyviin käytöksiin kuuluu huomioida ne perheen lapsetkin, jos aikuisetkin, en kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä lapsia juuri pitäisi lahjoa (vaikka tokihan sitä kummilasta nyt kuitenkin =D), mutta ihan vaan riittää kun lapsetonkin kysyy jo koululaiseltakin, että mitä kuuluu ja taaperoa kehuu jostain ihan mitättömästäkin, kyllä jokainen sen osaa niin halutessaan, tokihan pelkkä tervehdys riittää. Tämä varmaankin juontaa kohdallani siitä, että eräs lapseton kaverini ei ota lapsiani huomioon ollenkaan meillä käydessään, hän siis kuvittelee, että voi puhua lapsille sopimattomista jutuista kahvipöydässä ja komennella lapsiani omiin huoneisiinsa (ja nyt selvennykseksi, että lapsetonkin toki saa lasta komentaa, jos siihen katsoo olevan aihetta, mutta tilanne, jossa minun on pakko tavata hänet lasteni kanssa on eri, en minä voi kotonamme pakottaa enkä edes halua pakottaa lapsiani pysymään huoneissaan koko 3-4tuntisen vierailun ajan, tms.)

Mutta siis pohdein tätä vielä illallakin, että miksi joku ei halua lapsia ja miksi joku haluaa, mutta en osaa vastata itsekään miksi halusin lapsia - en yksinkertaisesti tiedä! Mietein sitäkin "vaihtoehtoa" että teinkö lapsia vain siksi, kun niitä pitää olla, mutta en, ei tuntunut omalta se vaihtoehto. Teinkö lapsia siksi, kun pidän lapsista, mutta en, en siksikään, en pidä muiden lapsista, omat ovat kaikkein parhaimpia, kauniimpia ja rakkaimpia. Halusinko nähdä ensiaskeleet ja hymyt ja ensimmäiset pottakäynnit, tuskin, kun elämä lapsen kanssa on paljon muutakin monen monta vuotta.
Ehkäpä vapaaehtoista lapsettomuutta on helpompi "selittää" kuin "lapsellisuutta".
En oikeasti löytänyt vastausta kysymykseen, miksi olen äiti ja perustanut isohkon perheen.

 

[Nainen31v]

On muuten mielenkiintoinen aihe tämä .

Hänkin sanoo pitävänsä lapsista, mutta vain silloin kun ne eivät ole omia, lapsilleni hän on aivan mahtava täti ja aina muistaa tuoda lapsille tuliaisia kun tulee käymään, lähettää kortteja sieltä missä sitten milloinkin sattuu olemaan, tullessaan kylään huomioi siis lapsetkin ja kyselee koulukuulumisia tms, mikään velvollisuus hänellä ei siihen tietenkään ole, mutta kun ne lapset ovat minun perheeni, niin yhtä lailla kun hän tulee minua tapaamaan kotiini on tavattava myös perheeni (en osaa oikeammin sanoa mitä tarkoitan).

En itse lapsia mitenkään vihaa mutta en heistä erityisemmin pidäkään, huomioin toki kuten muitakin ihmisiä, kuuluu hyvään käytökseen. Minulla on yksi kummilapsi mutta se onkin lähipiirini ainut lapsi, lapsilla ei ole juurikaan roolia elämässäni ja ystäväpiirissäni on paljon lapsettomia.

Juuri tätä tarkoitin, että hyviin käytöksiin kuuluu huomioida ne perheen lapsetkin, jos aikuisetkin, en kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä lapsia juuri pitäisi lahjoa (vaikka tokihan sitä kummilasta nyt kuitenkin =D), mutta ihan vaan riittää kun lapsetonkin kysyy jo koululaiseltakin, että mitä kuuluu ja taaperoa kehuu jostain ihan mitättömästäkin, kyllä jokainen sen osaa niin halutessaan, tokihan pelkkä tervehdys riittää. Tämä varmaankin juontaa kohdallani siitä, että eräs lapseton kaverini ei ota lapsiani huomioon ollenkaan meillä käydessään, hän siis kuvittelee, että voi puhua lapsille sopimattomista jutuista kahvipöydässä ja komennella lapsiani omiin huoneisiinsa (ja nyt selvennykseksi, että lapsetonkin toki saa lasta komentaa, jos siihen katsoo olevan aihetta, mutta tilanne, jossa minun on pakko tavata hänet lasteni kanssa on eri, en minä voi kotonamme pakottaa enkä edes halua pakottaa lapsiani pysymään huoneissaan koko 3-4tuntisen vierailun ajan, tms.)

Mutta siis pohdein tätä vielä illallakin, että miksi joku ei halua lapsia ja miksi joku haluaa, mutta en osaa vastata itsekään miksi halusin lapsia - en yksinkertaisesti tiedä! Mietein sitäkin "vaihtoehtoa" että teinkö lapsia vain siksi, kun niitä pitää olla, mutta en, ei tuntunut omalta se vaihtoehto. Teinkö lapsia siksi, kun pidän lapsista, mutta en, en siksikään, en pidä muiden lapsista, omat ovat kaikkein parhaimpia, kauniimpia ja rakkaimpia. Halusinko nähdä ensiaskeleet ja hymyt ja ensimmäiset pottakäynnit, tuskin, kun elämä lapsen kanssa on paljon muutakin monen monta vuotta.
Ehkäpä vapaaehtoista lapsettomuutta on helpompi "selittää" kuin "lapsellisuutta".
En oikeasti löytänyt vastausta kysymykseen, miksi olen äiti ja perustanut isohkon perheen.

Ei näihin asioihin tarvitsekaan löytää syytä. Ovat sen verran isoja asioita että ne vain tietää ja tuntee josko ne itsestä löytyvät. Itse tiedän että syvällä minusta ei ole äidiksi, se oma palo polttaa muualle. Olen itse elänyt jo oman "bile-vaiheeni" ja elämä on tasaista, silti minulle antaa sisältöä ihanat ystäväni (5 lasken sydänystäviksi) joiden tiedän olevan rinnallani tuli mitä tuli ja työni. Katselen tulevaisuuteen ja en tiedä mitä edessä on mutta johonkin se vie.

 

[taas näitä...]

En nyt halua sanoa, että uraäiti ei voisi saada lapsia. Siis jos mies haluaa hoitaa lapset, tai on rahaa palkata joku luotettava hoitaja, tai on tukiverkot kunnossa, voi itse vaan synnyttää ja lapsesta kasvaa todennäköisesti ihan hyvä ihminen. Ei sen ole pakko olla äiti...

mutta suomessa yleensä lapset ovat yksin, jos äiti ei hoida. Harva mies hoitaa, eikä uraihmisillä ilmeisesti aina ole rahaa tai tukiverkkoja?

On se jännä juttu kuinka minustakin on tullut ihan normaali ihminen kahden kunnianhimoisen ja urallaan edenneen vanhemman lapsena! Kummallista, kuinka koen eläneeni onnellisen ja turvallisen lapsuuden, vaikka äiti ei uhrannut koko elämäänsä lastenhoidolle...

Sinulla on oikeus olla kotiäiti, jos se sinun perheellesi sopii. Ketjun aloittajalla on oikeus olla hankkimatta lapsia. Minulla on oikeus pyrkiä eteenpäin myös työelämässä, vaikka minulla on lapsia.

Ilmeisesti toisille vain on ylitsepääsemättömän vaikeaa käsittää, kuinka se oma elämäntapa ei välttämättä olekaan paras ja ainoa oikea kaikille muille!

Minusta päiväkoti ei kasvata tasapainoisia ihmisiä. Suomessa on paljon enemmän kiusaamista kuin muualla. Ehkä kun itse olit lapsi, oli päiväkoti laadukas. (lapsia lähes yhtä monta kuin hoitajia, näin oli 80-luvulla)Päiväkotilapset eivät saa tarpeeksi ehdotonta rakkautta ja oppivat vaan taistelemaan paikastaan ja kiusaamaan ja syrjimään. Aina yritetän joku pujottaa pois.

Sosiaalisia, ryhmässä ja erilaisten ihmisten kanssa pärjääviä ihmisiä siellä kasvaa. Minun tarhassani oli muutama hoitaja ja iso lauma lapsia. Ehdotonta rakkautta sain aivan kyllikseni kotona.

Epäilen muuten, ettei sinulla ole juurikaan kokemusta eikä näkemystä muun maailman käytännöistä, niin mustavalkoista ja naiivia on tuo sinun Suomi vastaan "muualla" jaottelusi...

 

[Ihamieli]

Vastaus ap kysymykseen on tietysti se, etten varsinaisesti ole mitään mieltä, ainakaan tuntemattomien halusta olla lapseton. Nämä ovat niitä isoja kysymyksiä, joihin jokaisella on oma mielipiteensä, ja toinen ei voi toiselle mennä sanomaan miten elämäänsä pitää elää.

Mutta sen olen tässä vuosien varrella (kohta 40 v) huomannut, että on helppo olla haluamatta lapsia 3-kymppisenä, mutta 4-kymppisenä näitä naisia on enää ihan todella vähän. Minulla on monta ystävää, jotka ovat saaneet esikoisensa siinä 4-kympin kummallakin puolella, ja ystäväpiirissäni en ole mitenkään "vanha" äiti, niin hassulta kuin se kuulostaakin. En halua vähätellä, mutta haluaisin lukea kirjoituksesi 10 vuoden päästä. Jos edelleen kirjoitat samalla tavoin, sitten "uskon" sinua oikeasti =) Tämä ei siis ole mitenkään pahasti sanottu, sen vaan on elämä opettanut.

Ja kyllä sitä töissä voi käydä ja jopa uraakin tehdä lastenkin ehdoilla, ainakin minun ystäväpiirissä ja työtovereina on huima määrä tälläisiä äitejä. Tämä kommentti ei siis ole tarkoitettu ap:lle, vaan yleisesti tähän ketjuun.

 

[niin]

Hiukka rasittaa tuo ajatus, ettei tehdä lapsia. Hehän ovat läheisiä, sukulaisia. Parhaassa tapauksessa pitävät kädestä kiinni, kun olet vanha ja sairas. Ei niitä urakavereita siinä vaiheessa enää hirveästi kiinnosta kihdit sun mut. Mutta toki lasten sijaan voi hankkia kaikkea materiaalia yms...siihenhän meitä kai aivopestäänkin.

Eli niitä lapsia tehdäänkin itsekkäistä syistä, ettei tartte sitten vanhana ja sairaana olla yksin?

peesi mereguelle

ja kysymys seuraavalle, mistäköhän syistä n iitä lapsia tehdään jos ei itsekkäistä?? Toki se itsekkyys yleensä katoaa niiden synnyttyä mutta mutta..

 

[täh]

ap millä alalla työskentelet?

IT-alalla, isossa firmassa.

Missä isossa IT-alan firmassa päivystetään öisin? Mitä siellä päivystetään? Katsotaan, ettei bitit karkaa vai?

 

[******]

En nyt halua sanoa, että uraäiti ei voisi saada lapsia. Siis jos mies haluaa hoitaa lapset, tai on rahaa palkata joku luotettava hoitaja, tai on tukiverkot kunnossa, voi itse vaan synnyttää ja lapsesta kasvaa todennäköisesti ihan hyvä ihminen. Ei sen ole pakko olla äiti...

mutta suomessa yleensä lapset ovat yksin, jos äiti ei hoida. Harva mies hoitaa, eikä uraihmisillä ilmeisesti aina ole rahaa tai tukiverkkoja?

On se jännä juttu kuinka minustakin on tullut ihan normaali ihminen kahden kunnianhimoisen ja urallaan edenneen vanhemman lapsena! Kummallista, kuinka koen eläneeni onnellisen ja turvallisen lapsuuden, vaikka äiti ei uhrannut koko elämäänsä lastenhoidolle...

Sinulla on oikeus olla kotiäiti, jos se sinun perheellesi sopii. Ketjun aloittajalla on oikeus olla hankkimatta lapsia. Minulla on oikeus pyrkiä eteenpäin myös työelämässä, vaikka minulla on lapsia.

Ilmeisesti toisille vain on ylitsepääsemättömän vaikeaa käsittää, kuinka se oma elämäntapa ei välttämättä olekaan paras ja ainoa oikea kaikille muille!

Minusta päiväkoti ei kasvata tasapainoisia ihmisiä. Suomessa on paljon enemmän kiusaamista kuin muualla. Ehkä kun itse olit lapsi, oli päiväkoti laadukas. (lapsia lähes yhtä monta kuin hoitajia, näin oli 80-luvulla)Päiväkotilapset eivät saa tarpeeksi ehdotonta rakkautta ja oppivat vaan taistelemaan paikastaan ja kiusaamaan ja syrjimään. Aina yritetän joku pujottaa pois.

Hei, tuota kiusaamista on eniten AIKUISTEN keskuudessa. Mistä se sitten johtuu? Työpaikat ovat pullollaan lapsuutensa kotona kasvaneita aikuisia. Miten ikinä on mahdollista, että silti töissä kiusaamista on tosi paljon? Eikö näiden suurten ikäluokkien ja heistä vanhempien pitäisi olla tasapainon ja rakkauden kyllästämiä ihmisiä, koska ovat kasvaneet kotona? Masennusta ja mielenterveysongelmiakin heillä on tosi paljon ja masennuslääkkeitä popsitaan kaksin käsin. Miten on mahdollista..

 

[näkökulma tämäkin]

Useimmat naise t muuttuvat huonommkiksi ihmisiksi saadessaan omia lapsia. Heistä tulee paskiaisia kaikille muille lapsille. Nähdään vaan ne omat.

Ilkeitä, katkeria, inhoittavia. Vai onko se vaan ikä, mikä tekee meistä huonompia ihmisiä?

 

[hmm]

Minusta päiväkoti ei kasvata tasapainoisia ihmisiä. Suomessa on paljon enemmän kiusaamista kuin muualla. Ehkä kun itse olit lapsi, oli päiväkoti laadukas. (lapsia lähes yhtä monta kuin hoitajia, näin oli 80-luvulla)Päiväkotilapset eivät saa tarpeeksi ehdotonta rakkautta ja oppivat vaan taistelemaan paikastaan ja kiusaamaan ja syrjimään. Aina yritetän joku pujottaa pois.

Minua kiinnostaisi tämä melko laaja käsite; muualla.

Siis esim. pisatutkimukseen osallistuvat maat, lähes kaikki euroopan maat, ja tietääkseni mukana myös euroopan ulkopuolisia maita: niissä suomi loistaa aina ykkösenä kiusaamisessa ja koulussa viihdytään heikosti.

Ois kiva tarkemmin tietää tutkimus.

Nimettäin aikanaan eism. Suomessa huonosti ymmärrettiin eurot ja pidettiin huonona jne. kun verrattiin vaikkapa Italiaan ja Epsanjaan jne muihin maihin. Noh, kuitenkin näissä maissa on yleistä, että ns. valehdellaan että asiat ollaan omaksuttu ym. Joten luulen, että Suomessa uskalletaan herkemmin sanoa epäkohdista, muualla ei ehkä..halutaan, että asiat on hyvin. Joten pientä epäluuloa ainakin itse pidän aina näihin tutkimuksiin yllä.

Ja on totta, että Suomessa viihdytään huonosti vaikkapa koulussa. Mutta esim. koulu on eri asia kuin päiväkoti. Koskiko tutkimus päiväkodin kiusaamista vai koulukiusaamista? Puhuit kiusaamisesta koulussa tutkimuksen mukaan, mutta entä ne päiväkodit? Mikä tutkimus siihen? Vai onko?

Lisäksi koulussa viihtymiseen vaikuttaa myös vaatimustasokin. Ja käsittääkseni ovat erilaiset meillä Suomessa kuin vaikkapa Espanjassa. Myös tulee ottaa huomioon, että koulussa viihtymiseen ja pärjäämiseen vaikuttaa todella paljon se oma perhe. Ja Suomessa on aika iso joukko jo yhteishuoltajia ja yksinhuoltajia. Yksinhuoltajaperheissä tutkitust lapset pärjäävät huonommin kuin ydinperheissä, mikä ei varsinaisesti ole ylläri varmaan kenellekään. Tästä oli vasta Hesarissa muistaakseni juttu, tutkimus oli siis tehty Suomessa. Mutta tähän hätään en sitä löydä. MIkähän suhde näissä muissa maissa on, paljonko yhteishuoltajuus- ja yksinhuoltajaperheitä? Koska kuitenkin itselläni on tuttavapiirissä Espanjassa asuvia..ja kyllä siellä aika isompi joukko osallistuu esimerkiksi lapsen hoitaimseen..on appivanhemmat ja omat vanhemmat ja sisarrukset ja kaikki mukana. Jolloin lapsellakin on varmaan vähän erilainen itsetunto ja sosiaalinen taituruus kuin toisenlaisessa perheessä.

 

[tjaa]

On muuten mielenkiintoinen aihe tämä .

Hänkin sanoo pitävänsä lapsista, mutta vain silloin kun ne eivät ole omia, lapsilleni hän on aivan mahtava täti ja aina muistaa tuoda lapsille tuliaisia kun tulee käymään, lähettää kortteja sieltä missä sitten milloinkin sattuu olemaan, tullessaan kylään huomioi siis lapsetkin ja kyselee koulukuulumisia tms, mikään velvollisuus hänellä ei siihen tietenkään ole, mutta kun ne lapset ovat minun perheeni, niin yhtä lailla kun hän tulee minua tapaamaan kotiini on tavattava myös perheeni (en osaa oikeammin sanoa mitä tarkoitan).

En itse lapsia mitenkään vihaa mutta en heistä erityisemmin pidäkään, huomioin toki kuten muitakin ihmisiä, kuuluu hyvään käytökseen. Minulla on yksi kummilapsi mutta se onkin lähipiirini ainut lapsi, lapsilla ei ole juurikaan roolia elämässäni ja ystäväpiirissäni on paljon lapsettomia.

Juuri tätä tarkoitin, että hyviin käytöksiin kuuluu huomioida ne perheen lapsetkin, jos aikuisetkin, en kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä lapsia juuri pitäisi lahjoa (vaikka tokihan sitä kummilasta nyt kuitenkin =D), mutta ihan vaan riittää kun lapsetonkin kysyy jo koululaiseltakin, että mitä kuuluu ja taaperoa kehuu jostain ihan mitättömästäkin, kyllä jokainen sen osaa niin halutessaan, tokihan pelkkä tervehdys riittää. Tämä varmaankin juontaa kohdallani siitä, että eräs lapseton kaverini ei ota lapsiani huomioon ollenkaan meillä käydessään, hän siis kuvittelee, että voi puhua lapsille sopimattomista jutuista kahvipöydässä ja komennella lapsiani omiin huoneisiinsa (ja nyt selvennykseksi, että lapsetonkin toki saa lasta komentaa, jos siihen katsoo olevan aihetta, mutta tilanne, jossa minun on pakko tavata hänet lasteni kanssa on eri, en minä voi kotonamme pakottaa enkä edes halua pakottaa lapsiani pysymään huoneissaan koko 3-4tuntisen vierailun ajan, tms.)

Mutta siis pohdein tätä vielä illallakin, että miksi joku ei halua lapsia ja miksi joku haluaa, mutta en osaa vastata itsekään miksi halusin lapsia - en yksinkertaisesti tiedä! Mietein sitäkin "vaihtoehtoa" että teinkö lapsia vain siksi, kun niitä pitää olla, mutta en, ei tuntunut omalta se vaihtoehto. Teinkö lapsia siksi, kun pidän lapsista, mutta en, en siksikään, en pidä muiden lapsista, omat ovat kaikkein parhaimpia, kauniimpia ja rakkaimpia. Halusinko nähdä ensiaskeleet ja hymyt ja ensimmäiset pottakäynnit, tuskin, kun elämä lapsen kanssa on paljon muutakin monen monta vuotta.
Ehkäpä vapaaehtoista lapsettomuutta on helpompi "selittää" kuin "lapsellisuutta".
En oikeasti löytänyt vastausta kysymykseen, miksi olen äiti ja perustanut isohkon perheen.

Ei näihin asioihin tarvitsekaan löytää syytä. Ovat sen verran isoja asioita että ne vain tietää ja tuntee josko ne itsestä löytyvät. Itse tiedän että syvällä minusta ei ole äidiksi, se oma palo polttaa muualle. Olen itse elänyt jo oman "bile-vaiheeni" ja elämä on tasaista, silti minulle antaa sisältöä ihanat ystäväni (5 lasken sydänystäviksi) joiden tiedän olevan rinnallani tuli mitä tuli ja työni. Katselen tulevaisuuteen ja en tiedä mitä edessä on mutta johonkin se vie.

Tähän tuli mieleen, että mun mielestä ei pidä sekoittaa valittua lapsettomuutta ja biletyksen puutteellisuutta tai liiallisuutta. Kuitenkaan en usko, että se on tästä kiinni. Tekeväthän lestadiolaisetkin lapsia liudan, vaikka eivät piletä tai tee muutakaan..ja tuskin kovin moni kokee, että jäi paitsi siitä. Ja ne jotka kokee, kouluttautuvat paremmin..eli näkevät sitä elämää enemmän itsenäisesti. Ei mielestäni kuulu elämänkokemattomuus tai jonkinlainen villi elämä näihin lapsettomuusvalintoihin 30-vuotiaalla. Ehkä vielä 20-vuotiaalla joo.

 

[******]

Minusta päiväkoti ei kasvata tasapainoisia ihmisiä. Suomessa on paljon enemmän kiusaamista kuin muualla. Ehkä kun itse olit lapsi, oli päiväkoti laadukas. (lapsia lähes yhtä monta kuin hoitajia, näin oli 80-luvulla)Päiväkotilapset eivät saa tarpeeksi ehdotonta rakkautta ja oppivat vaan taistelemaan paikastaan ja kiusaamaan ja syrjimään. Aina yritetän joku pujottaa pois.

Minua kiinnostaisi tämä melko laaja käsite; muualla.

Siis esim. pisatutkimukseen osallistuvat maat, lähes kaikki euroopan maat, ja tietääkseni mukana myös euroopan ulkopuolisia maita: niissä suomi loistaa aina ykkösenä kiusaamisessa ja koulussa viihdytään heikosti.

Ois kiva tarkemmin tietää tutkimus.

Nimettäin aikanaan eism. Suomessa huonosti ymmärrettiin eurot ja pidettiin huonona jne. kun verrattiin vaikkapa Italiaan ja Epsanjaan jne muihin maihin. Noh, kuitenkin näissä maissa on yleistä, että ns. valehdellaan että asiat ollaan omaksuttu ym. Joten luulen, että Suomessa uskalletaan herkemmin sanoa epäkohdista, muualla ei ehkä..halutaan, että asiat on hyvin. Joten pientä epäluuloa ainakin itse pidän aina näihin tutkimuksiin yllä.

Ja on totta, että Suomessa viihdytään huonosti vaikkapa koulussa. Mutta esim. koulu on eri asia kuin päiväkoti. Koskiko tutkimus päiväkodin kiusaamista vai koulukiusaamista? Puhuit kiusaamisesta koulussa tutkimuksen mukaan, mutta entä ne päiväkodit? Mikä tutkimus siihen? Vai onko?

Lisäksi koulussa viihtymiseen vaikuttaa myös vaatimustasokin. Ja käsittääkseni ovat erilaiset meillä Suomessa kuin vaikkapa Espanjassa. Myös tulee ottaa huomioon, että koulussa viihtymiseen ja pärjäämiseen vaikuttaa todella paljon se oma perhe. Ja Suomessa on aika iso joukko jo yhteishuoltajia ja yksinhuoltajia. Yksinhuoltajaperheissä tutkitust lapset pärjäävät huonommin kuin ydinperheissä, mikä ei varsinaisesti ole ylläri varmaan kenellekään. Tästä oli vasta Hesarissa muistaakseni juttu, tutkimus oli siis tehty Suomessa. Mutta tähän hätään en sitä löydä. MIkähän suhde näissä muissa maissa on, paljonko yhteishuoltajuus- ja yksinhuoltajaperheitä? Koska kuitenkin itselläni on tuttavapiirissä Espanjassa asuvia..ja kyllä siellä aika isompi joukko osallistuu esimerkiksi lapsen hoitaimseen..on appivanhemmat ja omat vanhemmat ja sisarrukset ja kaikki mukana. Jolloin lapsellakin on varmaan vähän erilainen itsetunto ja sosiaalinen taituruus kuin toisenlaisessa perheessä.

Päivähoito on mukahelppo syy keksiä aina kaikkiin ongelmiin. Edellisen kirjoituksessa on vinha perä. Olennaisin juttu on se, millaista kotona on ja millaista perhe-elämä on - mitä lapsi näkee ja kokee parinkymmenen vuoden aikana kotona ja millaisena suhde vielä kotoa muuttamisenkin jälkeen pysyy. Millaiset eväät hänelle annetaan kotoa. Suomessa tosiaan perhe ja suku ei ole niin läheinen kuin monissa muissa maissa. Erotaan paljon, sukulaiset ovat kaukana ja tukiverkot vähissä, on paljon isättömiä lapsia jne. Kaiken kaikkiaan kauhea individualismi ei ole minusta hyvä juttu. Vanhemmuus on yksinäistä ja lastakin erillistetään sen sijaan, että häntä sopeutettaisiin elämään yhteisössä.

 

[vieras]

Mielellään syytetään päivähoitoa, vaikka voisi myös katsoa peiliin ja miettiä omaa vanhemmuuttaan. Miten pienenä laitoin lapsen päiväkotiin? Miten pienenä aloin sivuuttaa lapsen tarpeet ja rampata milloin missäkin "tärkeässä" ja hauskemmassa ja jättää lapsen hoitoon aina vaan pidemmiksi ajoiksi - illaksi, päiväksi, yöksi, viikonlopuksi, viikoksi? Valitsinko puolison kunnolla, vai otinko tunnepohjalta hulttion, josta piti ottaa ero kun lapsi oli vasta 2 v? JNE.

Ja ap, hohhelihoijaa kun it-hommien päivystämisen takia et uskalla jäädä äitiyslomalle.

 

[hmh]

Mahtaa sulla, ap, olla yksinäinen vanhuus tiedossa.. Eipä käy kateeks ei.
Entä jos sua 50-vuotiaana alkaa kaduttaa toi lapsettomuuspäätös?