Mitä mieltä naisesta joka ei halua lapsia.

[******]

Jokainen lapsi ansaitsee olla haluttu ja rakastettu. Ja ellei ole ihan varma, että haluaa lapsia, haluaa antaa heille tilaa elämässään ja panostaa heihin, ei kannata niitä tehdä. Näitäkin tapauksia on olemassa surullisen paljon.

Ei lapsia ole mikään pakko tehdä ja onnellinen voi olla muutenkin. Itselleni lapsettomuus olisi suuri suru, mutta ymmärrän, että jollekin toiselle ei ollenkaan vaan päinvastoin.

 

[Joku]

Jokaisella on oikeus päättää haluaako elämässään lapsia vai ei. Naisilla siinä kuin miehilläkin.

On on, mutta jos se päätös ois tehty nuorena, niin aika harvoilla ois lapsia, paitsi niillä jotka vahingossa teininä pamahtaa paksuksi. Mutta monille tulee vähän myöhemmin se vauvakuume, mutta yleensä se tulee, vaikka kovin yrittää uhota, että ei mulle.

Mun täytyy sanoa että mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Ei ikinä.
Mulla on kaksi lasta ja tietysti rakastan heitä yli kaiken .
Esikoisen kohdalla ajattelimme miehen kanssa että kai meidän nyt olisi JÄRKEVINTÄ se lapsi yrittää nyt saada, kun ollaan vielä suht nuoria. Kuopus on rakas vahinko.

Heh, mulla on ollut paha vauvakuume kaksikin kertaa, mutta enpä vaan antanut sille valtaa. Syyt olla "hankkimatta" lasta painoivat vaakakupissa enemmän.

Ja niitä syitä on paljon!

 

[vieras]

Kyllä jää elämä jotenkin vajaaksi ja köyhäksi, jollei lapsia tee (esim. homouden takia). Tietty jos on tahattomasti lapseton eikä lasta saa, niin sitten sille ei voi mitään, ei ole itseaiheutettua. Sääliksi käy, moinen jääräpäisyys, että olen vaan päättänyt etten halua lasta.

 

[Nainen31v]

Kyllä jää elämä jotenkin vajaaksi ja köyhäksi, jollei lapsia tee (esim. homouden takia). Tietty jos on tahattomasti lapseton eikä lasta saa, niin sitten sille ei voi mitään, ei ole itseaiheutettua. Sääliksi käy, moinen jääräpäisyys, että olen vaan päättänyt etten halua lasta.

Onko se äitiys todella noin kauheaa että haluat muutkin samaan jamaan? Siltä alkaa kuulostaa kun pitäisi pakolla alkaa synnyttämään

 

[vieras]

Kyllä jää elämä jotenkin vajaaksi ja köyhäksi, jollei lapsia tee (esim. homouden takia). Tietty jos on tahattomasti lapseton eikä lasta saa, niin sitten sille ei voi mitään, ei ole itseaiheutettua. Sääliksi käy, moinen jääräpäisyys, että olen vaan päättänyt etten halua lasta.

Onko se äitiys todella noin kauheaa että haluat muutkin samaan jamaan? Siltä alkaa kuulostaa kun pitäisi pakolla alkaa synnyttämään

Yritän vaan rohkaista sinua pitämään mielen avoimena - ei tarvi yhtään nolostua, kun se mieli aikanaan muuttuu. Se on vain iloinen asia. Never say never, kuten sanotaan. Se on hyvä ohje.

 

[Nainen31v]

Kyllä jää elämä jotenkin vajaaksi ja köyhäksi, jollei lapsia tee (esim. homouden takia). Tietty jos on tahattomasti lapseton eikä lasta saa, niin sitten sille ei voi mitään, ei ole itseaiheutettua. Sääliksi käy, moinen jääräpäisyys, että olen vaan päättänyt etten halua lasta.

Onko se äitiys todella noin kauheaa että haluat muutkin samaan jamaan? Siltä alkaa kuulostaa kun pitäisi pakolla alkaa synnyttämään

Yritän vaan rohkaista sinua pitämään mielen avoimena - ei tarvi yhtään nolostua, kun se mieli aikanaan muuttuu. Se on vain iloinen asia. Never say never, kuten sanotaan. Se on hyvä ohje.

Heh heh, jos olen ensimmäiset 31 vuotta selvinnyt ilman lapsia, selviän varmasti seuraavatkin 31, katsellaan sitten uudestaan

 

[mari]

Jokainen tekee elämässään ihan omat ratkaisunsa, ja mikä minä olen niitä arvostelemaan.

En varmaan pysty oikeen eläytymään sellaisen ihmisen maailmaan, joka on varma ettei lapsia halua, kun lasten saaminen on ollut omassa elämässäni ollut suurin haave. Tänään juuri ajattelin, että lapsia haluamattomat ihmiset eivät tiedä, mistä jäävät paitsi. Minä en ainakaan voinut kuvitellakaan, miten suuren onnen lapset tuovat elämääni.

Mutta kuten sanottu, jokainen tekee omassa elämässään miten parhaaksi näkee.

 

[vieras]

Kyllä jää elämä jotenkin vajaaksi ja köyhäksi, jollei lapsia tee (esim. homouden takia). Tietty jos on tahattomasti lapseton eikä lasta saa, niin sitten sille ei voi mitään, ei ole itseaiheutettua. Sääliksi käy, moinen jääräpäisyys, että olen vaan päättänyt etten halua lasta.

Onko se äitiys todella noin kauheaa että haluat muutkin samaan jamaan? Siltä alkaa kuulostaa kun pitäisi pakolla alkaa synnyttämään

Yritän vaan rohkaista sinua pitämään mielen avoimena - ei tarvi yhtään nolostua, kun se mieli aikanaan muuttuu. Se on vain iloinen asia. Never say never, kuten sanotaan. Se on hyvä ohje.

Heh heh, jos olen ensimmäiset 31 vuotta selvinnyt ilman lapsia, selviän varmasti seuraavatkin 31, katsellaan sitten uudestaan

No se on aavistuksenverran todennäköisempää, että se vauvakuume on tulossa tässä tulevien 10 vuoden aikana kuin että se olisi tullut ollessasi 25 tai alle. Mutta näköjään sulle on äärimmäisen tärkeää nyt saada korostaa, että ei koske sua. Niin sitä moni vannoo ja muuttaa mieltään, mielen muuttaminen on ihan OK, mutta tuollainen uhoaminen on vain teinimeininkiä, epäkypsyydestä kertoo.

 

[Nainen31v]

Kyllä jää elämä jotenkin vajaaksi ja köyhäksi, jollei lapsia tee (esim. homouden takia). Tietty jos on tahattomasti lapseton eikä lasta saa, niin sitten sille ei voi mitään, ei ole itseaiheutettua. Sääliksi käy, moinen jääräpäisyys, että olen vaan päättänyt etten halua lasta.

Onko se äitiys todella noin kauheaa että haluat muutkin samaan jamaan? Siltä alkaa kuulostaa kun pitäisi pakolla alkaa synnyttämään

Yritän vaan rohkaista sinua pitämään mielen avoimena - ei tarvi yhtään nolostua, kun se mieli aikanaan muuttuu. Se on vain iloinen asia. Never say never, kuten sanotaan. Se on hyvä ohje.

Heh heh, jos olen ensimmäiset 31 vuotta selvinnyt ilman lapsia, selviän varmasti seuraavatkin 31, katsellaan sitten uudestaan

No se on aavistuksenverran todennäköisempää, että se vauvakuume on tulossa tässä tulevien 10 vuoden aikana kuin että se olisi tullut ollessasi 25 tai alle. Mutta näköjään sulle on äärimmäisen tärkeää nyt saada korostaa, että ei koske sua. Niin sitä moni vannoo ja muuttaa mieltään, mielen muuttaminen on ihan OK, mutta tuollainen uhoaminen on vain teinimeininkiä, epäkypsyydestä kertoo.

Ei tuo sinun päteminen ja "kyllä se mieli muuttuu, muuttuu se" jankkaaminenkaan kypsyydestä kerro! Mut ei se mitään, keskustelemassahan tässä ollaan. Teen muuten vuorotyötä jossa paljon yövuoroja ja työaika yleensä arkisin ja viikonloppuisin iltaisin, työstäni en olisi valmis olemaan pois minkään takia koska siitä kovin pidän. Vapaa-aikani vietän ystävieni seurassa ja kotona en ole juuri koskaan. Väitätkö että lapsi ei muuttaisi elämääni negatiivisempaan suuntaan? Itse en pysty kuvittelemaan yhtään hyvää asiaa lapsen saamisessa omalla kohdallani, jollekin muulle se on varmasti ihana asia!

 

[Alaston lohikäärme]

[
Heh heh, jos olen ensimmäiset 31 vuotta selvinnyt ilman lapsia, selviän varmasti seuraavatkin 31, katsellaan sitten uudestaan

Mun kaveri oli samaa mieltä, mut kun täytti 39 "heräsi" siihen, että halusi lapsen. On nyt pienen tytön äiti.

 

[just]

[
Heh heh, jos olen ensimmäiset 31 vuotta selvinnyt ilman lapsia, selviän varmasti seuraavatkin 31, katsellaan sitten uudestaan

Mun kaveri oli samaa mieltä, mut kun täytti 39 "heräsi" siihen, että halusi lapsen. On nyt pienen tytön äiti.

joo ja moni jättää tekemättä. miksihän siinä on niin vaikea ymmärtää, että ihmiset on erilaisia?

 

[Nainen31v]

[
Heh heh, jos olen ensimmäiset 31 vuotta selvinnyt ilman lapsia, selviän varmasti seuraavatkin 31, katsellaan sitten uudestaan

Mun kaveri oli samaa mieltä, mut kun täytti 39 "heräsi" siihen, että halusi lapsen. On nyt pienen tytön äiti.

Näen joskus painajaisia tuollaisesta Ei, mut mullehan ei pelkkä: "no kun mä haluan" menisi selityksenä läpi edes itselleni. Kertokaas nyt mulle syitä miksi haluaisin lapsen ja mitä elämästäni puuttuu ilman lasta niin voin kertoa kaipaanko sellaista!

 

[vieras]

Ei tuo sinun päteminen ja "kyllä se mieli muuttuu, muuttuu se" jankkaaminenkaan kypsyydestä kerro! Mut ei se mitään, keskustelemassahan tässä ollaan. Teen muuten vuorotyötä jossa paljon yövuoroja ja työaika yleensä arkisin ja viikonloppuisin iltaisin, työstäni en olisi valmis olemaan pois minkään takia koska siitä kovin pidän. Vapaa-aikani vietän ystävieni seurassa ja kotona en ole juuri koskaan. Väitätkö että lapsi ei muuttaisi elämääni negatiivisempaan suuntaan? Itse en pysty kuvittelemaan yhtään hyvää asiaa lapsen saamisessa omalla kohdallani, jollekin muulle se on varmasti ihana asia!

Jos sen vauvan saisit, olisit pari vuotta kotona vauvaa hoitamassa, sitten taas kaikki jatkuisi kuin ennenkin paitsi elämäsi olisi paljon paljon rikkaampaa. Huomaisit, että asiat, jotka ennen olivat tärkeitä, eivät sittenkään ole niin tärkeitä, vaan olet saanut jotain parempaa. "Entisestä elämästä" ei ole pakko luopua kuin korkeintaan tilapäisesti. Eihän sitä ole pakko lopuksi ikää jäädä kotiäidiksi.

 

[vieras]

Näen joskus painajaisia tuollaisesta Ei, mut mullehan ei pelkkä: "no kun mä haluan" menisi selityksenä läpi edes itselleni. Kertokaas nyt mulle syitä miksi haluaisin lapsen ja mitä elämästäni puuttuu ilman lasta niin voin kertoa kaipaanko sellaista!

Esim. tänään on käyty mansikoita popsimassa metsästä pikkumiehen kanssa, ja painittu ja saatu ihastella, kun hän ekan kerran onnistui kakkaamaan pottaan. Siinäpä se, tämä täytyy itse kokea ja olla avoimella mielellä, jotta sen ihanuuden tajuaa. Ehkä siihen liittyy aika iso rakkaus toista pientä ihmistä kohtaan, ehkä se on juuri se äidinrakkaus, joka on kokemisen arvoinen. Juu, ja kyllä mäkin olen saanut (ja edelleen saan) kokea haastavan työelämän ja rikkaan kaveripiirin.

 

[Nainen31v]

Ei tuo sinun päteminen ja "kyllä se mieli muuttuu, muuttuu se" jankkaaminenkaan kypsyydestä kerro! Mut ei se mitään, keskustelemassahan tässä ollaan. Teen muuten vuorotyötä jossa paljon yövuoroja ja työaika yleensä arkisin ja viikonloppuisin iltaisin, työstäni en olisi valmis olemaan pois minkään takia koska siitä kovin pidän. Vapaa-aikani vietän ystävieni seurassa ja kotona en ole juuri koskaan. Väitätkö että lapsi ei muuttaisi elämääni negatiivisempaan suuntaan? Itse en pysty kuvittelemaan yhtään hyvää asiaa lapsen saamisessa omalla kohdallani, jollekin muulle se on varmasti ihana asia!

Jos sen vauvan saisit, olisit pari vuotta kotona vauvaa hoitamassa, sitten taas kaikki jatkuisi kuin ennenkin paitsi elämäsi olisi paljon paljon rikkaampaa. Huomaisit, että asiat, jotka ennen olivat tärkeitä, eivät sittenkään ole niin tärkeitä, vaan olet saanut jotain parempaa. "Entisestä elämästä" ei ole pakko luopua kuin korkeintaan tilapäisesti. Eihän sitä ole pakko lopuksi ikää jäädä kotiäidiksi.

Ei kestäisi pää kotona sitä paria vuotta, ei mitenkään. Olipas epämääräistä, mitähän ne paremmat asiat ovat konkreettisesti? Omaan työhön tuskin olisi paluuta jos pari vuotta olisin poissa, on niin nopeasti muuttuva ala. Sit pitäis lähemmäs nelikymppisenä etsiä duunia ja taistella nuorempien kanssa paikoista. Hyvin epätodennäköisesti edes saisin mitään sellaista josta pidän yhtä paljon kuin nykyisestä työstäni. Olen työnarkomaani ja minulle työ menee lähestulkoon kaiken edelle. Eli miinukselle jää elämä vauvan kanssa jos se laitetaan puntariin nykyisen elämäni kanssa!

 

[vieras]

On muuten mielenkiintoinen aihe tämä .

Itse tiesin jo 5-vuotiaana haluavani lapsia ja halusin erityisesti ja ehdottomasti kotiäidiksi, yhden hyvän ystäväni tapasin siinä 10ikävuoden hujakoilla ensimmäisen kerran ja siitä asti olemme pitäneet yhtä ja jo silloin hänkin tiesi, ettei halua koskaan lapsia. Nyt olemme kumpikin 3kymppisiä, minä 6lapsen kotiäiti-vaimo ja hän lapseton ja miehetön sinkkunainen, elämme täysin erilaista elämää, mutta aivan taatysti yhtä hyvää ja antoisaa, vaikkakin eri tavoin. Hän on joskus ääneen ihmetellyt minun elämääni ja minä tietysti hänen - vuoroin vieraissa .

Olemme kuitenkin yhä kiinnostuneita samoista asioista kuin ennenkin ja näin pysyneet ystävinä myös tämän minun perheenperustamisajan ja hänen ulkomaanmatkojensa ja uranluomisensa ajan.

Hänkin sanoo pitävänsä lapsista, mutta vain silloin kun ne eivät ole omia, lapsilleni hän on aivan mahtava täti ja aina muistaa tuoda lapsille tuliaisia kun tulee käymään, lähettää kortteja sieltä missä sitten milloinkin sattuu olemaan, tullessaan kylään huomioi siis lapsetkin ja kyselee koulukuulumisia tms, mikään velvollisuus hänellä ei siihen tietenkään ole, mutta kun ne lapset ovat minun perheeni, niin yhtä lailla kun hän tulee minua tapaamaan kotiini on tavattava myös perheeni (en osaa oikeammin sanoa mitä tarkoitan).

Itse taas en omalle kohdalleni voisi ajatellakaan elämää ilman lapsia, jos olisin jäänyt lapsettomaksi vasten tahtoani olisin aivan taatusti täysin rikki. Rakastan suorastaan niitä aamuja, kun yksi lapsi pitää kiidättää kouluun, toinen kerhoon, kolmas toiseen kouluun jne ja kello käy koko ajan, samaten iltoja, kun pitää seistä kiekkokaukalon nurkalla ja vilkuilla kelloa ehtiikö hakea yhden sählystä, toisen toiselta kaukalolta, kolmannen ratsastuksesta ja neljännen kaverilta ja viidennen ja kuudennen mummolasta ajoissa jne.

Ymmärrän siis kyllä, jos joku ei halua lapsia (mutta niitä en ymmärrä, jotka vihaamalla vihaavat lapsia ja näyttävät sen, ei lapsista tarvitse edes pitää, en minäkään kaikista pidä, mutta tarvitseeko silti vihata?), oma veljenikin on lapseton vaimoineen, samaan tahtiin kun minä olen tehnyt lapsia ovat he hankkineet koiria... veli yhtenä päivänä sanoikin, ettei sitten parane lapsi numero 7n tulla, kun ei heille mahdu enempää koiria .

Ja ystäväni kanssa olemme vakavasti harkinneet vaihtaa osia yhdeksi viikonlopuksi, etenkin sellaiseksi viikonlopuksi, kun oma elämä ottaa pahiten päähän :kieh: .

Ja en kiellä etteikö tämä joskus olisi raskasta ja joskus kaipaisi sitä lapsetonta aikaakin, mutta itseni tuntien olisin todella rikki liekö hengissäkään ilman lapsia elämässäni!

 

[Nainen31v]

Näen joskus painajaisia tuollaisesta Ei, mut mullehan ei pelkkä: "no kun mä haluan" menisi selityksenä läpi edes itselleni. Kertokaas nyt mulle syitä miksi haluaisin lapsen ja mitä elämästäni puuttuu ilman lasta niin voin kertoa kaipaanko sellaista!

Esim. tänään on käyty mansikoita popsimassa metsästä pikkumiehen kanssa, ja painittu ja saatu ihastella, kun hän ekan kerran onnistui kakkaamaan pottaan. Siinäpä se, tämä täytyy itse kokea ja olla avoimella mielellä, jotta sen ihanuuden tajuaa. Ehkä siihen liittyy aika iso rakkaus toista pientä ihmistä kohtaan, ehkä se on juuri se äidinrakkaus, joka on kokemisen arvoinen. Juu, ja kyllä mäkin olen saanut (ja edelleen saan) kokea haastavan työelämän ja rikkaan kaveripiirin.

Minulle ei tuollainen elämä sopisi, en näe siinä mitään kivaa. Mutta hienoa jos sinä nautit Et sinäkään varmaan minun elämääni haluaisi mutta itse siinä viihdyn. Koen itse kauheana sen jos joku on minusta riippuvainen vaikka tulisi millaista rakkautta hyvänsä vastapainona.

 

[vieras]

Ei kestäisi pää kotona sitä paria vuotta, ei mitenkään. Olipas epämääräistä, mitähän ne paremmat asiat ovat konkreettisesti? Omaan työhön tuskin olisi paluuta jos pari vuotta olisin poissa, on niin nopeasti muuttuva ala. Sit pitäis lähemmäs nelikymppisenä etsiä duunia ja taistella nuorempien kanssa paikoista. Hyvin epätodennäköisesti edes saisin mitään sellaista josta pidän yhtä paljon kuin nykyisestä työstäni. Olen työnarkomaani ja minulle työ menee lähestulkoon kaiken edelle. Eli miinukselle jää elämä vauvan kanssa jos se laitetaan puntariin nykyisen elämäni kanssa!

Niin niin et siinä onkin tällainen pelko persuuksen alla, ettei uskalla tehdä vauvaa ja olet vähän niinkuin kateellinen niille, joilla on lapsia, ja siksi päätit tulla vauvapalstalle toitottamaan, ettet halua vauvaa.. No nyt alan tajuta. Harmi, että olet tuollaisella alalla, jossa ei ihmisellä voi olla omaa elämää ja tarvii elää pelossa, että menettää työnsä.

 

[vieras]

Minulle ei tuollainen elämä sopisi, en näe siinä mitään kivaa. Mutta hienoa jos sinä nautit Et sinäkään varmaan minun elämääni haluaisi mutta itse siinä viihdyn. Koen itse kauheana sen jos joku on minusta riippuvainen vaikka tulisi millaista rakkautta hyvänsä vastapainona.

No, mun luona vanhana toivon mukaan aina joku 3 lapsesta piipahtaa. Sä saat muumioitua yksin.

 

[very important baby]

No minä olen aina aatellut, että kaikkia ei ole äideiksi tarkoitettu. Nykynaisilla on sellainen etu, että saavat itse asiasta päättää. Mun lähipiirissä on joitakin omasta tahdostaan lapsettomia, enkä ole tainnut ikinä ihmetellä sitä, miksi niin ovat päättäneet; he ovat valinneet toisenlaisen tien.

 

[martsu]

"Tänään juuri ajattelin, että lapsia haluamattomat ihmiset eivät tiedä, mistä jäävät paitsi. Minä en ainakaan voinut kuvitellakaan, miten suuren onnen lapset tuovat elämääni."

Juuri näin minäkin ajattelen, ennen kun minusta tuli äiti, en koskaan voinut edes kuvitella kuinka paljon sitä voi omaa lasta rakastaa ja kuinka ihanaa on äidinrakkaus. Ja oman lapsen hoitaminen on täysin eri asia kun toisten lasten hoitaminen, siinä on mukana se valtava tunneside lapseen. Jos siitä jää paitsi niin se on mielestän todella suuri menetys, kannattaa harkita todella tarkaan haluaako jäädä paitsi kaikesta siitä mikä tuo niin valtavan paljon iloa ja rikkautta elämään. Sitä ei tiedä ennen kun sen itse kokee.

 

[Nainen31v]

On muuten mielenkiintoinen aihe tämä .

Itse tiesin jo 5-vuotiaana haluavani lapsia ja halusin erityisesti ja ehdottomasti kotiäidiksi, yhden hyvän ystäväni tapasin siinä 10ikävuoden hujakoilla ensimmäisen kerran ja siitä asti olemme pitäneet yhtä ja jo silloin hänkin tiesi, ettei halua koskaan lapsia. Nyt olemme kumpikin 3kymppisiä, minä 6lapsen kotiäiti-vaimo ja hän lapseton ja miehetön sinkkunainen, elämme täysin erilaista elämää, mutta aivan taatysti yhtä hyvää ja antoisaa, vaikkakin eri tavoin. Hän on joskus ääneen ihmetellyt minun elämääni ja minä tietysti hänen - vuoroin vieraissa .

Olemme kuitenkin yhä kiinnostuneita samoista asioista kuin ennenkin ja näin pysyneet ystävinä myös tämän minun perheenperustamisajan ja hänen ulkomaanmatkojensa ja uranluomisensa ajan.

Hänkin sanoo pitävänsä lapsista, mutta vain silloin kun ne eivät ole omia, lapsilleni hän on aivan mahtava täti ja aina muistaa tuoda lapsille tuliaisia kun tulee käymään, lähettää kortteja sieltä missä sitten milloinkin sattuu olemaan, tullessaan kylään huomioi siis lapsetkin ja kyselee koulukuulumisia tms, mikään velvollisuus hänellä ei siihen tietenkään ole, mutta kun ne lapset ovat minun perheeni, niin yhtä lailla kun hän tulee minua tapaamaan kotiini on tavattava myös perheeni (en osaa oikeammin sanoa mitä tarkoitan).

Itse taas en omalle kohdalleni voisi ajatellakaan elämää ilman lapsia, jos olisin jäänyt lapsettomaksi vasten tahtoani olisin aivan taatusti täysin rikki. Rakastan suorastaan niitä aamuja, kun yksi lapsi pitää kiidättää kouluun, toinen kerhoon, kolmas toiseen kouluun jne ja kello käy koko ajan, samaten iltoja, kun pitää seistä kiekkokaukalon nurkalla ja vilkuilla kelloa ehtiikö hakea yhden sählystä, toisen toiselta kaukalolta, kolmannen ratsastuksesta ja neljännen kaverilta ja viidennen ja kuudennen mummolasta ajoissa jne.

Ymmärrän siis kyllä, jos joku ei halua lapsia (mutta niitä en ymmärrä, jotka vihaamalla vihaavat lapsia ja näyttävät sen, ei lapsista tarvitse edes pitää, en minäkään kaikista pidä, mutta tarvitseeko silti vihata?), oma veljenikin on lapseton vaimoineen, samaan tahtiin kun minä olen tehnyt lapsia ovat he hankkineet koiria... veli yhtenä päivänä sanoikin, ettei sitten parane lapsi numero 7n tulla, kun ei heille mahdu enempää koiria .

Ja ystäväni kanssa olemme vakavasti harkinneet vaihtaa osia yhdeksi viikonlopuksi, etenkin sellaiseksi viikonlopuksi, kun oma elämä ottaa pahiten päähän :kieh: .

Ja en kiellä etteikö tämä joskus olisi raskasta ja joskus kaipaisi sitä lapsetonta aikaakin, mutta itseni tuntien olisin todella rikki liekö hengissäkään ilman lapsia elämässäni!

Kiitokset hyvästä tekstistä Juuri tätä tarkoitinkin, ihmiset ovat niin erilaisia. Kohtalonsa tavallaan tietää kuten sanoit että olet aina tiennyt haluavasi lapsia! Minä olen aina tiennyt etten halua ja siten elämäni rakentanutkin. Aamulla nukun pitkään ja olen tietokoneella, puoliltapäivin lähden lounaalle ystävän kanssa hänen ruokatunnillaan ja iltapäivällä menen töihin joissa hurahtaa puolilleöin useinkin. Minulla on paljon vapaita ja lomia jolloin matkustelen vapaasti. Tämä on minun elämääni josta nautin, joku toinen kokisi sen tyhjäksi kun lapset eivät kuulu kuvioihin. En itse lapsia mitenkään vihaa mutta en heistä erityisemmin pidäkään, huomioin toki kuten muitakin ihmisiä, kuuluu hyvään käytökseen. Minulla on yksi kummilapsi mutta se onkin lähipiirini ainut lapsi, lapsilla ei ole juurikaan roolia elämässäni ja ystäväpiirissäni on paljon lapsettomia.

 

[Nainen31v]

Ei kestäisi pää kotona sitä paria vuotta, ei mitenkään. Olipas epämääräistä, mitähän ne paremmat asiat ovat konkreettisesti? Omaan työhön tuskin olisi paluuta jos pari vuotta olisin poissa, on niin nopeasti muuttuva ala. Sit pitäis lähemmäs nelikymppisenä etsiä duunia ja taistella nuorempien kanssa paikoista. Hyvin epätodennäköisesti edes saisin mitään sellaista josta pidän yhtä paljon kuin nykyisestä työstäni. Olen työnarkomaani ja minulle työ menee lähestulkoon kaiken edelle. Eli miinukselle jää elämä vauvan kanssa jos se laitetaan puntariin nykyisen elämäni kanssa!

Niin niin et siinä onkin tällainen pelko persuuksen alla, ettei uskalla tehdä vauvaa ja olet vähän niinkuin kateellinen niille, joilla on lapsia, ja siksi päätit tulla vauvapalstalle toitottamaan, ettet halua vauvaa.. No nyt alan tajuta. Harmi, että olet tuollaisella alalla, jossa ei ihmisellä voi olla omaa elämää ja tarvii elää pelossa, että menettää työnsä.

Miksi olet noin vihainen? Nautin työstäni ja saan siinä tuntea itseni tarvituksi. Niin, en uskalla ja en halua, kuten en vaikka uskaltaisi tai haluaisi riippuliitää, lentää raketilla avaruuteen jne. On monia syitä miksi en lasta halua, tuo on yksi niistä.

 

[vieras]

Kyse ei ole siitä, ettet voisi elää ilman jotain tiettyä tekemistä lapsen kanssa. Olet selvästi tottunut tuollaiseen suorittamiseen ja sellaisen kautta elämiseen. Ei ole sellaista extreme-kokemusta lapsen kanssa, joka sinuun kylmään ihmiseen vetoaisi. Kyse on siitä, että saa kokea suuren rakkauden, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Rakastat pientä palleroista, ja siksi kaikki sinänsä pieni ja vaatimaton puuhailu hänen kanssaan koettuna tuntuu hyvältä ja riipaisee sydäntä. Tästä on kyse, sitä varmaan on vaikea tajuta, jollei sitä itse koe.

 

[vieras]

Miksi olet noin vihainen? Nautin työstäni ja saan siinä tuntea itseni tarvituksi. Niin, en uskalla ja en halua, kuten en vaikka uskaltaisi tai haluaisi riippuliitää, lentää raketilla avaruuteen jne. On monia syitä miksi en lasta halua, tuo on yksi niistä.

Nauti rauhassa työstäsi, mua mikään ei estä nauttimasta sekä siitä että äitiydestä.