Miksi mennä / ei mennä naimisiin?

[Mörköäiti]

Ensinnäkään ei ole urbaanilegendaa, vaan ihan tosielämässä näitä tapahtuu. Itsekin tiedän pari tapausta. Avoleskellä on ikävä osa katsella vieressä, kun sukulaiset tulevat kotiin hakemaan miehen tavaroita. Näin tapahtui juuri omassa suvussani. Tämä hautajaiskutsua ilman jäänyt elämänkumppani taas oli tuttavapiirissäni.

Ei kenenkään kotiin voi noin vaan tulla. Tuttavasi olisi pitänyt heittää kotiin tunkeutujat ulos, tarvittaessa soittaa poliisit. Perinnönjako hoidetaan perunkirjoituksissa, ei niin että vainajan sukulaiset tulevat valikoimaan asunnosta mieleisensä tavarat. Eiväthän he voi tietää, onko vaikka heidän himoitsemansa telkkari miehen vai naisen eivätkä he voi tulkita miehen omaisuudeksi kaikkea, minkä haluavat ottaa. Mitä sitten perunkirjoitusten jälkeiseen aikaan tulee, niin tottakai jos sukulaiset ovat perineet miehen, heidän täytyy voida ne tavarat hakea. Siihen kuitenkin sovitaan erikseen aika, ei kenenkään kotiin niin vaan saapastella sisään. Ja jos parilla oli lapsia, niin sukulaisilla ei ole mitään oikeutta yhtään mihinkään, koska lapset perivät.

Tottakai omat tulot ovat hyvä turva, mutta tosiasia on että yhä nykyäänkin miehillä on usein paremmat tulot kuin naisilla, jolloin leskeneläke helpottaa huomattavasti yksin jääneen naisen elämää - riippumatta siitä jääkö yksinhuoltajaksi vai eläkkeellä ollessaan leskeksi. Tyhmää on kieltäytyä ilmaisesta rahasta, kun se yleensä tulee tarpeeseen.

Leskeneläke on aika pieni ja se hyödyttää lähinnä niitä, joiden puolisolla on ollut huomattavasti isommat tulot kuin itsellä. Nykyisin ei suinkaan ole aina niin, että mies on parempituloisempi. Eikä aina se parempituloinen kuole ensimmäisenä. Ja kaikkihan eivät leskeneläkettä saakaan - siihen on ikärajat ja olikohan jokin vaatimus avioliiton kestostakin, en nyt jaksa googlailla.

Leskeneläke on sinänsä vanhakantainen ja se pitäisi mieluummin korvata jollain toisella - esim. niin että kaikki lapsiperheet saisivat sitä toisen huoltajan kuoltua. Nythän se on sidoksissa siviilisäätyyn, mikä ei ole nykypäivää. Se pitäisi myös suunnata enemmän pienituloisille ja köyhille. Ja samoin pitäisi turvata yksin eläneiden taloudellinen asema vanhana.

On minusta aika epäreilu tilanne, että kaksi saman palkkatason leskeä saavat erisuuruisen lesken eläkkeen niin, että se, joka tarvitsisi enemmän rahaa (jonka puolisolta jäi vähemmän perintöä), saa sitä vähemmän, ja se, jolla on muutenkin yltäkylläinen elämä (esim. miehen jälkeensä jättämä omistusasunto, sijoitusasuntoja, yms) saa enemmän. Puhumattakaan siitä, että kolmas joutuu yksin kitkuttelemaan omalla pienellä palkallaan samaan aikaan kun muut nettoavat leskeydestään. Oikeastaan todella sairas ja vastenmielinen järjestelmä. Suurimmat leskeneläkkeet ovat useita tuhansia euroja (mikä on siis harvinaista, mutta näitäkin on), enkä näe mitään järkeä siinä, että valtio käyttää varojaan rikkaiden miesten (kotirouva?)leskien elättämiseen.

 

[Mörköäiti]

Olen nähnyt aika surullisia tapauksia avopuolison "oikeuksista" toisen kuollessa. Ei ole niinkään sanottua olla pidetty avominiä tai käly jne puolison enää kuollessa. Ei ne testamentitkaan aina auta tai yhteiset viralliset muut sopimukset jos vastapuoli haluaa olla vaikea. Ihmisistä kuoriutuu outoja asioita noissa tilanteissa.

Jos testamentti on viralinen, on se myös pätevä. Siinä eivät vainajan sukulaisten hankaluudet vaikuta.

Esim. Eräs ystäväni eleli avossa ja makseli puolta asuntolainaa yli 10 vuotta, ei ehtinyt lunastaa puolikasta kun puoliso joutui onnettomuuteen.. olivat lapsettomia ja eipä saanut mitään kuin vaatteet ja muutamia huonekaluja mukaansa. Oli luullut välien olevan hyvät miehen vanhempien ja sisaruksen kanssa.. raha se ratkaisi sitten ja hautajaisiin sai osallistua toki, vieraana.

Eli siis hän omisti asunnosta puolet ja luovutti sen oman puoliskonsa vastentahtoisesti miehen sukulaisille? Miten se on mahdollista? Hän ei siis saanut mukaansa mitään omia tavaroitaan - luovuttiko hän nekin miehen sukulaisille? Siis kaikki omat valokuvansa, korunsa, kirjansa, astiansa, yms. Jos kerran sai vain vaatteensa ja jotain huonekaluja.

Oma krooninen sairauteni taas vaikutti myös, sillä tahdon mieheni varmasti päättävän viimeisistä hetkistäni jos huonosti menee. Tiedän oman äitini kannan asiassa ja mm.elvytyskieltoa kannattaa ja itse olen sitä vastaan. Ei pidä olla kuulemma päivääkään rasite yhteiskunnalle tyyliin. :O

Ei sinun äitisi voi päättää elämäsi lopettamisesta. Tästä taitaa olla lakikin, että lääkäri päättää ensisijaisesti ja silloin elvytetään. Mutta jos tuollainen riski on, niin tee äkkiä jokin hoitotahto ja saata se virallisiin terveystietoihisi - ihan siltä varalta, että kriittisellä hetkellä miehesi joutuisi vaikka onnettomuuteen eikä voisikaan ottaa puolestasi kantaa,jolloin äitisi tulisi paikalle tappamishaluineen. Kai tiedät, ettei sukulaisten tahto koskaan sivuuta hoidettavan omaa tahtoa.

Mutta jos huonosti käy, on turhaa itkeä miten epätasa-arvoisesti kohdellaan avopuolisoa.
Oma valintahan se on olla avoliitossa ja seurakset pitää kantaa kuten avioliitossakin vaikkapa pitkä eroprosessi huonolla tuurilla

Tarkoitat siis, että ihmiset pitäisi kiristää valitsemaan avioliitto? Etkö näe ollenkaan epäkohtia nykyisessä systeemissä, siis onko sinusta ihan ok, että käytäntöihin ei vaadita muutosta?

 

[qqwq]

Tästä taitaa olla lakikin, että lääkäri päättää ensisijaisesti ja silloin elvytetään.

Lääkäri tosiaan ensisijaisesti päättää milloin mietitään ns DNR (elvyttämättä jättämis) päätöstä. Aikuisten kohdalla lääkäri voi päätöksen kirjata papereihin myös ilman omaisten kanssa neuvottelemista. Jos haluaa ettei sellaista päätöstä tehdä viisainta on että hoitavalla lääkärillä on tiedossa hoitotestamentti jossa tuo toive hoidon suhteen on ilmaistu.

Sairaalan papereissa voi yhtä hyvin olla (ensisijaisena) lähiomaisena puoliso (avio tai avopuoliso) kuin äiti/isä, joku sisaruksista tai vaihtoehtoisesti muu läheinen jonka ei tarvitse olla sukua (silloinkaan kun niitä sukulaisia on olemassa).

 

[sama..]

Ei sinun äitisi voi päättää elämäsi lopettamisesta. Tästä taitaa olla lakikin, että lääkäri päättää ensisijaisesti ja silloin elvytetään. Mutta jos tuollainen riski on, niin tee äkkiä jokin hoitotahto ja saata se virallisiin terveystietoihisi - ihan siltä varalta, että kriittisellä hetkellä miehesi joutuisi vaikka onnettomuuteen eikä voisikaan ottaa puolestasi kantaa,jolloin äitisi tulisi paikalle tappamishaluineen. Kai tiedät, ettei sukulaisten tahto koskaan sivuuta hoidettavan omaa tahtoa.

Sukulaisen tapauksessa meni niin, että miehen avopuolisolta ei kysytty mitään. Lääkäri oli ehdottanut, että lopetetaan miehen hoito. Potilaan yksi sisarus oli antanut tähän (ymmärtämättömyyttään?) luvan ja siitä seurasi, että potilas kuoli pian keuhkokuumeeseen. Tästä tuli kränää myöhemmin sukulaisten kesken, koska jos potilasta olisi hoidettu, niin hän olisi saattanut toipua. Avopuolisolta ei kysytty missään vaiheessa yhtään mitään, vaan sisarukset, joihin ei yhteyttä ollut pidetty vuosikausiin, päättivät kaikesta.

 

[vieraskin.]

Sukulaisen tapauksessa meni niin, että miehen avopuolisolta ei kysytty mitään. Lääkäri oli ehdottanut, että lopetetaan miehen hoito. Potilaan yksi sisarus oli antanut tähän (ymmärtämättömyyttään?) luvan ja siitä seurasi, että potilas kuoli pian keuhkokuumeeseen. Tästä tuli kränää myöhemmin sukulaisten kesken, koska jos potilasta olisi hoidettu, niin hän olisi saattanut toipua. Avopuolisolta ei kysytty missään vaiheessa yhtään mitään, vaan sisarukset, joihin ei yhteyttä ollut pidetty vuosikausiin, päättivät kaikesta.

Lääkäri ei lopeta hoitoja, jos on mahdollisuus, että potilas selviää hengissä ja toimintakykyisenä!!!

 

[....]

En halua mennä naimisiin, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Kumppani kyllä haluaisi mennä, mutta pidän pääni.

Minä ajattelen, että naimisiin meno on sinetti hyvälle liitolle. Mieheni on samanlainen juntti kuin sinä ja on sanonut minulle sukulaisteni edessä, että "minä en mene koskaan naimisiin". Joten naimisiin ei sitten mennä Minkäs teet "junttia ei voi sivistää"

 

[Mörköäiti]

Sukulaisen tapauksessa meni niin, että miehen avopuolisolta ei kysytty mitään. Lääkäri oli ehdottanut, että lopetetaan miehen hoito. Potilaan yksi sisarus oli antanut tähän (ymmärtämättömyyttään?) luvan ja siitä seurasi, että potilas kuoli pian keuhkokuumeeseen. Tästä tuli kränää myöhemmin sukulaisten kesken, koska jos potilasta olisi hoidettu, niin hän olisi saattanut toipua. Avopuolisolta ei kysytty missään vaiheessa yhtään mitään, vaan sisarukset, joihin ei yhteyttä ollut pidetty vuosikausiin, päättivät kaikesta.

Erikoista, että lääkäri haluaa lopettaa hoidon, vaikka se voisi pelastaa ihmisen. Yleensähän kokemus on päinvastainen, että 100-vuotiaitakin hoidetaan väkisin takaisin elävien kirjoihin, vaikka se elämä olisi vain kuoleman odottamista sängyssä. Kuulostaa nyt vähän epäuskottavalta tuollainen tarina.

 

[Raha ei ratkaise]

Tottakai omat tulot ovat hyvä turva, mutta tosiasia on että yhä nykyäänkin miehillä on usein paremmat tulot kuin naisilla, jolloin leskeneläke helpottaa huomattavasti yksin jääneen naisen elämää - riippumatta siitä jääkö yksinhuoltajaksi vai eläkkeellä ollessaan leskeksi. Tyhmää on kieltäytyä ilmaisesta rahasta, kun se yleensä tulee tarpeeseen.

Minulla on miestäni paremmat tulot, ja mikäli avopuolisoni ilmoittaisi yllä olevan syyksi mennä kanssani naimisiin niin häät jäisi kyllä pitämättä. Rakkaudesta voisin harkita avioitumista, rahasta en.

 

["Veera"]

Tämän ketjun perusteella avioliitto kannattaa siinä tapauksessa että on itse aivan pihalla perintö- ja lakiasioista ja uskoo kaikenmaailman urbaanilegendat. Moni ei selvästikään ole tietoinen perintökaaresta.

Mikäli avoparilla on lapsia, kuten aloittajan tapauksessa on, lapset perivät olivat vanhemmat aviossa tai ei. Mikäli aloittaja haluaisi jättää jotain avopuolisollensa tai aviopuolisollensa niin se vaatisi testamenttiä. Avopuolisot kuuluvat ensimmäiseem perintöveroluokkaan, jos heillä on yhteisiä lapsia, kuten aviopuolisotkin.

Oman lähiomaisen voi ilmoittaa sairaalaan. Ja lääkäri ei todellakaan lopeta ihmisen elvyttämistä, jos on mahdollisuuss että potilas voisi jäädä henkiin. Eutanasia ei ole Suomessa sallittua. 100- vuotiasta sukulaistakin olisi lähtökohtaisesti elvytetty, mikäli sitä ei olisi kielletty. Tämä oli myös häntä hoitavan lääkärin kanta, mutta mikäli omaiset eivät olisi elvytystä kieltäneet, heidän olisi pitänyt elvyttää tätä satavuotiasta vaikka kylkiluut eivät sitä kestäisi.

Ainoat oikea asiat, jotka aloittaja saisi avioituessaan on oikeus miehen nimeen sekä leskeneläkkeen. Hallintaoikeudenkin voi hoitaa testamentillä. Leskeneläkkeen muutoksista on puhuttu, tuskin tulee pysymään nykyisenkaltaisena. Lapsen oikeuksiin ei vaikuta vanhempien siviilisääty.

 

["Veera"]

Olen nähnyt aika surullisia tapauksia avopuolison "oikeuksista" toisen kuollessa. Ei ole niinkään sanottua olla pidetty avominiä tai käly jne puolison enää kuollessa. Ei ne testamentitkaan aina auta tai yhteiset viralliset muut sopimukset jos vastapuoli haluaa olla vaikea.

Joku roti tähän valehteluun, jos testamentti on pätevä siihen ei vaikeillakaan sukulaisilla ole mitään sanottavaa ja perunkirjoitus hoidetaan testamentin mukaan. Ja mikä ihme on "yhteinen virallinen muu sopimus"?!?

Esim. Eräs ystäväni eleli avossa ja makseli puolta asuntolainaa yli 10 vuotta, ei ehtinyt lunastaa puolikasta kun puoliso joutui onnettomuuteen.. olivat lapsettomia ja eipä saanut mitään kuin vaatteet ja muutamia huonekaluja mukaansa. Oli luullut välien olevan hyvät miehen vanhempien ja sisaruksen kanssa..

Siis ystäväsi maksoi lainaa asunnosta joka ei ollut hänen nimissään? Jos asunto oli miehen nimissä se lasketaan miehen omaisuudeksi hänen kuollessaan oli nainen hänen kanssaan naimisissa tai ei. Ystäväsi oli tyhmä ja tyhmyydestä saa valitettavasti kärsiä. Mikäli aviottomalla vainajalla ei ole rintaperillisiä hänet perii hänen isä ja äiti, mikäli heitä ei ole niin seuraavana on vainajan sisarukset ja heidän perillisensä. Hyvät tai huonot välit eivät vaikuta perintöoikeuteen, vaan sitä varten on ihan laki.

 

[EllaDonna]

Minulla on miestäni paremmat tulot, ja mikäli avopuolisoni ilmoittaisi yllä olevan syyksi mennä kanssani naimisiin niin häät jäisi kyllä pitämättä. Rakkaudesta voisin harkita avioitumista, rahasta en.

Minullakin oli isommat tulot kuin miehelläni, mutta mitä merkitystä sillä tässä on? Ylimääräinen raha on aina tervetullutta ja tekee elämästä mukavampaa. Meillä ei ollut tarkoitus mennä ikinä naimisiin silloin, kun vielä kuvittelimme olevamme kuolemattomia. Sitten, kun toinen sai kuolemantuomion lääkäriltä, niin siinä vaiheessa perheellisen on mielestäni ihan fiksua miettiä, miten sen jäljellejäävän elämä olisi mahdollisimman leppoisaa lasten kanssa.

Ylimääräinen tonni kuussa lämmittää siitäkin huolimatta, että omat tulot ovat suuret. Ei rahaa ole koskaan liikaa ja ainakin minulle se tuo onnellisuutta siinä missä monet muutkin asiat.

Mä olin aiemmin avioliiton vastustaja ja "vaimo" oli suorastaan kirosana. Vähän niinku orja Mutta kyllä se itse avioliittokin alkoi tuntua hyvältä niinä päivinä, kun oikein syvällisesti joutui elämää ja sen rajallisuutta miettimään. Tuntui ihanalta olla vaimo, vaikkakin sitä riemua kesti vain vuoden. Toisaalta muutuin ihmisenä muutenkin tosi paljon sen vuoden aikana. Tällä en tarkoita, että muidenkin pitäisi jotenkin kasvaa ihmisenä ja alkaa arvostaa avioliittoa Ihan sama, mitä muut tekee. Ihan vaan omaa elämääni tässä pohdin.

 

["vaimo"]

Itse koin, että avioliitto oli sekä kaunis sinetöinti liitollemme että helpoin tapa saattaa viralliset perintö-, isyys- ja eläkeasiat kuntoon.
En väheksyisi yhtään leskeneläkettä; isäni kuoli ollessaan 77 vuotias eikä äidillämme olisi ollut varaa jäädä kotitaloomme asumaan ilman leskeneläkettä (en puhu nyt Kelan perhe-eläkkeestä vaan oikeasta leskeneläkkeestä, monella on täällä mennyt tuossakin suhteessa puurot ja vellit sekaisin), vaikka talo oli velaton, on isossa vanhassa talossa kuitenkin kohtalaiset asumiskulut. On se vaan iso turva vanhuusvuosille sekin.

 

["viola"]

En näe yhtään syytä, miksi en olisi mennyt naimisiin. Joten menin ja sitä liittoa on takana 19 vuotta. Ei ole tuosta harmiakaan ollut, helpottanut monia asioita.

 

["viola"]

Erikoista, että lääkäri haluaa lopettaa hoidon, vaikka se voisi pelastaa ihmisen. Yleensähän kokemus on päinvastainen, että 100-vuotiaitakin hoidetaan väkisin takaisin elävien kirjoihin, vaikka se elämä olisi vain kuoleman odottamista sängyssä. Kuulostaa nyt vähän epäuskottavalta tuollainen tarina.

Ei se ihan noinkaan ole. Nykypäivänä lääkäri herkästi rajaa monisairaat/iäkkäät tehohoidon ulkopuolelle ja hyvä niin. Ei se tarkoita sitä, etteikö vanhoja yritettäisi hoitaa, jos on järkevää hoidettavaa (keuhkokuume, veritulppa tms), mutta jos elintoiminnot alkavat hiipua ja ennuste on huono, niin kyllä ihmisen annetaan kuolla.
T. sh erikoissairaanhoidosta.

 

["Veera"]

[QUOTE="vaimo";30356018]Itse koin, että avioliitto oli sekä kaunis sinetöinti liitollemme että helpoin tapa saattaa viralliset perintö-, isyys- ja eläkeasiat kuntoon.
[/QUOTE]

Avioliitto ei vaikuta perintöasioihin, jos vainajalla oli rintaperillisiä. Tätä perintöasiat kuntoon -argumenttia jaksetaan toistaa, mutta kukaan ei tunnu käsittävän vaikka rautalangasta väännetään. Onko lukutaidossa vikaa vai ymmärtämisessä?

 

[qqwq]

Naimisiin taloudellisista (ja/tai perintö) syistä aikovien on hyvä lukea tämä Puolisoiden omaisuuden jako
... selkeyttäähän avioliittosopimus samalla joitakin asioita, mutta yllätyksiä tulee jos sen uskoo ratkaisevan kaikki omaisuudenjakoon liittyvät ongelmat.

 

["yks"]

Meinaatko, että jos miehellä on omaisuutta vaikka 150000 e ja vaimolla 50000 e niin miehen kuoltua on vaimolle ihan sama olivatko naimisissa vai ei?
Siis näinhän ei ole.

 

[qqwq]

[QUOTE="yks";30356212]Meinaatko, että jos miehellä on omaisuutta vaikka 150000 e ja vaimolla 50000 e niin miehen kuoltua on vaimolle ihan sama olivatko naimisissa vai ei?
Siis näinhän ei ole.[/QUOTE]

Riippuu tilanteesta, avioehdosta, testamentista, perillisistä...

 

[qqwq]

"... Avopuoliso ei kuitenkaan ole oikeutettu perintöön eikä lakimuutos tuonut tähän muutosta. Avopuolisot tekevätkin usein testamentin turvatakseen toisen asemaa oman kuoleman jälkeen. Testamentilla voi esimerkiksi määrätä avopuolison asumisoikeudesta yhteisessä asunnossa kuoleman jälkeen." https://www.op.fi/op?cid=151509607&srcpl=4

 

["yks"]

Riippuu tilanteesta, avioehdosta, testamentista, perillisistä...

Riippumatta noista mistään tilanne ei ole sama avoliitto vrs avioliitto.

 

[qqwq]

[QUOTE="yks";30356304]Riippumatta noista mistään tilanne ei ole sama avoliitto vrs avioliitto.[/QUOTE]

Omaisuuden jaon osalta se voi olla.

 

[Aloittajalle]

Avioliitosta seuraa avio-oikeus toisen omaisuuteen. Oikeutta voidaan rajoittaa avioehdolla. Avio-oikeudella on merkitystä, kun avioliitto päättyy ja ositus tehdään.

 

[vieraskin.]

Kummallista kiistelyä. Tosiasia kuitenkin on, että vain pieni osa avoliitossa elevistä pareista varautuu ero- ja kuolemantapauksiin. Monet on jääneet puille paljaille, kun eron tai kuoleman jälkeen ei ole saanut juuri mitään käteen asioista, joita on omanaan pitänyt. Valitettavan moni, kun on sitä mieltä että aikaa on vielä asiat järjestää. Se ero ja kuolema, kun ei tule suunnitellusti eteen.

Tästäpä syystä kun ihmiset ovat ymmärtämättömiä niin tuli avoliittolaki vuonna 2011, joka tietyissa tapauksissa avopuolison asemaa turvaa. Perintöä se ei avopuolisolle salli, mutta testamentilla voi avopuolisollekin lain myötä jättää yhteisen kodin hallintaoikeuden.

 

["yks"]

Omaisuuden jaon osalta se voi olla.

Kerropa miten?
Jos pari on naimisissa, miehen kuoltua nainen saa 100000 e ja loput menevät perinnöksi rintaperillisille.
Jos pari ei ole naimisissa, parhaassakin tapauksessa (testamentti) nainen joutuu maksamaan suuret perintöverot miehen hänelle jättämästä perintöosuudesta.
Eli tilanne ei ole sama.

 

[sama...]

Lääkäri ei lopeta hoitoja, jos on mahdollisuus, että potilas selviää hengissä ja toimintakykyisenä!!!

Uskoo ken tahtoo. Juurihan oli tapaus, jossa vastasyntyneen hoito lopetettiin ja jätettiin kuolemaan, mutta selvisi kuitenkin.