Miksi pitäisi mennä naimsiin??

[keppälerttu]

Sitä ei moni ajattele, kun on "naimatta" tai ei...mutta lapset ja omaisuus ja varsinkin se, onko kyseessä ns.perusperhe eli me ja meidän lapset vai uusperhe!!

Jos on tavan sakki, jolla on omat omaisuudet tai testamentit niin mikäs siinä pällistellessä ilman virallisia sitoumuksia.

Mutta uusperheiden kuvioita ja varsinkin kuoleman kohdatessa tulevatkin jo uudet mutkat.

Harva tulee ajatelleeksi esim.vaikka kesämökki, jonka avopari omistaa. Kuvitellaan, että miehellä on poika, joka perisi puolet mökistä jos isä kuolee.

Jos taas tämä poikakin menehtyy äkillisesti ja hänet perisikin äiti eli miehen ex niin sitten siinä exä ja nyxä omistaisivat puoliksi saman mökin.

HERTTAISTA, EIKÖ NIIN!!!

Niimpä niin, voisi kuvitella ettei omaisuus aina merkitse mitään, mutta rakkaus ei ole ikuista eikä elämä, joten jos ei aviolla ole niin merkitystä niin testamentilla ainakin...

Koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu....

ei se naimisiin meno tuossa asiassa paljoakaan "auta" ei se lapsen perintö siitä minnekkään katoa, samalla lailla hän perii (tai lapsen äiti) osuutensa siitä mökistä.

jos avopari omistaa puoliksi sen mökin, saa vaimo sen 50% ja lapset loput, jos ollaan naimisissa, saa se vaimo taaskin sen 50% ja lapset loput.

 

[kuka mitenkin]

Ensinnäkin, avoliitossa voi tehdä keskinäisen testamentin niin ei ole sitten se paha anoppi viemässä perintöä.

totta, testamentin voi tehdä. perintöveron suuruudessa on vain hieman eroa, avopuolisoa kohdellaan kuin vierasta ihmistä ts huomattavasti suurempi vero%

 

[Vieras]

totta, testamentin voi tehdä. perintöveron suuruudessa on vain hieman eroa, avopuolisoa kohdellaan kuin vierasta ihmistä ts huomattavasti suurempi vero%

Mitä sitten? Se ei varmaankaan ole naimisissa olevilta pois. Ja ainakin meillä on sen verran hyvä henkivakuutus, että aivan sama.
Ei saa yksi perintövero minua menemään naimisiin.

 

[Riipputisurupuska]

Sitä ei moni ajattele, kun on "naimatta" tai ei...mutta lapset ja omaisuus ja varsinkin se, onko kyseessä ns.perusperhe eli me ja meidän lapset vai uusperhe!!

Jos on tavan sakki, jolla on omat omaisuudet tai testamentit niin mikäs siinä pällistellessä ilman virallisia sitoumuksia.

Mutta uusperheiden kuvioita ja varsinkin kuoleman kohdatessa tulevatkin jo uudet mutkat.

Harva tulee ajatelleeksi esim.vaikka kesämökki, jonka avopari omistaa. Kuvitellaan, että miehellä on poika, joka perisi puolet mökistä jos isä kuolee.

Jos taas tämä poikakin menehtyy äkillisesti ja hänet perisikin äiti eli miehen ex niin sitten siinä exä ja nyxä omistaisivat puoliksi saman mökin.

HERTTAISTA, EIKÖ NIIN!!!

Niimpä niin, voisi kuvitella ettei omaisuus aina merkitse mitään, mutta rakkaus ei ole ikuista eikä elämä, joten jos ei aviolla ole niin merkitystä niin testamentilla ainakin...

Koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu....

ei se naimisiin meno tuossa asiassa paljoakaan "auta" ei se lapsen perintö siitä minnekkään katoa, samalla lailla hän perii (tai lapsen äiti) osuutensa siitä mökistä.

jos avopari omistaa puoliksi sen mökin, saa vaimo sen 50% ja lapset loput, jos ollaan naimisissa, saa se vaimo taaskin sen 50% ja lapset loput.

Tuossa just eräs päivä lehdessä pohtivat avoliiton ja avioliiton eroja ja testamentteja myös...

Pohdittu on meilläkin, kun on 4 lasta, joista 4 mun ja puolet isännän...

Onneksi ei ole muita mukuloita.....

 

[niina]

Oikeusturvan takia, silloin kun on lapsia, kannattaa mennä naimisiin. Jos puoliso kuolee avoliitossa, lapsille nimitetään edunvalvoja eli hoidat lapsesi asioita jonkun tuntemattoman tyypin kanssa.

 

[Riipputisurupuska]

Oikeusturvan takia, silloin kun on lapsia, kannattaa mennä naimisiin. Jos puoliso kuolee avoliitossa, lapsille nimitetään edunvalvoja eli hoidat lapsesi asioita jonkun tuntemattoman tyypin kanssa.

....lapselle jääneestä omaisuudesta tai lapsiin menneistä rahoista puolison kuoleman jälkeenkin..??

Näin meikä on ymmärtänyt....

 

[Häirikkö]

Siis.. Mulla ei oo hajuakaan noista mistään perintöjutuista yms. et miten ne menee.
Naimisissa oltu reilut 2v., ja ihan mentiin vaan perstuntumalla.
Rakkaudesta toiseen. Ja tietty halusin saman sukunimen. (Joo tiiän sais sen muutenki).
:heart:

 

[Dietorelle]

Me mentiin naimisiin siksi et me rakastetaan toisiamme!

Ja sittenkö ei voi rakastaa toista, jos elää avoliitossa?

Hei haloo, eiköhän ne lapset ole suurempi sitoumus toiseen kun ne rinkulat sormessa.

musta avioliitto suurin sitoomus. Musta pitää lupautua toiselle jumalan silmien alla. Mutta tää vaan mun ja miehen mielipide.

 

[Avioliitto]

Kun huonoina/raskaina/vaikeina aikoina muistelee kirkossa antamaansa lupausta, tahtoa olla toisen rinnalla niin huonoina kuin hyvinäkin aikoina ja sitä ihanaa, kaunista hääpäivää, niin kummasti saa taasen voimia jaksaa eteenpäin.

 

[never again]

Vitsailen aina, että oli 7 hyvää syytä mennä naimisiin, ja ne kaikki kimaltelevat tuossa nimettömässä... Oikeasti naimisiinmenoomme suurin syy oli oikeusturva. Ja olihan se kiva juhlia rakkauttamme pitkän yhdessäolon jälkeen, menimme nimittäin naimisiin 16,5 vuoden seurustelun päätteeksi... Ja nyt on koko perheellä yhteinen nimi, joskin on tähän vielä totutteleminen (häistä 1,5kk)...

Mikä oikeusturva? Sekö että joudut makselee ukkos tavaroita ja velkoja hyvässä lykyssä, siinä sitä on turvaa kerrakseen kuule.

 

[vieras]

musta olis ollu hirveetä että minä olisin ollu eri sukunimellä kuin mieheni ja lapseni, olisin tuntenut itseni " ulkopuoliseksi"

 

[juristi]

Oikeusturvan takia, silloin kun on lapsia, kannattaa mennä naimisiin. Jos puoliso kuolee avoliitossa, lapsille nimitetään edunvalvoja eli hoidat lapsesi asioita jonkun tuntemattoman tyypin kanssa.

....lapselle jääneestä omaisuudesta tai lapsiin menneistä rahoista puolison kuoleman jälkeenkin..??

Näin meikä on ymmärtänyt....

Ohi aiheen. Mutta edunvalvoja määrätään niin avo- kuin avioliittolapsillekin mikäli perittävä omaisuus ylittää tietyn rajan (mitä en nyt tässä ulkoa muista)

 

[Miili]

No se sitoutuminen. Mun elämä rauhottu ja asettu aloilleen kun menin naimisiin. Vaikka kyllä ne juridisetkin jutut on tärkeitä. Rahallahan ei saa oikeastaan mitään todella tärkeetä, mutta kyllä se elämää helpottaa, varsnkin kriisitilanteissa. Just muutama päivä sitten kuulin pienen tytön kysyvän toiselta ihmeissään "eikö sun isi ja äiti oo naimisissa?".

 

[Mahoton mirri]

Me mentiin naimisiin siksi et me rakastetaan toisiamme!

Ja sittenkö ei voi rakastaa toista, jos elää avoliitossa?

Hei haloo, eiköhän ne lapset ole suurempi sitoumus toiseen kun ne rinkulat sormessa.

Ohhoh. Eipä oo suhde häävillä pohjalla jos pitää lapsia hommata sitoutuakseen. Ja me ainakin miehen kans mentiin naimisiin jo ennen kuin olin edes raskaana sen takia kun halusimme naimisiin. Miksi ei ois haluttu, meil on suurempi yhteenkuuluvuuden tunne näin kun ollaan ihan virallisesti samaa perhettä. Nimeä ja tuloja sekä myös niitä velkoja myöten.
:heart:

 

[tasamaan tallaaja]

Oikeusturvan takia, silloin kun on lapsia, kannattaa mennä naimisiin. Jos puoliso kuolee avoliitossa, lapsille nimitetään edunvalvoja eli hoidat lapsesi asioita jonkun tuntemattoman tyypin kanssa.

....lapselle jääneestä omaisuudesta tai lapsiin menneistä rahoista puolison kuoleman jälkeenkin..??

Näin meikä on ymmärtänyt....

Tuo edunvalvoja juttu on kyllä omaisuudesta ja sen laadusta kiinni. Jos edunvalvoja on tullakseen, niin se tulee vaikka olisi naimisissäkin oltu.

Lapset saavat aina perhe-eläkettä, jos toinen vanhemmista kuolee. Sen eläkkeen saa käyttää jokaspäiväisiin menoihin ja elämiseen. Jos ollaan naimisissa, niin puoliso saa myös perhe-eläkettä. Jos ollaan avo-liitossa avopuoliso voi saada tuota eläkettä ekat puolivuotta, muttei kauempaa.

Muun omaisuuden kanssa onkin sitten kimurantimpaa. Jos ollaan avioliitossa, eikä mitään avioehtoja ym ole olemassa, lasketaan omaisuuden koko arvo joka jaetaan kahtia, puolesta lapset maksaa perintöveron. Avioliitossakin jos joku omaisuus on määritelty jommalle kummalle, kuuluu se sitten sille. Avoliitossa perinnöksi merkataan kaikki ne mitkä on kuolleen puolison omaisuutta.

Laina on se kohta missä voi oikeasti tulla etuja. Meillä miehen nimi oli lainapapereissa ekana, jolloin lainasta tuli kokonaisuudessaan perikunnan laina. Näinollen voin maksaa kaikki lyhennykset perikunnan tuloista. Avoliitossa ollella kaverilla taas kävi niin, että puolet lainasta siirtyi hänen nimiin. Jäi siis kaksi vaihtoehtoa, myydä koti tai lähteä töihin. Kotihoidontuloista kun ei pahemmin lainoja lyhennellä.... Tosin tässä kuviossa oli mukana myös niitä aiemman liiton lapsia. Kaverini jäi myös hetkessä autottomaksi keskellä korpea, kun nämä lapset myivät auton (ja paljon muutakin)pois...

Minä sanoisinkin näin, että nimenomaan uusperhekuvioissa jossa lapsia edellisistä suhteista, silloin avioliitosta on oikeasti turvaa. Omaisuus on selkeämmin yhteistä, jolloin eloonjäänellä on on se puolikas jokaisesta jutusta. Varsinkin jos osa lapsista jo aikuisia, niin heistä voi tulla pesähoitajia. Tässä kaverini tapauksessa eivät olisi vanhemmat lapset voineet myydä mitään silloin, jos kaverini olisi ollut naimisissa miehen kanssa. Miehen omaisuuden hoito siirtyi näille kahdelle täysi-ikäiselle lapselle. Kaikki mahdollinen myyntiin ja pienmpien lasten rahat meni korolliselle tilille odottamaan täysi-ikäisyyttä. Välit lapsiin oli miehen eläessä tosi hyvät. Heistä löytyi siis isänsä kuoleman jälkeen aivan uusia piirteitä...

Nämäkin on tietenkin vältettävissä kun tekee selkeät paperit.


Sitten aiheenseen. Miksi naimisiin. Eka kerralla kyse oli oikeusturvasta (toki rakkaudesta ja ehkä vähän vanhakantaisesta ajattelusta). Minä olisin ollut enemmän kuin k*usessa jos ei oltais oltu naimisissa...
Nyt toisella kertaa mentiin naimisiin ihan vain siksi, että se tuntui meistä hyvälle ajatukselle ja tuntuu vieläkin.

 

[Vieras]

Hei haloo, eiköhän ne lapset ole suurempi sitoumus toiseen kun ne rinkulat sormessa.

Ohhoh. Eipä oo suhde häävillä pohjalla jos pitää lapsia hommata sitoutuakseen. Ja me ainakin miehen kans mentiin naimisiin jo ennen kuin olin edes raskaana sen takia kun halusimme naimisiin. Miksi ei ois haluttu, meil on suurempi yhteenkuuluvuuden tunne näin kun ollaan ihan virallisesti samaa perhettä. Nimeä ja tuloja sekä myös niitä velkoja myöten.
:heart: [/quote]

Mikä oikeus sinulla on tulla arvostelemaan meidän tai ylipäätänsä muiden parisuhdetta??
Mäkin voisin sanoa, että minusta on säälittävää, että täytyy mennä naimisiin tunteakseen kuuluvansa yhteen. Mutta en mä viitsi muiden suhteita ruveta arvostelemaan ääneen, kun en tapausta tunne.
Meillä on ihan ilman avioliittoakin sama sukunimi, yhteiset rahat ja yhteinen asuntolaina joten avioliitto ei muuta yhtään mitään, rakkautta ajatellen. Ja mitäs rakkautta se sellainen on, jos pitää perintöjä sun muita ajatella?
Ihan yhtä lailla se ukkosi voi mennä muita panemaan, vaikka onkin naimisissa. Ja puolet avioliitoista päättyy eroon, että toivo vaan ettet itse kuulu heihin. =)

Pointtina tuossa on se, että ei se avioliitto takaa koko elämän mittaista suhdetta eikä se avoliitto takaa, että suhde olisi huonommalla tolalla kuin naimisissa olevilla.

 

[Lunatic]

Ei semmosta syytä ole olemassakaan, miksi naimisiin pitäs mennä.
Phyi.

 

[vieras]

En ymmärrä ketään, joka väittää tässä ketjussa puolesta tai vastaan fanaattisesti.
Miksi pitäisi tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkaista. Miksi pitää olla syy sille, jotta menee naimisiin tai ei mene.
Ihmeellistä vouhotusta puolin ja toisin.

 

[Katherine Wheel]

Silloin kun miehen kanssa tutustuttiin ja oltiin niiiiiiiiiiiiin in lööv, päätettiin että mennään vuonna 2000 naimisiin. Ja koska oli mainostettu sitä kaikille kavereille, niin nehän alkoi sitten kyselemään että koskas ne häät nyt sit on. Ja pakkohan ne oli sit pitää