Jos ei ole loogista päättelykyä ja kaikki matemaattinen ajattelu on vaikeaa, ei ihminen ole älykäs.
Ja ei, en ole älykäs. En ole koskaan sanonut olevani älykäs. Vietän paljon aikaa todella älykkäiden ihmisten kanssa ja olen kyllä varsin tietoinen omasta kyvyttömyydestäni ajattelussa näiden ihmisten rinnalla. Se on mulle ihan fine. Ei me kaikki voida olla penaalin terävimpiä kyniä. Meillä kaikilla on omat haasteemme. Niin on näillä älyköilläkin.
Se, ettei ihminen ole älyltään kuin keskivertoinen, on ihan ok. Ei siitä tarvitse pahoittaa mieltään. Ihan yhtälailla joku on musikaalisesti lahjakkaampi kuin minä (eli melkein kaikki), joku on taitavampi piirtäjä, jollekkin on helpompi juosta maratoni, joku on liikkuvampi, joku on taitava esiintymään, joku on taitava löytämään ihmisistä heidän vahvuutensa jne. Sellaista elämä on. Voi olla ihan fiksu ja pärjätä elämässä, vaikkei pystykkään laskemaan matikkaa insinööritasolla. Se ei silti meinaa sitä, etteikö matematiikan ymmärtäminen olisi merkittävä etu niillä aloilla, joissa sitä tarvitaan. Tuskin teatterikorkeassa, taideakatemiassa, saksankielen opiskelussa tms. painotetaan kovinkaan paljon matematiikkaa.?
En ymmärrä, miksi loukkaantua siitä, ettei ole penaalin terävin kynä. En minäkään ole ja se on ihan fine. Ei minusta myöskään ole maratoonariksi ja suurin osa ihmisistä olisi siinä hommassa parempia kuin minä. Tarvitseeko minun nyt pahoittaa mieleni tästä ja kokea, että minua arvotetaan ihmisenä, kun en pysty juoksemaan 60 km. putkeen? Olen aivan liian painava sellaiseen ja polvenikaan ei kestä. Olenko minä nyt sitten ruumiinrakenteeltani vääränlainen ja pitääkö tästä pahoitta mieli? - Ei. Ei pidä.