Sellaisten hoitoalalla työskentelevien, jotka eivät usko adhd:n olemassa oloon on syytä hakeutua nopeasti pois alalta, tai sitten oikeasti opiskella lisää. Esikoisellani on add, siis keskittymishäiriö, ei ylivilkkautta. 2 nuorempaa samalla lailla kasvatettua lasta, ovat selvinneet ilman tätä sairautta.
Esikoista on rakastettu, on osoitettu rajat, on ohjattu esim. läksyjen pariin kymmeniä kertoja illassa, lopulta istuttu tunteja ja vuosia vieressä palauttamassa huomio siihen, mitä lapsi on tekemässä. On käyty ryhmäterapiassa kahden vuoden ajan. On käyty yksityisellä neurologilla ja neuropsykologilla.
Lasten neurologi, joka oli myös lapseni koululääkäri, eikä ollut lasta aiemmin tavannut, teki oman diagnoosinsa minuutissa. Pöydän jalassa oli rengas, jota lapsi rupesi vetkuttamaan hetkessä.
ADHD-lapsille maailma on täynnä ärsykkeitä, sellaisia, joita me muut emme huomaa ja joihin me emme reagoi. ADHD-lapsi rekisteröi ympäristönsä ihan toisella tavalla, ja juuri siksi hänellä on ongelmia. ADHD:ta on varmasti ollut olemassa aina, ennen näistä taidoista ja ominaisuuksista on olut varmastikin hyötyä, esim. metsästäessä on nähnyt ja kuullut kaiken. Nykymaailma sen sijaan pursuaa ärsykkeitä - ja niitä on ADHD-lapsille ja -aikuisille ihan liikaa.