Miksi mä en usko, että ADHD on olemassa?

[QUOTE="vieras";24312173]Väitätkö todella, että yhtään diagnoosia ei olisi vältetty hyvällä kasvuympäristöllä.[/QUOTE]

No voi että kun sitä adhd:tä ei voi lapseen iskostaa kasvattamalla/kasvattamatta, silloin on kyse käytöshäiriöstä jonka aiheuttaa esim lapsen masennus, kotiolot tmv. Sitä ei tulisi sekoittaa adhd:n kanssa, koska esim käytöshäiriöt ovat hoidettavissa täysin ilman lääkkeitä, adhd taas ei 'parane' koskaan. Miksi pitäisikään oikeastaan?

 

ADHD:n katsotaan olevan aivojen SYNNYNNÄINEN rakennepoikkeama. Diagnoosia ei pidä antaa, jos lapsen huonokäytösmäinen oireilu alkaa vasta sanotaan 4-5 vuotiaana tai sen jälkeen. Levottomuusoireita on täytynyt olla jo aivan varhaisessa vaiheessa ja jatkua siihen asti kun diagnosoidaan.

Lapsen aivot myös kehittyvät syntymän jälkeen, siksi oireilu voi pahentua. Kenen vanhemman hermot kestävät hyvin täysin impulsiivista lasta? On erittäin todennäköistä, että lapseen hermostutaan helposti. Se voi pahentaa oireilua, mutta EI OLE VANHEMMAN SYY. Vanhemmat tarvitsevat tukea lapsen kanssa toimimiseen, se auttaa koko perhettä parhaiten.

Mäkin luulin ennen että ADHD on vain kasvatushäiriö, mutta Farmaseuttina kävin alaani liittyen koulutuksessa, jossa kerrottiin, että ihan oikeasti se on sairaus, joka johtuu aivojen synnynnäisestä rakennepoikkeamasta. Eli se ei ole aivovamma, mutta välittäjäaineet eivät pääse kulkemaan normaalisti.

 

[QUOTE="sivusta seuraaja";24311793]No ongelma on kyllä olemassa jo siinä vaiheessa ja kotoa se adhd on "saatu"...[/QUOTE]

Eli siis usealapsisessa perheessä 1 on huonosti kasvatettu ja ne 5 muuta "normaalisti"?

 

Mä en ole kovin ylivilkas häslä - ulkokuoren puolesta. Sisälläni kuitenkin on valtava pyörremyrsky käynnissä alituiseen. Se vie voimavaroja kaikelta mitä teen. Kyllä mä saan asiat tehtyä, mutta niissä voi kestää ja suorituksen laatu voi kärsiä, koska teen miljoonaa asiaa yhtä aikaa; vähintäänkin päässäni.

Ehkä itse tajusin omat ongelmani, kun kokeilin lääkitystä. Huomasin sen valtavan eron, että jos tavis toimii normaalisti kuten minä lääkkeen kanssa. Wau. Pystyn keskittymään. Pystyn ajattelemaan selkeämmin. Pystyn toimimaan avokonttorissa ilman, että ärsyynnyn joka virikkeestä yms.

Sama täällä.

 

Eihän masennuskaan ole sairaus - laiskuutta se on! Laiskuutta on myös synnytyksenjälkeinen masennus ym..lukihäiriö on taas vaan ja ainoastaan laiskan kirjottajan töherrystä

 

[QUOTE="vieras";24312019]Totta. Olet aivan oikeassa. Itse asiassa kiireessä luin aloituksen huonosti eli en ole ihan sitä mieltä, ettei moista olisi olemassa vaan sitä mieltä, että moni ADHD diagnoosi oltaisiin voitu välttää KUNNOLLISILLA vanhemmilla.[/QUOTE]
Kunpa se oliskin näin.

 

[QUOTE="...";24311845]Nuo samat piirteet ovat tyypillisiä myös esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön tai muun trauman jälkeen, ja rajatilapersoonalle(epävakaa persoonallisuushäiriö).[/QUOTE]

Ei ole.

 

No voi että kun sitä adhd:tä ei voi lapseen iskostaa kasvattamalla/kasvattamatta, silloin on kyse käytöshäiriöstä jonka aiheuttaa esim lapsen masennus, kotiolot tmv. Sitä ei tulisi sekoittaa adhd:n kanssa, koska esim käytöshäiriöt ovat hoidettavissa täysin ilman lääkkeitä, adhd taas ei 'parane' koskaan. Miksi pitäisikään oikeastaan?

Ymmärrän Silti väitän ja intän , että vääriä diagnooseja tehdään... eli myös vain käytöshäiriöiset saavat ADHD-diagnooseja. Olenko väärässä?

 

tottaki rauhoittavat läkkeet auttavat. nissä on ihan samaa ainetta kuin missä tahansa ruhoittavissa

Adhd:n lääkkeet eivät ole rauhoittavia.

 

[QUOTE="vieras";24312236]Ymmärrän Silti väitän ja intän , että vääriä diagnooseja tehdään... eli myös vain käytöshäiriöiset saavat ADHD-diagnooseja. Olenko väärässä?[/QUOTE]

En voi tietää oletko väärässä, enkä myöskään voi tietää annetaanko diagnoosia liian helpolla. Mielestäni ei anneta, koska tutkimukset ja testit suomessa ovat hyvin pitkät ja tarkat. Muusta maailmasta en tokikaan osaa vastata mitenkään.

 

[QUOTE="höh";24312225] "..."
Nuo samat piirteet ovat tyypillisiä myös esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön tai muun trauman jälkeen, ja rajatilapersoonalle(epävakaa persoonallisuushäiriö).


Ei ole.[/QUOTE]

Kyllä ne ovat. Meillä lapsi käy sekä ADHD-lapsesta että traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivästä. Oireet ovat ihan samoja. Jälkimmäisenä tätä on tähän asti hoidettu, mutta nyt on alettu epäillä entistä enemmän ADHD:ta.

 

[QUOTE="vieras";24312173]Väitätkö todella, että yhtään diagnoosia ei olisi vältetty hyvällä kasvuympäristöllä.[/QUOTE]

Hmm. Niinhän sitä tosiaan kansanterveystieteessä väitetään :headwall:

 

Sellaisten hoitoalalla työskentelevien, jotka eivät usko adhd:n olemassa oloon on syytä hakeutua nopeasti pois alalta, tai sitten oikeasti opiskella lisää. Esikoisellani on add, siis keskittymishäiriö, ei ylivilkkautta. 2 nuorempaa samalla lailla kasvatettua lasta, ovat selvinneet ilman tätä sairautta.

Esikoista on rakastettu, on osoitettu rajat, on ohjattu esim. läksyjen pariin kymmeniä kertoja illassa, lopulta istuttu tunteja ja vuosia vieressä palauttamassa huomio siihen, mitä lapsi on tekemässä. On käyty ryhmäterapiassa kahden vuoden ajan. On käyty yksityisellä neurologilla ja neuropsykologilla.

Lasten neurologi, joka oli myös lapseni koululääkäri, eikä ollut lasta aiemmin tavannut, teki oman diagnoosinsa minuutissa. Pöydän jalassa oli rengas, jota lapsi rupesi vetkuttamaan hetkessä.

ADHD-lapsille maailma on täynnä ärsykkeitä, sellaisia, joita me muut emme huomaa ja joihin me emme reagoi. ADHD-lapsi rekisteröi ympäristönsä ihan toisella tavalla, ja juuri siksi hänellä on ongelmia. ADHD:ta on varmasti ollut olemassa aina, ennen näistä taidoista ja ominaisuuksista on olut varmastikin hyötyä, esim. metsästäessä on nähnyt ja kuullut kaiken. Nykymaailma sen sijaan pursuaa ärsykkeitä - ja niitä on ADHD-lapsille ja -aikuisille ihan liikaa.

 

[QUOTE="vieras";24312173]Väitätkö todella, että yhtään diagnoosia ei olisi vältetty hyvällä kasvuympäristöllä.[/QUOTE]

Diagnooseja varmaankin, mutta itse sairautta ei.
Ylivilkkailla lapsilla on paremmat mahdollisuudet kasvaa tasapainoisemmiksi aikuisiksi kun heidän erityispiirteet osataan ottaa kasvatuksessa huomioon ihan alusta asti. Jos sähläys on täysin hallitsematonta kouluikään asti niin tilanne on jo varsin paha. Ajoissa aloitetulla oikeanlaisella kuntoutuksella (sisältää kaiken toiminnan niin kotona, tarhassa kuin varsinaisessa kuntoutuksessakin) saadaan näiden kavereiden kanssa ihmeitä aikaan. Täytyy vain olla joukko aikuisia jotka pystyvät tekemään asioita sovitusti. Yksikin lipsuja tai koivuniemen herraan uskova pilaa kuntoutuksen. Paljon syrjäytymistä vältetään oikeilla toimilla varhaiskasvatuksen ja opiskelun aikana.
Oma ryhmänsä on päihderiippuvaiset joilla on adhd ja sit ne molopäät jotka haluavat adhd diagnoosin aikuisiällä saadakseen "apteekinpiriä".

 

Tunnen muutaman ihan "oikean" ADHD -lapsen. Heillä oikeasti on lääkitys tarpeen ja eron huomaa selvästi perheen muihin lapsiin verrattuna. Ja tunnen myös näitä lapsia, joiden äidit ovat sitä mieltä, että Nico-Petterillä on ADHD, koska se on aina liikkeessä, ei tottele, ei kuuntele, ei jaksa keskittyä... Mutta kas kumma Nico jaksaa keskittyä hyvinkin Pleikan pelaamiseen tai kännykän näppäilyyn... Hoh hoi... Ja sitten itketään, kun ei saada sitä diagnoosia....

 

[QUOTE="hmmm";24312397Ja tunnen myös näitä lapsia, joiden äidit ovat sitä mieltä, että Nico-Petterillä on ADHD, koska se on aina liikkeessä, ei tottele, ei kuuntele, ei jaksa keskittyä... Mutta kas kumma Nico jaksaa keskittyä hyvinkin Pleikan pelaamiseen tai kännykän näppäilyyn... Hoh hoi... Ja sitten itketään, kun ei saada sitä diagnoosia....[/QUOTE]
Aihe ei ole sinullakaan näköjään yhtään hanskassa.

 

[QUOTE="hmmm";24312397]Tunnen muutaman ihan "oikean" ADHD -lapsen. Heillä oikeasti on lääkitys tarpeen ja eron huomaa selvästi perheen muihin lapsiin verrattuna. Ja tunnen myös näitä lapsia, joiden äidit ovat sitä mieltä, että Nico-Petterillä on ADHD, koska se on aina liikkeessä, ei tottele, ei kuuntele, ei jaksa keskittyä... Mutta kas kumma Nico jaksaa keskittyä hyvinkin Pleikan pelaamiseen tai kännykän näppäilyyn... Hoh hoi... Ja sitten itketään, kun ei saada sitä diagnoosia....[/QUOTE]

Kyllä ADHD-lapsi voi keskittyä tiukastikin, jos asia oikein kiinnostaa. Ei se sulje diagnoosia pois. Itse "lääkitsin" itseäni nuorena: tein läksyt mielimusani soidessa. Joillain ihmisillä suosikkimusa laukaisee suht samoja välittäjäaineita aivoissa kuin adhd-lääkkeet. Ilman musiikkia en voinut keskittyä.

 

[QUOTE="hmmm";24312397]Tunnen muutaman ihan "oikean" ADHD -lapsen. Heillä oikeasti on lääkitys tarpeen ja eron huomaa selvästi perheen muihin lapsiin verrattuna. Ja tunnen myös näitä lapsia, joiden äidit ovat sitä mieltä, että Nico-Petterillä on ADHD, koska se on aina liikkeessä, ei tottele, ei kuuntele, ei jaksa keskittyä... Mutta kas kumma Nico jaksaa keskittyä hyvinkin Pleikan pelaamiseen tai kännykän näppäilyyn... Hoh hoi... Ja sitten itketään, kun ei saada sitä diagnoosia....[/QUOTE]

Itseasiassa on aika tyypillistä adhd-lapselle, että tämä jaksaa keskittyä häntä kiinnostavaan asiaan, mutta kun pitää tehdä asioita, joista lapsi ei ole kiinnostunut, tämä voi olla lapselle ylivoimaista. Näin myös kouluaineiden kanssa, oma poikani tekee hetkessä matikan tehtävät - kaikki muu takkuaa, joku aine enemmän, ja joku vähemmän.

 

Kyllä ne ovat. Meillä lapsi käy sekä ADHD-lapsesta että traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivästä. Oireet ovat ihan samoja. Jälkimmäisenä tätä on tähän asti hoidettu, mutta nyt on alettu epäillä entistä enemmän ADHD:ta.

No joo on niissä äkkiseltä paljon samaakin, mutta pitäs kyllä tutkimuksissa erottua helposti. Varsinkin lapsella kun päihteet ja opitut käyttäytymismallit eivät vielä sotke diagnoosin tekoa niin paljoa kuin jo murrosikäisellä.

 

No voi että kun sitä adhd:tä ei voi lapseen iskostaa kasvattamalla/kasvattamatta, silloin on kyse käytöshäiriöstä jonka aiheuttaa esim lapsen masennus, kotiolot tmv. Sitä ei tulisi sekoittaa adhd:n kanssa, koska esim käytöshäiriöt ovat hoidettavissa täysin ilman lääkkeitä, adhd taas ei 'parane' koskaan. Miksi pitäisikään oikeastaan?

Hmmn. Totta. Ite tiedän kyllä yhden, joka on nykyään lähes (niin, _lähes_) normaali, vaikka sillä on siis todettu adhd. Mutta senkin "rauhottuminen" vaati 10? vuotta lääkkeiden syömistä ja terapiaa jne. Toisaalta tän tyypin menneisyydessä on kyllä vähän vaikka mitä, lieneekö sitten vaikuttanut asiaan? Jokatapauksessa, vanhempien eron ja terapian sekä lääkkeiden jälkeen tää tyyppi on jopa suht normaali, ja jaksaa (halutessaan) keskittyä asioihin.

Mutta mitä tulee niihin sisaruksiin, niin ainakaan mun tietääkseni ton tyypin sisaruksista kellään ei ole todettu ahdh:ta, samoin mä tiedän muutaman sellasen keitä ei ole koskaan testattu, mutta en todellakaan ihmettelis jos niillä olis ahdh (vai onko normaalia ettei pysty esim. rippikoulussa keskittymään leikkeihin vaan sen sijaan ilveilee, tökkii muita, ei keskity, käy lattialle makoilemaan jne., tai tunneilla heittelee jatkuvasti kielloista huolimatta toisia kumeilla ja uhkailee muita. Olkoot sitten vaikka käytöshäiriö mutta tosiaankin liian vilkkaita ovat, mikä häiritsee muita). Sisarukset sitten taas saattavat olla ehkä vähän kapinallisia teinejä, mutta ei niillä nyt mitään adhd:ta ole.

 

En jaksanu lukea loppuun mutta miten selitetään sitten aivoissa tapahtuva muutos joka näkyy adhd-potilaalla (ei muuten aina ole lapsi joka diagnosoidaan ), ei kai se huono äiti kuitenkaan osaa aivoihin muutoksia saada aikaseks??

 

Ap ei nyt kyllä tiedä mistä kirjoittaa. Olisitpa elänyt minun elämääni viimeiset 5 vuotta niin tuollanen otsikko ei olisi tullut sulla mieleenkään.

 

Jos ap:n mielipiteitä on uskominen, niin meidänkin esikoisen epilepsia on varmaan ihan vaan meidän vanhempien syytä. Olis varmaan pitänyt olla vielä sata kertaa parempi vanhempi, niin lapsi ei nyt kärsis tuosta aivotoiminnan häiriöistä johtuvasta sairaudesta. Halataan vaan kaikki sairaudet lapsistamme pois, niin se varmaan menee joo!

 

Onko ap:n mielestä myös asperger ihan mielikuvitusta?

 

En ennen uskonut, että näin tyhmiä ihmisiä on, mutta nyt mä uskon. Kiitos palstalaiset, että palautitte mun uskon tyhmyyteen.