M
maailma on palikkalaatikko
Vieras
[QUOTE="Joopajoo";28023133]Palkan suuruus määräytyy etupäässä työn asiakkaalle tuottaman lisäarvon eikä työn ikävyyden mukaan. Esimerkiksi vanhusten hoitaminen tuottaa lisäarvoa etupäässä vanhuksille itselleen. Julkisen sektorin tapauksessa työn varsinainen asiakas ei edes ole vanhus itse (verotulot kerätään etupäässä työssäkäyviltä) vaan kunta/valtio, jolla on luonnollisesti insentiivi tuottaa sovitut palvelut mahdollisimman halvalla. On toki hienoa, että tällaisellekin työlle löytyy tekijänsä, mutta on melkoista liioittelua sanoa, että kaikki ovat työssä jonkun suuremman kutsumuksen johdattamana. Miltei kaikki tuntemani sairaanhoitajat olisivat mieluummin lääkäreitä, jos taidot vaan riittäisivät.[/QUOTE]
Ei kyllä ole ihan noinkaan. Jos vanhukset hoidetaan huonosti, niiden lapset ovat hätää kärsimässä ja ahdistus lisääntyy yhteiskunnassa. Silläkin on viimekädessä hintansa, vaikkei pätevää hintalappua pystykään kukaan kirjoittamaan.
Kaikkien pitäisi olla työssä myös kutsumussyistä, jos asiat olisivat ideaalisesti. Ei ole mitään järkeä vihata asiaa jonka parissa viettää kolmanneksen vuorokaudestaan, jos ei halua pahaa lähimmäisilleen.
Kaikki tärkeät työt ovat tärkeitä, rähinä eri luokkien välillä on sumuverho, joka estää meitä parantamasta oloja. Mutta lahjaton akateeminen kärsii työssään, ja lahjakas duunari samoin, ellei löydä lahjoilleen muuta väylää. Jos kärsimys on vähäistä ja homman hyvät puolet tärkeämpi tekijä, niin ok ja se on elämään oppimista.
Mutta jos epäsuhta on niin suuri että jatkuvasti jyrsii, niin voisi olla aihetta miettiä josko sittenkin jotain itselle paremmin soveltuvia hommia katselisi.
Tämä palsta uhkuu vihaa milloin ketäkin kohtaan, joka valittaa epäsopivasta roolistaan, ja pitäisi vain olla kiitollinen että saa elää ja jopa syödä. Mutta koko yhteiskunta kärsii siitä, että neliskanttinen kaveri tungetaan pyöreään koloon ja pyöreää ängetään tähdenmalliseen läpeen.
Ei kyllä ole ihan noinkaan. Jos vanhukset hoidetaan huonosti, niiden lapset ovat hätää kärsimässä ja ahdistus lisääntyy yhteiskunnassa. Silläkin on viimekädessä hintansa, vaikkei pätevää hintalappua pystykään kukaan kirjoittamaan.
Kaikkien pitäisi olla työssä myös kutsumussyistä, jos asiat olisivat ideaalisesti. Ei ole mitään järkeä vihata asiaa jonka parissa viettää kolmanneksen vuorokaudestaan, jos ei halua pahaa lähimmäisilleen.
Kaikki tärkeät työt ovat tärkeitä, rähinä eri luokkien välillä on sumuverho, joka estää meitä parantamasta oloja. Mutta lahjaton akateeminen kärsii työssään, ja lahjakas duunari samoin, ellei löydä lahjoilleen muuta väylää. Jos kärsimys on vähäistä ja homman hyvät puolet tärkeämpi tekijä, niin ok ja se on elämään oppimista.
Mutta jos epäsuhta on niin suuri että jatkuvasti jyrsii, niin voisi olla aihetta miettiä josko sittenkin jotain itselle paremmin soveltuvia hommia katselisi.
Tämä palsta uhkuu vihaa milloin ketäkin kohtaan, joka valittaa epäsopivasta roolistaan, ja pitäisi vain olla kiitollinen että saa elää ja jopa syödä. Mutta koko yhteiskunta kärsii siitä, että neliskanttinen kaveri tungetaan pyöreään koloon ja pyöreää ängetään tähdenmalliseen läpeen.