Miksi ihminen ei saisi olla matalasti koulutettu? Miksi matalaa koulutusta halveksutaan niin kovasti?

["hippuli"]

[QUOTE="tyttönen";25949997]Itse tein vuosia matalapalkkatöitä mm. siivoojana. Jonkinlaista kunnianhimoa podin ja kun ns. "lukupäätä" on, niin opiskelin korkeakoulututkinnon. Tein töitä korkeakoulupohjalta, pääsin ns. ylemmälle tasolle kuin duunari. Töitä riitti ja piti tehdä pitkää päivää, vastuullista työtä, stressiä, painostusta ja liian suuria odotuksia ylemmältä taholta. Palkka on hyvä mutta se ei korvaa menetettyä vapaa-aikaa. Paloin loppuun.
Nyt ikävöin siivoojan töitä, mutta en kuulemma voi enää hakeutua sellaisiin hommiin, en tällä koulutuksella...
Siivoustyössä päivät olivat inhimillisen pituisia (7,5h) ja kunto oli paljon parempi kuin istumatyössä. Istumatyössä aloin lihoa, kärsin niska-hartia-selkävaivoista, migreenistä... ja jotenkin tuntuu, ettei tällä nykyisellä ammatilla voi tehdä oikeasti tärkeää työtä. Arvostan enemmän esim. lähihoitajia ja siivoojia, jotka tekevät meidän kaikkien elämän helpommaksi ja paremmaksi. Minusta ei oikeastaan ole hyötyä enää kuin osakkeenomistajille ja suurille pomoille [/QUOTE]

Aijaa, mielenkiintoista. Mun tarina on muuten hyvin samantapainen, opiskelujen ohella siivosin ja hallintotieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen tein "oman alan" töitä vuoden. Sitten tajusin, ettei musta ole istumaan työpöydän ääressä kahdeksaa tuntia hyvästä palkasta, joten palasin ihan ongelmitta siivoojaksi. Ei mua kukaan kieltäytynyt ottamasta siivoustöihin vain korkeakoulututkinnon vuoksi. Nyt olen ollut valmistumisen jälkeen kolmessa eri siivousfirmassa, tällä hetkellä olen hotellisiivoojana ja rakastan työtäni. Eniten asiaan totuttelemista tuntui olevan vanhemmillani ja muutamilla kavereillani, jotka eivät voi ymmärtää valintaani, eivät sitten millään

 

[Eedla]

Mun mielestä on aika lapsellista arvottaa ihmistä hänen koulutuksensa mukaan. Eipä taida paljonkaan ns turhia töitä löytyä (jos ei nyt puhelinmyyjiä huomioi... ) ja moni ei- arvostettu ammatti on tuiki tärkeä että tämä meidän yhteiskunta pyörii. Esim siivoojat ja roskakuskit ja kaikki talkkarit ynnä muut huoltomiehet. Kyllä olis se johtajankin elämä hankalaa jos heitä ei ois. Itse omassa töissäni arvostan suuresti meidän työpaikan laitoshuoltajia ja keittäjiä, jotka mahdollistaa sen, että mä voin tehdä oman työni hyvin.

Tärkeintä mun mielestä on, että ihminen itse on tyytyväinen valintaansa. Ei kaikki halua olla johtajia, lääkäreitä ja muita korkeasti koulutettuja. Ja vaikka tilanne oiskin se, että kaikki haluais, niin ei kaikki kuitenkaan voi olla. Jonkun täytyy myös siivota, kuskata ne roskat ja istua cittarin kassalla. Tyhmä on se, joka heitä halveksuu.

 

["mona"]

Ai tässä nyt puhutaankin vain lapsista. Minä tarkoitin yleensä esim tämän palstan henkeä, ihan aikuisten välisessä keskustelussa ja tuttava piirissä.

No ihan samat ajatukset pätee aikuisiinkin. Eli vaikka itse halusinkin koulutusta ja mies myös ja samaa lapsillemme, niin emme todellakaan kammoksu niitä joilla ei ole samat tavoitteet. Täällä palstalla tuo koulutusasia korostuu, ei ainakaan meidän elämässä kukaan mieti mikä kukakin on koulutukseltaan. Toki meidän ystäväpiirissä on paljon korkeakoulutettuja, koska ystäviä on tullut opiskelujen varrelta ja työelämästä.

Ja niin kuin tässäkin ketjussa on mainittu, niin kyllä kaikkia akateemiset ymmärtää ettei se koulutus tosiaankaan takaa hyvää tai varmaa työpaikkaa tai hyvää palkkaa. Moni hakeutuu yliopistoon etsiessään itselleen mielekästä työtä. Mun ystävä on biologian tohtori joka tekee satunnaisia tutkijan hommia eikä tienaa juurikaan mitään koulutukseen verrattuna. Mut se nyt on vaan sen intohimo (solubiologia) eikä muutakaan halua tehdä.

 

[armiina]

En halveksu matalaa koulutusta, mutta minulle korkealla koulutuksella on sosiaalista statusta, josta halusin itse päästä osalliseksi. En itse arvota muita koulutuksen mukaan, mutta maailma on täynnä ihmisiä, jotka arvottavat ja olen sen verran heikko ja huonolla itsetunnolla varustettu, että osittain halusin olla heidänkin silmissään "jotain".

Ja tietysti tykkään yliopisto-opiskelusta hirveästi, vaikka eihän se mitään oikeaa työtä tunnu olevan.

Ystäväni olen valinnut luonteen, en koulutuksen mukaan, mutta pääasiassa lähipiiriini on eksynyt ihmisiä, jotka _halutessaan pärjäisivät_ korkeampien asteiden koulutuksissa. Kaikki ihmiset eivät pärjäisi.

Arvostan siis ihmisissä ja ystävissä nopeita hoksottimia, sitkeyttä, ahkeruutta, kunnianhimoa (jota itselläni ei ole pätkääkään), tavoitteita, eteenpäin pyrkimistä, yleissivistystä, älyä, käytöstapoja, omilla tuloilla elämistä, sellaista janoa saada tietoa.

Useammin tällaisia ihmisiä on löytynyt korkeammin koulutetuista, mutta esimerkiksi oma duunarimieheni on juuri tuollainen, samoin yksi ammattikoulun käynyt ystäväni.

 

[lakaisukone]

vormulakuskin työ on helevetin raskas työ ja merkitys on siinä ettei enää halutesaan tarvii ajaa yli 30 vuotta vanhalla tekniikalla kun uuden autonsa rattiin hyppää. kaikenmaailman turvajutut on siellä inhottavissa ja turhissa vormuloissa kehitetty.

Törmäystestinukeille ei tarvis maksaa miljoonia vuodessa...

 

[Jaanatan]

Hyvä kysymys. Itse olen matalasti koulutettu mutta NIIN tyytyväinen elämääni! Kaikki on hyvin: hyvä mies, kolme kivaa lasta, mukava koti, mieluinen työ. Mitä muuta vois elämältään odottaa tai haluta?

Elämältä voi haluta todella paljon muutakin ja minä ainakin haluan. Mutta sehän on ihan mukavaa että meitä on erilaisia.

 

[Lilii lisänimetön]

Olenko missannut jotakin viikonlopun aikana? Täällähän yleensa joukkolynkataan korkeasti koulutetut, onko ollut jotakin päinvastaista ilmassa? Soriiiii, mutta minua ärsyttää suuntaan ja toiseen. Suunta ja toinen. Ja kaikki.

 

["awe"]

[QUOTE="hippuli";25950344]Aijaa, mielenkiintoista. Mun tarina on muuten hyvin samantapainen, opiskelujen ohella siivosin ja hallintotieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen tein "oman alan" töitä vuoden. Sitten tajusin, ettei musta ole istumaan työpöydän ääressä kahdeksaa tuntia hyvästä palkasta, joten palasin ihan ongelmitta siivoojaksi. Ei mua kukaan kieltäytynyt ottamasta siivoustöihin vain korkeakoulututkinnon vuoksi. Nyt olen ollut valmistumisen jälkeen kolmessa eri siivousfirmassa, tällä hetkellä olen hotellisiivoojana ja rakastan työtäni. Eniten asiaan totuttelemista tuntui olevan vanhemmillani ja muutamilla kavereillani, jotka eivät voi ymmärtää valintaani, eivät sitten millään [/QUOTE]

Mä teen pph:n töitä, vaikka mulla on ylempi korkeakoulututkinto. En vain viihtynyt akateemisella omalla alallani, vaan halusin tehdä jotakin itseni mielestä oikeasti hyödyllistä työtä ja ennen kaikkea työtä, jossa viihdyn. Toki voin opintojanikin hyödyntää tosi paljon työssäni, mutta paljon vähemmälläkin koulutuksella olisin tähän työhön päässyt. Ja mulla sama juttu: vanhemmat eivät tahdo ymmärtää valintaani.

 

[evita]

Niin siis tarkoitin sitä, että tälläkin palstalla se koulutus on monessa keskustelussa se pätemisen aihe, mutta kas kummaa, kun kysytään, mikä siinä alemmassa koulutuksessa on niin kamalaa, eipäs olekaan ketään vastaamassa, vaan kaikkien mielestä kaikki ammatit ja koulutukset ovat ihan yhtä arvokkaita.

Minä arvostan korkeaa koulutusta kyllä paljon. Itselläni on kaksi yliopistotutkintoa, miehellä yksi. Opiskelisin vielä mielelläni vaikka kolmannenkin, mutta se taitaisi olla tässä vaiheessa vähän ylimitoitettua... Vanhempamme patistivat meitä opiskelemaan, ja kaikilla meillä sisaruksilla on hyvät koulutukset.

Koen, että yliopistokoulutus antoi minulle paljon eväitä omaan ajatteluun, laajensi maailmankuvaani huomattavasti ja kehitti kriittistä ajattelua - toki tämän todistaminen voi olla vaikeaa, koska ei voi tietää millainen olisin vaikka ammattikoulun käyneenä. Rakastin yliopisto-opiskelua ihan valtavasti, ja löysin vasta sieltä ensimmäistä kertaa elämässäni ison joukon hengenheimolaisiani.

Mutta silti en ymmärrä tuota, että jos arvostaa korkeaa koulutusta, ei samalla voisi arvostaa alemman koulutuksen omaavaa tai vaikka täysin kouluttamattoman kaupan kassan työtä. Miksi ihmeessä ei voisi arvostaa molempia? Kai jokainen järkevä ihminen tajuaa, että kaikkia ammatteja tarvitaan (ei ehkä tosin sitä formulakuskia oikeasti...) ja erilaisia koulutuksia myöskin.

Minä halusin opiskella paljon, nautin siitä ja saamani opit ovat olleet todella tarpeen omassa työssäni. Mutta se on eri asia kuin se, että halveksisin vähemmän koulutettuja.

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="Pioni";25949356]
Sekin ihmetyttää kun täällä palstalla monesti toitotetaan, että duunarien lapsista tulee lähes aina duunareita. No mitä sitten? Miksi tuo on väärin?[/QUOTE]

Taannoin aloitin ketjun tätä ap:n aloitustekstiä koskevasta aiheesta, ja siksipä nyt muutama sananen ikään kuin korjaukseksi: ei mielestäni ole kyse siitä, etteikö duunarin lapsista saisi tulla duunareita, tai että se olisi jotenkin väheksyttyä - ei ainakaan minun aloituksessani/kommenteissani ollut siitä kyse. Kyse on siitä ongelmasta, että matalasti koulutettujen vanhempien lapsilla on nykyään aiempaa vaikeampi edetä korkeakouluun siitä huolimatta, että he haluaisivat sinne. Se on ongelma ja se on väärin.

 

["shihtzu"]

Minä olen matalapalkkaisella alalla ja kyllä minä välillä töistäni valitan, etenkin siitä palkasta, mutta toisaalta taas minä kyllä pidän työstäni ja en ainakaan tällä hetkellä haluaisi muualle töihin.
Mikään työ ei varmaan ole sellainen, mikä olisi aina kivaa ja ihanaa, aina joku mättää kuitenkin.

 

[!!!]

Meidän suvussa on kaikki käynyt ammattikorkeakoulun tai yliopiston. Minä olen ainut amis.. Voi jessus sitä painostusta tosiaankin. Olen lähihoitaja ja saan todella usein kuulla "eksä nyt kuitenkin vielä sairaanhoitajaksi"... huoh..

 

["Linda"]

Meidän ystävä- ja tuttavapiirissä ovat kaikki yhtä lukuun ottamatta käynyt yliopiston tai ammattikorkeakoulun = on alemman/ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Yhden ystäväni vaimo on lähihoitaja, eikä KUKAAN ole KOSKAAN parjannut häntä millään tapaa. Ihan yhtälailla kuuluu porukkaan, eikä ole käynyt edes mielessä halveksua häntä jotenkin.

 

["vieras"]

Itse olen lukion käynyt ja sen jälkeen lukenut itseni merkonomiksi. Olen alaani vastaavissa toimistotöissä ja palkka on ihan keskiverto. Pidän työstäni ja mulla on maailman ihanimmat työkaverit. Minulta kysellään todella usein (vieläpä samat ihmiset) aionko jatkaan tradenomiksi tai ekonomiksi. Muutaman kerran joku on jopa kysynyt suoraan, MILLOIN aion aloittaa opiskeluni ammattikorkeakoulussa. On myös kysytty olenko yrittänyt hakea yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Kun vastaan, että en.. Kysytään multa lähes aina "mikset?!"

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että olen tyytyväinen näin. En halua olla tradenomi tai ekonomi, vaan olen vallan onnekas merkonominakin.

 

[hän-joka-jääköön-nimeämättä]

Mun vanhempani ovat molemmat duunareita. Äiti ei ole käynyt kuin kansakoulun.
Niin mitäs me viisi lasta olemme? Ekonomi, lääkäri, insinööri, DI, ja sosionomi.
Eli amiksia ei olla kukaan. Keskivertoa paremmat yo-paperitkin meillä jokaisella sisaruksella.

 

["Jaapajaa"]

[QUOTE="Pioni";25949356]Itse olen käynyt lukion ja nyt opiskelen lähihoitajaksi eli koulut ovat "vain" toisen asteen oppilaitoksia. Ehkä tulevaisuudessa jatkan kouluttautumista tai sitten en, aika näyttää.

Miksi tuo tuntuu olevan joillekin kuin punainen vaate? Miksi ei saisi kouluttautua haluamalleen alalle? Ei kaikkien toiveammattia voi opiskella yliopistossa. Se matalampi koulutus ei kuitenkaan tee töistä yhtään sen vähempiarvoisia vaan kyllä meitä kaikkia tarvitaan.
[/QUOTE]

Pikkusen haiskahtaa huonolle itsetunnolle tämä aloitusviesti. Jos olet kerran niin tyytyväinen omaan koulutukseesi, miksi anelet täällä muiden arvostusta. Kaippa se ammatti/koulutus sitten viestii kunnianhimosta ja se on varmasti monella suurin syy tuollaiseen koulutuspohjaiseen jaotteluun. Itselläni ainakin tulee mieleen kysymys, mikset hakenut lähihoitajaopintoihin suoraan lukion jälkeen.