Miksi jotkut parit eivät mene naimisiin?

[Wenla81]

Mua ei todellakaan haittaa miten muut elää. Mutta kyllä mä ystäville ainakin suosittelisin parisuhteen virallistamista. Mutta yleensä jos ei itse asiaa tajua, niin sitten on sellainen ihminen, joka ei ees suostu ottamaan tietoa vastaan. Vähän samantapaisia kuin täällä tietyt ihmiset, kuten keppälerttu (mikä olikin) ja pari muuta. Nää on semmosta ihmistyyppiä, että eletään tietyllä tapaa ja ohjeita ei ikinä kuunnella. Yleensä vähän alemmin koulutetua porukkaa jolla nousee niskavillat kun joku neuvoo.

 

[Joo mutta]

tässä puhutaan vain Kelan maksamasta leskeneläkkeestä, lisäksi on se ansiosidonnainen osuus kuten muutenkin eläkkeissä (Kelan kansaneläke+työeläke).

...ja lisäksi eläkettähän saa sitten sekä leski että alaikäiset lapset.

 

[Ykskakkaa]

...ja lisäksi eläkettähän saa sitten sekä leski että alaikäiset lapset.

Mitäs niillä lapsilla väliä kunhan vaan ei tartte mennä naimisiin.

 

[rrqqd]

tässä puhutaan vain Kelan maksamasta leskeneläkkeestä, lisäksi on se ansiosidonnainen osuus kuten muutenkin eläkkeissä (Kelan kansaneläke+työeläke).

Totta ihmisten tilanteet ovat erilaisia, se että minun kannattaa solmia avioliitto talouden turvaamiseksi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että niin olisi kaikkien muidenkin pariskuntien osalta.

Omassa tilanteessa avioliitto ei takaa talouden turvaamista vaan myös muut sopimukset on oltava selvillä ja kunnossa.

 

[rrqqd]

...ja lisäksi eläkettähän saa sitten sekä leski että alaikäiset lapset.

Onko avioliitolla jotakin vaikutusta lapsen eläkkeeseen?

 

[EllaDonna]

Minä olen aina inhonnut häitä, sormuksia ja nimeä en vaihtaisi vaikka kirveellä uhattaisiin. Olen tähän asti ajatellut niin lapsellisesti, että on ihan sama olla avoliitossa. Jos kuitenkin on alaikäisiä lapsia ja osittain maksettu yhteinen asunto, niin kyllä todellakin on järkevää mennä naimisiin. Heti kun aloin ottamaan asioista selvää, ymmärsin tämän.

Salamana laitettiin avioliiton esteiden tarkastuksen hakulomake maistraattiin ja vihille menemme parin viikon kuluttua. Sukulaisille en ole asiasta ehtinyt mainitsemaan, enkä varmaan mainitsekaan. Käydään vaan hoitamassa tulevaisuuden turva kuntoon. Se ei maksa mitään, sormuksia ei hankita ja oman nimeni pidän.

Minä olin aiemmin niin tyhmä, että kuvittelin voivani vaan kuolemantapauksessa siirtää miehen osuuden asuntolainasta itselleni ja jääväni lasten kanssa tähän kotiin asumaan. Mutta ei se ihan niin menekään, jos avoliitossa vaan ollaan (kuolemantapauksessa meitä ei rinnasteta ollenkaan sukulaisiksi, pelkiksi kavereiksi vaan). Lisäksi tuo leskeneläke on iso etu siinä vaiheessa, kun toisesta yllättäen aika jättää. Lapsista pitää kuitenkin pystyä senkin jälkeen huolehtimaan ja kaikki raha on silloin tarpeen.

Tietysti jonkin verran turvaa saa tekemällä kalliin lakimiehen avulla testamentteja, mutta esim. leskeneläkettä silläkään ei saa, eikä taida saada mitään työpaikkonen ryhmähenkivakuutusten maksujakaan.. Avioliiton saa ilmaiseksi ja se turvaa paljon.

 

[TaxFree]

Hieno teksti EllaDonna. Aika kaikenkattavasti ja kiihkottomasti perusteltu tuo asia. Tosiaan kun asiasta ei tarvitse kenellekkään edes ilmoittaa ja ei tarvitse edes sormuksia ostaa. Ja jos joskus sitten haluais pitää oikeet häät, niin mikä estää. Tunnen useemmankin parin jotka ovat maistraatissa virallistaneet suhteen ja menneet sitten vasta vuosia myöhemmin julkisesti naimisiin.

 

[Joo mutta]

Totta ihmisten tilanteet ovat erilaisia, se että minun kannattaa solmia avioliitto talouden turvaamiseksi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että niin olisi kaikkien muidenkin pariskuntien osalta.

Omassa tilanteessa avioliitto ei takaa talouden turvaamista vaan myös muut sopimukset on oltava selvillä ja kunnossa.

En tarkoittanutkaan sitä että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, kunhan täsmensin kun kovin moni ei tunnu näistä etuuksista paljon tietävän. Kannattaisi ihan oikeasti ottaa selvää, ja tehdä päätös sitten avoin silmin. Tuossa tuli oikein hyvä esimerkki siitä että jos on yhteinen asuntolaina, niin puolison kuollessa voi talo lähteä alta. Toki asian voi järjestää myös henkivakuutuksella, mutta kannattaa olla tarkkaan selvillä siitä mitä kaikkea pitää ottaa huomioon puolison kuoleman varalta jos ei naimisiin halua mennä.

Jos oma talous on niissä kantimissa että omaa tai lasten taloutta ei heilauta puolison kuolema niin ei siinä sitten mitään, mutta veikkaisin että aika montaa avopuolisoa kohtaisi siinä vaiheessa taloudellinen kriisi. Puhumattakaan siitä että tuskin pystyisivät lapsilleen säästämään vastaavaa summaa tulevaisuutta varten, kuin mitä heille maksettaisiin perhe-eläkettä.

 

[Joo mutta]

...korjaan... eli lapsen eläke maksetaan avioliitosta huolimatta, nyt sekoitin jo itsekin asioita.

 

["vieras"]

Mua ei todellakaan haittaa miten muut elää. Mutta kyllä mä ystäville ainakin suosittelisin parisuhteen virallistamista. Mutta yleensä jos ei itse asiaa tajua, niin sitten on sellainen ihminen, joka ei ees suostu ottamaan tietoa vastaan. Vähän samantapaisia kuin täällä tietyt ihmiset, kuten keppälerttu (mikä olikin) ja pari muuta. Nää on semmosta ihmistyyppiä, että eletään tietyllä tapaa ja ohjeita ei ikinä kuunnella. Yleensä vähän alemmin koulutetua porukkaa jolla nousee niskavillat kun joku neuvoo.

Miksi ihmeessä mun kannattaisi mennä naimisiin, kun ei ole lapsia, ei yhteistä asuntoa, ei yhteisiä lainoja ja olen oikein hyvin toimeen tuleva? Ilman lasta mun tuloilla en saisi leskenläkettä kuin 6 kuukautta, en näe sitä paria tonnia niin tärkeänä, että sen takia menisin naimisiin.

 

["sissi"]

[QUOTE="vieras";28579887]Me olemme olleet yhdessä avokkini kanssa 14 vuotta ja meillä n 2 lasta.
Syitä siihen, ettemme ole menneet naimisiin on oikeastaan kaksi.

Ensinnkin olen niin vanhanaikainen, että minun mielestäni kosinta on miehen tehtävä.
Omani ei ole edes vihjaillut naimisiinmenosta. Olen niin itsepäinen, etten taatusti sitä itsekään ehdota jollei toiselle tule mieleenkään kosia.

Toinen syy on rahan puute. En ikinä menisi maistraatissa naimisiin! Minusta se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Häiden kuuluu olla isot ja hyvät bileet joista ei ruoka eikä juoma lopu kesken. Tällä hetkellä ei ole rahallisesti mahdollisesti järjestää häitä, joten siirtykööt vielä....[/QUOTE]

Olis voinu olla mun kirjottama, paitsi että me ollaan oltu "vasta" 10v. yhessä

 

[hyvä juttu]

[QUOTE="Vieras";28579800]Tähän tulee hyvin pian muutos. Eron osalta avoliitossa on jo ihan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliitossakin.

Emme näe mitään tarvetta mennä naimisiin ja ylipäätään koko instituutio on minulle ihan vieras kun vanhempanikaan eivät ole naimisissa, vaan ovat olleet onnellisesti parisuhteessa yli 30 vuotta. Avioliittohaluja karsii myös muutamat tuttavat, jotka ovat jo 25 vuotiaina toista kertaa naimisissa ja eronneet ennen kuin täyttävät kolmeakymmentä, sekä syrjivä avioliittolaki.[/QUOTE]

Mikä muutos? Faktatietoa?

 

[EllaDonna]

^ Ei ole mitään muutosta tulossa. Joku on tehnyt aloitteen siitä, että avoliitossa olisi edes jonkinlaisia oikeuksia, mutta en ole kuullut, että päätöksiä olisi tekeillä.

 

[rrqqd]

En tarkoittanutkaan sitä että kaikkien pitäisi mennä naimisiin, kunhan täsmensin kun kovin moni ei tunnu näistä etuuksista paljon tietävän. Kannattaisi ihan oikeasti ottaa selvää, ja tehdä päätös sitten avoin silmin. Tuossa tuli oikein hyvä esimerkki siitä että jos on yhteinen asuntolaina, niin puolison kuollessa voi talo lähteä alta. Toki asian voi järjestää myös henkivakuutuksella, mutta kannattaa olla tarkkaan selvillä siitä mitä kaikkea pitää ottaa huomioon puolison kuoleman varalta jos ei naimisiin halua mennä.

Jos oma talous on niissä kantimissa että omaa tai lasten taloutta ei heilauta puolison kuolema niin ei siinä sitten mitään, mutta veikkaisin että aika montaa avopuolisoa kohtaisi siinä vaiheessa taloudellinen kriisi. Puhumattakaan siitä että tuskin pystyisivät lapsilleen säästämään vastaavaa summaa tulevaisuutta varten, kuin mitä heille maksettaisiin perhe-eläkettä.

Olen samaa mieltä että asioista kannattaa oikeasti ottaa selvää eikä tehdä päätöksiä sen pohjalta että luulen asioiden olevan kunnossa.

Avioliiton solmimatta jättäminen joissakin tilanteissa on myös tietoinen päätös. Tietoinen päätös voi myös olla esim. avioehdon tekeminen. Avioliitto takaa esim. leskelle asumisoikeuden (asumiseen soveltuvassa) asunnossa joka on ollut aviopuolison omistuksessa (edellyttäen että leskellä ei ole omaa asumiseen soveltuvaa asuntoa), mutta se ei takaa sitä että leski perisi asunnon.

 

[Wenla81]

[QUOTE="vieras";28580944]Miksi ihmeessä mun kannattaisi mennä naimisiin, kun ei ole lapsia, ei yhteistä asuntoa, ei yhteisiä lainoja ja olen oikein hyvin toimeen tuleva? Ilman lasta mun tuloilla en saisi leskenläkettä kuin 6 kuukautta, en näe sitä paria tonnia niin tärkeänä, että sen takia menisin naimisiin.[/QUOTE]

Sun ei kannattaiskaan. Sun kannattais mennä kurssille, jossa opetetaan ajattelemaan asioita laajemmassa mittakaavassa kuin oman navan kautta. Tää ketju koskee nimenomaan niitä, joilla on lapsia.

 

[Ipananäiti]

^ Ei ole mitään muutosta tulossa. Joku on tehnyt aloitteen siitä, että avoliitossa olisi edes jonkinlaisia oikeuksia, mutta en ole kuullut, että päätöksiä olisi tekeillä.

Ei tule muutosta lähiaikoina. Valtiolla on tiukka taloustilanne ja kannattaa käyttää hyväksi niitä pösilöitä, jotka eivät omaa etuaan tajua.

 

["vieras"]

en tarvitse leskeneläkettä eikä yhteistä omaisuutta ole joten en näe mitään syytä ruveta kenenkään vaimoksi

 

["vieraz"]

Mä olin ainakin ERITTÄIN hyvilläni siitä, että vanhempani olivat AVIOLIITOSSA, sillä kun isäni ykskaks yllättäen kuoli ja meille perillisille napsahti perintöverot maksettaviksi, mutta koska äitini sai automaattisesti puolet kaikesta yhteisestä omaisuudesta ja hänen ei tietenkään tarvinnut maksaa niistä veroja yms. Ja siis meidän lastenkin osuus oli tällöin pienempi. Ja äitini sai myös huomattavan leskeneläkkeen, joten hänen ei tarvinnut kantaa sitten rahallisesti huolta... Näinhän se ei olisi mennyt automaattisesti, jos vanhempani olisivat olleet vain avoliitossa.
Tässä vaan yksi "lapsen näkökulma" asiaan...

 

[RehuLeski]

Miusta naimisiin meno on ihan turhaa. Mitään muuta perustetta en naimisiin menolle omalla kohdalla nähnyt ku yhteinen sukunimi.. Tietysti se että sai kaikki läheiset samalle mökille juhlimaan vaikutti aika paljon, ilman häitä ei varmaan puoletkaan kutsutuista olis paikalle päässyt.

Kertonee myös omsta asenteesta avioliittoa kohtaan se että olisin toivonut papin sanovan "lyhyestä virsi kaunis ja tahdotko....." Eli äärimmäisen lyhyen kaavan mukaan.. Ei vaan suostunu..

Taloudellisesti en halua koskaan hyötyä erosta tai mieheni kuolemasta. Vaikka oonkin osa-aikanen duunari niin hyvin elättäisin itseni ja lapset ilman miestäkin.


Ja vaimoksi minnuu on viimeset viis vuotta kutsuttu, joten samakos tuo oli papin eessä virallistaa sekin titteli.

Ikinä en muuten ole naimisiin menosta haaveillut, eikä kosintakaan ole tärkeetä ollut.. Sovittiin vaan miehen kanssa syksyllä ett mennään keväällä naimisiin.

 

["vieras"]

Avio-oikeus ja erityisesti avio-oikeus asuinkiinteistöön loppuelämäksi on yksi iso avioliiton etu, leskeneläke toki toinen. Avolittolaiset on aika heikoilla näissä asioissa, testamentit vähintäänkin pitäisi järkätä kuntoon.

 

[vierasmyy]

Mies ei ole vielä kosinut.

On se kyllä luvannut että mennään, kohta tulee 6 vuotta täyteen. Itse en halua mitään juhlia, vaan ihan kahden kesken tai lähipiirin todistaessa pienet "kirkko"häät sopii minulle.

 

[astrolabe]

Aika moni kokee vaikeaksi mennä töihin yllättäen leskeydyttyään, tulee saikkua ja ansiot tipahtavat Leskeneläke paikkaa sen toisen tuomia ansioita. Käsittelen näitä työkseni ja näen avioliiton turvana kaikille osapuolille.

 

[Data]

Onko kyseessä pelko? Moni on vastannut että naimisissa olevat pettävät toisiaan eikä heidän rakkautensa ole niin puhdasta. Pelkäävätkö he että naimisiinmeno saa suhteen menemään alamäkeä, että suhde arkipäivistyisi?

 

[astrolabe]

Tapaturmavakuutuslain mukainen leskeneläke maksetaan niin kauan kunnes leski avioituu uudestaan tai saa lapsen jonkun muun kanssa, leskeneläke voi olla jopa 40 prossaa menehtyneen vakiintuneista vuosiansioista (lesken tulot huomioidaan minimivuosityöansion × 2,15 ylittävältä osalta). Eihän se tietty missään tunnu, jos mies tienannut vaikka 60.000 erkkiä vuodessa, nainen 25.000 euroa, mies kuolee työmatkalla liikenneonnettomuudessa ja leski sais lopun elämäänsä 24.000 euroa palkkansa päälle. Ihan turha etuus.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28580300]Minua vaivaa tässä yhtälössä lapsen ja isän oikeudet ennen kuin isyys on tunnustettu. Jos äiti esimerkiksi menehtyy synnytyksessä tai on toimintakyvytön (tajuton, psykoosissa), mitkä ovat isän ja lapsen oikeudet kun isä ei ole virallisesti vielä isä. Tai jos pitää esimerkiksi tehdä lapsen hoitoa koskevia päätöksiä, ja vanhemmat ovat eri mieltä, onko isällä mitään lainvoimaisia oikeuksia ennen isyydentunnustusta? Tämäkin on varmasti järjestettävissä eikä varmaan itsessään syy mennä naimisiin, mutta kyllä minusta oli mukavaa tietää, että lapseni isä on myös lain silmissä lapseni isä ihan syntymästä lähtien.[/QUOTE]

Nopeastihan se lastenvalvojan aika tulee. Syntymätapahtumia ei kukaan voi ennakoida, mutta ei niihin nähdäkseni ole vaikutusta onko avo- vai aviopari. Ei meillä kyseenalaistettu isän osuutta lapsen elämään, vaikka alku oli säikäyttävä. Itse jouduin synnytyksen jälkeisten komplikaatioiden takia leikkaukseen ja olin kokonaisen vuorokauden "pois pelistä". Mies sai olla hoitotoimenpiteissä sen mitä muutenkin läsnäoloa vanhemmilta sallittiin. Kukaan ei rajannut isän roolia.

Olisiko sitten ollut jo niin selvää neuvolapapereista että isä oli odotuksessa mukana, en tiedä. Varsinaisiin hoitopäätöksiin ei ollut edes minulla äitinä mitään osaa. Meille vain ilmoitettiin mitä tuleman pitää. Sylihoitoa sai molemmat antaa kun sen aika tuli ja molemmat yövyimme vierihoidossa kun vauva pääsi lastenosastolta.